Eri asemat lähettävät sähkömagneettisia aaltoja eri taajuuksilla. Niitä saapuu jonkin tietyn vastaanottimen antenniin eri suunnasta. Ne saavat antennin elektronit liikkeeseen ja tämä liike muunnetaan vastaanottimessa ääneksi, radio-ohjelmaksi.
Mutta eikö noiden kaikkien saapuvien signaalien aiheuttama elektronivirtaus antennissa ole aikamoinen sekamelska, kaikkien eri liikkeiuden summa niin sanoakseni? Ja eikö jokainen uusi saapuva aalto vaikuta jo olemassa oleviin elektronivirtoihin?
Miten vastaanotin pystyy saamaan tästä erilleen kunkin ohjelman?
Mutta eikö noiden kaikkien saapuvien signaalien aiheuttama elektronivirtaus antennissa ole aikamoinen sekamelska, kaikkien eri liikkeiuden summa niin sanoakseni? Ja eikö jokainen uusi saapuva aalto vaikuta jo olemassa oleviin elektronivirtoihin?
Miten vastaanotin pystyy saamaan tästä erilleen kunkin ohjelman?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensimmäinen suodatus tapahtuu jo antennissa. Antennit on viritetty tietylle aallonpituusalueelle ja ne sieppaavat heikommin muita taajuuksia.
Vastaanottimen etupäässä on ensimmäisenä kaistanpäästösuodatin, joka suodattaa ei haluttuja taajuuksia.
Sen jälkeen on sekoitin, joka pudottaa taajuuden kiinteälle välitaajuudelle, jolle pääsevän signaalin taajuus valitaan säädettävällä oskillaattorilla (VCO). Tämä säätöpiiri toimii "kanavanvalkkarina."
Välitaajuutta suodatetaan edelleen kapeammalle kaistalle, jolloin häiriöitä saadaan vähennetyksi. FM lähetyksessä signaali ilmaistaan tavalla, joka huomioi vain vahvimman signaalin ja näin suurin osa edelleen mukana olevasta häiriöstä suodattuu pois.
AM vastaanottimissa tätä viimeistä suodattumista ei tapahdu, ja siksi AM lähetteissä saattaa kuulua läheisellä taajuusalueella oleva kanava läpi. Tästä on jopa hyötyä mm. lennonjohtotoiminnassa tapauksessa, että kaksi konetta kuittaa samaan aikaan esimerkiksi laskeutumis- tai rullausluvan. Lennonjohtaja kuulee molempien koneiden kuittauksen ja väärinkäsitys voidaan oikaista.
Ja kaikki eri lähetystaajuudet on valittu matemaattisesti sellaisiksi että kaikki saadaan toimimaan vastaanottopäässä mahdollisimman helposti.
Lähetystaajuuksien ero riippuu radiojärjestelmästä. Esimerkiksi FM lähete vaatii usein laajemman deviaation kuin AM.
AM puheradioissa kanavaväli on yleensä 25 MHz. Tällä saavutetaan jo riittävä selektiivisyys.
Mitään sen kummempaa matemaattista valintaa ei tarvita.
Vastaajat keskittyivät selostamaan laitteistoa jolla systeemi toimii.
Mutta kysymys kuului : kun antennissa liikkuu edestakaisin usean aseman lähettämien sähkömagneettisten aaltojen liikuttamia elektroneja niin miten tästä "elektronipuurosta" voidaan erottaa kunkin aseman lähettämä signaali?
27.04. kysymykseen jo vastattiin. Kyse on eri taajuusalueiden suodattamisesta kaistanpäästösuodattimin.
Katso traficomista määräys radiotaajuuksista.
Miten se kysymykseen liittyy?
Eipä näytä kysymystäni ymmärrettävän. Ei sen kertominen, minkä nimisellä teknisellä laitteella asia hoituu, ole vastaus (informaatioteoreettiseen) kysymykseeni.
Kysymykseesi on vastattu 27.04. siten, kuin siihen voi vastata. Et taida itsekään ymmärtää, mitä olet kysymässä.
Kysymyksesi sisältää vastauksen, miten eri lähetykset on "sekamelskasta" eroteltavissa,
"Eri asemat lähettävät sähkömagneettisia aaltoja eri taajuuksilla. "
Ja
"eikö jokainen uusi saapuva aalto vaikuta jo olemassa oleviin elektronivirtoihin?"
- nämä 'elektronivirrat' ovat eritaajuisia..
Sinulle vastattiin ystävällisesti, miten eri taajuisia signaaleja vastaanottokeskus "käsitellään", jotta haluttu taajuus saadaan kuuluvaksi laitteesta.
Tärkeintä on se, etteivät radiolähetykset eivät saa häiritä haitallisesti toisiaan. Vastaanoton on oltava mahdollisimman helppoa. Myös vanhoilla laitteilla.
Häiritsevät radiosignaalit poistetaan välittömästi. Ei päästetä muodostumaan mitään hallitsematonta sekamelskaa. Tätä varten on lakeja ja määräyksiä ja jatkuvaa valvontaa.