Siinä missä silmille sidottu kangas estää näkemisen, valhe ja fanaattinen usko estävät näkökyvyn sielun silmiltä. Sokeus on elämää rajoittava tekijä ja niin on myös tyhmyys. Tyhmä ei kykene tunnistamaan mahdollisuuksia tai toimimaan rationaalisella tavalla. Siksi tyhmyys on vamma, se on rajoitus, joka rajoittaa mahdollisuuksia elää elämäänsä täysillä. Tyhmyys voi estää työnsaannin tai rajoittaa palkkatasoa tai sosioekonomista asemaa.
Mikä rajoittaa ihmisen elämää, rajoittaa hänen vapauttaan. Tyhmyys on siis vapauden rajoitus. Mutta tyhmyydellä on vain pieni ero sokeaan ja fanaattiseen uskoon, jota uskoja ei kyseenalaista, vaikka vastakkaiset todisteet tuotaisiin hänen silmiensä eteen. Myös sokea fanaattinen usko estää ihmistä punnitsemasta asioiden todenperäisyyttä, se estää kriittisen ajattelun, koska uskon kanssa ristiriitaisia väitteitä ei haluta uskoa. Jos nämä asiat johtaisivat uusiin mahdollisuuksiin, jotka sokean uskon vuoksi uhrataan, on fanaattinen uskokin vapauden rajoitus. Ihmiset ovat uskomustensa vankeja ja orjia. Se mihin uskomme, ohjaa toimintaamme, ja sitä kautta sitä minkälaisiin mahdollisuuksiin kykenemme tarttumaan. Esimerkiksi, jos uskon että olen krooninen epäonnistuja, silloin en edes yritä jotain jossa voisin onnistua, jolloin haaskaan minulle tarjotun mahdollisuuden.
Propaganda pyrkii aina manipuloimaan tunteitamme ja uskomuksiamme. Usein propagandan tavoitteena on kylvää fanaattista uskoa kuulijakuntaansa. Esimerkiksi totalitaristisissa järjestelmissä ihmisille esitetään väitteitä johtajan jumalallisesta alkuperästä ja erehtymättömyydestä. Näitä iskostetaan ihmisten päähän propagandan avulla, toisto toiston perään, kunnes ihmiset uskovat niihin fanaattisesti. Lopulta käy niin, että ihmiset ummistavat silmänsä johtajien virheiltä, koska johtaja on erehtymätön, ja hänen virheensä olisivat ristiriidassa fanaattisen uskon kanssa. Propaganda on siis vapauden rajoitus ja sen tähden laajalti käytössä totalitaristisissa järjestelmissä. Propagandan avulla valtaa pitävät hallitsevat kansanjoukkoja, muuttavat nämä sätkynukekseen, eikä sätkynukke koskaan voi olla vapaa. Sätkynukke ei tee yhtäkään päätöstään itse vaan ne päätökset tekee narusta vetäjä. Ne ovat siis täysin muiden ihmisten sanelemia päätöksiä.
Objektiivinen todellisuus tuolla jossain tarjoaa mahdollisuuden irtautua propagandan kahleista. Propagandan ristiriidat muiden tunnettujen tosiasioiden kanssa paljastavat sen valheeksi. Samaan tapaan kuin salapoliisi selvittää rikosta, voimme selvittää totalitaristien meitä kohtaan tekemää rikosta. Voimme verrata heidän propagandaansa tietoon johon uskomme sekä omiin henkilökohtaisiin kokemuksiimme ja sitä kautta löytää niistä ristiriidan, todistaa ne vääräksi. Mutta edellytys tälle on kriittinen ajattelu, ja sen myötä, luopuminen fanaattisista uskomuksista.
Mikä rajoittaa ihmisen elämää, rajoittaa hänen vapauttaan. Tyhmyys on siis vapauden rajoitus. Mutta tyhmyydellä on vain pieni ero sokeaan ja fanaattiseen uskoon, jota uskoja ei kyseenalaista, vaikka vastakkaiset todisteet tuotaisiin hänen silmiensä eteen. Myös sokea fanaattinen usko estää ihmistä punnitsemasta asioiden todenperäisyyttä, se estää kriittisen ajattelun, koska uskon kanssa ristiriitaisia väitteitä ei haluta uskoa. Jos nämä asiat johtaisivat uusiin mahdollisuuksiin, jotka sokean uskon vuoksi uhrataan, on fanaattinen uskokin vapauden rajoitus. Ihmiset ovat uskomustensa vankeja ja orjia. Se mihin uskomme, ohjaa toimintaamme, ja sitä kautta sitä minkälaisiin mahdollisuuksiin kykenemme tarttumaan. Esimerkiksi, jos uskon että olen krooninen epäonnistuja, silloin en edes yritä jotain jossa voisin onnistua, jolloin haaskaan minulle tarjotun mahdollisuuden.
Propaganda pyrkii aina manipuloimaan tunteitamme ja uskomuksiamme. Usein propagandan tavoitteena on kylvää fanaattista uskoa kuulijakuntaansa. Esimerkiksi totalitaristisissa järjestelmissä ihmisille esitetään väitteitä johtajan jumalallisesta alkuperästä ja erehtymättömyydestä. Näitä iskostetaan ihmisten päähän propagandan avulla, toisto toiston perään, kunnes ihmiset uskovat niihin fanaattisesti. Lopulta käy niin, että ihmiset ummistavat silmänsä johtajien virheiltä, koska johtaja on erehtymätön, ja hänen virheensä olisivat ristiriidassa fanaattisen uskon kanssa. Propaganda on siis vapauden rajoitus ja sen tähden laajalti käytössä totalitaristisissa järjestelmissä. Propagandan avulla valtaa pitävät hallitsevat kansanjoukkoja, muuttavat nämä sätkynukekseen, eikä sätkynukke koskaan voi olla vapaa. Sätkynukke ei tee yhtäkään päätöstään itse vaan ne päätökset tekee narusta vetäjä. Ne ovat siis täysin muiden ihmisten sanelemia päätöksiä.
Objektiivinen todellisuus tuolla jossain tarjoaa mahdollisuuden irtautua propagandan kahleista. Propagandan ristiriidat muiden tunnettujen tosiasioiden kanssa paljastavat sen valheeksi. Samaan tapaan kuin salapoliisi selvittää rikosta, voimme selvittää totalitaristien meitä kohtaan tekemää rikosta. Voimme verrata heidän propagandaansa tietoon johon uskomme sekä omiin henkilökohtaisiin kokemuksiimme ja sitä kautta löytää niistä ristiriidan, todistaa ne vääräksi. Mutta edellytys tälle on kriittinen ajattelu, ja sen myötä, luopuminen fanaattisista uskomuksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onneksi todellisuus on autuaan piittaamaton aivoissamme tapahtuvista sähkökemiallisista tapahtumista.
Jep, hyvää pohdintaa aloituksess
Hyvä aloitus, ajankohtainen.
Fanaattinen usko, kammottava ilmiö.
Mielenkiintoinen avaus.
Fanaattinen usko.
Riippuvuus voimakkaista tuntemuksista.
Sanoitusta, selitystä, järkeistystä selittelemiseksi itselle ja vähän muillekin.
Välittäjäainetrippiä.
Äo 80-105 Elämä ja vilppi taituruus. Kansanmiehiä. Intohimoisuus.
Äo 105-130 Totuus ja tietämättömyys. Pilkan ja vainon kohteita kun todistavat pahat teot. Ja estävät niitä kunnolla tekemästä.
Äo 130-155 Tie ja hyvyys. Taidollisia ja päteviä.
Aloittaja kuvaa hyvin totuudellisten ja tietämättömien tilaa. Ja kutsuu heitä tyhmiksi kun he elävät moraalisesti puhdasta elämää.
Nämä eivät kunnolla työllisty koska ovat vainon kohteita. Intohimoiset elämän taiturit vievät heitä selän takana päin jorpakkoa.
En ole tyytyväinen aloittajan käsityskykyyn. Hän ei tunne Intialaista filosofiaa joka ainoana on perehtynyt ihmisen sisäisen maailman tutkimiseen ja tuntemiseen.
Hän kuvaa kuitenkin hyvin itse ilmiön ulkoisia piirteitä.