En nyt tarkoita sellaista multiuniversumia kuin mitä esim. nimimerkki Santtunen täällä ilmeisesti esittää (että omamme ei ole ainoa vaan on lukuisa joukko muitakin) vaan sellaista johon viitattiin äskeisessä Stephen Hawkingin TV-ohjelmassa.
Sen multiuniversumiteorian mukaan kaikki mikä on mahdollista tapahtua, tapahtuu eri universumeissa. Jos tässä universumissamme olemme tehneet jonkin valinnan, sillä on tietenkin vaikutusta tähän universumiin, mutta jos siinä valintatilanteessa olemmekin valinneet toisin, on olemassa toinen universumi, jossa asiat tapahtuvat sen valintamme mukaan. Sama koskee tietysti kanssaolijoitamme.
Siis kaikki mikä on mahdollista tapahtua, tapahtuu joko omassamme tai muissa universumeissa. Eli jos päätän lähteä bussilla Lahteen ja kaikki mikä on mahdollista tapahtua tapahtuu jossain universumissa, silloin jossain universumissa bussikuski puukottaa minut kuoliaaksi, jossain hän ampuu kaikki matkustajat, jossain vain puolet matkustajista, jossain vain miespuoliset matkustajat, jossain hän päättääkin ajaa Lahden sijasta Ouluun, jne, jne.
Herää kysymys: Miksi juuri meidän universumissamme olisi sangen suuri todennäköisyys, että noita asioita ei tapahdu, vaikka mahdollisuuksia bussimatkan pieleen menoon on "miljoonia" kertoja enemmän kuin sen onnistumiseen?
Miksi tulevaisuutemme on erittäin suuressa määrin ennustettavissa, vaikka tuollaisen multiuniversumiteorian mukaan juuri mitään ennustettavuutta ei olisi?
Multiuniversumiteorian ongelmat
19
357
Vastaukset
- Anonyymi
ehkä jokin Mikä on mahdollinen jää tapahtumatta, vaikka olisi multiversumi.
- Anonyymi
Muistaakseni carroll on sanonut että ihmisen valinnoilla ei ole mitään tekemistä multiversumin jakautumisen tapahtumiseen.
Voin myös muistaa väärin. - Anonyymi
"Herää kysymys: Miksi juuri meidän universumissamme olisi sangen suuri todennäköisyys, että noita asioita ei tapahdu, vaikka mahdollisuuksia bussimatkan pieleen menoon on "miljoonia" kertoja enemmän kuin sen onnistumiseen?"
Kun jaottelet universumit sellaisiksi, mitkä sisältävät kaikki tapahtumat, olet jo pikemminkin sanonut, että ne ovat blokkiuniversumeita eli alusta loppuun määriteltyjä aika-avaruuksia, jotka sisältävät vain yhden version tapahtumista. Se että pidät meidän universumissamme mitään satunnaisena on hieman ristiriidassa tuon kanssa. Determinismiä ja satunnaisuuden välillä voidaan kuitenkin yrittää vaihdella eri selityksissä. Satunnaisuutta varten aloita kuitenkin ensin uudelleen sillä tavalla, että sano olevan äärettömän monta universumia, mutta sano ettet tiedä, mitä niissä tapahtuu, koska siihen vaikuttaa satunnaisuus. Sitten sano, että kaikki universumit tapahtuvat kerran _isolla todennäköisyydellä_, koska universumeita on tarpeeksi, jotta jokainen hetki hetkeltä arvotun QM-sattuman tulos saatettaisin myös nähdä edes kerran.
Jos väitetään, että bussimatkaan liittyy satunnaisuus, joka on esim. QM-satunnaisuus, niin kaikki QM-todennäköisyysjakaumat ovat luonnonlakien määräämiä, eli jos ne ovat jonkin kokoiset, niin siihen on sellainen vastaus. Täydessä determinismissä ja QM:ssä voitaisiin kuitenkin kysyä vielä yhtä samaa asiaa. Eli syytä siihen, miksi tämä universumi on yksi näistä universumeista. Tätä varten teorian täytyy konkreettisesti ilmaista, mistä universumeita tulee ulos. Jos sitä ei ole sanottu, ja ne ovat abstraktisti päätetty joukko, joka ei ole minkään kanssa tekemisissä, nin seuraavaa ei voi tehdä. Universumeita voi tulla monta esim. siten, että on ikuinen inflaatio, ja siinä syntyy kuplien sisäiset aika-avaruuden ratkaisut. Näillä universumeilla on kaikilla alussa uniikki alkutila, ja inflatiossa se selitetään sillä, että jokaisessa universumissa on ollut eri tiheysjakauma inflaatiokenttää ja muita kenttiä mukaanlukien metriikan häiriöt alussa. Myös inflaton-kentän kvanttifluktuaatio (toivottavasti deterministisestikin selitettynä) tapahtuu erilaisena. Tämä luo eri versiot kaikenlaisista universumeista, jos on ääretön kertaa yrittää tällaista. Nämä eri alkutilat määräävät (deterministisesti tai monen sattuman jälkeen) sen, että kaikki QM-jakaumat ovat tietyn muotoisia tällä hetkellä. Koska kun sanoin, että niiden muotoutuminen perustuu luonnonlakiin, ne kuitenkin alkavat aina jostakin yhdestä tilasta, ja luonnonlaki hallitsee sen tulevan muodon. Samalla tavalla voi ajatella mitä ei-QM-objektit olisivat tehneet per universumi oltuaan eri tavalla alussa. Mikä tahansa muu universumin alku on vain eri versio tästä.
Olet laskenut mahdollisesti väärin sen, että miten monta 'onnistunutta bussimatkaa' on. Jos ajattelisit olevasi vähän niinkuin kaikki muut, niin siitä, että monet menevät bussilla Lahteen päivittäin ja onnistuneesti,voisi ajatella, että juuri onnistuneita matkoja on monta vaihtoehtoa enemmän. Näin sanoessani minäkin jonkin verran uskoin siihen, että todennäköisyysjakauman maksimi kertoo totuuden (tai että minulla on jakauma). Sen sijaan voisi sanoa näistä vastakkain olevista määristä sen, että lähes jokainen tämän hetken ainetila kehittyy dynaamisesti sellaiseksi, että bussimatka on onnistunut. Tämä liittyy enemmän determinismiin kuin sattumaan, mutta ei kiellä QM-sattumia. Lauseeseen voi lisätä, että jokainen tämän hetken ainetila kehittyy onnistuneeksi vaikka siinä on pieniä QM-häiriöitä. Mutta tässä väitetään asioita paljon enemmän ja hatarammalta pohjalta, koska matemattinen fakta, jota kukaan ei voi tarkistaa mistään, saattaa tosiasiassa olla, että QM-häiriön verran muuttunut aine on se, mikä pilaisi bussimatkan. Ensimmäisessä lauseessa kuviteltiin pikemminkin, että ainevaihtoehdot edustavat kaikkia niitä muita bussimatkustajia muina päivinä, joista jo tiedetään, mitä heille käy.
"Miksi tulevaisuutemme on erittäin suuressa määrin ennustettavissa, vaikka tuollaisen multiuniversumiteorian mukaan juuri mitään ennustettavuutta ei olisi?"
Kukaan ei kirjaimellisesti ennusta bussimatkoja, joten eikö kysymyksesi pitäsi olla, onko olemassa mitään determinististä tulkintaa, jos on multiversumiteoria? Puhuin jo omista mielipiteistäni tästä, että kummalta se ääneen lausuttuna vaikuttaa. Mutta yleensä mikään QM-teoria tai QM-objekti (atomi vs. universumi) ei ole sellainen, että siinä lukee valmiina vastaus kysymykseen deterministinen vai satunnainen. Täysin deterministisen multiversumin täytyy yrittää todella lujaa saada toisistaan poikeavia universumeja alulle. Et kuitenkaan kysele asioita enää siten, että sinusta ennustettavuus estäisi multiversumien käytön, vaan pikemminkin ongelma on toiseen suuntaan? Ennustettavuutta on maailmassa nähty paljon ja sitä on paljon sellaisena, että se on tulkinnan ulottumattomissa. Mikään esitys muusta asiasta kuin jokaisesta noista ennustetusta systeemistä yksi kerrallaan, ei minusta vaikuta niihin.- Anonyymi
Eli siis parempi olla enää ikinä menemättä bussiin, jos kerran ennustettavuutta ei ole. Silloinhan on äärimmäisen epätodennäköistä, että seuraava bussimatka sujuisi ilman itsen tai kanssamatkustajien kuolemaa.
- Anonyymi
Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-864)
Anon: ”Herää kysymys: Miksi juuri meidän universumissamme olisi sangen suuri todennäköisyys, että noita [kaoottisia] asioita ei tapahdu, vaikka mahdollisuuksia bussimatkan pieleen menoon on "miljoonia" kertoja enemmän kuin sen onnistumiseen?”
Multiversumiteorioita on erilaisia ja universumeilla tarkoitetaan niissä multiversumin osia ja itse tarkoitan tässä niillä sellaisia multiversumin laaja-alaisimpia osia, joiden välillä ei ole muuta kuin kvanttimekaanisiin ilmiöihin perustuvaa sellaista niiden sisältämien identtisten osien välistä vuorovaikutusta, jonka vaikutukset ovat potentiaalisesti havaittavissa siten, että ne vaikutukset ovat yhdistettävissä siihen vuorovaikutukseen, vaikka tuo ei yleensä toteudukaan, mutta joka vuorovaikutus kuitenkin on merkki siitä, että ne eivät ole täysin erillisiä, vaan osia samasta todellisuudesta.
Esitettyjen kysymysten kannalta oleellista on se, että antrooppisen periaatteen mukaan havaitsijat kykenevät havaitsemaan vain sellaisia universumeita jotka mahdollistavat heidän havaintonsa.
Eli, havaitsemisen kannalta relevanteissa merkityksissä erittäin kaoottisissa universumeissa erittäin todennäköisesti ei muodostuisi kaikkia niitä rakenteita, jotka ovat edellytyksiä sille, että ylipäätään havaittaisiin jotain tai että ne pysyisivät kasassa niin kauan, että muistettaisiin, että mitä havaittiin tai, että kyettäisiin esittämään kysymyksiä liittyen siihen, että mitä havaittiin tai siihen, että miksi havaittiin sitä, mitä havaittiin, tai että etenkään esitettäisiin esittämiesi kaltaisia mutkikkaampia kysymyksiä jne.
Lisäksi, havaitsemisen mahdollistavien suhteellisen pysyvien rakenteiden säilyminen vaikuttaisi edellyttävän - ainakin tässä universumissa - myös sitä, että havaitseminen lisää elinkelpoisuutta, mikä korreloi positiivisesti sen kanssa, että havaitsevat olennot toimivat satunnaista käyttäytymistä epätodennäköisemmin sellaisilla tavoilla, jotka vaarantaisivat kyseisten rakenteiden muodostumista ohjaavan informaation kopioitumista ohjaamaan uusien vastaavien rakenteiden muodostumista ja jos esim. bussimatkojen havaittaisiin olevan erittäin kaoottisia ja vaarallisia, niin olisi epätodennäköistä, että ihmiset suunnittelisivat käyttävänsä bussia, tai ehkä myös, että niitä edes valmistettaisiinkaan kyseisessä universumissa jne. :D
”Miksi tulevaisuutemme on erittäin suuressa määrin ennustettavissa, vaikka tuollaisen multiuniversumiteorian mukaan juuri mitään ennustettavuutta ei olisi?”
Havaitsemme sellaisia universumien sisältöjä, joiden prosessien eteneminen on jossain määrin ennustettavaa, koska ilmeisesti olisi erittäin epätodennäköistä, että havaitsevat olennot kykenisivät elämään ja lisääntymään sellaisissa olosuhteissa, jotka olisivat täysin ennustamattomia, tarkoittaen sitä, että tuollaisia olosuhteita ei havaita, vaikka multiversumiteorioiden perusteella voidaankin päätellä, että lähes kaikki universumit ovat täysin elinkelvottomia, koska on ilmeistä, että etenkin pitkäkestoinen havaitseminen ja elämän muodostuminen edellyttävät sellaisia äärimmäisen tarkkaan tietyntyyppisiä olosuhteita - mukaanlukien aineen paikallinen jakautuminen - jotka toteutuvat vain erittäin pienessä osassa universumeista ja nimenomaan tuollaisissa havaittavissa olevissa universumeissa siis on kaikesta huolimatta todennäköistä, että esim. ns. onnistunut bussimatka, joka on oleellisilta osiltaan, eli lopputilan saavuttamisen kannalta välttämättömien ehtojen osalta - mutkikkuudestaan huolimatta - äärimmäisen paljon yksinkertaisempi prosessi, kuin erityisesti abiogeneesiin liittyvä, havaitsevien olentojen muodostumista ohjaavan geneettisen materiaalin asianmukaista kopioitumista ohjaavien rakenteiden muodostuminen alunperin ns. spontaanisti kyseisessä universumissa, havaitaan sekin – eli siis se bussimatka - sitten yleensä suurinpiirtein suunnitellulla tavalla. Bon voyage! :D- Anonyymi
Siinä Stephen Hawkingin ohjelmassa mainittiin nimenomaan sellainen teoria, että kaikki mikä on mahdollista tapahtua tapahtuu jossain universumissa. Sellaista vastaan kritisoin, kuten aloituksessa yritin selvittää, en nimimerkki Santtusen mainitsemaa multiuniversumiteoriaa, jossa oma universumimme on yksi monista.
Eli rautalangasta: Jos olisi niin, että kaikki minkä on mahdollista tapahtua (on se sitten miten epätodennäköistä tahansa) tapahtuisi jossain universumissa, joita olisi ääretön määrä, silloin olisi olemassa ääretön määrä universumeja, joissa ovat tapahtuneet tähän asti kaikki asiat täsmälleen samoin kuin meidän universumissamme. Mutta silti tulevaisuudessa erilaisia jatkoja olisi ääretön määrä. Olisi siis lottovoittoonkin verrattuna äärettömän epätodennäköistä selvitä tulevasta bussimatkasta hengissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinä Stephen Hawkingin ohjelmassa mainittiin nimenomaan sellainen teoria, että kaikki mikä on mahdollista tapahtua tapahtuu jossain universumissa. Sellaista vastaan kritisoin, kuten aloituksessa yritin selvittää, en nimimerkki Santtusen mainitsemaa multiuniversumiteoriaa, jossa oma universumimme on yksi monista.
Eli rautalangasta: Jos olisi niin, että kaikki minkä on mahdollista tapahtua (on se sitten miten epätodennäköistä tahansa) tapahtuisi jossain universumissa, joita olisi ääretön määrä, silloin olisi olemassa ääretön määrä universumeja, joissa ovat tapahtuneet tähän asti kaikki asiat täsmälleen samoin kuin meidän universumissamme. Mutta silti tulevaisuudessa erilaisia jatkoja olisi ääretön määrä. Olisi siis lottovoittoonkin verrattuna äärettömän epätodennäköistä selvitä tulevasta bussimatkasta hengissä.Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-865)
Ilmeisesti jokainen tapahtuma, jonka on mahdollista tapahtua, tosiaan tapahtuu viittaamasi kaltaisten multiversumimallien mukaan jossakin tai joissakin universumeista, eli multiversumin ”haarautumista”, koska muuten sen tapahtuminen ei olisi mahdollista, ja noiden haarautumien määrä tosiaan lähestyy ajan funktiona ääretöntä ja olemassa myös on vastaavasti lukemattomia sellaisia universumeita, joissa kussakin on ääretöntä lähestyvä määrä käytännön kannalta identtisiä "versioita" esim. kustakin havaitsijasta jne., mikä puolestaan on luonteva oletus, koska kaikesta muustakin on vastaava määrä identtisiä versioita.
Mikään konkreettinen havaitsija ei kuitenkaan ole missä tahansa multiversumin osassa, vaan sen tietyssä osassa, jota luonnehtii sen erityinen historia ja siihen liittyvät luonnonlait ja tavat, joilla tapahtumat korreloivat keskenään. Tuohon liittyy se, mitä totesin siitä, että havaitsemamme multiversumin osa ei ole havaitsemisen kannalta satunnainen suhteessa siihen, että mitkä havaitsemisen edellytykset ovat, mikä liittyy siihen, että havaitsemamme universumin alkuehdot ovat erittäin tarkasti tietynlaiset. Eli, käytännössä sijaitsemme äärimmäisen epätodennäköisessä ja nimenomaan tietyntyyppisessä osassa multiversumia.
Tekoälyn mukaan Schrödinger:in yhtälö ja Born:in sääntö allokoivat korkeampia todennäköisyyksiä sellaisille tapahtumille, jotka ovat konsistentteja suhteessa aaltofunktion aiempaan kehittymiseen ja dekoherenssi takaa sen, että makroskooppisten tapahtumien käyttäytyminen noudattaa klassista fysiikkaa, koska niihin liittyvät kvanttitilat lomittuvat ympäristönsä kanssa, mikä vähentää epätodennäköisten haaraumien välistä interferenssiä ja pienet – suhteellisen stabiilit – muutokset ovat siis paljon todennäköisempiä, kuin suuremmat.
Kannattaa myös huomata, että ei ole universaalisesti hyväksyttyä, että reaalista todennäköisyyttä olisi edes olemassakaan, vaan luontevampaa voi olla ajatella, että kyse on vain ns. epistemisestä todennäköisyydestä, eli siitä, että ei tiedetä sitä, että mitkä deterministiset tapahtumat tulevat tapahtumaan, mitä voidaan kutsua myös ns. superdeterminismiksi, mikä puolestaan ei ole Bell:in teoreeman vastaista, jos luovutaan siitä tyypillisestä oletuksesta, että (havainto) kokeen järjestäjä kykenee tekemään kokeeseen liittyviä valintoja ilman, että koeolosuhteet vaikuttavat kyseisiin valintoihin, koska vaikuttaa itseasiassa ilmeiseltä, että kokeen järjestäjän ja koeolosuhteiden välillä on niiden yhteisestä historiasta johtuvia korrelaatioita.
Kaikenkaikkiaan, havaitsijat joka tapauksessa eivät havaitse millään tietyllä hetkellä multiversumia, vaan sen tietyn haarautuman tiettyjä tapahtumia ja tekoälyn mukaan havaittava stabiilisuuden illuusio on seurausta havaintojen koherenssista suhteessa muistikuviin, eli havaitsemme todennäköisimmin sellaisia tapahtumia, joita olemme havainneet aiemminkin, mikä puolestaan ohjaa käyttäytymistämme jne.
Tekoälyn mukaan emme kykene ”kanavasurffaamaan” multiversumin eri haarautumien välillä, koska ne ovat kausaalisesti erillisiä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että havaintomme ja aiemmat havaintomme korreloivat vahvasti keskenään ja vaikka kaikki mahdollisuudet toteutuvatkin reaalisesti – ainakin siis joidenkin multiversumiteorioiden mukaan, jossakin päin multiversumia – niin kaikki mahdollisuudet eivät siis ole yhtä todennäköisesti havaittavissa olevia millekään tietylle konkreettiselle havaitsijalle.
Nagualismissa tuo selitetään siten, että selittämätön voima on aiheuttanut kokoomapisteen kiinnittymisen tiettyyn sijaintiin ihmisen muodostavassa hajautuneessa energiakentässä, minkä seurauksena havaitsemme ”ajan pyörän” tietyn ”uurteen” ja sen tyypillisen kehittymisen pakottavasti, emmekä tavallisesti kykene havaitsemaan mitään muuta, eli emme kykene läpäisemään ns. ”havaitsemisen rajaa”. Nagualismin mukaan tosin on mahdollista havaita myös muitakin ”ajan pyörän” uurteita omaamalla riittävästi käyttökelpoista energiaa, mutta tuo tarkoittaa käytännössä ihmisen koko energiakentän siirtymistä kyseisten ”uurteiden” välillä ja kyse ei siis ole vain tavanomaisesta tieteellisestä havaitsemisesta, vaan totaalisesta havaitsemisesta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17502974/nagualistinen-tietoisuuskasitys
Kyseisten ”uurteiden” välillä tapahtuvan siirtymisen tieteellinen selittäminen edellyttäisi aiempaa selkeämpää käsitystä siitä, että mitä havaitseminen on ja mahdollista voisi esim. olla, että tietoisuus on alkeistietoisuuksien muodostama emergentti kenttä, joka ainakin korreloi ja ehkä myös resonoi tietyntyyppisten fyysisten järjestelmien kanssa ja edellyttää, että tietyt aiemmat tapahtumat korreloivat keskenään joillakin tietyillä erityisillä tavoilla, mikä voisi selittää mm. sen, että tajunta yksinkertaisesti ns. ”pimenee”, jos tietyt tiukat ehdot eivät täyty, jolloin siis hyvin kaoottiset tapahtumat jäisivät havaitsematta, vaikka ne jossainpäin multiversumia tapahtuisivatkin... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-865)
Ilmeisesti jokainen tapahtuma, jonka on mahdollista tapahtua, tosiaan tapahtuu viittaamasi kaltaisten multiversumimallien mukaan jossakin tai joissakin universumeista, eli multiversumin ”haarautumista”, koska muuten sen tapahtuminen ei olisi mahdollista, ja noiden haarautumien määrä tosiaan lähestyy ajan funktiona ääretöntä ja olemassa myös on vastaavasti lukemattomia sellaisia universumeita, joissa kussakin on ääretöntä lähestyvä määrä käytännön kannalta identtisiä "versioita" esim. kustakin havaitsijasta jne., mikä puolestaan on luonteva oletus, koska kaikesta muustakin on vastaava määrä identtisiä versioita.
Mikään konkreettinen havaitsija ei kuitenkaan ole missä tahansa multiversumin osassa, vaan sen tietyssä osassa, jota luonnehtii sen erityinen historia ja siihen liittyvät luonnonlait ja tavat, joilla tapahtumat korreloivat keskenään. Tuohon liittyy se, mitä totesin siitä, että havaitsemamme multiversumin osa ei ole havaitsemisen kannalta satunnainen suhteessa siihen, että mitkä havaitsemisen edellytykset ovat, mikä liittyy siihen, että havaitsemamme universumin alkuehdot ovat erittäin tarkasti tietynlaiset. Eli, käytännössä sijaitsemme äärimmäisen epätodennäköisessä ja nimenomaan tietyntyyppisessä osassa multiversumia.
Tekoälyn mukaan Schrödinger:in yhtälö ja Born:in sääntö allokoivat korkeampia todennäköisyyksiä sellaisille tapahtumille, jotka ovat konsistentteja suhteessa aaltofunktion aiempaan kehittymiseen ja dekoherenssi takaa sen, että makroskooppisten tapahtumien käyttäytyminen noudattaa klassista fysiikkaa, koska niihin liittyvät kvanttitilat lomittuvat ympäristönsä kanssa, mikä vähentää epätodennäköisten haaraumien välistä interferenssiä ja pienet – suhteellisen stabiilit – muutokset ovat siis paljon todennäköisempiä, kuin suuremmat.
Kannattaa myös huomata, että ei ole universaalisesti hyväksyttyä, että reaalista todennäköisyyttä olisi edes olemassakaan, vaan luontevampaa voi olla ajatella, että kyse on vain ns. epistemisestä todennäköisyydestä, eli siitä, että ei tiedetä sitä, että mitkä deterministiset tapahtumat tulevat tapahtumaan, mitä voidaan kutsua myös ns. superdeterminismiksi, mikä puolestaan ei ole Bell:in teoreeman vastaista, jos luovutaan siitä tyypillisestä oletuksesta, että (havainto) kokeen järjestäjä kykenee tekemään kokeeseen liittyviä valintoja ilman, että koeolosuhteet vaikuttavat kyseisiin valintoihin, koska vaikuttaa itseasiassa ilmeiseltä, että kokeen järjestäjän ja koeolosuhteiden välillä on niiden yhteisestä historiasta johtuvia korrelaatioita.
Kaikenkaikkiaan, havaitsijat joka tapauksessa eivät havaitse millään tietyllä hetkellä multiversumia, vaan sen tietyn haarautuman tiettyjä tapahtumia ja tekoälyn mukaan havaittava stabiilisuuden illuusio on seurausta havaintojen koherenssista suhteessa muistikuviin, eli havaitsemme todennäköisimmin sellaisia tapahtumia, joita olemme havainneet aiemminkin, mikä puolestaan ohjaa käyttäytymistämme jne.
Tekoälyn mukaan emme kykene ”kanavasurffaamaan” multiversumin eri haarautumien välillä, koska ne ovat kausaalisesti erillisiä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että havaintomme ja aiemmat havaintomme korreloivat vahvasti keskenään ja vaikka kaikki mahdollisuudet toteutuvatkin reaalisesti – ainakin siis joidenkin multiversumiteorioiden mukaan, jossakin päin multiversumia – niin kaikki mahdollisuudet eivät siis ole yhtä todennäköisesti havaittavissa olevia millekään tietylle konkreettiselle havaitsijalle.
Nagualismissa tuo selitetään siten, että selittämätön voima on aiheuttanut kokoomapisteen kiinnittymisen tiettyyn sijaintiin ihmisen muodostavassa hajautuneessa energiakentässä, minkä seurauksena havaitsemme ”ajan pyörän” tietyn ”uurteen” ja sen tyypillisen kehittymisen pakottavasti, emmekä tavallisesti kykene havaitsemaan mitään muuta, eli emme kykene läpäisemään ns. ”havaitsemisen rajaa”. Nagualismin mukaan tosin on mahdollista havaita myös muitakin ”ajan pyörän” uurteita omaamalla riittävästi käyttökelpoista energiaa, mutta tuo tarkoittaa käytännössä ihmisen koko energiakentän siirtymistä kyseisten ”uurteiden” välillä ja kyse ei siis ole vain tavanomaisesta tieteellisestä havaitsemisesta, vaan totaalisesta havaitsemisesta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17502974/nagualistinen-tietoisuuskasitys
Kyseisten ”uurteiden” välillä tapahtuvan siirtymisen tieteellinen selittäminen edellyttäisi aiempaa selkeämpää käsitystä siitä, että mitä havaitseminen on ja mahdollista voisi esim. olla, että tietoisuus on alkeistietoisuuksien muodostama emergentti kenttä, joka ainakin korreloi ja ehkä myös resonoi tietyntyyppisten fyysisten järjestelmien kanssa ja edellyttää, että tietyt aiemmat tapahtumat korreloivat keskenään joillakin tietyillä erityisillä tavoilla, mikä voisi selittää mm. sen, että tajunta yksinkertaisesti ns. ”pimenee”, jos tietyt tiukat ehdot eivät täyty, jolloin siis hyvin kaoottiset tapahtumat jäisivät havaitsematta, vaikka ne jossainpäin multiversumia tapahtuisivatkin...Voiko mahdollinen olla olemassa ilman, että se on totta missään?
loogiset positivistit, sanovat: kyllä — mahdollisuus on vain ilmaisua tietystä logiikasta, ei entiteetti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-865)
Ilmeisesti jokainen tapahtuma, jonka on mahdollista tapahtua, tosiaan tapahtuu viittaamasi kaltaisten multiversumimallien mukaan jossakin tai joissakin universumeista, eli multiversumin ”haarautumista”, koska muuten sen tapahtuminen ei olisi mahdollista, ja noiden haarautumien määrä tosiaan lähestyy ajan funktiona ääretöntä ja olemassa myös on vastaavasti lukemattomia sellaisia universumeita, joissa kussakin on ääretöntä lähestyvä määrä käytännön kannalta identtisiä "versioita" esim. kustakin havaitsijasta jne., mikä puolestaan on luonteva oletus, koska kaikesta muustakin on vastaava määrä identtisiä versioita.
Mikään konkreettinen havaitsija ei kuitenkaan ole missä tahansa multiversumin osassa, vaan sen tietyssä osassa, jota luonnehtii sen erityinen historia ja siihen liittyvät luonnonlait ja tavat, joilla tapahtumat korreloivat keskenään. Tuohon liittyy se, mitä totesin siitä, että havaitsemamme multiversumin osa ei ole havaitsemisen kannalta satunnainen suhteessa siihen, että mitkä havaitsemisen edellytykset ovat, mikä liittyy siihen, että havaitsemamme universumin alkuehdot ovat erittäin tarkasti tietynlaiset. Eli, käytännössä sijaitsemme äärimmäisen epätodennäköisessä ja nimenomaan tietyntyyppisessä osassa multiversumia.
Tekoälyn mukaan Schrödinger:in yhtälö ja Born:in sääntö allokoivat korkeampia todennäköisyyksiä sellaisille tapahtumille, jotka ovat konsistentteja suhteessa aaltofunktion aiempaan kehittymiseen ja dekoherenssi takaa sen, että makroskooppisten tapahtumien käyttäytyminen noudattaa klassista fysiikkaa, koska niihin liittyvät kvanttitilat lomittuvat ympäristönsä kanssa, mikä vähentää epätodennäköisten haaraumien välistä interferenssiä ja pienet – suhteellisen stabiilit – muutokset ovat siis paljon todennäköisempiä, kuin suuremmat.
Kannattaa myös huomata, että ei ole universaalisesti hyväksyttyä, että reaalista todennäköisyyttä olisi edes olemassakaan, vaan luontevampaa voi olla ajatella, että kyse on vain ns. epistemisestä todennäköisyydestä, eli siitä, että ei tiedetä sitä, että mitkä deterministiset tapahtumat tulevat tapahtumaan, mitä voidaan kutsua myös ns. superdeterminismiksi, mikä puolestaan ei ole Bell:in teoreeman vastaista, jos luovutaan siitä tyypillisestä oletuksesta, että (havainto) kokeen järjestäjä kykenee tekemään kokeeseen liittyviä valintoja ilman, että koeolosuhteet vaikuttavat kyseisiin valintoihin, koska vaikuttaa itseasiassa ilmeiseltä, että kokeen järjestäjän ja koeolosuhteiden välillä on niiden yhteisestä historiasta johtuvia korrelaatioita.
Kaikenkaikkiaan, havaitsijat joka tapauksessa eivät havaitse millään tietyllä hetkellä multiversumia, vaan sen tietyn haarautuman tiettyjä tapahtumia ja tekoälyn mukaan havaittava stabiilisuuden illuusio on seurausta havaintojen koherenssista suhteessa muistikuviin, eli havaitsemme todennäköisimmin sellaisia tapahtumia, joita olemme havainneet aiemminkin, mikä puolestaan ohjaa käyttäytymistämme jne.
Tekoälyn mukaan emme kykene ”kanavasurffaamaan” multiversumin eri haarautumien välillä, koska ne ovat kausaalisesti erillisiä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että havaintomme ja aiemmat havaintomme korreloivat vahvasti keskenään ja vaikka kaikki mahdollisuudet toteutuvatkin reaalisesti – ainakin siis joidenkin multiversumiteorioiden mukaan, jossakin päin multiversumia – niin kaikki mahdollisuudet eivät siis ole yhtä todennäköisesti havaittavissa olevia millekään tietylle konkreettiselle havaitsijalle.
Nagualismissa tuo selitetään siten, että selittämätön voima on aiheuttanut kokoomapisteen kiinnittymisen tiettyyn sijaintiin ihmisen muodostavassa hajautuneessa energiakentässä, minkä seurauksena havaitsemme ”ajan pyörän” tietyn ”uurteen” ja sen tyypillisen kehittymisen pakottavasti, emmekä tavallisesti kykene havaitsemaan mitään muuta, eli emme kykene läpäisemään ns. ”havaitsemisen rajaa”. Nagualismin mukaan tosin on mahdollista havaita myös muitakin ”ajan pyörän” uurteita omaamalla riittävästi käyttökelpoista energiaa, mutta tuo tarkoittaa käytännössä ihmisen koko energiakentän siirtymistä kyseisten ”uurteiden” välillä ja kyse ei siis ole vain tavanomaisesta tieteellisestä havaitsemisesta, vaan totaalisesta havaitsemisesta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17502974/nagualistinen-tietoisuuskasitys
Kyseisten ”uurteiden” välillä tapahtuvan siirtymisen tieteellinen selittäminen edellyttäisi aiempaa selkeämpää käsitystä siitä, että mitä havaitseminen on ja mahdollista voisi esim. olla, että tietoisuus on alkeistietoisuuksien muodostama emergentti kenttä, joka ainakin korreloi ja ehkä myös resonoi tietyntyyppisten fyysisten järjestelmien kanssa ja edellyttää, että tietyt aiemmat tapahtumat korreloivat keskenään joillakin tietyillä erityisillä tavoilla, mikä voisi selittää mm. sen, että tajunta yksinkertaisesti ns. ”pimenee”, jos tietyt tiukat ehdot eivät täyty, jolloin siis hyvin kaoottiset tapahtumat jäisivät havaitsematta, vaikka ne jossainpäin multiversumia tapahtuisivatkin...Eli pitää pysytellä busseista kaukana, jos kerran ennustettavuutta ei ole. Mutta silloin on ongelmana, että eihän omallakaan autolla uskalla lähteä mihinkään, koska matkan sujuminen ilman karmeita tapahtumia on äärimmäisen epätodennäköistä.
- Anonyymi
Onko noin? Mitä jos nuo skenaariot pieleen menneestä bussimatkasta eivät olekaan mahdollisia? Esimerkiksi siinä historiassa missä elämme bussikuski ei omista puukkoa.
Jossain toisessa historiassa hän voisi kenties omistaa puukon, mutta siinä historiassa et myöskään olisi lähdössä bussimatkalle, kenties, koska tietäisit sen olevan vaarallista.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.- Anonyymi
Miksi suljet mielivaltaisesti pois sen mahdollisuuden, että bussikuski omistaa puukon? Lähtökohtahan oli sellainen multiuniversumiteoria, jossa kaikki mahdollinen tapahtuu. Ja miksi meidän universumimme olisi sellainen, että bussikuski ei omista puukkoa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi suljet mielivaltaisesti pois sen mahdollisuuden, että bussikuski omistaa puukon? Lähtökohtahan oli sellainen multiuniversumiteoria, jossa kaikki mahdollinen tapahtuu. Ja miksi meidän universumimme olisi sellainen, että bussikuski ei omista puukkoa?
Meidän universumissa toinen vaihtoehto on välttämättä totta: Joko bussikuski omistaa puukon tai hän ei sitä omista. Schrödingerin puukkoa ei makromaailmassa ole. Siksi ainoastaan toinen vaihtoehto on mahdollinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meidän universumissa toinen vaihtoehto on välttämättä totta: Joko bussikuski omistaa puukon tai hän ei sitä omista. Schrödingerin puukkoa ei makromaailmassa ole. Siksi ainoastaan toinen vaihtoehto on mahdollinen.
Molemmat ovat mahdollisia. On voinut saada vaikkapa edellisenä päivänä syntymäpäivälahjakseen lapin leukun tai sitten ei ole saanut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Molemmat ovat mahdollisia. On voinut saada vaikkapa edellisenä päivänä syntymäpäivälahjakseen lapin leukun tai sitten ei ole saanut.
Kyllä kaikilla bussikuskeilla on puukko, mutta sitä säilytetään kotona työkalupakissa. Mahdollisessa mutta epätodennäköisessä maailmassa bussikuski ottaa puukon taskuun mukaan lähtiessään töihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä kaikilla bussikuskeilla on puukko, mutta sitä säilytetään kotona työkalupakissa. Mahdollisessa mutta epätodennäköisessä maailmassa bussikuski ottaa puukon taskuun mukaan lähtiessään töihin.
Eli ennustettavuutta ei ole. Ei siis kannata ikinä mennä bussin kyytiin, jos kerran kaikkiammahdollinen voi tapahtua.
- Anonyymi
"Multiversumi" -idealla yritetään kiertää äärellisyyden ja äärettömyyden aiheuttama ristiriita. Mutta saattaa olla mahdollista, että joskus kauan sitten universumissa on tapahtunut useitakin vastaavia räjähdyksiä, jotka ovat luoneet omia universumeja. Yksi tila/avaruus, monta erillistä universumia.
- Anonyymi
Kyseessä ei ole edelleenkään multiversumi, vaan yksi ja sama 5-ulotteinen universumi jossa yksi ulottuvuuksista on modaaliulottuvuus. Modaaliulottuvuudessa eri indeksit ovat kausaalisesti eristettyjä, kun aikaulottuvuudessa kausaliteetti voi vaikuttaa vain yhteen suuntaan, ja tilaulottuvuuksissa molempiin suuntiin.
Pitäisi osata vastata myös milloin jokin asia tapahtuu multiversumissa. Mahdollisesti jopa äärettömän kaukana tulevaisuudessa?
- Anonyymi
Numeromies voisi kommentoida.
Mitä tarkoittaa että maailmankaikkeuden Fine tuning ongelmassa kaikkein ongelmallisinta on se että entropia on matala
Hyvä kysymys – tämä liittyy syvällisesti siihen, miksi maailmankaikkeus ylipäätään näyttää sellaiselta kuin se näyttää, ja miksi elämä on ylipäätään mahdollista.
Fine-tuning-ongelma ja entropia
Fine-tuning-ongelma viittaa siihen, että luonnon perusvakioiden ja alkuräjähdyksen alkuehtojen on oltava äärimmäisen tarkkoja, jotta maailmankaikkeus voisi sisältää esimerkiksi tähtiä, galakseja ja elämää. Pienikin poikkeama joissakin vakioissa tai alkuehdoissa voisi johtaa maailmankaikkeuteen, jossa ei ole mitään monimutkaista rakennetta.
Yksi kaikkein ongelmallisimmista fine-tuning-ilmiöistä koskee maailmankaikkeuden alkuperäistä entropiaa.
---
Mikä on entropia?
Entropia on fysiikassa mitta sille, kuinka "epäjärjestyksessä" tai "epätodennäköisessä" tilassa systeemi on. Korkea entropia = paljon tapoja järjestää asiat → kaoottinen ja tasainen tila.
Matala entropia = vain vähän mahdollisia järjestyksiä → hyvin järjestäytynyt tila.
---
Miksi matala entropia on ongelmallinen fine-tuningin kannalta?
Kun maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä, sen entropia oli äärimmäisen matala. Se tarkoittaa, että universumi oli hyvin järjestäytynyt, ja juuri tämä mahdollisti:
Galaksien ja tähtien muodostumisen
Energian epätasaisen jakautumisen, joka mahdollisti rakenteiden synnyn
Elämän ja havaitsijoiden olemassaolon
Roger Penrosen laskelmien mukaan tämän alkuperäisen tilan todennäköisyys oli uskomattoman pieni – jotain luokkaa 1 mahdollisuus 10^10^123:sta. (Se on valtavasti enemmän kuin atomeja koko havaittavassa universumissa.)
Toisin sanoen: jotta universumi voisi alkaa matalalla entropialla ja sitten kehittyä meitä kohti, sen täytyi olla alkuhetkellä äärimmäisen epätodennäköisessä tilassa.
---
Miksi tämä on niin suuri ongelma?
1. Luonnollinen kysymys: Miksi maailmankaikkeus ei alkanut korkealla entropialla, joka olisi ollut paljon todennäköisempää?
2. Termodynamiikan mukaan entropian pitäisi kasvaa → nykyinen universumimme on "tavallisempi" kuin alkuhetken universumi. Miksi siis universumi ei syntynyt jo suoraan "valmiiksi kaoottisena"?
3. Fine-tuning-problematiikka: Jos alkuperäinen matala entropia on näin äärimmäisen epätodennäköinen, miksi juuri tällainen aloitus toteutui? Onko taustalla jokin syvempi syy, "multiversumi", luoja, vai jotain muuta?
---
Yhteenveto
Matala entropia on ongelmallista fine-tuning-ongelmassa, koska se vaikuttaa uskomattoman epätodennäköiseltä. Universumin alkuhetken olisi ollut äärettömän paljon todennäköisempää olla kaoottinen ja korkean entropian tila, mutta se ei ollut. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miksi alkuräjähdyksen ehdot olivat juuri sellaiset, että ne mahdollistivat monimutkaisuuden ja elämän.
Jos haluat, voin selittää myös sitä, miten tähän liittyy ajan nuoli ja miksi tämä liittyy meidän kokemukseen ajan suunnasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1191662
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991488Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy36911Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29859Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?38811Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50786Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s43738Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37730Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56728Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37700