Ylioppilaskokeissa kokelaita pyydettiin esittämään kysymys, joka on filosofiaa?
Itse esittäisin sen vaikeimman, eli mitä on filosofia? - Tähän kysymykseen ei ole vastausta.
Voidaan hahmotella filosofian olevan 'ajattelun ajattelua'. Näin Esa Saarinen muodikkaasti filosofiaansa muotoilee. Filosofi siis pohtii ajattelunsa rakenteita ja edellytyksiä.
Korkeammalle abstraktiossa päädytään, kun mietitään 'ajattelun ajattelun ajattelua'. Ehkä se on huonosti ilmaistu, mutta ajattelun ajattelun mahdollisuuden pohtiminen on kiinnostava aihe. Mikä rajoittaa ajattelun rakenteiden ymmärtämistä? Se on esimerkki tuosta "kolminkertaisesta" ajattelusta. Olemmeko aidosti vapaita ajattelemaan ajatteluamme? Vai ohjaako biologiamme [ja evoluutio] ajattelumme mahdollisuuksia?
Niin kuin sekin, että joku luulee sukupuolia olevan vain kaksi!
Itse esittäisin sen vaikeimman, eli mitä on filosofia? - Tähän kysymykseen ei ole vastausta.
Voidaan hahmotella filosofian olevan 'ajattelun ajattelua'. Näin Esa Saarinen muodikkaasti filosofiaansa muotoilee. Filosofi siis pohtii ajattelunsa rakenteita ja edellytyksiä.
Korkeammalle abstraktiossa päädytään, kun mietitään 'ajattelun ajattelun ajattelua'. Ehkä se on huonosti ilmaistu, mutta ajattelun ajattelun mahdollisuuden pohtiminen on kiinnostava aihe. Mikä rajoittaa ajattelun rakenteiden ymmärtämistä? Se on esimerkki tuosta "kolminkertaisesta" ajattelusta. Olemmeko aidosti vapaita ajattelemaan ajatteluamme? Vai ohjaako biologiamme [ja evoluutio] ajattelumme mahdollisuuksia?
Niin kuin sekin, että joku luulee sukupuolia olevan vain kaksi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Filosofia on kertomuksia jonkun "saatusedän" parisuhteesta
Filosofia asettaa kyseenalaiseksi enemmistön ajattelun ja kokemusten tulokset. Yrittää kehittää arkipäivän ajattelua syvällisempää ajattelua. Arkipäivän elämä onkin tylsää ja vailla suuria tapahtumia. Saamme kyllä kaiken tarvitsemamme, mutta olemme kiittämättömiä. Aina kun jollakulla on onni merkitsee se, että jollakin toisella on ahdingo. Siksi mikään systeemi ei kestä, vaan tulee ulkopuolelta hyökkääjä joka tuhoaa kaiken olemassa olevan ja luo uuden systeemin.
Tämä johtaa lopulta tarpeeseen luoda koko maailmaa hallitseva Maailmanhallitus, jotta onni voisi kestää ilman häiriöitä mahdollisimman monella. Mutta tuo Maailmanhallitus on jo ennalta tuomittu epäonnistumaan.
Edes filosofia ei kykene luomaan systeemiä vailla ahdingoja ja sortoa ja siksi myös filosofian luomat utopiat nopeasti sortuvat. Atlantis oli kolmas taivas maan päälle taivaasta tuotuna. Jopa tuollainen taivaan tuoma utopistinen systeemi on aina sortuva. Mikään valta taivaassa, maan päällä tai maan alla ei kykene luomaan sorrosta vapaata systeemiä. Jopa kaikki uskonnolliset utopiat sisältävät viime kädessä helvetin äärimmäisenä sorron osoituksena.
Yksi keskeinen kysymys filosofiassa on tämä:
Who are you?
Who, who, who, who?
Who are you?
Who, who, who, who?
Who are you?
Who, who, who, who?
Who are you?
Who, who, who, who
:-)
Lukion psykologiassa opetettiin että voi omata lukuisia eri rooleja. Uskonnoissa puhutaan uudestisyntymisestä ja uskotaan muutoksen tekemisen voimaan.
Mutta itse tunnen jämähtäneeni kuoppaan ja jatkuvasti toistan samaa pyrkimystä nousta kuopasta ylös vailla onnistumisen mahdollisuutta. Käyttämäni metodi ei toimi eikä tuo voittoa.
Metodini on luontokielteisyys. Tahdon pitää luontoa pienenä ja voitettavana. Niinkuin Tesla piti 1900 luvun alussa. Hänetkin luonto voitti. Hän kuoli hylättynä ja aliravittuna jossakin rähjäisessä hotellissa. Eikä hän voittanut luontoa.
Jos ottaa kohteeksi avaruuden, Marsin ja asteroidit niin on helppo mieltää että luontoa ei voida voittaa, mutta kun se ei vain mene silti perille sielun syövereihin. Jään jämähtäneeseen tilaan toistamaan hyödytöntä pyrkimystä ylös kuopasta. Ja käymistä taas luonnon kimppuun.
Joka on loppujen lopuksi voittamaton.
Se on pelkkää jaskan pauhantaa.