Ovessa lukee, että "tie totuuteen", mutta ovi on tiukasti lukossa

Totuuden edessä on selvästikin verho.

Ja sanotaan että parasta elämässä on vähitellen vetää verhoa sivuun ja paljastaa totuutta yhä enemmän.

Mutta varmaa totuutta En ole ainakaan minä löytänyt ,mutta mielenrauhan kyllä.

Satuin hetki sitten lukemaan Gnostilaisen The Gospel of Truth teoksen. Sen perusteella koska Jeesus julisti olevansa TIE, TOTUUS, ELÄMÄ, YLÖSNOUSEMUS, IANKAIKKINEN ELÄMÄ, LAMPAIDEN PORTTI, HYVÄ PAIMEN, IHMISEN POIKA JNE. JNE.

Kaikki nuo ristiinnaulittiin kun Jeesus ristiinnaulittiin. Eli Nykyisin on TIE ristiinnaulittu, TOTUUS ristiinnaulittu, Iankaikkinen elämä ja ylösnousemus ristiinnaulittu.

Mitä se käytännössä tarkoittaa. Ainakin sitä että kun Jeesus lupasi kuolemattomuuden niin silti monet kuolevat. Esim. Luther JNE kuolivat.
Ei päästy vapaasti vaikuttamaan ikuista elämää vaan se kahlehdittiin.

Totuus myös on kahleissa. Esim. Uskovaiset sokeasti luulevat ISÄÄ hyväksi vaikka raamattu kertoo vain pahuuksista. Jumalaa saa vain ylistää ja kunnioittaa vaikka todellisuus on monin paikoin täynnä kurjuutta.

Mutta tuo Gospel of Truth on vanha kirja. Uudempia on saatavana. Intia on kertonut että on menossa Kali yoga joka on pahojen maailmanvaltaa. Pahojen TIE ei ole ristiinnaulittu siinä määrin kuin muiden. Ja vielä on käsitys että se mikä ristiinnaulittiin on noussut ylös kuolleista tai tulee nousemaan joskus myöhemmin.

Gnostilainen viisaus ja tieto on hieman toivotonta ja murheellista. Hyvät ihmiset sen perusteella kadottivat ristiinnaulitsemisessa kaiken mitä Jeesus edusti.

Mitä on Totuus? Aistihavaintojen kohteet, vai Tunteiden vaikutusvalta sielussa. Vai Egoon liittyvät asiat? Vai kauniit uskon varaiset ideat.
Vai joudummeko vain tunnustamaan tietämättömyytemme totuuden määritelmän suhteen. Entä jos kaikki totuudet ovat vain osatotuuksia tai näkökulmia.

Lukion matematiikan opettaja sanoi että edes matematiikka ei ole Totuus, mutta sitä lähemmäksi ei tiede pääse totuuden suhteen.

Tää on kaukana filosofiasta. Enkä edes muista mitä aloittaja kirjoitti.

Kuitenkin on totta että TOTUUS kuolee kun totuudellinen henkilö kuolee. Totuuden ruumiillistuma. Islamissa tapahtuu silloin kun jonkun sukupolven vanhukset kuolee hopean himmeneminen. Ja tarvitaan 100 vuoden välein Mujaddid uudistaja palauttamaan uskonto raiteilleen.

Voiko olla jonkun suuren totuuden tuntijan poismeno kuin Aleksandrian kirjaston palaminen tuhkaksi.

Vielä kerran anteeksi että unohdin jo mitä tämä ketju käsitteli aiheenaan. Tämän viestin voi sivuuttaa lukematta sitä. Ja kirjoittaa itse paremman viestin.

"Herättää kysymyksiä, mikä onkaan alkuperämme, ja keitä oikeasti olemme ..."

Mielenkiintoista tosiaan on että emme maan päällä tiedä menneisyyttä tai alkuperää. Luin Buddhalaista viisautta ja heillä näyttää olevan oppi että taivaassa on tieto jopa jokaisen edellisistä elämistä. Siellä siis vain on tieto. Meiltä se on kätketty.

Itse olen pohtinut olisiko yhtäkään ihmistä koskaan syntynyt maailmaan ellei esi-isämme kaikki tai ainakin jotkut olisi harjoittaneet pahuutta ja tehneet pahoja tekoja. Yhtäkään meistä ei olisi syntynyt jos yhteisömme olisi ollut pelkästään kiltti.

Kiltin yhteisön elämä on epävarmaa kun joku voimakas naapurivaltakunta tuhoaa sellaisen yhteisön.

Valehtelu, pahuus ja petollisuus on tärkeämpiä kuin mitä etiikan ja moraalin oppikirjat antavat ymmärtää.

En usko että olemme keitään jos menemme tarpeeksi syvälle totuuden syövereihin mutta kokemuksena meillä on me ja olemme.

Täydellinen nirvana on olemattomuus ilman halua mistään ja silti meillä on kokemus jostain joten kysymys kuuluu miksi on jotain sen sijaan ettei mitään.

Olematonta ei ole ja sinne ei voi sijoittaa mitään koska ei ole mitään paikkaa jonne jotain laittaa joten kaikki on vain olemattoman vastakohtaa riippumatta siitä pidämmekö todellisuutta todellisena vai emme, tai itseäämmekään, mutta todellisuus on olemassa koska se on nimityksemme sille josta on kokemus sen luonteesta riippumatta tai johtuen.

Kuolemanrajakokemuksissa puhutaan tyhjiöstä joka on täydellinen tyhjyys mutta siellä silti on jotain ja se jokin on kokemus itsestä; tietoisuus. Ajattelen, siis olen.

Kaikki muu mitä koemme on filminauhaa joka täyttää sen tyhjyyden kokemuksen.

Tie totuuteen on tosiaan lukossa. Mutta toisesta ovesta voit kulkea, ja siinä ovessa kulkee tie mielenrauhaan. Se ovi on hyvin samankaltainen kuin se toinekin ovi, mutta siitä pitää kulkea suurella nöyryydellä. Muussa tapauksessa voit kulkea reittiä, joka viekin harhaluuloihin.

"Herättää kysymyksiä, mikä onkaan alkuperämme, ja keitä oikeasti olemme ..."

Totuuden tunnustamisesta kaikki edistys ja parannus saa voimansa. Ollaan evoluution teorioiden alaisia petoeläimiä, jotka hotkii kaiken elollisen suuhunsa.

Leijonia, karhuja ja leopardeja mutta vielä niitäkin pahempia. Hotkaistaan koko teuraseläimen ruho jättämättä muille lajeille mitään. Noilta saattaa jäädä jotakin linnuille ja hyönteisille? Mutta meiltä ei mitään kenellekään.

Planeetan pahin peto? Jolla ei ole kykyä nähdä itseään peilistä sellaisina kuin olemme eikä kykyä siten tunnustaa totuutta.

Mistä pitäisi lähteä totuutta purkamaan? Tabuja ja torjuntamekanismeja on liikaa. Miksi tehdään 10000 aborttia vuodessa. Eikö seksuaalisuus ole luonnollinen puheenaihe vai onko se vain yhä kovin tabuista.

Pitääkö hormonien antaa määrätä vai tuleeko ensisijaisesti huomioida yhteiskunnassa vallitsevat arvot kuten uskonto?

Kenen kuuluu johtaa maailmaa? Platonin valtion mukaan kaiketi filosofien. Mutta kykeneekö hekään siihen on kysymys joka yhä on selvittämättä. Vai kuuluuko kirkon olla johtavassa asemassa? Sitä on kokeiltu keskiajalla, mutta syntyi vastarintaliikkeitä ja skismaa.

Jumalan yksi kuningaskunta on tiedossa 2028. Miksi kukaan ei asiaa silti saarnaa tai tee tiettäväksi. Onko se salaisuus? Eli tabu. Ehkä Jumala ei kykene myöskään täyttämään ennalta ilmoittamiaan asioita. Kykenemättömyys on se joka johtaa tabuihin, salaisuuksiin ja mysteereihin.

Totuutta ei kyetä tunnustamaan vaan kehitetään tabu ja salailumekanismi.