En oikein tiennyt minne tämän jutun laittaisin.
Tämänkertainen ongelma on se, että äitini meni ostamaan päälle 1000 euron härvelin huutokaupasta. Kauppakirja tehtiin ja myyjä luotti, että rahat maksetaan. Isäni ei tiennyt ettei äitini tilillä ole ko. rahoja. (molemmat vanhemmat käyvät töissä) Ja nyt äitini painostaa isääni maksamaan, kun huutokauppapäivänä oli heidän hääpäivänsäkkin. Isä ei ole ainakaan ielä suostunut. Ja äiti on aloittanut tämän perinteisen kiristysoperaationsa -> mökötys, mykkäkoulu ja uhkailu muuttaa pois kotoa. (itse kysyisin, että olihan se lupaus)
En ymmärrä miksi ihmeessä äidin täytyy aina saada sen mitä hän haluaa. Hän ei pätkääkään mieti onko siihen varaa vai ei, puhumattakaan siitä onko hankinta tarpeellinen. Ja tuollainen äitini on ollut aina. Viimeiset 15 vuotta ovat olleet pahimmat. Ja jos hänellä itsellään ei ole varaa, hän pakottaa isäni maksamaan. Eikä hänkään jaksa loputtomiin aina hanttiin pistää. Äiti aina vetoaa siihen, että hänellä ei ole ikinä mitään kivaa, isä ei ikinä hanki hänelle mitään kivaa, hän vuosikaudet teki töitä kotitilalla mukamas ilman palkkaa. Aina on jokin tekosyy. Ja vaikuttaa siltä ettei hän oikeasti ymmärrä miten hän kohtelee isääni. Eikä hän muutenkaan ikinä ajattele miltä muista tuntuu. Itsekkäin materialisti mitä olen ikinä nähnyt.
Äitini ei suostu menemään psykiatrille. Koska sanoo ettei ole hullu. Miten ihmeessä tuon ongelman saa kuriin. Kotona asuu vielä 10 vuotta nuorempi pikkuveljeni (14 v). Ja tiedän miltä hänestä tuntuu asua sielä huonoimpina hetkinä.
Tämänkertainen ongelma on se, että äitini meni ostamaan päälle 1000 euron härvelin huutokaupasta. Kauppakirja tehtiin ja myyjä luotti, että rahat maksetaan. Isäni ei tiennyt ettei äitini tilillä ole ko. rahoja. (molemmat vanhemmat käyvät töissä) Ja nyt äitini painostaa isääni maksamaan, kun huutokauppapäivänä oli heidän hääpäivänsäkkin. Isä ei ole ainakaan ielä suostunut. Ja äiti on aloittanut tämän perinteisen kiristysoperaationsa -> mökötys, mykkäkoulu ja uhkailu muuttaa pois kotoa. (itse kysyisin, että olihan se lupaus)
En ymmärrä miksi ihmeessä äidin täytyy aina saada sen mitä hän haluaa. Hän ei pätkääkään mieti onko siihen varaa vai ei, puhumattakaan siitä onko hankinta tarpeellinen. Ja tuollainen äitini on ollut aina. Viimeiset 15 vuotta ovat olleet pahimmat. Ja jos hänellä itsellään ei ole varaa, hän pakottaa isäni maksamaan. Eikä hänkään jaksa loputtomiin aina hanttiin pistää. Äiti aina vetoaa siihen, että hänellä ei ole ikinä mitään kivaa, isä ei ikinä hanki hänelle mitään kivaa, hän vuosikaudet teki töitä kotitilalla mukamas ilman palkkaa. Aina on jokin tekosyy. Ja vaikuttaa siltä ettei hän oikeasti ymmärrä miten hän kohtelee isääni. Eikä hän muutenkaan ikinä ajattele miltä muista tuntuu. Itsekkäin materialisti mitä olen ikinä nähnyt.
Äitini ei suostu menemään psykiatrille. Koska sanoo ettei ole hullu. Miten ihmeessä tuon ongelman saa kuriin. Kotona asuu vielä 10 vuotta nuorempi pikkuveljeni (14 v). Ja tiedän miltä hänestä tuntuu asua sielä huonoimpina hetkinä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luulen, etteivät nämä ihmiset koskaan mene terapiaan, koska eivät itse miellä olevansa mitenkään ongelmaisia. Ehkä voisit jutella asiasta jollekin lääkärille tai psykologille, joka antaisi sinulle "suhtaumisohjeita". Oman elämäsi rakentaminen on kohdallasi tärkeintä, ja selvästikin osaat jo nyt analysoida tilannetta kypsällä tavalla.
Lähipiirissäni on vastaava kotityranni-tapaus. Yksityiskohtia en halua kertoa, ettei kukaan paljastuisi. Luulen kuitenkin, että tyrannien uhrien on hyvä tietää, etteivät ole ainoita ko. ilmiön kanssa tekemisissä olevia. Tuntemani tyranni on ollut lapsena perheensä pikku-prinsessa. Hyvin varhain hän löysi tai etsi miehen, joka uskollisesti jatkaa prinsessan palvomista. Ja prinsessan jokainen oikku on tyydytettävä, muutoin hän pitää huolen, että kaikilla on vaikeaa. Ulkopuolisten on mahdoton ymmärtää, miten mies toteuttaa ja kestää kaiken! Pariskunnan lapsilla näyttäisi olevan helpompaa, koskaa vaimo vaatii mieheltä luxuspalvelut sekä -kohtelun myös jälkeläisilleen. Prinsessa itse on mielestään tavallinen ja kaikessa kohtuullinen, joskin viisas ihminen.