Valheellinen terveydenhoito

Koska en halua, että se on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Koska en halua, että se on totta.

Kukapa nyt haluaa että vale on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa nyt haluaa että vale on totta.

Sairaudentunnoton?

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa nyt haluaa että vale on totta.

Psykiatritkaan eivät usko potilaan valheita todeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatritkaan eivät usko potilaan valheita todeksi.

Psykiatrit uskovat että palkkaraha jota he saavat on todellista rahaa

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit uskovat että palkkaraha jota he saavat on todellista rahaa

Työstä kuin työstä palkka maksetaan yleensä rahana, rahallinen korvaus tehdystä työstä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit uskovat että palkkaraha jota he saavat on todellista rahaa

Olettamus on että aikuinen ihminen elättää itse itsensä, tavalla tai toisella.

Tahtomatta tulee mieleen, että ei ihan aina ymmärretä, että se on juuri näiden työssäkäyvien ihmisten veroista mistä ne kelan rahat maksetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olettamus on että aikuinen ihminen elättää itse itsensä, tavalla tai toisella.

Tahtomatta tulee mieleen, että ei ihan aina ymmärretä, että se on juuri näiden työssäkäyvien ihmisten veroista mistä ne kelan rahat maksetaan.

Lue lisää

Pikkuisen logiikkaa peliin. Jos oot julkisella puolella mielenterveystyöntekijä niin palkka maksetaan myös verorahoista. Ja jos yksityisellä, niin kusetat joko valtiontukia tai rikkaita. Ja rikkaiden ylimääräiset rahat ovat todennäköisesti jostain sijoitustuotoista.

Joten mielenterveystyön työntekijän palkka tulee isoimmaksi osaksi oikeasti hyödyllistä työtä tekevän työssäkäyvän veronmaksajan selkänahasta. Eli mielenterveystyöntekijä on huonovointisintakin asiakastaan pahempi sosiaalipummi.

Ja ainoa heidän työn saavutus on mielenterveyskriisi. Jos osaisivat hommansa, niin maassa olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Koska eivät tiedä mistään muusta mitään kuin ihmisten arvostelusta päin naamaa, jolle on tietysti hieno termi "arviointi" ja heistä juoruilusta palavereissa.

Ja sitten päät vaan sekaisin kaikilla hoidoilla kunnes käytös on sopivan alistuvaa ylisuurella egolla varustetun työntekijän mieleen. Ja sitten ihmetellään, että miksi iso osa tän toiminnan kohteina olevista ihmisistä ei ole työkykyisiä. No, koska aivot on lääkitty pellolle, niin ne myös on pellolla. Ja lääkebisnes saa diabeteslääketuottonsa.

Mutta hei, rahaa voidaan laittaa ihan valtavasti siihen, että varmistetaan, että kaikki yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat alistuu. Oli kyse sitten suvaitsemattomien rikkaiden vanhempien omapäisestä tyttärestä tai köyhän perheen pojasta, jonka pää ei kestänyt koko lapsuuden pituista stressiä rahan riittävyydestä. Jotain muuta stressiä heille mietittäväksi kuin vallankumoukselliset aatteet.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkuisen logiikkaa peliin. Jos oot julkisella puolella mielenterveystyöntekijä niin palkka maksetaan myös verorahoista. Ja jos yksityisellä, niin kusetat joko valtiontukia tai rikkaita. Ja rikkaiden ylimääräiset rahat ovat todennäköisesti jostain sijoitustuotoista.

Joten mielenterveystyön työntekijän palkka tulee isoimmaksi osaksi oikeasti hyödyllistä työtä tekevän työssäkäyvän veronmaksajan selkänahasta. Eli mielenterveystyöntekijä on huonovointisintakin asiakastaan pahempi sosiaalipummi.

Ja ainoa heidän työn saavutus on mielenterveyskriisi. Jos osaisivat hommansa, niin maassa olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Koska eivät tiedä mistään muusta mitään kuin ihmisten arvostelusta päin naamaa, jolle on tietysti hieno termi "arviointi" ja heistä juoruilusta palavereissa.

Ja sitten päät vaan sekaisin kaikilla hoidoilla kunnes käytös on sopivan alistuvaa ylisuurella egolla varustetun työntekijän mieleen. Ja sitten ihmetellään, että miksi iso osa tän toiminnan kohteina olevista ihmisistä ei ole työkykyisiä. No, koska aivot on lääkitty pellolle, niin ne myös on pellolla. Ja lääkebisnes saa diabeteslääketuottonsa.

Mutta hei, rahaa voidaan laittaa ihan valtavasti siihen, että varmistetaan, että kaikki yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat alistuu. Oli kyse sitten suvaitsemattomien rikkaiden vanhempien omapäisestä tyttärestä tai köyhän perheen pojasta, jonka pää ei kestänyt koko lapsuuden pituista stressiä rahan riittävyydestä. Jotain muuta stressiä heille mietittäväksi kuin vallankumoukselliset aatteet.

Lue lisää

En oikein ymmärrä tuota logiikkaa, että mielenterveystyön tekijät saisivat palkkansa verorahoista, ja muut työtä tekevät saisivat sen muualta ?
Mihin tuo ajatus perustuu ?
Siis kaikki potilaat parantuisivat, jos mt-työntekijät osaisivat työnsä ? Mihin se perustuu ?
On olemassa myös potilaita, joita on hyvin vaikea parantaa. Paranemisprosessiin tarvitaan myös potilasta itseään. Myöskin negatiivisella asenteella kaikkea hoitoon liittyvää kohtaan, on vaikea päästä paranemisen alkuun.
Paranemiselle on annettava mahdollisuus.
Raha yksistään ei ratkaise mielenterveysongelmia, siihen tarvitaan paljon muutakin.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkuisen logiikkaa peliin. Jos oot julkisella puolella mielenterveystyöntekijä niin palkka maksetaan myös verorahoista. Ja jos yksityisellä, niin kusetat joko valtiontukia tai rikkaita. Ja rikkaiden ylimääräiset rahat ovat todennäköisesti jostain sijoitustuotoista.

Joten mielenterveystyön työntekijän palkka tulee isoimmaksi osaksi oikeasti hyödyllistä työtä tekevän työssäkäyvän veronmaksajan selkänahasta. Eli mielenterveystyöntekijä on huonovointisintakin asiakastaan pahempi sosiaalipummi.

Ja ainoa heidän työn saavutus on mielenterveyskriisi. Jos osaisivat hommansa, niin maassa olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Koska eivät tiedä mistään muusta mitään kuin ihmisten arvostelusta päin naamaa, jolle on tietysti hieno termi "arviointi" ja heistä juoruilusta palavereissa.

Ja sitten päät vaan sekaisin kaikilla hoidoilla kunnes käytös on sopivan alistuvaa ylisuurella egolla varustetun työntekijän mieleen. Ja sitten ihmetellään, että miksi iso osa tän toiminnan kohteina olevista ihmisistä ei ole työkykyisiä. No, koska aivot on lääkitty pellolle, niin ne myös on pellolla. Ja lääkebisnes saa diabeteslääketuottonsa.

Mutta hei, rahaa voidaan laittaa ihan valtavasti siihen, että varmistetaan, että kaikki yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat alistuu. Oli kyse sitten suvaitsemattomien rikkaiden vanhempien omapäisestä tyttärestä tai köyhän perheen pojasta, jonka pää ei kestänyt koko lapsuuden pituista stressiä rahan riittävyydestä. Jotain muuta stressiä heille mietittäväksi kuin vallankumoukselliset aatteet.

Lue lisää

Keskiverto veronmaksaja käyttää itse maksamansa verot. Onko sillä oikeasti suurta merkitystä, että pitääkö keskiverto ihminen rahaa sukanvarressa, että pääsee lääkäriin, vai että ne kierrätetään yhteisestä kassasta?

Sitten on olemssa niin sanottuja nettomaksajia ja netto hyötyjiä. Jostain syystä logiikastasi tulee mieleen että taidat olla sellainen nettohyötyjä, jonka ongelma on se, että maailma ei alistu sinun tahtoosi.

Mielenterveyshoito voidaan lopettaa heti, kun sitä ei tarvita, ja nämäkin verovarat voidaan suunnata sinne, missä ihmiset oikeasti haluavat hoitoa.

Mitä olet tehnyt asian hyväksi, ettei tätä rahareikää enää tarvita?

Anonyymi kirjoitti:

Pikkuisen logiikkaa peliin. Jos oot julkisella puolella mielenterveystyöntekijä niin palkka maksetaan myös verorahoista. Ja jos yksityisellä, niin kusetat joko valtiontukia tai rikkaita. Ja rikkaiden ylimääräiset rahat ovat todennäköisesti jostain sijoitustuotoista.

Joten mielenterveystyön työntekijän palkka tulee isoimmaksi osaksi oikeasti hyödyllistä työtä tekevän työssäkäyvän veronmaksajan selkänahasta. Eli mielenterveystyöntekijä on huonovointisintakin asiakastaan pahempi sosiaalipummi.

Ja ainoa heidän työn saavutus on mielenterveyskriisi. Jos osaisivat hommansa, niin maassa olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Koska eivät tiedä mistään muusta mitään kuin ihmisten arvostelusta päin naamaa, jolle on tietysti hieno termi "arviointi" ja heistä juoruilusta palavereissa.

Ja sitten päät vaan sekaisin kaikilla hoidoilla kunnes käytös on sopivan alistuvaa ylisuurella egolla varustetun työntekijän mieleen. Ja sitten ihmetellään, että miksi iso osa tän toiminnan kohteina olevista ihmisistä ei ole työkykyisiä. No, koska aivot on lääkitty pellolle, niin ne myös on pellolla. Ja lääkebisnes saa diabeteslääketuottonsa.

Mutta hei, rahaa voidaan laittaa ihan valtavasti siihen, että varmistetaan, että kaikki yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat alistuu. Oli kyse sitten suvaitsemattomien rikkaiden vanhempien omapäisestä tyttärestä tai köyhän perheen pojasta, jonka pää ei kestänyt koko lapsuuden pituista stressiä rahan riittävyydestä. Jotain muuta stressiä heille mietittäväksi kuin vallankumoukselliset aatteet.

Lue lisää

Vai sellaista logiikkaa? Onko se sitä samaa logiikkaa, missä sähkö tulee töpselistä, ja raha kelasta?

Oletko koskaan miettinyt, miksi mielenterveyshoito on ilmaista? Miksi se ei voisi maksaa samaa, kuin kaikki muukin poliklinikalla käynti? Mikä saa veronmakasajan maksamaan, niille epäkiitollisille ihmisille sen hoidon ilmaiseksi? Joku hassun hauska salaliittoteoriako?

Vai se alistuminenko se tässä on se ongelma? Kun hoitotaho, tai ylipäätään loppumaailma, ei alistukkaan sen sairaan ihmisen fantasioihin, vaan päinvastoin...

Anonyymi kirjoitti:

Koska en halua, että se on totta.

Siksipä et julistele netissä sanomaasi vaan sillä, perusteella ettet halua että se on totta.
Täällä on monenlaista lukijaa joten ajattele ensin ennenkö möläyttelet asioita. Jotka on ovat sentään lääketieteessä hyväksyttyjä, hoitoja.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit uskovat että palkkaraha jota he saavat on todellista rahaa

Ihan niin heillä on aika hyvä palkka , koska ovat kouluttaneet itsensä ammattiin joten heidän palkoistaan ei tarvitse muiden hoilata ,hyvä koulutus antaa aina hyvän palkan.

Anonyymi kirjoitti:

Työstä kuin työstä palkka maksetaan yleensä rahana, rahallinen korvaus tehdystä työstä.

Monet eivät ole halunneet kouluttaa itseään Ja saavat tyytyä töihin missä ei koulutsta vaadita . Toiset nuoret jotka ovat kypsempiä ovat ymMörtäneet sen että håkoulutus on törkeä jos meinaa saada palkan millä voi elää ja säästöönkin jää .
Joten työstä saa aina palkan !itse voi valita missä palkka luokassa haluaa .

Anonyymi kirjoitti:

Olettamus on että aikuinen ihminen elättää itse itsensä, tavalla tai toisella.

Tahtomatta tulee mieleen, että ei ihan aina ymmärretä, että se on juuri näiden työssäkäyvien ihmisten veroista mistä ne kelan rahat maksetaan.

Lue lisää

Moni ei sitäkään ymmärrä vaan kehtaa sanoa että pärjää hyvin tuilla eikä haluakkaan tehdä töitä. Siis elää sen työläise; rahoilla jokamtekee jokampäivä työtä . En ymmärrä miten voiolla mahdollista että sellaiset luuseri saavat edes mitään tukia ——- siis minin sitä tukea tarvitaan kun ihminen on terve ja voi tehdä töitä

Anonyymi kirjoitti:

Koska en halua, että se on totta.

Vaikutat nuorelta

Anonyymi kirjoitti:

Moni ei sitäkään ymmärrä vaan kehtaa sanoa että pärjää hyvin tuilla eikä haluakkaan tehdä töitä. Siis elää sen työläise; rahoilla jokamtekee jokampäivä työtä . En ymmärrä miten voiolla mahdollista että sellaiset luuseri saavat edes mitään tukia ——- siis minin sitä tukea tarvitaan kun ihminen on terve ja voi tehdä töitä

Lue lisää

Ei kukaan puhunut mitään terveistä ihmisistä.

ps. Opettele kirjoittamaan.

Jos täälä on keskusteluja seurannut niin se on perusteltu täälä moneen kertaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos täälä on keskusteluja seurannut niin se on perusteltu täälä moneen kertaan.

Ai kun kapakan nurkkapöydässä viisi ihmistä toistaa samaa mantraa illasta toiseen, niin se riittää perusteluksi?

Ehkä nyt haettiin ihan oikeita perusteluita.

Anonyymi kirjoitti:

Ai kun kapakan nurkkapöydässä viisi ihmistä toistaa samaa mantraa illasta toiseen, niin se riittää perusteluksi?

Ehkä nyt haettiin ihan oikeita perusteluita.

Enemmän huolissani olisin, jos siellä nurkkapöydässä joku yksinään jotain toistelisi.

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Jos todellakin pysyisivät totuudessa eivät olisi sairaitakaan.
Moni kieltää sairauden josta heillä on vöörö luulo että silloin hullu jos ottaa avun psykiatrilta, heidän ennakkoluulonsa ohjaavat heitä . Nämä eivät tuke koskaan tukemaan terveeksi,, hyväksyminen omasta tilastaan on ensi askel paranmiseen.
Levittävät netissä väärää tietoa tajuamatta miten ihmiset sen tulkitsevat , siis vaan todetaan että siinä taas yksi sairautensa kieltäjä . Samat ihiåmiset hyväksyvät jos vaikka käsi menee poikki ja saavat kipsin siihen, ylpeänä selittelevät että kun käsi on poikki
Psyykkisissä sairauksissa on psyykkiset lääkkeet se kipsi , mutta siinä sitten tulee tenä, ennakko lukot kieltävät sen että heillä on mt sairaus . Joten miksi eivät hoitele sitten itseään terveeksi kun niin kovasti tietävät mikä heille on muka oikein, ja haukkuvat samalla lääkärit maan tasalle. Eikö kellot soi missään

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Lue lisää

Kyllä minultaki löydettiin lopulta ferritiini puute.
Ei se ferritiini puute olisi korjaantunut vaikka kuin olisi masennuslääkkeitä syönyt.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minultaki löydettiin lopulta ferritiini puute.
Ei se ferritiini puute olisi korjaantunut vaikka kuin olisi masennuslääkkeitä syönyt.

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Ihan niin ne ihmiset eivät tule koskaan terveeksi , kas kun ei luoteta lääkäriin, ei syödä lääkkeitä kun ovat päättäneet että lääkkeet om myrkkyä ja luullaa että joka asiassa heille valehdellaan usein he pitää itseään hyvin älykkäänä kun ovat älynneet että, ne lääkärit valehtelevat heille .
Sellaiset eivät tiedä hoitosysteemistä. mitään ja juuri kaikki ne luulot ovatkin juuri sitä sairautta . Niin että kun pysyisivät pois netistä sairaiden luulojensa kanssa. Sillä ainut asia mikä niissä luuloissa on vahva epäilynihannkaikkeen. Kas kun heitä yritetään muka pettää mutta ähäkutti älysivät sen eivätkä menneet lankaan. Näitä potilaita on hyvin paljon, ovat eläneet elämänsä epäilelemälläm ihan kaikkea ja se jos jokin sekoittaa päätä aina vaan enenmmän

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Ei toimittu ainakaan minun kohalla.
Yksityisellä puolella piti käydä kokeissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minultaki löydettiin lopulta ferritiini puute.
Ei se ferritiini puute olisi korjaantunut vaikka kuin olisi masennuslääkkeitä syönyt.

Niinpä niin laiha lohtu etsivä löytää aina , joten silloin saa sen ” oikean ” hoidon kun on. ” oikea” sairaus josta sitten voi kertoa tutuille että taas on tehty väärä diagnoosi. Ensinnäkin nämäkin asiat ovat paljon laajempia. Kun mitä ihmiset osaavat edes ajatella
Niin että ferritiinin puutteesta voi kovasti puhua, mutta ei syistä mitkä sen ovat aiheuttaneet
Joten eräille on pääasia aina se ettei vaan olisi mt sairauksia. Vaan kun niitä on ja tukee olemaan , eri muodoissa eri ihmisillä .

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä niin laiha lohtu etsivä löytää aina , joten silloin saa sen ” oikean ” hoidon kun on. ” oikea” sairaus josta sitten voi kertoa tutuille että taas on tehty väärä diagnoosi. Ensinnäkin nämäkin asiat ovat paljon laajempia. Kun mitä ihmiset osaavat edes ajatella
Niin että ferritiinin puutteesta voi kovasti puhua, mutta ei syistä mitkä sen ovat aiheuttaneet
Joten eräille on pääasia aina se ettei vaan olisi mt sairauksia. Vaan kun niitä on ja tukee olemaan , eri muodoissa eri ihmisillä .

Lue lisää

Niin.
Et vaan nyt ite huomaa omaa sairautta.
Sulla sairas tarve täälä olla jatkuvasti pätemässä.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Lue lisää

" masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä"

Ei se nyt ihan aina ole helposti hoidettavissa.Kyllä se masennus hoidettunakin saattaa kestää vuosiakin.Tutullakin hoito kesti lähes 10vuotta kun pääsi masennuksesta kokonaan eroon.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Ei pitänyt paikkaansa ainakaan viimeksi minun kohdallani. Verikokeita otettiin hyvin suppeasti ja ne kaikki koskivat tavalla toisella ainoastaan alkoholin vaikutuksia elimistöön. Mitään muita veriarvoja ei otettu.

Tässä nyt tullaan siihen, että ihmisiä kohdellaan eritavalla ja eriarvoisesti kyseisissä systeemeissä.

Psykiatriaa kritisoivat ovat olleet aika rehellisiä, suoria ja oikeastaan oikeassa esittämissään kritiikeissä.

Tässäkään ketjussa (ei ainakaan vielä toistaiseksi )ole yhdessäkään kommentissa valehdeltu yhtään mitään. Se on vain sinun oma tulkintasi asiasta ja se pohjautuu jo valmiiksi otettuun asenteeseen.

Eikä muuten siitä, että joku esittäisi jotakin "propagandaa), tai mustamaalaamista ole kenellekään mitään hyötyä.

Ja ainakaan minä en ole valehdellut yhdessäkään kirjoittamassani kommentissa. Kaikki, mitä olen kirjoittanut, on täysin totta.

Minulla oli sen verran ankara lapsuus ja diktaattorimainen isä, että jos valehteli, niin piestiin. Sen jälkeen sitä oppi olemaan rehellinen, vaikka siitä ei olisi itselleen mitään hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriaa kritisoivat ovat olleet aika rehellisiä, suoria ja oikeastaan oikeassa esittämissään kritiikeissä.

Tässäkään ketjussa (ei ainakaan vielä toistaiseksi )ole yhdessäkään kommentissa valehdeltu yhtään mitään. Se on vain sinun oma tulkintasi asiasta ja se pohjautuu jo valmiiksi otettuun asenteeseen.

Eikä muuten siitä, että joku esittäisi jotakin "propagandaa), tai mustamaalaamista ole kenellekään mitään hyötyä.

Ja ainakaan minä en ole valehdellut yhdessäkään kirjoittamassani kommentissa. Kaikki, mitä olen kirjoittanut, on täysin totta.

Minulla oli sen verran ankara lapsuus ja diktaattorimainen isä, että jos valehteli, niin piestiin. Sen jälkeen sitä oppi olemaan rehellinen, vaikka siitä ei olisi itselleen mitään hyötyä.

Lue lisää

Tuo on täysin totta, että valmiiksi otetut asenteet voivat vaikuttaa paljonkin käsityksiin ja omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin vaikkapa näistä psykiatriaan liittyvistä asioista.
Jos joku kertoo jotain negatiivista, vaikka omista kokemuksistaan, heti ollaan väittämässä, että " se ja tämä " johtuu vain sairaudesta.

On otettava huomioon, että ihminen muuttuu jatkuvasti, elämäntilanteet muuttuvat, mieliala muuttuu, psyyke muuttuu, jne.
Jos on jokin psyykkinen sairaus todettu, se ei tarkoita, että ihminen olisi samalla tavalla sairas loppuelämänsä ajan.

Jotkut eivät sitten vain ainoastaan tykkää negatiivisista kommenteista, jostain syystä eivät hyväksy niitä.
En toki väitä, että terveydenhuolto tai psykiatriakaan, olisi jotenkin valheellista, tapahtuuhan niihin liittyen todella paljon. Mutta mitä laajemmin asioihin tutustuu, kohtaa itse henkilökohtaisesti paljon erilaista, tai joku läheinen esim. joutuu psykiatrian piiriin, niin kyllä on löydettävissä myös epäkohtia, ei kai sitä kukaan voi mennä kieltämäänkään.

Ei myöskään tulisi kyseenalaistaa muiden kokemuksia, koska he kertovat asioista vain omalta kohdaltaan, eikä täällä sitä paitsi kukaan tunne toisiaan, niin vielä vähemmän voi mennä ketään väittämään valehtelijaksi tai pa...n puhujaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pitänyt paikkaansa ainakaan viimeksi minun kohdallani. Verikokeita otettiin hyvin suppeasti ja ne kaikki koskivat tavalla toisella ainoastaan alkoholin vaikutuksia elimistöön. Mitään muita veriarvoja ei otettu.

Tässä nyt tullaan siihen, että ihmisiä kohdellaan eritavalla ja eriarvoisesti kyseisissä systeemeissä.

Lue lisää

Okei. Multa on otettu perusverenkuva aina ja ei ole edes tarvinnut pyytää vaan se lähete verikokeisiin on tehty juurikin että katsotaan elmistön rauta-arvot ym.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Joissain tapauksissa perusverikokeita olisi hyvä ottaa jo, ENNEN KUIN ohjataan psykiatrian puolelle. Toki muitakin tutkimuksia, jos oireet viittaavat johonkin muuhun kuin psyykkiseen sairauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Joissain tapauksissa perusverikokeita olisi hyvä ottaa jo, ENNEN KUIN ohjataan psykiatrian puolelle. Toki muitakin tutkimuksia, jos oireet viittaavat johonkin muuhun kuin psyykkiseen sairauteen.

Lue lisää

Se riippuu tietenki lääkärin asenteesta.
Jos lääkärin asenne on se että sulla on vaan masennus,Ahistus tai stressi niin eipä niitä kokeita silloin saa.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Lue lisää

Mitä sinäkään tiedät toisten sairauksista. Se että pidät mielenterveysongelmia sairautena, osoittaa, kuinka tietämätön olet.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin ne ihmiset eivät tule koskaan terveeksi , kas kun ei luoteta lääkäriin, ei syödä lääkkeitä kun ovat päättäneet että lääkkeet om myrkkyä ja luullaa että joka asiassa heille valehdellaan usein he pitää itseään hyvin älykkäänä kun ovat älynneet että, ne lääkärit valehtelevat heille .
Sellaiset eivät tiedä hoitosysteemistä. mitään ja juuri kaikki ne luulot ovatkin juuri sitä sairautta . Niin että kun pysyisivät pois netistä sairaiden luulojensa kanssa. Sillä ainut asia mikä niissä luuloissa on vahva epäilynihannkaikkeen. Kas kun heitä yritetään muka pettää mutta ähäkutti älysivät sen eivätkä menneet lankaan. Näitä potilaita on hyvin paljon, ovat eläneet elämänsä epäilelemälläm ihan kaikkea ja se jos jokin sekoittaa päätä aina vaan enenmmän

Lue lisää

Niin kuin sanoit, niin terveeksi voi tulla. Joten lääkkeitä ei enää tarvitse.,

Anonyymi kirjoitti:

Se riippuu tietenki lääkärin asenteesta.
Jos lääkärin asenne on se että sulla on vaan masennus,Ahistus tai stressi niin eipä niitä kokeita silloin saa.

Tiedän hyvin tuon, ettei tutkimuksiin välttämättä pääse.
Tiedän senkin, että lääkärin asenne ratkaisee aika paljon potilaan mahdolliseen tutkimiseen ja hoitoon. Jotkut lääkärit eivät yksinkertaisesti välitä potilaasta, jos esimerkiksi potilaan tausta ei lääkäriä miellytä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kuin sanoit, niin terveeksi voi tulla. Joten lääkkeitä ei enää tarvitse.,

Itse en ole tarvinnut lääkkeitä enää moneen vuoteen, mutta en kyllä tullut missään vaiheessa enää samaan kuntoon, kuin olin ennen sairastumista.
Terveeksi tuskin tulen koskaan, ja kukapa sen loppujen lopuksi määrittää, kuka on henkisesti terve ja kuka ei, jos sitä ei ole selkeästi nähtävillä.
Toki joskus joidenkin ihmisten asenteet saattavat tehdä ihmisestä edelleen hyvinkin sairaan, vaikka hän ei enää olisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei toimittu ainakaan minun kohalla.
Yksityisellä puolella piti käydä kokeissa.

Onko se ainoa kerta, kun olet ottanut vastuuta omasta hoidosta?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinäkään tiedät toisten sairauksista. Se että pidät mielenterveysongelmia sairautena, osoittaa, kuinka tietämätön olet.

Ongelma ei vielä ole sairaus, mutta ongelma voi johtaa sairastumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se ainoa kerta, kun olet ottanut vastuuta omasta hoidosta?

Hoidan kyllä päivittäiset asiat ihan itse.
Ei ole toimintakyky niin huono että niitä muitten pitäisi hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Multa ainakaan koskaan ole psykiatrian puolella tutkittu rauta-arvoja.

Anonyymi kirjoitti:

Niin.
Et vaan nyt ite huomaa omaa sairautta.
Sulla sairas tarve täälä olla jatkuvasti pätemässä.

Ettei nyt vaan itselläs olisi myös joku pätemisen tarve kun täällä niin kärkkäästi neuvoja antamassa ja ne omat neuvot on tietysti aina 100% oikeita. Jos väittää vastaan niin on ilmanmuuta henkisesti sairas. Näinhän se psykiatria toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Multa ainakaan koskaan ole psykiatrian puolella tutkittu rauta-arvoja.

Kyllä ne perusverenkuvan yleensä ottavat jossain vaiheessa, ja siihen kuuluu myös hemoglobiini, joka kertoo raudasta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne perusverenkuvan yleensä ottavat jossain vaiheessa, ja siihen kuuluu myös hemoglobiini, joka kertoo raudasta.

Hemoglobiini voi olla ok vaikka ferritiinistä on puutetta.

Anonyymi kirjoitti:

Hemoglobiini voi olla ok vaikka ferritiinistä on puutetta.

Tämäkin kyllä totta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se ainoa kerta, kun olet ottanut vastuuta omasta hoidosta?

On otettava vastuu myös omasta elämästä, hoidon lisäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin.
Et vaan nyt ite huomaa omaa sairautta.
Sulla sairas tarve täälä olla jatkuvasti pätemässä.

Etkä itsekään mikään asiantuntija ole.

Anonyymi kirjoitti:

Etkä itsekään mikään asiantuntija ole.

Eiköhän jokainen ole sen oman elämänsä asiantuntija, muiden elämästä ei voi kukaan tietää, ei voi olla toisen ihmisen elämän asiantuntija.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän jokainen ole sen oman elämänsä asiantuntija, muiden elämästä ei voi kukaan tietää, ei voi olla toisen ihmisen elämän asiantuntija.

Psykiatriassa tätä asiaa ei vaan haluta aina kunnioittaa.
Tämähän on se itsemäärämisen peruslähtökohta.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa tätä asiaa ei vaan haluta aina kunnioittaa.
Tämähän on se itsemäärämisen peruslähtökohta.

Joskus kuitenkin ihmisellä voi olla se oman elämän tuntemus aivan hukassa, ja siihen voidaan tarvita apua ulkopuolelta, esim. ammattilaisilta.

Anonyymi kirjoitti:

Hemoglobiini voi olla ok vaikka ferritiinistä on puutetta.

juuri näin

Anonyymi kirjoitti:

Multa ainakaan koskaan ole psykiatrian puolella tutkittu rauta-arvoja.

No multa on ja viimeks maaliskuussa

Anonyymi kirjoitti:

Joissain tapauksissa perusverikokeita olisi hyvä ottaa jo, ENNEN KUIN ohjataan psykiatrian puolelle. Toki muitakin tutkimuksia, jos oireet viittaavat johonkin muuhun kuin psyykkiseen sairauteen.

Lue lisää

juuri näin . Jos on esim väsymystä, masennusta yms. niin pitää tutkia mm kilpirauhanen,verensokeri,rauta-arvot.

Anonyymi kirjoitti:

Se riippuu tietenki lääkärin asenteesta.
Jos lääkärin asenne on se että sulla on vaan masennus,Ahistus tai stressi niin eipä niitä kokeita silloin saa.

no mene yksityiselle vaikka se maksaa. minä olen aina saanut verikokeet jos olen halunnut julkisella puolella. mä en ole edes valittanut mitään vaivoja nii se lähete on tehty labraan

Anonyymi kirjoitti:

Ei pitänyt paikkaansa ainakaan viimeksi minun kohdallani. Verikokeita otettiin hyvin suppeasti ja ne kaikki koskivat tavalla toisella ainoastaan alkoholin vaikutuksia elimistöön. Mitään muita veriarvoja ei otettu.

Tässä nyt tullaan siihen, että ihmisiä kohdellaan eritavalla ja eriarvoisesti kyseisissä systeemeissä.

Lue lisää

No voisit kysyä että miksi et saa lähetettä perusverenkuvaan.

Anonyymi kirjoitti:

" masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä"

Ei se nyt ihan aina ole helposti hoidettavissa.Kyllä se masennus hoidettunakin saattaa kestää vuosiakin.Tutullakin hoito kesti lähes 10vuotta kun pääsi masennuksesta kokonaan eroon.

Lue lisää

Kyllä siihen vaikuttaa mikä sen masennuksen on aiheuttanut. Siihen parantumiseen tarvitaan muutakin kuin lääkkeet.Eikä lääkkeet poista sitä masennusta jos siihen on syynä ihan konkreettiset syyt joihin sä ite et voi vaikuttaa

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siihen vaikuttaa mikä sen masennuksen on aiheuttanut. Siihen parantumiseen tarvitaan muutakin kuin lääkkeet.Eikä lääkkeet poista sitä masennusta jos siihen on syynä ihan konkreettiset syyt joihin sä ite et voi vaikuttaa

Lue lisää

En voi syödä lääkkeitä koska en voi poistaa masennuksen syitä???

Eli olen masentunut ja valitan ikuisesti!!

Eikö se äkkiseltään olis ihan loogista syödä niitä lääkkeitä ja valittaa vähemmän?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siihen vaikuttaa mikä sen masennuksen on aiheuttanut. Siihen parantumiseen tarvitaan muutakin kuin lääkkeet.Eikä lääkkeet poista sitä masennusta jos siihen on syynä ihan konkreettiset syyt joihin sä ite et voi vaikuttaa

Lue lisää

Miksi masentua sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa ?
Ymmärtäisin sen, jos voisi itse tehdä jollekin asialle jotain, eikä kuitenkaan tee, niin se saattaisi masentaa. Mutta asia, jolle ei itse voi mitään ?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi masentua sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa ?
Ymmärtäisin sen, jos voisi itse tehdä jollekin asialle jotain, eikä kuitenkaan tee, niin se saattaisi masentaa. Mutta asia, jolle ei itse voi mitään ?

Lue lisää

Koska muuten sulta viedään sun ainoa tulon lähde. Kaikki ei halua elää pelkällä toimeentulotuella. ja silloiin pitää jotenkin sinnitellä ja yrittää parhaansa vaikka sä tiedät ettei se riitä

Anonyymi kirjoitti:

Miksi masentua sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa ?
Ymmärtäisin sen, jos voisi itse tehdä jollekin asialle jotain, eikä kuitenkaan tee, niin se saattaisi masentaa. Mutta asia, jolle ei itse voi mitään ?

Lue lisää

Esim oppimisvaikeus jota ei ole koskaan tutkittu kun olisi pitänyt. Oireet ja havainnot kirjataan mutta ihmetellään että mistä nämä vaikeudet johtuu. Itselläni on juurikin tästä kyse. Itselleni selvisi vasta vähään aikaa sitten että minun masennuksen taustalla on ollut oppimisvaikeus . Mutta koska osaan lukea ja kirjoittaa niin sitä ei ole tutkittu. Olen vaan pitänyt aina itseäni tyhmänä.

Anonyymi kirjoitti:

En voi syödä lääkkeitä koska en voi poistaa masennuksen syitä???

Eli olen masentunut ja valitan ikuisesti!!

Eikö se äkkiseltään olis ihan loogista syödä niitä lääkkeitä ja valittaa vähemmän?

Lue lisää

Olenko sanonut että olen masentunut. Yritän sanoa että ne syyt masennuksen taustalla pitää tutkia.

Anonyymi kirjoitti:

Esim oppimisvaikeus jota ei ole koskaan tutkittu kun olisi pitänyt. Oireet ja havainnot kirjataan mutta ihmetellään että mistä nämä vaikeudet johtuu. Itselläni on juurikin tästä kyse. Itselleni selvisi vasta vähään aikaa sitten että minun masennuksen taustalla on ollut oppimisvaikeus . Mutta koska osaan lukea ja kirjoittaa niin sitä ei ole tutkittu. Olen vaan pitänyt aina itseäni tyhmänä.

Lue lisää

Olisiko se masennus seurausta juuri siitä, kun olet pitänyt itseäsi tyhmänä ?
Luulisin, että se löytyy ainakin osittain taustalta.
Kun ei pidä itseään tarpeeksi hyvänä, riittävänä, hyväksyttävänä, jne., niin kyllä kai siinä voi masentua melkein kuka tahansa.
Oppimisvaikeus tai mikään muukaan vaikeus, ei tee kenestäkään millään tavalla huonompaa ihmistä, mutta liian usein ihminen alkaa syyttämään siitä juuri itseään, mikä tekee siitä asiasta ongelmallisen, ja voi tulla ahdistusta, masennusta, ym.
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, hyvine ja huonoine puolineen, se jo helpottaa elämistä ja olemista aika lailla.

Anonyymi kirjoitti:

Olenko sanonut että olen masentunut. Yritän sanoa että ne syyt masennuksen taustalla pitää tutkia.

Siis jos ei ole masentunut, niin miten voi olla syitä masennuksen taustalla ?

Jos haluaa selviytyä töissä niin sitten vaan pakollista alistua lääkkeisiin jotta työpäivät sujuu. Onko se muuten mielekästä olla psykiatrisessa lääkityksessä vuosikausia niin itse kukin omalle kohdalleen tekee päätöksen ja kärsii sivuvaikutukset.

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa selviytyä töissä niin sitten vaan pakollista alistua lääkkeisiin jotta työpäivät sujuu. Onko se muuten mielekästä olla psykiatrisessa lääkityksessä vuosikausia niin itse kukin omalle kohdalleen tekee päätöksen ja kärsii sivuvaikutukset.

Lue lisää

Elämä on valintoja täynnä.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Lue lisää

Onko alhainen stressinsitokyky sairaus?

Anonyymi kirjoitti:

Onko alhainen stressinsitokyky sairaus?

Kyllähän se varmaan on, silloin kun se rupeaa haittaamaan ihan arkista stressitöntä elämää. Sen määrittely lienee sitten ihan oma lukunsa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän se varmaan on, silloin kun se rupeaa haittaamaan ihan arkista stressitöntä elämää. Sen määrittely lienee sitten ihan oma lukunsa.

Stressinsietokyvyn heikkeneminen/aleneminen voi johtaa sairauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos todellakin pysyisivät totuudessa eivät olisi sairaitakaan.
Moni kieltää sairauden josta heillä on vöörö luulo että silloin hullu jos ottaa avun psykiatrilta, heidän ennakkoluulonsa ohjaavat heitä . Nämä eivät tuke koskaan tukemaan terveeksi,, hyväksyminen omasta tilastaan on ensi askel paranmiseen.
Levittävät netissä väärää tietoa tajuamatta miten ihmiset sen tulkitsevat , siis vaan todetaan että siinä taas yksi sairautensa kieltäjä . Samat ihiåmiset hyväksyvät jos vaikka käsi menee poikki ja saavat kipsin siihen, ylpeänä selittelevät että kun käsi on poikki
Psyykkisissä sairauksissa on psyykkiset lääkkeet se kipsi , mutta siinä sitten tulee tenä, ennakko lukot kieltävät sen että heillä on mt sairaus . Joten miksi eivät hoitele sitten itseään terveeksi kun niin kovasti tietävät mikä heille on muka oikein, ja haukkuvat samalla lääkärit maan tasalle. Eikö kellot soi missään

Lue lisää

"Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. "

Niin olitko itse kokeillut niitä psyykenrohtoja?

Aika moni ei käytä vain pientä annosta koska psykiatriassa ei aina määrätä vain pientä tukiannosta. Koska psyykenlääkkeet on psykoaktiivisia aineita, niihin voi sisältyä toleranssi-ilmiö. Se tarkoittaa että annos voi jokin kaunis päivä lakata tuottamasta samanlaista vaikutusta samalla annoksella ja siitä voi tulla tehoton. Annosta pitäisi nostaa että siitä saa saman vaikutuksen, valitettavasti annosnostokaan ei takaa pysyvää vaikutusta.

Aina näillä lääkkeiden kehujilla on joko omakohtainen kokemus tai tutun kokemus tästä kivasta pikkuannoksesta, joiden syöminen on loppupeleissä aika harvinaista. Esim 10 mg Cipralexia mitä minulle aikanaan määrättiin ei ollut mikään pieni annos vaikka sitä joku sellaisena saattaisi pitääkin. Voimakasta tavaraa ja vieroituksessa on tutkittu että jopa 1 mg Cipralexannoksella on vielä merkittävä vaikutus ja affiniteetti serotoniinireseptoreihin.

Voi olla onni kaverillesi että hän on myös tauotta vetänyt ainettaan koska aineisiin tulee fyysinen riippuvuus pitkässä käytössä psykiatriassa mistä seuraa vieroitusoireita ja huonoa oloa lopetuksessa mikä voidaan sotkea sairauden paluuseen tai uuteen sairauteen. Olo voi alkaa heitellä kun yrittää ajella annoksia alas koska vieroitusoireet voi olla psyykkisen lisäksi myös fyysisiä.

Eräässä tutkimuksessa selvisi että pitempi masennuslääkkeiden käyttö ei ollutkaan yhteydessä parempiin vaan huonompiin hoitotuloksiin. "Kiinnostava on paitsi tutkimus, myös siitä virinnyt julkinen keskustelu. Sellaista ei nimittäin ole käytyi. Tulokset ovat samansuuntaiset kuin viime syyskuussa julkaistussa 9-vuotisessa amerikkalaisessa seurantatutkimuksessa (2). En kuitenkaan ole nähnyt yhdenkään median Suomessa tarttuneen kumpaankaan tutkimukseen, vaikka pitkäaikaiskäyttäjien määrä on kasvanut myös meillä."

"Sveitsiläistutkijat pohtivat, mahtaisiko Giovanni Favan (3) esittämä vastatoleranssimalli selittää tulokset. Sen mukaan mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin"

https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f

Anonyymi kirjoitti:

" masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä"

Ei se nyt ihan aina ole helposti hoidettavissa.Kyllä se masennus hoidettunakin saattaa kestää vuosiakin.Tutullakin hoito kesti lähes 10vuotta kun pääsi masennuksesta kokonaan eroon.

Lue lisää

Masennus aiheuttaa paljon muitakin oireita ja jopa sairauksia, jos ehtii olemaan kauan ilman hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän jokainen ole sen oman elämänsä asiantuntija, muiden elämästä ei voi kukaan tietää, ei voi olla toisen ihmisen elämän asiantuntija.

Pakkomielteet kuuluu tiettyyn m-sairauteen!

Ja sitten sinä haluat uskoa, että kaikki ovat samanlaisia. Tottakai joukkoon mahtuu pahastikin sairaita. Ei ole mitään syytä vääristellä, että kaikki potilaat ovat samassa kunnossa.

Oletko varma ettei se johtunut myös mahdollisesta diagnoosista joka aiheuttaa oireita

Jos siellä on huumeiden käyttäjän samassa tilassa niin luuletko ettei heidän katse olis jo muutenkin sellainen jos käyttää huumeita

Anonyymi kirjoitti:

Oletko varma ettei se johtunut myös mahdollisesta diagnoosista joka aiheuttaa oireita

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

Ataksia oireita on varmaan ainaki osa oireista.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

Ja sitte kun akatisia puhkiaa niin ne köpöttelee käytävillä eestaas.

Anonyymi kirjoitti:

Ataksia oireita on varmaan ainaki osa oireista.

Sekin voi olla yksi oireista, olet oikeassa.
Toiselle voi tulla enemmän oireita kuin jollekin toiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

no mihin nää lääkitykset on olleet näillä ihmisillä

Anonyymi kirjoitti:

no mihin nää lääkitykset on olleet näillä ihmisillä

Mihinköhän ihmisillä on lääkitys, jos he istuvat psykiatrian poliklinikan aulassa odottamassa vastaanottoaikaansa ?
Pientä päättelykykyä, kiitos.
Lääkitys on varmaankin johonkin psykiatriseen sairauteen, mielenterveysongelmaan, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Mihinköhän ihmisillä on lääkitys, jos he istuvat psykiatrian poliklinikan aulassa odottamassa vastaanottoaikaansa ?
Pientä päättelykykyä, kiitos.
Lääkitys on varmaankin johonkin psykiatriseen sairauteen, mielenterveysongelmaan, tms.

Lue lisää

Kaikki psykiatrian polilla olevat ei ole tuollaisia. Kyllä siellä psykiatrian polila voi olla hoitosuhde vaikka ei olis lääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

No voin uskoa. Ei ole omaa kokemusta kun ei ole tarvetta lääkitä vaikka olen käyn psykan polilla juttelemassa.

Älä jooko yleistä. kaikki ei ole tollasia joita kuvailet nyt. Kyllä minä olen nähnyt ihan tavallisen näköisiä ihmisiä jotka ei näytä sairailta. Jos joku on lääkepöhnössä niin kait siihen on syynsä miksi käyttävät lääkkeitä ja voivat käyttää niitä lääkkeitä väärin esim alkoholin kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Älä jooko yleistä. kaikki ei ole tollasia joita kuvailet nyt. Kyllä minä olen nähnyt ihan tavallisen näköisiä ihmisiä jotka ei näytä sairailta. Jos joku on lääkepöhnössä niin kait siihen on syynsä miksi käyttävät lääkkeitä ja voivat käyttää niitä lääkkeitä väärin esim alkoholin kanssa.

Lue lisää

Kuka on yleistänyt ja mitä ?
Myönnäthän itsekin " jos joku on lääkepöhnässä..jne.. " .

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki psykiatrian polilla olevat ei ole tuollaisia. Kyllä siellä psykiatrian polila voi olla hoitosuhde vaikka ei olis lääkitystä.

Mulle kyllä aikoinaan sanottiin polilla, ettei me voida hoitaa sua, kun et käytä lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle kyllä aikoinaan sanottiin polilla, ettei me voida hoitaa sua, kun et käytä lääkkeitä.

Mulle ei koskaan sanottu, mutta eipä ole ollu koskaan tarvetta vängätä asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle kyllä aikoinaan sanottiin polilla, ettei me voida hoitaa sua, kun et käytä lääkkeitä.

no sille mä en voi mitään

Anonyymi kirjoitti:

Mulle ei koskaan sanottu, mutta eipä ole ollu koskaan tarvetta vängätä asioista.

Niin no enhän kommentissani maininnut mistään vänkäämisestä mitään.
Ei kuulu tapoihin vängätä.

Anonyymi kirjoitti:

no sille mä en voi mitään

Älä ole siitä huolissasi, ei sun tarvitsekaan voida.

Pyydän anteeksi edelliseen tekstiin loppupuolelle tulleita lauseiden liiallisia hyppimisiä, johtuen ongelmista pystyä muokkaamaan tekstiä. Tätä ei ole tehty tahallisesti, kursori ei vain liiku toivotulla tavalla.

Hoitohenkilökuntakin koostuu " vain " ihmisistä, ja ihmiset ovat hyvinkin erilaisia.
Koskaan ei voi yleistää, millaista jonkin tietynlaista eri ammattikuntien porukasta kaikki olisivat.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitohenkilökuntakin koostuu " vain " ihmisistä, ja ihmiset ovat hyvinkin erilaisia.
Koskaan ei voi yleistää, millaista jonkin tietynlaista eri ammattikuntien porukasta kaikki olisivat.

Lue lisää

Niin on.
Aikoinaan kun olin osastolla niin en kyllä kohdannut kuin yhden aidosti ystävällisen työntekiän.

Anonyymi kirjoitti:

Niin on.
Aikoinaan kun olin osastolla niin en kyllä kohdannut kuin yhden aidosti ystävällisen työntekiän.

Olen ollut takavuosina monilla eri osastoilla, ja kohdannut aika monia ystävällisiä työntekijöitä, jopa aidosti ystävällisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut takavuosina monilla eri osastoilla, ja kohdannut aika monia ystävällisiä työntekijöitä, jopa aidosti ystävällisiä.

Se mielisairaala on suljettu jo.
Voihan se osaltaan vaikuttaa se epäystävällinen käytös siitä kun työpaikat oli menossa alta.

Anonyymi kirjoitti:

Se mielisairaala on suljettu jo.
Voihan se osaltaan vaikuttaa se epäystävällinen käytös siitä kun työpaikat oli menossa alta.

Eikä se ole potilaan vika, jos ammattilaisella on epäystävällinen käytös.
Sekin on hyvä muistaa.

Itseasiassa, hoitoalalla suurin osa työntekijöistä on sellaisia humanistipellejä, että on ihan syytä olettaa että ne on aika paljon empaattisempia kuin vaikka joku raksalan työntekijät. Ne varmaan vetelis läskiin, jos heittäisit samanlaista skeidaa heistä.

Ja valitettavasti on tehty laaja-alaisia galluppeja. Valehtelun sijaan voisit siis etsiä niitä.

Eikä hoitajan tehtävä ole koskaan ollut olla kaveri sille sosiaalisesti taidottomalle ihmiselle, joka vain valittaa, vaan empatiaa on se, että hoitaja tuuppaa ihmistä siihen suuntaan, että hän ottaa itse itseään niskasta kiinni ja hankkii niitä sosiaalisia taitoja ja ihan omia kavereita. Ja sama koskee elämän muita osa-alueita. Hoitaja ei siis ole palvelija joka hoitaa myös kaikki muut elämän asiat kuntoon, jos ei itse viitsi.

Hoidon diaknosointi on myös tärkeä osa hoitoa, vaikka se ei aina olisikaan täydellistä. Skitsofreenikko joka väittää olevansa vain masentunut, ei tule koskaan parantumaan skitsofreniasta, jos häntä hoidetaan vain masentuneena.

Joskus se empatian etsiminen kannatta aloittaa sieltä peilistä.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa, hoitoalalla suurin osa työntekijöistä on sellaisia humanistipellejä, että on ihan syytä olettaa että ne on aika paljon empaattisempia kuin vaikka joku raksalan työntekijät. Ne varmaan vetelis läskiin, jos heittäisit samanlaista skeidaa heistä.

Ja valitettavasti on tehty laaja-alaisia galluppeja. Valehtelun sijaan voisit siis etsiä niitä.

Eikä hoitajan tehtävä ole koskaan ollut olla kaveri sille sosiaalisesti taidottomalle ihmiselle, joka vain valittaa, vaan empatiaa on se, että hoitaja tuuppaa ihmistä siihen suuntaan, että hän ottaa itse itseään niskasta kiinni ja hankkii niitä sosiaalisia taitoja ja ihan omia kavereita. Ja sama koskee elämän muita osa-alueita. Hoitaja ei siis ole palvelija joka hoitaa myös kaikki muut elämän asiat kuntoon, jos ei itse viitsi.

Hoidon diaknosointi on myös tärkeä osa hoitoa, vaikka se ei aina olisikaan täydellistä. Skitsofreenikko joka väittää olevansa vain masentunut, ei tule koskaan parantumaan skitsofreniasta, jos häntä hoidetaan vain masentuneena.

Joskus se empatian etsiminen kannatta aloittaa sieltä peilistä.

Lue lisää

Psykiatrit osaa kyllä erottaa potilaassa skitsofrenian ja masennuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit osaa kyllä erottaa potilaassa skitsofrenian ja masennuksen.

Voi olla että tuo yks sekottaa skitsofrenian ja psykoottisen masennuksen keskenään.

Milloin, ja missä mediassa on ollut juttuja psykiatrisista potilaista ja hoitolaitoksista ?
Kyseinen sairaanhoito on pidetty aikalailla pimennossa julkiselta näkyvyydeltä.
Joitain lyhyitä dokumentteja on saattanut joskus tulla televisiosta, jos jonkun ohjelman aiheena on ollut mielenterveys.

Sitä paitsi Niuva on toinen valtion psykiatrisista sairaaloista, siellä ollaan potilaina, ei vankeina.
Vangit ovat vankiloissa.

Anonyymi kirjoitti:

Milloin, ja missä mediassa on ollut juttuja psykiatrisista potilaista ja hoitolaitoksista ?
Kyseinen sairaanhoito on pidetty aikalailla pimennossa julkiselta näkyvyydeltä.
Joitain lyhyitä dokumentteja on saattanut joskus tulla televisiosta, jos jonkun ohjelman aiheena on ollut mielenterveys.

Sitä paitsi Niuva on toinen valtion psykiatrisista sairaaloista, siellä ollaan potilaina, ei vankeina.
Vangit ovat vankiloissa.

Lue lisää

Mielenterveys on ihan kohtalaisen hyvin esillä mediassa, niin hyvässä kuin pahassa.

https://yle.fi/t/18-205088/fi

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18928155/valheellinen-terveydenhoito

Anonyymi kirjoitti:

Mielenterveys on ihan kohtalaisen hyvin esillä mediassa, niin hyvässä kuin pahassa.

https://yle.fi/t/18-205088/fi

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18928155/valheellinen-terveydenhoito

Lue lisää

laitoit sitten linkin tästä ketjusta

Anonyymi kirjoitti:

laitoit sitten linkin tästä ketjusta

Mediaankaan ei aina voi täysin luottaa, enkä nyt sanoisi Suomi24:sta miksikään luotettavaksi mediakanavaksi. Oikeastaan en mediaksi laisinkaan.
Tuo oli kyllä hyvin sanottu, että " hyvässä kuin pahassa ", koska sitähän näillä palstoilla löytyy, sekä hyvää että pahaa.

Anonyymi kirjoitti:

laitoit sitten linkin tästä ketjusta

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

https://www.mtvuutiset.fi/haku?search=mielenterveys#gsc.tab=0&gsc.q=mielenterveys&gsc.sort=

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

https://www.mtvuutiset.fi/haku?search=mielenterveys#gsc.tab=0&gsc.q=mielenterveys&gsc.sort=

Lue lisää

Mun on pakko kommentoida. Aika ristiriitaista. Tulen kalliiksi koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Silti elän nykyään tasapainoista elämää. Se ei tarkoita että sä pärjäisit työelämässä. Koska työelämässä on eri pelisäännöt kuin muualla arkielämässä. Sulla saataa olla omassa arkielämässä mahdollisuus tehdä virheitä mutta työelämässä siihen ei välttämättä ole mahdollisuus ja virheitä ei ole mahdollisuus korjata. Ja sekö ei tule maksamaan mitään?

Anonyymi kirjoitti:

Milloin, ja missä mediassa on ollut juttuja psykiatrisista potilaista ja hoitolaitoksista ?
Kyseinen sairaanhoito on pidetty aikalailla pimennossa julkiselta näkyvyydeltä.
Joitain lyhyitä dokumentteja on saattanut joskus tulla televisiosta, jos jonkun ohjelman aiheena on ollut mielenterveys.

Sitä paitsi Niuva on toinen valtion psykiatrisista sairaaloista, siellä ollaan potilaina, ei vankeina.
Vangit ovat vankiloissa.

Lue lisää

Niuvassa oleva potilaat ovat kylläkin käytännössä oikeasti vankeja. Heiltä on viety kaikki ihmisoikeuksiin liittyvät asiat ja vapaus. On ihan turha lähteä sanakikkailemaan tuon potilassanan kanssa.

Vanki on se, joka on seinien sisällä, ja joka alistetaan "pakkohoitoon" viranomaisten puolelta tehtynä. Jos he olisivat vapaita ja saisivat päättää omista asioistaan, he saisivat tehdä mitä haluavat ja kävellä ulos vapauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Niuvassa oleva potilaat ovat kylläkin käytännössä oikeasti vankeja. Heiltä on viety kaikki ihmisoikeuksiin liittyvät asiat ja vapaus. On ihan turha lähteä sanakikkailemaan tuon potilassanan kanssa.

Vanki on se, joka on seinien sisällä, ja joka alistetaan "pakkohoitoon" viranomaisten puolelta tehtynä. Jos he olisivat vapaita ja saisivat päättää omista asioistaan, he saisivat tehdä mitä haluavat ja kävellä ulos vapauteen.

Lue lisää

En kikkaile yhtään mitään.
Itse olin aikoinaan vastaavassa valtion laitoksessa, Vaasassa. Olin siellä potilaana, en vankina.
Minua ei alistettu mihinkään, olinhan itse sössinyt asiani tavalla, josta seurasi rangaistus. Se ei vienyt vankilaan, vaan sairaalaan.
Ja sieltäkin tosiaan vapauteen pääsin, kun tulin parempaan kuntoon, vapaus koitti, ja saan tehdä mitä haluan, toki laillisuuden rajoissa, ettei tarvitse takaisin laitokseen joutua.
Pakko sanoa, että olikin hyvä hoitolaitos, ilman sitä tuskin olisin edes hengissä enää.
Se, mitä ei välttämättä osaa arvostaa juuri sillä hetkellä, kun se tapahtuu, sitä voi oppia arvostamaan jälkeenpäin.

Itseasiassa median työntekiät edustavat taustaltaan yleensä jonkinlaisia akateemisia aloja, eli he ovat lähtökohtaisesti huomattavasti herkempiä kaikentyyppisille "woke" ilmiöille, mitä rehelliset duunaritaustaiset ihmiset.

Se ei missään tapauksessa ole huono asia silloin kun puhutaan esimerkiksi potilaan oikeuksista, vaan kertoo ehkä enemän niistä ihmisistä jotka eivät psyty elämään "humanistien" kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa median työntekiät edustavat taustaltaan yleensä jonkinlaisia akateemisia aloja, eli he ovat lähtökohtaisesti huomattavasti herkempiä kaikentyyppisille "woke" ilmiöille, mitä rehelliset duunaritaustaiset ihmiset.

Se ei missään tapauksessa ole huono asia silloin kun puhutaan esimerkiksi potilaan oikeuksista, vaan kertoo ehkä enemän niistä ihmisistä jotka eivät psyty elämään "humanistien" kanssa.

Lue lisää

Pohjimmaisena on kuitenkin ihmisarvo, joka on kaikilla sama.
Mahdolliset ongelmat tai sairaudet eivät poista ihmisarvoa.
Jos joku alentaa tai halveksii toista jonkin tuollaisen takia, niin voisi katsoa peiliin, ongelma on silloin hänellä itsellään.

Eihän täällä pelkästä osastohoidosta ole puhuttu, vaan hoidosta ylipäänsä, mukaan lukien osastohoidon.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän täällä pelkästä osastohoidosta ole puhuttu, vaan hoidosta ylipäänsä, mukaan lukien osastohoidon.

No itselläni ei ole kokemusta osastohoidosta niin en voi ottaa kantaa millaista osastolla on.

Eipä se hoidon sisältö, tai laatu ole ollut silläkään puolella yhtään sen kummempaa, tai parempaa. Keskustelujen laatu ovat diipadaapa, jonninjoutavaa jorinaa, voinnin ja lääkitysten käytön kyttäämistä, tai tarkkailua, eikä kummallakaan puolella ( oli se sitten sairaala, tai avopuoli) ole sen enempää kiinnostusta ja aitoa välittämistä potilasta kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä se hoidon sisältö, tai laatu ole ollut silläkään puolella yhtään sen kummempaa, tai parempaa. Keskustelujen laatu ovat diipadaapa, jonninjoutavaa jorinaa, voinnin ja lääkitysten käytön kyttäämistä, tai tarkkailua, eikä kummallakaan puolella ( oli se sitten sairaala, tai avopuoli) ole sen enempää kiinnostusta ja aitoa välittämistä potilasta kohtaan.

Lue lisää

Kyllä toi avohoitokin on enempikin kontrollointia kun hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä se hoidon sisältö, tai laatu ole ollut silläkään puolella yhtään sen kummempaa, tai parempaa. Keskustelujen laatu ovat diipadaapa, jonninjoutavaa jorinaa, voinnin ja lääkitysten käytön kyttäämistä, tai tarkkailua, eikä kummallakaan puolella ( oli se sitten sairaala, tai avopuoli) ole sen enempää kiinnostusta ja aitoa välittämistä potilasta kohtaan.

Lue lisää

Samalla tavalla itsekin ajattelin, ennen kuin aloin itse puhumaan omista ongelmistani.
Auttaa paljon asiaan, kun avaa itse suunsa ja puhuu.
Laitoksessa tai avohoidossa ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät tiedä, mitä kenenkin potilaan mielessä liikkuu. Itse on kerrottava.

Anonyymi kirjoitti:

Samalla tavalla itsekin ajattelin, ennen kuin aloin itse puhumaan omista ongelmistani.
Auttaa paljon asiaan, kun avaa itse suunsa ja puhuu.
Laitoksessa tai avohoidossa ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät tiedä, mitä kenenkin potilaan mielessä liikkuu. Itse on kerrottava.

Lue lisää

Silloin kun sun mieli on väsynyt niin itse olen osannut vain sanoa että on paha olla ja jonkinlaisen syyn siihen. Mutta silloin minulle ei ole edes sanonuttu mitä minun pitää tehdä esim tunteiden käsittelystä yms. Hoitaja odottaa että minä tiedän valmiikis kaikki . Miten sä voit puhua kun sulle ei anneta edes vinkkejä tähän. Miten tavallinen ihminen voi tosta vaan tietää miten pitää toimia. Sun pitäis potilaana tietää jo ennen avun hakemista ratkaisut. Miksi hitossa sitten haetaan apua jos kerta ratkaisu parempaan oloon pitää tietää jo etukäteen.

Anonyymi kirjoitti:

Samalla tavalla itsekin ajattelin, ennen kuin aloin itse puhumaan omista ongelmistani.
Auttaa paljon asiaan, kun avaa itse suunsa ja puhuu.
Laitoksessa tai avohoidossa ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät tiedä, mitä kenenkin potilaan mielessä liikkuu. Itse on kerrottava.

Lue lisää

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Edellisestä unohtui vielä yksi olennainen asia, ja epäkohta, jota ilmenee usein psykiatrian puolella toimivien keskuudessa: potilaita ja heidän sanomisiaan ei uskota, jos ja mikäli heille on aiemmin annettu jokin psykoosityyppinen diagnoosi. Samaa tapahtuu niin yleisen, päivystys, kuin psykiatrian lääketieteen puolella.

Siispä, mitä hyötyä on yksilölle siitä, että hän saa, tai hänelle annetaan koko loppuelämää ja myöhempiä asiointeja terveydenhuollossa haittaava ja leimaava mt-diagnoosi?

Jos tälle palstalle osuu yhtään niin älykästä, joka ottamaan huomioon yllä mainitut asiakohdat ja vastaamaan tuohon edellä esitettyyn kysymykseeen myös asiallisesti ilman etukäteen otettu asenteellisuutta, sairaudentunnottomaksi haukkumista, syyttelemättä psykiatrivastaiseksi ja ilman rasismia, niin kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Mitä sä höpötät? Eihän tossa sun jutussa ole mitään järkeä? Missä tollasta on julkisella puolella terveyskeskuksessa? Siis sä oot nähnyt jonkun potilaan hoitajan vastaanotolla ja nähnyt että siellä huoneessa on monitoreja? Ensinnäkin ovi suljetaan kun potilas menee vastaanotolle . Niitä ovia ei pidetä auki.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sä höpötät? Eihän tossa sun jutussa ole mitään järkeä? Missä tollasta on julkisella puolella terveyskeskuksessa? Siis sä oot nähnyt jonkun potilaan hoitajan vastaanotolla ja nähnyt että siellä huoneessa on monitoreja? Ensinnäkin ovi suljetaan kun potilas menee vastaanotolle . Niitä ovia ei pidetä auki.

Lue lisää

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Etkö sinä vielä tässäkin yritä vääntää ja kääntää asioita johonkin itseäsi miellyttävään lopputulokseen??

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta sen, kuinka terveydenhuollossa jää etenkin somaattisella puolella aika syrjään, kun on mt-taustaa.
Eikä se todellakaan mukavaa ole, se on pakko myöntää.
Paskaltahan se tuntuu, huono kohtelu ajoittain, mutta en ala itseäni ja omaa taustaani, menneisyyttäni syyttelemään siitä, etteivät jotkut lääkärit ( muut kuin psykiatrit ) osaa kohdella psykiatrisen taustan omaavia potilaita asiallisesti.
Käy kyllä jonkin verran ehkä jopa sääliksi sellaisia lääkäreitä, jotka eivät osaa kohdata esim. mt-ongelmaisia potilaita somaattisella puolella, vaan väheksyvät ja halveksuvat heitä.
Ehkä se joskus heidänkin hamassa tulevaisuudessaan pilkka osuu omaan nilkkaan, ja kohtaavat jotain ongelmia omakohtaisesti, tavalla tai toisella, toivottavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

no avohoidossa ei ole tollasta ja edellisessä oli mainittu myös avohoito

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

Sulla on psykoosi ja sä tietenkin sanot ettei sulla ole mitään oireita. Mitä sä teit siellä osastolla kun sinne ei noin vaan pääse. No mitä vaivaa sulla oli kun sua ei uskottu?

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta sen, kuinka terveydenhuollossa jää etenkin somaattisella puolella aika syrjään, kun on mt-taustaa.
Eikä se todellakaan mukavaa ole, se on pakko myöntää.
Paskaltahan se tuntuu, huono kohtelu ajoittain, mutta en ala itseäni ja omaa taustaani, menneisyyttäni syyttelemään siitä, etteivät jotkut lääkärit ( muut kuin psykiatrit ) osaa kohdella psykiatrisen taustan omaavia potilaita asiallisesti.
Käy kyllä jonkin verran ehkä jopa sääliksi sellaisia lääkäreitä, jotka eivät osaa kohdata esim. mt-ongelmaisia potilaita somaattisella puolella, vaan väheksyvät ja halveksuvat heitä.
Ehkä se joskus heidänkin hamassa tulevaisuudessaan pilkka osuu omaan nilkkaan, ja kohtaavat jotain ongelmia omakohtaisesti, tavalla tai toisella, toivottavasti.

Lue lisää

Mistä sä tiedät jos joku potilas on psykoosissa ja puhuu siinä samalla outoja kun kertoo fyysisiä vaivoja.

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

No mitä sitten. Miksi olet ollut osastolla jos sua noin helvetisti ottaa päähän. Mitä heidän pitäis sun kaa tehdä. Ja mitä sä teet osastolla jos sä oot terve.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Minun näkökulmani asioihin on siis sinun mielestäsi väärinkäsitys ?
Sinulla on oma näkemys, omat havainnot, joka on eri kuin minun näkemys, millä se näkemysten vääryys mitataan/katsotaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sä tiedät jos joku potilas on psykoosissa ja puhuu siinä samalla outoja kun kertoo fyysisiä vaivoja.

No eipä se ole minun tehtäväni sitä tietääkään. En ole vastaanottamassa potilaita, en psykoosipotilaita, enkä muitakaan.
Kerroin vain siitä, mitä olen itse kohdannut, ja miten nuo asiat kokenut. Kuinka vaikkapa minut itseni on kohdattu vastaanotolla, joskus aika huonolla asenteella, ikävä kyllä, onneksi kuitenkin harvemmin niin.

Anonyymi kirjoitti:

Minun näkökulmani asioihin on siis sinun mielestäsi väärinkäsitys ?
Sinulla on oma näkemys, omat havainnot, joka on eri kuin minun näkemys, millä se näkemysten vääryys mitataan/katsotaan ?

Lue lisää

Saatoin kirjoittaa huonosti, pahoittelen sitä, koska keskittymisvaikeus hankaloitta oikeiden sanojen löytämistä.

Toivottavasti nyt kirjoitan ymmärrettävämmin. Siis, ongelma on siinä, että joillakin on varmasti hyviä kokemuksia, oli kyse somaattisen tai psykiatrisen puolen palveluista. Mutta kaikilla ei ole välttämättä ollut näin. Asiat vaihtelevat jopa alueittain.

Joidenkin kohdalla saatetaan kysellä avopuolella muutakin kuin niitä tavanomaisia : "Mitä teet päivisin, otatko lääkkeesi jne?" Mutta olen myös nähnyt ja kokenut siellä avopuolella sitäkin, että mennään siitä mistä aita on matalin. Eli hoitajalla ei olekaan mitään erityistä mielenkiintoa kohtaamaansa asiakasta kohtaan. Eli aina ei kysytä ns. oikeita kysymyksiä ja asioita. Ihmisen elämänkaari, tai siellä tapahtuneet asiat eivät välttämättä kiinnosta ketään.

Ja ainakin omien kokemusteni mukaan systeemiin joutuneita katsotaan sairausnäkökulman kautta. Eli jos jollekin on annettu jokin diagnoosi, häntä kohdellaan aina systeemissä sellaisena. Oli se sitten mikä tahansa terveystaho.

Ongelmia tulee silloin, jos henkilöllä onkin esim. oikeasti somaattista ongelmaa ja yhtä aikaa myös psyykkistä. Somaattisella puolella tuijotetaankin sitten vain niihin psyykkisiin oireisiin. Ja joskus siihen lähetteen kirjoittamiseen riittää vain muutama psyykkinen oire.

Mutta psykiatrisella puolella ei tutkita somaattisia ongelmia. Ja joskus ei välttämättä oteta edes perusverikokeitakaan. Omalla kohdallani kyllä kiinnosti yhden kerran alkoholin vaikutukset sisäelinten toimintaa, mutta ei mikään muu. Kyllähän se nyt hieman syystäkin kummastuttaa, että mikä siinäkin toiminnassa on ollut takana. Enemmän tulee mielee kiusaaminen. Eli tarkoitus on ollut löytää uusia, leimaavia sairauksia, kuten alkoholismi.

Aina ei muuten sekään välttämättä auta, tai hyödytä mitään vaikka puhuisi alalla oleville, vaikka kuinka suu vaahdossa. Jos siellä on etukäteen otettua asenteellisuutta, tai potilasta ei edes, esim. diagnoosinsa takia uskota. Asioita ei voi yleistää. Tässä maassa on aika paljon ns. potilaiden arvottamista, ja ns. kategorisoimista. Sitä voidaan tehdä ihan mistä tahansa syystä. jopa ulkonäön, tai iän perusteella. Statuksesta nyt puhumattakaan. Mutta jopa diagnoosikin vaikuttaa kohteluun, oli se mikä tahansa terveystaho.

Mutta kuten edellä esitin jo sen aiheellisen kysymyksen, että mitä hyötyä on siitä, että ihmisille annetaan koko elämän ajaksi pysyvästi leimaavia diagnooseja. Kukaan ei ole muuten vieläkään vastannut siihen kysymykseen

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

On täysin normaalia, että esim. suljetuilla osastoilla on valvontakameroita. Ihan jo yleisen turvallisuuden takia. Ei siellä tarvitse ajatella, että ainoastaan jotain yksilöä varten kamerat olisivat.

Anonyymi kirjoitti:

Saatoin kirjoittaa huonosti, pahoittelen sitä, koska keskittymisvaikeus hankaloitta oikeiden sanojen löytämistä.

Toivottavasti nyt kirjoitan ymmärrettävämmin. Siis, ongelma on siinä, että joillakin on varmasti hyviä kokemuksia, oli kyse somaattisen tai psykiatrisen puolen palveluista. Mutta kaikilla ei ole välttämättä ollut näin. Asiat vaihtelevat jopa alueittain.

Joidenkin kohdalla saatetaan kysellä avopuolella muutakin kuin niitä tavanomaisia : "Mitä teet päivisin, otatko lääkkeesi jne?" Mutta olen myös nähnyt ja kokenut siellä avopuolella sitäkin, että mennään siitä mistä aita on matalin. Eli hoitajalla ei olekaan mitään erityistä mielenkiintoa kohtaamaansa asiakasta kohtaan. Eli aina ei kysytä ns. oikeita kysymyksiä ja asioita. Ihmisen elämänkaari, tai siellä tapahtuneet asiat eivät välttämättä kiinnosta ketään.

Ja ainakin omien kokemusteni mukaan systeemiin joutuneita katsotaan sairausnäkökulman kautta. Eli jos jollekin on annettu jokin diagnoosi, häntä kohdellaan aina systeemissä sellaisena. Oli se sitten mikä tahansa terveystaho.

Ongelmia tulee silloin, jos henkilöllä onkin esim. oikeasti somaattista ongelmaa ja yhtä aikaa myös psyykkistä. Somaattisella puolella tuijotetaankin sitten vain niihin psyykkisiin oireisiin. Ja joskus siihen lähetteen kirjoittamiseen riittää vain muutama psyykkinen oire.

Mutta psykiatrisella puolella ei tutkita somaattisia ongelmia. Ja joskus ei välttämättä oteta edes perusverikokeitakaan. Omalla kohdallani kyllä kiinnosti yhden kerran alkoholin vaikutukset sisäelinten toimintaa, mutta ei mikään muu. Kyllähän se nyt hieman syystäkin kummastuttaa, että mikä siinäkin toiminnassa on ollut takana. Enemmän tulee mielee kiusaaminen. Eli tarkoitus on ollut löytää uusia, leimaavia sairauksia, kuten alkoholismi.

Aina ei muuten sekään välttämättä auta, tai hyödytä mitään vaikka puhuisi alalla oleville, vaikka kuinka suu vaahdossa. Jos siellä on etukäteen otettua asenteellisuutta, tai potilasta ei edes, esim. diagnoosinsa takia uskota. Asioita ei voi yleistää. Tässä maassa on aika paljon ns. potilaiden arvottamista, ja ns. kategorisoimista. Sitä voidaan tehdä ihan mistä tahansa syystä. jopa ulkonäön, tai iän perusteella. Statuksesta nyt puhumattakaan. Mutta jopa diagnoosikin vaikuttaa kohteluun, oli se mikä tahansa terveystaho.

Mutta kuten edellä esitin jo sen aiheellisen kysymyksen, että mitä hyötyä on siitä, että ihmisille annetaan koko elämän ajaksi pysyvästi leimaavia diagnooseja. Kukaan ei ole muuten vieläkään vastannut siihen kysymykseen

Lue lisää

Tuskin siihen kukaan pystyy vastaamaankaan.
Tuo, kun kerroit, että katsovat alkoholin käyttöä, ym. Oletko ajatellut kuinka itse suhtaudut omaan itseesi, ehkä omaan alkoholin käyttöösikin, kun sen kerran mainitsit ?
Hyväksytkö itsesi, hyväksytkö, että sinulla on kenties alkoholin liiallista käyttöä, sekä mt-ongelmia ?
Se vaikuttaa aika pitkälti myös hoitokokemuksiin, miten itse suhtautuu itseensä. Jos oma elämäntyyli, elämäntavat, mahdollinen sairaus ja ongelmat, vähänkään hävettävät, tulee itse luultua paineen tulevan ainoastaan ulkopuolelta/ulkopuolisilta.
Mistäkö tiedän, tai ainakin ajattelen tietäväni ? Ihan siitä, kun olen itse käynyt tuon kaiken läpi, ja saanut mahdollisuuden näin vielä jälkeenpäin tarkastella mennyttä elämääni.
Asioihin tulee aika lailla erilainen näkökulma vasta jälkeenpäin.
Itsensä syyllistäminen tekee aina kaikesta vaikeampaa, vaikka joskus on vaikeaa ilman itsesyyllistämistäkin.

Se nyt ei yksistään riitä.
Jos niistä sairautta aiheuttavista tekiöistä ei pääse eroon.Silloin ei kyllä pääse täysin paraneen vaikka sitä kuin haluaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Se nyt ei yksistään riitä.
Jos niistä sairautta aiheuttavista tekiöistä ei pääse eroon.Silloin ei kyllä pääse täysin paraneen vaikka sitä kuin haluaisi.

jos haluaa muutosta niin silloin sille asialle pitää tehdä jotain .

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Eli susta työkyvyttömyyseläkkeellä pitää olla sairas. Kyse on siitä oletko työkykyinen. Sä voit elää ihan tyydyttävää elämää vaikka olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei se tarkota että pitää olla sairas vaikka sä olet saanut diagnoosin

Anonyymi kirjoitti:

Se nyt ei yksistään riitä.
Jos niistä sairautta aiheuttavista tekiöistä ei pääse eroon.Silloin ei kyllä pääse täysin paraneen vaikka sitä kuin haluaisi.

Siinäkin on ero, mikä/mitkä ovat sairautta aiheuttavia tekijöitä.
Jos puhutaan menneessä muodossa, että jokin tekijä aiheutti sairauden, onkin ehkä helpompaa alkaa käsittelemään asiaa, koska aiheuttaja on jo jäänyt taaksepäin.
Jos taas aiheuttava tekijä on olemassa juuri tällä hetkellä, on pureuduttava siihen, mitä sille asialle voisi tehdä.

Niistä aiheuttavista tekijöistä ei aina pääse eroon, ei ainakaan silloin, jos ne ovat olleet jo aiemmin aiheuttamassa sairauden syntymistä.
Erilaisista tekijöistä voi olla vaikea päästä eroon, ihan kaikista ei pääse välttämättä koskaan.
Tapahtuneita asioita ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi hyvä oppia hyväksymään, että on saattanut tapahtua jotain, on ollut jotain,, joka on ollut aiheuttamassa esim. sairastumista. Oppia elämään sen asian kanssa, että jotain on tapahtunut, jotain on ollut, mutta ei välttämättä olekaan enää, tällä hetkellä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Itse voin tosi hyvin. Elämä on tasapainossa. Mutta tiedän rajoitteeni ja työelämän vaatimukset. Juteltiin hoitajan kanssa tästä että minulla on oikeus olla onnellinen ja nauttia elämästä. On arkielämä ja sitten on työelämä. Sä voit pärjätä arkielämässä koska sä suoriudut niistä asioista joita arjessa kohtaat ja sä voit valita . Työelämässä sä et voi valita.

Anonyymi kirjoitti:

Siinäkin on ero, mikä/mitkä ovat sairautta aiheuttavia tekijöitä.
Jos puhutaan menneessä muodossa, että jokin tekijä aiheutti sairauden, onkin ehkä helpompaa alkaa käsittelemään asiaa, koska aiheuttaja on jo jäänyt taaksepäin.
Jos taas aiheuttava tekijä on olemassa juuri tällä hetkellä, on pureuduttava siihen, mitä sille asialle voisi tehdä.

Niistä aiheuttavista tekijöistä ei aina pääse eroon, ei ainakaan silloin, jos ne ovat olleet jo aiemmin aiheuttamassa sairauden syntymistä.
Erilaisista tekijöistä voi olla vaikea päästä eroon, ihan kaikista ei pääse välttämättä koskaan.
Tapahtuneita asioita ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi hyvä oppia hyväksymään, että on saattanut tapahtua jotain, on ollut jotain,, joka on ollut aiheuttamassa esim. sairastumista. Oppia elämään sen asian kanssa, että jotain on tapahtunut, jotain on ollut, mutta ei välttämättä olekaan enää, tällä hetkellä.

Lue lisää

Mulle selvisi vasta vähän aikaa sitten kun itse aloin selvittää asiaa. Mulla on kehityksellinen kielihäiriö. Oireet ja ongelmat on kirjattu lapsena mutta ikinä ei ole tutkittu. on vaan ihmetelty että mistä oireet johtuu. Näin myös nuorena ja aikuisena. Juttelin muutaman eri henkilön kanssa tästä kielihäiriöstä. Mä en ala jossittelee tai muutu katkeraksi. Mutta mä olen saanut vastauksia ja sen myötä levollisuuden ja sisäisen rauhan. Voi olla että nuo vaikeudet on tehneet musta sinnikkään. Etten anna periksi. Mutta joskus pitää luovuttaa ja hyväksyä että se yrittäminen ei aina riitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Peruspäiväraha on enemmän kuin kuntoutustuki eli määräaikainen eläke. Pysyvälle ei pääse.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle selvisi vasta vähän aikaa sitten kun itse aloin selvittää asiaa. Mulla on kehityksellinen kielihäiriö. Oireet ja ongelmat on kirjattu lapsena mutta ikinä ei ole tutkittu. on vaan ihmetelty että mistä oireet johtuu. Näin myös nuorena ja aikuisena. Juttelin muutaman eri henkilön kanssa tästä kielihäiriöstä. Mä en ala jossittelee tai muutu katkeraksi. Mutta mä olen saanut vastauksia ja sen myötä levollisuuden ja sisäisen rauhan. Voi olla että nuo vaikeudet on tehneet musta sinnikkään. Etten anna periksi. Mutta joskus pitää luovuttaa ja hyväksyä että se yrittäminen ei aina riitä.

Lue lisää

Juurikin näin.
Jotkut asiat voivat selvitä vasta vuosia myöhemmin, ja ihminen voi saada ns. sisäisen rauhan.
Onhan se valtava henkinen helpotus, jos/kun selviää, mitä siellä ongelmien taustalla on ollut, mitkä ovat olleet tekijät esim. mahdolliselle sairastumiselle.
Tuokin on totta, että aika usein vaikeudet, kuten myös vastoinkäymiset, voivat vahvistaa ihmistä. Tulee huomattua, että ei tässä niin heikkoa tekoa ollakaan, kuin on luultu. Usein sen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Ongelmien ollessa " päällä " ei tule huomattua eikä ymmärrettyä oikein mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Peruspäiväraha on enemmän kuin kuntoutustuki eli määräaikainen eläke. Pysyvälle ei pääse.

Kuntoutustuki ja pysyvä on samansuuruinen.Tai ainaki mulla on ollut.
Se miten paljo saa eläkettä.Riippuu tietenki mikä amatti on ja miten paljo on työhistoriaa takana.
Sitte jos ei työelämää ole takana niin sitte ei varmaan peruspäiväraha ole takuueläkettä juuri pienempi.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Jotkut asiat voivat selvitä vasta vuosia myöhemmin, ja ihminen voi saada ns. sisäisen rauhan.
Onhan se valtava henkinen helpotus, jos/kun selviää, mitä siellä ongelmien taustalla on ollut, mitkä ovat olleet tekijät esim. mahdolliselle sairastumiselle.
Tuokin on totta, että aika usein vaikeudet, kuten myös vastoinkäymiset, voivat vahvistaa ihmistä. Tulee huomattua, että ei tässä niin heikkoa tekoa ollakaan, kuin on luultu. Usein sen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Ongelmien ollessa " päällä " ei tule huomattua eikä ymmärrettyä oikein mitään.

Lue lisää

Kyllä. Koska elämä on psyykkisesti ollut kaaosta niin se tunne kun sä saat sen sisäisen rauhan. Kaikki aina puhuu sisäisestä rauhasta. Mä selviän arjessa mutta toki välillä tulee tilanteita joissa menee aikaa että sä hahmotat lukemasi. Arkielämässä sä saat tehdä virheitä mutta työelämässä siihen ei välttämättä ole mahdollisuus. Ja niitä virheitä ei välttämättä pystytä korjaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Riippuu mitä sä oot tehnyt ennen sitä. Jos sä olet ollut työtön ennen eläkettä niin ei putoa noin paljoa

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu mitä sä oot tehnyt ennen sitä. Jos sä olet ollut työtön ennen eläkettä niin ei putoa noin paljoa

Lääkäri teki päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Ei potilas voi sitä ennen tehä mitään päätöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri teki päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Ei potilas voi sitä ennen tehä mitään päätöstä.

Sori. Itse olin juurikin kelaa varten hakemassa lausuntoa työkyvyttömyydestä.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Jotkut asiat voivat selvitä vasta vuosia myöhemmin, ja ihminen voi saada ns. sisäisen rauhan.
Onhan se valtava henkinen helpotus, jos/kun selviää, mitä siellä ongelmien taustalla on ollut, mitkä ovat olleet tekijät esim. mahdolliselle sairastumiselle.
Tuokin on totta, että aika usein vaikeudet, kuten myös vastoinkäymiset, voivat vahvistaa ihmistä. Tulee huomattua, että ei tässä niin heikkoa tekoa ollakaan, kuin on luultu. Usein sen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Ongelmien ollessa " päällä " ei tule huomattua eikä ymmärrettyä oikein mitään.

Lue lisää

Mä olen muuttunut ihmisenä tässä reilun puolen vuoden aikana. Musta on tullut huumorintajuisempi ja puheliaampi. Jos mulle tulee puhuessa virheitä niin sitten tulee mun läheiset ja ystävät kuitenkin on mun elämässä vaikka mä en ole mikään tarinankertoja. Sellaista minusta ei koskaan tule. Minä voin kuunnella heidän tarinoitaan jotka niitä osaa kertoa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen muuttunut ihmisenä tässä reilun puolen vuoden aikana. Musta on tullut huumorintajuisempi ja puheliaampi. Jos mulle tulee puhuessa virheitä niin sitten tulee mun läheiset ja ystävät kuitenkin on mun elämässä vaikka mä en ole mikään tarinankertoja. Sellaista minusta ei koskaan tule. Minä voin kuunnella heidän tarinoitaan jotka niitä osaa kertoa.

Lue lisää

Omaiset ja läheiset, sekä parhaimmat ystävät, eivät yleensä hylkää sen takia ketään, jos on, tai tulee, jotain ongelmia.
Jos tulee puhuessa, tai muussakaan virheitä, niin mitä sitten ?
Jokainen tekee elämässään erilaisia virheitä. Se ei tee ihmisestä millään tavalla huonompaa.

Mulla se oli kun lakkasin uskomasta psykiatrian valheisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Omaiset ja läheiset, sekä parhaimmat ystävät, eivät yleensä hylkää sen takia ketään, jos on, tai tulee, jotain ongelmia.
Jos tulee puhuessa, tai muussakaan virheitä, niin mitä sitten ?
Jokainen tekee elämässään erilaisia virheitä. Se ei tee ihmisestä millään tavalla huonompaa.

Lue lisää

Koulussa se satutti kun tuli virheitä puhuessa. Ja olin koulukiusattu. Mutta olen onnellinen että mä olen saanut nimen näille vaikeuksille. Vaikka se vaati sen oman työn ja selvittämisen. Mä en sano että olen saanut elämäni takaisin vaan se alkaa nyt. Ja tarkoitan nimen omaa tasapainoista ja mielekästä elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Koulussa se satutti kun tuli virheitä puhuessa. Ja olin koulukiusattu. Mutta olen onnellinen että mä olen saanut nimen näille vaikeuksille. Vaikka se vaati sen oman työn ja selvittämisen. Mä en sano että olen saanut elämäni takaisin vaan se alkaa nyt. Ja tarkoitan nimen omaa tasapainoista ja mielekästä elämää.

Lue lisää

Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen!

no auttoko ja millaista apua olisit halunnut

Ketään ei laiteta turhaan suljetulle.
Sen verran kallista sairaalahoito on, ettei sinne ilman syytä oteta.

Anonyymi kirjoitti:

Ketään ei laiteta turhaan suljetulle.
Sen verran kallista sairaalahoito on, ettei sinne ilman syytä oteta.

Nii sitä on sinun helppo kuvitella jos ei ole sinun kohalle sattunut tapahtumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nii sitä on sinun helppo kuvitella jos ei ole sinun kohalle sattunut tapahtumaan.

Pakko sanoa, ettei ole tapahtunut kuin yhden kerran, ehkä tarkasti ajatellen kaksi.
Elämäni ensimmäisen kerran osastolla, minut oli viety sinne depressiivisessä psykoosissa.
Muut kerrat olin ihan vapaaehtoisena, joskus myös pakolla, mutta silloin siihen olikin aihetta.
Itse sentään tajusin silloin aikoinaan, että ehkä olisi osastohoidon paikka, sillä ei sitten ollut väliä, oliko se vapaaehtoista vai pakkoa.
Viimeinen pakkohoito tapahtui syyntakeettomuuden takia, ja siihenkin oli aihetta, syytä.
En voi sanoa, että olisin turhaan joutunut pakkohoitoon. Mutta se olikin se kerta, josta oli lopullinen apu.

Tajusin jossain vaiheessa millaiseen totaaliseen kusetukseen olin kävellyt.
Minulle oli määrätty fyysistä riippuvuutta aiheuttavia aineita joista on hankala päästä eroon mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Minulle oli myös nuorena määrätty seksuaalihäiriöitä aiheuttavia aineita mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli määrätty tunne-elämää lamaannuttavia aineita mainitsematta sanallakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli vielä määrätty aineita kertomalla jostain serotoniinivajeesta jota lääke korjaa. Jälkikäteen psykiatria on yrittänyt kusettaa että kyse on neuroplastisuutta lisäävistä aineista mutta jos lyöt jotain talikolla päähän sekin todennäköisesti laukaisee aivoissa reaktiona neuroplastisuutta. Myöskin infarkti aivoissa. Ei aivojen toimintaa pidä tuolla tavoin sotkea eikä varsinkaan vuosia, eikä varsinkaan aivojen kehitysiässä. Siitä seuraa kemiallisia epätasapainoja, mahdollisia vieroitushankaluuksia kun kehon homeostaasi alkaa heitellä kun purat fyysistä mukautumista aiheuttavan aineen, seksuaalihäiriöitä, potentiaalisesti tunne-elämän laimenemista sekä henkistä kriisiä siitä että seksuaalisuutesi on lanattu pois ja hermosto voi mennä sekaisin.

Oikeasti psykiatria ei tiedä läheskään mitä he tekee näillä aineilla aivoille etenkään pitemmän päälle.

Psykiatria on pahimman luokan kusetusta. Jos potilaat saisi tehdä edes informoidun suostumuksen mutta EI.

Oma elämäni on suurelta osin pilalla. Kärsin lääkehaitoista ollen ihan täysin medication spellbinding tilassa luullen näistä aineista muuta kuin ne ova sekoittaen vieroitusseuraamuksia psyykenongelmiini.. En tiedä millaista on loppuelämä psykiatrian aineilla turmeltujen kehon ja aivojen kanssa. Joinain päivinä on alkanut tuntua ettei juuri minkään arvoista. Vuosia tätä on jaksanut katsoa mutta menetin tosi monia asioita elämästäni mitä suren joka päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Tajusin jossain vaiheessa millaiseen totaaliseen kusetukseen olin kävellyt.
Minulle oli määrätty fyysistä riippuvuutta aiheuttavia aineita joista on hankala päästä eroon mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Minulle oli myös nuorena määrätty seksuaalihäiriöitä aiheuttavia aineita mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli määrätty tunne-elämää lamaannuttavia aineita mainitsematta sanallakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli vielä määrätty aineita kertomalla jostain serotoniinivajeesta jota lääke korjaa. Jälkikäteen psykiatria on yrittänyt kusettaa että kyse on neuroplastisuutta lisäävistä aineista mutta jos lyöt jotain talikolla päähän sekin todennäköisesti laukaisee aivoissa reaktiona neuroplastisuutta. Myöskin infarkti aivoissa. Ei aivojen toimintaa pidä tuolla tavoin sotkea eikä varsinkaan vuosia, eikä varsinkaan aivojen kehitysiässä. Siitä seuraa kemiallisia epätasapainoja, mahdollisia vieroitushankaluuksia kun kehon homeostaasi alkaa heitellä kun purat fyysistä mukautumista aiheuttavan aineen, seksuaalihäiriöitä, potentiaalisesti tunne-elämän laimenemista sekä henkistä kriisiä siitä että seksuaalisuutesi on lanattu pois ja hermosto voi mennä sekaisin.

Oikeasti psykiatria ei tiedä läheskään mitä he tekee näillä aineilla aivoille etenkään pitemmän päälle.

Psykiatria on pahimman luokan kusetusta. Jos potilaat saisi tehdä edes informoidun suostumuksen mutta EI.

Oma elämäni on suurelta osin pilalla. Kärsin lääkehaitoista ollen ihan täysin medication spellbinding tilassa luullen näistä aineista muuta kuin ne ova sekoittaen vieroitusseuraamuksia psyykenongelmiini.. En tiedä millaista on loppuelämä psykiatrian aineilla turmeltujen kehon ja aivojen kanssa. Joinain päivinä on alkanut tuntua ettei juuri minkään arvoista. Vuosia tätä on jaksanut katsoa mutta menetin tosi monia asioita elämästäni mitä suren joka päivä.

Lue lisää

Tunne-elämällä ja seksuaalisudellakin on yhteys, uskokaa tai älkää.

Anonyymi kirjoitti:

Tunne-elämällä ja seksuaalisudellakin on yhteys, uskokaa tai älkää.

Itselleni määrättiin joskus kauan sitten SSRI-lääkettä masennukseen. Ja joo, minäkin huomasin kyseisen puutumisen, tai tunnottomuuden tyyppisen oireen genitaaleissa.

Lopetin lääkkeen käytön noin parin kuukauden kuluttua ja kyseinen oire katosi lähes heti. Masennus kyllä jäi päälle käytettyäni vielä neuroleptejä.

Mutta kyllähän siitä jonkinlaiset tunto-ongelmat jäivät, eli orgasmi on hieman laimeampi.

Mutta tilanne on joillakin ihmisillä vielä pahempi. Niillä, jotka käyttivät kyseisiä lääkkeitä pidempään, tai vierottautuminen oli vaikeaa. Joillekin on oikeasti tullut PSSD-oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Tunne-elämällä ja seksuaalisudellakin on yhteys, uskokaa tai älkää.

PSSD ei ole mielenterveysongelma ja uudessa artikkelissa mikä käsitteli PSSD:tä tätä painotettiin.
Itselläni aika hyvin kaava seksuaalisissa häiriöissä liittyy pitkälti lääkkeenkäyttöön itselläni.

1. Aloituksessa tapahtui välittömästi genitaalialueen tunnon heikentyminen. Harrastin seksiä mutta käytännössä niin että en juuri halunnut että minua kosketetaan paikoista jotka tuottavat nautintoa, mikä on aika surullista koska tuntui että en tunne kunnolla joten siinä ei ole järkeä. Lääkkeitä ennen minulle oli tullut ymmärrys oman kehoni toiminnasta ja tunsin ihan normaalisti.
Pitkälti opin harrastamaan seksiä mielelläni jossa mielessäni pidin asioita iskevinä mutta en vain tuntenut sitä samalla tavoin kehossani jossa meni tuntohäiriöitä. Alkuun lääke ei kuitenkaan estänyt esim orgasmin kokemista täysin vaikka sen saamiseksi piti käyttää voimaa.
2. Kun annosta nostettiin genitaalialueen tunto heikkeni entisestään johtaen orgasmin menetykseen ja palkitsevuus heikkeni niin paljon haluista huolimatta että lopetin seksin harrastamisen koska tuntui kuin alapää olisi täynnä lidokaiinia.
3. Kun kerran yritin alasajaa ainetta tunto palasi n. 3 kk:ssa mutta jatkoin käyttöä puhjenneen ahdistuksen myötä.
4. Kun aloitin genitaalialueen tunto katosi taas joka oli siis suoraan verrannollinen lääkkeenkäytön aloitukseen. Ja huom, aloitin lääkkeen ahdistukseen, en masennukseen uudelleen eli ei voida sanoa että masennus aiheutti tämän missään mielessä.
5. Lääkkeenkäytön aikana alkoi aikojen saatossa yhä enemmän korostua lidokaiinin tunne alapäässä eli käytännössä seksuaalihäiriöt. Harrastin seksiä mutta palkitsevuus oli usein pientä.
6. Lopussa tapahtui jotain mitä en olisi voinut odottaa, oli kuin joku valokatkaisija napsahti ja seksuaalisuuteni katosi. Se oli PSSD:n alku, kehon homeostaasin muutos vieroituksessa. PSSD voi alkaa myös siten.
Vuosia myöhemmin tilanne on edennyt siihen että tunnen pistävää kipua genitaaleissa.

PSSD:tä vähättelevät keksivät juuri näitä jargoneitansa tunne-elämän yhteydestä seksuaalisuuteen mutta unohtavat sen että kaikki ylläoleva liittyy pitkälti SSRI-lääkkeen vaikutuksiin ihmisen kehossa fysiologisesti. (enkä ihmettele jos jokainen psykiatrian lääke on potentiaalinen seksuaalisuudentuhoaja sotkiessaan välittäjäaineita, hormoneita jne) .On olemassa myös postfinasteridisyndrooma joka on kaljuuntumisenestolääkkeestä puhkeavaa eikä sitä ole määrätty esim masennukseen.

Masennus ei ole itselläni vienyt tuntoa alapäästä ja nuorena minulla oli hyvin vahva kytkös omaan kehooni tavalla jossa tunsin kehoni reaktiot. Sairaalla tavalla nämä lääkkeet sotkivat ja tuhosivat kehon ymmärrykseni. Psykiatrian raiskaaman kehon jälkeen en enää tunne kehoani, sen reaktioita. Ne tuottavat nykyään lähinnä surua koska voiko mikään olla ahdistavampaa kuin pistävä kipu ja tuntohäiriöt asiassa mistä niin kovasti hehkutetaan miten ihmiset harrastaa seksiä. Ymmärrän mikä pointti seksissä oli mutta psykiatrian myötä ymmärrys katosi.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti koska jonkun pitää tehdä niin.

Anonyymi kirjoitti:

PSSD ei ole mielenterveysongelma ja uudessa artikkelissa mikä käsitteli PSSD:tä tätä painotettiin.
Itselläni aika hyvin kaava seksuaalisissa häiriöissä liittyy pitkälti lääkkeenkäyttöön itselläni.

1. Aloituksessa tapahtui välittömästi genitaalialueen tunnon heikentyminen. Harrastin seksiä mutta käytännössä niin että en juuri halunnut että minua kosketetaan paikoista jotka tuottavat nautintoa, mikä on aika surullista koska tuntui että en tunne kunnolla joten siinä ei ole järkeä. Lääkkeitä ennen minulle oli tullut ymmärrys oman kehoni toiminnasta ja tunsin ihan normaalisti.
Pitkälti opin harrastamaan seksiä mielelläni jossa mielessäni pidin asioita iskevinä mutta en vain tuntenut sitä samalla tavoin kehossani jossa meni tuntohäiriöitä. Alkuun lääke ei kuitenkaan estänyt esim orgasmin kokemista täysin vaikka sen saamiseksi piti käyttää voimaa.
2. Kun annosta nostettiin genitaalialueen tunto heikkeni entisestään johtaen orgasmin menetykseen ja palkitsevuus heikkeni niin paljon haluista huolimatta että lopetin seksin harrastamisen koska tuntui kuin alapää olisi täynnä lidokaiinia.
3. Kun kerran yritin alasajaa ainetta tunto palasi n. 3 kk:ssa mutta jatkoin käyttöä puhjenneen ahdistuksen myötä.
4. Kun aloitin genitaalialueen tunto katosi taas joka oli siis suoraan verrannollinen lääkkeenkäytön aloitukseen. Ja huom, aloitin lääkkeen ahdistukseen, en masennukseen uudelleen eli ei voida sanoa että masennus aiheutti tämän missään mielessä.
5. Lääkkeenkäytön aikana alkoi aikojen saatossa yhä enemmän korostua lidokaiinin tunne alapäässä eli käytännössä seksuaalihäiriöt. Harrastin seksiä mutta palkitsevuus oli usein pientä.
6. Lopussa tapahtui jotain mitä en olisi voinut odottaa, oli kuin joku valokatkaisija napsahti ja seksuaalisuuteni katosi. Se oli PSSD:n alku, kehon homeostaasin muutos vieroituksessa. PSSD voi alkaa myös siten.
Vuosia myöhemmin tilanne on edennyt siihen että tunnen pistävää kipua genitaaleissa.

PSSD:tä vähättelevät keksivät juuri näitä jargoneitansa tunne-elämän yhteydestä seksuaalisuuteen mutta unohtavat sen että kaikki ylläoleva liittyy pitkälti SSRI-lääkkeen vaikutuksiin ihmisen kehossa fysiologisesti. (enkä ihmettele jos jokainen psykiatrian lääke on potentiaalinen seksuaalisuudentuhoaja sotkiessaan välittäjäaineita, hormoneita jne) .On olemassa myös postfinasteridisyndrooma joka on kaljuuntumisenestolääkkeestä puhkeavaa eikä sitä ole määrätty esim masennukseen.

Masennus ei ole itselläni vienyt tuntoa alapäästä ja nuorena minulla oli hyvin vahva kytkös omaan kehooni tavalla jossa tunsin kehoni reaktiot. Sairaalla tavalla nämä lääkkeet sotkivat ja tuhosivat kehon ymmärrykseni. Psykiatrian raiskaaman kehon jälkeen en enää tunne kehoani, sen reaktioita. Ne tuottavat nykyään lähinnä surua koska voiko mikään olla ahdistavampaa kuin pistävä kipu ja tuntohäiriöt asiassa mistä niin kovasti hehkutetaan miten ihmiset harrastaa seksiä. Ymmärrän mikä pointti seksissä oli mutta psykiatrian myötä ymmärrys katosi.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti koska jonkun pitää tehdä niin.

Lue lisää

Tunnen jatkuvasti menetyksen tunnetta kaikesta psykiatrian sotkeman kehon myötä. Kaikki meni pieleen niin paljon kuin voi. Se oli minun elämäni, jatkoaika ei ole ollut psykiatrian lääkkeistä selviytymisen jälkeen enää palkitsevaa tavalla miten meidän aivomme on ohjelmoitu hakemaan palkitsevuutta. Surullista kyllä evoluution tekemä ohjelmointi ei ota laantuakseen ja suren näkymätöntä surua mitä ei saa surra eikä siitä julkisesti saa puhua. On vain täysin oikein että lehdet kirjoittaa ihmisten tästä tuskasta. Jos tuskani edes rajoittuisi PSSD:hen, oli myös ihan hirveitä haittoja ja pitkän aikaa sekaisin ollut hermosto. Nykyään elämäni on enemmän siedettävää mutta neurologiset ja hermostolliset haitat jatkuu. Elämänlaatu on alentunut tavalla mikä ei ole hyväksyttävää PSSD:n myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen jatkuvasti menetyksen tunnetta kaikesta psykiatrian sotkeman kehon myötä. Kaikki meni pieleen niin paljon kuin voi. Se oli minun elämäni, jatkoaika ei ole ollut psykiatrian lääkkeistä selviytymisen jälkeen enää palkitsevaa tavalla miten meidän aivomme on ohjelmoitu hakemaan palkitsevuutta. Surullista kyllä evoluution tekemä ohjelmointi ei ota laantuakseen ja suren näkymätöntä surua mitä ei saa surra eikä siitä julkisesti saa puhua. On vain täysin oikein että lehdet kirjoittaa ihmisten tästä tuskasta. Jos tuskani edes rajoittuisi PSSD:hen, oli myös ihan hirveitä haittoja ja pitkän aikaa sekaisin ollut hermosto. Nykyään elämäni on enemmän siedettävää mutta neurologiset ja hermostolliset haitat jatkuu. Elämänlaatu on alentunut tavalla mikä ei ole hyväksyttävää PSSD:n myötä.

Lue lisää

Kaikki kuvantaminen ynnä muu tiedonsaanti psykiatrian aineiden harmeista kehittyy, joten odotan että oikeasti saadaan lyötyä luu kurkkuun psykiatreille ja saadaan vahvempaa todistetta psykiatrian lääkkeiden harmillisista vaikutuksista ihmisen seksuaalisuudelle, genitaaleille, aivoille ja hermostolle. Se päivä tulee vielä! Sen jälkeen jos sitä saadaan ja tietoa julkaistaan, ei ole enää samalla tapaa oikeutettua tai perusteltua määrätä 500 000 ihmiselle psyykenlääkkeitä nopeesti vaan lääkärivisiitillä lääkereseptiä kirjoittaen ihan rutiinina. No, tämä massiivinen lääkemääräysperseily tullaan vain painamaan unholaan varmaan vielä minun elinaikanani kun vihdoin joskus joku saa todistettua kuinka psykoaktiivisten aineiden vuosia tehty krooninen vetäminen ei olekaan ihan niin haitaton homma ja välttämättä perusteltavissakaan yhtä hyvin. Toivon sitä suuresti.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki kuvantaminen ynnä muu tiedonsaanti psykiatrian aineiden harmeista kehittyy, joten odotan että oikeasti saadaan lyötyä luu kurkkuun psykiatreille ja saadaan vahvempaa todistetta psykiatrian lääkkeiden harmillisista vaikutuksista ihmisen seksuaalisuudelle, genitaaleille, aivoille ja hermostolle. Se päivä tulee vielä! Sen jälkeen jos sitä saadaan ja tietoa julkaistaan, ei ole enää samalla tapaa oikeutettua tai perusteltua määrätä 500 000 ihmiselle psyykenlääkkeitä nopeesti vaan lääkärivisiitillä lääkereseptiä kirjoittaen ihan rutiinina. No, tämä massiivinen lääkemääräysperseily tullaan vain painamaan unholaan varmaan vielä minun elinaikanani kun vihdoin joskus joku saa todistettua kuinka psykoaktiivisten aineiden vuosia tehty krooninen vetäminen ei olekaan ihan niin haitaton homma ja välttämättä perusteltavissakaan yhtä hyvin. Toivon sitä suuresti.

Lue lisää

Ns. lääkkeet eivät ole ongelmattomia. Katsokaapa you tuubista Elviksen konsertto Omahasta vuodelta 1977. Kyseinen henkilö kuoli tukehtumalla omaan oksennukseensa. Syötetty kaksivuotiaasta lähtien unilääkeettä ja sen jälkeen paljon muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen jatkuvasti menetyksen tunnetta kaikesta psykiatrian sotkeman kehon myötä. Kaikki meni pieleen niin paljon kuin voi. Se oli minun elämäni, jatkoaika ei ole ollut psykiatrian lääkkeistä selviytymisen jälkeen enää palkitsevaa tavalla miten meidän aivomme on ohjelmoitu hakemaan palkitsevuutta. Surullista kyllä evoluution tekemä ohjelmointi ei ota laantuakseen ja suren näkymätöntä surua mitä ei saa surra eikä siitä julkisesti saa puhua. On vain täysin oikein että lehdet kirjoittaa ihmisten tästä tuskasta. Jos tuskani edes rajoittuisi PSSD:hen, oli myös ihan hirveitä haittoja ja pitkän aikaa sekaisin ollut hermosto. Nykyään elämäni on enemmän siedettävää mutta neurologiset ja hermostolliset haitat jatkuu. Elämänlaatu on alentunut tavalla mikä ei ole hyväksyttävää PSSD:n myötä.

Lue lisää

Itse olen huomannut, että alentuneen elämänlaadunkin kanssa pystyy elämään. Eihän se samanlaista ole kuin elämä aikoinaan, mutta hengissä olen. Omasta mielestäni se on pääasia.
Sillä mennään mitä on.
( Asennetta, se auttaa ainakin vähän. )

Anonyymi kirjoitti:

Ns. lääkkeet eivät ole ongelmattomia. Katsokaapa you tuubista Elviksen konsertto Omahasta vuodelta 1977. Kyseinen henkilö kuoli tukehtumalla omaan oksennukseensa. Syötetty kaksivuotiaasta lähtien unilääkeettä ja sen jälkeen paljon muuta.

Lue lisää

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

PSSD ei ole mielenterveysongelma ja uudessa artikkelissa mikä käsitteli PSSD:tä tätä painotettiin.
Itselläni aika hyvin kaava seksuaalisissa häiriöissä liittyy pitkälti lääkkeenkäyttöön itselläni.

1. Aloituksessa tapahtui välittömästi genitaalialueen tunnon heikentyminen. Harrastin seksiä mutta käytännössä niin että en juuri halunnut että minua kosketetaan paikoista jotka tuottavat nautintoa, mikä on aika surullista koska tuntui että en tunne kunnolla joten siinä ei ole järkeä. Lääkkeitä ennen minulle oli tullut ymmärrys oman kehoni toiminnasta ja tunsin ihan normaalisti.
Pitkälti opin harrastamaan seksiä mielelläni jossa mielessäni pidin asioita iskevinä mutta en vain tuntenut sitä samalla tavoin kehossani jossa meni tuntohäiriöitä. Alkuun lääke ei kuitenkaan estänyt esim orgasmin kokemista täysin vaikka sen saamiseksi piti käyttää voimaa.
2. Kun annosta nostettiin genitaalialueen tunto heikkeni entisestään johtaen orgasmin menetykseen ja palkitsevuus heikkeni niin paljon haluista huolimatta että lopetin seksin harrastamisen koska tuntui kuin alapää olisi täynnä lidokaiinia.
3. Kun kerran yritin alasajaa ainetta tunto palasi n. 3 kk:ssa mutta jatkoin käyttöä puhjenneen ahdistuksen myötä.
4. Kun aloitin genitaalialueen tunto katosi taas joka oli siis suoraan verrannollinen lääkkeenkäytön aloitukseen. Ja huom, aloitin lääkkeen ahdistukseen, en masennukseen uudelleen eli ei voida sanoa että masennus aiheutti tämän missään mielessä.
5. Lääkkeenkäytön aikana alkoi aikojen saatossa yhä enemmän korostua lidokaiinin tunne alapäässä eli käytännössä seksuaalihäiriöt. Harrastin seksiä mutta palkitsevuus oli usein pientä.
6. Lopussa tapahtui jotain mitä en olisi voinut odottaa, oli kuin joku valokatkaisija napsahti ja seksuaalisuuteni katosi. Se oli PSSD:n alku, kehon homeostaasin muutos vieroituksessa. PSSD voi alkaa myös siten.
Vuosia myöhemmin tilanne on edennyt siihen että tunnen pistävää kipua genitaaleissa.

PSSD:tä vähättelevät keksivät juuri näitä jargoneitansa tunne-elämän yhteydestä seksuaalisuuteen mutta unohtavat sen että kaikki ylläoleva liittyy pitkälti SSRI-lääkkeen vaikutuksiin ihmisen kehossa fysiologisesti. (enkä ihmettele jos jokainen psykiatrian lääke on potentiaalinen seksuaalisuudentuhoaja sotkiessaan välittäjäaineita, hormoneita jne) .On olemassa myös postfinasteridisyndrooma joka on kaljuuntumisenestolääkkeestä puhkeavaa eikä sitä ole määrätty esim masennukseen.

Masennus ei ole itselläni vienyt tuntoa alapäästä ja nuorena minulla oli hyvin vahva kytkös omaan kehooni tavalla jossa tunsin kehoni reaktiot. Sairaalla tavalla nämä lääkkeet sotkivat ja tuhosivat kehon ymmärrykseni. Psykiatrian raiskaaman kehon jälkeen en enää tunne kehoani, sen reaktioita. Ne tuottavat nykyään lähinnä surua koska voiko mikään olla ahdistavampaa kuin pistävä kipu ja tuntohäiriöt asiassa mistä niin kovasti hehkutetaan miten ihmiset harrastaa seksiä. Ymmärrän mikä pointti seksissä oli mutta psykiatrian myötä ymmärrys katosi.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti koska jonkun pitää tehdä niin.

Lue lisää

Jos lääkkeitä syö ahdistukseen niin se on ahdistuksen syy.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti, koska kaikki ei uskalla tehdä niin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkkeitä syö ahdistukseen niin se on ahdistuksen syy.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti, koska kaikki ei uskalla tehdä niin.

Mutta jos ahdistusta ei ensin ole, niin miksi aloittaa syömään lääkkeitä ?
Ja sitten ne lääkkeet, joita aletaan käyttämään ilman ahdistusta, aiheuttavat sen ahdistuksen ?
Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Lue lisää

Ei ne lääkkeet ole siitä paljon muuttuneet. Kyllä ne vaurioittaa esim. maksaa edelleen ja aiheuttaa riippuvuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne lääkkeet ole siitä paljon muuttuneet. Kyllä ne vaurioittaa esim. maksaa edelleen ja aiheuttaa riippuvuutta.

Ei ne kaikilla vaurioita maksaa ja aiheuta riippuvuutta. Itsellä on ollut unilääkkeenä neuroleptejä ja syksyllä alkoi lääkepurku joka on sujunut loistavaksi. Älkää kysykö miksi mulle on määrätty neuroleptejä unettomuuteen tenoxin ja imovanen jälkeen. Mutta kyllä niistä pystyy vierottautuu jos haluaa. Elämänlaatu parani huimasti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne kaikilla vaurioita maksaa ja aiheuta riippuvuutta. Itsellä on ollut unilääkkeenä neuroleptejä ja syksyllä alkoi lääkepurku joka on sujunut loistavaksi. Älkää kysykö miksi mulle on määrätty neuroleptejä unettomuuteen tenoxin ja imovanen jälkeen. Mutta kyllä niistä pystyy vierottautuu jos haluaa. Elämänlaatu parani huimasti.

Lue lisää

Neurolepteillä on huomattavasti vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia, kuin tenoxeissa ja imovaaneissa. Siksi niitä määrätään niiden tilaille.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteillä on huomattavasti vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia, kuin tenoxeissa ja imovaaneissa. Siksi niitä määrätään niiden tilaille.

No ei niissäkään ollut sivuvaikutuksia. Niistä vaan loppui teho. Noissa neurolepteissä kun annos oli suurimmillaan oli haittavaikutuksena sellanen jatkuva väsymys päivälläkin. Niillä nukkui 13-14 tuntia yössä . Lääkepurun jälkeen yöunet olleet noin 8 tuntia. Siinäkin mielessä suuri muutos elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Lue lisää

Eimen!

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Lue lisää

Suomessa on ongelmana mm. ihmissuheiden ihmeellisyys. Jos jostain ihmisestä ei pidetä, niin aletaan uhkailla poliisilla, jos tämä yrittää jotenkin olla yhteydessä. Ja poliisilla tuntuu riittävän aikaa tällaisten asioiden selvittämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkkeitä syö ahdistukseen niin se on ahdistuksen syy.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti, koska kaikki ei uskalla tehdä niin.

Niin siis käytin masarilääkkeitä alunperin masennukseen joka siis muuttui vieroitusyrityksen myötä enemmänkin ahdistukseksi. En ihmettele jos lääkepurulla oli siinä osansa ja arpansa koska en tiennyt tuon taivaallista mistään turvallisesta vieroitustahdista silloin. Päädyin siis jatkamaan ainetta.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteillä on huomattavasti vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia, kuin tenoxeissa ja imovaaneissa. Siksi niitä määrätään niiden tilaille.

Ai niinkuin ekstrapyramidaalioireet ja tardiivi dyskinesia ja akatisia?

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteillä on huomattavasti vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia, kuin tenoxeissa ja imovaaneissa. Siksi niitä määrätään niiden tilaille.

Höpsis.
Tenoxeja ei juuri määrätä koska niitä käytetään niin paljo sekakäytössä.Ja käyty paljon katukauppaa tenoxeilla.

Anonyymi kirjoitti:

Höpsis.
Tenoxeja ei juuri määrätä koska niitä käytetään niin paljo sekakäytössä.Ja käyty paljon katukauppaa tenoxeilla.

Miksi neuroleptejä ei sitten kaupata katukaupassa? Senkö takia että ne aiheuttaa niin pahaa riippuvuutta, mitä tällä foorumilla väitetään?

Joku asia ei nyt taaskaan täsmää.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi neuroleptejä ei sitten kaupata katukaupassa? Senkö takia että ne aiheuttaa niin pahaa riippuvuutta, mitä tällä foorumilla väitetään?

Joku asia ei nyt taaskaan täsmää.

Lue lisää

Neuroleptit eivät saa aikaan minkäänlaista euforiaa edes alkoholin kanssa käytettynä, joten ovat huonoja lääkkeitä huumaavaan tarkoitukseen, siinä se ero on verrattuna bentsoihin, joihin myös Tenox kuuluu.
Neuroleptitkin alkoholin kanssa voivat sotkea pään, mutta eivät samalla tavalla kuin bentsot ja alkoholi yhdessä.
Eli kyllä tuo täsmää, huumaavaan tarkoitukseen lääkkeitä käyttävät, sekä narkomaanit, tietävät kyllä ainekset, joilla saa itsensä euforiaan.

Näinhän se on.
Psykiatriaa ei olisi olemassakaan ilman tarvetta sellaiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on.
Psykiatriaa ei olisi olemassakaan ilman tarvetta sellaiselle.

Mihin sitä on alunperin tarvittu?
Pitäs sinunki perehtyä psykiatrian historiaan ihan sieltä lähtöpisteestä.

Joka ikisestä porukasta löytyy vähintään yksi " mätä omena ".
Hoitoalalla, myös psykiatrisella puolella, on suurin osa ammattilaisista riittävän empaattisia ja välittäviä. Hekin ovat " vain " ihmisiä, ja kyllä taviksetkin ( tarkoittaen ei hoitoalalla olevat ) sen ymmärtävät.
Itsekin vuosikymmenten varrella tullut tavattua muutamia psykiatrian työntekijöitä, joiden olisi ehkä kannattanut valita jokin toinen ala.

Terve tuloa Turun kupittaalle! Ei ole satua, vaan täyttä totta.

Galluppeja ja tutkimuksia tehdään about joka kerta, kun ihminen käy jossain terveydenhuolto palvelussa, joten stfu kaikista valheista joita täällä levität.

Myönnän tämän täysin, vaikka " mädistä omenoista " mainitsinkin.
Itse sain hyödyn psykiatriasta, mutta vasta siinä vaiheessa, kun osallistuin myös itse omaan kuntoutukseeni ja hyvinvointiini.

Anonyymi kirjoitti:

Myönnän tämän täysin, vaikka " mädistä omenoista " mainitsinkin.
Itse sain hyödyn psykiatriasta, mutta vasta siinä vaiheessa, kun osallistuin myös itse omaan kuntoutukseeni ja hyvinvointiini.

Lue lisää

Psykiatriassa tapahtuu eräitä pahimpia ihmisoikeusrikkomuksia!

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa tapahtuu eräitä pahimpia ihmisoikeusrikkomuksia!

Ajatelkaapa paikkaa, missä ihmisiä pidetään lukittuina sisätiloissa. Eikä siellä ole edes happea. Ikkunat pidetään suljettuina.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatelkaapa paikkaa, missä ihmisiä pidetään lukittuina sisätiloissa. Eikä siellä ole edes happea. Ikkunat pidetään suljettuina.

Kyllä niillä osastoilla happi kulkee. Siellä ei pysyisi hengissä, jos ei olisi happea.
Melkein joka paikassa, jossa on itse tullut oltua, on saanut myös huoneen tuuletusikkunaa auki, tosin pienin rajoittein, eivät ole auenneet täysin selälleen.
Etenkin pakkohoidossa voi joutua alkuun olemaan sisätiloissa, mutta kyllä sieltä osastolta ulkopuolellekin pääsee, kun alkaa vointi kohenemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatelkaapa paikkaa, missä ihmisiä pidetään lukittuina sisätiloissa. Eikä siellä ole edes happea. Ikkunat pidetään suljettuina.

Nyt alkaa taas tulla niin höpöjä juttuja, että nyt voisi miettiä jo sitä omaa vointia.

Miten meillä voi olla yhtään mielenterveyskuntoutujaa vapaalla, jos ne kaikki on jo poistunut geenipuulista hapen puutteen takia?

Niinhän sinä ajattelet, tai luulet.

Miksi lääkkeitä ? Eikö normaali järjellinen elämä olisi paras?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi lääkkeitä ? Eikö normaali järjellinen elämä olisi paras?

Järjellisen elämänkin voi sairaus joskus päästä ajamaan pois raiteiltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Järjellisen elämänkin voi sairaus joskus päästä ajamaan pois raiteiltaan.

Mikä sairaus?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä sairaus?

Eikös tässä ole keskustelua ollut mielenterveydestä/-sairaudesta ?

Anonyymi kirjoitti:

Eikös tässä ole keskustelua ollut mielenterveydestä/-sairaudesta ?

No mikä sitten vaikuttaa ihmiseen ? Olisiko tämä ympäröivä maailma?

Anonyymi kirjoitti:

No mikä sitten vaikuttaa ihmiseen ? Olisiko tämä ympäröivä maailma?

Osittain totta tuokin, ympäröivä maailma vaikuttaa.
Mutta myös se vaikuttaa, kuinka me yksilöinä itse asetumme mukaan yhteiskuntaan tässä maailmassa.
Mitä me ajattelemme itsestämme ja toisistamme, miten me näemme itsemme yhteiskunnassa samanvertaisena ( tai sitten ei ) muiden kanssa, miten me kestämme mahdolliset vastoinkäymiset, taloudelliset, ihmissuhteet, työelämä/työttömyys, sairastaminen, jne. jne.
Ympäröivä maailma jollain tavalla muokkaa meitä, mutta itse me siihen muottiin asetumme, tai sitten emme.
Elämmekö siten kuin itse haluamme, vai yritämmekö pakolla elää siten kuin muut haluaisivat meidän elävän ?
Päätavoite tuntuu olevan yhteiskunnan suunnalta, että ihmisen olisi oltava juuri tietynlainen, mallikansalainen, joka käy töissä ja maksaa veronsa, elää ilman paheita, tekee lapsia, pysyy terveenä, ym. ym.
Ja luoja varjele, jos oletkin edes pikkuisen toisenlainen, niin ympärillä oleva maailma, yhteiskunta. muut ihmiset, aika nopeasti tuomitsee pelkästään siitä syystä kun ei kuulu siihen tietynlaiseen " normiin ".

Edelliseen vielä sellainen lisäys: kommentti onkin enemmän ehkä psykiatriassa ilmenevä epäkohta, kuin valhe.

Mutta psykiatria ja mielenterveyspalvelut aivakin antavat julkisuudessa itsestään sen kuvan, että he auttavat, tukevat ja hoitavat ihmisiä. Mutta kyseisessä hoitokultttuurissa on yleistä kliininen kohtelu ja asennoituminen. Ei siellä mitään empaattista kohtelua tarjota. Silläkö tavalla nyt sitten autetaan avuntarpeessa olevia ihmisiä, tai ylipäätään ketään?

Ja miksi ihmeessä sitten kunkin yksilön elämäntilanteet, olosuhteet ja tapahtumat systemaattisesti ignoorataan siellä hoitokulttuurissa? Miksi kaikkeen tarjotaan ja määrätään lähes systemaattisesti aina vain ja ainoastaan lääkkeitä?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen lisäys: kommentti onkin enemmän ehkä psykiatriassa ilmenevä epäkohta, kuin valhe.

Mutta psykiatria ja mielenterveyspalvelut aivakin antavat julkisuudessa itsestään sen kuvan, että he auttavat, tukevat ja hoitavat ihmisiä. Mutta kyseisessä hoitokultttuurissa on yleistä kliininen kohtelu ja asennoituminen. Ei siellä mitään empaattista kohtelua tarjota. Silläkö tavalla nyt sitten autetaan avuntarpeessa olevia ihmisiä, tai ylipäätään ketään?

Ja miksi ihmeessä sitten kunkin yksilön elämäntilanteet, olosuhteet ja tapahtumat systemaattisesti ignoorataan siellä hoitokulttuurissa? Miksi kaikkeen tarjotaan ja määrätään lähes systemaattisesti aina vain ja ainoastaan lääkkeitä?

Lue lisää

Todellista kuvausta psykiatrisesta hoitokulttuurista. Kysymykseen miksi kaikkeen tarjotaan ja määrätään lähes systemaattissesti aina vain ja ainoastaan lääkkeitä kilpistyy hoidon ydin. Eihän hoidossa ole muuta tarjottavaa.

Pahin hoitokulttuurin käytäntö on tietämättömyys lääkkeiden vaikutuksesta ihmisen kehoon. Lääkkeet muuttavat ajatustoimintaa, asioiden hahmottamista, koko ihmisen olemusta, myös fyysistä, pitkässä lääke jaksoissa. Ihminen ei itse ole silloin sairas vaan lääkkeiden aiheuttamien muutosten vaikutuksessa. Hoitotaho näkee nämä itse aiheuttamansa muutokset ja yhdistää ne diagnoosiin. Kaikki mitä potilas puhuu ne tulkitaan sairaan ihmisen ilmentymäksi, vaikka todellisuudessa lääkkeet puhuvat.

On mahdotonta saada aitoa kontaktia lääkkeillä turrutettuun sisimpään kun se on haudattu lääkkeiden tuomien vaikutusten alle. Lääkärit ja hoitajat siis puhuvat diagnoosille jonka he näkevät edessään eivät aidolle ihmiselle. Ei kukaan valehtele, ei tahallaan tee väärin, näin vain toimitaan kuten lääkäreitä ja hoitajia on opetettu toimimaan.

Tästä ilmiöstä johtuu se että ihmiset eivät koe saavansa apua niinkuin todellisuudessa eivät saakaan. Lääkkeet ovat se konkreettinen toimenpide, jota osataan antaa ja uskotaan että ne auttavat. Tämä uskomus on sitä valhetta.

Vielä lisäys. Koko psykiatria on lähtökohtaisesti sitä, että se pohjautuu elämän olosuhtiesiin ja elämäntapahtumiin. Se itse asiassa reagoi aika hyvin, hoidonaikana tapahtuviin muutoksiin. Se ei tietenkään pysty muuttamaan rahapulaa tai nalkuttavaa puolisoa voimavaraksi, eikä se voi toimia harhaisen ihmisen esitaistelijana, missä muiden ihmisten tulisi jotenkin noudataa sairaan ihmisen harhaa. Mutta se auttaa sairasta ihmistä pärjäämään itse olosuhteidensa ja elämäntapahtumiensa kanssa.

Erityisesti siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää kykene ottamaan mitään järkipuhetta vastaan, tai hyväksymään mitään muita niitä laajoja hoito ja tukitoimenpiteitä mitä hänelle jatkuvasti tarjotaan, niin on olemassa lääkkeiden ja osastohoidon turvaverkkoja. Ne on ja pysyy vaikka ihminen kuinka kiukuttelisi ja valehtelisi terveydenhuollosta.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä lisäys. Koko psykiatria on lähtökohtaisesti sitä, että se pohjautuu elämän olosuhtiesiin ja elämäntapahtumiin. Se itse asiassa reagoi aika hyvin, hoidonaikana tapahtuviin muutoksiin. Se ei tietenkään pysty muuttamaan rahapulaa tai nalkuttavaa puolisoa voimavaraksi, eikä se voi toimia harhaisen ihmisen esitaistelijana, missä muiden ihmisten tulisi jotenkin noudataa sairaan ihmisen harhaa. Mutta se auttaa sairasta ihmistä pärjäämään itse olosuhteidensa ja elämäntapahtumiensa kanssa.

Erityisesti siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää kykene ottamaan mitään järkipuhetta vastaan, tai hyväksymään mitään muita niitä laajoja hoito ja tukitoimenpiteitä mitä hänelle jatkuvasti tarjotaan, niin on olemassa lääkkeiden ja osastohoidon turvaverkkoja. Ne on ja pysyy vaikka ihminen kuinka kiukuttelisi ja valehtelisi terveydenhuollosta.

Lue lisää

Yhdestä asiasta olen onnellinen. Siitä, että psykiatriauskovaisuuteni hälveni, etenkin sen kapea-alaisen suhtautumis ja näkökulman, sekä diagnoosi ja lääkekeskeisen lähestymistavan takia.

Edelliselle sanon vielä tämän, että esittämäsi mielipide on törkeä. Sanot ja väität potilaiden valehtelevan. Kummallinen, ahdasmielinen ja jopa rasistinen mielipide. Joka ei kyllä ainakaan kannusta ketään hakeutumaan palveluihin. Toivottavasti et ole kyseisellä alalla.

Muutenkin ala ja siellä toimivat tulevat olemaan tulevaisuudessa päätösten edessä. Että kannattaako heidän jatkaa osittain valheellisiin mainos ja pr-kampanjoihin, joissa väitetään psykiatrian "edistävän" henkistä hyvinvointia niillä dogmeilla ja hoitolinjauksill, joita heillä on ollut käytössä ainakin jo sen kivikautiset 30 vuotta.

Eiköhän heidän olisi aika jo muuttaa ja uudistaa niitä jämähtäneitä asenteitaan, ja hoitojaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yhdestä asiasta olen onnellinen. Siitä, että psykiatriauskovaisuuteni hälveni, etenkin sen kapea-alaisen suhtautumis ja näkökulman, sekä diagnoosi ja lääkekeskeisen lähestymistavan takia.

Edelliselle sanon vielä tämän, että esittämäsi mielipide on törkeä. Sanot ja väität potilaiden valehtelevan. Kummallinen, ahdasmielinen ja jopa rasistinen mielipide. Joka ei kyllä ainakaan kannusta ketään hakeutumaan palveluihin. Toivottavasti et ole kyseisellä alalla.

Muutenkin ala ja siellä toimivat tulevat olemaan tulevaisuudessa päätösten edessä. Että kannattaako heidän jatkaa osittain valheellisiin mainos ja pr-kampanjoihin, joissa väitetään psykiatrian "edistävän" henkistä hyvinvointia niillä dogmeilla ja hoitolinjauksill, joita heillä on ollut käytössä ainakin jo sen kivikautiset 30 vuotta.

Eiköhän heidän olisi aika jo muuttaa ja uudistaa niitä jämähtäneitä asenteitaan, ja hoitojaan.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: viimeisessä osiossa tarkoitettiin, että kannattaako psykiatriassa toimivien jatkaa osittain valheellisiin luotuihin mielikuviin perustuvia mainos ja pr-kampanjoita, joissa väitetään alalla olevan empaattisia toimijoita, ja että psykiatriassa "edistetään" henkistä hyvinvointia. Niin millä tavalla muka? Missä on todellinen näyttö siitä? Tosiasiassa oireista ja ongelmista kärsiviä on "hoidettu" ja "autettu" viimeisten 30 vuoden aikana pääasiassa vain diagnosoinnilla, kategorisoinnilla johonkin lokerikkoon ja lääkkeillä. Palveluun tulevia, tai joutuvia myös arvotetaan iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen ja statuksen perustella aika tavalla ja pahasti, jopa yhteiskunnallisen aseman mukaan.

Muuta apua ja tukea ei juurikaan tarjota elämässään vaikeuksiin joutuneille. Ja tämä on valitettavasti totta. Syvempien keskusteluiden laatu, sisältö ja määrä ovat vähentyneet kuin lehmän häntä. Joka toista väittää, valehtelee ja rankasti.

Tervetuloa todellisuuteen, joillekin. Tämä on ollut tilanne psykiatrian palveluiden ja niiden sisällön ja laadun osalta jo peräti 30 vuoden ajalta.

Oireiden tunnistamista ja tunnustamista olisi hyvä opetella myös itse omalla kohdallaan, huomaamaan itse omaa oireiluaan, oppia ymmärtämään, mistä se mahdollisesti johtuu, jne.
Elämäntapahtumien ja tilanteiden roolien ja vaikutuksen pystyy oppimaan tunnistamaan itse, ja sitä kautta voi oppia säätelemään sitä, miten se vaikuttaa/miten sen antaa vaikuttaa psyykeen.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä lisäys. Koko psykiatria on lähtökohtaisesti sitä, että se pohjautuu elämän olosuhtiesiin ja elämäntapahtumiin. Se itse asiassa reagoi aika hyvin, hoidonaikana tapahtuviin muutoksiin. Se ei tietenkään pysty muuttamaan rahapulaa tai nalkuttavaa puolisoa voimavaraksi, eikä se voi toimia harhaisen ihmisen esitaistelijana, missä muiden ihmisten tulisi jotenkin noudataa sairaan ihmisen harhaa. Mutta se auttaa sairasta ihmistä pärjäämään itse olosuhteidensa ja elämäntapahtumiensa kanssa.

Erityisesti siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää kykene ottamaan mitään järkipuhetta vastaan, tai hyväksymään mitään muita niitä laajoja hoito ja tukitoimenpiteitä mitä hänelle jatkuvasti tarjotaan, niin on olemassa lääkkeiden ja osastohoidon turvaverkkoja. Ne on ja pysyy vaikka ihminen kuinka kiukuttelisi ja valehtelisi terveydenhuollosta.

Lue lisää

En sanoisi, että psykiatria pohjautuu elämän olosuhteisiin ja elämäntapahtumiin, vaan sanoisin, että ihmisen psyyke pohjautuu niihin.
Psykiatria on kehitetty psyykeä, sen tukemista ja hoitamista varten.

Anonyymi kirjoitti:

Yhdestä asiasta olen onnellinen. Siitä, että psykiatriauskovaisuuteni hälveni, etenkin sen kapea-alaisen suhtautumis ja näkökulman, sekä diagnoosi ja lääkekeskeisen lähestymistavan takia.

Edelliselle sanon vielä tämän, että esittämäsi mielipide on törkeä. Sanot ja väität potilaiden valehtelevan. Kummallinen, ahdasmielinen ja jopa rasistinen mielipide. Joka ei kyllä ainakaan kannusta ketään hakeutumaan palveluihin. Toivottavasti et ole kyseisellä alalla.

Muutenkin ala ja siellä toimivat tulevat olemaan tulevaisuudessa päätösten edessä. Että kannattaako heidän jatkaa osittain valheellisiin mainos ja pr-kampanjoihin, joissa väitetään psykiatrian "edistävän" henkistä hyvinvointia niillä dogmeilla ja hoitolinjauksill, joita heillä on ollut käytössä ainakin jo sen kivikautiset 30 vuotta.

Eiköhän heidän olisi aika jo muuttaa ja uudistaa niitä jämähtäneitä asenteitaan, ja hoitojaan.

Lue lisää

Itse olen onnellinen siitä, että monien vuosien jälkeen psykiatria kuitenkin auttoi minua pääsemään psyykkisesti parempaan kuntoon, ja saan vielä elää jokseenkin onnellisia vuosia ilman psykiatriaa ( ainakin toivottavasti, etukäteenhän ei voi paljon tietää, mitä elämä voi vielä tuoda tullessaan ).
Psykiatria ei välttämättä edistä ihmisen henkistä hyvinvointia, mutta se voi tukea ihmistä edistämään henkistä hyvinvointiaan ihan itse.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: viimeisessä osiossa tarkoitettiin, että kannattaako psykiatriassa toimivien jatkaa osittain valheellisiin luotuihin mielikuviin perustuvia mainos ja pr-kampanjoita, joissa väitetään alalla olevan empaattisia toimijoita, ja että psykiatriassa "edistetään" henkistä hyvinvointia. Niin millä tavalla muka? Missä on todellinen näyttö siitä? Tosiasiassa oireista ja ongelmista kärsiviä on "hoidettu" ja "autettu" viimeisten 30 vuoden aikana pääasiassa vain diagnosoinnilla, kategorisoinnilla johonkin lokerikkoon ja lääkkeillä. Palveluun tulevia, tai joutuvia myös arvotetaan iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen ja statuksen perustella aika tavalla ja pahasti, jopa yhteiskunnallisen aseman mukaan.

Muuta apua ja tukea ei juurikaan tarjota elämässään vaikeuksiin joutuneille. Ja tämä on valitettavasti totta. Syvempien keskusteluiden laatu, sisältö ja määrä ovat vähentyneet kuin lehmän häntä. Joka toista väittää, valehtelee ja rankasti.

Tervetuloa todellisuuteen, joillekin. Tämä on ollut tilanne psykiatrian palveluiden ja niiden sisällön ja laadun osalta jo peräti 30 vuoden ajalta.

Lue lisää

Keskusteluiden määrät ovat valitettavasti vähentyneet, se on totta.
Mutta keskustelun sisällöstä ja syvällisyydestä voi asiakas/potilas päättää edelleen ihan itse.
Eikä tämä ole valhe. Jos haluaa ja on mahdollista päästä keskustelemaan, kannattaa kokeilla alkaa puhumaan jopa syvällisempiä asioita, saattaa yllättyä, että sekin onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Keskusteluiden määrät ovat valitettavasti vähentyneet, se on totta.
Mutta keskustelun sisällöstä ja syvällisyydestä voi asiakas/potilas päättää edelleen ihan itse.
Eikä tämä ole valhe. Jos haluaa ja on mahdollista päästä keskustelemaan, kannattaa kokeilla alkaa puhumaan jopa syvällisempiä asioita, saattaa yllättyä, että sekin onnistuu.

Lue lisää

Miten se onnistuu käytännössä, jos henkilölle A on diagnosoitu vaikkapa skitsofrenia ja kaikki, mitä hän sanoo, sitä analysoidaan sillä ajatuksella, ovatko henkilön kertomat asiat välttämättä edes totta, eli katsotaan henkilön olevan niin sairas, että hänen kertomansa asiat esim. elämän tapahtumista eivät olekaan totta, vaan niitä pidetään kuvitteluna? Ongelma on ns. lähtökohta.

Katsos, alalle koulutetut henkilöt on mm. koulutettu tarkkailemaan merkkejä sairaudesta ja sen pahenemisesta. Tätä tehdään esim. avopuolella ja tapahtuu myös tietenkin psykiatrisissa sairaaloissa. Tämä asia on harvemmin julkisuuteen esille tuotu ilmeinen epäkohta. Siis vaikka siellä ei pitäisi olla ketään kohtaan mitään ennakkoasenteellisuutta, kyllä siellä muuten vaan on. Kaikki mitä potilas sanoo sitä peilataan hänelle aiemmin annetun diagnoosin kautta tehtynä.

Puhupa siinä syvällisiä, tai ylipäätään mitään sitten! Syvällisiä, tai esim. omista traumaattisista kokemuksista voivat puhua alan ammattilaisille vain ne henkilöt, joille ei ole annettu psykoosityyppistä diagnoosia.

Anonyymi kirjoitti:

Miten se onnistuu käytännössä, jos henkilölle A on diagnosoitu vaikkapa skitsofrenia ja kaikki, mitä hän sanoo, sitä analysoidaan sillä ajatuksella, ovatko henkilön kertomat asiat välttämättä edes totta, eli katsotaan henkilön olevan niin sairas, että hänen kertomansa asiat esim. elämän tapahtumista eivät olekaan totta, vaan niitä pidetään kuvitteluna? Ongelma on ns. lähtökohta.

Katsos, alalle koulutetut henkilöt on mm. koulutettu tarkkailemaan merkkejä sairaudesta ja sen pahenemisesta. Tätä tehdään esim. avopuolella ja tapahtuu myös tietenkin psykiatrisissa sairaaloissa. Tämä asia on harvemmin julkisuuteen esille tuotu ilmeinen epäkohta. Siis vaikka siellä ei pitäisi olla ketään kohtaan mitään ennakkoasenteellisuutta, kyllä siellä muuten vaan on. Kaikki mitä potilas sanoo sitä peilataan hänelle aiemmin annetun diagnoosin kautta tehtynä.

Puhupa siinä syvällisiä, tai ylipäätään mitään sitten! Syvällisiä, tai esim. omista traumaattisista kokemuksista voivat puhua alan ammattilaisille vain ne henkilöt, joille ei ole annettu psykoosityyppistä diagnoosia.

Lue lisää

Ed. lisäys: psykoosidiagnoosin saaneiden asema terveydenhuollossa on erittäin huono, tapahtui se asiointi sitten perusterveyden, tai erikoissairaanhoidon ja psykiatrian palveluiden puolella.

Omien havaintojeni mukaan psykoosidiagnoosin kertomia asioita ei aina uskota. Ongelma on siinä, miten psykoosidiagnoosin saaneet voivat ylipäätään mitenkään todistaa kokemiaan traumaattisia asioita. Useimpien psykoosidiagnoosin saaneen "hoito" on avopuolella lähinnä voinnin tarkkailemista ja lääkitysten määräämistä. Ei mitään muuta. Ne keskustelutkin ovat lähinnä vain jutustelua. Ei siellä yleensä mitään syvällisempiä keskusteluja käydä. Toki tilanne voi vaihdella alueittain ja yksilötasolla. Mutta mitä asenteellisemmasta alueesta ja työntekijästä on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä potilaan sanomisiin suhtaudutaan sillä ajatuksella, ja varauksella, että potilaan kertomiset eivät ole välttämättä totta, vaan sairauden tuottamia ajatus ja havaintohäiriöitä. Eli suomeksi harhoja. Toisaalta tämä mahdollistaa tietyllä tavalla myös potilaiden kiusaamisen. Tätä on tapahtunut terveydenhuollossa jo useamman vuosikymmenen ajan. Näitä asioita ei vaan kerrota ja tuoda tarpeeksi julkisuuteen.

Traumapotilaita hoidetaan muutenkin Suomessa alimitoitetulla tavalla. Pääpaino kun on jossakin muussa. Eli sairauksien diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä kaikeksi ja kaikenkattavaksi "hoidoksi".

Anonyymi kirjoitti:

Ed. lisäys: psykoosidiagnoosin saaneiden asema terveydenhuollossa on erittäin huono, tapahtui se asiointi sitten perusterveyden, tai erikoissairaanhoidon ja psykiatrian palveluiden puolella.

Omien havaintojeni mukaan psykoosidiagnoosin kertomia asioita ei aina uskota. Ongelma on siinä, miten psykoosidiagnoosin saaneet voivat ylipäätään mitenkään todistaa kokemiaan traumaattisia asioita. Useimpien psykoosidiagnoosin saaneen "hoito" on avopuolella lähinnä voinnin tarkkailemista ja lääkitysten määräämistä. Ei mitään muuta. Ne keskustelutkin ovat lähinnä vain jutustelua. Ei siellä yleensä mitään syvällisempiä keskusteluja käydä. Toki tilanne voi vaihdella alueittain ja yksilötasolla. Mutta mitä asenteellisemmasta alueesta ja työntekijästä on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä potilaan sanomisiin suhtaudutaan sillä ajatuksella, ja varauksella, että potilaan kertomiset eivät ole välttämättä totta, vaan sairauden tuottamia ajatus ja havaintohäiriöitä. Eli suomeksi harhoja. Toisaalta tämä mahdollistaa tietyllä tavalla myös potilaiden kiusaamisen. Tätä on tapahtunut terveydenhuollossa jo useamman vuosikymmenen ajan. Näitä asioita ei vaan kerrota ja tuoda tarpeeksi julkisuuteen.

Traumapotilaita hoidetaan muutenkin Suomessa alimitoitetulla tavalla. Pääpaino kun on jossakin muussa. Eli sairauksien diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä kaikeksi ja kaikenkattavaksi "hoidoksi".

Lue lisää

Se, että ajattelee tulleensa kiusatuksi, tai että ammattilaiset muka kiusaisivat, niin se ajatus on lähinnä oman psyyken tuotetta.
Mt-sairaudet ja ongelmat ikävä kyllä aika usein alentavat esim. itsetuntoa, saattaa aiheuttaa häpeää, huonommuuden tunteita, ym. Ja silloin voi ajatella herkästi, että muut vain kiusaavat ( johtuen siitä kun on itse huonossa kunnossa ).
En taida osata tuota selkeämmin ilmaista, toivottavasti tuosta ymmärsi mitä tarkoitin.

Psykoosisairaus-diagnoosistani huolimatta minulla ei ollut avohoidossa ongelmia sen suhteen, että olisi luultu minun valehtelevan. Vai johtuiko se kenties siitä, kun olen aina yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen.
Jos on skitsofrenian, tai muuten pahempaa psykoottisuuden vaihetta, niin kyllä ammattilaiset osaavat erottaa, jos potilaalla on jotain paranoidisia ajatuksia, pahoja harhoja, tms. ja nehän ovat omalla tavallaan valetta, vaikka ovat sairaalle juuri sillä hetkellä täyttä totta.
Ammattilaiset eivät lähde harhoihin mukaan, ja potilas varmastikin voi saada käsityksen, että hänen luullaan valehtelevan.
Mielen ongelmat ja sairaudet ovat aika laaja-alaisia asioita, ei mitään yksiselitteisiä " kyllä tai ei " -juttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Miten se onnistuu käytännössä, jos henkilölle A on diagnosoitu vaikkapa skitsofrenia ja kaikki, mitä hän sanoo, sitä analysoidaan sillä ajatuksella, ovatko henkilön kertomat asiat välttämättä edes totta, eli katsotaan henkilön olevan niin sairas, että hänen kertomansa asiat esim. elämän tapahtumista eivät olekaan totta, vaan niitä pidetään kuvitteluna? Ongelma on ns. lähtökohta.

Katsos, alalle koulutetut henkilöt on mm. koulutettu tarkkailemaan merkkejä sairaudesta ja sen pahenemisesta. Tätä tehdään esim. avopuolella ja tapahtuu myös tietenkin psykiatrisissa sairaaloissa. Tämä asia on harvemmin julkisuuteen esille tuotu ilmeinen epäkohta. Siis vaikka siellä ei pitäisi olla ketään kohtaan mitään ennakkoasenteellisuutta, kyllä siellä muuten vaan on. Kaikki mitä potilas sanoo sitä peilataan hänelle aiemmin annetun diagnoosin kautta tehtynä.

Puhupa siinä syvällisiä, tai ylipäätään mitään sitten! Syvällisiä, tai esim. omista traumaattisista kokemuksista voivat puhua alan ammattilaisille vain ne henkilöt, joille ei ole annettu psykoosityyppistä diagnoosia.

Lue lisää

Pitäisikö sinun tutustua näihin psykoosisairaisiin, ja kysyä heiltä että miten suurin osa heistä onnistuu sen kuitenkin tekemään? Miksi ihmiset uskoo heitä, silloin kun he puhuvat totta?

Anonyymi kirjoitti:

Todellista kuvausta psykiatrisesta hoitokulttuurista. Kysymykseen miksi kaikkeen tarjotaan ja määrätään lähes systemaattissesti aina vain ja ainoastaan lääkkeitä kilpistyy hoidon ydin. Eihän hoidossa ole muuta tarjottavaa.

Pahin hoitokulttuurin käytäntö on tietämättömyys lääkkeiden vaikutuksesta ihmisen kehoon. Lääkkeet muuttavat ajatustoimintaa, asioiden hahmottamista, koko ihmisen olemusta, myös fyysistä, pitkässä lääke jaksoissa. Ihminen ei itse ole silloin sairas vaan lääkkeiden aiheuttamien muutosten vaikutuksessa. Hoitotaho näkee nämä itse aiheuttamansa muutokset ja yhdistää ne diagnoosiin. Kaikki mitä potilas puhuu ne tulkitaan sairaan ihmisen ilmentymäksi, vaikka todellisuudessa lääkkeet puhuvat.

On mahdotonta saada aitoa kontaktia lääkkeillä turrutettuun sisimpään kun se on haudattu lääkkeiden tuomien vaikutusten alle. Lääkärit ja hoitajat siis puhuvat diagnoosille jonka he näkevät edessään eivät aidolle ihmiselle. Ei kukaan valehtele, ei tahallaan tee väärin, näin vain toimitaan kuten lääkäreitä ja hoitajia on opetettu toimimaan.

Tästä ilmiöstä johtuu se että ihmiset eivät koe saavansa apua niinkuin todellisuudessa eivät saakaan. Lääkkeet ovat se konkreettinen toimenpide, jota osataan antaa ja uskotaan että ne auttavat. Tämä uskomus on sitä valhetta.

Lue lisää

Kyllä ne hoitajat ja lääkärit tietävät, mitä tekevät. Kieroja ja kylmiä ne ovat.

Kohtaatko muuten elämässäsi sellaista tunnetta joissain tilanteissa, että tulisit kiusatuksi ?
Vuosien varrella on tullut huomattua, että on myös ihmisiä, jotka kokevat kaikenlaisia itseensä kohdistuvia asioita kiusaamiseksi. Etenkin jos saa jotain negatiivista palautetta tai saa kuulla joitain asioita, jotka ei itseä miellytä.
En nyt tarkoita sellaista oikeaa kiusaamista, jota valitettavasti tapahtuu vaikka kouluissa tai työpaikoilla. Ajatus pyörii enemmän tunteen tasolla, että ainoastaan luulee, ajattelee tulleensa kiusatuksi, koska sellainen voi tulla, vaikka kiusaamista ei oikeasti olisikaan tapahtunut.
Miksi mä yritän selittää mahdollisimman vaikeilla tavoilla asioita ....

Paremmin minua uskottiin psykiatrian puolella, kuin somaattisella puolella.
Joku ristiriita siinäkin täytyy olla, kun somaattisen terveydenhuollon puoli kehotti monet kerrat juttelemaan psykiatrin kanssa, kun taas psykiatrit tekivät hyvin selväksi, etten enää heitä tarvitse psyykkisen vointini tultua paremmaksi.
Ja edelleen, jos menen joskus lääkäriin jonkun fyysisen ongelman takia, puhe saattaa kääntyä koskemaan mielenterveyttä, lääkäri voi alkaa kyselemään psyyken asioita, miksi en syö psyykelääkkeitä tms., vaikka käynnin syy ei ole psyykkisen avun tarve.
Joitain vuosia sitten tästä asiasta puhuin yhden psykiatrin kanssa, että mt-taustalla on ajoittain vaikeaa hakea/saada apua fyysisiin vaivoihin. Psykiatri sanoi siihen " se on yleisessä tiedossa ".
Eli taitavat kyllä ammattilaiset itsekin hyvin tietää, miten ketäkin kohdellaan.
Kun taas sitten sanoin yleislääkärille samaa, että on vaikeaa saada apua fyysisiin vaivoihin, kun on mt-taustaa, hän oli kääntänyt asian niin, että " kyseessä ehkä alkava psykoosi ".
Kyllä se otti päähän tuollainen maininta, mutta psykiatri oli sentään eri mieltä.
Järkyttävää touhua tuolla terveydenhuollossa joskus on, aina toivoo, että pystyisi pysymään kaukana niistä.

Hyvä että tämä väärien höpö-höpö diagnoosien saaminen tuli esille. Tämä on todella yleistä niin nuorten kuin aikuisten kohdalla.
Tässä myös näkyy psykiatrisen hoitojärjestelmän vääristyminen kun sen hoitomyllyyn joutuu aivan turhaan liian moni psyykkisesti terve ihminen.
Kun psykiatriassa koulutetaan tulevia lääkäreitä diagnoosi- ja lääkekeskeiseen hoitoon on luontevaa että jokaista eteen tulevaa katsotaan heti näiden oppien mukaan. Lähtökohtaisesti jokainen on sairas ja hänelle täytyy valita joku mielenterveys diagnoosi jotta voi antaa lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä että tämä väärien höpö-höpö diagnoosien saaminen tuli esille. Tämä on todella yleistä niin nuorten kuin aikuisten kohdalla.
Tässä myös näkyy psykiatrisen hoitojärjestelmän vääristyminen kun sen hoitomyllyyn joutuu aivan turhaan liian moni psyykkisesti terve ihminen.
Kun psykiatriassa koulutetaan tulevia lääkäreitä diagnoosi- ja lääkekeskeiseen hoitoon on luontevaa että jokaista eteen tulevaa katsotaan heti näiden oppien mukaan. Lähtökohtaisesti jokainen on sairas ja hänelle täytyy valita joku mielenterveys diagnoosi jotta voi antaa lääkkeet.

Lue lisää

Eiköhän se ole taas luulosairaan ihmisen fantasiaa, että terveistä ihmisistä tehtäisiin tekemällä sairaita...

Tuollasille ajatuksille on olemassa ihan oma paikkansa, ja sen nimi on hourula.

Voi miten hienoa, kun autat näitä nuoria ihmisiä konkreettisella tavalla. Kaltaisiasi ja tavallasi toimivia tarvittaisiin tässä maassa huomattavasti enemmän.

Olet myös oikeassa esille tuomissasi asiakohdissa. Olen samaa mieltä kanssasi.

Anonyymi kirjoitti:

Voi miten hienoa, kun autat näitä nuoria ihmisiä konkreettisella tavalla. Kaltaisiasi ja tavallasi toimivia tarvittaisiin tässä maassa huomattavasti enemmän.

Olet myös oikeassa esille tuomissasi asiakohdissa. Olen samaa mieltä kanssasi.

Lue lisää

Tämä edellinen kommentti oli siis tarkoitettu hänelle, joka on auttanut nuoria antamalla heille töitä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä että tämä väärien höpö-höpö diagnoosien saaminen tuli esille. Tämä on todella yleistä niin nuorten kuin aikuisten kohdalla.
Tässä myös näkyy psykiatrisen hoitojärjestelmän vääristyminen kun sen hoitomyllyyn joutuu aivan turhaan liian moni psyykkisesti terve ihminen.
Kun psykiatriassa koulutetaan tulevia lääkäreitä diagnoosi- ja lääkekeskeiseen hoitoon on luontevaa että jokaista eteen tulevaa katsotaan heti näiden oppien mukaan. Lähtökohtaisesti jokainen on sairas ja hänelle täytyy valita joku mielenterveys diagnoosi jotta voi antaa lääkkeet.

Lue lisää

Olet oikeassa. Etenkin olen samaa mieltä tuon viimeisen esittämäsi lauseen kanssa, että vastaanotolle tulevia potilaitaita pidetään lähtökohtaisesti sairaina, ja pääasiassa heitä "hoidetaan" antamalla vain ainoastaan jokin diagnoosi ja siihen määrätään lääkkeitä.

Jo se, miten kapea-alaisesti potilaat nähdään, että heitä ei nähdä tasavertaisesti kohdeltavana ihmisenä, joilla on oma historiansa ja elämäntapahtumansa on minusta yksiä niitä syitä, minkä takia palveluita ei kannata käyttää. Että paitsi ihmiset ja heidän koko elämänsä nähdään kapea-alaisesta vinkkelistä, myös kaikki hoidotkin ovat hyvin kapea-alaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole taas luulosairaan ihmisen fantasiaa, että terveistä ihmisistä tehtäisiin tekemällä sairaita...

Tuollasille ajatuksille on olemassa ihan oma paikkansa, ja sen nimi on hourula.

Lue lisää

Minkään diagnoosien antamisista ja saamisista ei ole itse sellaisen saajalle mitään konkreettista hyötyä, eikä tuo mukanaan mitään hyvää. Eikä niillä ole mitään hoidollista ulottuvuutta, tai terapeuttista vaikutustakaan.

Elinikäinen leima kylläkin tulee, joka seuraa mukana kaikkiin terveydenhuollon yksiköihin, myös psykiatrian puolellekin asti.

Jos sattuu saamaan juuri sen pahimman diagnoosin, potilasta ja hänen sanomisiaan ei tulla koskaan uskomaan.

Herättääkö se todellakaan muuten mitään luottamusta kenessäkään käyttää kyseisiä palveluita, jos näin toimitaan? Ja tällaista siellä kuitenkin tapahtuu. Ja joillekin annetut diagnoosit ovat jopa täysin vääriä. Heidän kohdallaan on vain liioiltu joitakin oireita. Sattuuvat vähän fittaamaan vaan johonkin sairauskategoriaan.

Sellaista "henkisen hyvinvoinnin edistämistä"...

Anonyymi kirjoitti:

Minkään diagnoosien antamisista ja saamisista ei ole itse sellaisen saajalle mitään konkreettista hyötyä, eikä tuo mukanaan mitään hyvää. Eikä niillä ole mitään hoidollista ulottuvuutta, tai terapeuttista vaikutustakaan.

Elinikäinen leima kylläkin tulee, joka seuraa mukana kaikkiin terveydenhuollon yksiköihin, myös psykiatrian puolellekin asti.

Jos sattuu saamaan juuri sen pahimman diagnoosin, potilasta ja hänen sanomisiaan ei tulla koskaan uskomaan.

Herättääkö se todellakaan muuten mitään luottamusta kenessäkään käyttää kyseisiä palveluita, jos näin toimitaan? Ja tällaista siellä kuitenkin tapahtuu. Ja joillekin annetut diagnoosit ovat jopa täysin vääriä. Heidän kohdallaan on vain liioiltu joitakin oireita. Sattuuvat vähän fittaamaan vaan johonkin sairauskategoriaan.

Sellaista "henkisen hyvinvoinnin edistämistä"...

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: joillekin on historian aikana annettu jopa täysin vääriä diagnooseja, perustuen virheellisiin päätelmiin heidän oireistaan. Että joitakin oireita liioitellaan ja satutaan niputtamaan ne jonkin sairauskategoriasta löytyvään "sopivaan diagnoosiin". Sana liioittelu oli kirjoitettu edellisessä tekstissä väärin: liioiltu.

Anonyymi kirjoitti:

Voi miten hienoa, kun autat näitä nuoria ihmisiä konkreettisella tavalla. Kaltaisiasi ja tavallasi toimivia tarvittaisiin tässä maassa huomattavasti enemmän.

Olet myös oikeassa esille tuomissasi asiakohdissa. Olen samaa mieltä kanssasi.

Lue lisää

Auttajia, sekä lapsista ja nuorista välittäviä ihmisiä pitäisi olla enemmän, voitaisiin kenties välttyä tilanteista, että mahdollisesti tulee psykiatrian tarve eteen.
Pelkästään vaikka koulukiusaamiset, joidenkin jättäminen kaiken ulkopuolelle yhteisestä toiminnasta, ehkä huonot kotiolot, ym. ym. kaikki nuo voivat aiheuttaa sen, että ihminen, lapsi, nuori tai aikuinenkin syrjäytyy, ja pikkuhiljaa voi alkaa tulemaan myös mt- ongelmia.
Kunpa välitettäisiin enemmän toisistamme ja otettaisiin myös kanssaihmiset huomioon, niin varmasti vältyttäisiin mt-ongelmilta ainakin osittain, milloinkaanhan ne eivät tule kokonaan poistumaan, valitettavasti.
Ja kyllä olen itsekin sitä mieltä, että liian herkästi ihmisiä diagnosoidaan. Joskus siitä saattaa olla jopa enemmän haittaa kuin mitään hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: joillekin on historian aikana annettu jopa täysin vääriä diagnooseja, perustuen virheellisiin päätelmiin heidän oireistaan. Että joitakin oireita liioitellaan ja satutaan niputtamaan ne jonkin sairauskategoriasta löytyvään "sopivaan diagnoosiin". Sana liioittelu oli kirjoitettu edellisessä tekstissä väärin: liioiltu.

Lue lisää

" Väärät diagnoosit.."
Jaa-a, aika hankala asia pohdittavaksi.
Jos on joskus jonkun diagnoosin saanut, ja sairaudestaan, oireilustaan toipuu, niin kyllä myöhemmässä vaiheessa myös ammattilaiset huomaavat muutoksen, joka ihmisessä on tapahtunut.
Toki on olemassa sellaisiakin lääkäreitä, jotka saattavat takertua liikaa ihmisen menneisyyteen, mutta sitten liikutaan jo enemmän huonon asennoitumisen puolella, ei ihmisen terveydentilannetta ajatellen.
Ja se vielä, kun täälläkin sanotaan, ettei diagnosoitua koskaan uskota, niin kyllä uskotaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vointi alkaa olemaan jo parempi.

Yksi joka kritisoi näitä nuorten saamia voimakkaita lääkityksiä ja diagnooseja on psykologi Roger McFillin joka pitää Radically Genuine - podcastia. https://www.instagram.com/radicallygenuine/
Ihan viisaita ajatuksia. Hänen vastaanotolle on saapunut juuri näitä lääkkeillä sotkettuja nuoria, joilla on seksuaalisuus hukassa, lääkehaittoja. Hänellä on järjen sanoja esim vaaroista mitä SSRI-lääkkeiden käytössä voi olla kehittyville aivoille.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole taas luulosairaan ihmisen fantasiaa, että terveistä ihmisistä tehtäisiin tekemällä sairaita...

Tuollasille ajatuksille on olemassa ihan oma paikkansa, ja sen nimi on hourula.

Lue lisää

Aitoa skitsofreniaa sairastavia nuoria ja aikuisia on vain yksi prosentti maamme väestöstä, eli se on harvinainen sairaus. Ei heitä kovin monia tule hoitajien hoidettavaksi.
Eli kyllä terveistä tehdään sairaita psykiatrisessa hoitojärjestelmässä antamalla sellanen diagnoosi ja lääkkeet.

Skitsofrenia ja muita höpö-höpö diagnooseja annetaan kuitenkin valtavan paljon, eli he eivät ole todellisuudessa henkisesti sairaita kaksisuuntaisia, persoonallisuushäiriöisiä, rajatilalaisia eikä skitsofreenikkoja. Täytyy vain toivottaa näille sairaaksi leimattujen identiteetin saaneille voimia että jaksavat päästä siitä irti ja elämään normaalia ihmiselle tarkoitettua elämää sekä paljon viisaita ja hyviä ihmisiä ympärille kertomaan totuutta.

Lääkkeillä monet saadaan laitettua sellaiseen tilaan kuten sairaat mutta he eivät he oikeasti ole sitä. Tämän tosiasian juuri todisti täällä tuo nuoria auttanut ja töihin opastanut kirjoittaja. Kun lääkkeet lopetetaan sairaus paranee, kertoo hyvin näiden kohdalla hoidon valheellisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa. Etenkin olen samaa mieltä tuon viimeisen esittämäsi lauseen kanssa, että vastaanotolle tulevia potilaitaita pidetään lähtökohtaisesti sairaina, ja pääasiassa heitä "hoidetaan" antamalla vain ainoastaan jokin diagnoosi ja siihen määrätään lääkkeitä.

Jo se, miten kapea-alaisesti potilaat nähdään, että heitä ei nähdä tasavertaisesti kohdeltavana ihmisenä, joilla on oma historiansa ja elämäntapahtumansa on minusta yksiä niitä syitä, minkä takia palveluita ei kannata käyttää. Että paitsi ihmiset ja heidän koko elämänsä nähdään kapea-alaisesta vinkkelistä, myös kaikki hoidotkin ovat hyvin kapea-alaisia.

Lue lisää

Nyt on taas lamppu jääny päälle, vaikka ketään ei ole kotona. Ei kai sinne sairaalaan kukaan mene syömään jutustelemaan mukavia, ja tapaamaan kavereita. Eiköhän se ole ihan loogista, että kun ihminen menee ravintolaan, niin lähtökohtaisesti voidaan ajatella että ihminen on nälkäinen, ja menee sinne syömään.

Miksi se on sitten niin vaikea hyväksyä että sairaala on sitä varten että ihminen on lähkötkohtaisesti sairas.

Ja tämäkin on todettu lukusia kertoja, että MT-puolella joudutaan antamaan lääkkeitä vasta sitten kun mikään muu puhe ei mene perille... Vähän niin kuin nyt...

Anonyymi kirjoitti:

Aitoa skitsofreniaa sairastavia nuoria ja aikuisia on vain yksi prosentti maamme väestöstä, eli se on harvinainen sairaus. Ei heitä kovin monia tule hoitajien hoidettavaksi.
Eli kyllä terveistä tehdään sairaita psykiatrisessa hoitojärjestelmässä antamalla sellanen diagnoosi ja lääkkeet.

Skitsofrenia ja muita höpö-höpö diagnooseja annetaan kuitenkin valtavan paljon, eli he eivät ole todellisuudessa henkisesti sairaita kaksisuuntaisia, persoonallisuushäiriöisiä, rajatilalaisia eikä skitsofreenikkoja. Täytyy vain toivottaa näille sairaaksi leimattujen identiteetin saaneille voimia että jaksavat päästä siitä irti ja elämään normaalia ihmiselle tarkoitettua elämää sekä paljon viisaita ja hyviä ihmisiä ympärille kertomaan totuutta.

Lääkkeillä monet saadaan laitettua sellaiseen tilaan kuten sairaat mutta he eivät he oikeasti ole sitä. Tämän tosiasian juuri todisti täällä tuo nuoria auttanut ja töihin opastanut kirjoittaja. Kun lääkkeet lopetetaan sairaus paranee, kertoo hyvin näiden kohdalla hoidon valheellisuudesta.

Lue lisää

Väärindiagnosoituja on maassamme todella paljon. Mistä tahansa asiasta, oli se sitten puhe, käytös, tai olemus, tai jopa lääkärin etukäteen ottama tietty asenne voivat vaikuttaa annettuihin diagnooseihin. Sama koskee päivystystilanteitakin. Eli, jos lääkäri ei pidä potilaasta, on asenteellisuutta, tai potilaalla on aiempaa mt-historiaa ja taustaa, niin joitakin lähetetään lähes systemaattisesti lähetteillä psykiatriaseen sairaalaan ns. tarkkailuun. Kenestä tahansa voidaan tehdä "hullu", eli antaa mielisairaan diagnoosi. Liioitellaan, tai ylitulkitaan yksilön kohdalla olevia joitakin oireita, tai persoonallisuudenpiirteitä. Nämä on niitä ns. likaisia totuuksia. Joista moni ei muuten edes tiedä, mitä siellä on oikeasti historian aikana tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin.

Oikeasti traumatisoituneille ei välttämättä tarjota mitään traumaterapioita. Aiemmin annettu diagnoosi, etenkin jos se on psykoosityyppinen, niin ei edes siellä psykiatrian puolella uskota, että henkilö on kokenut mitään sellaista.

Joidenkin kohdalla on käynyt niinkin, että jotkut ovat oikeasti traumatisoituneet jopa sairaalassa koettujen asioiden ja epäasiallisen, huonon, tai asenteellisen kohtelun takia. Monen psyykkisen diagnosoidun elämä ja terveys on myös pilattu ja jopa tuhottu joko masennus, tai neuroleptilääkkeillä. Kukaan ei vastuuta mistään, eikä alalla, hoitokäytännöissä, tai tavoissa kohdella potilaita olevia epäkohtia edes myönnetä. Miten se sekään tiede ja käytössä olevat hoitomuodot voivat mitenkään kehittyä, jos niitä systeemissä olevia epäkohtia ei edes myönnetä. Minkään diagnoosin saaminen ei tee todellakaan ketään autuaaksi, eikä sillä ole mitään terapeuttisia ja hoidollisia vaikutuksia. Ja esim. masennuslääkkeet aiheuttavat ongelmia seksuaalitoimintoihin ja neuroleptit aiheuttavat lisäsairauksia ja heikentävät kogntiivisia kykyjä.

Psykiatrian piti edistää henkistä hyvinvointia, mutta onko sitä siellä oikeasti tehty ja kävikö niin? Tosiasiassa tässä maassa on onnistuttu pilaamaan ja tuhoamaan monen mt-diagnosoidun elämä. Hoidon sisältö on aivan liian suppeata tai köykäistä, jos se nyt sitten on oikea termi sille. Pääasiassa hoitoon hakeutuvat saavat "avuksi" ja "hoidoksi" vain leimaavat diagnoosit, asenteellista kohtelua, eivätkä saa välttämättä asianmukaisia tutkimuksia somaattisten sairauksien osalta ja ylläpitohoitoa, jonka pääasiallinen sisältö ovat vain diagnoosi, hullun leima ja lääkkeet. Siinä kaikki. Keskustelut ja niiden sisältö ja laatu ovat olleet todella surkeita avopuolellakin, puhumattakaan sitten psykiatristen sairaaloiden puolella, jo useamman vuosikymmenen ajan. Tämä on se vaiettu totuus.

Anonyymi kirjoitti:

Väärindiagnosoituja on maassamme todella paljon. Mistä tahansa asiasta, oli se sitten puhe, käytös, tai olemus, tai jopa lääkärin etukäteen ottama tietty asenne voivat vaikuttaa annettuihin diagnooseihin. Sama koskee päivystystilanteitakin. Eli, jos lääkäri ei pidä potilaasta, on asenteellisuutta, tai potilaalla on aiempaa mt-historiaa ja taustaa, niin joitakin lähetetään lähes systemaattisesti lähetteillä psykiatriaseen sairaalaan ns. tarkkailuun. Kenestä tahansa voidaan tehdä "hullu", eli antaa mielisairaan diagnoosi. Liioitellaan, tai ylitulkitaan yksilön kohdalla olevia joitakin oireita, tai persoonallisuudenpiirteitä. Nämä on niitä ns. likaisia totuuksia. Joista moni ei muuten edes tiedä, mitä siellä on oikeasti historian aikana tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin.

Oikeasti traumatisoituneille ei välttämättä tarjota mitään traumaterapioita. Aiemmin annettu diagnoosi, etenkin jos se on psykoosityyppinen, niin ei edes siellä psykiatrian puolella uskota, että henkilö on kokenut mitään sellaista.

Joidenkin kohdalla on käynyt niinkin, että jotkut ovat oikeasti traumatisoituneet jopa sairaalassa koettujen asioiden ja epäasiallisen, huonon, tai asenteellisen kohtelun takia. Monen psyykkisen diagnosoidun elämä ja terveys on myös pilattu ja jopa tuhottu joko masennus, tai neuroleptilääkkeillä. Kukaan ei vastuuta mistään, eikä alalla, hoitokäytännöissä, tai tavoissa kohdella potilaita olevia epäkohtia edes myönnetä. Miten se sekään tiede ja käytössä olevat hoitomuodot voivat mitenkään kehittyä, jos niitä systeemissä olevia epäkohtia ei edes myönnetä. Minkään diagnoosin saaminen ei tee todellakaan ketään autuaaksi, eikä sillä ole mitään terapeuttisia ja hoidollisia vaikutuksia. Ja esim. masennuslääkkeet aiheuttavat ongelmia seksuaalitoimintoihin ja neuroleptit aiheuttavat lisäsairauksia ja heikentävät kogntiivisia kykyjä.

Psykiatrian piti edistää henkistä hyvinvointia, mutta onko sitä siellä oikeasti tehty ja kävikö niin? Tosiasiassa tässä maassa on onnistuttu pilaamaan ja tuhoamaan monen mt-diagnosoidun elämä. Hoidon sisältö on aivan liian suppeata tai köykäistä, jos se nyt sitten on oikea termi sille. Pääasiassa hoitoon hakeutuvat saavat "avuksi" ja "hoidoksi" vain leimaavat diagnoosit, asenteellista kohtelua, eivätkä saa välttämättä asianmukaisia tutkimuksia somaattisten sairauksien osalta ja ylläpitohoitoa, jonka pääasiallinen sisältö ovat vain diagnoosi, hullun leima ja lääkkeet. Siinä kaikki. Keskustelut ja niiden sisältö ja laatu ovat olleet todella surkeita avopuolellakin, puhumattakaan sitten psykiatristen sairaaloiden puolella, jo useamman vuosikymmenen ajan. Tämä on se vaiettu totuus.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin vielä pieni korjaus: suurin osa esim. jonkin psykoosidiagnoosin saaneista laitetaan ylläpitohoidolle, jonka pääasiallinen hoito ovat vain lisää terveyttä tuhoavat lääkkeet. Kyseiset "psyykesairaudet" eivät kuitenkaan edes parane niillä lääkkeillä. Sen sijaan tuleekin vain lisäsairauksia, kuten sydän ja verisuonisairauksia, metaboliaa, diabetesta ja ennenaikaista dementoitumista.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin vielä pieni korjaus: suurin osa esim. jonkin psykoosidiagnoosin saaneista laitetaan ylläpitohoidolle, jonka pääasiallinen hoito ovat vain lisää terveyttä tuhoavat lääkkeet. Kyseiset "psyykesairaudet" eivät kuitenkaan edes parane niillä lääkkeillä. Sen sijaan tuleekin vain lisäsairauksia, kuten sydän ja verisuonisairauksia, metaboliaa, diabetesta ja ennenaikaista dementoitumista.

Lue lisää

Psykiatria meni vikaan, tai sen pilasi liiallinen keskittyminen diagnosointiin ja lääkekeskeisiin hoitoihin. Ja vielä enemmän pielempään suuntaan se meni, kun siellä alettiin ignoorata yksilön oireiden taustalla olevia elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita. Monella ns. psyykkisen diagnoonin saaneilla on traumataustaa. Mutta niihin esim. julkisella puolella ei keskitytä ollenkaan. Ne jätetään vähemmälle huomiolle.

Miten ihmeessä lääkkeillä edistetään hyvinvointia, jos ne aiheuttavat niitä käyttävälle lisäsairauksia, tai heikentävät toimintakykyä? Toimintakyky kun on välttämätöntä myös työkyvyn kannalta.

Kaiken oikeastaan vesittää psykiatrian toimivuuden henkisen hyvinvoinnin edistäjänä se, että alalla olevat kohtelevat potilaita kliinisesti, eli kylmän epäempaattisesti.

Kuulostaako houkuttelevalta käyttää sellaisia palveluita? Joissa palveluihin tuleva nähdään vain jonkin sairauden edustajana? Jonka elämässä olevat asiat mitätöidään, ja niitä ei oteta huomioon. Ryhtyä käyttämään hoitoa, jonka ainoa tarkoitus on saada sinut lääkeriippuvaiseksi. Psykiatrian ainoa totuus on se, että "lääkkeet parantavat ja hoitavat kaiken". Vaan niin kun ei asia ole.

Suurimmalla osalla psyykkistä oireilua aiheuttavat mm. stressi, yhteiskunnan ja yksilön itselleen aiheuttamat vaatimukset, liialliset paineet, ongelmat ihmissuhteissa ja elämäntavoissa olevat ongelmat. Psykiatriassa kaikki oireet nähdään sairauksina, vikoina ja häiriöinä, joita pitää parantaa lääkkeillä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria meni vikaan, tai sen pilasi liiallinen keskittyminen diagnosointiin ja lääkekeskeisiin hoitoihin. Ja vielä enemmän pielempään suuntaan se meni, kun siellä alettiin ignoorata yksilön oireiden taustalla olevia elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita. Monella ns. psyykkisen diagnoonin saaneilla on traumataustaa. Mutta niihin esim. julkisella puolella ei keskitytä ollenkaan. Ne jätetään vähemmälle huomiolle.

Miten ihmeessä lääkkeillä edistetään hyvinvointia, jos ne aiheuttavat niitä käyttävälle lisäsairauksia, tai heikentävät toimintakykyä? Toimintakyky kun on välttämätöntä myös työkyvyn kannalta.

Kaiken oikeastaan vesittää psykiatrian toimivuuden henkisen hyvinvoinnin edistäjänä se, että alalla olevat kohtelevat potilaita kliinisesti, eli kylmän epäempaattisesti.

Kuulostaako houkuttelevalta käyttää sellaisia palveluita? Joissa palveluihin tuleva nähdään vain jonkin sairauden edustajana? Jonka elämässä olevat asiat mitätöidään, ja niitä ei oteta huomioon. Ryhtyä käyttämään hoitoa, jonka ainoa tarkoitus on saada sinut lääkeriippuvaiseksi. Psykiatrian ainoa totuus on se, että "lääkkeet parantavat ja hoitavat kaiken". Vaan niin kun ei asia ole.

Suurimmalla osalla psyykkistä oireilua aiheuttavat mm. stressi, yhteiskunnan ja yksilön itselleen aiheuttamat vaatimukset, liialliset paineet, ongelmat ihmissuhteissa ja elämäntavoissa olevat ongelmat. Psykiatriassa kaikki oireet nähdään sairauksina, vikoina ja häiriöinä, joita pitää parantaa lääkkeillä.

Lue lisää

Siihen kaikkeen hyvään henkisen hyvinvoinnin edistämisen tarkoituksen päälle tulee mt-diagnosoidulle ylle vielä se elinikäinen leima, joka seuraa joka paikkaan, missä ikinä terveydenhuollossa asioikaan.

Vielä yksi asia. Alalla olevat usein julistavat, että ei ole mikään häpeä ottaa rohkeasti yhteyttä, ja mt-diagnoosissa, oli se sitten psykoosityyppinen tai mikä tahansa ei ole hävettävä asia. Miten ihmeessä se ei siltä kuitenkaan vaikuta, ei ,vaikka olisi kyseessä psykiatrian puoli? Psykoosidiagnoosin saaneita ei uskota edes psykiatrian puolellakaan. Diagnoosit ikävä kyllä leimaavat niiden saajan. Ja ovat särkeneet lukemattomia ihmisiä ja heidän elämiään. Ja ai niin, eiväthän he ole ihmisiä, vaan he ovat mt-potilaita...

Anonyymi kirjoitti:

Aitoa skitsofreniaa sairastavia nuoria ja aikuisia on vain yksi prosentti maamme väestöstä, eli se on harvinainen sairaus. Ei heitä kovin monia tule hoitajien hoidettavaksi.
Eli kyllä terveistä tehdään sairaita psykiatrisessa hoitojärjestelmässä antamalla sellanen diagnoosi ja lääkkeet.

Skitsofrenia ja muita höpö-höpö diagnooseja annetaan kuitenkin valtavan paljon, eli he eivät ole todellisuudessa henkisesti sairaita kaksisuuntaisia, persoonallisuushäiriöisiä, rajatilalaisia eikä skitsofreenikkoja. Täytyy vain toivottaa näille sairaaksi leimattujen identiteetin saaneille voimia että jaksavat päästä siitä irti ja elämään normaalia ihmiselle tarkoitettua elämää sekä paljon viisaita ja hyviä ihmisiä ympärille kertomaan totuutta.

Lääkkeillä monet saadaan laitettua sellaiseen tilaan kuten sairaat mutta he eivät he oikeasti ole sitä. Tämän tosiasian juuri todisti täällä tuo nuoria auttanut ja töihin opastanut kirjoittaja. Kun lääkkeet lopetetaan sairaus paranee, kertoo hyvin näiden kohdalla hoidon valheellisuudesta.

Lue lisää

Skitsofrenia diagnoosia ei ihan vain nykäistä hatusta. Se on psykoosisairaus, joka useinkin vaatii jatkuvaa hoitoa.
Ihmisellä voi olla parempia kausia, ja ajoittain lyökin psykoosin päälle.
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että diagnooseja annetaan ihmisille turhan herkästi, mutta skitsofrenia on aika lailla erilainen kuin masennus tai kaksisuuntainen, tai persoonallisuushäiriö.
Sellainen, joka väittää, että skitsofreniaa ei ole, tai se ei muka ole mitään, ei taida tuntea, eikä ole koskaan tuntenut ketään skitsofreenikkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Väärindiagnosoituja on maassamme todella paljon. Mistä tahansa asiasta, oli se sitten puhe, käytös, tai olemus, tai jopa lääkärin etukäteen ottama tietty asenne voivat vaikuttaa annettuihin diagnooseihin. Sama koskee päivystystilanteitakin. Eli, jos lääkäri ei pidä potilaasta, on asenteellisuutta, tai potilaalla on aiempaa mt-historiaa ja taustaa, niin joitakin lähetetään lähes systemaattisesti lähetteillä psykiatriaseen sairaalaan ns. tarkkailuun. Kenestä tahansa voidaan tehdä "hullu", eli antaa mielisairaan diagnoosi. Liioitellaan, tai ylitulkitaan yksilön kohdalla olevia joitakin oireita, tai persoonallisuudenpiirteitä. Nämä on niitä ns. likaisia totuuksia. Joista moni ei muuten edes tiedä, mitä siellä on oikeasti historian aikana tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin.

Oikeasti traumatisoituneille ei välttämättä tarjota mitään traumaterapioita. Aiemmin annettu diagnoosi, etenkin jos se on psykoosityyppinen, niin ei edes siellä psykiatrian puolella uskota, että henkilö on kokenut mitään sellaista.

Joidenkin kohdalla on käynyt niinkin, että jotkut ovat oikeasti traumatisoituneet jopa sairaalassa koettujen asioiden ja epäasiallisen, huonon, tai asenteellisen kohtelun takia. Monen psyykkisen diagnosoidun elämä ja terveys on myös pilattu ja jopa tuhottu joko masennus, tai neuroleptilääkkeillä. Kukaan ei vastuuta mistään, eikä alalla, hoitokäytännöissä, tai tavoissa kohdella potilaita olevia epäkohtia edes myönnetä. Miten se sekään tiede ja käytössä olevat hoitomuodot voivat mitenkään kehittyä, jos niitä systeemissä olevia epäkohtia ei edes myönnetä. Minkään diagnoosin saaminen ei tee todellakaan ketään autuaaksi, eikä sillä ole mitään terapeuttisia ja hoidollisia vaikutuksia. Ja esim. masennuslääkkeet aiheuttavat ongelmia seksuaalitoimintoihin ja neuroleptit aiheuttavat lisäsairauksia ja heikentävät kogntiivisia kykyjä.

Psykiatrian piti edistää henkistä hyvinvointia, mutta onko sitä siellä oikeasti tehty ja kävikö niin? Tosiasiassa tässä maassa on onnistuttu pilaamaan ja tuhoamaan monen mt-diagnosoidun elämä. Hoidon sisältö on aivan liian suppeata tai köykäistä, jos se nyt sitten on oikea termi sille. Pääasiassa hoitoon hakeutuvat saavat "avuksi" ja "hoidoksi" vain leimaavat diagnoosit, asenteellista kohtelua, eivätkä saa välttämättä asianmukaisia tutkimuksia somaattisten sairauksien osalta ja ylläpitohoitoa, jonka pääasiallinen sisältö ovat vain diagnoosi, hullun leima ja lääkkeet. Siinä kaikki. Keskustelut ja niiden sisältö ja laatu ovat olleet todella surkeita avopuolellakin, puhumattakaan sitten psykiatristen sairaaloiden puolella, jo useamman vuosikymmenen ajan. Tämä on se vaiettu totuus.

Lue lisää

Minulla on ollut hankaluuksia joskus terveydenhuollossa juurikin mt-taustani takia.
Vaikka lääkäriin menon syy on ollut fyysinen vaiva, joskus on tullut lokaa niskaan, että syy olisi psyykkinen, juttele psykiatrille, jne.
Ei minua kuitenkaan ole ikinä yleislääkärin vastaanotolta lähetetty minnekään suljetulle osastolle. Sellaista ei yksinkertaisesti tapahdu, jos sille ei ole aihetta.
Omalla käytöksellään pystyy aika pitkälle vaikuttamaan asiaan, vaikka lääkärin asenne olisi huono, ei siellä tarvitse alkaa vääntämään asioita liian vaikeaksi.
Kyllähän ne silloin saattaa toimittaakin suljetulle, jos hankalaksi heittäytyy, mutta tyhjästä ei joudu yhtään mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria meni vikaan, tai sen pilasi liiallinen keskittyminen diagnosointiin ja lääkekeskeisiin hoitoihin. Ja vielä enemmän pielempään suuntaan se meni, kun siellä alettiin ignoorata yksilön oireiden taustalla olevia elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita. Monella ns. psyykkisen diagnoonin saaneilla on traumataustaa. Mutta niihin esim. julkisella puolella ei keskitytä ollenkaan. Ne jätetään vähemmälle huomiolle.

Miten ihmeessä lääkkeillä edistetään hyvinvointia, jos ne aiheuttavat niitä käyttävälle lisäsairauksia, tai heikentävät toimintakykyä? Toimintakyky kun on välttämätöntä myös työkyvyn kannalta.

Kaiken oikeastaan vesittää psykiatrian toimivuuden henkisen hyvinvoinnin edistäjänä se, että alalla olevat kohtelevat potilaita kliinisesti, eli kylmän epäempaattisesti.

Kuulostaako houkuttelevalta käyttää sellaisia palveluita? Joissa palveluihin tuleva nähdään vain jonkin sairauden edustajana? Jonka elämässä olevat asiat mitätöidään, ja niitä ei oteta huomioon. Ryhtyä käyttämään hoitoa, jonka ainoa tarkoitus on saada sinut lääkeriippuvaiseksi. Psykiatrian ainoa totuus on se, että "lääkkeet parantavat ja hoitavat kaiken". Vaan niin kun ei asia ole.

Suurimmalla osalla psyykkistä oireilua aiheuttavat mm. stressi, yhteiskunnan ja yksilön itselleen aiheuttamat vaatimukset, liialliset paineet, ongelmat ihmissuhteissa ja elämäntavoissa olevat ongelmat. Psykiatriassa kaikki oireet nähdään sairauksina, vikoina ja häiriöinä, joita pitää parantaa lääkkeillä.

Lue lisää

Jos psykiatrian näkee ainoastaan negatiivisesti, niin miksi hakeutua sinne ?
Ongelmathan pystyy ratkaisemaan ilmeisesti itse, jos kerran tietää, mikä auttaa, mikä ei.
Itsekin tiedän psykiatriasta, olin potilaspuolella monet vuodet.
Alkuaikoina olin kaikkea vastaan, enhän halunnut myöntää olevani sairas. Minua haluttiin auttaa, mutta itse en halunnut ottaa apua vastaan, vaikka sitä itse hain. Outoa sinänsä näin jälkikäteen mietittynä.
Tultuani parempaan kuntoon vuosien kovan työn jälkeen, josta itse tein suurimman osan, psykiatrian avustuksella kyllä, on ajatusmaailmani psykiatriaa kohtaan muuttunut aika paljon. Epäkohtiakin on, sitä en kiellä. Mutta ilman psykiatriaa minua ei enää olisi olemassa, enkä saisi viettää enää tällaistakaan elämää, jota tänä päivänä elelen, ei niin hyvää, mutta ei huonoakaan.
Koen hyvänä sen, että tulin parempaan kuntoon, ja pystyn näkemään, mitä kaikkea elämässäni tapahtui. Mitä kaikkea oli, mihin se johti, miksi, jne. Opettavaisia vuosia ainakin, tulin itseni kanssa tutummaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole taas luulosairaan ihmisen fantasiaa, että terveistä ihmisistä tehtäisiin tekemällä sairaita...

Tuollasille ajatuksille on olemassa ihan oma paikkansa, ja sen nimi on hourula.

Lue lisää

Ei ole mitään luulosairaan fantasiaa.
Medikalisaatio on todellisuutta ei harhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään luulosairaan fantasiaa.
Medikalisaatio on todellisuutta ei harhaa.

Oman kokemukseni mukaan traumapohjaista apua on saatavilla, mutta se voi vaatia vaatimista ja myös käytännössä PTSD-diagnoosia. Tiedän ihmisiä ketä on jätetty traumojen kanssa yksin, jos käytännössä on joku muu diagnoosi eli jos on PTSD:hen keskittyvä diagnoosi, sillä saa traumapohjaista apua. En tiedä saako kaikki mutta jos tuuri on niin ei se mahdotonta ole. Ja moni joutuu käymään sen mömmöreitin päästäkseen oikein mihinkään apuun käsiksi ja voi olla että siinä vaiheessa alkaa valitettavasti korostua esim neurologisella ja hermostollisella tasolla ja mömmöjen haitatkin jota hoidetaan.

Viime maailmansodan jälkeen psykiatriset diagnoosit ovat monisatakertaistuneet noin kymmenestä. Miksiköhän? No siksi, että niihin voidaan myydä erilaisia ns. lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatrian näkee ainoastaan negatiivisesti, niin miksi hakeutua sinne ?
Ongelmathan pystyy ratkaisemaan ilmeisesti itse, jos kerran tietää, mikä auttaa, mikä ei.
Itsekin tiedän psykiatriasta, olin potilaspuolella monet vuodet.
Alkuaikoina olin kaikkea vastaan, enhän halunnut myöntää olevani sairas. Minua haluttiin auttaa, mutta itse en halunnut ottaa apua vastaan, vaikka sitä itse hain. Outoa sinänsä näin jälkikäteen mietittynä.
Tultuani parempaan kuntoon vuosien kovan työn jälkeen, josta itse tein suurimman osan, psykiatrian avustuksella kyllä, on ajatusmaailmani psykiatriaa kohtaan muuttunut aika paljon. Epäkohtiakin on, sitä en kiellä. Mutta ilman psykiatriaa minua ei enää olisi olemassa, enkä saisi viettää enää tällaistakaan elämää, jota tänä päivänä elelen, ei niin hyvää, mutta ei huonoakaan.
Koen hyvänä sen, että tulin parempaan kuntoon, ja pystyn näkemään, mitä kaikkea elämässäni tapahtui. Mitä kaikkea oli, mihin se johti, miksi, jne. Opettavaisia vuosia ainakin, tulin itseni kanssa tutummaksi.

Lue lisää

Ei sinne kaikki hakeudu.Paljon laitetaan pakotetusti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sinne kaikki hakeudu.Paljon laitetaan pakotetusti.

Pakkohoidolle on aina joku syy olemassa, ei sinne ilman syytä laiteta.

Anonyymi kirjoitti:

Viime maailmansodan jälkeen psykiatriset diagnoosit ovat monisatakertaistuneet noin kymmenestä. Miksiköhän? No siksi, että niihin voidaan myydä erilaisia ns. lääkkeitä.

Foorumi on täynnä traumasta valittajia, mutta onneksi heidän mielestä sota ei ole tarpeeksi vakava trauma näkyäkseen tilastossa...

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoidolle on aina joku syy olemassa, ei sinne ilman syytä laiteta.

Niin.
Kyllä monikin saa traumat mistä vaan.Mikään pakkolääkitys ei ole ratkaisu asiaan.Pitkittää vaan ja johtaa tilan kroonistumiseen ja ennenaikaiseen eläkkeelle.

Niin, ihmisen on itsekin tehtävä jotain paranemisensa eteen, pelkät lääkkeet ja lääkärit eivät ihmistä paranna, etenkin kun puhutaan mt-ongelmista/-sairauksista.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ihmisen on itsekin tehtävä jotain paranemisensa eteen, pelkät lääkkeet ja lääkärit eivät ihmistä paranna, etenkin kun puhutaan mt-ongelmista/-sairauksista.

On tyhmää syyllistää potilaita siitä että he eivät ole tehneet riittävästi jos iatrogeenisesti hoito alkaa tuottaa haittoja, potilaan ei ole annettu tehdä informoitua suostumusta esim että he ymmärtää alkavansa fyysistä riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen joka aiheuttaa vieroitusoireita ynnä muuta tai on annettu valeinformaatiota kuten Venlafaksiinipaketissakin viitataan että masennus johtuisi kemiallisesta epätasapainohäiriöstä.

Anonyymi kirjoitti:

On tyhmää syyllistää potilaita siitä että he eivät ole tehneet riittävästi jos iatrogeenisesti hoito alkaa tuottaa haittoja, potilaan ei ole annettu tehdä informoitua suostumusta esim että he ymmärtää alkavansa fyysistä riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen joka aiheuttaa vieroitusoireita ynnä muuta tai on annettu valeinformaatiota kuten Venlafaksiinipaketissakin viitataan että masennus johtuisi kemiallisesta epätasapainohäiriöstä.

Lue lisää

Anteeks nyt tuli kyllä ihan tahattomasti mieleen, vanhat videot.

Voin sieluni silmin kuvitella sitä lääkäriä selittämässä siitä informoidusta suostumuksesta, että suostuuko se ihminen ottamaan vastuuta siitä omasta hoidostaan vai ei. Että ymmärtääkö hän nyt varmasti mitä se tarkoitaaa, että ottaa sen kokonaisvaltaisen vastuun itsestään, samaan aikaan kun sairaudentunnoton ihminen mussuttaa pelkästään lääkkeistä.

https://www.youtube.com/results?search_query=spede+show+naisen+logiikka

Anonyymi kirjoitti:

On tyhmää syyllistää potilaita siitä että he eivät ole tehneet riittävästi jos iatrogeenisesti hoito alkaa tuottaa haittoja, potilaan ei ole annettu tehdä informoitua suostumusta esim että he ymmärtää alkavansa fyysistä riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen joka aiheuttaa vieroitusoireita ynnä muuta tai on annettu valeinformaatiota kuten Venlafaksiinipaketissakin viitataan että masennus johtuisi kemiallisesta epätasapainohäiriöstä.

Lue lisää

En halua syyllistää yhtään ketään. Omalla taustallani syyllistäisin samalla itsenikin.
Tiedän, että terveydenhuollossa on ajoittain hankalaa mt-taustalla. Eniten kyllä ihmetyttää, kun lääkärit ovat kuitenkin opiskelleet ja opiskeluissaan käyneet läpi myös psykiatriaa, he näkevät kaikenlaisia potilaita, myös psyykkisesti sairaita, niin kyllä heidän pitäisi osata kohdata potilas kuin potilas sairaudesta riippumatta, antamatta asenteidensa näkyä ja kuulua.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeks nyt tuli kyllä ihan tahattomasti mieleen, vanhat videot.

Voin sieluni silmin kuvitella sitä lääkäriä selittämässä siitä informoidusta suostumuksesta, että suostuuko se ihminen ottamaan vastuuta siitä omasta hoidostaan vai ei. Että ymmärtääkö hän nyt varmasti mitä se tarkoitaaa, että ottaa sen kokonaisvaltaisen vastuun itsestään, samaan aikaan kun sairaudentunnoton ihminen mussuttaa pelkästään lääkkeistä.

https://www.youtube.com/results?search_query=spede show naisen logiikka

Lue lisää

Lopetin lääkkeiden käytön vastoin lääkärin toiveita, oma-aloitteisesti.
Psykiatri ei siihen muuta voinut sanoa, kuin että kaikki on sitten minun omalla vastuullani.
Ja vastuuni olen kantanut jo monta vuotta.
En muuten muista vuosien varrella kertaakaan kuulleeni psykiatrian puolella sanoja " informoitu suostumus ". Vasta näillä palstoilla olen asiaan törmännyt.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeks nyt tuli kyllä ihan tahattomasti mieleen, vanhat videot.

Voin sieluni silmin kuvitella sitä lääkäriä selittämässä siitä informoidusta suostumuksesta, että suostuuko se ihminen ottamaan vastuuta siitä omasta hoidostaan vai ei. Että ymmärtääkö hän nyt varmasti mitä se tarkoitaaa, että ottaa sen kokonaisvaltaisen vastuun itsestään, samaan aikaan kun sairaudentunnoton ihminen mussuttaa pelkästään lääkkeistä.

https://www.youtube.com/results?search_query=spede show naisen logiikka

Lue lisää

Ehkä sitä kokonaisvaltaista vastuunottoa auttaa informoitu suostumus että tietää aineesta mistä syö, mikä sen vaikutusmekanismi oikeasti on, miten se on tarkoitus purkaa, mitä harmeja siitä voi olla myös henkisesti ja on joku alustava suunnotelma käytöstä. . No, oli se informoimattomuuskin omanlaisensa vuoristorata.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä sitä kokonaisvaltaista vastuunottoa auttaa informoitu suostumus että tietää aineesta mistä syö, mikä sen vaikutusmekanismi oikeasti on, miten se on tarkoitus purkaa, mitä harmeja siitä voi olla myös henkisesti ja on joku alustava suunnotelma käytöstä. . No, oli se informoimattomuuskin omanlaisensa vuoristorata.

Lue lisää

Tarkoittaisiko se sitten sitä, informoitu suostumus, että potilaalle kerrotaan lääkkeestä kaikki, hyödyt ja haitat, ja potilas saa sitten itse päättää, alkaako käyttämään lääkettä vai ei ?
Eli suostuuko hän käyttämään lääkettä.
Ja jos hän ei suostukaan, voiko hoitotaho kieltäytyä hoitamasta, kun potilas ei itse halua osallistua hoitoonsa ? Käsittääkseni sekin on mahdollista.
Joitain kertoja olen vuosien varrella kuullut, kun jotkut olivat olleet vapaaehtoisessa osastohoidossa, olivat siellä kieltäytyneet lääkkeistä, niin heidät oli sen takia laitettu kotiin, kun eivät halunneet osallistua hoitoonsa.

Jos ajatellaan, että ihminen on pahassa psykoosissa, sekaisin kuin " seinäkello ", ettei ymmärrä senhetkisestä tilastaan yhtään mitään, ja hänet viedään sairaalaan, niin ei häneltä ainakaan voida alkaa mitään suostumuksia lääkityksen suhteen kyselemään.

Tuo edellisen " vuoristorata " oli aika hyvä sana kuvaamaan minkään informoidun suostumuksen käytön mahdollisuuksia käytännössä.
Milloin tarvittaisiin suostumus, milloin ei, se voisi olla kuin veteen piirretty viiva. Vähän sama kuin laitoshoidossa potilaan itsemääräämisoikeus on aika häilyväinen, aikamoista " vuoristorataakin " joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoittaisiko se sitten sitä, informoitu suostumus, että potilaalle kerrotaan lääkkeestä kaikki, hyödyt ja haitat, ja potilas saa sitten itse päättää, alkaako käyttämään lääkettä vai ei ?
Eli suostuuko hän käyttämään lääkettä.
Ja jos hän ei suostukaan, voiko hoitotaho kieltäytyä hoitamasta, kun potilas ei itse halua osallistua hoitoonsa ? Käsittääkseni sekin on mahdollista.
Joitain kertoja olen vuosien varrella kuullut, kun jotkut olivat olleet vapaaehtoisessa osastohoidossa, olivat siellä kieltäytyneet lääkkeistä, niin heidät oli sen takia laitettu kotiin, kun eivät halunneet osallistua hoitoonsa.

Jos ajatellaan, että ihminen on pahassa psykoosissa, sekaisin kuin " seinäkello ", ettei ymmärrä senhetkisestä tilastaan yhtään mitään, ja hänet viedään sairaalaan, niin ei häneltä ainakaan voida alkaa mitään suostumuksia lääkityksen suhteen kyselemään.

Tuo edellisen " vuoristorata " oli aika hyvä sana kuvaamaan minkään informoidun suostumuksen käytön mahdollisuuksia käytännössä.
Milloin tarvittaisiin suostumus, milloin ei, se voisi olla kuin veteen piirretty viiva. Vähän sama kuin laitoshoidossa potilaan itsemääräämisoikeus on aika häilyväinen, aikamoista " vuoristorataakin " joskus.

Lue lisää

Ei se informoitu suostumus edelleenkään ole niin vaikeaa millaiseksi sen maalaat. :)
Siinä käsitellään olennaisia elämänlaatuun vaikuttavia asioita mitä ihminen todellakin ansaitsee tietää ja kunnioitetaan ihmisen oikeutta päättää kehoonsa laitettavista asioita.

Ymmärrän toki että psykiatriassa ei tykätä siitä että ihmisten aivoja ei muokata aineilla,eikä haluta muulla tavoin kuntouttaa. Minkä sille voi kun psykiatrit on koulutettu suhtautumaan ihmisten ongelmiin lähinnä aivojen ongelmina, he leikkivät aivoilla kuin muovailuvahalla.

Harva psykiatrian ainekäyttäjä on "pahassa psykoosissa".

Anonyymi kirjoitti:

Ei se informoitu suostumus edelleenkään ole niin vaikeaa millaiseksi sen maalaat. :)
Siinä käsitellään olennaisia elämänlaatuun vaikuttavia asioita mitä ihminen todellakin ansaitsee tietää ja kunnioitetaan ihmisen oikeutta päättää kehoonsa laitettavista asioita.

Ymmärrän toki että psykiatriassa ei tykätä siitä että ihmisten aivoja ei muokata aineilla,eikä haluta muulla tavoin kuntouttaa. Minkä sille voi kun psykiatrit on koulutettu suhtautumaan ihmisten ongelmiin lähinnä aivojen ongelmina, he leikkivät aivoilla kuin muovailuvahalla.

Harva psykiatrian ainekäyttäjä on "pahassa psykoosissa".

Lue lisää

Vuoristorataa psykiatrian lääkekäytöstä tekee mm seuraavat asiat:

Ei kerrota että aine leikkaa tunteita sen oppii itse
Ei kerrota nuorelle jonka seksuaalisuus on muotoutumassa että seksuaalisuus voi leikkautua pois ja ei edes tiedetä miten aine vaikuttaa aivojen saatika seksuaalisuuden kehitykseen jättäen nuori aikuinen kamppailemaan parisuhdeongelmien takia lääkkeen vuoksi identiteettikriisissä kuka hän on kun ei tunne enää kehoaan. Siinä sitten pääsee sen tutkailemaan koekaniinina lääkkeissä
Ei olla kiinnostuneita miten aine vaikuttaa aivojen kehitykseen pitemmällä aikavälillä ja kaikki on vain potilaan sairautta tietenkin mitä ongelmia aineesta seuraa useimmiten psykiatriassa
Ei kerrota edes vieroitusoireiden oikeasta riskistä ja minkä tason oireita ne on niin pääsee elelemään hassussa pikku vuoristoradassa kun annosunohduksen kohdalla alkaa sähköiskut napsumaan päässä ja tunne kuinka olisi lyöty päähän jollain kun on vähän suttuinen säpsyvä olo
Sitten vieroitusoireissa dependenceä aiheuttavista aineista ei tietenkään kerrota että kyseessä on myös henkisen tason oireita kuten mielialanvaihteluita

Sitä vuoristorataa voi sitten muistella jälkikäteen kun elelee melko tasaista elämäänsä verrattuna tuohon aikaan

Anonyymi kirjoitti:

Vuoristorataa psykiatrian lääkekäytöstä tekee mm seuraavat asiat:

Ei kerrota että aine leikkaa tunteita sen oppii itse
Ei kerrota nuorelle jonka seksuaalisuus on muotoutumassa että seksuaalisuus voi leikkautua pois ja ei edes tiedetä miten aine vaikuttaa aivojen saatika seksuaalisuuden kehitykseen jättäen nuori aikuinen kamppailemaan parisuhdeongelmien takia lääkkeen vuoksi identiteettikriisissä kuka hän on kun ei tunne enää kehoaan. Siinä sitten pääsee sen tutkailemaan koekaniinina lääkkeissä
Ei olla kiinnostuneita miten aine vaikuttaa aivojen kehitykseen pitemmällä aikavälillä ja kaikki on vain potilaan sairautta tietenkin mitä ongelmia aineesta seuraa useimmiten psykiatriassa
Ei kerrota edes vieroitusoireiden oikeasta riskistä ja minkä tason oireita ne on niin pääsee elelemään hassussa pikku vuoristoradassa kun annosunohduksen kohdalla alkaa sähköiskut napsumaan päässä ja tunne kuinka olisi lyöty päähän jollain kun on vähän suttuinen säpsyvä olo
Sitten vieroitusoireissa dependenceä aiheuttavista aineista ei tietenkään kerrota että kyseessä on myös henkisen tason oireita kuten mielialanvaihteluita

Sitä vuoristorataa voi sitten muistella jälkikäteen kun elelee melko tasaista elämäänsä verrattuna tuohon aikaan

Lue lisää

Ymmärrän toki että se olematon vaikutus psykiatrian kemikaaleissa usein pohjautuu plaseboon (paitsi raskaan sarjan psykiatrissa joka tainnuttaa ) niin hankalahan se on ottaa tällaista puheeksi. Siteeratakseni erään tuttuni lääkäriä "kuka näitä lääkkeitä käyttäisi jos kaikki haitat mainitsisi". Siksi psykiatrit antaa lähinnä pintaraapaisun korostaen hyötyjä. Sen voin sanoa että kun on vuoristoradan käynyt läpi, luottamus psykiatriin on niin alhaista että jätän jatkossa vuoristoradat muille käytäviksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se informoitu suostumus edelleenkään ole niin vaikeaa millaiseksi sen maalaat. :)
Siinä käsitellään olennaisia elämänlaatuun vaikuttavia asioita mitä ihminen todellakin ansaitsee tietää ja kunnioitetaan ihmisen oikeutta päättää kehoonsa laitettavista asioita.

Ymmärrän toki että psykiatriassa ei tykätä siitä että ihmisten aivoja ei muokata aineilla,eikä haluta muulla tavoin kuntouttaa. Minkä sille voi kun psykiatrit on koulutettu suhtautumaan ihmisten ongelmiin lähinnä aivojen ongelmina, he leikkivät aivoilla kuin muovailuvahalla.

Harva psykiatrian ainekäyttäjä on "pahassa psykoosissa".

Lue lisää

Alun alkaen jokin asia, tilanne, tapahtuma, tms. tulee muualta sinne ihmisen aivoihin, ja aivot, psyyke, mikä ikinä siellä päässä onkaan, tekee asioista ongelmallisia, ongelmia.
Ihminen pystyy jollain tavalla itse säätelemään myös tunnetasolla, tekeekö jostain asiasta isonkin ongelman, vai pystyykö sen käsittelemään ja elämä voi jatkua ilman tarvetta psykiatrialle.
Osalla ihmisistä se onnistuu paremmin, osalla ei, ja he saattavat tarvita apua ammattilaisilta.

Anonyymi kirjoitti:

On tyhmää syyllistää potilaita siitä että he eivät ole tehneet riittävästi jos iatrogeenisesti hoito alkaa tuottaa haittoja, potilaan ei ole annettu tehdä informoitua suostumusta esim että he ymmärtää alkavansa fyysistä riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen joka aiheuttaa vieroitusoireita ynnä muuta tai on annettu valeinformaatiota kuten Venlafaksiinipaketissakin viitataan että masennus johtuisi kemiallisesta epätasapainohäiriöstä.

Lue lisää

Ei ole kenenkään syyllistämistä, jos ainoastaan sanoo, että potilaan on itsekin tehtävä jotain.

Psykiatria on peruskoulun jatko.. Tottele!

Tuolla oli aikaisemmin kommentti "pakkohoidolle on aina jokin syy, ei sinne ilman syytä laiteta".

Jos kieltäytyy lääkkeistä voidaan laittaa pakkohoitoon. Pakko injektio on myös pakkohoitoa.

Jos kotona käydään valvomassa että lääkkeet otetaan, kotihoidon työntekijöille on yleensä määrätty tämä tehtävä. Vanhuksethan ovat valittaneet ministerille että kotona hyppää yhtenään hoitajia ettei saa olla rauhassa. Kotiin asukasta määräämään tulleet hoitotahon työntekijät suorittavat avohoidon pakkohoitoa.

Jos lääkkeet aiheuttavat elimistöön lääkepsykoosin kaltaisen olotilan, voidaan laittaa pakkohoitoon.

Jos osastohoidossa kokee saavansa väärää kohtelua ja pakottamista eikä lääkehuuru tilassaan ole kykenevä tilannetta ilmaisemaan muuten kuin vihastumalla, voidaan laittaa pakkohoitoon.

Jos ei suostu vapaaehtoisesti sähköhoitoon voidaan laittaa pakkohoitoon ja viedä väkisin.

Moni muu mikä tahansa lääkärin mielessä oleva syy kun ei alistu lääkärin määräyksiin voi laittaa potilaan pakkohoitoon. Lääkärit vetoavat mielenterveyslakiin joka ohjailee heidän toimintaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuolla oli aikaisemmin kommentti "pakkohoidolle on aina jokin syy, ei sinne ilman syytä laiteta".

Jos kieltäytyy lääkkeistä voidaan laittaa pakkohoitoon. Pakko injektio on myös pakkohoitoa.

Jos kotona käydään valvomassa että lääkkeet otetaan, kotihoidon työntekijöille on yleensä määrätty tämä tehtävä. Vanhuksethan ovat valittaneet ministerille että kotona hyppää yhtenään hoitajia ettei saa olla rauhassa. Kotiin asukasta määräämään tulleet hoitotahon työntekijät suorittavat avohoidon pakkohoitoa.

Jos lääkkeet aiheuttavat elimistöön lääkepsykoosin kaltaisen olotilan, voidaan laittaa pakkohoitoon.

Jos osastohoidossa kokee saavansa väärää kohtelua ja pakottamista eikä lääkehuuru tilassaan ole kykenevä tilannetta ilmaisemaan muuten kuin vihastumalla, voidaan laittaa pakkohoitoon.

Jos ei suostu vapaaehtoisesti sähköhoitoon voidaan laittaa pakkohoitoon ja viedä väkisin.

Moni muu mikä tahansa lääkärin mielessä oleva syy kun ei alistu lääkärin määräyksiin voi laittaa potilaan pakkohoitoon. Lääkärit vetoavat mielenterveyslakiin joka ohjailee heidän toimintaansa.

Lue lisää

Vanhusten kotihoitoa on aika hankala verrata mt-ongelmaisten hoitoon, vaikka se tapahtuisi kotona.
En ole koskaan kuullut, että ketään olisi pakotettu sähköhoitoon, potilaiden kanssa on keskusteltu asiasta etukäteen. Aikoinaan omalla kohdallani psykiatri kysyi , haluaisinko kokeilla sähköhoitoa. Uteliaana ihmisenä senkin sitten kävin läpi. Kaikki keinot oli kokeiltava.
Pakkolääkitystä ei avohoidossa ole. Jos ammattilaiset katsovat lääkityksen pakolliseksi, se voidaan tehdä laittamalla potilas pakkohoitoon.
Onko ihmisen ilmaistava tunteensa vihastumalla, tai ainakaan näyttämällä sitä vihastumistaan ? Ja kuka mitenkin vihastuessaan käyttäytyy, siinäkin on eroja.
Lääkäreiden edessä ei ole pakko alistua heidän tahtoonsa, sanomaansa, omat mielipiteet saa sanoa. Toki kannattaa olla asiallinen, sairaus ja mahdollinen hoidon tarve kyllä huomataan herkästi.

Anonyymi kirjoitti:

Tuolla oli aikaisemmin kommentti "pakkohoidolle on aina jokin syy, ei sinne ilman syytä laiteta".

Jos kieltäytyy lääkkeistä voidaan laittaa pakkohoitoon. Pakko injektio on myös pakkohoitoa.

Jos kotona käydään valvomassa että lääkkeet otetaan, kotihoidon työntekijöille on yleensä määrätty tämä tehtävä. Vanhuksethan ovat valittaneet ministerille että kotona hyppää yhtenään hoitajia ettei saa olla rauhassa. Kotiin asukasta määräämään tulleet hoitotahon työntekijät suorittavat avohoidon pakkohoitoa.

Jos lääkkeet aiheuttavat elimistöön lääkepsykoosin kaltaisen olotilan, voidaan laittaa pakkohoitoon.

Jos osastohoidossa kokee saavansa väärää kohtelua ja pakottamista eikä lääkehuuru tilassaan ole kykenevä tilannetta ilmaisemaan muuten kuin vihastumalla, voidaan laittaa pakkohoitoon.

Jos ei suostu vapaaehtoisesti sähköhoitoon voidaan laittaa pakkohoitoon ja viedä väkisin.

Moni muu mikä tahansa lääkärin mielessä oleva syy kun ei alistu lääkärin määräyksiin voi laittaa potilaan pakkohoitoon. Lääkärit vetoavat mielenterveyslakiin joka ohjailee heidän toimintaansa.

Lue lisää

Pakkohoitoon pääsee käytännössä vain psykoosilla.

Miksi se psykoosi napsahtaa heti kun lopettaa lääkkeet ja pitää käyttää injektiota, kun muuten tuppaa unohtumaan ottaa se lääke?

Anonyymi kirjoitti:

Vanhusten kotihoitoa on aika hankala verrata mt-ongelmaisten hoitoon, vaikka se tapahtuisi kotona.
En ole koskaan kuullut, että ketään olisi pakotettu sähköhoitoon, potilaiden kanssa on keskusteltu asiasta etukäteen. Aikoinaan omalla kohdallani psykiatri kysyi , haluaisinko kokeilla sähköhoitoa. Uteliaana ihmisenä senkin sitten kävin läpi. Kaikki keinot oli kokeiltava.
Pakkolääkitystä ei avohoidossa ole. Jos ammattilaiset katsovat lääkityksen pakolliseksi, se voidaan tehdä laittamalla potilas pakkohoitoon.
Onko ihmisen ilmaistava tunteensa vihastumalla, tai ainakaan näyttämällä sitä vihastumistaan ? Ja kuka mitenkin vihastuessaan käyttäytyy, siinäkin on eroja.
Lääkäreiden edessä ei ole pakko alistua heidän tahtoonsa, sanomaansa, omat mielipiteet saa sanoa. Toki kannattaa olla asiallinen, sairaus ja mahdollinen hoidon tarve kyllä huomataan herkästi.

Lue lisää

Vanhusten kotihoitoa voi verrata mt-ongelmaisten hoitoon siinä että lääkärit tekevät näin yleisesti. Suurin osa vanhusten lääkkeistä on samoja joita annetaan mielenterveyden hoitoon myös terveille nuoremmille, siis neurolepteja, ssri-lääkkeitä, rauhoittavia.

Kun lääkäri kerran laittaa lääkityksen, sitä on mahdoton poistaa vaikka se ei olisikaan todellisuudessa tarpeellista ja se lamaannuttaa toimintakykyä ja elimistön toimintaa. Vanhusten unilääkkeet jotka jätetään pysyvästi päälle lamaannuttaa ja fyysisen avun tarve kasvaa.
Kyllä tätä voi sanoa pakkohoidoksi varsinkin jos kotihoito lähetetään paimentamaan lääkkeiden ottoa.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoitoon pääsee käytännössä vain psykoosilla.

Miksi se psykoosi napsahtaa heti kun lopettaa lääkkeet ja pitää käyttää injektiota, kun muuten tuppaa unohtumaan ottaa se lääke?

Lue lisää

Ei oo pakko olla psykoosia.
Riittää että on joku muu vakava mielenterveyden häiriö että ei kykene huolehtiin itestä.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoitoon pääsee käytännössä vain psykoosilla.

Miksi se psykoosi napsahtaa heti kun lopettaa lääkkeet ja pitää käyttää injektiota, kun muuten tuppaa unohtumaan ottaa se lääke?

Lue lisää

Ei se psykoosi napsahda kaikille heti, kun lopettaa lääkityksen.
Itse lopetin neuroleptit yli kymmenen vuotta sitten, eikä ole psykoosia edelleenkään tullut uudestaan.

Kuka sinua vainoaa? ...Ei kukaan!

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sinua vainoaa? ...Ei kukaan!

Joten et tarvitse niitä mömmöjä.

Anonyymi kirjoitti:

Joten et tarvitse niitä mömmöjä.

Ps. Ei millään pahalla.

Valhe jolle mielenterveyshoito perustuu on se että psykiatriseen hoitojärjestelmään heitetään vuosikausiksi pyörimään mieleltään terveitä ihmisiä. Tämä järjestelmä hoitaa sitten heidät sairaaksi. Ei tietysti kaikkia mutta hälyttävän suuren osan.

Tällä järjestelmällä on myös ilmiömäinen kyky saada nämä mieleltään terveet ihmiset uskomaan että he ovat sairaita ja heidän täytyy syödä lääkärin määräämiä lääkkeitä. Järjestelmä myös kouluttaa heitä elämään tässä sairaan roolissa josta tulee elämän sisältö.

Kun ennen pitkää lääkkeet alkavat tekemään vaurioita kehossa ja mielessä, niin terveellä normaalilla järjellä varustetut ihmiset haluaa lopettaa ne koska huomaa että niistä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Mutta silloin järjestelmä sanoo että katso nyt miten sairautesi pahenee koko ajan, et saa lopettaa lääkkeitä.

Myös omaiset saadaan uskomaan että on sairas, koska syö lääkkeitä.

Näitä valheellisen hoidon piirissä eläviä ihmisiä taitaa olla enemmän kuin heitä, jotka aidosti ovat mieleltään sairaita ja jotka hyötyvät lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Valhe jolle mielenterveyshoito perustuu on se että psykiatriseen hoitojärjestelmään heitetään vuosikausiksi pyörimään mieleltään terveitä ihmisiä. Tämä järjestelmä hoitaa sitten heidät sairaaksi. Ei tietysti kaikkia mutta hälyttävän suuren osan.

Tällä järjestelmällä on myös ilmiömäinen kyky saada nämä mieleltään terveet ihmiset uskomaan että he ovat sairaita ja heidän täytyy syödä lääkärin määräämiä lääkkeitä. Järjestelmä myös kouluttaa heitä elämään tässä sairaan roolissa josta tulee elämän sisältö.

Kun ennen pitkää lääkkeet alkavat tekemään vaurioita kehossa ja mielessä, niin terveellä normaalilla järjellä varustetut ihmiset haluaa lopettaa ne koska huomaa että niistä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Mutta silloin järjestelmä sanoo että katso nyt miten sairautesi pahenee koko ajan, et saa lopettaa lääkkeitä.

Myös omaiset saadaan uskomaan että on sairas, koska syö lääkkeitä.

Näitä valheellisen hoidon piirissä eläviä ihmisiä taitaa olla enemmän kuin heitä, jotka aidosti ovat mieleltään sairaita ja jotka hyötyvät lääkkeistä.

Lue lisää

Minä ostin ne lääkkeet mutta en koskaan niitä käyttänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Minä ostin ne lääkkeet mutta en koskaan niitä käyttänyt.

Järkevästi toimittu.

Anonyymi kirjoitti:

Minä ostin ne lääkkeet mutta en koskaan niitä käyttänyt.

Kuinkakohan moni tekeekään noin, että ostaa lääkkeet, mutta ei käytä niitä ? Taitaa Kelalta mennä ties kuinka paljon rahaa hukkaan, kun antavat korvauksia lääkkeisiin, jotka sitten jäävät syömättä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkakohan moni tekeekään noin, että ostaa lääkkeet, mutta ei käytä niitä ? Taitaa Kelalta mennä ties kuinka paljon rahaa hukkaan, kun antavat korvauksia lääkkeisiin, jotka sitten jäävät syömättä.

Lue lisää

Lääkkeillä aikaan saatu työkyvyttömyys maksaa varmaan vähä enemmän kuin ne jättää käyttämättä.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeillä aikaan saatu työkyvyttömyys maksaa varmaan vähä enemmän kuin ne jättää käyttämättä.

Sehän on sitten tuplahinta, kun joutuvat maksamaan eläkkeen, ja lisäksi vielä korvaukset käyttämättömiin lääkkeisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeillä aikaan saatu työkyvyttömyys maksaa varmaan vähä enemmän kuin ne jättää käyttämättä.

Lääkkeillä aikaansaatu työkyvyttömyys .kyllä! Jalat alta ja kuola valumaan.

Kummasti täälä ei nyt kukaan voi todistasa puhutko totta.

Anonyymi kirjoitti:

Kummasti täälä ei nyt kukaan voi todistasa puhutko totta.

Lähtökohtaisesti kaikki sairaudentunnottomat ihmiset valehtelee.

Tuttua auttoi kundaliinijooga ja uskomushoidot.

Anonyymi kirjoitti:

Kummasti täälä ei nyt kukaan voi todistasa puhutko totta.

Ei täällä myöskään kukaan pysty todistamaan, etteikö hän puhuisi totta.

Jep, foorumin keskustelun taso on erinomainen. Lue vähän näitä kommentteja, niin saat tietää, mitä otsikolla tarkoitetaan. Psykiatria on ihmisten aivojen muokkailua sen perusteella, että joku muu ihminen ei tykkää toisen ihmisen tunneilmaisusta tai mielipiteistä. Totta kai joku voi myös saada siitä haluamansa, minäkin olen saanut. Mutta se vaatii aika mestarillisia sosiaalisia taitoja, jos käypähoitosuositus antaa omaan tilanteeseen väärät ohjeet. Esitä sitten siinä asiasi niin, että saat maailmantason edistyneintä hoitoa. Huh huh miten vaikeaa. Psykitria alkoi lobotomioista ja insuliinikoomista ja hoidon "toimivuus" mitataan edelleen sillä perusteella, tekeekö se traumatisoituneen ihmisen kyvyttömäksi ilmaisemaan tunteitaan ja kertomaan tarinansa muille. Että sellaista hoitoa.

Luit just niin kun kirjoitit. Virheellisellä asenteella.

Psykiatria ei ole TÄYSIN valheelle perustuvaa. Mutta tässä hoitojärjestelmän sisällä on valtavan paljon sellaista toimintaa josta voi sanoa että se on valheellista, siitä ei voi sanoa että se hoitaa ja parantaa, vaan kroonistaa ja sairastuttaa. Juuri tätä puolta näissä keskusteluissa on pidetty esillä ja hyvä niin.