Tieteellinen tutkiminenko muka vaikeaa.

Minulle tieteellinen tutkiminen opetettiin jo keskikoulussa fysiikan tunnilla, mutta nykyisissä kouluissa sitä ei taideta opettaa ollenkaan, tai sitten sitä ei pystytä oppimaan. Sitten ne vajakit, jotka eivät osaa, räkyttävät täällä.

Koulun innoittamana minä harrastin tieteellistä tutkimista jo lapsena. Pelkkiä teorioita oppineet ja väärinoppineet sitten uskovat olevansa kauhean tietäviä ja viisaita.

Tietävä on todellisuudessa se, joka on tehnyt kokeita itse, ja nähnyt miten homma käytännössä toimii. Se käytäntöhän sen totuuden aina paljastaa. Se paljastaa onko teoria totta vai valhetta.

Näin se tekniikan tohtorikin minulle opetti, ja minä uskoin häntä. Olinhan sitä mieltä jo ennestään.

Ihmettelen, että mikä niitä pelkkää teoriaa opiskelleita oikein riivaa, kun käytännön tutkimuksen arvoa ei ymmärretä ollenkaan, kun itsellä ei ole siihen ollut ollenkaan mahdollisuutta.

Arvokkain oppi fysiikan tunnilla oli se, että tieteellinen tutkiminen voi olla hyvinkin helppoa ja yksinkertaista. Niinpä minä olen harrastanut sitä ikäni. Minun työnihän on ollut senkaltaista, että tieteellinen tutkiminen on ollut tarpeen.

Käytännön kokeilla ei siis tarkoituksellisesti kumota vanhoja teorioita. Oikea sanamuoto on se, että ne KUMOUTUVAT käytännössä. Se tapahtuma mikä käytännössä todellisuudessa tapahtuu, kumoaa sen vanhan teorian.

Tätä se tohtori Roinekin oikein korosti minulle käymässämme keskustelussa. Se mitä todellisuudessa tapahtuu, siis kumoaa teorian. Se kumoaja ei siis ole se ihminen vaan se tapahtuma, joka toteutuu.

Tämä ei ole mennyt täällä jakeluun millään, että kumoaja ei ole ihminen vaan tapahtuma, jota ihminen tarkkailee.

Kun se tieto sitten on joskus ehkä kauankin sitten, päätynyt tieteelliseen julkaisuun ja arkistoon, niin sitä voi myöhemmät sukupolvet käyttää, ja tehdä vertaistutkimusta. Teollinen toiminta on tuollaista vertaistutkimusta.

Sitä ei vaan ymmärretä sellaisena, mutta minä olen sen aina ymmärtänyt sellaisena. Jos fysiikan teorioissa on jotakin vialla, niin teollisessa toiminnassa se paljastuu armotta.

Mikään teollinen toiminta ei voi toimia totuuden vastaisesti, vaikka koulussa opetettaisiin mitä tahansa teoriahöttöä. Vuosissakaan tämä ei ole mennyt jakeluun,

Teollinen toiminta on se laboratorio, joka paljastaa totuuden. Näin sen opetti minulle tohtori, ja oppi meni perille. No osasin minä sen kyllä jo ennestäänkin mutta tohtori vahvisti. Tätä se siis meidän välillä oli.

Kun tohtori paljasti, että oppi kasvihuonekaasuista on mätä, niin minä uskoin heti, ja aloin tutkimaan asiaa.

Ensimmäinen asia, jonka tajusin tutkittuani ilmastotieteen tuulikarttoja, oli se, että ilmastotieteen oppi ei pysty selittämään hurrikaaneja. Niiden toiminnassa täytyy olla joku muu lainalaisuus.

Sen ymmärsi myös nimimerkki Pierre Review aikanaan tällä palstalla. Hän kirjoitti aikanaan: Ei hiilidioksidi yksin voi toimia draiverina. Ei voikaan, Sen minäkin ymmärsin, ja aloin etsiä tietoa, mikä se voisi olla.

Täytyi olla olemassa jossakin tarkka tieto siitä, mitä hurrikaanissa tapahtuu. Se tarkka tieto, joka selittää hurrikaanin toiminnan on, Ominaislämpökapasiteetti. Tämä on jo varmaan 100 vuotta vanhaa tietoa.

Kaikki kaasut toimivat siis hurrikaanissa draiverina. Niin ne toimivat kaikissa muissakin ilmakehän liikkeissä. Lämpö siirtyy kaikkien ilmakehän kaasujen mukana lämpimästä kylmään päin koko ajan.

Vanhassa teoriassa aivan kaikki on väärin. Väärän teorian kumosi siis hurrikaani enkä minä. Minä olin vain tarkkailija. Niin ne luonnonvoimatkin kumoavat vanhoja oppeja. Täytyy vaan oppia ymmärtämään niitä luonnonvoimia.