Miltei murrosikäinen keskittymishäiritsevä (36 mg concertaa aamuisin) ei ala ottaa itsenäisesti vastuuta mistään: hampaiden pesusta, aamuheräämisestä, pienistä velvollisuuksistan, kotiintuloajoista ja niin edelleen. Kouluaikaan hänelle harva se aamu piti selittää, että kyllä, kouluun on pakko mennä. Kun hän käy vessassa, pitää varmistaa, että hän on pessyt kätensä ja vetänyt vessan. Joka ilta pitää muistuttaa ja tarkistaa, onko hän pessyt hampaansa, sillä muistuttamatta ja tarkistamatta toimitusta ei tapahdu.
Miten henkilöstä voi koskaan kasvaa asiansa hoitavaa, itsenäistä aikuista, jos hän nyt kolmetoista täytettyään, tarvitsee edelleen päällystakkia aivan kaikessa arkipäivään liittyvässä? Ja vaikka rajojen (nukkumaanmenoajat, rutiinit, kotityöt) suhteen olla koko ajan oltu tiukkoja. Esim. kesällä herätään edelleen seitsemältä.
Eväät ovat paitsi levällään, myös lopussa.
Miten henkilöstä voi koskaan kasvaa asiansa hoitavaa, itsenäistä aikuista, jos hän nyt kolmetoista täytettyään, tarvitsee edelleen päällystakkia aivan kaikessa arkipäivään liittyvässä? Ja vaikka rajojen (nukkumaanmenoajat, rutiinit, kotityöt) suhteen olla koko ajan oltu tiukkoja. Esim. kesällä herätään edelleen seitsemältä.
Eväät ovat paitsi levällään, myös lopussa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin semmosia ne on. Sattuu oleen aika läheinen asia toi ja kyllä ne ADHD tyypit on tosi ylivilkkaita.
Minun kaverilla kun on se. Juuri sellainen, kuin sanoit, mutta menee aina nukkumaan ajoissa oma-aloitteisesti ja todella aikaisin. Herää myös todella aikaisin. Valehtelee minkä ehtii ja manipuloi samalla tavalla, kuin psykopaatti.
Hermo menee aina välillä, mutta ei viitsi sitä näyttää, kun se suuttuu pienestäkin kritiikistä ja sitten on välit poikki.
Ehkä ei kannata pakottaa 13 v lasta heräämään seitsemältä.
Kaverilleni kävi niin, että ei ottanut vastuuta mistään, muuten kuin sitten halusi joskus antaa käskevälle auktoriteetille sellaisen kuvan, että oli hoitanut hommansa hyvin ja vika oli minussa silloin kuin olin hänen seurassaan. Useinkin yritti huijata, jos esim oli jotain siivottavaa, että joku toinen oli tehnyt, eikä hän.
Nyttemmin on murrosiän päässä 18 vuotiaana edelleen aika vastuuton todellisuudessa, mutta on erikoistunut luomaan illuusiota omasta vastuullisuudestaan ja tapoina ei ole enää suora valehtelu, vaan ovelammat konstit. Joka ei häntä tunne, luulee häntä maailman vastuullisimmaksi ihmiseksi, mutta kaikki on nerokasta illuusiota.
Luulisi, että olisi helpompaa olla ihan oikeasti vastuuntuntoinen, kuin vain esittää sellaista.
Valehteleeko se teidän poika ihan kamalasti?
Kyllä hänellä jonkinlaista moraalista krapulaa esiintyy valehtelemisen takia, mutta kyllä tosiaan, voi inkuttaa vastaan, vaikka on asiasta olisi selvä näyttö.
Hän ei yksinkertaisesti tunnu tajuavan, että hänen kuuluu ottaa vastuuta. Vaikka miten rankaisisi, vaikka miten johdonmukaisesti huolehtisi seuraamuksista (esim. jos tavarat jätetään levälleen, simputetaan hoitamaan homma loppuun). Ei mene jakeluun.
Meillä tämä herra nukkuu aika vähän, on ollut sellainen aina, joten tästä syystä varhaisherätys. Se olisi tervemenoa parisuhde erotiikalle, kun kaveri tapittaa ylhäällä vielä puolen yön paikkeilla.
No tuossa se ero on. Teidän poika ei kai yritä vaikuttaa suhun mitenkään manipuloivasti tai illusioimalla, koska valvoo myöhään. Tämä minun frendi se näyttelee aina vanhemmilleen tosi vastuullista ja näytteli silloin, kun oli 13v.
Mutta, kun vanhempien silmä välttää, niin kyllä vastuullisuus jää. On uskomatonta, että viellä 18 vuotiaana pitää vanhempiaan tällaisena auktoriteettina. Äitin pikkupoika, niin kuin yksi sanoi. Ei koskaan pyydä rahaa vanhemmiltaan, vaikka saisi. Hoitaa todella ahkerasti erilaisia kotitöitä. Tosin siivoaminen ja monet ihan perusasiat eivät hänen vastuuseensa mahdu.
Mutta sellaiset asiat, joita harva hänen ikäisensä tekee, näyttävät kyllä kuuluvan. Autoremontti esimerkkinä. Tai tyyliin on kerrostalossa joku putkivika, niin hän kyllä hoitaa. Tulee ihan se Touho ankka mieleen. Hän on nimittäin mestari myös rikkomaan paikkoja tämän muka vastuullisuutensa takia. Ei oikeasti osaa mitään.
Pyrkii aina luomaan illuusiota myös esim. minun vastuuttomuudestani, että hän näyttäisi vastuullisemmalta. Todella nerokas sosiaalisesti, kun tarkkailin hänen käytöstään jonkin aikaa, huomasin, että hän huomio jokaisen pikkuseikan. Aivan jokaisen sanan, äänenpainon joka kirjainta kohden, jokaisen eleen ja kohdan, missä ele tulee. Lukee ihmisiä uskomattoman hyvin. Käyttää sitten näitä tietojaan toisia vastaan aivan uskomattoman tehokkaasti. Joskus tuntuu, että hänen ei tarvitse lainkaan miettiä sosiaalista käyttäytymistään, vaan kaikki tulee, kuin ennalta suunniteltuna, vaikka miettiikin kaiken vasta tilanteentullen.
Hän on paljon keskimääräistä älykkäämpi sosiaalisessa mielessä. Muuten ei kovin älykäs ja tunnepuolella dramaattisesti vikaa.
Pitää kavereitaan suorastaan pelinappuloina. Ei ymmärrä huumori puhelun ja todellisuuden eroa.
Saattaa nostaa kamalan metakan, kun ei ymmärrä jotain vitsiä ja alkaa syyttä valehtelemisesta. Jep no eihän se totta ollutkaan, mutta kaikkihan sen tajuaa.
Väitää, että kaikkihan valehtelevat ja itse valehtelee ehkä puolet kaikesta puheestaan. Ei ymmärrä esim. huumorimielessä tapahtuvan liioittelun ja valehtelun eroa.
Jos joku toinen kertoo jonkin jännän jutun, mikä on totta, luulee hän, että kertoja valehtelee.
Tässä kävi taannoin niin, että tutulle tuli karhu vastaan metsässä ja ADHD kaveri ei uskonut alkuunkaan kertojaa. Ei tajua täten esim. auttaa kiperissä paikoissa: joku on vaikkapa jäämässä perävaunun alle mäessä, kun voimat alkavat loppua, niin ADHD tyyppi vain nauraa vieressä ja katsoo, kun perävaunu vie hepun mennessään.
Itse olen vasta aikuisiällä diagnoosin (ja lääkityksen) saanut, mutta lapsena/nuorena oli kotona äidin kanssa jatkuvasti kinaa kotitöistä, varsinkin siisteystasosta.
Nyt 26-vuotiaana opettelen järjestelmällisyyttä itse, koska vaikka addi olenkin, haluan elämältä muutakin kuin nettipelejä ja tavaroiden etsimishässäkkää.
Pojasta pitäisi löytää oma motivaatio, mikä murrosikäisen kohdalla ilman mitään ADHD:takin on usein helpommin sanottu kuin tehty. Kai hän haluaa olla joutumatta liriin, olla istumatta jälki-istunnoissa - ja saada mahdollisen viikkorahansa tms.? Lahjomista tai kiristystä en kannata, mutta mielestäni on kohtuullista, että lapset tekevät kotona jotain pientä ja huolehtivat kehitystasonsa mukaan omista asioistaan ikään kuin vastineeksi huvittelurahalle.
Jos käsienpesujen ja muiden muistaminen tuntuu vaikealta, ei muuta kuin lappuja ja muistutuksia sellaisiin kohtiin, joista poika ne huomaa mutta kaverit eivät (tämä on tärkeää). Kännykkä piippaamaan ja selkeät sopimukset siitä, mitkä hommat poika hoitaa milloinkin (mallia "ennen kuin lähdet ulos, astianpesukoneen on oltava tyhjennetty, kellonajalla ei sinänsä ole väliä").
Hampaidenpesut ja muut ovat sellaisia, jotka addilta yksinkertaisesti unohtuvat - sitä jää jumittamaan koneelle tai jotain, kunnes on liian väsynyt edes raahautumaan kylppäriin. Kännykkä taas kerran piippaamaan tiettyyn aikaan muistutuksena hampaidenpesusta - poika saa sen itse sinne ohjelmoida. Tällöin hän ainakin muistaa ja hoksaa hampaidenpesun, jos jättää pesemättä kyse on jo ADHD:hen liittymättömästä omasta valinnasta. Valvokoon sitten hampaat pestyään vaikka kolme tuntia jos niikseen tulee.
Addia pitää auttaa vastuun ottamisessa, mutta sitä on vaadittava ja helpotettava vielä enemmän kuin tavislapsilla. ADHD ei ole mikään syy olla ottamatta vastuuta, mutta ennen kuin tulkitsee käyttäytymisen uhmaksi, kannattaa tehdä oikeasta käyttäytymisestä mahdollisimman luontevaa.
Kysyisin vielä, että onko toi käyttäytyminen ihan tavallista addeille, mitä tossa "tuossa se ero" viestissä kerroin? Addina varmaan osaat vastata.
Ei vaan jaksa kestää sitä enää. Hän käyttäytyy oudosti ja häijysti ja lavastaa ja syyttää muita.
Kun vika ei ole esim. minussa, vaan hänen ADHD:ssaan. Lisäksi naureskelee muille ADHD ihmisille ja pitää heitä vammaisina hyvin avoimesti.
Hänen ongelmistaan ei saa puhua, koska hänessä ei ole mitään vikaa.
Voitko auttaa?
Olen kyllä ollut huomaavinani, että adhd henkilöt kehittyvät helposti käytöshäiriöisiksi. He joko käyttävät hyväkseen loistavaa kykyään elää omissa maailmoissaan tai yksinkertaisesti unohtavat ottaa muut huomioon. Ota nyt sitten ns. kasvattajana huomioon näiden ero ja yritä siinä nyt sitten taiteilla sivistyneesti nitistämättä addilapsen itsetuntoa!
Keskittymiskyvyttömälle tuntuu olevan se ja sama, miten muut häneen ragoivat, kunhan reagoivat. Kaikki on ikään kuin materiaalia oman mielikuvitusmaailman rakentamiseen. Olen toisinaan epävarma jopa siitä, pystyvätkö he koskaan oikeasti kiintymään toiseen ihmiseen. Eritoten älykkäät addilapset elävät omassa rinnakkaistodellisuudessaan melkoisen omnipotenssiharhan vallassa. Siellä on paljon mukavampaa kuin oikeassa maailmassa. Oma lukunsa ovat tietenkin ne, jotka tarvitsevat jatkuvaa stimulanttia ympäristöstään.
Mistä muuten johtuu, että addipojat ovat vaikeampia kuin additytöt?
"Oma lukunsa ovat tietenkin ne, jotka tarvitsevat jatkuvaa stimulanttia ympäristöstään."
Tämä kaverini taitaa olla juuri tällainen.
"Mistä muuten johtuu, että addipojat ovat vaikeampia kuin additytöt?"
Enpä tiedä, mutta kaverini äiti on sopivasti myös ADHD ja kyllä ne aika samanlaisia on, mutta kun ikää tulee lisää ADHD oireet näyttäisivät vähentyvän ja miltei katoavan, jossain 25-35 ikähaarukassa.
Addi-kaveri valehtelee tosi ärsyttävällä tavalla ja hänellä on usein joku tarkoitus valehteluun.
Kerran kun olin tämän kaverini kanssa liikkeellä ja tuli tyttö vastaan, jonka kanssa minulla oli katsekontaktia ja tultiin juttuun, niin eikös vähän päästä, kun jatkettiin matkaa, niin eikös addi sanonut, että tunsi tytön ja väitti tytön olleen jossain suhteessa hänen kanssaan. Kertoi kaikkia juttuja. Kun tyttö tuli myöhemmin vastaan, addi näytteli uskomattoman hyvin, että oli jo vanhastaan tuttu tytön kanssa. Myöhemmin selvisi, että hän oli valehdellut koko jutun.
Samanlaista käyttäytymistä esiintyy jatkuvasti
näyttelee aivan uskomattoman hyvin. Ennen vain pelkästään valehteli, mutta nykyään myös osaa näytellä ja näytteleminen saa valheet näyttämään tosilta. Kellekkään ei tule mieleen, että joku saattaisi sillätavalla valehdella ja yleensä hän huijaa toisia hyvin.
Sanoisin, että vaikka ADHD-henkilöille on tyypillistä, että oman toiminnan ohjaus, tunnetilojen säätely ja sosiaalinen toiminta ovat vaikeita, ADHD ei ole mikään kilpi, jonka taakse voi mennä aina ja joka tilanteessa.
Kyllä minäkin äipän kanssa otin yhteen murkkuiässä (olen siis nainen), mutta en mitenkään poikkeuksellisen rajusti. Enemmänkin olin syrjäänvetäytyvä ja koin olevani epäonnistunut ja tyhmä, kun en joissain asioissa pärjännyt kuten muut.
Poika siis myöntää ja hyväksyy diagnoosinsa? Tämä helpottaa ehkä tavallaan - itse olisin saanut ihan hysteerisen kohtauksen, jos joku olisi puhunut "erilaisuudestani", koska sitä ei ns. uskaltanut olla minulle olemassa. toisaalta kuulostaa ristiriitaiselta, että hän toisaalta syyttää ADHD:ta epäonnistumisistaan ja toisaalta pitää muita addeja "vammaisina" ja itseään vioista vapaana. Mutta nyt eksyn sivuraiteille...
Siis, mielestäni ADHD-nuorelle tulee asettaa hyvinkin selkeät rajat. Eihän koko ADHD:ta tarvitse ottaa mukaan keskusteluun, jos nuori ei itse tuo sitä esiin.
Eli, mielestäni ADHD altistaa mainittujen ongelmien takia häiritsevälle käyttäytymiselle, mutta häiriökäyttäytyminen ei mitenkään ole välttämätön piirre ADHD:ssa. Eli tuota käyttäytymistä ei missään nimessä tarvitse eikä saa hyväksyä. Millaista tuo "outo ja häijy" käytös on? Yksi juttu voi toki olla, että lapsi hermostuu itsekään ymmärtämättä syytä, jos ärsyketulva on liian suuri. Ympäristön rauhoittaminen ja selkeyttäminenkin voi auttaa joskus.
"Poika siis myöntää ja hyväksyy diagnoosinsa?"
Enpä tiedä, mutta ei kyllä hyväksy olevansa erilainen ja pitää itseään ihan taviksena.
Meinasin alkaa nauramaan, kun hän puhui kerran negatiiviseen sävyyn ADHD:sta. Pitää heitä vammaisina ja muu ei sitten kiinnosta.
"syyttää ADHD:ta epäonnistumisistaan"
Ei syytä ADHD:ta ja ei näe, että epäonnistumiset johtuvat hänestä. Ei ikäänkuin hyväksy sitä.
Käyttäytyy, että olisi selvä juttu, että kun hän tyrii jotain, että se oli toisen syy, tai ei kenenkään syy ja asiasta ei saa puhua. Ei syytä toisia suoraan, mutta näyttelee, kuin olisi vihainen toiselle vakavasta tyrimisestä vähän kuin isä on pojalle vihainen, kun poika on rikkonut jotain paikkoja. Jos ymmärsit.
"Enemmänkin olin syrjäänvetäytyvä ja koin olevani epäonnistunut ja tyhmä, kun en joissain asioissa pärjännyt kuten muut."
Jaa. No tässä on täysin päinvastainen tapaus. Kaveri, kun oli erityis koulussa , ja ei pärjännyt hyvin koulussa, hän valehtelee muuta.
"Millaista tuo "outo ja häijy" käytös on?"
Tämä kaverini on 18 vuotias. Hän valehtelee aivan uskomattoman paljon siis arviolta 50% puheestaan.
Usein tämä valehtelu on manipuloivaa ja tarkoituksellista, mutta myös jonkin näköistä kunnian pitämistä tässä on myös mukana.
Edelleen korostan jo aiemmin mainitsemaani, että hän ei tunnu toisaalta tiedostavan valehtelua
ja toisaalta hän on sitä mieltä, että kaikkihan niin tekevät ja se on normaali käytäntö.
Lisäksi ei kestä sitä, että toinen kokee jonkinlaista iloa. Käyttäytyminen tilanteen mukaan. Pelaa pelejä ihmisillä eikä arvosta heitä lainkaan. (tuttuja piirteitä myös psykopatiassa)
Häntä ei saa kritisoida, tai tulee iso riita, vaan hänen täytyy antaa käyttäytyä ihan kuinka sattuu.
"ADHD-henkilöille on tyypillistä, että oman toiminnan ohjaus, tunnetilojen säätely ja sosiaalinen toiminta ovat vaikeita"
Impulsiivisuus on todella liioiteltua hänen kohdallaan. Jossain jalkapallo-ottelussa hän saattaa olla pitkään ihan poissa tolaltaan pitkän aikaa ja näyttää olevan haitaksi pelikavereille, mutta saattaa yhtäkkiä ruveta pelaamaan kamalan hyvin ja tehdä vaikka 3 maalia viimeisellä minuutilla. Ihan kuin ei pelaisi tosissaan, kuin muutaman minuutin pelistä.
Lisää häiriökäyttäytymistä: varastelu ja omituinen suhtautuminen toisiin ihmisryhmiin. Vihaa ulkomaalaisia, rikkaita ihmisiä ym. Suhtautuu agressiivisesti muihin ihmisiin, kuten ei auta, jos joku pyytää apua. Liikenteessä suorastaan vaarallinen. Anteeksiantamaton. Juoruaa muista perättömiä. Ei kunnioita muiden suunnitelmia ja elämää. Jos hän on suunnitellut jotain täksi illaksi ja minä en pääsekkään, on vika minussa. Suorastaan metsästää erilaisia syitä, millä saisi seurassa olevat henkilöt näyttämään hölmömmiltä.
Käsittämättömiä suunnitelmia ja jos jonkun toisen henkilön takia suunnitelma sortuu, hän mustamaalaa tätä valheilla.
Nämä tuskin liittyvät ADHD:hen, mutta halusin vain mainita, että ymmärtäisit mikse hänestä valitan.
...minä olisin jo poistanut tyypin puhelinmuistiostani ;).
ADHD ei ole minkään valtakunnan syy käyttäytyä huonosti - addia voi yrittää ymmärtää, kun hän tahattomasti sählää, mutta tuo kuulostaa aika pahalta itsekeskeisyydeltä, joka ei ole mikään varsinainen addipiirre. Monet meistä ovat hyvinkin empaattisia ja auttavaisia, jopa niin pitkälle, että unohtavat ajatella itseään.
Tiedän, ettei rajojen asettaminen vaikeille ihmisille ole helppoa, mutta jos kaverisi ei puhetta ymmärrä, jätä hänet vähäksi aikaa yksin riehumaan. Ettei tuo kaverisi olisi narsistinen? Sellaisille on usein turha räjähtää takaisin, mutta yritä pitää rauhallisesti puolesi äläkä ota hänen syytöksiään itseesi.
Mikä saa sinut olemaan enää tuollaisen tyypin ystävä?
*kiehuu puolestasi ehkä siksi, etten itse voi sietää sitä, että joku vie minulta sillä tavalla tilaa. Siis mussuttaa jos en suostu kaikkiin hänen suunnitelmiinsa ja yrittää nolata tahallaan*
Sitä on muodossa tai toisessa useimmilla ADHD-potilailla. Mutta harvemmin kuvaamassasi muodossa ja laajuudessa. Häiriöstä jotain pientä tietäen uskaltaisin epäillä, että kaverillasi on joko jonkinlainen persoonallisuushäiriö (tai sitten ihan perusveemäinen luonne) tai vaihtoehtoisesti jopa ihan väärä diagnoosi. Addu on nykyään vähän muotisana...
Mä olen asperger, saanut dg:n kaksi vuotta sitten. Olin ja olen aika paljon edelleenkin tuollainen kuin poikanne. Muistan käyneeni loputonta keskustelua äidin kanssa miksi ihmeessä hampaat pitää pestä joka ilta, miksi pitää aamulla herätä kouluun,, miksi pitää mennä nukkumaan ajoissa, kotitöitä tein vain, kun uhattiin ja kiristettiin enkä keksinyt ulospääsyä ym. ym.
Olen selvinnyt elämästä jotenkin. Mulla on hyväpalkkainen työ, oma koti. Tosin talo näyttää usein siltä kuin pommi olisi just räjähtänyt, laskut jää ikävän usein maksamatta. Töihin sentään muistan mennä, mutta usein myöhässä. Onneksi saan tehtyä myöhästymiseni takaisin toisesta päästä.
Itselleni aamuherätykset oli työtä ja tuskaa ja on edelleen. Onneksi mulla on yötyö.
Antakaa poikaparan edes viikonloppuna nukkua. Tuskin se tilannetta parantaa, että hänet kiskotaan seitsemän päivänä viikossa ylös aikaisin aamusta.
Moi vaan tännekkin!
Olen huomannut samoja piirteitä a ässässä ja ADHD:ssa, mutta on paljon erojakin.
Nämä ass:n kertomat jutut ovat niitä yhtäläisyyksiä.
Katselin, että AS henkilö omaa muutaman piirteen ADHD:sta, mutta ei täytä läheskään ADHD kriteerejä, mutta on sellaisiakin, joilla on sekä ADHD, että AS.
Onnea vaan niille!
Toi yötyö varmaan sopii A ässille, koska nukkumisen kanssa on muutenkin ongelmia ja nukkumaan meno ja herääminen ovat todella vaikeita, eli iltaihmisiä. Helposti voi käydä niin, että yöunet jää ihan normaalisti 4 tunnin mittaisiksi ja se se on tuskaa.
Toi myöhästely on yksi tosi paskamainen juttu.
ADHD kaverini on kokoajan liikkeessä ja tekee kokoajan jotain. On aina täsmällinen ja sellaista.
Täytyy olla uskomaton suunnittelukyky, mitä as henkilöllä ei ole lainkaan.
Luin, että ADHD ihmisillä on usein ongelmia töiden kanssa, mutta kaverini tapauksessa tuntuu, että työpaikka on ainoa paikka, missä ei ongelmia esiinny tai sitten hän taas valehtelee kaiken olevan OK. Se Touho Ankka tyyli voi tietysti olla haitaksi töissäkin: ottaa tehtäväkseen sellaisia hommia, mitä ei osaa ja sitten ratkaisee ne henkilökohtaisesti heikoilla hoksottimillaan sen kummemmin apua kysymättä ja siten rikkoo koneita ja muuta materiaalia. Hän ei osaa tehdä yksinkertaisimpiakaan töitä, mutta yritys on kova ja itseluottamus pohjaton.
Yleensä toiminnanohjauksen ja suunnittelun vaikeudet kuuluvat ADHD-piirteisiin, mistä syystä henkilö voi olla joko aina myöhässä tai aina liiankin ajoissa. Myös Aspergeriin liittyy vastaavia piirteitä, mutta käsittääkseni ADHD:n/ADD:n "ydinjuttu" on tarkkaavaisuuden ja aktiivisuuden säätelyn häiriö ja Aspergerissa sosiaalisen havaitsemisen ja viestimisen ongelma. Kuitenkin sekä oireyhtymissä on päällekkäisyyttä että nämä esiintyvät usein yhdessä tai toisesta voi olla piirteitä. Eihän aivoissamme ole mitään AS- ja AD(H)D -kytkimiä, joissa olisi asennot 1 ja 0, vaan monesta tekijästä riippuu, miten lievä aivotoiminnan poikkeavuus heijastuu yksilön käyttäytymisessä.
Joo toi As on liiankin tuttu mulle.
Mutta as-henkilönä minun on vaikea saada montaa asiaa tehdyksi päivän aikana huonon suunnittelun takia, mutta ADHD on jatkuvasti tekemässä jotain ja hän on todella tuottelias. Voi olla, että hän ei juuri suunnittele toimiaan, vaan tekee mitä milloinkin huvittaa ja mieleen tulee.
ADHD tyyppi tulee aina ajoissa, mutta minä assukkana myöhästyn aina. (Tämä tekee hulluksi.)
Luulen että ADHD ja AS ovat erittäin läheisiä toisilleen. Sanottiin muuten sitten mitä vaan.
Omien selvittelyjen mukaan ADHD ja autistiset oireet ovat geneettisesti läheisessä yhteydessä.
Vähän mietinkin, että miks oot aina yöllä koneella.
Sori turha kommentti!
Ikää 25v, diagnoosina addu ja tourette. Lääkityksenä metyt ja sitten seron reuptakeri. Mutta asiaan...
"Miltei murrosikäinen keskittymishäiritsevä (36 mg concertaa aamuisin) ei ala ottaa itsenäisesti vastuuta mistään: hampaiden pesusta, aamuheräämisestä, pienistä velvollisuuksistan, kotiintuloajoista ja niin edelleen."
Koska hän ei yksinkertaisesti koe niitä mitenkään tärkeiksi / merkittäviksi asioiksi. ADHD on hirvittävän stimulanttiherkkä, usein hirvittävän "mukavuudenhaluinen" jollain tapaa. Ei ymmärrä, miksi pitäisi tehdä joku asia. Miksi tulla kotiin ajoissa? Asiat myös unohtuvat hyvin helposti.
"Miten henkilöstä voi koskaan kasvaa asiansa hoitavaa, itsenäistä aikuista, jos hän nyt kolmetoista täytettyään, tarvitsee edelleen päällystakkia aivan kaikessa arkipäivään liittyvässä?"
Oireet lievenevät usein iän myötä. Sitten, kun ikää on päälle 20v. Onko se kypsymistä vai huomaako addu, että on toimittava jotta edes jotenkin pärjäisi? Siihen on vaikea - jopa mahdoton - vastata. Mutta niin useimmiten käy.
Tue lastasi. Aikatauluta. Tee lista jääkaapin tai lapsen huoneen oveen. Perusasioista. Klo 8 hampaat jne.
samankaltaiset oireet ja helposti tekee väärän diagnoosin.nimittäin...voipi ollakin asosiaalinen luonnehäiriö???????
elikkä narsismi..psykopaatin poikanen. mieti ,tutki.
Luin koko ketjun läpi ja ajattelin myös ottaa kantaa. Olin yhdeksän vuotta naimisissa ADHD-miehen kanssa ja saimme kaksi poikaa, joilla kummallakin on myös ADHD. Erosimme vuonna 2000 ja lapset jäivät minulle. Vanhempi täyttää 12 ja nuorempi 10 ja elämä on välillä aika mylläkkää. Mutta en kuitenkaan ole yhtä negatiivinen kuin muut kirjoittajat tuntuvat kirjoitustensa perusteella olevan. Minunkaan pojat eivät itsenäisesti herää, pue, syö, käy pesulla ym. Vessa jää useammin vetämättä kuin vedetty ja ulos lähtiessä vaatetus saattaa olla ihan mitä tahansa. Olen ollut poliisiasemalla nuoremman kanssa ja selvitellyt myymälävarkauksia molempien osalta.Pojat riitelevät keskenään lakkaamatta, eivätkä voi jäädä kotiin keskenään, vaan tarvitsevat aikuisen vahtimaan. Välillä olen niin poikki, että en edes muista lasteni nimiä.
Mutta olen selittänyt itselleni (ja myös lääkärit ym ovat selittäneet) että ADHD ihminen ei yksinkertaisesti kykene näkemään asioita samalla tavalla kuin me "normaalit". Tämä ei poista tietenkään vastuuta teoista, mutta ainakin itse jaksan paremmin sen tiedon avulla, että lapseni eivät ole ilkeitä tahallaan, vaan tekevät ajattelemattomuuttaan tyhmyyksiä. Toki tulevaisuus pelottaa; alkoholi ja huumeet ja kaikki niihin liittyvät jutut, mutta ongelma kerrallaan, muuta ei voi kukaan tehdä.
Pojilla on lääkitys molemmilla, ilman sitä he eivät pystyisi käymään koulua, tästäkin ovat monet ihmiset minua moittineet ja syyllistäneet. Asiantuntijana on helppo olla, kun itse ei joudu elämään ADHDn kanssa.
Joka tapauksessa juttuni pointtin piti olla se, että ADHD-ihmiset eivät tee asioita tarkoituksella, he vain eivät kykene näkemään muiden kantaa ja osuutta asioihin. ADHD-ihminen valehtelee jopa itselleen ja uskoo itse lujasti juttuihinsa, jolloin juttu ei teknisesti ole valetta, vaan toivetta, jota ADHD-ihminen elää unelmissaan juuri sillä hetkellä.
ADHD-ihmiset ovat äärimmäisen hankalia, mutta hyvinä hetkinä hurmaavia, avuliaita ja rakastettavia. Valitettavasti elämässä on niitä hyviä hetkiä antavia asioita aika harvassa, joten ADHD-lapsen äitinä olen varautunut olemaan vastuussa kaikista asioista vielä KAUAN.
Tärkeintä on rakastaa lasta vaikka hän olisikin hankala ja saattaisi vanhempansa häpeään. Itse olen hävennyt monesti poikien oikein mokattua, mutta tuntuu että minun itkuni ja häpeäni ovatkin pojille pahempi rangaistus minkä voisin itse keksiä.
PS:Iltapesut sujuvat sillä, että iltapalaa ei tule, ennenkuin kasvot ja kädet ja hampaat on pesty, elämässä pitää tehdä kompromisseja suuntaan ja toiseen.
Voimia kaikille ADHDn kanssa eläville!
Olen uusioperheen mies joka on painiskellut näiden asioiden kanssa vajaa viisi vuotta. Vaimollani on nyt 14v. adhd poika. En ole enää poikanen ja osittain työnikin puolesta joudun kohtaamaan monenlaisia ihmisiä sekä asioita. Mutta täytyy sanoa etten kuuna kullan valkeana olisi voinut kuvitella mitä kaikkea kyseinen oireyhtymä pitää sisällään. Ja mitä ongelmia se tuo koko yhteisöön. Lähes kaikki mitä luin edellä olevassa viestiketjusta. On tullut eteen näinä vähäisinä yhteisinä vuosinamme. Kokemusta omistakin lapsista löytyy,jotka ovat ihan "normaaleja" Joten osaan suhteuttaa asioita myös sitenkin. Ehkä juuri tuo kieroilevalta tuntuva käytös on varmasti nostattanut paineet korkeimmalle. Varastetaan kotoa eikä osasta kunnioittaa edes oman kodin tarjouksia. Tiedän että useat ajattelevat että se on tiedostamatonta. Mutta kuinka itse osaat määritellä mikä on tiedostettua ja mikä tahallaan tehtyä? Kaikkihan tekevät osan teoistaan myös itsekkäästi ajatellen. Mikä on sairaudesta johtuvaa ja mikä luonnehäiriö... Joo. Lääkitykset ja terapiat sekä kaikki muutkin saatavilla olevat temput on tapetilla jatkuvasti. Ollaan jämptejä ja teemme kodin eteen töitä sekä koetamme pitää terveet rajat. Ohjata erilaisin esimerkein. Mutta välillä tuntuu että helpommin menisi asia perille keskustelemalla vaikka kivimöhkäleen kanssa. Varsinkin sen jälkeen kun poika on tavannut isäänsä. Joka todellakaan ei tee asioita ajattelemalla nokkaansa pidemmäksi. Sinänsä hienolta vaikuttava ajatus isän ja pojan yhteisistä hetkistä vaikuttaa siihen että me korjaamme sontaa sitten kotona. Ei ole enää kodin mukavat,järjestyksessä olevat asiat yhtään mitään. Mutta oli valaisevaa lukea tutun tuntuista tekstiä. Sekä huomata että oma käsitys vahvistui joiltain kohdin.