Minulla on eräs sosiologinen idea.
Kirjan pääsanoma oli se, kuinka minän ja yliminän välinen kaksiselitteinen olotila värittää ihmisen kokemuksia läpi elämän. Minusta oikeistolaisuus perustuu minän heikkouteen ja minän itsenäistymisen puuttumiseen. Itsenäistyminenhän on se tapahtuma, jossa minä tekee psyyken päätökset otettuaan ensin etäisyyttä itse luomastaan yliminästä, johon kohdistuu voimakkaita ristiriitaisia vaatimuksia ulkopuolelta. Samaan puutostilaanhan perustavat ennakkoluuloisuus, autoritäärisyys ja kyvyttömyys asettua toisten asemaan. Itse asiassa koko yhteiskuntamme näyttää olevan jaettu kahtia niihin, joilla on vahva minä ja niihin, joita hallitsee yliminä, ulkoiset vaatimukset. Se näyttää selittävän nykyaikana joidenkin ihmisten kohdalla ilmenevän kyynisyyden ja luovuuden ja humanismin vastustuksen. Humanismi perustuu minän kykyyn ilmaista ihmiselle aitoja tarpeita, ja jos minä on heikko tai vaiennettu, minän toimintoja ei pystytä ymmärtämään.
Eikö yhteiskuntaa voitaisi siis jyrkästi parantaa keskittymällä kasvatuksellisiin uudistuksiin, jossa huolehditaan siitä, että kasvavien yksilöiden itsetunto ja minäkuva selviytyvät yksilöllisyyden ja ulkoisten vaatimusten ristiriidasta vahvoina?
T.I.Ruskeepää
Kirjan pääsanoma oli se, kuinka minän ja yliminän välinen kaksiselitteinen olotila värittää ihmisen kokemuksia läpi elämän. Minusta oikeistolaisuus perustuu minän heikkouteen ja minän itsenäistymisen puuttumiseen. Itsenäistyminenhän on se tapahtuma, jossa minä tekee psyyken päätökset otettuaan ensin etäisyyttä itse luomastaan yliminästä, johon kohdistuu voimakkaita ristiriitaisia vaatimuksia ulkopuolelta. Samaan puutostilaanhan perustavat ennakkoluuloisuus, autoritäärisyys ja kyvyttömyys asettua toisten asemaan. Itse asiassa koko yhteiskuntamme näyttää olevan jaettu kahtia niihin, joilla on vahva minä ja niihin, joita hallitsee yliminä, ulkoiset vaatimukset. Se näyttää selittävän nykyaikana joidenkin ihmisten kohdalla ilmenevän kyynisyyden ja luovuuden ja humanismin vastustuksen. Humanismi perustuu minän kykyyn ilmaista ihmiselle aitoja tarpeita, ja jos minä on heikko tai vaiennettu, minän toimintoja ei pystytä ymmärtämään.
Eikö yhteiskuntaa voitaisi siis jyrkästi parantaa keskittymällä kasvatuksellisiin uudistuksiin, jossa huolehditaan siitä, että kasvavien yksilöiden itsetunto ja minäkuva selviytyvät yksilöllisyyden ja ulkoisten vaatimusten ristiriidasta vahvoina?
T.I.Ruskeepää
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jonkinlaista uusfreudilaisutta? Sosiologiasta hyvin kaukana, sikäli kun ymmärrän. Tärkeitä asioita silti.
että teen sinusta väitteen esimerkin?
Kiitos.
Yleistä politiikalla -palstalla joku "lietsoo sotaa rotan lailla Suomi24ssä lisääntyvien punikkirottien listimiseksi". Tämä kertoo kirjoittajan sisäisestä ristiriidasta, jonka hypotisoin mainituksi "epävarmuudeksi". Hypotisoin myös, että yhteiskunnassamme vallitsee perustava ristiriita "epävarmojen" ja "itsenäisten" ihmisten välillä. Miten Suomessa tämä olisi sovitettu? Eikö näennäisdemokratia ja vallanpitäjien kuuro korva kansan tahdolle ole riittävän ristiriitaisia ilmiöitä ollakseen vaihtoehtoja keinoille ristiriitojen lakaisemiseksi maton alle? Eikö tällainen ristiriita ratkaisemattomana merkitse toistuvia "painekattilatilanteita"? Mitä historia opettaa meille yhteiskuntien valtasuhteiden muuttumisesta?
T.I. Ruskeepää
Itsenäistymisen suurin este tässä yhteiskunnassa on palkkatyö, jossa nuori joutuu teeskentelemään kiinnostunutta, motivoitunutta ja omistautunutta, jotta ei häviä kilpailua tulonlähteestä. Palkkatyö on yrittäjän oman agendan toteuttamista, eikä siten toteuta nuoren yksilöllisiä objektiiveja. Nuori joutuu hylkäämään itsenäisen ajattelun, itsenäistymiseen kuuluvan auktoriteettien uhmaamisen ja itselle tärkeät asiat oravanpyörään hyppäämisen takia.