Itsetunto ihan romuna ja jatkuva suru ja ahdistus painaa takaraivossa. En löydä kumppania, en sitten millään. En yrittämällä, en yrittämättä. En keskittymällä omaan elämääni, en olemalla avoin uusille tuttavuuksille, en deittisovelluksista, baareista, harrastuksista, kavereiden kautta. Oon tavannu useita itseäni kiinnostavia ihmisiä, mutta musta ei kiinnostu kukaan. Aina lähestyessä oon saanut pakit vastauksella ”en etsi tällä hetkellä mitään” tai vastapuoli on jo varattu. Some tuuttaa muiden ikätovereideni parisuhdepostauksia yhteisistä lomamatkoista, asuntokaupoista, kihloista jne. Mun lähipiirissäni ei ole ketään, joka olisi ollut yhtä kauan sinkku kuin minä ja kaikki lähipiirissäni ovat parisuhteessa. Oon ajautunut läheisistä ihmissuhteistani kauemmaksi koska yhteistä ei enää ole muiden suunnitellessa kumppanin kanssa elämää. Kavereiden vapaa-aika ja ylimääräinen raha menee aina kumppanin kanssa tehtyihin suunnitelmiin, mulle aikaa riittää pari kertaa vuodessa kahvikupposen äärellä. Parisuhteessa olevat kaverit touhuilevat kaveripariskuntien kanssa, sinkkukaverilla ei ole sijaa niissä aktiviteeteissa ole. Itsetunto on vuosien aikana murentunut sen seurauksena, että en omana itsenäni kelpaa. Oon yrittänyt ihan kaiken, ollut yrittämättä ja keskittynyt itseeni. Mulle ei vain ole tässä maailmassa selvästi ketään, vaikka kaipaan ihan älyttömästi romanttista rakkautta ja syvää merkityksellistä ihmissuhdetta. Ja uskokaa tai älkää, olen alle 30v nainen.
Ikisinkku ilmeisesti
Anonyymi-ap
51765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Millaista miestä haet tai et hae (esim. ikä, ulkonäkö, status, tulevaisuudensuunnitelmat jne)? Minkälainen oma taustasi on?
Luulisi, että Tinderissä tms nettideiteissä on tarjontaa niin paljon että voit taatusti karsia sieltä haluamasi.
Kyllä Tinderissä ja muissa deittisovelluksissa on tarjontaa josta karsia, ei ole kysymys siitä. Kysymys on siitä että kukaan ei kiinnostu musta. En saa deittisovelluksissa tuhansia tykkäyksiä ja matcheja kuten muut naiset (sen perusteella mitä olen kuullut ja lukenut muut naiset saavat), jonka seurauksena en pääse treffeille.
Millä ikähaarukalla etsit miestä? Esim. 40v+ miehistä hyvinkin moni ottaisi hyvinkin mielellään ikäisesi lapsettoman naisen. Miksi niitä matcheja pitää olla tuhansia?
En ole sanonut että matcheja pitäisi olla tuhansia. Mä en vain ymmärrä mikä mussa on vialla, että mä en saa edes yhtä matchia, en pääse edes yksille treffeille. Ikähaarukka on ollut kaksi vuotta itseäni nuoremmasta kymmenen vuotta itseäni vanhempaan aina näiden vuosien aikana mitä deittiapeissa olen ollut.
ikixinkku kuin joku Paul NEwman
No.Eihän Paul mikään sinkku ollut. Taisi olla Hollywoodin fiksuimpia tyyppejä.
Vilma
Aika julmaa jos noin on. Ainakaan miesten kesken en nyt oo kokenu, että sinkkuja mitenkään syrjitään. Ei silleen kavereista oo pulaa. Ja aina on myös joku eronnut tai muuten. Ei oo sellasta, että kaikki ikätoverit ois yhtäkkiä naimisissa ja ettei kukaan missään vaiheessa erois.
Lomamatkoista tai asuntokaupoista puheen ollen. Niin ne on oikeestaan jo ihan parasta tehdä yksin. Tietenkin naisilla yksin matkustelulla on riskinsä. Mutta en mä itekään matkustais mihinkään islamilaiseen maahan. Ei yksinkertaisesti kiinnostaa. Joo myönnän olin itekin vähän hermona tossa vajaa kolmekymppisenä. Mutta siitä se pikkuhiljaa lähtee parempaan suuntaan.
Mun kaverit on kaikki olleet ~10v suhteissaan, ei ole kukaan eronnut. Oon yrittänyt etsiä uusia ystäviä samassa elämäntilanteessa olevista, mutta lopputulos aina se että uusi tuttavuuteni löytää kumppanin ja meidän väliselle ihmissuhteelle ei enää riitä resursseja. Oon aina jäänyt lopulta yksin kaikissa ihmissuhteissani koska toinen löytää kumppanin. Kyllä, lomamatkoja yms voi tehdä yksinkin, mutta kun mä kaipaan aitoa ihmissuhdetta ja sitä että saisin jakaa edes jotain elämän osa-alueita jonkun kanssa. Vuosikaudet tehnyt kaiken yksin, kyllä tämä satuttaa. En tiedä mitä tarkoittaa ”pikkuhiljaa” kommenttisi viimeisessä lauseessa, kun ei tässä ole mistään puolen vuoden tai vuodenkaan sinkkuudesta kyse vaan kohta 10v sinkkuna.
Sorry, ei ollu tarkotus vähätellä. Jotenkin vaan, kun mun lähipiirissä on aika paljon sinkkumiehiä, niin vaan luulis lyhyemmälläkin matikalla, että jossain ois myös sinkkunaisia. Mutta niin ku tota on pohdittu näissä sinkut ketjuissa täälläkin. Niin toi on aika paljon paikkakunta kohtaistakin, kumpaa on enempi. Ja ehkä miehillä muodostuu tälläsiä turinatiimejä helpommin, ei silleen yksinäisyyttä koeta.
Kampaa tukkasi ja muista pestä hampaasi. Kyllä se siitä!
Tiedän sen epätoivon tunteen, se voi olla välillä musertava. Voimia tilanteeseen.
Olen omalla kohdallani ajatellut, että mun on pakko opetella olemaan yksin ja käsitellä tunteita, että voin olla ehjempi seuraavassa suhteessa.
Tuli vain mieleen, että millaiset kuvat sulla on Tinderissä?
Sehän on puhtaasti visuaalista peliä ja mitä totuudenmukaisemmat kuvat ovat, niin sitä aidomman vaikutelman se vastapuolelle antaa.
Tinder on kuitenkin myös pinnallinen paikka ja siellä helposti kiinnittää huomiota pinnallisiin ominaisuuksiin, kuten kuvien laatuun, vaatetukseen, naisilla meikkiin ja profiilin ulkoasuun yleisesti.
Mikä on se erottava tekijä, jolla erotut tuhansien tähtien joukosta?
Itsellä esimerkiksi menee koko omakuvaus riimissä, koska olen runoilija ja kuvat antavat aidon vaikutelman ulkonäöstä, tyylistä jne.
Syvällisiin ominaisuuksiin jos mennään, niin kuinka paljon kerrot itsestäsi? Oletko avoin vai sulkeutunut, koska sen mukaista seuraa on todennäköisemmin odotettavissa.
Pureuduin tässä nyt vain omalla mielipiteelläni siihen, miten olen itse kokenut Tinderin ja sen haasteet.
Kuvat on olleet hyvät, samoin bioteksti. Ei ongelma ole vain deittisovelluksissa, vaan myös siinä ettei mua lähestytä livenä ja itse lähestyessä saan aina pakit. En sano olevani täydellinen, mutta en vuosien itsetutkiskelun, terapian ja pohdiskeluiden päätteeksi silti ymmärrä, mikä mussa on niin vialla etten kelpaa kellekään.
Tuon asian kanssa painii varmasti moni nykyään. Aika harva ihminen omastakaan kaveripiiristä on löytänyt baarista muuta kuin seksiseuraa. Ihmiset eivät uskalla katsoa edes silmiin.
Onko sulla mitään harrastuksia, jonka kautta voisi tutustua toisiin sinkkuihin tai voisitko aloittaa jonkin uuden harrastuksen, missä törmäisi uusiin ihmisiin?
Mulla on vähän paha tapa lähteä tuputtamaan neuvoja tilanteeseen, jonka kanssa olen joskus paininut itsekin. Sori siitä.
Muista sanoa kuitenkin itsellesi joka päivä jotain kaunista, koska olet arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet ja kun saat enemmän itsevarmuutta, niin se yleensä näkyy ulospäin.
Tsemppiä.
On harrastuksia ja oon kokeillut erilaisia harrastuksia. Oon käynyt tapahtumissa ja aina avoimin mielin, en epätoivoisesti jotakuta etsien. Mä en vain silti löydä ketään, joka kiinnostuisi musta.
No onpa kummallista. Mikähän meitä ihmisiä vaivaa? Sitoutumiskammo, kirsikat kakusta vai mikä? Kunpa osasin auttaa.
Itse näen sinussa monta hyvää puolta.
Sinä osaat kirjoittaa, sanoitat avoimesti kohtaamiasi haasteita, olet vielä suhteellisen nuori etkä siksi "ikärasismin" piirissä, vain muutaman mainitakseni.
Yrittäisin ehkä sinuna päästä tuosta toisiin vertailemisesta irti, koska aina löytyy joku, jolla on asiat paremmin tai huonommin. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta se ei ainakaan rakenna itsetuntoasi.
Vaikea olla vertaamatta, kun kaikki mun ympärilläni ovat löytäneet kumppanin ja uudet tuttavuudet löytävät siitä huolimatta, mitä nykydeittailusta puhutaan ja ollaan mieltä (siis että kumppania on vaikea löytää). En ymmärrä miksi mä en onnistu tässä.
Kirjoitin mielestäni pitkän kommentin tähän, mutta joku on päättänyt taas mielivaltaisesti aloittaa kommenttien poistamisen, niin antaapa sitten olla.
Sinussa ei ole varmaankaan mitään kiinnostavaa. Sitten jos lähdettäisiin analysoimaan, mikä miesten mielestä on naisessa kiinnostavaa ja sitä mikä naisten omasta mielestään heissä on kiinnostavaa, päädyttäisiin luultavasti aika erilaiseen lopputulemaan.
No. Aloittaja. Lähde liikkeelle ihan itseksesi. Et sinä adjutanttia tarvitse.
Lähimmälle klubille ensin kuuntelemaan musaa.
Toivottavasti et kisko juomia kaksin käsin vaan jätät ne vikaa drinkit ottamatta, jotta pääset turvallisesti kotiin.
Kyllähän se vähän noin menee, että pariskunnat yleensä keskenään hääräävät.
Sinkkuna ollessani, olen myös törmännyt pariskuntien naposteluun ja keskinäiseen nälvimiseen. Ei sekään ole kivaa. Poistun takavasemmalle.
Vilma
Nokka pystyyn ja itsenäisesti menoksi. Huomaat, että samoin lähtevät miehetkin.
Minä olen ollut nuorena ihan sikaujo, mutta päätin, huom. päätin lähteä viihteelle, kun se vielä kiinnosti.
Saatoin laittaa jotain kivaa näyttävää ylleni ja sitten olla, etten olekaan tässä.
Älä jää roikkumaan ystäviisi. Ota ohjat ja elä omin ehdoin.
Ja taas.
Napostelu -> kinasteluun
Mä en ole ujo ja teen suurimmaksi osaksi kaiken itsekseni. Näen jotakuta kavereistani kerran-pari kuukaudessa koska useammin nämä eivät ehdi. En juurikaan käytä alkoholia, enkä viihdy klubeilla ja siksi aktiviteettini ja harrastukseni ovat aina pyörineet muiden asioiden ympärillä.
Onko mitään suosikkilaulajaa ja -bändiä.
Kesällähän on paljon tapahtumia.
Eihän alkoa tarvitsekaan käyttää.
Nykyisin on muitakin jiuomia tarjolla, tarkoitan alkottomia drinkkejä.
No. Jos et ole ujo, oletko jotenkin pelottava?
Vilma
Olen käynyt lukuisilla keikoilla ja festareilla, sekä muissa tapahtumissa ympäri vuoden, kaikkien näiden vuosien ajan. En pidä itseäni pelottavana. Otan katsekontaktia, hymyilen, en räplää puhelintani yms. ja yritän aina olla avoimen ja lähestyttävän näköinen/oloinen. Ulkonäkö huoliteltu, tyylini maanläheinen ja siisti mutta en niin siloteltu että viettäisin peilin edessä tuntikauseja tälläytyen.
no ei se auta itkee
En muuten usko, narutat
No jaa. Tuossa iässä tuollaiset höperehtimiset taitavat olla tavallisia.
Mutta kun saavutat oikean aikuisen iän, huokaiset helpotuksesta kun jäi turhat kuvioinnit sikseen.
Miksi täytyy vähätellä toisen tunteita ja surua perustellen sitä iällä? Missä on määritelty, minkä ikäisenä kukin saa kaivata elämäänsä mitäkin? Turhia kuviointeja ei ole ollut, jos luit keskustelua. Turhia kuviointeja en myöskään etsi tai kaipaa, vaan kumppania.
22:24
Ja ikäsi ei taida olla 30 v.
Storia tyrkkäät.
Ei, ikäni ei ole 30v ja se käy jo aloitusviestistä ilmi…
23:28
Olet 60 v ja risat
Tuntuu ihan varmasti kurjalta, jos koet, ettei tässä maailmassa ole ketään sinua varten. Tunne omasta kelpaamattomuudesta voi olla todella riipaiseva.
Kirjoitustesi perusteella vaikutat tekevän "kaiken oikein" eli olet ollut avoin tutustumiselle yrittämättä liikaa ja keskittyen myös omaan elämään. Sanot kuitenkin, että itsetuntosi on romuna ja se saattaa olla asia, joka sinusta huokuu ulospäin, vaikket sitä itse ehkä niin huomaisikaan. Oletko miettinyt, miten huono itsetuntosi heijastuu ulospäin? Voisiko se olla yksi osasyy sille, miksi tutustumiset eivät ota tuulta alleen?
Itse olen ainakin huomannut, että kun olen ollut allapäin ja olemukseni on sisäänpäinkääntynyt, en herätä niin herkästi miesten kiinnostusta. Kun olen iloinen, hymyilevä ja elämästä nauttiva, enemmän oma itseni, saan paljon enemmän huomiota ja ylipäätään tulee sellaisia tilanteita, että juttua vain syntyy herkästi jonkun kanssa. Ajattelen sen johtuvan siitä, että olen tuolloin helpommin lähestyttävän oloinen.
Sinussa tuskin on mitään vikaa. Tietenkin on aina hyvä pohtia, onko jotain mitä voisi omassa käyttäytymisessä muuttaa, mutta pidä silti kiinni omasta itsestäsi. Sinun on arvostettava itseäsi ja nähtävä kaikki se kauneus itsessäsi, jota sinussa on. Muista, että sinkkuutesi ei tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta eikä suhdestatus määritä sinua ihmisenä.
Aletheias
Kiitos ihanasta kommentista!
Itsetuntoni on vuosien aikana pikkuhiljaa murentunut, sen nyt ollessa pohjamudissa. Itsetunto alkoi rapistua, kun en löytänyt kumppania niidenkään vuosien ”yrittämisen” jälkeen, jolloin olin vielä iloinen, itsevarma jne. Tiedostan että tällä hetkellä huono itsetuntoni vaikuttaa asiaan takuulla, mutta en löytänyt kumppania silloinkaan kun olin täysin sujut itseni ja elämäni kanssa.
Pähkinänkuoressa siis:
> eron jälkeinen voimaantuminen
> itseni uudelleen löytäminen
> itsevarmuuden löytäminen
> oman näköiseni elämän eläminen ja elämästä nauttiminen
> heräsi ajatukset/toiveet uudesta kumppanista
> elin edelleen oman näköistäni elämää, samalla kuitenkin ollen mm. deittisovelluksissa
> vuosia deittisovelluksissa ilman matcheja ja treffejä joten aktivoiduin livekohtaamisissa
> aina pakit, eikä minua lähestynyt kukaan koskaan missään
> itsetunto alkoi laskea kun kaikki läheiseni olivat pariutuneet siihen mennessä kun itse olin viidettä vuotta sinkku, joista kolme vuotta jo olin ollut valmis uuteen suhteeseen ja ollut ”deittimarkkinoilla”
Voin hyvin uskoa sen, että itsetunto ottaa kolauksia, jos tuntuu, ettei kumppania yrittämisestä huolimatta löydykään. Et ole lainkaan ainoa, joka kipuilee asian kanssa, sillä todella moni sinkku tuntuu painivan saman ongelman kanssa. Nykyinen deittikulttuuri on kovin omanlaisensa ja tuntuu, että aitoa parisuhdetta on vaikea löytää siitä huolimatta, että moni muukin on etsimässä ihan samaa mutta kohtaamisia oikeanlaisten ihmisten kanssa ei helpolla tule.
Minä olen ollut "ikuisuuden" sinkkuna enkä tiedä tulenko koskaan löytämään enää kumppania. Itsetuntoni romuttui aikoinaan pitkässä suhteessa monen asian vuoksi ja lähdin rakentamaan itsetuntoani melkeinpä nollista. Näin itseni naisena, joka ei enää koskaan tulisi kelpaamaan parisuhteeseen tai ylipäätään minkäänlaiseen romanttiseen suhteeseen. Nykyään en enää ajattele noin. Näen itseni ihan eri tavalla ja arvostan itseäni, vaikka olen kaukana täydellisestä niin ulkoisesti kuin sisäisesti. En aio enää koskaan antaa kenenkään viedä tuota tunnetta pois.
Jos minäkin pystyin löytämään uudelleen itsetuntoni, niin pystyt sinäkin. Olen varma, että olet irl ihastuttava nuori nainen, jolla on vain sattunut sellaisia kokemuksia kohdalle, että ne ovat hiljalleen murentaneet itsetuntoasi. Itsetunto on herkkä asia ja toivoisin, että voisin sanoa jotain, mikä korjaisi itsetuntosi hetkessä, mutta itsetunnon palauttaminen on prosessi ja vaatii sinulta itseltäsi työstämistä. Ole lempeä itsellesi ja yritä nähdä itsesi positiivisten lasien kautta. Meissä jokaisessa on jotain upeaa ja ainutlaatuista, niin sinussakin ❤️ Vaali näitä piirteitä itsessäsi, on se sitten sisäistä tai ulkoista äläkä anna tilaa niille ajatuksille, jotka yrittävät murentaa itsetuntoasi.
Aletheias
Suosittelen taas näitä IRL meetup-ryhmiä joita olen löytänyt, koska ei auta mitään (muuttuu pahemmaksi) istua kotona tai yksinäisyydessä (tiedän, olen kokenut samaa).
Hyvä muistaa on: sosiaalinen elämä on peruspilareita, terveyden kannalta.
On hyvä olla ystäviä ainakin joiden kanssa puhua, mutta ilman muuta me kaikki haluamme enemmän, syvällisempää. Sielunystävä jonka kanssa puhua ja avautua. Vahva suositus on kuitenkin: netissä älkää koskaan avautuko ns. tunnepuolella: jos skammeri on toisessa päässä, voi käydä niin että masennus muuttuu tappavaksi.
Myös IRL olkaa varovaisia: älkää pitäkö kiirettä, vaan rauhassa tutustukaa ensin henkilöön.
Missä voisi tavata:
Ei missään nimessä netissä - olen ollut aktiivikäyttäjä dating-sivustoja käynyt kaikki läpi enkä koskaan maksaisi (älkää koskaan maksatko!!! Monet trikattu maksukiertopainajaiseen!!!) vaan käytän maksuttomia. Mutta ongelma on 90% skammerit. Joten itse aivan pohjaan palanut (vaikka hyvä ulkonäkö en juo en polta olen urheilullinen ja sosiaalinen) ja kun löysin nuo FB:ssä ryhmät ja luin niistä tuli ikään kuin niin suurena lohdutuksena - että todellakin löytyy tällaisia!!! - että voin jo paljon paremmin. Kannattaa tsekata nuo "Friends Activity Group Finland" ja myös Cycling. Erittäin hyvä idea!
Et tainnut lukea tätä keskustelua? Kerroin ylempänä kokemuksistani ystävystyä ja hakea muitakin merkityksellisiä ihmissuhteita, kuin vain parisuhde…
Kyllä, hyvin kirjoitettu. Toivottavasti suosituksestani on hyötyä monelle täällä.
ikineitsyt kuin joku Eeru. Eeru heh
Pillu kaunis kuin kansanlaulu
ikineitsyt kuin joku EEtu-niminwn hwhw
mutta mirähän nuo tytöt tekevät jotaika hskannäköistä puutarhahommmia
Eetu-ikineitsyr... murra niin minähän kyllä ehdotin etin trytröille että vcoissi rhdä kaupungille puuttarhurihommia
Nyt on jorain jotain uuudisw puitaqkin jo
Miksi yrität niin epätoivoisesti? Eikö elämässäsi ole mitään muuta tärkeää? Ehkäpä sinun on lopetettava yrittämästä,löytää onni jostain minkä ohitat. Sinusta itsestäsi?🤷♀️
Mainitsin ketjussa, että elämässäni on kyllä sisältöä ja tärkeitä asioita. Ja että olen useita kertoja ”lopettanut yrittämisen”, enkä siitäkään huolimatta ole löytänyt kumppania. Se, että kaipaan romanttista rakkautta ja syvää ihmissuhdetta, ei tarkoita ettenkö olisi ollut tai voisi olla löytänyt onnea itsestänikin. Eihän nämä asiat sulje toisiaan pois.
Lavatanssit? Unohda tosiaan kokonaan yrittäminen, mutta mene paikkoihin, joissa on miehiä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan kuitenkaan.
Kuten tämänkin aiemmin jo tässä ketjussa mainitsin, olen käynyt tapahtumissa yms, enkä vain istunut kotona odottelemassa.
19:52
Vaikutat vaikealta luonteelta.
Ehkä on parempi sinun olla itekses.
Vaikutan vaikealta? Turhauttaa saada neuvoja ihmisiltä, jotka eivät ole vaivautuneet lukemaan kirjoittamaani.
Miten perustelet sen, että ap vaikuttaa vaikealta luonteelta? Hänhän on juuri kertonut kuinka on todella yrittänyt kaikkensa. Ei vaikea ihminen yritä kaikkeaan. Ihmeellinen kommentti 19.52.
Nainen löytää miehen baarista kun juodaan viinaa. Nainen menee vaan miehelle juttelee niin siitä se tutustuminen alkaa ja illan päätteeksi viet miehen kotiisi.
T: viinamies
ikisinkku kuin James Bond 007... mutta en suosittaisi käyttämään mitään kipulääkkeitä ollenkaan, jos on tekniikoita mitä riertäisi niin niiträ mieluummin kuin parasetamoliakaan.
Kelpaako kiltti ja kunnollinen mies?