Michael Johnson. Tai ei enää, kun aktiiviura on päättynyt. Mutta ajatelkaapa vain 200m maailmanennätystä (muistaakseni Atlantassa 1996) 19,32s. Jaa se kahdella, niin saat ajan sataselle. Siis 100m aikaan 9,66!
Okei, tässä tapauksessa 100 100 ei ole yksiselitteisesti 200, matkat ovat hieman erilaisia sikäli, että satasella lähdöllä on suurempi merkitys (paitsi menestymiseen kilpailussa muita vastaan, myös aikaan). Mutta ei millään niin suuri, etteikö tuolla juoksulla olisi helposti irronnut satasen ME.
Ja huomatkaa, kuinka ylivoimainen Johnson oli 200m:llä. Frankie Frederick pitää hallussaa maailman toiseksi kovinta aikaa, 19,68. Aikojen ero, 36 sekunnin sadasosaa, on pikajuoksussa i-kui-suus!
Okei, tässä tapauksessa 100 100 ei ole yksiselitteisesti 200, matkat ovat hieman erilaisia sikäli, että satasella lähdöllä on suurempi merkitys (paitsi menestymiseen kilpailussa muita vastaan, myös aikaan). Mutta ei millään niin suuri, etteikö tuolla juoksulla olisi helposti irronnut satasen ME.
Ja huomatkaa, kuinka ylivoimainen Johnson oli 200m:llä. Frankie Frederick pitää hallussaa maailman toiseksi kovinta aikaa, 19,68. Aikojen ero, 36 sekunnin sadasosaa, on pikajuoksussa i-kui-suus!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan tuo Michael Johnsonin ME yksi yleisurheilun kautta aikojen järisyttävimmistä suorituksista. Kuuluu samaan tasoon kuin Bob Beamonin huikea pituushypyn ME 890 aikanaan.
Muistelen jostain aikanaan lukeneeni, että Johnson juoksi ekan satasen kaarteessa 10,12 ja toinen pätkä olisi tullut lentävällä lähdöllä 9,20.
Jos tuo aiemmin keskustelussa ilmennyt Johnsonin satasen ennätys tosiaan oli 10,08 ja tämä 10,12 kaarteessa pitää paikkansa, voi helposti päätellä, että Johnson olisi ollut tuohon aikaan hyvinkin lähellä samoissa kisoissa juostun 100 m:n ME:tä, 9,84 (Donovan Bailey).
Yhtäkaikki, tuo 200 metrin ME lienee nykyisistä ennätyksistä niitä, joka tulee kestämään ikuisuuksiin...