Yleisesti hyväksytään, että kohtuullinen säännöllinen fyysinen rasitus on ihmiselle hyväksi monella tavalla, eikä siitä sen enempää.
Mutta tavallisesti suositeltu ja enemmistön harjoittama liikunta on poissulkevasti kevyttä. sattuisiko joku tietämään, onko tehty tutkimuksia intensiivisemmän liikunnan (aerobisen kynnyksen ylittävän) pitkäaikaisvaikutuksista? Itse kuvittelisin, että jatkuvalla kovemmalla harjoittelulla ylläpidetty suorituskykymarginaali olisi hyväksi (kunhan jotakin tarkemmin määrittelemätöntä rajaa ei rasituksessa usein ylitetä), mutta ihan hyvin voi olla niinkin, että tällainen harjoittelu rasittaa ja ennenaikaisesti vanhentaa ihmistä. Intensiivisen liikunnan määrittelyni on nyt valitettavan yksipuolinen. Luonnollisesti siinä on monia tärkeitä lisäparametreja kuten harjoituksen kesto, säännöllisyys, palautuminen, monipuolisuus..
Uutta tietoa olisi mukava saada. Mielestäni aihe kuuluu tänne eikä esimerkiksi urheilu- tai terveysryhmään.
Mutta tavallisesti suositeltu ja enemmistön harjoittama liikunta on poissulkevasti kevyttä. sattuisiko joku tietämään, onko tehty tutkimuksia intensiivisemmän liikunnan (aerobisen kynnyksen ylittävän) pitkäaikaisvaikutuksista? Itse kuvittelisin, että jatkuvalla kovemmalla harjoittelulla ylläpidetty suorituskykymarginaali olisi hyväksi (kunhan jotakin tarkemmin määrittelemätöntä rajaa ei rasituksessa usein ylitetä), mutta ihan hyvin voi olla niinkin, että tällainen harjoittelu rasittaa ja ennenaikaisesti vanhentaa ihmistä. Intensiivisen liikunnan määrittelyni on nyt valitettavan yksipuolinen. Luonnollisesti siinä on monia tärkeitä lisäparametreja kuten harjoituksen kesto, säännöllisyys, palautuminen, monipuolisuus..
Uutta tietoa olisi mukava saada. Mielestäni aihe kuuluu tänne eikä esimerkiksi urheilu- tai terveysryhmään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Edesmenneiden ihmisten negrologeja lukiessa pistää toistuvasti silmään, että aika monet henkistä työtä tehneet ja terveellisesti eläneet tiedemiehet ja taiteilijat (rokkarit ja retkukirjailijat -ja runoilijat poislukien :) ja myös monet asiantuntijajohtajat kuolevat hyvin vanhoina. Todennäköisesti he ovat harrastaneet myös liikuntaa kohtuullisesti ja syöneet terveellisesti.
Sensijaan raskasta fyysistä työtä tehneet duunarit ja intensiivisesti harrastaneet urheilijat kuolevat yleensä nuorempina (toki poikkeuksia lienee. Osansa lienee ravinnon laadulloa, mutta luultavasti myös fyysinen rasitus kuluttaa, rasittaa ja vanhentaa ennen aikojaan.
Taitaa olla niin, että sopivasti kevyehköä ja monipuolista liikuntaa, laadukas ravinto (sopivassa määrin), riittävä lepo ja vireät henkiset harrastukset hyvää geeniperimää unohtamatta ovat kuiten pitkän ja terveen elämän salaisuus. Tästä on muistamani mukaan myös tilastotieteellistä tutkimusaineistoa ja näihin perustunevat myös suositukset liikunnasta, joka on suhteellisen kevyttä mutta säännöllistä.
Näin asiaa tutkiessa on liikaa vapausasteita, riippuvaisuuksia, joista emme tiedä. Jäädään arvailujen tasolle.
Jossain aivojeni sopukassa muistelisin lukeneeni, että ainakin joillain hyönteisillä pieni aliravitsemus kasvatti elinikää merkittävsti, kun taas esim. fyysisen rasituksen määrällä ei ollut juurikaan merkitystä (luonnottomat ääripäät tietty juttu erikseen). Muistankohan oikein?
Epäilen, ettei kovatempoinen liikunta siis lisää elinikää/terveyttä verrattuna kevyeen kuntoliikuntaan. Aktiiviurheilijat myös tuppaavat olemaan muita alttiimpia vammautumisille yms.
" Jossain aivojeni sopukassa muistelisin lukeneeni, että ainakin joillain hyönteisillä pieni aliravitsemus kasvatti elinikää merkittävsti"
Tuttu juttu. Tehokkain tunnettu menetelmä pidentää elinikää on vähentää syödyn ravinnon energiasisältöä. Mutta siihenkin on kuulunut soraääni: äskettäin oli jossain tutkimus, joka viittaa, että ratkaisevaa ei ole pelkkä energia vaan nimenomaan rasvasta ja proteiinista saatu energia. Olen ollut hyvin epäilevä muodikaan hiilihydraatittoman ruokavalion suhteen. Ilmeisesti hitaasti liukenevat kompleksiset hiilihydraatit ovat ihan ok.
"Epäilen, ettei kovatempoinen liikunta siis lisää elinikää/terveyttä verrattuna kevyeen kuntoliikuntaan. Aktiiviurheilijat myös tuppaavat olemaan muita alttiimpia vammautumisille yms."
Selvää lienee, että huippu-urheilu on suhteellisen kuluttavaa. Mutta sen ja "kevyen kuntoliikunnan" väliin jää iso harmaa-alue. Olisiko silti todellinen optimi jossakin siellä, ei vain määrällisesti vaan myös laadullisesti määriteltynä. Esim. palautumiseen olisi aina jätettävä tarpeeksi aikaa ja monipuolisuus on tärkeää erikoistumisen kustannuksella.