Nojatuoliin,,,,,

En ymmärtänyt tästä tekstistä yhtään mitään. Mikä oli tarkoitus? Kenguru, noutaja ja muut eläimet...

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärtänyt tästä tekstistä yhtään mitään. Mikä oli tarkoitus? Kenguru, noutaja ja muut eläimet...

Onko muissakin maissa kenguruita kuin Australiassa?
"Noutaja" on se kerran jokaiselle tuleva "vieras". Hoks hoks.

Käkilinnusta kirjoittanut.

Anonyymi kirjoitti:

Onko muissakin maissa kenguruita kuin Australiassa?
"Noutaja" on se kerran jokaiselle tuleva "vieras". Hoks hoks.

Käkilinnusta kirjoittanut.

Viikon alkuun hyvät huomenet, kelpaa tulevaa juhannusta odotella, jospa lämpimänä säilyisi.
Olipa ihana tavata pojantyttären perhettä, se pienten energia antoi iloa minunkin happameen mieleen.
Kaksosista toinen vähän vierasti, mutta toinen iloisella naurulla vastaan otti, niin hersyvää nauru oli, tuli mieleen äitinsä pienenä olo, hänkin aina yhtenä hymynä oli.
Vanhin nelivuotias on vakava, mutta tomera tyttö, hänellä vahva tahto, tietää mitä haluaa.
Niin erilaisia voi siskokset olla, mutta suloisia kaikki, elämänhalu pulppuaa.

Toinen tytär oli Lahdesta tullut pienen vajaa kahden vuoden vanhan poikansa kanssa, tytär isänsä kanssa oli kotiin jääneet, tytön jalkapallo turnauksen vuoksi ja viesti tuli, olivat voittaneet kaikki ottelut, pienestä se kilpaileminen alkaa, tyttö on kuusi vuotias.
Perjantaina lentävät Skotlantiin, lomailevat vajaan kolme viikkoa avomiehen perheen luona.
Oikeassa olet ano 10,45, onnellinen olen kaikki lapseni melko lähellä, tyttärenpojan perhe on hajaantunut, osa Tukholmaan ja toinen osa Etelä-Suomeen.

Ajelimme miniäni kanssa hautausmaalla ja vielä kävimme vilkaisemassa, taloa minkä tämä nuorin tyttö perheineen ostaa, oli iso mandariinikattoinen talo, vanha hirsitalon runko, uudistettu nykyaikaiseksi, iso piha, ajatus kävi, että puuhaa tulee riittämään, mutta onneksi intoa riittää tällä nuorella perheellä.
Miniäni jäi eläkkeelle sairaala ympyröistä ja sanoi nyt oman pihansakin paremmalta näyttävän, töitä siis jatkuu, onneksi mökkimaisemissa vain perunaa kasvaa.
Karhu poikasineen oli käynyt mökillä hajottamassa ison muurahaispesän, riistakamerasta oli varmuus saatu, uimalla saareen mennyt.

Hyvin ymmärsin leskiukon viestin, minäkin kuuntelin tuosta käen munansa ahtaamisesta leppälinnun pesään joskus epäonnistuukin, mutta kai useimmiten onnistuu , koska käen kukunta kuuluu nykyisinkin, ei kaupungissa, mutta hieman sivummalla.

Tänään aamukahvia juodessa, taas taivaalle tuijotin ja ilokseni näin joutsenpariskunnan liitävän kohti määränpäätänsä.
Tässä kertomaan tapahtumista ja iloista mitä sain kokea.

Hil-la kirjoitti:

Viikon alkuun hyvät huomenet, kelpaa tulevaa juhannusta odotella, jospa lämpimänä säilyisi.
Olipa ihana tavata pojantyttären perhettä, se pienten energia antoi iloa minunkin happameen mieleen.
Kaksosista toinen vähän vierasti, mutta toinen iloisella naurulla vastaan otti, niin hersyvää nauru oli, tuli mieleen äitinsä pienenä olo, hänkin aina yhtenä hymynä oli.
Vanhin nelivuotias on vakava, mutta tomera tyttö, hänellä vahva tahto, tietää mitä haluaa.
Niin erilaisia voi siskokset olla, mutta suloisia kaikki, elämänhalu pulppuaa.

Toinen tytär oli Lahdesta tullut pienen vajaa kahden vuoden vanhan poikansa kanssa, tytär isänsä kanssa oli kotiin jääneet, tytön jalkapallo turnauksen vuoksi ja viesti tuli, olivat voittaneet kaikki ottelut, pienestä se kilpaileminen alkaa, tyttö on kuusi vuotias.
Perjantaina lentävät Skotlantiin, lomailevat vajaan kolme viikkoa avomiehen perheen luona.
Oikeassa olet ano 10,45, onnellinen olen kaikki lapseni melko lähellä, tyttärenpojan perhe on hajaantunut, osa Tukholmaan ja toinen osa Etelä-Suomeen.

Ajelimme miniäni kanssa hautausmaalla ja vielä kävimme vilkaisemassa, taloa minkä tämä nuorin tyttö perheineen ostaa, oli iso mandariinikattoinen talo, vanha hirsitalon runko, uudistettu nykyaikaiseksi, iso piha, ajatus kävi, että puuhaa tulee riittämään, mutta onneksi intoa riittää tällä nuorella perheellä.
Miniäni jäi eläkkeelle sairaala ympyröistä ja sanoi nyt oman pihansakin paremmalta näyttävän, töitä siis jatkuu, onneksi mökkimaisemissa vain perunaa kasvaa.
Karhu poikasineen oli käynyt mökillä hajottamassa ison muurahaispesän, riistakamerasta oli varmuus saatu, uimalla saareen mennyt.

Hyvin ymmärsin leskiukon viestin, minäkin kuuntelin tuosta käen munansa ahtaamisesta leppälinnun pesään joskus epäonnistuukin, mutta kai useimmiten onnistuu , koska käen kukunta kuuluu nykyisinkin, ei kaupungissa, mutta hieman sivummalla.

Tänään aamukahvia juodessa, taas taivaalle tuijotin ja ilokseni näin joutsenpariskunnan liitävän kohti määränpäätänsä.
Tässä kertomaan tapahtumista ja iloista mitä sain kokea.

Lue lisää

Melkein kateellinen olen Hillalle hänen jälkikasvustaan. Hyvät geenit siirtyy😊👍

Hil-la kirjoitti:

Viikon alkuun hyvät huomenet, kelpaa tulevaa juhannusta odotella, jospa lämpimänä säilyisi.
Olipa ihana tavata pojantyttären perhettä, se pienten energia antoi iloa minunkin happameen mieleen.
Kaksosista toinen vähän vierasti, mutta toinen iloisella naurulla vastaan otti, niin hersyvää nauru oli, tuli mieleen äitinsä pienenä olo, hänkin aina yhtenä hymynä oli.
Vanhin nelivuotias on vakava, mutta tomera tyttö, hänellä vahva tahto, tietää mitä haluaa.
Niin erilaisia voi siskokset olla, mutta suloisia kaikki, elämänhalu pulppuaa.

Toinen tytär oli Lahdesta tullut pienen vajaa kahden vuoden vanhan poikansa kanssa, tytär isänsä kanssa oli kotiin jääneet, tytön jalkapallo turnauksen vuoksi ja viesti tuli, olivat voittaneet kaikki ottelut, pienestä se kilpaileminen alkaa, tyttö on kuusi vuotias.
Perjantaina lentävät Skotlantiin, lomailevat vajaan kolme viikkoa avomiehen perheen luona.
Oikeassa olet ano 10,45, onnellinen olen kaikki lapseni melko lähellä, tyttärenpojan perhe on hajaantunut, osa Tukholmaan ja toinen osa Etelä-Suomeen.

Ajelimme miniäni kanssa hautausmaalla ja vielä kävimme vilkaisemassa, taloa minkä tämä nuorin tyttö perheineen ostaa, oli iso mandariinikattoinen talo, vanha hirsitalon runko, uudistettu nykyaikaiseksi, iso piha, ajatus kävi, että puuhaa tulee riittämään, mutta onneksi intoa riittää tällä nuorella perheellä.
Miniäni jäi eläkkeelle sairaala ympyröistä ja sanoi nyt oman pihansakin paremmalta näyttävän, töitä siis jatkuu, onneksi mökkimaisemissa vain perunaa kasvaa.
Karhu poikasineen oli käynyt mökillä hajottamassa ison muurahaispesän, riistakamerasta oli varmuus saatu, uimalla saareen mennyt.

Hyvin ymmärsin leskiukon viestin, minäkin kuuntelin tuosta käen munansa ahtaamisesta leppälinnun pesään joskus epäonnistuukin, mutta kai useimmiten onnistuu , koska käen kukunta kuuluu nykyisinkin, ei kaupungissa, mutta hieman sivummalla.

Tänään aamukahvia juodessa, taas taivaalle tuijotin ja ilokseni näin joutsenpariskunnan liitävän kohti määränpäätänsä.
Tässä kertomaan tapahtumista ja iloista mitä sain kokea.

Lue lisää

Aamupäivää ! Kiva lukea iloa tuottaneista asioista, eikö ? Siis Hil-lan viestiä tarkoitan.

Yritän jatkaa samalla linjalla..)) Onkohan sitä iloa ihan "ilmassa" kun itsekin sain sitä kokea runsain mitoin ?
Lauantaipäivä alkoi kivasti kun pääsin apurini kanssa kukkakaupoille, eli lopulta sain kesäkukat hankittua. Olin haaveillut orvokeista ja miljoonakellosta, mutta jouduin tyytymään perinteiseen asetelmaani: marketta/pelargonia. Taitavat olla enempi kevään kukkia nuo mainitsemani. Ruusupegoniat hehkuivat niin upeina, että ostin niitäkin ikkunani alle, aamuhetkieni iloksi.
Olen todella iloinen näistä koulupojista, jotka nyt ovat olleet apunani pihalla ja asioinnissa.
Alkuun olivat vähän ujoja, mutta nyt juttelevat vapautuneesti, kertovat opinnoistaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Minusta ujous on viehättävä ominaisuus
lapsissa ja nuorissa, kun tuntuu, että tämä aika suosii ainoastaan tätä ulospäinsuuntautuneisuutta, mikä pakkaa tehdä kontakteista hätäisiä ja pinnallisia.

Tuskin olin kotiin päässyt kun tuli jo kyläilykutsu. Entiset naapurini lupasivat tulla hakemaan perinteiselle pihatapaamiselle, "kesänavaukselle" , mikä on meille ollut eräänlainen perinne vuosien ajan.
He muuttivat naapuristani 27 vuotta sitten " maalaismaisemaan", "keskelle ei mitään", kuten urbaani tuttunsa tätä asuinympäristöä kuvasi. Talo on hyvin persoonallinen, tontti iso, osin luonnonvarainen. Minulle vierailu siellä on aina elämys.
Miehellä todettiin Alzheimer vuosi sitten ja oli surullista kuulla ja huomatakin, että tauti oli enennyt nopeasti, ajokortti meni heti ja tuntuu että sen mukana muukin aktiivisuus, rouvan varassa on nyt melkein kaikki, talon- ja pihanhoidosta alkaen. Lapsia heillä ei ole.

Kesti hetken aikaa ennen kuin löydettiin tuttu kohtaamisen taso, yhteiset muistot, vaivojen kirjaamiset, huumori sanojen etsimiseen ja löytämiseen. Olen kertonut tästä pariskunnasta ennenkin ja edelleen tuntuu siltä, että heidän välillään on nyt sellaista lämpöä mitä ei ennen ollut ja se säteili heistä ulospäinkin. Kunpa sitä riittäisi myös jatkossa, isoja ratkaisuja täytyy ennen pitkää tehdä, rouva on itsekin 77, eikä ole enää terve hänkään.

Surulliselta tuntuu myös se, ettei itse enää voi konkreettisesti osallistua kenekään taakan jakamiseen. Vähänvoimaisena, autottomana. Pakko uskoa, että ystävyys, missä muodossa se sitten esiintyykin, kantaa ja antaa voimia. Ainakin itse olen sitä saanut kokea.

Sama tiatojen menetyksien lista pätee myös isoäitiydessä. Ei pysty enää heittämään tikkaa, pelaamaan jalkapalloa, hyppimään trampoliinilla..)) Tyttöjen kanssa voi vielä keksiä ja kirjoittaa tarinoita tai leikkiä mielikuvitusleikkejä...
Tietysti poikienkin kanssa, 13 ja 9, pystyy juttelemaan ja jotakin askaroimaan, mutta aina se vieraus lisääntyy, mitä enemmän he maailmaan menevät.

En silti väheksy rooliani enkä osallisuuttani heidän elämässään. Aikaa ja läsnäoloa on aina tarjolla milloin sille kysyntää ilmaantuu. Etenkin kesäaikana sitä tuntuu kyllä olevankin.

Harmaa. tuuleton ja lämmin päivä täällä. Metsä kutsuu taas. Pari päivää on mennyt pihapuuhastelussa, ei paha sekään tietysti.

Oikein mukavaa kesäviikkoa kaikille,
demeter1

Mansardikattoa ilmeisesti tarkoitettiin

Voi sentään, joko taas kirjoitin hassusti, no selvitän, se on sellinen monikerroksinen, pienikattoja enemmän, kulmikkaampi, en osaa selittää.
Jos nimi ei ollut oikein, ehkä joku osaa sen selvittää.

Mietimme eilen miniäni kanssa nimeä ja kumpikaan ei muistanut, oliko arvaukseni väärin?

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärtänyt tästä tekstistä yhtään mitään. Mikä oli tarkoitus? Kenguru, noutaja ja muut eläimet...

Sellaista se on kun dementia iskee. Ei jummarra...

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kateellinen olen Hillalle hänen jälkikasvustaan. Hyvät geenit siirtyy😊👍

Mistäpä sinäkään kaikkien geenit tiedät. Hah haa.......

Hil-la kirjoitti:

Viikon alkuun hyvät huomenet, kelpaa tulevaa juhannusta odotella, jospa lämpimänä säilyisi.
Olipa ihana tavata pojantyttären perhettä, se pienten energia antoi iloa minunkin happameen mieleen.
Kaksosista toinen vähän vierasti, mutta toinen iloisella naurulla vastaan otti, niin hersyvää nauru oli, tuli mieleen äitinsä pienenä olo, hänkin aina yhtenä hymynä oli.
Vanhin nelivuotias on vakava, mutta tomera tyttö, hänellä vahva tahto, tietää mitä haluaa.
Niin erilaisia voi siskokset olla, mutta suloisia kaikki, elämänhalu pulppuaa.

Toinen tytär oli Lahdesta tullut pienen vajaa kahden vuoden vanhan poikansa kanssa, tytär isänsä kanssa oli kotiin jääneet, tytön jalkapallo turnauksen vuoksi ja viesti tuli, olivat voittaneet kaikki ottelut, pienestä se kilpaileminen alkaa, tyttö on kuusi vuotias.
Perjantaina lentävät Skotlantiin, lomailevat vajaan kolme viikkoa avomiehen perheen luona.
Oikeassa olet ano 10,45, onnellinen olen kaikki lapseni melko lähellä, tyttärenpojan perhe on hajaantunut, osa Tukholmaan ja toinen osa Etelä-Suomeen.

Ajelimme miniäni kanssa hautausmaalla ja vielä kävimme vilkaisemassa, taloa minkä tämä nuorin tyttö perheineen ostaa, oli iso mandariinikattoinen talo, vanha hirsitalon runko, uudistettu nykyaikaiseksi, iso piha, ajatus kävi, että puuhaa tulee riittämään, mutta onneksi intoa riittää tällä nuorella perheellä.
Miniäni jäi eläkkeelle sairaala ympyröistä ja sanoi nyt oman pihansakin paremmalta näyttävän, töitä siis jatkuu, onneksi mökkimaisemissa vain perunaa kasvaa.
Karhu poikasineen oli käynyt mökillä hajottamassa ison muurahaispesän, riistakamerasta oli varmuus saatu, uimalla saareen mennyt.

Hyvin ymmärsin leskiukon viestin, minäkin kuuntelin tuosta käen munansa ahtaamisesta leppälinnun pesään joskus epäonnistuukin, mutta kai useimmiten onnistuu , koska käen kukunta kuuluu nykyisinkin, ei kaupungissa, mutta hieman sivummalla.

Tänään aamukahvia juodessa, taas taivaalle tuijotin ja ilokseni näin joutsenpariskunnan liitävän kohti määränpäätänsä.
Tässä kertomaan tapahtumista ja iloista mitä sain kokea.

Lue lisää

Ihan näinä päivinä mun mielensä ilahtui aamuäkeydestään kun kuulin radiosta karhupennun huostaanotosta. Oli kai odotettu, että sen emo ei tullut etsimään poikastaan.

Karhujen parissa elellyt joku mr Karjalainen oli vienyt pennun karhutaloon. Se sai ruokaa ja nukkua ilman pelkoa. Hyviikin juttui maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kateellinen olen Hillalle hänen jälkikasvustaan. Hyvät geenit siirtyy😊👍

Todella kivaa kerrontaa. Tuli vaan mieleen jos samat sanat olisi kertonut se jota täällä vainoatte niin tietää jo etukäteen mitkä olisivat olleet ne ns kommentit .

Hirveitä paikkoja siellä😱

Sateinen aamu, luonto tykkää ja en minäkään harmissani ole, katto pitää.
Koko yön sade ropisi ikkunapeltiin ja uni vei hyvin mennessään.
Perunviljelykseni nostin ylös ja neljä peukalon kokoista perunaa sieltä nousi, nyt viimeistään uskon, että ei minusta perunankasvattajaksi ole, torille on kyettävä juhannusperunat ostamaan.
Sillipurkki ja uudet perunat, siinä perinne juhannuksen viettoon, ohrarieska uuniin ja jopa nautittavaa riittää.

Olipa mukava kuulla elostasi mkd.mkd, ja kiva, että kuntosi on hyvä, jaksat lenkkejäkin tehdä.
Kivasti on myös asunnon suhteen onnistanut, kun kaikki lähellä mitä tarvitset, samaa tapaa yritän minäkin pitää, itse selviämistä hommistani, hyvin on mennyt, kolme vuotta vanhempi olen, liikkuminen kyllä rajoittaa.
En kaipaa minäkään mitään menoja, ehkä niitä on elämän matkan varrella jo riittämiin ollut, ihana on ajatella, että pakotteita ei mihinkään.
Väsyminen on kaverina, hitautta ja uupumista sitä on, mutta voi levätä, kun siltä tuntuu.
Minäkin olen tyytyväinen niihin vähiin omaisiin ja ystäviin, jotka vielä jaksavat muistaa, uusia tuttavuuksia en juuri kaipaa.
Tämä palstakirjoittelu on se pieni mahdollisuus olla yhteydessä kirjoittaja ystäviin, heitäkin on mukavasti, vaikka usein myös kielteistä saa lukea.
Hyvää jatkoa sinulle ja pistäydy nojatuolissa.

Kiitos ano 12,01, juuri sitä tarkoitin, näin sitä virheetkin oikaistaan, ketjumme on myös hyödyllinen tietämättömyyden tullessa.
Niin tuo dementia on hyväksyttävä, vaikka en vielä ole lääkärissä käynyt sitä toteamassa, muisti testini viittasi sen olevan vielä tarpeeton.
Meille kaikille se on mahdollista tulla, hyvä on varautua, jos mahdollisuuksia on.

Voihan geenejäkin arvailla, jos on kokenut niiden periytyvän, itse olen monia ainakin kielteisiä piirteitäni jälkeläisilläni huomannut, mutta hyvä jos myös paremmat periytyvät.
Eläväisiä ovat pienimmätkin lapsenlapsien ja heidänkin lapsien elämä, hyvä niin.

Minusta on niin ihanaa, kun nuoret, pojatkin tulevat juttelemaan meikä mummon kanssa, heistä huomaa jo yhteyden oton yhteydessä, että tulevat pärjäämään elonsa kivikoissa.
Toki vähemmän rohkeatkin pärjäävät, heillä vaan lähelle tulo tulee myöhemmin, aika paljon meistä vanhoistakin on kiinni miten suhtaudumme nuoriimme.
Pääosa nuoristamme on reippaita, pystyviä moneen, on vaan muutamia, jotka tikun nenään joutuvat syystä tai toisesta.
Innostamista ja rohkaisua he tarvitsevat ja sitä hyväksyntää, mitä meistä jokainen odottaa.
Naapureiden ystävälliset suhteet kestävät, vaikka erokin tulisi ja ne yhdessä järjestettävät tapaamiset juhliksi muodostuu.
Nuo vanhuuden myötä tulevat vaivat on meillä kaikilla mahdollisia, niin kauan kun yhteys säilyy, voi muistoja verestää.
Olin niin otettu, kun pienet paljusta huutelivat etunimeltä, jatkeena mummi, katso, kun me uidaan ja niinhän ne kaksivuotiaatkin ison siskon kanssa siellä puljasivat.
Vanhemmat lähellä apua antamaan jos liian rajuksi uinti menee.
Pienestä kaiken oppiminen alkaa, ei meinaa uskoa, että jo vaikka mihin pystyvät.
Kyllä me mummot lapsille tärkeitä olemme, vaikka luulisi ettei edes muista olemassa oloamme, sen sain kokea, varmaan sinäkin demeter.

Historian havinaa kertoili Paloma, se aina kiinnosta, tarinat mieleen jääviä ja niitä melkein joka paikasta voi löytää.
Hyvä kertoja mukaansa tempaisee ja voi nähdä näkemättäkin kuvan mistä kertoja kertoo.

Jospa pisteen paikka tältäkin aamulta, hyvää vointia ystävät.

Hil-la kirjoitti:

Sateinen aamu, luonto tykkää ja en minäkään harmissani ole, katto pitää.
Koko yön sade ropisi ikkunapeltiin ja uni vei hyvin mennessään.
Perunviljelykseni nostin ylös ja neljä peukalon kokoista perunaa sieltä nousi, nyt viimeistään uskon, että ei minusta perunankasvattajaksi ole, torille on kyettävä juhannusperunat ostamaan.
Sillipurkki ja uudet perunat, siinä perinne juhannuksen viettoon, ohrarieska uuniin ja jopa nautittavaa riittää.

Olipa mukava kuulla elostasi mkd.mkd, ja kiva, että kuntosi on hyvä, jaksat lenkkejäkin tehdä.
Kivasti on myös asunnon suhteen onnistanut, kun kaikki lähellä mitä tarvitset, samaa tapaa yritän minäkin pitää, itse selviämistä hommistani, hyvin on mennyt, kolme vuotta vanhempi olen, liikkuminen kyllä rajoittaa.
En kaipaa minäkään mitään menoja, ehkä niitä on elämän matkan varrella jo riittämiin ollut, ihana on ajatella, että pakotteita ei mihinkään.
Väsyminen on kaverina, hitautta ja uupumista sitä on, mutta voi levätä, kun siltä tuntuu.
Minäkin olen tyytyväinen niihin vähiin omaisiin ja ystäviin, jotka vielä jaksavat muistaa, uusia tuttavuuksia en juuri kaipaa.
Tämä palstakirjoittelu on se pieni mahdollisuus olla yhteydessä kirjoittaja ystäviin, heitäkin on mukavasti, vaikka usein myös kielteistä saa lukea.
Hyvää jatkoa sinulle ja pistäydy nojatuolissa.

Kiitos ano 12,01, juuri sitä tarkoitin, näin sitä virheetkin oikaistaan, ketjumme on myös hyödyllinen tietämättömyyden tullessa.
Niin tuo dementia on hyväksyttävä, vaikka en vielä ole lääkärissä käynyt sitä toteamassa, muisti testini viittasi sen olevan vielä tarpeeton.
Meille kaikille se on mahdollista tulla, hyvä on varautua, jos mahdollisuuksia on.

Voihan geenejäkin arvailla, jos on kokenut niiden periytyvän, itse olen monia ainakin kielteisiä piirteitäni jälkeläisilläni huomannut, mutta hyvä jos myös paremmat periytyvät.
Eläväisiä ovat pienimmätkin lapsenlapsien ja heidänkin lapsien elämä, hyvä niin.

Minusta on niin ihanaa, kun nuoret, pojatkin tulevat juttelemaan meikä mummon kanssa, heistä huomaa jo yhteyden oton yhteydessä, että tulevat pärjäämään elonsa kivikoissa.
Toki vähemmän rohkeatkin pärjäävät, heillä vaan lähelle tulo tulee myöhemmin, aika paljon meistä vanhoistakin on kiinni miten suhtaudumme nuoriimme.
Pääosa nuoristamme on reippaita, pystyviä moneen, on vaan muutamia, jotka tikun nenään joutuvat syystä tai toisesta.
Innostamista ja rohkaisua he tarvitsevat ja sitä hyväksyntää, mitä meistä jokainen odottaa.
Naapureiden ystävälliset suhteet kestävät, vaikka erokin tulisi ja ne yhdessä järjestettävät tapaamiset juhliksi muodostuu.
Nuo vanhuuden myötä tulevat vaivat on meillä kaikilla mahdollisia, niin kauan kun yhteys säilyy, voi muistoja verestää.
Olin niin otettu, kun pienet paljusta huutelivat etunimeltä, jatkeena mummi, katso, kun me uidaan ja niinhän ne kaksivuotiaatkin ison siskon kanssa siellä puljasivat.
Vanhemmat lähellä apua antamaan jos liian rajuksi uinti menee.
Pienestä kaiken oppiminen alkaa, ei meinaa uskoa, että jo vaikka mihin pystyvät.
Kyllä me mummot lapsille tärkeitä olemme, vaikka luulisi ettei edes muista olemassa oloamme, sen sain kokea, varmaan sinäkin demeter.

Historian havinaa kertoili Paloma, se aina kiinnosta, tarinat mieleen jääviä ja niitä melkein joka paikasta voi löytää.
Hyvä kertoja mukaansa tempaisee ja voi nähdä näkemättäkin kuvan mistä kertoja kertoo.

Jospa pisteen paikka tältäkin aamulta, hyvää vointia ystävät.

Lue lisää

Hil-lan nojatuli on palkitsemisen arvoinen paikka täällä Suomi24:llä. Varmaan palstan pitkäaikaisin kohtaamispaikka, joka alkoi Kahvipirttinä. Kiitos ystävällisestä ja vieraanvaraisesta emännyydestä, Hil-la!

Suomi 24 oli uusi keskustelualusta 2000-luvun alussa. Olen löytänyt omiakin sepustuksia vuodesta 2001 lähtien. Ei olisi silloin uskonut että neljännesvuosisata myöhemmin vielä pääsee noita juttuja lukemaan! Tosin niitä on S24 lyhentänyt, mutta säästänyt kuitenkin sen verran että pääsee juoneen ja tunnelmiin mukaan. Ellin poksi oli se ketju, joka sai minut koukkuun! Olen monta kertaa miettinyt, missä on Ellumari ja missä on moni muu. Monta kirjoittajaa, jotka muistan, ovat poissa joukostamme.
Mutta kyllä mielessä tuntuu kivalta, kun tuntee vielä joitakin nimimerkkejä monien vuosien takaa.

Nyt en ole ollut aktiivinen kirjoittaja, en täällä S24, Facebookissakin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Päiväkirjaa kirjoitan oman itseni takia. Ajattelen, että jos saan jonkun muistisairauden, niin voin palata päiväkirjoja lukemalla ajassa taaksepäin ja muistaa jotakin mieltä piristävää, jos piristystä tarvitsen. Tai jos poikani lukee niitä, näkee mitä mamma on puuhastellut tai miten ovat ajatuksensa kulkeneet minäkin päivänä.

Kiitokset teille, jotka muistitte vielä minut! Hyvän juhannuksen toivotukset kaikille!

Paloma, ehkä muistatkin että asuin omakotitalossa kaikkine ihanuuksineen, joka oli minulle paratiisi maan päällä. Talo järven tuntumassa, veli oli käynyt tekemässä saunan. Sitten alkoi vanhuuden oireet painaa päälle. Talo oli lähellä Itämerta ja siinä oli omat puolensa kun tuli talvi ja lumitykit alkoivat laukoa valtavia lumimääriä mereltä päin. Pahimipina lumikausina minulla oli haalarit sängyn vieressä. Pikkutunneilla hyppäsin haalareihin ja pariin otteeseen kävin vajuuttamassa lunta etupihalta, ettei lumiurakka olisi aivan mahdoton tehtävä. Ja tietysti ympäri vuoden oli töitä, tontin hoitoa ja pikkuremppaa.

Veljeni, joka oli rakennusalan amamttilainen, oli käymässä ja alkoi houkutella, että laita talo myyntiin ja muuta takaisin Suomeen. Hänen firmallaan valmistuisi rivitaloja kesään mennessä. Voisin tunnustella maaperää vaikka vuokraamalla ensin asunnon. Olinhan asunut jo 50 vuotta Ruotsissa. - Siitä se muuttoajatus alkoi kehittyä. Ajattelin, että ei ainakaan tarvitse miettiä myöhemmin, minkälaista olisi muuttaa takaisin kotimaahan. Poika jäisi Ruotsiin, mutta olen tottunut siihen että niitä poikia ja tyttöjä on tänne Ruotsiin tullut eri syistä vuosikymmenien aikana, eikä olisi suuri este muutolle. Kulkuyhteydet ovat hyvät.

Talo meni kaupaksi ja lupasin uusille omistajille, että talo olisi tyhjä kuukauden sisällä.
Sitä ei olisi pitänyt luvata, sillä kun muuttaa 178 neliöstä 65 neliön asuntoon, niin saa
tarkkaan karsia kaiken tarpeettoman pois. Huonekaluja ym. ehdin myydä pois, mutta
loppusuoralla annoin pois paljon sellaista, jota tänä päivänä kadun, esim. ompelukone, LP-levyt ja stereot. Kaikki kirjat, sekä suomalaiset että ruotsalaiset annoin naapureille. Loput kirjat menivät Västervikin kaupunginkirjaston suomalaisosastolle.

Muuton jälkeen olin niin raajarikko, että en kolmeen kuukauteen pystynyt edes lenkillä käymään. Kaihi ja silmänpohjanrappeuma rajoittivat näköä niin paljon, etten kaupassa nähnyt lukea, enkä tietänyt mihin tarkoitukseen mikäkin tuote oli tarkoitettu. Veli asui lähellä ja tuli nopeasti apuun, jos apua tarvitsin. - Tämä oli niitä käytännön asioita, mutta koska kaipasin erilaisia virikkeitä, niin silloin ei enää kotikonstit riittäneet. Jos aloin ratkoa sanaristikkoa, niin eihän se onnistunut! On tiedettävä niin paljon yhteiskunnasta, politiikkojen nimiä, näyttelijöitä, laulajia ja muita julkkiksia ym. - Se mikä on yleismaailmallista, on kulttuuri. Musiikki, kuvataide, teatteri, niitä ymmärtää ympäri maailman. Kulttuurielämä oli ainoa, joka tuntui tutulta.

Vanhimmat sukulaiset olivat jo kuolleet. Serkkuja on muutama vielä elossa ja Suomessa asuessani ehti 5 serkkua kuolla. Ajattelin, että loputkin sukulaiset ovat kohta maan alla, sisarellani ja veljelläni on myös tulevaisuus jo takanapäin, niinkuin minullakin. Nuoremmat sukulaiset ovat aivan erilaisia, kuin mitä nuoret olivat omassa nuoruudessani. Silloin pidettiin enemmän yhteyttä vanhempiin sukulaisiin, vaikka yhteydenpito muodostui vaan kirjeistä ja tapaamisista kerran, pari vuodessa. Nykyajan nuorilla on omat ystäväpiirinsä, joihin he pitävät enemmän yhteyttä kuin esim. omiin vanhempiinsa.

Olin taas kuntoutunut muuton jälkeen ja mietiskellyt elämäni lopputaivalta ja tulin siihen tulokseen, että muutan takaisin Ruotsiin, ennenkuin on liian myöhäistä. Kaihisilmilläkin tunnistan kaupassa kaikki pakkaukset, sanaristikot sujuu kuin tyhjää vaan. Elämä on tuttua ja kotoisaa. Ja ainoa lapseni on Ruotsissa, tosin monen sadan kilometrin päässä asuinpaikastani. Kun valitsin asuinpaikkaa, niin ajattelin että ympäristön täytyy olla tuttua, olen asunut täällä Itäjöötanmaalla 1970:stä lähtien. Mutta mistä sen vielä tietää, kuinka pahan dementian saan, voinhan minä eksyä täällä kotonakin vessaan mennessä!

Olen äärettömän ylpeä ja kiitollinen suomalaisesta taustastani. Mikä lahja, että on saanut tutustua kahden maan kulttuuriin ja perinteisiin. Sydämeni on siellä Suomessa, esim. urheilukisojen aikaan!

mdk.mdk kirjoitti:

Paloma, ehkä muistatkin että asuin omakotitalossa kaikkine ihanuuksineen, joka oli minulle paratiisi maan päällä. Talo järven tuntumassa, veli oli käynyt tekemässä saunan. Sitten alkoi vanhuuden oireet painaa päälle. Talo oli lähellä Itämerta ja siinä oli omat puolensa kun tuli talvi ja lumitykit alkoivat laukoa valtavia lumimääriä mereltä päin. Pahimipina lumikausina minulla oli haalarit sängyn vieressä. Pikkutunneilla hyppäsin haalareihin ja pariin otteeseen kävin vajuuttamassa lunta etupihalta, ettei lumiurakka olisi aivan mahdoton tehtävä. Ja tietysti ympäri vuoden oli töitä, tontin hoitoa ja pikkuremppaa.

Veljeni, joka oli rakennusalan amamttilainen, oli käymässä ja alkoi houkutella, että laita talo myyntiin ja muuta takaisin Suomeen. Hänen firmallaan valmistuisi rivitaloja kesään mennessä. Voisin tunnustella maaperää vaikka vuokraamalla ensin asunnon. Olinhan asunut jo 50 vuotta Ruotsissa. - Siitä se muuttoajatus alkoi kehittyä. Ajattelin, että ei ainakaan tarvitse miettiä myöhemmin, minkälaista olisi muuttaa takaisin kotimaahan. Poika jäisi Ruotsiin, mutta olen tottunut siihen että niitä poikia ja tyttöjä on tänne Ruotsiin tullut eri syistä vuosikymmenien aikana, eikä olisi suuri este muutolle. Kulkuyhteydet ovat hyvät.

Talo meni kaupaksi ja lupasin uusille omistajille, että talo olisi tyhjä kuukauden sisällä.
Sitä ei olisi pitänyt luvata, sillä kun muuttaa 178 neliöstä 65 neliön asuntoon, niin saa
tarkkaan karsia kaiken tarpeettoman pois. Huonekaluja ym. ehdin myydä pois, mutta
loppusuoralla annoin pois paljon sellaista, jota tänä päivänä kadun, esim. ompelukone, LP-levyt ja stereot. Kaikki kirjat, sekä suomalaiset että ruotsalaiset annoin naapureille. Loput kirjat menivät Västervikin kaupunginkirjaston suomalaisosastolle.

Muuton jälkeen olin niin raajarikko, että en kolmeen kuukauteen pystynyt edes lenkillä käymään. Kaihi ja silmänpohjanrappeuma rajoittivat näköä niin paljon, etten kaupassa nähnyt lukea, enkä tietänyt mihin tarkoitukseen mikäkin tuote oli tarkoitettu. Veli asui lähellä ja tuli nopeasti apuun, jos apua tarvitsin. - Tämä oli niitä käytännön asioita, mutta koska kaipasin erilaisia virikkeitä, niin silloin ei enää kotikonstit riittäneet. Jos aloin ratkoa sanaristikkoa, niin eihän se onnistunut! On tiedettävä niin paljon yhteiskunnasta, politiikkojen nimiä, näyttelijöitä, laulajia ja muita julkkiksia ym. - Se mikä on yleismaailmallista, on kulttuuri. Musiikki, kuvataide, teatteri, niitä ymmärtää ympäri maailman. Kulttuurielämä oli ainoa, joka tuntui tutulta.

Vanhimmat sukulaiset olivat jo kuolleet. Serkkuja on muutama vielä elossa ja Suomessa asuessani ehti 5 serkkua kuolla. Ajattelin, että loputkin sukulaiset ovat kohta maan alla, sisarellani ja veljelläni on myös tulevaisuus jo takanapäin, niinkuin minullakin. Nuoremmat sukulaiset ovat aivan erilaisia, kuin mitä nuoret olivat omassa nuoruudessani. Silloin pidettiin enemmän yhteyttä vanhempiin sukulaisiin, vaikka yhteydenpito muodostui vaan kirjeistä ja tapaamisista kerran, pari vuodessa. Nykyajan nuorilla on omat ystäväpiirinsä, joihin he pitävät enemmän yhteyttä kuin esim. omiin vanhempiinsa.

Olin taas kuntoutunut muuton jälkeen ja mietiskellyt elämäni lopputaivalta ja tulin siihen tulokseen, että muutan takaisin Ruotsiin, ennenkuin on liian myöhäistä. Kaihisilmilläkin tunnistan kaupassa kaikki pakkaukset, sanaristikot sujuu kuin tyhjää vaan. Elämä on tuttua ja kotoisaa. Ja ainoa lapseni on Ruotsissa, tosin monen sadan kilometrin päässä asuinpaikastani. Kun valitsin asuinpaikkaa, niin ajattelin että ympäristön täytyy olla tuttua, olen asunut täällä Itäjöötanmaalla 1970:stä lähtien. Mutta mistä sen vielä tietää, kuinka pahan dementian saan, voinhan minä eksyä täällä kotonakin vessaan mennessä!

Olen äärettömän ylpeä ja kiitollinen suomalaisesta taustastani. Mikä lahja, että on saanut tutustua kahden maan kulttuuriin ja perinteisiin. Sydämeni on siellä Suomessa, esim. urheilukisojen aikaan!

Lue lisää

Voi miten mukavaa oli lukea mdk:n kuvausta elämänmenostaan. Minä teen tällä hetkellä ns kuolinsiivousta, ettei pojalleni jää kaikkea kontolleen. Minulla on vain 60 neliön asunto, mutta sitä valokuvien määrää mikä minulla on, olen osan jo laittanut roskiin. Lapsenlapsille olen jo osan antanut, mitkä heille tärkeitä. LP levyjä varmaan kaksisataa yläkaapissa. Soittopelikin niille on.

Minulla on yksi sisar jäljellä jonka kanssa viestittelen päivittäin, hän asuu 250 km:n päässä. Muutaman serkun kanssa pidän myös silloin tällöin yhteyttä, lähinnä viestitellen joskus soittelen.

Urheilukisoja myös mielelläni katselen tv:stä ja Makriinalla ja minulla oli yksi yhteinen harrastus: snookerin katsominen.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Voi miten mukavaa oli lukea mdk:n kuvausta elämänmenostaan. Minä teen tällä hetkellä ns kuolinsiivousta, ettei pojalleni jää kaikkea kontolleen. Minulla on vain 60 neliön asunto, mutta sitä valokuvien määrää mikä minulla on, olen osan jo laittanut roskiin. Lapsenlapsille olen jo osan antanut, mitkä heille tärkeitä. LP levyjä varmaan kaksisataa yläkaapissa. Soittopelikin niille on.

Minulla on yksi sisar jäljellä jonka kanssa viestittelen päivittäin, hän asuu 250 km:n päässä. Muutaman serkun kanssa pidän myös silloin tällöin yhteyttä, lähinnä viestitellen joskus soittelen.

Urheilukisoja myös mielelläni katselen tv:stä ja Makriinalla ja minulla oli yksi yhteinen harrastus: snookerin katsominen.

Mira

Lue lisää

Sitä "kuolinsiivousta" olen minäkin harrastanut joka muuton yhteydessä ja muutenkin aina tarpeen vaatiessa! Valokuvat, mistä Mira kerroit, on minullakin huoli. Silloin kun valokuvat kehitettiin paperikuviksi, oli helppoa laittaa kuvat albumeihin, mutta kun tuli digitaalikamerat ja kännykät muotiin, niin kuvakaaos on täydellinen. Tuhannet kuvat ovat sikin sokin ja nyt ei enää ole kärsivällisyyttä eikä aina taitoa lajitella ja karsia kuvia pois.

Paperikuvat ehdin kuitenkin lajitella ja tein sisaruksilleni albumit, tapahtumista mitä on vuosien aikana sisarusten perheitten kanssa ikuistanut kuvaamalla. Albumit ovat olleet mieluisat yllätykset sisaruksille ja on ollut kiva palata ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.

CD-levyt ovat vielä tallella, enkä niitä ole kaikkia ehtinyt vielä kuunnella. Ystäväpiirissä on ammattimuusikoita, niin uusia levyjä tulee lisää. - Minulla on stereot yöpöydällä ja laitan jonkin rauhallisen levyn soimaan nukkumaanmennessä. En ole vielä kuullut enempää kuin ensimmäisen levyn alkua, kun olen jo unten mailla! :)

Poikaani minäkin ajattelen siivousta tehdessäni. - Olen näyttänyt hänelle pilakuvaa, missä isä ja poika seisovat autotallin ovella. Pitemmälle he eivät pääse, koska autotalli on tupaten täynnä kaikenlaista nippeliä ja nappelia. Isä sanoo pojalle: Eräänä kauniina päivänä kaikki tämä on sinun! :) - Niin minäkin olen sanonut pojalleni, että kaikki mitä täältä nurkista löytyneekään, on eräänä kauniina päivänä sinun!

/MdK.MdK

Anonyymi kirjoitti:

Sitä "kuolinsiivousta" olen minäkin harrastanut joka muuton yhteydessä ja muutenkin aina tarpeen vaatiessa! Valokuvat, mistä Mira kerroit, on minullakin huoli. Silloin kun valokuvat kehitettiin paperikuviksi, oli helppoa laittaa kuvat albumeihin, mutta kun tuli digitaalikamerat ja kännykät muotiin, niin kuvakaaos on täydellinen. Tuhannet kuvat ovat sikin sokin ja nyt ei enää ole kärsivällisyyttä eikä aina taitoa lajitella ja karsia kuvia pois.

Paperikuvat ehdin kuitenkin lajitella ja tein sisaruksilleni albumit, tapahtumista mitä on vuosien aikana sisarusten perheitten kanssa ikuistanut kuvaamalla. Albumit ovat olleet mieluisat yllätykset sisaruksille ja on ollut kiva palata ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.

CD-levyt ovat vielä tallella, enkä niitä ole kaikkia ehtinyt vielä kuunnella. Ystäväpiirissä on ammattimuusikoita, niin uusia levyjä tulee lisää. - Minulla on stereot yöpöydällä ja laitan jonkin rauhallisen levyn soimaan nukkumaanmennessä. En ole vielä kuullut enempää kuin ensimmäisen levyn alkua, kun olen jo unten mailla! :)

Poikaani minäkin ajattelen siivousta tehdessäni. - Olen näyttänyt hänelle pilakuvaa, missä isä ja poika seisovat autotallin ovella. Pitemmälle he eivät pääse, koska autotalli on tupaten täynnä kaikenlaista nippeliä ja nappelia. Isä sanoo pojalle: Eräänä kauniina päivänä kaikki tämä on sinun! :) - Niin minäkin olen sanonut pojalleni, että kaikki mitä täältä nurkista löytyneekään, on eräänä kauniina päivänä sinun!

/MdK.MdK

Lue lisää

MdK. Tuo autotalli täynnä tavaraa on sisarellani täyttä totta. Meni muutama vuosi kun auto ei mahtunut talliin kovilla pakkasillakaan, sisaren mies ei tyhjentänyt tallia, vaan rakensi uuden ja isomman entisen viereen!😘 Sinne auto on toistaiseksi mahtunut. Poikaansa ja tytärtään odottaa joskus iso urakka.

Mira

Elin hengessäni mukana Ramoonan venereissulla, meren tuoksun aistin hyvin, asunhan itsekin aivan meren rannalla, vain yksi nurmikaistale ja katu välissä.

Hillan ohrarieska on minulle tuttu lapsuudestani Mikkelistä, isäpuoli sitä aina torilta toi silloin tällöin. Itsekin tein sitä viimeksi viikko sitten, olen vain pehmentänyt reseptiä sen verran, että ohraryynit ovat rikottuja ja niitä on 2 dl, toiset 2 dl on riisihiutaleita ja loput 2 dl on joko kaura- tai 4-viljan hiutaleita. Litra a-piimää, 2 dl ruokakermaa, kaksi munaa ja 2 tl suolaa. Siinä ainekset. Äitini en muista ikinä itse ohrarieskaa tehneen. Toinen herkku, mitä isäpuoli torilta toi, oli viipurinrinkeli. Se oli sellainen tietyn mallinen pulla, itse asiassa melko mautonta kun jälkeen päin ajattelen, mutta silloin saatiin niin harvoin mitään pullaa, että sekin oli herkkua. Ranskanleipä oli kahvileipämme useimmiten.

Mira

Sorry nyt, että teksti tuli yhteen pötköön. Mielestäni noudatin perinteistä kappalejakoa, mutta en kai sitten - mutta kuten tiedetään: lukupakkoa ei ole...))

Anonyymi kirjoitti:

Sorry nyt, että teksti tuli yhteen pötköön. Mielestäni noudatin perinteistä kappalejakoa, mutta en kai sitten - mutta kuten tiedetään: lukupakkoa ei ole...))

Huomenta taas vähän parempaan säähän, lammikot ehtivät kuivaa yön aikana, lämpöä ei kyllä ole kuin hieman yli kymmenen astetta. minulle riittää, en palele koskaan, tai sitten en muista;)

Muistan mdk.mdk miten kerroit pihasi lumimäärästä Kahvipirtissä, oven aukaisu tuotti vaikeuksia.
Myös muuttosi kerroit ja nuo silmäsairaudet, ihanaa, että nyt olet saanut nekin asiat kuntoon.
Kyllähän se koti olisi paras perustaa sinne missä viihtyy, ei juuret kuitenkaan helpolla unohda, mieli pysyy suomalaisena, useimmilla, ne lapsuuden muistit kantaa.
Savolaisuus kantaa, se on meillä yhteistä;)
Minullakin sen verran kokemusta muuttamisesta, että nyt kotini on paras ratkaisu.
LP-levyjä minullakin suuri määrä, eivät musiikki nuoruuteni ajoilta jolloin niitä ostin, ole tämän päivän suosikkeja, mutta olen vaan säilytellyt, jospa tulevat vielä muotiin.
Paljon muutakin olisi hylättävä, mikä ei enää nykyihmisiä kiinnosta, minulle ne kuitenkin luovat muistoja menneistä, ei niin helppo ole jätekatokseen viedä.
Elämässä on myönnytyksiä tehtävä kaikkea ei voi oman mielensä mukaisesti toteuttaa.

Tytär soitteli mökiltä, koiranvahtina siellä ovat, , kasvejaan hoitaa ja nauttii hiljaisuudesta, mikä siellä saaressa valitsee.
Kertoi joutsenpariskunnan laiturin päässä ruokailleen, koira oli laiturilla seuraillut, ehkä suutaankin soittanut niiden kanssa.
Juhannuksena tyttönsä perhe menee lapsineen mökillensä, oma mökkinsä saa olla omissa oloissaan.
Yhdessä olo on varmasti muistoja keräävä tapahtuma.

Kaupalle pitäisi lähteä, ehkä huomenna jo torille jaksaisin, uudet juurekset lähiviljelijöiltä houkuttaa
Lohi olisi tarjouksessa, jospa niitä katsoisi, monen päivän ruuan siitä voisi valmistaa.
Pakkasessa on kyllä valmista ruokaa, mutta kalaa mieli tekisi.

Saapa nähdä mitä säätä saamme juhannuksena, hieman epävakaata tänään kuitenkin, juhannus kuitenkin tulee, olkoon sää sitten mitä on.
Näin päivät vierivät, kesä parhaimmillaan, nyt siitä olisi voimaa kerättävä, ei aikaakaan, kun pimeys meitä ympäröi, sitä ennen kuitenkin monta kesäistä päivää edessä.
Turhaa on ennakoida, eletään päivä kerrallaan, tämäkin päivä iltaan ehtii ja porukkasauna odottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sorry nyt, että teksti tuli yhteen pötköön. Mielestäni noudatin perinteistä kappalejakoa, mutta en kai sitten - mutta kuten tiedetään: lukupakkoa ei ole...))

Demeterin tavoin minäkään en ole valmistautunut juhannukseen millään tavoin. Se on vain yksi viikonloppu toisten joukossa. Yksin sen vietän, vaikka en tunne itseäni yksinäiseksi. Olen niin introvertti loppujen lopuksi, olen sen huomannut elämän saatossa.

Laiskuus on minulla lisääntynyt, eli se, minkä voin huomiseksi jättää, sen jätän huoletta tekemättä tänään. Osasyynä tosin selkäni, se vihottelee niin, etten jaksa edes kunnolla istua, puhumattakaan seisomisesta. Nukkuminenkin onnistuu parhaiten tv-tuolissa. Näen aina kauheita painajaisia, olen jossain jyrkillä vuorenrinteillä yrittäen päästä sieltä pois. Aina sama uni.

Salaatin kokoaminen vie vaikka kuinka kauan tiskipöydän ääressä, kun aina parin minuutin välein pakko istua ja lepuuttaa selkää. Muuten se tuntuu katkeavan.

Oho, nyt ulkona jyrisee ukkonen, ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

Nautittavia kesäpäiviä kaikille missä olettekin!

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Demeterin tavoin minäkään en ole valmistautunut juhannukseen millään tavoin. Se on vain yksi viikonloppu toisten joukossa. Yksin sen vietän, vaikka en tunne itseäni yksinäiseksi. Olen niin introvertti loppujen lopuksi, olen sen huomannut elämän saatossa.

Laiskuus on minulla lisääntynyt, eli se, minkä voin huomiseksi jättää, sen jätän huoletta tekemättä tänään. Osasyynä tosin selkäni, se vihottelee niin, etten jaksa edes kunnolla istua, puhumattakaan seisomisesta. Nukkuminenkin onnistuu parhaiten tv-tuolissa. Näen aina kauheita painajaisia, olen jossain jyrkillä vuorenrinteillä yrittäen päästä sieltä pois. Aina sama uni.

Salaatin kokoaminen vie vaikka kuinka kauan tiskipöydän ääressä, kun aina parin minuutin välein pakko istua ja lepuuttaa selkää. Muuten se tuntuu katkeavan.

Oho, nyt ulkona jyrisee ukkonen, ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

Nautittavia kesäpäiviä kaikille missä olettekin!

Mira

Lue lisää

Kiitos samoin Sinulle Mira kulta, laulakoot linuut kauniisti ja loistakoot kedon kukat Sinulle! Ja muillekkin palstan symppiksille!
🌸🐞🐦‍⬛

Nojatuolista saa hyviä neuvoja. Ei kannata muuttaa koska on niin tuskallista luopua tavarasta. Vaikka ei olekkaan materialsti.

Se etu minulla on aina ollut, ettei ole ollut koskaan lumitöitä, kun asuu kerrostalossa. Aina on joko entinen talonmies, nykyisin huoltoyhtiö, joka lumet luo ja muutkin pihatyöt tekee. Siskollanikin on tulevaisuudessa omakotitalostaan poismuutto, kun ei jaksa enää pihatöitä tehdä. Hän on siihen jo henkisesti varautunut paitsi ettei ole alkanut vielä hävittää mitään tavaroistaan, joita on piharakennukset täynnä.

Muistan nuoruudestani erään juhannuksen, perhe oli laittanut nuoret koivut ulko-ovensa pieleen ja kutsui meidät kylään. Minulla oli lehmuksenvihreä uusi housupuku ylläni ja kun kuljin ovesta heidän rappukäytäväänsä, kävi kohahdus ja armeija kirvoja hyppäsi vaatteisiini. Luulivat minua kai yhdeksi koivuista.

Paloman tavoin, minäkin syön lohta ainakin yhtenä ateriana tällä viikolla, tilasin kaupasta viikon ruuat ja kohta tulee lähetys kotiin. Possukin käy hyvin, mutta naudanlihaa syön harvoin, useimmiten jauhelihana, josta nykyään kuulemma pulaa.

Nautittavaa juhannusta!

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Nojatuolista saa hyviä neuvoja. Ei kannata muuttaa koska on niin tuskallista luopua tavarasta. Vaikka ei olekkaan materialsti.

Perikunta joutuu rahtaamaan niitä kallisarvoisia lastulevykirjahyllyjä ja kammottavia sohvanrotiskoja johonkin konttiin.
Järkyttävä määrä kiinalaisia koriste-esineitä ja feikkiaaltoa, ym.
Näissä se tunnearvo.
Tärkeyden huippuna virittämätön piano.

Anonyymi kirjoitti:

Nojatuolista saa hyviä neuvoja. Ei kannata muuttaa koska on niin tuskallista luopua tavarasta. Vaikka ei olekkaan materialsti.

:) naurun paikka 😀

Kyllä se vasta on jo varissut juhannukseen mennessä ja lohi mädäntynyt. Mistä aiotte pölliä ne koivut rapun pieleen?

Anonyymi kirjoitti:

Perikunta joutuu rahtaamaan niitä kallisarvoisia lastulevykirjahyllyjä ja kammottavia sohvanrotiskoja johonkin konttiin.
Järkyttävä määrä kiinalaisia koriste-esineitä ja feikkiaaltoa, ym.
Näissä se tunnearvo.
Tärkeyden huippuna virittämätön piano.

Lue lisää

Ei tartte rahdata. Ilmoittaa vaan netin annetaan- palstalla niin aina jollekin ilmaiseksi kelpaa ja hakevat pois

Siili25 kirjoitti:

Ei tartte rahdata. Ilmoittaa vaan netin annetaan- palstalla niin aina jollekin ilmaiseksi kelpaa ja hakevat pois

Ei todellakaan kelpaa, jälleenmyyntiarvo nolla.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se vasta on jo varissut juhannukseen mennessä ja lohi mädäntynyt. Mistä aiotte pölliä ne koivut rapun pieleen?

Vasta ja lohi pakkaseen ja koivut naapurin metsästä.

Anonyymi kirjoitti:

Vasta ja lohi pakkaseen ja koivut naapurin metsästä.

Jotkut elää pakaste elämää. Tuore elämä on parempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut elää pakaste elämää. Tuore elämä on parempaa.

Samaa mieltä.
Pakaste vetistää kaiken

Vai että ihan lumitykki teilä🤣. Onko teillä oma laskettelumäki, mitä lumetatte? Suomessa käytetään lumen poistoon lumilinkoja. Onkin epäajankohtainen asia näin juhannuksena, mutta pitäähän ne kaikki huushollin pelit ja vehkeet mainita säännöllisesti, ettei vaan jäisi kakkoseksi kenellekkän.

Anonyymi kirjoitti:

Vai että ihan lumitykki teilä🤣. Onko teillä oma laskettelumäki, mitä lumetatte? Suomessa käytetään lumen poistoon lumilinkoja. Onkin epäajankohtainen asia näin juhannuksena, mutta pitäähän ne kaikki huushollin pelit ja vehkeet mainita säännöllisesti, ettei vaan jäisi kakkoseksi kenellekkän.

Lue lisää

:) naurun paikka 😂

Anonyymi kirjoitti:

Vai että ihan lumitykki teilä🤣. Onko teillä oma laskettelumäki, mitä lumetatte? Suomessa käytetään lumen poistoon lumilinkoja. Onkin epäajankohtainen asia näin juhannuksena, mutta pitäähän ne kaikki huushollin pelit ja vehkeet mainita säännöllisesti, ettei vaan jäisi kakkoseksi kenellekkän.

Lue lisää

Luetun ymmärtäminen on joillakin heikkoa. Se lumitykki on sään jumalten oma ase. Sitä vastaan olen aina taistellut lumilapion avulla.
Käykö kateeksi? :D Hauskaa juhannusta!
/mdk.mdk

Anonyymi kirjoitti:

Luetun ymmärtäminen on joillakin heikkoa. Se lumitykki on sään jumalten oma ase. Sitä vastaan olen aina taistellut lumilapion avulla.
Käykö kateeksi? :D Hauskaa juhannusta!
/mdk.mdk

Lue lisää

Kanuunan laukaus meni pahasti yli hilseen :)
Hauskaa Juhannusta /mdk.mdk

Paloma.se01 kirjoitti:

Kanuunan laukaus meni pahasti yli hilseen :)
Hauskaa Juhannusta /mdk.mdk

Kiitos samoin, Paloma! - Katsoin, että samasta ID-osoitteesta ammutaan lonkalta...
/mdk.mdk

Anonyymi kirjoitti:

Ei todellakaan kelpaa, jälleenmyyntiarvo nolla.

Ai🤔?
Olen minä saanut menemään ainakin sohvasta ja parisängystä lähtien. Menneet lähinnä opiskelijoille jne. Ehkä jotkut koriste esineet ja pöytäalpaiat ei kellekkää kelpaa. Crosstrainerin möin halavalla eräälle saareen kakkostraineriksi ja mehimaijan tarpeettomana himomehustajalle. Ja kaiken tavaran hakivat ite.

Kun muutettiin ok-ralosta kerrostaloon saatiin halvalla myytyä. Tarpeettomaksi käyneitä koneita.,suksienvoitelutelineen, savustimenn,m oksasilppurin jne. Myynti- ilmoitukseen vai nouto.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos samoin, Paloma! - Katsoin, että samasta ID-osoitteesta ammutaan lonkalta...
/mdk.mdk

Hahaa, että oikein ID-osoitteen katsoit.

Anonyymi kirjoitti:

Luetun ymmärtäminen on joillakin heikkoa. Se lumitykki on sään jumalten oma ase. Sitä vastaan olen aina taistellut lumilapion avulla.
Käykö kateeksi? :D Hauskaa juhannusta!
/mdk.mdk

Lue lisää

Ihan sivusta nyt kyselen, että sanotaan siellä oikeasti luonnon jonkunlaista lumentuloa lumitykiksi?
Minä olen kuullut vain "tykkylumesta". Lumi joka pakkautuu kovana puihin ja rakenteisiin. Voisin kuvitella sanonnan, että "kylläpä nyt tykittää lunta".
Täällä Suomen puolella laskettelurinteissä käytetään lumitykkejä ja miksei myös hiihtotunneleissa.
Oppia ikä kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan sivusta nyt kyselen, että sanotaan siellä oikeasti luonnon jonkunlaista lumentuloa lumitykiksi?
Minä olen kuullut vain "tykkylumesta". Lumi joka pakkautuu kovana puihin ja rakenteisiin. Voisin kuvitella sanonnan, että "kylläpä nyt tykittää lunta".
Täällä Suomen puolella laskettelurinteissä käytetään lumitykkejä ja miksei myös hiihtotunneleissa.
Oppia ikä kaikki.

Lue lisää

"Lumitykit mereltä Pitkät nauhat tiheistä lumisateista voivat syntyä, kun erittäin kylmä ilmamassa liikkuu avoveden yli Itämerellä. Näitä nauhoja kutsutaan usein lumitykeiksi. Ne ovat yleisimmät rannikkoalueella Hälsinglandista Upplandiin sekä Västervikin ja Mönsteråsin välillä. Lumitykit voivat tuoda mukanaan erittäin suuria lumimääriä. Esimerkiksi joulukuussa 1998 Gävlen alueelle tuli 1,5 metriä lunta."

Google translating käännös Ruotsin ilmatieteellisen laitoksen määritelmästä.

Paloma.se01 kirjoitti:

"Lumitykit mereltä Pitkät nauhat tiheistä lumisateista voivat syntyä, kun erittäin kylmä ilmamassa liikkuu avoveden yli Itämerellä. Näitä nauhoja kutsutaan usein lumitykeiksi. Ne ovat yleisimmät rannikkoalueella Hälsinglandista Upplandiin sekä Västervikin ja Mönsteråsin välillä. Lumitykit voivat tuoda mukanaan erittäin suuria lumimääriä. Esimerkiksi joulukuussa 1998 Gävlen alueelle tuli 1,5 metriä lunta."

Google translating käännös Ruotsin ilmatieteellisen laitoksen määritelmästä.

Lue lisää

https://www.smhi.se/kunskapsbanken/meteorologi/sno/snokanoner-fran-havet

Varmuuden vuoksi vielä kuva, koska tuo koneellinen käännös, johon laiskuuttani turvauduin ei ehkä selitä lumitykin kohdealueita niin tarkasti.

Paloma.se01 kirjoitti:

"Lumitykit mereltä Pitkät nauhat tiheistä lumisateista voivat syntyä, kun erittäin kylmä ilmamassa liikkuu avoveden yli Itämerellä. Näitä nauhoja kutsutaan usein lumitykeiksi. Ne ovat yleisimmät rannikkoalueella Hälsinglandista Upplandiin sekä Västervikin ja Mönsteråsin välillä. Lumitykit voivat tuoda mukanaan erittäin suuria lumimääriä. Esimerkiksi joulukuussa 1998 Gävlen alueelle tuli 1,5 metriä lunta."

Google translating käännös Ruotsin ilmatieteellisen laitoksen määritelmästä.

Lue lisää

Tack, tack, tusen tack!
Ensi talvena ihan uusin silmin katson rannikolla "lumitykkejä".
Mielenkiintoista! En ollut koskaan kuullut sanontaa tuossa yhteydessä eikä näköjään joku toinenkaan. Nähnyt ehkä varmaankin tuon ilmiön.

Anonyymi kirjoitti:

Hahaa, että oikein ID-osoitteen katsoit.

Siinä sitä onkin nyt ihmettelemistä: että ihan ID-osoite paljastunut
ja jukra- sekin lumitykki on olemassa oikeesti!

Nyt on :) naurun paikka!

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä.
Pakaste vetistää kaiken

Höpö, höpö!

Et ole näköjään kasvissyöjä, kun martatkin sitä jo suosittelevat.
Liha on kanmottavaa
Kasvisgrillivartaat ovat todella hyviä.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole näköjään kasvissyöjä, kun martatkin sitä jo suosittelevat.
Liha on kanmottavaa
Kasvisgrillivartaat ovat todella hyviä.

Martat suosittelevat, on oma valinta mitä ihminen syö.
Jänikset ovat kasvissyöjiä, kenenkään ei ole tarvetta juosta ja loikkia kuin jänis, joten ruokakin voi olla painottunut toisin kuin jäniksellä.

Itse en arvosta tippakaan tämän ajan marttoja, pilasivat koko aatteen.

Hyvää Juhannusta.

Anonyymi kirjoitti:

Martat suosittelevat, on oma valinta mitä ihminen syö.
Jänikset ovat kasvissyöjiä, kenenkään ei ole tarvetta juosta ja loikkia kuin jänis, joten ruokakin voi olla painottunut toisin kuin jäniksellä.

Itse en arvosta tippakaan tämän ajan marttoja, pilasivat koko aatteen.

Hyvää Juhannusta.

Lue lisää

Norsut, hirvet ja hevoset ovat myös kasvissyöjiä.
Syö vain eläintä.
Maistuu varmaan ihan ilman mausteita ja raakana.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole näköjään kasvissyöjä, kun martatkin sitä jo suosittelevat.
Liha on kanmottavaa
Kasvisgrillivartaat ovat todella hyviä.

Voi, syötiinpä tänään tosimureat sisäfile pihvit ja huomenissa tuoretta kalaa. Kasikset ja juurekset kuuluu aina ruokiimme. Niin liha kuin kalakin ovat herkullisia suussani.k

Pilvistä ja tuulista, ei oikein juhannussäätä luvassa. mutta yksi on varmaa, juhannusta juhlitaan huomenista alkaen, kuka mitenkin.
Oma juhannukseni tässä kotona sujuu, torilta juuri tulin, uusia perunoita erehdyin ostamaan useamman kilon, kun eka myyjällä ei pestyjä, sitten löysin pestyjäkin, no ehkä ne säilyy jonkun päivän kelvollisina.
Pelkäsin että en jaksa torille asti, mutta lääkitsin polveni, otin Panadolin ja toisessa polvessa vielä tuki.
Matka sujui, vaikkakin välillä leväten, kiva kun reitillä penkkejä, joilla voi istahtaa.
Piimää en muistanut ostaa, joten rieskan teko jää, mutta eihän se ole määrätty missään, etteikö juhannuksen jälkeenkin voi sitä tehdä, kurkkuja ostin, niistä hölskytys kurkkuja etikan ja sokerin kanssa.

Katselin vastojakin eilen kaupassa, mutta jätin ostamatta, kun itse olisi siivottava tippuneet lehdet ja se on hankalampi homma, kun kyykkimään joutuisi, olisi kyllä nautinto sekin ollut ja tuoksu niin kesään kuuluva.

Marttojen suosituksista huolimatta jauhelihapihvejä pakkasessa, aion niitäkin vain syödä, ei pelkkää lihaa, mutta joskus kevyempien ruokien välistä suu maistaa nämäkin herkut.
En ole huomannut, että pakkanen vetistäisi säilöttäviä, ehkä en niin ronkeli ole senkään suhteen.

Anon lämpimään toivotukseen minäkin yhdyn, Miralle ja kaikille toisillekin, kyllä juhannus ohi menee yksinkin ollen.
Siili25 kerroit huonekalujesi hyvin uuden kodin löytäneen, niin on minullakin, lapset on jotain kelpuuttaneet, nyt kodissani on pelkästään koko puusta olevia huonekaluja ja niistä olen muistuttanut lapsiani, etteivät ihan kaatopaikalle kuskaa.

Kylpylä kivapaikka lomailla, ainakin kaikki valmiina, yhden tai kaksi joulua olen niissä viettänyt, sain tarpeekseni, joulu ainakaan ei tunnu joululta.
Kunnon korjaukseen varmasti oiva paikka.

Lumitykki on minunkin ajatuksissa laskettelurinteiden työkalu, lumilinko sitten pihapiireihin sopiva, mutta erilaiset on olosuhteet, voihan tykkiäkin tarvita.

Nyt päivän puuhiin, sen minkä jaksan ja sitten oikaisen itseni baadenbaadeniin parvekkeelle, eilenkin kauppareissuni jälkeen nokoset siellä otin.
Huomenissa jo aatto ja siitä se viimeistään juhannus alkaa.

Vai olisiko niin, ettet hyväksy eriävää mielipidettä, vaan alat syytteleen ja nimittelemään?

Kyllä totuus on se, että pakastettu tuote, ei koskaan ole tuoreen veroista. (vetisiäkin ovat)

Sinähän asut joenlähellä eikä se Itämeri maisemaasi ole. Paljonko on matkaa meren rantaan?

Mitä suotta jääkaappia ostamaan, sinullahan riidikin säilyy kattilassa hellan kulmalla lähes viikon.,

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän asut joenlähellä eikä se Itämeri maisemaasi ole. Paljonko on matkaa meren rantaan?

15 km.
Meren läheisyys vaikuttaa erittäinpaljon säähän täällä.

Martat eivät mitään virallisia suosituksia anna, vaan se on Ruokavirasto. Martat neuvovat ruohonjuuritasolla arjen hallintaa, ravinto yhtenä osana. Ei suomalaiset "tottele kaikenlaisia suosituksia kirjaimellisesti", miksi taas vedit tämänkin suomalaisia halveksivaksi asiaksi ? Ollaan kyllä kiinnostuneita omasta ja perheen terveydestä ja maailman ruokavarojen riittävyydestä ja ilmastokysymyksistä. Punainen liha kuluttaa paljon luonnonvaroja ja aiheuttaa haitallisia päästöjä, samoin kuin esim. juusto ja muut maitotuotteet, avokadot jne. Suomessa on alettu käyttää yhää enemmän proteiinin lähteinä palkokasveja. soijarouhetta, kauraproteiinia, pähkinöitä jne.

Outoa että sinulle on määrärtty laihdutuslääke, ( kerrot Ozempicistä), vaikka se vie ruokahalujen lisäksi b-vitamiinit ja proteiinin saanti jää vähiin. Kertomasi mukaan olet kuitenkin laiha. Varmasti diabetestä voi hoitaa muutenkin kuin riuduttamalla ihmista ja aiheuttamalla tällekokopäiväisen kuvottavan olon, ettei ruoka maistu. Silloin jää kyllä monet muutkin ravintoaineet ja hivenaineet saamatta kuin se b, Tiettyjä vitamiineja saa purkistakin sekä muista ravinteista, ei tarvitse nautoja sen takia tehokasvattaa ja turmella luontoa.

Ihan vaan tiedoksi, että pakastinkaapit on ttä päivää, arkut historiaa-

Anonyymi kirjoitti:

Martat eivät mitään virallisia suosituksia anna, vaan se on Ruokavirasto. Martat neuvovat ruohonjuuritasolla arjen hallintaa, ravinto yhtenä osana. Ei suomalaiset "tottele kaikenlaisia suosituksia kirjaimellisesti", miksi taas vedit tämänkin suomalaisia halveksivaksi asiaksi ? Ollaan kyllä kiinnostuneita omasta ja perheen terveydestä ja maailman ruokavarojen riittävyydestä ja ilmastokysymyksistä. Punainen liha kuluttaa paljon luonnonvaroja ja aiheuttaa haitallisia päästöjä, samoin kuin esim. juusto ja muut maitotuotteet, avokadot jne. Suomessa on alettu käyttää yhää enemmän proteiinin lähteinä palkokasveja. soijarouhetta, kauraproteiinia, pähkinöitä jne.

Outoa että sinulle on määrärtty laihdutuslääke, ( kerrot Ozempicistä), vaikka se vie ruokahalujen lisäksi b-vitamiinit ja proteiinin saanti jää vähiin. Kertomasi mukaan olet kuitenkin laiha. Varmasti diabetestä voi hoitaa muutenkin kuin riuduttamalla ihmista ja aiheuttamalla tällekokopäiväisen kuvottavan olon, ettei ruoka maistu. Silloin jää kyllä monet muutkin ravintoaineet ja hivenaineet saamatta kuin se b, Tiettyjä vitamiineja saa purkistakin sekä muista ravinteista, ei tarvitse nautoja sen takia tehokasvattaa ja turmella luontoa.

Ihan vaan tiedoksi, että pakastinkaapit on ttä päivää, arkut historiaa-

Lue lisää

Pakastinkaapin myimme pois entisen talon mukana
Pakastinarkkuun mahtuu paljon enemmän pakasteita, kysymys on vain järjestelystä, Käytän pakastinkoreja arkun sisällä.
Minulle ei ole määrätty "laihdutuslääkettä". Ozempic on aina ollut. aöunperin ja ensisijaisesti kakkostyypin diabeteksen hoitolääke.
Täällä Ruotsissa ollan aivan yhtä hyvin perillä ravintosuosituksista ja miljöökysymyksistä kuin Suomessakin.
Saarnaat turhaan kuorolle.
Oman kokemukseni perusteella suomalaiset ovat tottelevaista ja sääntöjen mukaan elävää kansaa ja poikkeuksia vieroksudaan ja yritetään palauttaa ruotuun. Ja etenkin, jos televisiossa tai mediassa on ollut asista tiedoitusta tai juttua. jos joku ns. asiantuntija tai emeritusprofessori on antanut lausuntonsa, niin keskiverto suomalainen ei sitä kyseenalaista.

Myös ns. sosiaalinen kontrolli pelaa Suomessa kuin joku Raamatun sana. Ihmiset katsovat asiakseen kontrolloida toistensa syömisiä, juomisia, elämäntapoja, pukeutumista, painoa, ulkonäköä ja syyllistää a.o. sairauksistaan tai vastoinkäymisistään. Kaikki paha on itse ansaittua ja oikein.
Mitään "elä ja annan muidenelää"-mentaliteettia ei tunneta.
"Ole niinkuin minä ja tee niin kuin minä" niin olet hyvä .

Ugh. Olen puhunut.

Paloma.se01 kirjoitti:

Pakastinkaapin myimme pois entisen talon mukana
Pakastinarkkuun mahtuu paljon enemmän pakasteita, kysymys on vain järjestelystä, Käytän pakastinkoreja arkun sisällä.
Minulle ei ole määrätty "laihdutuslääkettä". Ozempic on aina ollut. aöunperin ja ensisijaisesti kakkostyypin diabeteksen hoitolääke.
Täällä Ruotsissa ollan aivan yhtä hyvin perillä ravintosuosituksista ja miljöökysymyksistä kuin Suomessakin.
Saarnaat turhaan kuorolle.
Oman kokemukseni perusteella suomalaiset ovat tottelevaista ja sääntöjen mukaan elävää kansaa ja poikkeuksia vieroksudaan ja yritetään palauttaa ruotuun. Ja etenkin, jos televisiossa tai mediassa on ollut asista tiedoitusta tai juttua. jos joku ns. asiantuntija tai emeritusprofessori on antanut lausuntonsa, niin keskiverto suomalainen ei sitä kyseenalaista.

Myös ns. sosiaalinen kontrolli pelaa Suomessa kuin joku Raamatun sana. Ihmiset katsovat asiakseen kontrolloida toistensa syömisiä, juomisia, elämäntapoja, pukeutumista, painoa, ulkonäköä ja syyllistää a.o. sairauksistaan tai vastoinkäymisistään. Kaikki paha on itse ansaittua ja oikein.
Mitään "elä ja annan muidenelää"-mentaliteettia ei tunneta.
"Ole niinkuin minä ja tee niin kuin minä" niin olet hyvä .

Ugh. Olen puhunut.

Lue lisää

Kertomasi sosiaalinen kontrolli kuvasi sinua täydellisesti.

Paloma.se01 kirjoitti:

Pakastinkaapin myimme pois entisen talon mukana
Pakastinarkkuun mahtuu paljon enemmän pakasteita, kysymys on vain järjestelystä, Käytän pakastinkoreja arkun sisällä.
Minulle ei ole määrätty "laihdutuslääkettä". Ozempic on aina ollut. aöunperin ja ensisijaisesti kakkostyypin diabeteksen hoitolääke.
Täällä Ruotsissa ollan aivan yhtä hyvin perillä ravintosuosituksista ja miljöökysymyksistä kuin Suomessakin.
Saarnaat turhaan kuorolle.
Oman kokemukseni perusteella suomalaiset ovat tottelevaista ja sääntöjen mukaan elävää kansaa ja poikkeuksia vieroksudaan ja yritetään palauttaa ruotuun. Ja etenkin, jos televisiossa tai mediassa on ollut asista tiedoitusta tai juttua. jos joku ns. asiantuntija tai emeritusprofessori on antanut lausuntonsa, niin keskiverto suomalainen ei sitä kyseenalaista.

Myös ns. sosiaalinen kontrolli pelaa Suomessa kuin joku Raamatun sana. Ihmiset katsovat asiakseen kontrolloida toistensa syömisiä, juomisia, elämäntapoja, pukeutumista, painoa, ulkonäköä ja syyllistää a.o. sairauksistaan tai vastoinkäymisistään. Kaikki paha on itse ansaittua ja oikein.
Mitään "elä ja annan muidenelää"-mentaliteettia ei tunneta.
"Ole niinkuin minä ja tee niin kuin minä" niin olet hyvä .

Ugh. Olen puhunut.

Lue lisää

Sinä olet ollut poissa Suomesta yli puoli vuosisataa, joten pidä mölyt mahassasi. Tuo syyllistäminen ja kontrolli kuvaa kyllä täysin itseäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Kertomasi sosiaalinen kontrolli kuvasi sinua täydellisesti.

Täydellinen esimerkki sosiaalisesta kontrollista oli anon
Anonyymi
2025-06-19 13:01:40
vastaus minulle.
Sitä että yritit kohdistaa sen bumerangina takaisin mnulle ei toiminut vaan oli lähinnä pateettinen ja lapsellinen yritys väistää, kun kuvaus osui nappiin. No se siitä.
Sinä voit olla ja toimia ihan niin kuin itse haluat ja sinusta tuntuu.
Mutta älä yritä yhtään kampittaa aina minua, koska epäonnistut surkeasti.

Paloma.se01 kirjoitti:

Täydellinen esimerkki sosiaalisesta kontrollista oli anon
Anonyymi
2025-06-19 13:01:40
vastaus minulle.
Sitä että yritit kohdistaa sen bumerangina takaisin mnulle ei toiminut vaan oli lähinnä pateettinen ja lapsellinen yritys väistää, kun kuvaus osui nappiin. No se siitä.
Sinä voit olla ja toimia ihan niin kuin itse haluat ja sinusta tuntuu.
Mutta älä yritä yhtään kampittaa aina minua, koska epäonnistut surkeasti.

Lue lisää

Ei osunut nappiin. En ole sinulle muuta kommentoinut, kuin tuon yhden.
Opin jo kauan sitten kiertää sinut kaukaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet ollut poissa Suomesta yli puoli vuosisataa, joten pidä mölyt mahassasi. Tuo syyllistäminen ja kontrolli kuvaa kyllä täysin itseäsi.

Täytyy vaan todeta, että olet tosi kyttääjä, kun ehdit kytätä miten naapurimaassakin
asuvat elävät! Sääli tuttavapiiriäsi!

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy vaan todeta, että olet tosi kyttääjä, kun ehdit kytätä miten naapurimaassakin
asuvat elävät! Sääli tuttavapiiriäsi!

Mietitkö mitä kirjoitit ja mihin kirjoitit?

Oletko kenties sitä mieltä, että näitä kirjoituksia ei saisi lukea? Käsittämätöntä, että lukemisesta nimitellään kyttääjäksi.

ja lukeminen kannattaa vai kannattaako kuitenkaan?

Anonyymi kirjoitti:

Täytyy vaan todeta, että olet tosi kyttääjä, kun ehdit kytätä miten naapurimaassakin
asuvat elävät! Sääli tuttavapiiriäsi!

Nässä kirjoituksissa lukee kaikissa että kommentoi. Jos kokee muiden kommentit kyttäyksenä, parempi pysyä täältä poissa. Tuttavani ovat onneksi han toisenlaisia, eivät ylimielisiä ja pomottavia.

Anonyymi kirjoitti:

Nässä kirjoituksissa lukee kaikissa että kommentoi. Jos kokee muiden kommentit kyttäyksenä, parempi pysyä täältä poissa. Tuttavani ovat onneksi han toisenlaisia, eivät ylimielisiä ja pomottavia.

Lue lisää

Tuolle sanalle "kommentoi" pitäisi S24:n laittaa käyttöohje, siltä varalta että lukija on kehitystasoltaan jäänyt alamittaiseksi ja ymmärtää sanan niin, että se on pakoite.
Jos ei ole mitään aiheeseen liittyvää kommentoitavaa, niin parempi pistää peukku suuhun ja murjottaa omissa oloissaan.

MTVUutiset:
"Asiantuntija täräyttää faktat tiskiin – nämä kasvikset kannattaisikin syödä pakasteina tai säilykkeinä tuoreiden sijaan: "Pakasteruoka ei ole sama asia kuin prosessoitu"

Artikkelissa puhuttiin pakastevihannesten puolesta.
Samaan tulokseen olen minäkin tullut sen jälkeen, kun aloin 1-hengen taloudessa soveltaa suurperheen taloudenpitoa. Laitan yhden viikon aikana ruokaa kuukaudeksi eteenpäin.
Käytän paljon pakastevihanneksia. Niitä voi ottaa esille juuri sen verran kun tarvitsee, mitään ei mene jätteisiin. Sipulit ja paprikat esim. hienonnan askeihin ja jos tarvitsee nopeasti laittaa jotakin, niin otan vaan askin pakasteesta, valmiiksi silputtuna. En ikinä käytä jauhoisia perunoita. Ei kalat eikä liha vetisty pakasteessa, paitsi jos pakastin on lämmön puolella. :)

Suurtalousmenetelmää kannattaa kokeilla. Ruokamenot pienenevät, sähköä ei mene jokapäiväiseen hellan tai uunin sähköön, mikro toimii lyhyessä ajassa eikä vie sähköä yhtä paljon.
Leipominen on asia, joka kannattaa parhaiten. Olen alkanut leipoa ruokaleivät itse. Kahvileipää en enää leivo enkä käytä, kun pääsin kotikonstein eroon diabetes 2:sta, enkä halua sitä takaisin.

Sitten on ajan kysymys, kuinka kauan jaksan olla tehokas "yksinäinen suurtaloudenhoitaja"!
Olen huomannut, että en jaksa seistä pitkää aikaa työpöydän ääressä. Karjalanpiirakat saatan pakastaa raakana, sivelen ne voi- tai margariinisulatteella ja paistan valmiiksi, kun haluan herkutella piirakolla.

mdk.mdk kirjoitti:

MTVUutiset:
"Asiantuntija täräyttää faktat tiskiin – nämä kasvikset kannattaisikin syödä pakasteina tai säilykkeinä tuoreiden sijaan: "Pakasteruoka ei ole sama asia kuin prosessoitu"

Artikkelissa puhuttiin pakastevihannesten puolesta.
Samaan tulokseen olen minäkin tullut sen jälkeen, kun aloin 1-hengen taloudessa soveltaa suurperheen taloudenpitoa. Laitan yhden viikon aikana ruokaa kuukaudeksi eteenpäin.
Käytän paljon pakastevihanneksia. Niitä voi ottaa esille juuri sen verran kun tarvitsee, mitään ei mene jätteisiin. Sipulit ja paprikat esim. hienonnan askeihin ja jos tarvitsee nopeasti laittaa jotakin, niin otan vaan askin pakasteesta, valmiiksi silputtuna. En ikinä käytä jauhoisia perunoita. Ei kalat eikä liha vetisty pakasteessa, paitsi jos pakastin on lämmön puolella. :)

Suurtalousmenetelmää kannattaa kokeilla. Ruokamenot pienenevät, sähköä ei mene jokapäiväiseen hellan tai uunin sähköön, mikro toimii lyhyessä ajassa eikä vie sähköä yhtä paljon.
Leipominen on asia, joka kannattaa parhaiten. Olen alkanut leipoa ruokaleivät itse. Kahvileipää en enää leivo enkä käytä, kun pääsin kotikonstein eroon diabetes 2:sta, enkä halua sitä takaisin.

Sitten on ajan kysymys, kuinka kauan jaksan olla tehokas "yksinäinen suurtaloudenhoitaja"!
Olen huomannut, että en jaksa seistä pitkää aikaa työpöydän ääressä. Karjalanpiirakat saatan pakastaa raakana, sivelen ne voi- tai margariinisulatteella ja paistan valmiiksi, kun haluan herkutella piirakolla.

Lue lisää

Minulla on jokin mielikva, vetisyys johtuu siitä miten pakasteet sulattaa.
Vitamiinit marjoissa säilyy parhaiten sulattamalla nopeasti mikrossa. Herneet suositellaan kiehauttamaan jäisinä jne.

Minä yhden henkilön ruokakunnassa käytän pääosin airfryeriä niin kalan kypsentämiiseen kuin muutaman pakastekarjalanpiirakan paistamiseen.

Makoisaa juhannuksen aikaa!

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on jokin mielikva, vetisyys johtuu siitä miten pakasteet sulattaa.
Vitamiinit marjoissa säilyy parhaiten sulattamalla nopeasti mikrossa. Herneet suositellaan kiehauttamaan jäisinä jne.

Minä yhden henkilön ruokakunnassa käytän pääosin airfryeriä niin kalan kypsentämiiseen kuin muutaman pakastekarjalanpiirakan paistamiseen.

Makoisaa juhannuksen aikaa!

Lue lisää

Mie olen onnistunut sulattamaa perunalaatikon vetiseksi. Otin illalla jääkaappiin sulamaan seuraavalle päivälle. Ratiossa tuli ohje ettei kalaa tulisi sulattaa vakuumipakkauksessa vaan otettava poes. Mie en millonkaan ole kaupan vakuumissa kalaa pakastanut. Aina ostopäivänä osan valmistan ja sitten loput pakastuspussissa.
Pian alkaa marjojen pakastaminen. En mie suuria. Aamupuuroa ja jäätelöä varten muutaman rasiallisen.
Parastahan kaikki ois tuoreeltaan. Maakellarit ja laarit jo mielestä pyyhkiytyneet.

Anonyymi kirjoitti:

Mie olen onnistunut sulattamaa perunalaatikon vetiseksi. Otin illalla jääkaappiin sulamaan seuraavalle päivälle. Ratiossa tuli ohje ettei kalaa tulisi sulattaa vakuumipakkauksessa vaan otettava poes. Mie en millonkaan ole kaupan vakuumissa kalaa pakastanut. Aina ostopäivänä osan valmistan ja sitten loput pakastuspussissa.
Pian alkaa marjojen pakastaminen. En mie suuria. Aamupuuroa ja jäätelöä varten muutaman rasiallisen.
Parastahan kaikki ois tuoreeltaan. Maakellarit ja laarit jo mielestä pyyhkiytyneet.

Lue lisää

Mistä ne nyt mielees tulivat, maakellarit ja laarit?
Mie laitan pakastekalan jäisenä pannulle, laatikkot jäisenä uuniin, mieto lämpö aluks ja sitte kuumempaa. Ei tuu vetiseks.

Miksi katsot tarpeelliseksi/välttämättömäksi aina ilmoittaa poistumisesi. Näkeehän sen jokainen milloin kukakin on ketjussa ja koska poissa.
Vai onko tarkoituksenasi saada pyytelyitä, että älä nyt poistu, koska olet ketjun tärkein henkilö :))))

Anonyymi kirjoitti:

Miksi katsot tarpeelliseksi/välttämättömäksi aina ilmoittaa poistumisesi. Näkeehän sen jokainen milloin kukakin on ketjussa ja koska poissa.
Vai onko tarkoituksenasi saada pyytelyitä, että älä nyt poistu, koska olet ketjun tärkein henkilö :))))

Lue lisää

Kuka on ketjun tärkein- me KAIKKI olemme yhtä TÄRKEITÄ. Hauskaa Juhannusta kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi katsot tarpeelliseksi/välttämättömäksi aina ilmoittaa poistumisesi. Näkeehän sen jokainen milloin kukakin on ketjussa ja koska poissa.
Vai onko tarkoituksenasi saada pyytelyitä, että älä nyt poistu, koska olet ketjun tärkein henkilö :))))

Lue lisää

Hän kutsui seuraamaan muihin ketjuihin. Ehkä on tylsää kotona miesten ikeen alla. Kateus ja katkeruus suomalaisia kohtaan. Haluaisi muuttaa Suomeen, vaan mies ei halua.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi katsot tarpeelliseksi/välttämättömäksi aina ilmoittaa poistumisesi. Näkeehän sen jokainen milloin kukakin on ketjussa ja koska poissa.
Vai onko tarkoituksenasi saada pyytelyitä, että älä nyt poistu, koska olet ketjun tärkein henkilö :))))

Lue lisää

Miksi kuvittelet että joku tekisi siten kun sinä ajattelet ja näet asiat. Sinä råettä tiedä muiden ajatuksia.

Hyvää alkavaa juhannusta, aurinko paistaa, mutta tuuli ei malta tyyntyä.
Juhannus alkaa minulla rauhaisasti, on ruokaa, paljon uusia perunoita ja kalaa, silliä ja mansikoitakin ostin maistiaisia, ei nuo kummoisia olleet, kai niidenkin maku muuttunut, vai syöjässäkö vika
Soitin älylleni, yksin hänkin kertoi juhannuksen olevan, saapa nähdä saanko mentyä käymään, varmaan hyvää tekisi kummallekin..
Matkan pituus ei esteenä, tien yli vaan, mutta mistä tämä lähtemisen vaikeus on oikein syntynyt?

Tytär soitti ja kertoi miehensä teloneen jalkansa ja sen kanssa ensiapuun joutuivat menemään, kahdeksan tikkiä ja saunomiskielto.
Putkea oli ruvennut poikki panemaan ja rälläkkä kimposi jalkaan, ei muista, että ikä tulee ja varovaisuus pitäisi tulla sen myötä.
Hänkään ei muista, että hidastelisi hommiaan, ennakoiden mahdolliset vahingot.
Tytär aivan shokissa, kun verta tuli kauheasti, no jotenkin pääsivät saaresta ja tytär ajoi, takaisin palatessa mies sanoi ajavansa, ei uskaltanut tyttären ajamiseen turvata.
Varmaan se juhannussaunan puuttuminen hieman mieltä ahdistaa.

Ikäväksi on mennyt taas kirjoittelu noiden ilkeiden viestien tiimoilta, mitä Palomaan kohdistuu, eikä voitaisi olla vastaamatta jokaiseen hänen sanomisiin, jos ei parempaa aihetta löydy kuin loukkailu.
Joku ano kirjoittikin, että kaikki olemme tärkeitä palstan ja ketjun yllä pitämiseksi, eikö mitään muuta kerrottavaa löydy, kuin ivailut ja pahan puheet.
Kaikilla meillä on omat totutut tapamme ja kokemukset elämästä, jos niistä kertoo ei pitäisi harmia aiheuttaa.
Viime kädessä itse päätämme tykönämme, miten elämme.
Yhdellä on yksi tapa hyvä, toiselle toinen ja Martat antaa ohjeita heille joilta kaikki on hukassa.
Martoilla kuin muillakin elämään ohjeita antavilla on siihen oikeus, jokainen kumminkin itse opastukset toteuttaa, näin pitkän elämän koulun käynyt, kuin minäkin olen, olen oppinut jos jotakin, mutta uudet asiatkin saattaa tuoda halun kokeilla.
Luetaan toisten kertomaa ja niistä sen osan itselle otamme, mikä on sopivin.

Viimeisen anon kirjoituksen ja toivotukseen minäkin yhdyn, rauhoitutaan ja nautitaan siitä mitä juhannus tuo tullessaan
Suomen suvi on lyhyt, ei pilata siitä turhiin riitoihin, hyvää mieltä ja elämän iloa tähänkin alkavaan juhannukseen toivotan.

Kertokaa onko juhannuksella perinteitä ja viihdyttekö yksinkin, mitä muuta onkaan aiheesta juhannus?

Hil-la kirjoitti:

Hyvää alkavaa juhannusta, aurinko paistaa, mutta tuuli ei malta tyyntyä.
Juhannus alkaa minulla rauhaisasti, on ruokaa, paljon uusia perunoita ja kalaa, silliä ja mansikoitakin ostin maistiaisia, ei nuo kummoisia olleet, kai niidenkin maku muuttunut, vai syöjässäkö vika
Soitin älylleni, yksin hänkin kertoi juhannuksen olevan, saapa nähdä saanko mentyä käymään, varmaan hyvää tekisi kummallekin..
Matkan pituus ei esteenä, tien yli vaan, mutta mistä tämä lähtemisen vaikeus on oikein syntynyt?

Tytär soitti ja kertoi miehensä teloneen jalkansa ja sen kanssa ensiapuun joutuivat menemään, kahdeksan tikkiä ja saunomiskielto.
Putkea oli ruvennut poikki panemaan ja rälläkkä kimposi jalkaan, ei muista, että ikä tulee ja varovaisuus pitäisi tulla sen myötä.
Hänkään ei muista, että hidastelisi hommiaan, ennakoiden mahdolliset vahingot.
Tytär aivan shokissa, kun verta tuli kauheasti, no jotenkin pääsivät saaresta ja tytär ajoi, takaisin palatessa mies sanoi ajavansa, ei uskaltanut tyttären ajamiseen turvata.
Varmaan se juhannussaunan puuttuminen hieman mieltä ahdistaa.

Ikäväksi on mennyt taas kirjoittelu noiden ilkeiden viestien tiimoilta, mitä Palomaan kohdistuu, eikä voitaisi olla vastaamatta jokaiseen hänen sanomisiin, jos ei parempaa aihetta löydy kuin loukkailu.
Joku ano kirjoittikin, että kaikki olemme tärkeitä palstan ja ketjun yllä pitämiseksi, eikö mitään muuta kerrottavaa löydy, kuin ivailut ja pahan puheet.
Kaikilla meillä on omat totutut tapamme ja kokemukset elämästä, jos niistä kertoo ei pitäisi harmia aiheuttaa.
Viime kädessä itse päätämme tykönämme, miten elämme.
Yhdellä on yksi tapa hyvä, toiselle toinen ja Martat antaa ohjeita heille joilta kaikki on hukassa.
Martoilla kuin muillakin elämään ohjeita antavilla on siihen oikeus, jokainen kumminkin itse opastukset toteuttaa, näin pitkän elämän koulun käynyt, kuin minäkin olen, olen oppinut jos jotakin, mutta uudet asiatkin saattaa tuoda halun kokeilla.
Luetaan toisten kertomaa ja niistä sen osan itselle otamme, mikä on sopivin.

Viimeisen anon kirjoituksen ja toivotukseen minäkin yhdyn, rauhoitutaan ja nautitaan siitä mitä juhannus tuo tullessaan
Suomen suvi on lyhyt, ei pilata siitä turhiin riitoihin, hyvää mieltä ja elämän iloa tähänkin alkavaan juhannukseen toivotan.

Kertokaa onko juhannuksella perinteitä ja viihdyttekö yksinkin, mitä muuta onkaan aiheesta juhannus?

Lue lisää

Asetin toukokuun alussa tavoitteen, juhannuksena kävelen.

No, eilen kävelin, moneen otteseen ilman apuvälineitä. Ruohonleikkuukoneen kanssa kävelin pitkän tovin, trimmerillä huiskin rehevöitynyttä kukkamaata ja asettelin juhannuslupiinit, jotka olin kerännyt mökkitien varrelta puutarhapöydälle.

Aaamulla jo aloitin, mökin rannalla heiluin ja sain kuin sainkin saunavedet pumpulla saunaan. Kiitos esikoiselle tukiaidoista.

Lopuksi pesin kaupunkisaunan remontti pölystä ja napsautin lämmöt päälle. Ei kun saunomaan. Oli kiva peseytyä uusitussa kylppärissä.

Koko päivän oli ollut pilvistä ja sateista. Kymmeneltä illalla taivas repesi ja aurinko paistoi kirkkaana toivottaen meille kaikille Hyvää Juhannusta.

Mutta tuolle Paloman laahukselle, joka kitisee kaikesta, haravanvartta juhannuskokoksi.

Hil-la kirjoitti:

Hyvää alkavaa juhannusta, aurinko paistaa, mutta tuuli ei malta tyyntyä.
Juhannus alkaa minulla rauhaisasti, on ruokaa, paljon uusia perunoita ja kalaa, silliä ja mansikoitakin ostin maistiaisia, ei nuo kummoisia olleet, kai niidenkin maku muuttunut, vai syöjässäkö vika
Soitin älylleni, yksin hänkin kertoi juhannuksen olevan, saapa nähdä saanko mentyä käymään, varmaan hyvää tekisi kummallekin..
Matkan pituus ei esteenä, tien yli vaan, mutta mistä tämä lähtemisen vaikeus on oikein syntynyt?

Tytär soitti ja kertoi miehensä teloneen jalkansa ja sen kanssa ensiapuun joutuivat menemään, kahdeksan tikkiä ja saunomiskielto.
Putkea oli ruvennut poikki panemaan ja rälläkkä kimposi jalkaan, ei muista, että ikä tulee ja varovaisuus pitäisi tulla sen myötä.
Hänkään ei muista, että hidastelisi hommiaan, ennakoiden mahdolliset vahingot.
Tytär aivan shokissa, kun verta tuli kauheasti, no jotenkin pääsivät saaresta ja tytär ajoi, takaisin palatessa mies sanoi ajavansa, ei uskaltanut tyttären ajamiseen turvata.
Varmaan se juhannussaunan puuttuminen hieman mieltä ahdistaa.

Ikäväksi on mennyt taas kirjoittelu noiden ilkeiden viestien tiimoilta, mitä Palomaan kohdistuu, eikä voitaisi olla vastaamatta jokaiseen hänen sanomisiin, jos ei parempaa aihetta löydy kuin loukkailu.
Joku ano kirjoittikin, että kaikki olemme tärkeitä palstan ja ketjun yllä pitämiseksi, eikö mitään muuta kerrottavaa löydy, kuin ivailut ja pahan puheet.
Kaikilla meillä on omat totutut tapamme ja kokemukset elämästä, jos niistä kertoo ei pitäisi harmia aiheuttaa.
Viime kädessä itse päätämme tykönämme, miten elämme.
Yhdellä on yksi tapa hyvä, toiselle toinen ja Martat antaa ohjeita heille joilta kaikki on hukassa.
Martoilla kuin muillakin elämään ohjeita antavilla on siihen oikeus, jokainen kumminkin itse opastukset toteuttaa, näin pitkän elämän koulun käynyt, kuin minäkin olen, olen oppinut jos jotakin, mutta uudet asiatkin saattaa tuoda halun kokeilla.
Luetaan toisten kertomaa ja niistä sen osan itselle otamme, mikä on sopivin.

Viimeisen anon kirjoituksen ja toivotukseen minäkin yhdyn, rauhoitutaan ja nautitaan siitä mitä juhannus tuo tullessaan
Suomen suvi on lyhyt, ei pilata siitä turhiin riitoihin, hyvää mieltä ja elämän iloa tähänkin alkavaan juhannukseen toivotan.

Kertokaa onko juhannuksella perinteitä ja viihdyttekö yksinkin, mitä muuta onkaan aiheesta juhannus?

Lue lisää

Asiaa kirjoitit jälleen, Hilla! Istuin varmaankin pari tuntia ja luin lähes 25 vuoden takaisia kirjoituksia Suomi24:n alkuajoilta. Nauroin niin paljon, että vatsaan koski. Muistan, kun tuli henkilökohtainen viesti eräältä kaverilta, joka oli neliraajavammainen. Kertoi kirjoittavansa jonkinlaisen kirjoitustikun avulla, jota hän piti suussaan ja tökki kirjain kerrallaan viestin valmiiksi. Hän kirjoitti toivovansa, etten lakkaisi sivustolle kirjoittamista, hän aamulla ensimmäiseksi kävi lukemassa menneillään olevan ketjun ja sai hyvän mielen. - Joitakin kuukausia myöhemmin joku hänen kaverinsa lähetti viestin ja kertoi että kaveri on kuollut ja pyytänyt häntä lähettämään minulle viestin. - Ajattelin, että niin vähällä, kuin mitä se meidän hassutteluketju oli, voi pelastaa jonkun päivän! Ketju oli vedetty alusta loppuun savonmurteella.

Juhannusaaton vietän yksin. Puhelut Suomeen hoidettu. Viihdyn yhtä hyvin yksin kuin seurassakin. - Taloyhtiö on luvannut järjestää grillausta ulkona. Kahvit ja mansikkakakut on myös tarjolla. Kiva tavata naapureita, uusiakin on tullut. Näissä asunnoissa asuu vanhuksia, joitakin on jo siirtynyt ympärivuorokautisen valvonnan tarpeen vuoksi vanhustentalolle ja uusia 65+ on tullut tilalle.

Hyvää juhannuksenaikaa kaikille!

Eliaana tuo edellinen

Veljelleni soitin, sanoi niin on hämärä taivas, että aatteli kynttilöitä laittaa, vaan kun ei kaupasta saa tähän aikaan.
Mulla on täällä nyt seuraa tuolla toisella mökillä, aamusta jo tänne tulevat.
Tällä hetkellä olen yksinäni täällä ylämökillä. Tai siis kissa on ystäväni.

Olen sellainen ihminen, että viihdyn myös yksin, ihan tarvitsen niitä yksinolon hetkiä. siis yksin ollessani en ole yksinäinen.

Anonyymi kirjoitti:

Veljelleni soitin, sanoi niin on hämärä taivas, että aatteli kynttilöitä laittaa, vaan kun ei kaupasta saa tähän aikaan.
Mulla on täällä nyt seuraa tuolla toisella mökillä, aamusta jo tänne tulevat.
Tällä hetkellä olen yksinäni täällä ylämökillä. Tai siis kissa on ystäväni.

Olen sellainen ihminen, että viihdyn myös yksin, ihan tarvitsen niitä yksinolon hetkiä. siis yksin ollessani en ole yksinäinen.

Lue lisää

Nyt on sitten juhannuspäivä, kesän odotetuin aika ja myös kesän kohokohta, monet jo lomailevat.
Tiedän, että kaikilla tämä on tiedossa, mutta on helppo luonnon aiheita käyttää aloituksiin.
Eilen sain juhannusterveiset Ruotsista, Tukholmasta, tyttären poika soitteli.
Kutsui viidennen polven yksivuotissynttäreille heinäkuussa, silloin tulevat lomalle ja vanhempien mökillä juhlat vietetään.
Kertoi myös suunnitelmien olevan sillä mallilla, että kotimaahan palaaminen on mielessä, miettivät mihin asettuvat, kaiketi sinne Etelä-Suomeen, kun perheen pojat siellä asustavat.
Hyvin on kotiutunut vanhin poika Kotkan työpaikkaansa ja asumiseen Loviisassa, nuorempi poika asuu Helsingissä, on isänsä kanssa saman työnantajan hommissa.
Näin se elämä kuljettaa, muisteli Kiinassa oloaikojaan, kun pojat oli pienijä.

Hyvin hiljainen on kotipaikkani, ihmiset mökeillään, niitähän täällä on paljon, on järviä jokaiselle.
Kauniina kukkii valkea sireeni naapuritalon pihassa, muut on jo kukintansa lopettaneet, pihlajakin jo marjoja tuottaa.
Puolukka kukkii ja mustikka raakeleina, pian sekin aika on käsillä, kun marjaan tekevät lähtöä kykenevät ja minä sitten torilla ravaan ja kaikkea säilöttävää haalin.
Kurkkusalaatti on ensimmäinen säilöttävä, vielä on rippeet viime kesäisestä jäljellä.
Ohjelmaa päivienkäytölle ja kiva on talvella pakkasesta ottaa, no ei nyt pitänyt säilöntää esiin ottaa, nyt vain kesää ihastellaan.

Olen aina ollut sillä mielellä, että joillekin tämän tapainen ketju on tervetullut ajanviete, niin kuin oli Kahvipirttikin, kaikkia hauskanpitoon yhtyi.
Onko nykyisin ihmiset niin täyteen puukattu kaikkea hauskaa, että ei enää jaksa hauskan kirjoitteluun ryhtyä, no meillä on muistomme mdk.mdk ja ne ovat melkein kaikki myönteisiä.
Olen komentoja saanut jos minkälaisia, mutta sitkeys on vaan kasvanut ja jatkan totuttuun tapaan, niin kauna kuin Luojamme sen suo.
Mdk.mdk, sinä olitkin varsinainen huumorin osaava ja monet reissut yhdessä tehtiin mielikuvituksen voimin, kiva jos nojatuoliinkin näitä ilopillereitä jakaisit.

Eliaanalla noita mökkejä useampia missä voi oleilla ja suku yhteen kokoontuu, se kesässä niitä parhaita hetkiä.
Lasten kasvattamisesta minäkin olen saanut seurata, kun pojan tyttäret jälkeläisiään kasvattaa, molemmilla terveitsetunto ja sitä siirtävät jälkeläisiinsä.
Kieltoja ja rakkautta sitä nämä lapsoset saavat ja on mummeja ja ukkeja lisäämässä sitä iloa minkä nämä pienet kohtaavat.
Minä vanhoine oppineni vain katselen ja päiväilen sitä miten paljon omat lapseni jäivätkään saamatta, kun elämä vaati työpanosta jatkuvasti, onneksi kuitenkin ihan hyviä kansalaisia ovat.
Minun tehtäväksi on jäänyt kertoilla vuosista omasta nuoruudesta, heille jotka haluavat kuunnella, asiat tuntuvat kiinnostavan.

Yksin varmaan moni meidän ikäinen juhannusta viettää, omasta halusta, tai ei jaksa enää lähteä mukaan juhlintaan.
Kyllä näinkin voi aikaansa kuluttaa ja jos sää sallii, ulkona voi istuskella, yhtä juhlaahan tämä elon loppuaika on, jos vaivoilta säästyy.
Kiirettä ei mihinkään, ollaan vaan, ruokaa sitä mitä mieli tekee, katsellaan muiden juhlintaa telkkarista tai kuunnellen vaikka äänikirjoja, onhan näitä viihdykkeitä.
Hyvää jatkoa tälle juhannuksen ajalle toivotan, arki taas pian koittaa ja pitkä aika onkin sitten juhlapyhiin.

Sama täällä. Minulle on juhlapäivien viettäminen muuttunut aivan yhdentekeväksi yksinollessa. Päivä päivien joukossa. Arvokkaita päiviä kuitenkin niin kauan kun tulee toimeen omin avuin.

Jos on tulossa vieraita, niin sekin alkaa stressata, kun tietää ettei enää jaksa samalla tavalla kuin ennen, olla vieraanvarainen ja pirteä seuranpitäjä. Tässä vaiheessa elämää, missä itse olen, niin ei kaikki läheiset vielä ole ymmärtäneet että en enää jaksa samalla tavalla kuin joskus parikymmentä vuotta sitten.

Suomalaisella sisulla vaan pusken eteenpäin ja tähtäimessä on 100-vuotispäivä. Sitten ei enää ole niin väliä. Lääkärit on luvanneet antaa vetoapua, että pääsisin maaliin! :)
Miksi haluaisin elää 100-vuotiaaksi, on siksi, että veljen poika täyttää 50 vuotta samana päivänä ja olemme aikoneet pitää vuosituhannen bileet yhdessä. - Se päätettiin jo silloin kun poika oli 4-vuotias. Muistan kun hän tuli jo silloin ajatelleeksi, että minä en ehkä enää jaksa tulla Suomeen juhlimaan, joten hän tulee tänne Ruotsiin, jos saa ottaa mukaansa yhden leikkikaverinsa! :D Muistutamme aina toisiamme syntymäpäivänä, että "alaslasku" on alkanut: vielä 15 vuotta ja maalissa ollaan!

Välillä hymyilyttää, kun tiistaisin saamme ruokamyymälässä seniorialennuksen ruoka-ostoksista, niin kassa saattaa kysyä, olenko seniori. Kysyin kerran kassalta, että missä se raja kulkee, kun olen 85. Sain kuulla että 65 on raja. Hyvä, kun eivät kysy henkilökorttia.

Hyvää juhannuksen jatkoa!

mdk.mdk kirjoitti:

Sama täällä. Minulle on juhlapäivien viettäminen muuttunut aivan yhdentekeväksi yksinollessa. Päivä päivien joukossa. Arvokkaita päiviä kuitenkin niin kauan kun tulee toimeen omin avuin.

Jos on tulossa vieraita, niin sekin alkaa stressata, kun tietää ettei enää jaksa samalla tavalla kuin ennen, olla vieraanvarainen ja pirteä seuranpitäjä. Tässä vaiheessa elämää, missä itse olen, niin ei kaikki läheiset vielä ole ymmärtäneet että en enää jaksa samalla tavalla kuin joskus parikymmentä vuotta sitten.

Suomalaisella sisulla vaan pusken eteenpäin ja tähtäimessä on 100-vuotispäivä. Sitten ei enää ole niin väliä. Lääkärit on luvanneet antaa vetoapua, että pääsisin maaliin! :)
Miksi haluaisin elää 100-vuotiaaksi, on siksi, että veljen poika täyttää 50 vuotta samana päivänä ja olemme aikoneet pitää vuosituhannen bileet yhdessä. - Se päätettiin jo silloin kun poika oli 4-vuotias. Muistan kun hän tuli jo silloin ajatelleeksi, että minä en ehkä enää jaksa tulla Suomeen juhlimaan, joten hän tulee tänne Ruotsiin, jos saa ottaa mukaansa yhden leikkikaverinsa! :D Muistutamme aina toisiamme syntymäpäivänä, että "alaslasku" on alkanut: vielä 15 vuotta ja maalissa ollaan!

Välillä hymyilyttää, kun tiistaisin saamme ruokamyymälässä seniorialennuksen ruoka-ostoksista, niin kassa saattaa kysyä, olenko seniori. Kysyin kerran kassalta, että missä se raja kulkee, kun olen 85. Sain kuulla että 65 on raja. Hyvä, kun eivät kysy henkilökorttia.

Hyvää juhannuksen jatkoa!

Lue lisää

Kyllä minä juhlapyhiksi ostan parempaa ruokas ja katan nätisti ihan itselleni. Laitan servetin, kukat ja jynttilät.

Meillä taas syötiin pakastettuja kalapuikkoja. Koska paistinpannu oli rikkoutunut kalauttaessani sillä erään inhokin päähän, lämmitin puikot silitysraudalla molemmilta puolilta. Hyviä olivat.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä taas syötiin pakastettuja kalapuikkoja. Koska paistinpannu oli rikkoutunut kalauttaessani sillä erään inhokin päähän, lämmitin puikot silitysraudalla molemmilta puolilta. Hyviä olivat.

Lue lisää

Eikö ollut lisuja?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö ollut lisuja?

Millasia kasviksia ne lisut on? Meillä oli ketsuppia, se on halvempaa kuin tomaatit.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä taas syötiin pakastettuja kalapuikkoja. Koska paistinpannu oli rikkoutunut kalauttaessani sillä erään inhokin päähän, lämmitin puikot silitysraudalla molemmilta puolilta. Hyviä olivat.

Lue lisää

Aatella, sen yhden kerran kun paistinpannulla kajautin ystävätärtäni lähennellyttä väkivaltaista miestä, tapahtui 60-vuotta sitten. Olisiko pitänyt toimia toisin?

Sinä säälität minua, oikeesti.

Anonyymi kirjoitti:

Millasia kasviksia ne lisut on? Meillä oli ketsuppia, se on halvempaa kuin tomaatit.

Lisu on yksi kiinan kielellä puhuvista vähemmistöistä, joka asuu pääasiassa Kiinan Yunnanin maakunnassa sekä Myanmarissa.

korpikirjailija kirjoitti:

Aatella, sen yhden kerran kun paistinpannulla kajautin ystävätärtäni lähennellyttä väkivaltaista miestä, tapahtui 60-vuotta sitten. Olisiko pitänyt toimia toisin?

Sinä säälität minua, oikeesti.

Lue lisää

Agressio ja väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään. Keskittyisit miettimään vain omia tekosiasi . Sinä se säälittävä olet, todella oikeesti.

Anonyymi kirjoitti:

Lisu on yksi kiinan kielellä puhuvista vähemmistöistä, joka asuu pääasiassa Kiinan Yunnanin maakunnassa sekä Myanmarissa.

Sunnuntaiaamua, tai jo aamupäivää. ajatuksiani kuuntelin pitkään tänä aamuna, ajatus siitä, ettei ole mihinkään kiire, vaikka päivärytmini melkoisen tarkka onkin.
Samanlaisuus toistuu päivästä toiseen, se tavallaan tekee päivästä tehokkaan ja mielekkäänkin.
Poikkeuksia ei usein ole, kaikki sujuu samojen kaavojen mukaisesti, jotenkin elämä sujuu paremmin, kun on toistuvat tavat.
Olen päässyt siihen tilanteeseen, että en etsi tavaroita, kaikilla oma paikkansa, toivon että ne paikat muistaisin pitkään;)
Juhannus on tältä vuodelta ohitettu, en ole kuullut tilastoja vahingoista, mitä joka vuosi aina tapahtuu, hukkumisia ja muita ikäviä asioita.

Yksi hirveä uutinen, Amerikka hyökkäsi Iraniin, miten tämä on edes mahdollista, kun kaikki tietävät ja toivovat maailman rauhaa.
Jos kansalaisilta kysyttäisiin, varmaan vastaus olisi, ei sotaa, mutta valta on joillekin päämäärä.
Vieläkö maailman palon joudun näkemään, eikö nämä kamalat näyt ja tiedot pysäytä ihmisten kärsimystä.
Ihmetellä ja kauhistella voin, muuhun ei ääneni kuuluu.

Palatakseni juhannukseen, mikä on kohta muisto vaan, minun juhannukseen kuului uudet perunat, sipulisilli ja herkkusienet.
Silppusin sienet, sipulin, sellerin, ruskistin ja lorautin kermaa kostukkeeksi, haudutin ja jopa maistui.
Karpalokiisselin tein jälkiruuaksi ja oli kuin hienommassakin pöydässä tarjoukseni, tosin se kattaus puuttui.
Olen tullut hyvin laiskaksi tuon tarjolle laiton suhteen, lautanen nenän eteen ja siihen tarjoukset, ihailen kyllä heitä, jotka näkevät vaivaa myös silmien näkymän suhteen.
Lohi jäi maistelematta, mutta kraaviksi laitettuna pakkasessa säilyy ja voin vaikka leivän päällä käyttää ja paistaminenkin onnistuu juhannuksen jälkeenkin syödään;)

Kyllähän ne pyhät menee eläkeläisillä useinkin arkeen sotkeutuen, hyvä, että viikonpäivät edes muistaa.
Sama tunne meillä monellakin on, mistä mdk.mdk mainitsit, ei oikein jaksa seurustella ja emäntänä toimia, mutta sekin on jo aika yleisesti tunnettu tunne ja voi hyvin toteuttaa.
Vieraat, jotka eivät palveluja odota, on tervetulleita minunkin luokse, kyllä vielä kahvit jaksan tarjota ja se saa ollakin vaatimus, ei paljon muuta.
Yhdessä olo tärkein.

Tuo vohvelirauta onkin hyvä myös makkaroiden ruskistamiseen, olen vain vohveleita sillä tehnyt, joskus kananmunan paistanut, nyt kokeilen jotain muutakin

Ongella istumista olen haaveillut, mutta turha haave on, tuskin jaksaisin istua veneessä pahassa asennossa kovinkaan kauan, mutta haaveita pitää olla.
Isoja ahvenen köriläitä vetelisin ja sitten paistettuna nauttisin, ahven ja kuha minun suosikkeja.
Mikä ihanuus siinäkin lienee, ei edes kalan kivut mieleen tule, no kuolemahan niille on heti tehtävä, estää kituminen.
Kamala olen, kun tarkemmin ajattelen.
Tuo "lisu" on aivan hyvä ilmaisu, ruuan yhteyteen tarkoitetuista pääruuan lisäksi laitetuille.

Jospa yksi tehtäväni, kukkieni sunnuntaikastelu on tehtävä, senkin olen tavaksi ottanut, kukat tykkää.
Koti kunnossa, nypin vähän sieltä ja täältä, jotain tehdäkseni ja sitten ruuan valmistukseen, sen jälkeen parvekkeelle lepotuoliin katselemaan selällään pilvien liikkeitä, eipä paljon sen kummempaa päiväni viettoon kuulu.
Yksin olen, mutta tyytyväinen olevaan, samaa toivon teidän toistenkin tuntevan, yksinäisyyskin voi olla hyväksi.

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntaiaamua, tai jo aamupäivää. ajatuksiani kuuntelin pitkään tänä aamuna, ajatus siitä, ettei ole mihinkään kiire, vaikka päivärytmini melkoisen tarkka onkin.
Samanlaisuus toistuu päivästä toiseen, se tavallaan tekee päivästä tehokkaan ja mielekkäänkin.
Poikkeuksia ei usein ole, kaikki sujuu samojen kaavojen mukaisesti, jotenkin elämä sujuu paremmin, kun on toistuvat tavat.
Olen päässyt siihen tilanteeseen, että en etsi tavaroita, kaikilla oma paikkansa, toivon että ne paikat muistaisin pitkään;)
Juhannus on tältä vuodelta ohitettu, en ole kuullut tilastoja vahingoista, mitä joka vuosi aina tapahtuu, hukkumisia ja muita ikäviä asioita.

Yksi hirveä uutinen, Amerikka hyökkäsi Iraniin, miten tämä on edes mahdollista, kun kaikki tietävät ja toivovat maailman rauhaa.
Jos kansalaisilta kysyttäisiin, varmaan vastaus olisi, ei sotaa, mutta valta on joillekin päämäärä.
Vieläkö maailman palon joudun näkemään, eikö nämä kamalat näyt ja tiedot pysäytä ihmisten kärsimystä.
Ihmetellä ja kauhistella voin, muuhun ei ääneni kuuluu.

Palatakseni juhannukseen, mikä on kohta muisto vaan, minun juhannukseen kuului uudet perunat, sipulisilli ja herkkusienet.
Silppusin sienet, sipulin, sellerin, ruskistin ja lorautin kermaa kostukkeeksi, haudutin ja jopa maistui.
Karpalokiisselin tein jälkiruuaksi ja oli kuin hienommassakin pöydässä tarjoukseni, tosin se kattaus puuttui.
Olen tullut hyvin laiskaksi tuon tarjolle laiton suhteen, lautanen nenän eteen ja siihen tarjoukset, ihailen kyllä heitä, jotka näkevät vaivaa myös silmien näkymän suhteen.
Lohi jäi maistelematta, mutta kraaviksi laitettuna pakkasessa säilyy ja voin vaikka leivän päällä käyttää ja paistaminenkin onnistuu juhannuksen jälkeenkin syödään;)

Kyllähän ne pyhät menee eläkeläisillä useinkin arkeen sotkeutuen, hyvä, että viikonpäivät edes muistaa.
Sama tunne meillä monellakin on, mistä mdk.mdk mainitsit, ei oikein jaksa seurustella ja emäntänä toimia, mutta sekin on jo aika yleisesti tunnettu tunne ja voi hyvin toteuttaa.
Vieraat, jotka eivät palveluja odota, on tervetulleita minunkin luokse, kyllä vielä kahvit jaksan tarjota ja se saa ollakin vaatimus, ei paljon muuta.
Yhdessä olo tärkein.

Tuo vohvelirauta onkin hyvä myös makkaroiden ruskistamiseen, olen vain vohveleita sillä tehnyt, joskus kananmunan paistanut, nyt kokeilen jotain muutakin

Ongella istumista olen haaveillut, mutta turha haave on, tuskin jaksaisin istua veneessä pahassa asennossa kovinkaan kauan, mutta haaveita pitää olla.
Isoja ahvenen köriläitä vetelisin ja sitten paistettuna nauttisin, ahven ja kuha minun suosikkeja.
Mikä ihanuus siinäkin lienee, ei edes kalan kivut mieleen tule, no kuolemahan niille on heti tehtävä, estää kituminen.
Kamala olen, kun tarkemmin ajattelen.
Tuo "lisu" on aivan hyvä ilmaisu, ruuan yhteyteen tarkoitetuista pääruuan lisäksi laitetuille.

Jospa yksi tehtäväni, kukkieni sunnuntaikastelu on tehtävä, senkin olen tavaksi ottanut, kukat tykkää.
Koti kunnossa, nypin vähän sieltä ja täältä, jotain tehdäkseni ja sitten ruuan valmistukseen, sen jälkeen parvekkeelle lepotuoliin katselemaan selällään pilvien liikkeitä, eipä paljon sen kummempaa päiväni viettoon kuulu.
Yksin olen, mutta tyytyväinen olevaan, samaa toivon teidän toistenkin tuntevan, yksinäisyyskin voi olla hyväksi.

Lue lisää

Vuoden 2025 juhannus on takana. Elämäni aikana on ollut 85 juhannusta.
Joukosa on juhannuksia, joista on jäänyt selviä muistikuvia. Jotkut juhannukset oikein hullunkurisia. Omaa syytä. Minun elämässäni on ollut ikäänkuin joku laki, että kun asiat
alkavat mennä pieleen, siin se on sitten menoa!

Kirjoitin toisaalla juhannusyö-junamatkasta 1962 tulevien appivanhempieni luokse.
Olin saanut "väärän petipaikan" makuuvaunussa ja kohta lähti lapasesta, kun tuli nälkä ja muistin, että laukussani jossakin lattialla oli äidin tekemiä karjalanpiirakoita matkaevääksi!

Kiipesin hakemaan piirakoita ja olin vahingossa heittänyt piirakkapaketin väärälle petille puolipimeässä vaunussa, kun en uskaltanut sytyttää valoja. Etsin piirakoita petiltäni ja palasin tutkimaan alapetin alustaa, jos piirakat olisivat luisuneet seinän viereisestä raosta lattialle. Sängyn alla oli vaan alapetillä nukkuvan laukkuja. Matkustaja heräsinkin, kun olin siinä sängyn vieressä rähmälläni, hän luuli varmaan että pengon hänen laukkujaan. Tuijotimme toisiamme silmästä silmään hetken aikaa, silmävalkuaiset muljahtelivat siinä puolipimeässä. Sanaakaan ei vaihdettu.

Siinä oli pientä sählinkiä vielä, kun olin palannut keskipetille, käunyt vielä hakemassa omenan. Sitä järsiessä mietin, mihin kmmaan se piirakkapaketti oli voinut hävitä, kunnes yläpetillä nukkuva käänsi kylkeä ja hänen petiltään lätsähti jotakin lattialle! Minun piirakkani! - Olin vikkelä, kuin kärppä, kun kiipesin pelastamaan evääni ja palasin takaisin petipaikalleni niitä nauttimaan. Äiti oli laittanut piirakat voipaperiin, joka rapisi äänekkäästi. - Söin kaikki piirakat, ajattelin että mitäpä niitä säästelemään. Pääsi iso röyhtäisy. Hyvä ettei päässyt pahempaa! :) - Mutta naurattamaan alkoi. Yritin pidättää naurua ja purin peiton reunaa. Se hetekapohjainen peti alkoi narista naurun tahdissa. Kerkesin ajatella, että mitähän kanssamatkustajat ajattelevat keskipetillä tapahtuvan kaiken sählingin jälkeen. Sekös sai minun nauruhermoni koville. Ei auttanut muu, kuin kiivetä vielä kerran alas, pukea vaatteet päälle ja paeta laukkuineni käytävälle.

Jos kanssamatkustajat olivat olleet aikaisemmin hiljaa, niin nyt tuli nyrkkiä seinään:
"Turpa kiinni!" Minä huusin takaisin: "Joo, joo, kun saisin iänen pois piältä!"
Siinä se juhannusaattoyö meni sitten matkalaukun päällä istuessa ja nauraessa.

Tällä kertaa oli hiljainen juhannus. Tuntui, että kaikki tämän kaupunginosan asukkaat olivat häipyneet juhannuspäivänä jonnekin muualle.

Juhannus sattui olemaan lauantaina. Lauantaiaamuisin minulla on nettitapaaminen pojan ja miniän kanssa. Radiosta tulee aina musiikkiristikko, niin ratkomme sitä yhdessä ja siinä samalla jutellaan viikon tapahtumista ja päivitetään kuulumiset. Tämä nettitapaaminen alkoi 2017 kun asuin Suomessa, niin päätimme yhdistää "huvin ja hyödyn" musiikissa: poikani tietää paljon nykymusiikista, miniä on expertti kansanlauluissa ja minulla eniten tietoa klassillisesta musiikista. Yhteistyöllä se sujuu.

Viimeisimmät uutiset maailmalta ei kuullosta hyvältä. :(
Ajattelin, että mikä tämän päivän ihmisiä riivaa? Meillä on tämä ainoa asuinpaikka, maapallo. Miksi emme osaa vaalia ja hoitaa asuinpaikkaamme niin että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla? Kaikilla riittävästi ruokaa, vaatetetusta, katto pään päällä..
Mistä tuo kaikki rohmuamisen halu johtuu? Toisten alistaminen? Vallan tavoittelu?
Ei ymmärrä.

Nyt menen parvekkeelle kastelemaan pelargonioitani, jotka näyttävät yhtä vahvalta ja tomeralta kuin minä joskus nuorena! :)

Anonyymi kirjoitti:

Agressio ja väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään. Keskittyisit miettimään vain omia tekosiasi . Sinä se säälittävä olet, todella oikeesti.

Agressio ja välivalta on isommissa käsissä. Trump ja Netanjahu. ovat päättäneet kuka johtaa, ei korven kasvatilla ole syytä miettiä tekosiaan kuinka hän johtaisi kansakunnat. maailman loppuun.

Anonyymi kirjoitti:

Agressio ja väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään. Keskittyisit miettimään vain omia tekosiasi . Sinä se säälittävä olet, todella oikeesti.

Vie jokaikinen kiven siru ja ne viemäsi takaisin hahmoäijä!

Piti tulla vielä kertomaan, kun radiosta kuuluu Paimenpojan sunnuntai, se herkisti mielen, muistan äitini sitä paljon laulaneen ja sanat on mielessäni vieläkin.
Niin haikea sävellys, mutta totuus tuostakin kappaleesta kuultaa, kirkkona voi olla metsäkin, jos niin haluaa, vain oma mieli asian niin kokee.
Vanhoja kansanlauluja radio soittaa, ne on niin kauniita, puhuttelevia ja monet hyvin tuttuja.

Aah! Voissa paistetut ahvenet! En tiedä mitään parempaa!

Hil-la kirjoitti:

Piti tulla vielä kertomaan, kun radiosta kuuluu Paimenpojan sunnuntai, se herkisti mielen, muistan äitini sitä paljon laulaneen ja sanat on mielessäni vieläkin.
Niin haikea sävellys, mutta totuus tuostakin kappaleesta kuultaa, kirkkona voi olla metsäkin, jos niin haluaa, vain oma mieli asian niin kokee.
Vanhoja kansanlauluja radio soittaa, ne on niin kauniita, puhuttelevia ja monet hyvin tuttuja.

Lue lisää

Ei minulle niin tuttu, mutta onpa kaunis laulu tuo Paimenpojan sunnuntai. Nappasin sen kuultavaksi Spotifystä. Lapsikuoro lauloi heleästi ja paljon muita sen aikaisia lauluja. Se Spotify on musiikin aarreaitta ,kuuntele ihan ilmaiseksi .( välillä tulee pikku mainoksia, muttei haittaa) suosittelen!

Joillekkin tuo syöminen mäyttää olevan paras elämän nautinto.

Anonyymi kirjoitti:

Joillekkin tuo syöminen mäyttää olevan paras elämän nautinto.

Ilman sitä syömistä ei kykene nauttimaan muista nautinnoista.

Anonyymi kirjoitti:

Joillekkin tuo syöminen mäyttää olevan paras elämän nautinto.

Toisen lonkkaleikkauksen jälkeen kysyin leikkauksen tehneeltä kirurgilta, miten voin itse edesauttaa toipumustani, hän vastasi syö hyvin.

korppis kirjoitti:

Toisen lonkkaleikkauksen jälkeen kysyin leikkauksen tehneeltä kirurgilta, miten voin itse edesauttaa toipumustani, hän vastasi syö hyvin.

Huomenta viikon alkuun, arki on koittanut ja sitä riittää marraskuulle asti, sitten juhlapyhänä on Pyhäinpäivä.
Eipä arki rasita kesällä, on tapahtumia paljon ja sääkin vaihtelee, tuo pohdintaa ja elämän iloa.
Syksykesään sattuu säilöntä, metsissä marjastaen ja minun tapaan torilta keräily talven varalle.
Elämän syke näkyy, vanhatkin siihen jollain tapaa mukaan pääse, vaikka voimat ei kaikkeen riitä, jälkeläisten touhut kiinnostavat myös tämän ikäisiä.

Syömisestä on ollut puhetta, ikävästi käy, jos sitä ei toteuta, vanhana vielä enemmän, näin lääkärit neuvoo.
Ruokahalu moneltakin häipyy iän myötä ja on mietittävä mikä ruoka olisi mieleinen..
Minulla on ruokahalu ollut liiankin hyvä, mutta nyt olen huomannut, että kaupassa joutuu miettimään mikä maistuisi.
Mielitekojani noudatan, ja kumma kyllä aina vaan suuremmin äidin ruuat maistuvat, siis hänen ohjeitaan ja ruokiaan valmistan.
Muutenkin elämä palaa usein vanhoihin asioihin, niin musiikin kuin muidenkin ajatusten joukkoon.
Miten kaikki vanhat koululaulukin muistuu mieleen, oliko ne ulkoa osattava siihen aikaan.

Kahvipirtti ajoilta jäi sinun persoonallinen esiin tulo mieleen mdk.mdk, sain kuvan itsevarmasta, sanomisten takana seisovasta naisesta
Rohkeasti toit mielipiteesi esiin ja huumori pulppusi, vieläkin hymyyn suun vetää.
Muistelen sinun tehneen työsi opettaen toisia, voin muistaa väärin, mutta olipa miten tahansa, kiva kuva sinusta mieleen jäi.
Silloin vain pelkästään hauskoja ihmisiä kirjoitellen tavattiin, joitakin hauskoja tapauksia muisti tuo esiin, ehkä aika on saanut unohtamaan ikävät asiat, ainoastaan Hajupoika silloin tällöin harmia tuotti, tosin ei pirttiin kirjoittamaan tullut, sen hän vannoikin.

Aika muuttuu, nyt taitaa tuo ikävä kommentointi olla melkein pääasia, mutta se on ajan henki, pitää vain kulmia kohottaa ja unohtaa.
Nimimerkki vaatimus toisi rauhaa palstalle, sillä rohkeus kasvaa salaisuuden varjolla, uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen, mutta muutama heidänkin joukkonsa samaistaa, harmi.

Eikö ollutkin herkkä laulu ano 18,46, kiva että sait kuunneltua ja tykkäsit
Vanhoissa lauluissa on sanat, mitkä koskettavat, nykyisin laulaminen huutamista, sanoista ei selvää saa, poikkeus on Arttu Viskari, jolla lauluissa on sanomaa, voi olla muitakin, mutta tämän nyt muistin.

Niinhän se elämä yllättää, kuolo myös, hyvä onkin, ettei lähtöään tiedä, raskaaksi olo muodostuisi sen tietäen.
Joka päivä on elettävä, kuin se olisi viimeinen.

Kauniina viikko alkaa, mutta sadetta lupailivat, lomalaisten kannalta kaunista saisi olla ja en minäkään siitä huonoa tykkää, kunpa olisikin niin, että yöllä sataa ja päivällä paistaa;)
Otetaan vastaan kaikki eteen tulevat ja selvitään tästäkin päivästä, hyvää maanantaipäivää toivon kaikille;).

Hil-la kirjoitti:

Huomenta viikon alkuun, arki on koittanut ja sitä riittää marraskuulle asti, sitten juhlapyhänä on Pyhäinpäivä.
Eipä arki rasita kesällä, on tapahtumia paljon ja sääkin vaihtelee, tuo pohdintaa ja elämän iloa.
Syksykesään sattuu säilöntä, metsissä marjastaen ja minun tapaan torilta keräily talven varalle.
Elämän syke näkyy, vanhatkin siihen jollain tapaa mukaan pääse, vaikka voimat ei kaikkeen riitä, jälkeläisten touhut kiinnostavat myös tämän ikäisiä.

Syömisestä on ollut puhetta, ikävästi käy, jos sitä ei toteuta, vanhana vielä enemmän, näin lääkärit neuvoo.
Ruokahalu moneltakin häipyy iän myötä ja on mietittävä mikä ruoka olisi mieleinen..
Minulla on ruokahalu ollut liiankin hyvä, mutta nyt olen huomannut, että kaupassa joutuu miettimään mikä maistuisi.
Mielitekojani noudatan, ja kumma kyllä aina vaan suuremmin äidin ruuat maistuvat, siis hänen ohjeitaan ja ruokiaan valmistan.
Muutenkin elämä palaa usein vanhoihin asioihin, niin musiikin kuin muidenkin ajatusten joukkoon.
Miten kaikki vanhat koululaulukin muistuu mieleen, oliko ne ulkoa osattava siihen aikaan.

Kahvipirtti ajoilta jäi sinun persoonallinen esiin tulo mieleen mdk.mdk, sain kuvan itsevarmasta, sanomisten takana seisovasta naisesta
Rohkeasti toit mielipiteesi esiin ja huumori pulppusi, vieläkin hymyyn suun vetää.
Muistelen sinun tehneen työsi opettaen toisia, voin muistaa väärin, mutta olipa miten tahansa, kiva kuva sinusta mieleen jäi.
Silloin vain pelkästään hauskoja ihmisiä kirjoitellen tavattiin, joitakin hauskoja tapauksia muisti tuo esiin, ehkä aika on saanut unohtamaan ikävät asiat, ainoastaan Hajupoika silloin tällöin harmia tuotti, tosin ei pirttiin kirjoittamaan tullut, sen hän vannoikin.

Aika muuttuu, nyt taitaa tuo ikävä kommentointi olla melkein pääasia, mutta se on ajan henki, pitää vain kulmia kohottaa ja unohtaa.
Nimimerkki vaatimus toisi rauhaa palstalle, sillä rohkeus kasvaa salaisuuden varjolla, uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen, mutta muutama heidänkin joukkonsa samaistaa, harmi.

Eikö ollutkin herkkä laulu ano 18,46, kiva että sait kuunneltua ja tykkäsit
Vanhoissa lauluissa on sanat, mitkä koskettavat, nykyisin laulaminen huutamista, sanoista ei selvää saa, poikkeus on Arttu Viskari, jolla lauluissa on sanomaa, voi olla muitakin, mutta tämän nyt muistin.

Niinhän se elämä yllättää, kuolo myös, hyvä onkin, ettei lähtöään tiedä, raskaaksi olo muodostuisi sen tietäen.
Joka päivä on elettävä, kuin se olisi viimeinen.

Kauniina viikko alkaa, mutta sadetta lupailivat, lomalaisten kannalta kaunista saisi olla ja en minäkään siitä huonoa tykkää, kunpa olisikin niin, että yöllä sataa ja päivällä paistaa;)
Otetaan vastaan kaikki eteen tulevat ja selvitään tästäkin päivästä, hyvää maanantaipäivää toivon kaikille;).

Lue lisää

Hillalla kyky erottaa OK ihmiset huonoista ihmisistä. .Niitä hyviä OK ihmisiä on tietysti kaikki rekatut vaikka mitä loukkauksia koneeltaan suoltaisivat.!Joku anokin saa armon olla Ok ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Hillalla kyky erottaa OK ihmiset huonoista ihmisistä. .Niitä hyviä OK ihmisiä on tietysti kaikki rekatut vaikka mitä loukkauksia koneeltaan suoltaisivat.!Joku anokin saa armon olla Ok ihminen.

Lue lisää

Aika paha tuo Ok ihminen. Kenellä on valta ja oikeus jaotella ihmisiä 😬🤔

Anonyymi kirjoitti:

Aika paha tuo Ok ihminen. Kenellä on valta ja oikeus jaotella ihmisiä 😬🤔

Jaottelijoita on muitakin. Ollaan saatu kuulla esimerkiksi olmeista, takarivin tyyneistä ja eturivin eetloista, heikommasta aineksesta, pohjasakasta , matopäistä, erakoista ja luolamieheistä. Ihan vaan sen takia, ettei kaikki aina kommentoi kellokkaita myötäsukaan. Koko totuuskomissio tietenkin on ottanut valtuudet jaotella.

Anonyymi kirjoitti:

Jaottelijoita on muitakin. Ollaan saatu kuulla esimerkiksi olmeista, takarivin tyyneistä ja eturivin eetloista, heikommasta aineksesta, pohjasakasta , matopäistä, erakoista ja luolamieheistä. Ihan vaan sen takia, ettei kaikki aina kommentoi kellokkaita myötäsukaan. Koko totuuskomissio tietenkin on ottanut valtuudet jaotella.

Lue lisää

'Seura tekee kaltaisekseen' on vanha sanonta. Aloittaako Hilla myös nimittelemään vai tyytyykö jaottelussa vain OK ihmisiin.

Anonyymi kirjoitti:

'Seura tekee kaltaisekseen' on vanha sanonta. Aloittaako Hilla myös nimittelemään vai tyytyykö jaottelussa vain OK ihmisiin.

Miksi viitsitte noita väitteitänne taas esittää, jokainen tietää, että en pysty erottamaan hyviä anoja , en huonojakaan ja siihen pohjautuu tämä jatkuja riidan kylväminen.
Luen viestejä kaikilta ja jokainen hyväksi erottuva saa huomioni ja kiitän niistä, en nimittele muitakaan, joskaan en pidä riidan kylvämisestä.
En tunnista kirjoittajia, rivien välejä en osaa lukea, mutta jos minun moittiminen jollekin hyvän mielen tuottaa, en mahda mitään.
En ole koskaan muistini mukaan nimitellyt ketään ja varon niin tekemästä edelleenkin, kirjoitukset antakoon kuvan jokaisesta viestin sisällöstä riippuen.
Nimimerkilliset tunnistan ja heitä kiitän aiheen mukaisesti, vaikka kiitokset ei miellyttäisikään, tunnistaminen luo tuttuuden joka yhdistää.

Anonyymi kirjoitti:

Jaottelijoita on muitakin. Ollaan saatu kuulla esimerkiksi olmeista, takarivin tyyneistä ja eturivin eetloista, heikommasta aineksesta, pohjasakasta , matopäistä, erakoista ja luolamieheistä. Ihan vaan sen takia, ettei kaikki aina kommentoi kellokkaita myötäsukaan. Koko totuuskomissio tietenkin on ottanut valtuudet jaotella.

Lue lisää

Kiva että sinäkin taas tänään laitoit palstalle tympeän riidanhaastamisviestisi. Sinulla näkyy olevan paha olo vieläkin näin juhannusjuhlien jälkeen.

Hil-la kirjoitti:

Miksi viitsitte noita väitteitänne taas esittää, jokainen tietää, että en pysty erottamaan hyviä anoja , en huonojakaan ja siihen pohjautuu tämä jatkuja riidan kylväminen.
Luen viestejä kaikilta ja jokainen hyväksi erottuva saa huomioni ja kiitän niistä, en nimittele muitakaan, joskaan en pidä riidan kylvämisestä.
En tunnista kirjoittajia, rivien välejä en osaa lukea, mutta jos minun moittiminen jollekin hyvän mielen tuottaa, en mahda mitään.
En ole koskaan muistini mukaan nimitellyt ketään ja varon niin tekemästä edelleenkin, kirjoitukset antakoon kuvan jokaisesta viestin sisällöstä riippuen.
Nimimerkilliset tunnistan ja heitä kiitän aiheen mukaisesti, vaikka kiitokset ei miellyttäisikään, tunnistaminen luo tuttuuden joka yhdistää.

Lue lisää

"Nimimerkki vaatimus toisi rauhaa palstalle, sillä rohkeus kasvaa salaisuuden varjolla, uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen"

Anonyymi kirjoitti:

"Nimimerkki vaatimus toisi rauhaa palstalle, sillä rohkeus kasvaa salaisuuden varjolla, uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen"

"uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen"

Anonyymi kirjoitti:

"uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen"

Olettepa te hauskoja, ihan tosissanne tommoisia kirjoittelette😂😂😂

Hil-la kirjoitti:

Miksi viitsitte noita väitteitänne taas esittää, jokainen tietää, että en pysty erottamaan hyviä anoja , en huonojakaan ja siihen pohjautuu tämä jatkuja riidan kylväminen.
Luen viestejä kaikilta ja jokainen hyväksi erottuva saa huomioni ja kiitän niistä, en nimittele muitakaan, joskaan en pidä riidan kylvämisestä.
En tunnista kirjoittajia, rivien välejä en osaa lukea, mutta jos minun moittiminen jollekin hyvän mielen tuottaa, en mahda mitään.
En ole koskaan muistini mukaan nimitellyt ketään ja varon niin tekemästä edelleenkin, kirjoitukset antakoon kuvan jokaisesta viestin sisällöstä riippuen.
Nimimerkilliset tunnistan ja heitä kiitän aiheen mukaisesti, vaikka kiitokset ei miellyttäisikään, tunnistaminen luo tuttuuden joka yhdistää.

Lue lisää

Jospa tasa-arvon nimissä lopettaisit kirjoittajien kehumisen ja viittaamisen jokAiseen viestiin.
Kyllä nuo" hanakatakat" osaa kirjoittaa ilman kiittelyjä, teet vain itsestäsi heidän kauttaan jotenkin puolueellisen.
JOS KOMMENTTEIJHIN HALUAA VASTATA, AIKALEIMOILLAHAN NE EROTAT JA VOIT KIITTÄÄ JOKAISTA JOKA KIITOSTA KAIPAA, JA OHOTTAA "KIITTÄMÄTTÖMÄT"

Anteeksi isot kirjaimet, mutta en ala korjaamaan, sanoin sanottavani.
Hännystelijät ovat aina kannoilla ja siihen " häntänsä nostaneet ovat itse syyllisiä!
Hajupoikaa ei ole, mutta hajut on!

Anonyymi kirjoitti:

'Seura tekee kaltaisekseen' on vanha sanonta. Aloittaako Hilla myös nimittelemään vai tyytyykö jaottelussa vain OK ihmisiin.

Hilla ogubbeäijän hahmo!Hyvä hää o keksiin tarinoita!

Muutama laahus, näin on. Samat vuosikymmenten ikäiset huomautukset rekatuille mitä tuli sanottua, kerrottua.

Kaikki mitä olen kirjoittanut vahvistan nimimerkilläni.

Minulla oli ongelmia vielä vuosi sitten mökkituomeni kanssa. Siinä oli pieniä ötököitä jotka söivät lehtiä. Tänä kesänä se voi hyvin ja kukkii kauniisti.

Mietin odottaako naapurin rouva kuolleen näköisen puun heräävän henkiin kun ei katkaise sitä. Jo kolmas kesä ja elonmerkit ovat kadonneet.

Vaanteran alku oli viinevuonna puna keltainen lehdiltään. Leikkasin sen lyhyeksi syksyllä ja nyt se voi hyvin. Humalan lehdet ovat myös säilyneet hyvin kun laitoin ritilään laventeliruukkuja. Ei ole kotiloita näkynyt..

ja jatkaa jatkaa

Väärien väitteiden oikaiseminen on aivan turhaa työtä.

Ethän sinä muista iltapäivällä mitä olet aamupäivällä täällä kirjoittanut, mutta kyllä ne loukattujen muistiin jäävät. Pohjasakka on tietysti sinun moraalikartallasi ollut joku kasvottomille ja nimettömille anoille suunnattu metafoora, niitähän ei lasketa.

Tiiätkös, laahuksia on enemmän kuin uskotkaan, kuka kenenkin perässä, sinä yksi!

Muomaat sie että tää onkii kasikymppispalsta,
ei tääl kai mittään poikasii oo mukan.

Olen samaa mieltä. Olen arkinen ihminen. En ole koskaan pitänyt juhlista, nuorenakaan.
Varsinkaan sellaisista juhlista, missä on paljon ihmisiä. - Siinä on jonkunlainen ristiriita, koska olen työssäni saanut olla ihmisjoukon keskellä ja saanut olla riittävästi sosiaalisessa kanssakäymisessä. Yksinäisyydessa viihdyn hyvin. Sanotaankin, että joka ei omassa seurassaan viihdy, on huonossa seurassa. :)

Olen kuitenkin saattanut järjestää juhlat yksin joinakin merkkipäivinä.
Esim. kun presidentillä on kutsut linnassa, niin olen laittanut hyvää ruokaa, heittänyt "pieruverrarit" nurkkaan ja pukeutunut nätisti. - Samoin Nobel-päivällisten aikaan
minulla on kolmen ruokalajin tarjoukset ja 40-vuotisjuhlilta säästämäni pitkä mekko
päällä. (Se mekko laitetaan minulle arkkuunkin, viimeisille juhlille.)

"Lieneekö Paloman mainitsema sorvarinpuu samantapainen kuin sorvarinpensas, jolla on upea syysväri ja hauskat siemenkodat. "
(Ramoona)
Ihan se sama, minä vaan sanon sitä puuksi kun se on puun kokoinen ja näköinen.. Englanninkielinen nimi, spindle tree elikkä värttinäpuu, on kuvaava. Puusta tehtiin ennevanhaan värttinöitä, koska se on kovaa .

Pahuutta tuokin että paloma haluaa joitakin nokkosilla ruoskia, kun ei hänen mieleisellään tavalla kommentoida. Ja kaverinsa taas ne haravanvartensa tunkee.

Anonyymi kirjoitti:

Pahuutta tuokin että paloma haluaa joitakin nokkosilla ruoskia, kun ei hänen mieleisellään tavalla kommentoida. Ja kaverinsa taas ne haravanvartensa tunkee.

Huumori on vaikea laji.

Uskot, että Paloma sinua nokkosilla ruoskisi tai minä haravanvarren pituisen p
päälesi tunkisin.

;)))

Meitä on niin moneksi.

Kovin on harmaa aamu, toivottavasti heinäkuu toisi helteet. Minäkin kuten Eliaana synttäreitä heinäkuussa vietän. Arvon josko Bomballe vaiko Nallikariin lähtisimme ylimääräisiä tuhlaamaan.

korpikirjailija kirjoitti:

Huumori on vaikea laji.

Uskot, että Paloma sinua nokkosilla ruoskisi tai minä haravanvarren pituisen p
päälesi tunkisin.

;)))

Meitä on niin moneksi.

Kovin on harmaa aamu, toivottavasti heinäkuu toisi helteet. Minäkin kuten Eliaana synttäreitä heinäkuussa vietän. Arvon josko Bomballe vaiko Nallikariin lähtisimme ylimääräisiä tuhlaamaan.

Lue lisää

Huomenta sateiseen päivään, lämpöä 15 astetta, tuuli on hieman rauhoittunut.
Hyvin epävakaaksi ja odotuksia sisältäväksi on kesäkuun sää muodostunut, toivoa sopii ja odottavin mielin heinäkuuta odottelemme.

Kovin vaikeaksi tämä kirjoittelu muuttuu, kun on keksittävä miten viestinsä lähettää, omia ajatuksia sisältävänä ja toisille vastaten, vai niin, että arvioi joka sanansa ja jättää aiheet ja muut kirjoitukset huomiotta.
Minusta "ok" on sanana hyvää tarkoittava, eikös se ole hyväksymistä myöntävä.

Turhaksi tiedän kaiken selittelyn ja siksipä en kovinkaan paljon viestejäni osaa muuttaa, kirjoitan mitä kirjoitan, lukijalla on oikeus muokata mieleisekseen.
Kehumissanaa en ymmärrä ollenkaan, eikö kirjeitä kirjoittaessakin vastata kysymyksiin, ollaan iloisia ja ylistetään jotain hyvin osuvaa sanaa tai tekoa.

Nyt totean demeterin viestistä asian, mikä minullekin on tuttu, kuusi vuotias pojantyttären tyttö pelaa myös jalkapalloa Lahdessa ja osallistui turnaukseen ja joukkueensa joka pelinsä voitti.
Iloinen olen harrastuksestaan ja kiva on myös voitto joukkueelle kannustuksesi.
Demeter on kirjoittaja jonka kirjoitukset aina hyvää sanomaa tuottaa, samoin Ramoonan kuin Eliaanankin viestit, niihin on mukava kantaa ottaa.
Paloma omalla tyylillään ja korpikirjailija myös saavat vastaushaluja aikaan, ei kehumista.
Niin moni muukin kirjoittaa mieleisesti, en nyt listaa nimiä ja siihen joukkoon kuuluu suuriosa anoistakin.
Saattaa olla vain jokunen ano, joille esimerkiksi minä olen punainen vaate ja siksi vastaukset mielen myrkyttää.
On vain hyväksyttävä, että heidänkin sanomat mukaan sopii.
Kaikki myönteisesti ja hyvillä mielin kirjoitetut viestit on lukijalle myönteisiä, niitä mielellään kiittää.
Toimin edelleen omin ajatuksin ja viestein, en ala mitään uutta kehitellä, , kaikki hyväksi sanottu kelpaa, myös minulle, enhän määrää miten kukin kirjoittaa,(miksi niin toimisinkaan?) ei kukaan toinenkaan.
Totuus on pohja mitä kannattaa ylläpitää, ehkä silloin vältytään pahemmilta vastakkain aseteluilta, kirjoitellaan vaan omaksi iloksi ja odotetaan samaa toisiltakin.
Jääköön tämä tähän, toistoa monelle edellisille viesteilleni tosin, mutta näin vain on kirjoitettava.

Parempaa säätä toivon ja myös rauhaisaa, sopuista mieltä kirjoitteluun.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta sateiseen päivään, lämpöä 15 astetta, tuuli on hieman rauhoittunut.
Hyvin epävakaaksi ja odotuksia sisältäväksi on kesäkuun sää muodostunut, toivoa sopii ja odottavin mielin heinäkuuta odottelemme.

Kovin vaikeaksi tämä kirjoittelu muuttuu, kun on keksittävä miten viestinsä lähettää, omia ajatuksia sisältävänä ja toisille vastaten, vai niin, että arvioi joka sanansa ja jättää aiheet ja muut kirjoitukset huomiotta.
Minusta "ok" on sanana hyvää tarkoittava, eikös se ole hyväksymistä myöntävä.

Turhaksi tiedän kaiken selittelyn ja siksipä en kovinkaan paljon viestejäni osaa muuttaa, kirjoitan mitä kirjoitan, lukijalla on oikeus muokata mieleisekseen.
Kehumissanaa en ymmärrä ollenkaan, eikö kirjeitä kirjoittaessakin vastata kysymyksiin, ollaan iloisia ja ylistetään jotain hyvin osuvaa sanaa tai tekoa.

Nyt totean demeterin viestistä asian, mikä minullekin on tuttu, kuusi vuotias pojantyttären tyttö pelaa myös jalkapalloa Lahdessa ja osallistui turnaukseen ja joukkueensa joka pelinsä voitti.
Iloinen olen harrastuksestaan ja kiva on myös voitto joukkueelle kannustuksesi.
Demeter on kirjoittaja jonka kirjoitukset aina hyvää sanomaa tuottaa, samoin Ramoonan kuin Eliaanankin viestit, niihin on mukava kantaa ottaa.
Paloma omalla tyylillään ja korpikirjailija myös saavat vastaushaluja aikaan, ei kehumista.
Niin moni muukin kirjoittaa mieleisesti, en nyt listaa nimiä ja siihen joukkoon kuuluu suuriosa anoistakin.
Saattaa olla vain jokunen ano, joille esimerkiksi minä olen punainen vaate ja siksi vastaukset mielen myrkyttää.
On vain hyväksyttävä, että heidänkin sanomat mukaan sopii.
Kaikki myönteisesti ja hyvillä mielin kirjoitetut viestit on lukijalle myönteisiä, niitä mielellään kiittää.
Toimin edelleen omin ajatuksin ja viestein, en ala mitään uutta kehitellä, , kaikki hyväksi sanottu kelpaa, myös minulle, enhän määrää miten kukin kirjoittaa,(miksi niin toimisinkaan?) ei kukaan toinenkaan.
Totuus on pohja mitä kannattaa ylläpitää, ehkä silloin vältytään pahemmilta vastakkain aseteluilta, kirjoitellaan vaan omaksi iloksi ja odotetaan samaa toisiltakin.
Jääköön tämä tähän, toistoa monelle edellisille viesteilleni tosin, mutta näin vain on kirjoitettava.

Parempaa säätä toivon ja myös rauhaisaa, sopuista mieltä kirjoitteluun.

Lue lisää

Sivusta oma tulkintani tuohon:
"uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen"
Minkälaisia ovat ne anot, jotka eivät kuulu tuohon monen anon joukkoon, jotka ovat ok ihmisiä?

Täällähän on jo luokiteltu sälekaihtimia pitävät luolaihmisiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta oma tulkintani tuohon:
"uskon että monikin anona kirjoittava on ihan ok ihminen"
Minkälaisia ovat ne anot, jotka eivät kuulu tuohon monen anon joukkoon, jotka ovat ok ihmisiä?

Täällähän on jo luokiteltu sälekaihtimia pitävät luolaihmisiksi.

Lue lisää

"Minkälaisia ovat ne anot, jotka eivät kuulu tuohon monen anon joukkoon, jotka ovat ok ihmisiä?"

He ovat kieroja puskasta/kaislikosta kirjoittavia rekattuja.

Anonyymi kirjoitti:

"Minkälaisia ovat ne anot, jotka eivät kuulu tuohon monen anon joukkoon, jotka ovat ok ihmisiä?"

He ovat kieroja puskasta/kaislikosta kirjoittavia rekattuja.

Lie hyvä tyynnyttää vai omaa ajatusmaailmaa, uskottelemalla, että me vakiorekatut Hillan ketjussa huuteleisimme puskista.
Voihan asia olla niinkin, että nämä puskasta lillukanvarsiin sotkeutuvat ovat entisiä rekattuja, peukutus sen kertoo.

korpikirjailija kirjoitti:

Lie hyvä tyynnyttää vai omaa ajatusmaailmaa, uskottelemalla, että me vakiorekatut Hillan ketjussa huuteleisimme puskista.
Voihan asia olla niinkin, että nämä puskasta lillukanvarsiin sotkeutuvat ovat entisiä rekattuja, peukutus sen kertoo.

Lue lisää

Näitä katkeroituneita entisiä rekattuja minäkin epäilen. Muistavat tai ovat muistavinaan vanhoja juttuja tuolta 50 ja 60 plussalta ja niitä vaan jankkaavat. Ei kannata välittää, huomiotta jättäminen on paras keuno.

Anonyymi kirjoitti:

Pahuutta tuokin että paloma haluaa joitakin nokkosilla ruoskia, kun ei hänen mieleisellään tavalla kommentoida. Ja kaverinsa taas ne haravanvartensa tunkee.

Noi voi mahotonta!
Ihan läppä vain, tuli mielleyhtymä kun näinehdotuksia Facebookissa että saunavastoja/vihtoja kannattaa kokeilla tehdö muistakin materiaaleista, ei ainoastaan koivuista. Oli mukana kuva jossa oli saniaisista ja jostain havuista tehtyjä vastoja. No, mielikuvitukseni lähti laukkaamaan...
Olen pahoillani jos kieroutunut huumorintajuni on haavoittanut hipiääsi.

Paloma.se01 kirjoitti:

Noi voi mahotonta!
Ihan läppä vain, tuli mielleyhtymä kun näinehdotuksia Facebookissa että saunavastoja/vihtoja kannattaa kokeilla tehdö muistakin materiaaleista, ei ainoastaan koivuista. Oli mukana kuva jossa oli saniaisista ja jostain havuista tehtyjä vastoja. No, mielikuvitukseni lähti laukkaamaan...
Olen pahoillani jos kieroutunut huumorintajuni on haavoittanut hipiääsi.

Lue lisää

Sinun "huumorintajusi" tyssää kuin seinään heti, jos toiset heittävät sinusta läppää.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun "huumorintajusi" tyssää kuin seinään heti, jos toiset heittävät sinusta läppää.

Heti pulu vinkuu, että maalitetaan ja stalkataan, jos itse on sellaisen huumorin kohteena.

Missä on uudempi nojatuoli?

Anonyymi kirjoitti:

Missä on uudempi nojatuoli?

tulossahan se aina uusi on

Anonyymi kirjoitti:

tulossahan se aina uusi on

Huomenta, vettä sataa kuin kaatamalla, sitä on tullut nyt jo pari päivää, alkaa toivomus olla, että aurinko näyttäytyisi.
Tätähän se ihmisen eläminen on, jos sataa on paha, jos on liikaa kuumuutta sekin on paha ja kesä kuluu aina sopivaa ilmaa odotellen, hohoija

Uutta nojatuolia kaipaillaan, kyllä se aikanaan tulee, älä ano 16,51 hätäile ja jos minua tarkoitit tuon muistin katoamisella, niin kyllä se siihen muistamattomuuteen on elo menossa.
Pinnistän kuitenkin sen verran, että muistan uuden ketjun aloittaa;) ja tietysti myös hengissä pysyä, se on sitten tahdostani riippumaton asia.
Olisi muuten suotavaa, että arvostelut kohdistettaisiin oikealle kirjoittajalle, ettei tulisi vääriä tulkintoja.

Sitäkin on useasti kysytty mikä on OK ihminen, oletan että sellainen joka ei näe vaivaa toisten mollaamisella ja joka osaa pysyä asiassa, ei etsimällä etsi sitä sanaa johon voisi tarttua, kuten nyt tämä ok sattui olemaan.
En tunnista anonyymejä muuten kuin mukavista kirjoituksista ja heitä sanoin ok ihmisiksi, jokainen miettiköön tykönään.
Vielä tätä ikävää sanomista, mutta kysyisin miten puhuessani alhaalla olevista sälekaihtimista tuli maininta luolaihmisistä, minun suustani?

Aseteesi on ihailtava 10,57, noin pitäisi elellä, miksi pitääkään aina noita ikävyyksiä tulkita, mutta jotenkin syytökset ei oikein kohdalle satu ja siitä syystä tulee puolusteluksi ja selittelyksi koko kirjoitus menee..
Ateriasi on varmaan makoisa, minäkin tein salaatin monista aineksista,, runkona ihan valkokaali, siihen raastoin porkkanaa, selleriä, tomaatteja, kurkkua, sipulia ja suolakurkkua, pienen määrän makaronia, tuli täyttävä ja makoisa salaatti, keitetyn kananmunan vielä lisäsin.
Uudet perunat ja silliä muutama pala, ja vatsa täyttyi.
Mistähän johtuu, kun silliä mieli tekee, eikä jano lisäänny vaikka usean palan söin, onko suola puutoksessa kehostani?
Vähäiseksi on jäänyt minunkin seurustelu, kadulla tuttavan tavatessa kuulumiset vaihdetaan ja siihen jää, en vieraita kaipaa.

Kälyäni auto juuri haki palvelutalon kerhoon, hänelle se tekee hyvää, kun näkö estää telkkarinkin katsomisen ja muisti typistää elämistä, väittää kyllä päivänsä hyvin sujuvan ja ei yksinäisyyttä tunne.
Niin tekevä ihminen voi tuohonkin olotilaan muuttua ja sopeutua.

Nyt näyttäisi että aurinko pilkistelisi pilven takaa, ehkä toivomukseni kuultiin ja saamme auringon paistetta ainakin pienen hetken.
Mielihän siitä piristyy ja jos jotain kivaa puuhaa keksisin, niin mikäpä olisikaan olla.
Eilen pari laatikkoa siivosin, askartelutarvikkeita kylmästi roskiin laitoin, en usko enää mitään askartelua kaipaavani, kohta puikotkin tällä vauhdilla roskiin joutaa.
Niiden poistamista koetan kyllä vielä mukana pitää, mietin kuumeisesti uutta tekemistä ja kohdetta, sormien kunnossa pysymistä auttaa.
Jokohan riittää tältä erää, kuulemiseen taas huomenna;)

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, vettä sataa kuin kaatamalla, sitä on tullut nyt jo pari päivää, alkaa toivomus olla, että aurinko näyttäytyisi.
Tätähän se ihmisen eläminen on, jos sataa on paha, jos on liikaa kuumuutta sekin on paha ja kesä kuluu aina sopivaa ilmaa odotellen, hohoija

Uutta nojatuolia kaipaillaan, kyllä se aikanaan tulee, älä ano 16,51 hätäile ja jos minua tarkoitit tuon muistin katoamisella, niin kyllä se siihen muistamattomuuteen on elo menossa.
Pinnistän kuitenkin sen verran, että muistan uuden ketjun aloittaa;) ja tietysti myös hengissä pysyä, se on sitten tahdostani riippumaton asia.
Olisi muuten suotavaa, että arvostelut kohdistettaisiin oikealle kirjoittajalle, ettei tulisi vääriä tulkintoja.

Sitäkin on useasti kysytty mikä on OK ihminen, oletan että sellainen joka ei näe vaivaa toisten mollaamisella ja joka osaa pysyä asiassa, ei etsimällä etsi sitä sanaa johon voisi tarttua, kuten nyt tämä ok sattui olemaan.
En tunnista anonyymejä muuten kuin mukavista kirjoituksista ja heitä sanoin ok ihmisiksi, jokainen miettiköön tykönään.
Vielä tätä ikävää sanomista, mutta kysyisin miten puhuessani alhaalla olevista sälekaihtimista tuli maininta luolaihmisistä, minun suustani?

Aseteesi on ihailtava 10,57, noin pitäisi elellä, miksi pitääkään aina noita ikävyyksiä tulkita, mutta jotenkin syytökset ei oikein kohdalle satu ja siitä syystä tulee puolusteluksi ja selittelyksi koko kirjoitus menee..
Ateriasi on varmaan makoisa, minäkin tein salaatin monista aineksista,, runkona ihan valkokaali, siihen raastoin porkkanaa, selleriä, tomaatteja, kurkkua, sipulia ja suolakurkkua, pienen määrän makaronia, tuli täyttävä ja makoisa salaatti, keitetyn kananmunan vielä lisäsin.
Uudet perunat ja silliä muutama pala, ja vatsa täyttyi.
Mistähän johtuu, kun silliä mieli tekee, eikä jano lisäänny vaikka usean palan söin, onko suola puutoksessa kehostani?
Vähäiseksi on jäänyt minunkin seurustelu, kadulla tuttavan tavatessa kuulumiset vaihdetaan ja siihen jää, en vieraita kaipaa.

Kälyäni auto juuri haki palvelutalon kerhoon, hänelle se tekee hyvää, kun näkö estää telkkarinkin katsomisen ja muisti typistää elämistä, väittää kyllä päivänsä hyvin sujuvan ja ei yksinäisyyttä tunne.
Niin tekevä ihminen voi tuohonkin olotilaan muuttua ja sopeutua.

Nyt näyttäisi että aurinko pilkistelisi pilven takaa, ehkä toivomukseni kuultiin ja saamme auringon paistetta ainakin pienen hetken.
Mielihän siitä piristyy ja jos jotain kivaa puuhaa keksisin, niin mikäpä olisikaan olla.
Eilen pari laatikkoa siivosin, askartelutarvikkeita kylmästi roskiin laitoin, en usko enää mitään askartelua kaipaavani, kohta puikotkin tällä vauhdilla roskiin joutaa.
Niiden poistamista koetan kyllä vielä mukana pitää, mietin kuumeisesti uutta tekemistä ja kohdetta, sormien kunnossa pysymistä auttaa.
Jokohan riittää tältä erää, kuulemiseen taas huomenna;)

Lue lisää

Aamupäivää ! Täytyy myöntää että Nojatuolin nykyinen ilmapiiri lannistaa välillä niin, että pari kertaa olen viestin kirjoittanut ja sitten jättänyt lähettämättä. Enkä ole jaksanut uuttakaan värkätä.

Eli ihan samoja tuntoja olen kelannut, mistä täällä on jo mainittu. Mikä saa meidät tähän kinailun ja tivaamisen kierteeseen, kun varmasti jokaisella meistä olisi muutakin annettavaa ? Kyllä sitä eletystä elämästä irtoaisi, oli se ollut millainen hyvänsä. Me vaan valitsemme toisin. "Kiukku antaa puhtia" todettiin jossakin lastenkirjassa. Siitäkö nyt on kyse ?

Voimattomuudesta, turhautumisesta, merkityksettömyydestä ? Ainakin minulla ne ovat useimmiten syynä pahantuulisuuteen. Sanotaan myös niin, että mitä ei itsessään tunnista ja myönnä, tulee muiden kannettavaksi.

Hil-lan sitkeyttä ja joustavuutta ihailen: aina valmis tulemaan vastaan, sovittelemaan sanojaankin kriittikoiden toiveiden mukaisiksi..))
"OK" - paljon tuli siitäkin sanasta "keskustelua" pyörittelyä ja tivaamista - ettei vain tuttu vastakkainasettelu unohtuisi.
Sen ylläpitämistä minäkään en ymmärrä. Kokisin, että samassa veneessä me ollaan:
vanhoja tai vanhuuden kynnyksellä. Selviytyminen siitä on kai meille yhteinen tavoite eikä tuo vastakkainasettelu sitä mielestäni helpommaksi tee.

Selviytymisestä ja sen vaikeudesta sain minäkin eilen esimakua kun juttelin maalla asuvan ystäväni kanssa. Olen kertonut hänestä ennenkin: 85 v. , diagnosoitu Alzheimer, asuu yksin, liikkuu auttavasti, selviää vielä estolääkityksen ja oman neuvokkuutensa ansiosta.
Muistin heikkenemistä en ole ennen huomannut, nyt huomasin - tai sitten hänellä oli vain huono päivä, kun tutut ihmiset olivat hävinneet muistista kuten tuttu tarmokkuus ja seurallisuuskin. Vuosien ajan hän on säästänyt minulle kaikki paikallislehdet luettavaksi, nyt kysäisi, tuleeko lehti minulle.
Etäisyydet ovat hankalia kun tullaan tuohon vaiheeseen. Ei voi auttaa mitenkään, siis ainakaan konkreettisesti, kuten hän itse on aina tehnyt muiden kohdalla.

"Elämä ei ole oikeudenmukaista" on opetettu ja siltä se välillä tuntuu. Siihen on nyt kuitekin tyytyminen ja yritettävä selviytyä miten parhaiten taitaa.

Pärjäämistä ja myötämieltä kaikille,
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, vettä sataa kuin kaatamalla, sitä on tullut nyt jo pari päivää, alkaa toivomus olla, että aurinko näyttäytyisi.
Tätähän se ihmisen eläminen on, jos sataa on paha, jos on liikaa kuumuutta sekin on paha ja kesä kuluu aina sopivaa ilmaa odotellen, hohoija

Uutta nojatuolia kaipaillaan, kyllä se aikanaan tulee, älä ano 16,51 hätäile ja jos minua tarkoitit tuon muistin katoamisella, niin kyllä se siihen muistamattomuuteen on elo menossa.
Pinnistän kuitenkin sen verran, että muistan uuden ketjun aloittaa;) ja tietysti myös hengissä pysyä, se on sitten tahdostani riippumaton asia.
Olisi muuten suotavaa, että arvostelut kohdistettaisiin oikealle kirjoittajalle, ettei tulisi vääriä tulkintoja.

Sitäkin on useasti kysytty mikä on OK ihminen, oletan että sellainen joka ei näe vaivaa toisten mollaamisella ja joka osaa pysyä asiassa, ei etsimällä etsi sitä sanaa johon voisi tarttua, kuten nyt tämä ok sattui olemaan.
En tunnista anonyymejä muuten kuin mukavista kirjoituksista ja heitä sanoin ok ihmisiksi, jokainen miettiköön tykönään.
Vielä tätä ikävää sanomista, mutta kysyisin miten puhuessani alhaalla olevista sälekaihtimista tuli maininta luolaihmisistä, minun suustani?

Aseteesi on ihailtava 10,57, noin pitäisi elellä, miksi pitääkään aina noita ikävyyksiä tulkita, mutta jotenkin syytökset ei oikein kohdalle satu ja siitä syystä tulee puolusteluksi ja selittelyksi koko kirjoitus menee..
Ateriasi on varmaan makoisa, minäkin tein salaatin monista aineksista,, runkona ihan valkokaali, siihen raastoin porkkanaa, selleriä, tomaatteja, kurkkua, sipulia ja suolakurkkua, pienen määrän makaronia, tuli täyttävä ja makoisa salaatti, keitetyn kananmunan vielä lisäsin.
Uudet perunat ja silliä muutama pala, ja vatsa täyttyi.
Mistähän johtuu, kun silliä mieli tekee, eikä jano lisäänny vaikka usean palan söin, onko suola puutoksessa kehostani?
Vähäiseksi on jäänyt minunkin seurustelu, kadulla tuttavan tavatessa kuulumiset vaihdetaan ja siihen jää, en vieraita kaipaa.

Kälyäni auto juuri haki palvelutalon kerhoon, hänelle se tekee hyvää, kun näkö estää telkkarinkin katsomisen ja muisti typistää elämistä, väittää kyllä päivänsä hyvin sujuvan ja ei yksinäisyyttä tunne.
Niin tekevä ihminen voi tuohonkin olotilaan muuttua ja sopeutua.

Nyt näyttäisi että aurinko pilkistelisi pilven takaa, ehkä toivomukseni kuultiin ja saamme auringon paistetta ainakin pienen hetken.
Mielihän siitä piristyy ja jos jotain kivaa puuhaa keksisin, niin mikäpä olisikaan olla.
Eilen pari laatikkoa siivosin, askartelutarvikkeita kylmästi roskiin laitoin, en usko enää mitään askartelua kaipaavani, kohta puikotkin tällä vauhdilla roskiin joutaa.
Niiden poistamista koetan kyllä vielä mukana pitää, mietin kuumeisesti uutta tekemistä ja kohdetta, sormien kunnossa pysymistä auttaa.
Jokohan riittää tältä erää, kuulemiseen taas huomenna;)

Lue lisää

Tuli mieleen tuo kysymys: Kuka on OK-ihminen?

Sain tuosta heti kuvan, kuka ei ole aivan OK, kun tulee uuteen seuraan.
Meidän taloyhtiössä on asukkaille varattu yhteinen olotila, missä on mahdollisuus
parin tunnin aikana tavata naapureita ja kahvitarjoilu on taloyhtiön puolesta.

Naapurit ovat hyvin kansainvälistä porukkaa muodostuen suurimmaksi osaksi
pakolaisina tulleista, joilla on vielä puutteellinen ruotsinkielen taito ja ovat hyvin
varovaisia yhteydenotoissaan ruotsinkielisiin naapureihin. Meitä ruotsinkielisiä
on n 1/3. Kaikki olemme 65-93 v. - Eräänä päivänä tuli uusi naapuri porukkaan.

Joskus saattaa ihmisen olemus antaa kuvan itsestään, ennenkuin on aukaissut
suunsa jotakin sanoakseen. - Eräs edemennyt henkilö olisi varmaan kuvannut naisen,
joka tuli sisään rollaattoriin tukien, "poutahavukan" näköiseksi! - Kaikki huoneessa näyttivät jäykistyvän paikoilleen, varuillaan olevan näköisiksi. - Naisella oli puolipitkä, harmaa tukka, levälleen harottu, joka teki häneen sen poutahavukka-vaikutelman. Silmät kylmän harmaat, ei taatusti mitään pilkettä silmissä, rillit nenän päällä. Pää kääntyili puolelta toiselle ja hän mittaili katseellaan pöydän ääressä istuvia.
Sitten hän vaan tokaisi: "No?" -
Hän istui tuolille. Ei esitellyt itseään toisille vaan odotti nähtävästi että häntä tullaan viihdyttämään yksipuolisesti. Kahvituksesta vastaava naapuri yritti saada naista edes esittäytymään toisille, mutta sai äkäisen vastauksen, ettei se kenellekään kuulu, kuka hän on. - Joitakin pilkallisia huomautuksia tuli heti jos joku pakolainen sattui ääntämään ruotsia väärin. Seurauksena oli, että yksi toisensa jälkeen otti kahvikuppinsa keittiön puolelle, kiitti kahvista ja lähti pois. Nainen jäi viimeisenä paikalle. - En tiedä vieläkö hän käy "ihastuttamassa" tai "vihastuttamassa" naapureita, kun en ole sen jälkeen kahveilla käynyt. Mutta jos pitäisi kertoa, kuka on OK, kuka ei, niin hän ei ollut siinä tilanteessa OK.
Ehkä hänellä oli joku dementiatauti ja käyttäytyi sen mukaisesti. Sitä ei muilla vielä ollut taitoa kohdata, vaan peräännyimme hyvässä järjestyksessä.

mdk.mdk kirjoitti:

Tuli mieleen tuo kysymys: Kuka on OK-ihminen?

Sain tuosta heti kuvan, kuka ei ole aivan OK, kun tulee uuteen seuraan.
Meidän taloyhtiössä on asukkaille varattu yhteinen olotila, missä on mahdollisuus
parin tunnin aikana tavata naapureita ja kahvitarjoilu on taloyhtiön puolesta.

Naapurit ovat hyvin kansainvälistä porukkaa muodostuen suurimmaksi osaksi
pakolaisina tulleista, joilla on vielä puutteellinen ruotsinkielen taito ja ovat hyvin
varovaisia yhteydenotoissaan ruotsinkielisiin naapureihin. Meitä ruotsinkielisiä
on n 1/3. Kaikki olemme 65-93 v. - Eräänä päivänä tuli uusi naapuri porukkaan.

Joskus saattaa ihmisen olemus antaa kuvan itsestään, ennenkuin on aukaissut
suunsa jotakin sanoakseen. - Eräs edemennyt henkilö olisi varmaan kuvannut naisen,
joka tuli sisään rollaattoriin tukien, "poutahavukan" näköiseksi! - Kaikki huoneessa näyttivät jäykistyvän paikoilleen, varuillaan olevan näköisiksi. - Naisella oli puolipitkä, harmaa tukka, levälleen harottu, joka teki häneen sen poutahavukka-vaikutelman. Silmät kylmän harmaat, ei taatusti mitään pilkettä silmissä, rillit nenän päällä. Pää kääntyili puolelta toiselle ja hän mittaili katseellaan pöydän ääressä istuvia.
Sitten hän vaan tokaisi: "No?" -
Hän istui tuolille. Ei esitellyt itseään toisille vaan odotti nähtävästi että häntä tullaan viihdyttämään yksipuolisesti. Kahvituksesta vastaava naapuri yritti saada naista edes esittäytymään toisille, mutta sai äkäisen vastauksen, ettei se kenellekään kuulu, kuka hän on. - Joitakin pilkallisia huomautuksia tuli heti jos joku pakolainen sattui ääntämään ruotsia väärin. Seurauksena oli, että yksi toisensa jälkeen otti kahvikuppinsa keittiön puolelle, kiitti kahvista ja lähti pois. Nainen jäi viimeisenä paikalle. - En tiedä vieläkö hän käy "ihastuttamassa" tai "vihastuttamassa" naapureita, kun en ole sen jälkeen kahveilla käynyt. Mutta jos pitäisi kertoa, kuka on OK, kuka ei, niin hän ei ollut siinä tilanteessa OK.
Ehkä hänellä oli joku dementiatauti ja käyttäytyi sen mukaisesti. Sitä ei muilla vielä ollut taitoa kohdata, vaan peräännyimme hyvässä järjestyksessä.

Lue lisää

Tuo onkin hyvä pointti. Naisen KÄYTÖS ei ollut TUOSSA TILANTEESSA ok. Ehkä hän peitti hämmennyksen uusien ihmisten edessä ylimielisyyteen. Mutta ei häntäkään voi tuon yhden tilanteen perusteella luokitella epä-ok-ihmiseksi.
Täällä anot usein luokitellaan yhden kommentin takia milloin miksikin luolamieheksi tai erakoksi. Vaikka ano ei käytä nikkiä, hänkin on tunteva ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo onkin hyvä pointti. Naisen KÄYTÖS ei ollut TUOSSA TILANTEESSA ok. Ehkä hän peitti hämmennyksen uusien ihmisten edessä ylimielisyyteen. Mutta ei häntäkään voi tuon yhden tilanteen perusteella luokitella epä-ok-ihmiseksi.
Täällä anot usein luokitellaan yhden kommentin takia milloin miksikin luolamieheksi tai erakoksi. Vaikka ano ei käytä nikkiä, hänkin on tunteva ihminen.

Lue lisää

Näyttäisi siltä, että joko tahattomasti tai tahallaan käsitetään väärin.
Tuota sanayhdistelmää OK-IHMINEN ei minun mielestäni kukaan kyseenalaistanut, vaan jaottelemista.
Samoin se, että kirjoitetaan TÄÄLLÄ on on jaoteltu luolaihmisiksi et tarkoita, että H olisi jaotellut vaan Nojatuolissa ylipäätään.
Nimimerkkiä ei voi mainita, koska "botti"? poistaa teksin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo onkin hyvä pointti. Naisen KÄYTÖS ei ollut TUOSSA TILANTEESSA ok. Ehkä hän peitti hämmennyksen uusien ihmisten edessä ylimielisyyteen. Mutta ei häntäkään voi tuon yhden tilanteen perusteella luokitella epä-ok-ihmiseksi.
Täällä anot usein luokitellaan yhden kommentin takia milloin miksikin luolamieheksi tai erakoksi. Vaikka ano ei käytä nikkiä, hänkin on tunteva ihminen.

Lue lisää

Opettavainen tarina Mdk.Mdk ja hyvä reunahuomautus, Ano 14.59.
Hätäseen täällä diagnoosi langetetaan, jopa yhden repliikin perusteella..)) Joskus se irtoaa myös arvioijan omasta tarpeesta osoittaa omaa tietävyyttään tai vain ollakseen lukuun otettava.
Tietysti täällä kannattaisi olla varovainen erilaisten määritteiden kanssa. Vaikka niitä ei osoittaisi kenellekään erityisesti, ne voivat silti vaikuttaa kielteisesti, vaikka suomalaisista (tai jostakin muusta ryhmästä) puhuttaessa. Suomalaisiahan me "kaikki" olemme ja ansaitsemme arvostusta ja kunnioitusta. Meissä on tietysti vikamme, mutta niiden osoittaminen ulkopuolisen/ulkopuolisten toimesta saa meidät takajaloillemme, puolustuskannalle. Kuten tietysti yksityiselle henkilöllekin osoitetut määritteet.

Täällä on kai tullut tavaksi vastata herjoihin "samalla mitalla", mieluummin vähän kärkevämmin. Eikö tuo tapa ole juuri se, mikä aiheuttaa tätä juupas/eipäs mittelöä, millä ei saavuteta muuta kuin pysyvä vastakkainasettelu, viholliskuvan luominen ja ylläpito ?

Vielä tuohon tarinaan palatakseni minusta se kuvastaa hyvin sitä keinottomuutta, mikä meillä on erilaisuuden kohtaamisessa. Ja sanotaan, että tätä nykyä myös toisemme kohtaamisessa. Kännykkä kädessä olemme hyvin suojautuneet siltä eikä some meitä siihen juuri opeta, sielläkin olemme suojassa ja pääsemme tarvittaessa liukkaasti liikkeelle jos paha paikka tulee. "Yksin oot sinä ihminen" - ja ilmeisesti tahdotkin olla, yksin kännykkäsi ja läppärisi kanssa..))
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Tuo onkin hyvä pointti. Naisen KÄYTÖS ei ollut TUOSSA TILANTEESSA ok. Ehkä hän peitti hämmennyksen uusien ihmisten edessä ylimielisyyteen. Mutta ei häntäkään voi tuon yhden tilanteen perusteella luokitella epä-ok-ihmiseksi.
Täällä anot usein luokitellaan yhden kommentin takia milloin miksikin luolamieheksi tai erakoksi. Vaikka ano ei käytä nikkiä, hänkin on tunteva ihminen.

Lue lisää

Suattaa olla, vaen suattapa olla olemattahhii.

Tuommosta käytöstä voi esiintyä täälläkin, ilman että asianomainen sitä vielä itse ymmärtäisi, että on dementoitunut, melkein jo "täyttä ymmärrystä vailla". Eihän se harvinaista ole näillä ikälukemilla.

Mutta edellä kuvailemani kahvituksen jälkeen och kahvittelupaikkamme toistaiseksi suljettu tuon uuden naapurin ensiesiintymisen jälkeen. Uutta toivoa lomien jälkeen ja toivomme että naapuri pääsee parkkipaikan toiselle puolelle vertaistovereittensa seuraan ja asiantuntijoitten hoitoon.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, vettä sataa kuin kaatamalla, sitä on tullut nyt jo pari päivää, alkaa toivomus olla, että aurinko näyttäytyisi.
Tätähän se ihmisen eläminen on, jos sataa on paha, jos on liikaa kuumuutta sekin on paha ja kesä kuluu aina sopivaa ilmaa odotellen, hohoija

Uutta nojatuolia kaipaillaan, kyllä se aikanaan tulee, älä ano 16,51 hätäile ja jos minua tarkoitit tuon muistin katoamisella, niin kyllä se siihen muistamattomuuteen on elo menossa.
Pinnistän kuitenkin sen verran, että muistan uuden ketjun aloittaa;) ja tietysti myös hengissä pysyä, se on sitten tahdostani riippumaton asia.
Olisi muuten suotavaa, että arvostelut kohdistettaisiin oikealle kirjoittajalle, ettei tulisi vääriä tulkintoja.

Sitäkin on useasti kysytty mikä on OK ihminen, oletan että sellainen joka ei näe vaivaa toisten mollaamisella ja joka osaa pysyä asiassa, ei etsimällä etsi sitä sanaa johon voisi tarttua, kuten nyt tämä ok sattui olemaan.
En tunnista anonyymejä muuten kuin mukavista kirjoituksista ja heitä sanoin ok ihmisiksi, jokainen miettiköön tykönään.
Vielä tätä ikävää sanomista, mutta kysyisin miten puhuessani alhaalla olevista sälekaihtimista tuli maininta luolaihmisistä, minun suustani?

Aseteesi on ihailtava 10,57, noin pitäisi elellä, miksi pitääkään aina noita ikävyyksiä tulkita, mutta jotenkin syytökset ei oikein kohdalle satu ja siitä syystä tulee puolusteluksi ja selittelyksi koko kirjoitus menee..
Ateriasi on varmaan makoisa, minäkin tein salaatin monista aineksista,, runkona ihan valkokaali, siihen raastoin porkkanaa, selleriä, tomaatteja, kurkkua, sipulia ja suolakurkkua, pienen määrän makaronia, tuli täyttävä ja makoisa salaatti, keitetyn kananmunan vielä lisäsin.
Uudet perunat ja silliä muutama pala, ja vatsa täyttyi.
Mistähän johtuu, kun silliä mieli tekee, eikä jano lisäänny vaikka usean palan söin, onko suola puutoksessa kehostani?
Vähäiseksi on jäänyt minunkin seurustelu, kadulla tuttavan tavatessa kuulumiset vaihdetaan ja siihen jää, en vieraita kaipaa.

Kälyäni auto juuri haki palvelutalon kerhoon, hänelle se tekee hyvää, kun näkö estää telkkarinkin katsomisen ja muisti typistää elämistä, väittää kyllä päivänsä hyvin sujuvan ja ei yksinäisyyttä tunne.
Niin tekevä ihminen voi tuohonkin olotilaan muuttua ja sopeutua.

Nyt näyttäisi että aurinko pilkistelisi pilven takaa, ehkä toivomukseni kuultiin ja saamme auringon paistetta ainakin pienen hetken.
Mielihän siitä piristyy ja jos jotain kivaa puuhaa keksisin, niin mikäpä olisikaan olla.
Eilen pari laatikkoa siivosin, askartelutarvikkeita kylmästi roskiin laitoin, en usko enää mitään askartelua kaipaavani, kohta puikotkin tällä vauhdilla roskiin joutaa.
Niiden poistamista koetan kyllä vielä mukana pitää, mietin kuumeisesti uutta tekemistä ja kohdetta, sormien kunnossa pysymistä auttaa.
Jokohan riittää tältä erää, kuulemiseen taas huomenna;)

Lue lisää

Aivan mahtava salaatti sinulla hilla! Varmasti nälkä lähti.

https://www.youtube.com/watch?v=xYN2wQLTp2A
Tässä parempi linkki, kuvat samannimisestä elokuvasta.
"Hallin Jannen raurikko ravaa Kuorreveren jäätä, Mattilan Santran hiukset on kammattu toiselle puolelle päätä....."

Diplomin sinäkin ansaitsisit, Paloma, urheudestasi ja pitkämielisyydestäsi. Viime aikoina on sitä maalittamista taas riittänyt.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä muutoin kuin sitä kautta, että aina joukossa tarvitaan joku/joitakuita, joihin voi oman varjonsa heittää. Kai siinäkin jokin lainalaisuus pelaa: se, joka kestää saa kuormaa kannettavakseen. "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa" - vakuutetaan.

Laiha lohtu tietysti, ainakaan minulle se ei riittäisi ja onnekkaampi olen itse ollutkin täällä. Ehkä olen "pessimistinä" myös ottanut todesta Wiion lain: "Viesti ei mene perille. Jos se menee, se ymmärretään väärin". Pessimisti ei pety ja enemmistön diktatuurissa eletään..))

Ihan samalla tavalla minua pitelevät täällä tutut, mukavat kirjoittajat ja se ilmapiiri minkä me yhdessä parhaimmillaan muodostamme. Enkä minäkään nyt tarkoita pelkästään rekattuja, jotka ovat paremmin tutuiksi tulleet vaan ihan kaikkia sopuisalla mielellä mukana olevia, myös niitä jotka eivät meille näy, mutta tuntuvat. Heilläkin on iso merkitys - sen olen itse saanut ihan konkreetisesti kokea saamieni palautteiden ja vertaistuen muodossa. Siitä noyrä kiitos heille.

Hyvällä mallilla ovat teidän kylvöt siellä ja suunnitelmat valmiina Suomeen tuloa varten.
Sukutapaamisia minäkin kaipaan, mutta sattuneesta syytä ne harvenevat kaiken aikaa.

"Vieras kaikkialla"-kirja odottaa minua kirjastossa, Tulikärpäsiä en ole vielä saanut...

Ennenkuin tulee huomautus kahdenkeskisen viestin kuulumattomuudesta tänne, myönnän virheeni ja puolustelen sitä sillä, että mukana oli mielestäni myös "yhteistä asiaa"..))

Edelleen, mukavaa päivää kaikille.
demeter1

P.s. Epäilen, että nuo murhaballaadit ja kiinnostus murhiin palvelee meitä oman väkivaltaisuutemme hallinnassa. Hannu Lauerman mukaan meissä kaikissa on valmiuksia myös murhiin..))
Myös Dostojevskillä oli siitä syvällinen näkemys. Hän katsoi, että murhamiehet ja muut pahantekijät olivat lähellä Jumalaa, koska he kantavat suuren osan ihmiskunnan yhteisestä syyllisyydestä. Niin, että sitä ensimmäistä kiveä tuskin kannattaa heittää..))
demeter1

Kuoreveden kotiseutumuseossa on se murha-ase, jonkinlainen vasara, jolla Hallin Janne sen postimiehen tappoi.

Anonyymi kirjoitti:

Kuoreveden kotiseutumuseossa on se murha-ase, jonkinlainen vasara, jolla Hallin Janne sen postimiehen tappoi.

Eliaana siis, en viitsi aina kirjautua, kun sitten ei näy uusi-merkkiä.

Makriina on poistunut keskuudestamme autaammille korjoittelualustoille, mutta ei kai hän ollut Katleija? (Minä joskus kuvittelin että sinä olit Katleija :)) , mutta se olikin ihan muu )

Paloma.se01 kirjoitti:

Makriina on poistunut keskuudestamme autaammille korjoittelualustoille, mutta ei kai hän ollut Katleija? (Minä joskus kuvittelin että sinä olit Katleija :)) , mutta se olikin ihan muu )

Lue lisää

Sinä kirjoittelit samoissa porukoissa "nörteissä" 2000-luvun alkupuolella, sinne oli pakko kirjautua. Kirjoittelin sielläkin tällä samalla nimimerkillä. "Mirjamarja" ja veljensä "Ii-li" olivat mukana, Mirjamarja oli myös FB:ssa, jossa hänen kanssaan viestittelin ja olihan hän Boomereissakin mukana! Kirjoitteliko hän Makriinana täällä? Se selittäisi "mirjamarjan"
poistumisen täältä S24:ltä.
"Nörtit" on ollut tähän saakka paras kirjoituspaikka. Kukaan ei häirinnyt, kirjoitukset saivat olla rauhassa. Sinne liitettiin kuviakin. Kuvia ei enää näe, mutta kirjoitukset ovat luettavissa vieläkin, kun kirjautuu. -

mdk.mdk kirjoitti:

Sinä kirjoittelit samoissa porukoissa "nörteissä" 2000-luvun alkupuolella, sinne oli pakko kirjautua. Kirjoittelin sielläkin tällä samalla nimimerkillä. "Mirjamarja" ja veljensä "Ii-li" olivat mukana, Mirjamarja oli myös FB:ssa, jossa hänen kanssaan viestittelin ja olihan hän Boomereissakin mukana! Kirjoitteliko hän Makriinana täällä? Se selittäisi "mirjamarjan"
poistumisen täältä S24:ltä.
"Nörtit" on ollut tähän saakka paras kirjoituspaikka. Kukaan ei häirinnyt, kirjoitukset saivat olla rauhassa. Sinne liitettiin kuviakin. Kuvia ei enää näe, mutta kirjoitukset ovat luettavissa vieläkin, kun kirjautuu. -

Lue lisää

Makriina oli mukana Boomereissa ihan alusta omalla nimellään. Minä tutustuin paremmin muihin itseäni seuraavaan ikäluokkaan kuuluviin lähinnä "ikänörteissä ja oliko mirjamarja ja makriina sama henkilö ei ole minulle selvää.

Periaatteessa suljettu keskusteluryhmä Facebookissa saattaisi toimia samalla tavalla kuin Ikinörtit, kun jokainen joutuu vastaamaan omista puheistaan. Kuvia voi myös jakaa ja kommentoida. "Boomerien juttuklubi " oli tarkoitettu sellaiseksi rauhoitetuksi keskusteluryhmäksi,, mutta se ei oikein saanut kannatusta, koska luulen että monet ajattelivat että heidän henkilötietonsa vuotaisivat julkisuuteen sieltä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska jos ei ole kaveri Facebookissa, niin klikkaamalla nimeä tulee esille vain ryhmässä julkaistut kommentit, ei profiilia eikä henkilötietoja.

Paloma.se01 kirjoitti:

Makriina oli mukana Boomereissa ihan alusta omalla nimellään. Minä tutustuin paremmin muihin itseäni seuraavaan ikäluokkaan kuuluviin lähinnä "ikänörteissä ja oliko mirjamarja ja makriina sama henkilö ei ole minulle selvää.

Periaatteessa suljettu keskusteluryhmä Facebookissa saattaisi toimia samalla tavalla kuin Ikinörtit, kun jokainen joutuu vastaamaan omista puheistaan. Kuvia voi myös jakaa ja kommentoida. "Boomerien juttuklubi " oli tarkoitettu sellaiseksi rauhoitetuksi keskusteluryhmäksi,, mutta se ei oikein saanut kannatusta, koska luulen että monet ajattelivat että heidän henkilötietonsa vuotaisivat julkisuuteen sieltä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska jos ei ole kaveri Facebookissa, niin klikkaamalla nimeä tulee esille vain ryhmässä julkaistut kommentit, ei profiilia eikä henkilötietoja.

Lue lisää

OK, Makriinan kohtalo on selvä. Hän oli kaimani FB:ssa. Huumorintajumme kohtasivat.
Hänen edesmennyt miehensä oli savolainen, jolta Makriina oli oppinut vuosien kuluessa savolaista ajatusten juoksua. :)

Paloma.se01 kirjoitti:

Makriina oli mukana Boomereissa ihan alusta omalla nimellään. Minä tutustuin paremmin muihin itseäni seuraavaan ikäluokkaan kuuluviin lähinnä "ikänörteissä ja oliko mirjamarja ja makriina sama henkilö ei ole minulle selvää.

Periaatteessa suljettu keskusteluryhmä Facebookissa saattaisi toimia samalla tavalla kuin Ikinörtit, kun jokainen joutuu vastaamaan omista puheistaan. Kuvia voi myös jakaa ja kommentoida. "Boomerien juttuklubi " oli tarkoitettu sellaiseksi rauhoitetuksi keskusteluryhmäksi,, mutta se ei oikein saanut kannatusta, koska luulen että monet ajattelivat että heidän henkilötietonsa vuotaisivat julkisuuteen sieltä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska jos ei ole kaveri Facebookissa, niin klikkaamalla nimeä tulee esille vain ryhmässä julkaistut kommentit, ei profiilia eikä henkilötietoja.

Lue lisää

Minä en aikanaan tullut Boomereihin. Ehkä siksi, että minulla oli kokemusta isommasta ryhmästä muodostettujen pienryhmien huonosta menestyksestä.
Niitä seuraa yleensä vähän elitistinen leima. Samaa elitismiä koin myös Hesarin kirjoittajapalstalla: fiksua väkeä, ei riitaa, tuskin eripuraakaan, mutta eipä aikaakaan kun palasin tänne, missä on sittenkin enemmän elämän koko kirjoa, rosoakin. Ja vaikka jutut kärjistyvät välillä ja tuntuu, että ajaudutaan umpikujaan, aina sattuu ja tapahtuu, ihmeitäkin.

Mutta hyvä tietää, että valinnan mahdollisuuksia on niille, jotka niitä kaipaavat.
Itse luultavasti sinnittelen täällä - niin kauan kuin kirjoittaminen sujuu ja vetää puoleensa.
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Minä en aikanaan tullut Boomereihin. Ehkä siksi, että minulla oli kokemusta isommasta ryhmästä muodostettujen pienryhmien huonosta menestyksestä.
Niitä seuraa yleensä vähän elitistinen leima. Samaa elitismiä koin myös Hesarin kirjoittajapalstalla: fiksua väkeä, ei riitaa, tuskin eripuraakaan, mutta eipä aikaakaan kun palasin tänne, missä on sittenkin enemmän elämän koko kirjoa, rosoakin. Ja vaikka jutut kärjistyvät välillä ja tuntuu, että ajaudutaan umpikujaan, aina sattuu ja tapahtuu, ihmeitäkin.

Mutta hyvä tietää, että valinnan mahdollisuuksia on niille, jotka niitä kaipaavat.
Itse luultavasti sinnittelen täällä - niin kauan kuin kirjoittaminen sujuu ja vetää puoleensa.
demeter1

Lue lisää

Huomenta, auringon esiintyminen on aikeissa, mutta tuuli on toista mieltä ja pilviä tämän pyöreän pallon eteen työntää.
Siinä sitten kisaa käydään, kumpi voiton vie, mielestäni on auringon vuoro taivas valloittaa.
Viileäkin sää on, ei oikein kesätunnelmaa nosta, säälittää ne lomalaiset joilla jo loma loppupuolella, ei kesä parastaan ole antanut.

Jalat tuntuvat kovin kankeilta nyt aamulla ja kauppaan olisi mentävä, joskus tuntuu kuin paremmin onnistuisi kävely, ei kai sauna asiaan vaikuta.???
Illalla taas saunottiin ja tunti vierähti jutustelussa kuivatellessa.
Ehkä oli enemmän niin, että minä puhuin ja toiset kuunteli, väittävät mielellään sen tekevänsä, mene ja tiedä.
Mennyttä aikaa enemmänkin muisteltiin, miten kukakin on sen saanut kokea, samanlainen henki ymmärtää toisiamme, kuin täällä palstallakin on, melkein aina.

Mdk.mdk kyselit Katleijasta, ei hän aikoihin ole keskusteluun ainakaan täällä osallistunut, olimme risteilyllä yhdessä, Ruuneperikin oli silloin mukana.
Katleija kertoili orkideoiden kasvatuksesta, häneltä se onnistui.
No se oli silloin 70+ aikoja, silloin ainakin kolmekertaa yhteisissä tapaamisissa olimme.
Hintriikka muistuu mieleen hyvän huumorinsa kautta, kirjansakin olen lukenut, Klara samoin kiva tuttavuus, Ellu ja Simpatti myös muistoissa elää, Simpattiin ihan rakastuin, noin mielikuvissani , Ii-linkin muistelen pirtin seuraan joskus kirjoittaneen.;),
Siinäpä muistelot tältä päivältä, hauskaakin on ollut, jos nyt vähän vastatuultakin koen.

Ano 17,49 voin vakuutta, että nälkä lähti, ihastuin uuteen kaalikerään, sitä kokeilen vielä uudelleen.
Panostan ruuan laittoon jonkun verran ja kokeilen uusia yhdistelmiä, useimmiten hyvin tuloksin.

Hyvä kuvaus ei niin ok ihmisestä mdk.mdk, täällä ei tuo näkö vaikuta asiaan, vaan puheet.
En osaa ajatella, että jaottelin mainitessani nämä jutut, tyhmyyteni paljastan, kun en osaa ajatella tarpeeksi pitkään.
Onhan täällä viestejä nimimerkillä monikin laittanut, esimerkiksi Mira ja tepa.

Samaan tapaan pyörin minäkin sitkeästä näillä palstoilla demeter, tutuiksi tunnistan monta kirjoittajaa ja heidän sopuisat viestit tasoittaa ilmapiiriä, olen aika huono arvioimaan viestejä ja voi olla hyväkin, että en minuun kohdistuvia kovin usein huomaa.
Tuo tuttuus tapahtuu ihan kirjoitusten johdosta ja aina odottaa viestejä samoilta henkilöiltä, nämä tuttuuden tunteet tekevät rungon kirjoittelulle yleensä ja halua lukemisiin, vastaukset sitten kaikilta antaa kirjoitteluhaluja lisää.

Facebookissa en juurikaan kirjoita, onnittelen kavereita ja joskus jonkun viestin perään vastaan, luen kyllä paljonkin, aikani riittää siihen.
Innostun joskus jopa tilaamaan jotain, nyt sekin on melkein unohtunut, syystä, että en tarvitse mitään.
Onkohan hyvä olla niin kyllästetty, että ei mitään uutta kaipaa.

Hyvinkös mökkielämä sujuu näin sateiden keskellä Eliaana ja uskaltautuuko Väinö sateella ulos?

No tässäpä taas tältä aamulta, toivon, että en epäselvästi viestiä tänä aamuna saanut aikaan, vaan kaikki oikein ymmärtävät, hyvää mieltä kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, auringon esiintyminen on aikeissa, mutta tuuli on toista mieltä ja pilviä tämän pyöreän pallon eteen työntää.
Siinä sitten kisaa käydään, kumpi voiton vie, mielestäni on auringon vuoro taivas valloittaa.
Viileäkin sää on, ei oikein kesätunnelmaa nosta, säälittää ne lomalaiset joilla jo loma loppupuolella, ei kesä parastaan ole antanut.

Jalat tuntuvat kovin kankeilta nyt aamulla ja kauppaan olisi mentävä, joskus tuntuu kuin paremmin onnistuisi kävely, ei kai sauna asiaan vaikuta.???
Illalla taas saunottiin ja tunti vierähti jutustelussa kuivatellessa.
Ehkä oli enemmän niin, että minä puhuin ja toiset kuunteli, väittävät mielellään sen tekevänsä, mene ja tiedä.
Mennyttä aikaa enemmänkin muisteltiin, miten kukakin on sen saanut kokea, samanlainen henki ymmärtää toisiamme, kuin täällä palstallakin on, melkein aina.

Mdk.mdk kyselit Katleijasta, ei hän aikoihin ole keskusteluun ainakaan täällä osallistunut, olimme risteilyllä yhdessä, Ruuneperikin oli silloin mukana.
Katleija kertoili orkideoiden kasvatuksesta, häneltä se onnistui.
No se oli silloin 70 aikoja, silloin ainakin kolmekertaa yhteisissä tapaamisissa olimme.
Hintriikka muistuu mieleen hyvän huumorinsa kautta, kirjansakin olen lukenut, Klara samoin kiva tuttavuus, Ellu ja Simpatti myös muistoissa elää, Simpattiin ihan rakastuin, noin mielikuvissani , Ii-linkin muistelen pirtin seuraan joskus kirjoittaneen.;),
Siinäpä muistelot tältä päivältä, hauskaakin on ollut, jos nyt vähän vastatuultakin koen.

Ano 17,49 voin vakuutta, että nälkä lähti, ihastuin uuteen kaalikerään, sitä kokeilen vielä uudelleen.
Panostan ruuan laittoon jonkun verran ja kokeilen uusia yhdistelmiä, useimmiten hyvin tuloksin.

Hyvä kuvaus ei niin ok ihmisestä mdk.mdk, täällä ei tuo näkö vaikuta asiaan, vaan puheet.
En osaa ajatella, että jaottelin mainitessani nämä jutut, tyhmyyteni paljastan, kun en osaa ajatella tarpeeksi pitkään.
Onhan täällä viestejä nimimerkillä monikin laittanut, esimerkiksi Mira ja tepa.

Samaan tapaan pyörin minäkin sitkeästä näillä palstoilla demeter, tutuiksi tunnistan monta kirjoittajaa ja heidän sopuisat viestit tasoittaa ilmapiiriä, olen aika huono arvioimaan viestejä ja voi olla hyväkin, että en minuun kohdistuvia kovin usein huomaa.
Tuo tuttuus tapahtuu ihan kirjoitusten johdosta ja aina odottaa viestejä samoilta henkilöiltä, nämä tuttuuden tunteet tekevät rungon kirjoittelulle yleensä ja halua lukemisiin, vastaukset sitten kaikilta antaa kirjoitteluhaluja lisää.

Facebookissa en juurikaan kirjoita, onnittelen kavereita ja joskus jonkun viestin perään vastaan, luen kyllä paljonkin, aikani riittää siihen.
Innostun joskus jopa tilaamaan jotain, nyt sekin on melkein unohtunut, syystä, että en tarvitse mitään.
Onkohan hyvä olla niin kyllästetty, että ei mitään uutta kaipaa.

Hyvinkös mökkielämä sujuu näin sateiden keskellä Eliaana ja uskaltautuuko Väinö sateella ulos?

No tässäpä taas tältä aamulta, toivon, että en epäselvästi viestiä tänä aamuna saanut aikaan, vaan kaikki oikein ymmärtävät, hyvää mieltä kaikille.

Lue lisää

Hyvinhän se täällä sujuu.
Kyllä Väinö välillä uskaltautuu vähäksi aikaa ulos, vaikka sataakin.
On tuolla paikkoja, missä voi isommilta ryöpyiltä suojautua.
Tosin hyvällä säällä on paljon enemmän ulkona.
1-2 hiirtä päivässä metsästää.

Nyt se aurinko sieltä tuli, eikä tuulikaan kovin pahana ole.
Itsellä vähän oikealla kyljen ja selän lihasten puolella pientä vaivaa. Lienee ohimenevää.
Tiedä mitä sitä taas on tullut häärättyä.

Auton jarrun varotusvalo muutama päivä sitten syttyi palamaan. Ei siinä mitään toiminnassa vikaa tunnu olevan. Juuri sen katsastinkin ja katsastusmieskin sanoi, että on hyvät jarrut.
Huoltomies arveli, olisiko joku johtovika. No tiistaina vasta ehtii sen ottaa syyniin.
Ei tässä nyt ajella tarvitse ja poikakin tulee jo sunnuntaina.

Suunnittelin saunapuuntekoa, mutta en uskalla kaadella, kun kissa on jossain ulkona.
Niin on viileetä ollut, etten muista milloin täällä mökillä olisi tarvinnut kesäkuussa vähän väliä lämmittää.

Sainpa tässä sellaisenkin uutisen, että 6:des lapsenlapsenlapsi on tulossa tammikuulla. Tälle parille tulokas on neljäs.
Itse tein vain yhden ja hänestä eteenpäin jo 10:s jälkeläinen tulossa.
Niin se aika vierii.

Iloista kesää ja hyvää mieltä kaikille nojatuolin kävijöille.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvinhän se täällä sujuu.
Kyllä Väinö välillä uskaltautuu vähäksi aikaa ulos, vaikka sataakin.
On tuolla paikkoja, missä voi isommilta ryöpyiltä suojautua.
Tosin hyvällä säällä on paljon enemmän ulkona.
1-2 hiirtä päivässä metsästää.

Nyt se aurinko sieltä tuli, eikä tuulikaan kovin pahana ole.
Itsellä vähän oikealla kyljen ja selän lihasten puolella pientä vaivaa. Lienee ohimenevää.
Tiedä mitä sitä taas on tullut häärättyä.

Auton jarrun varotusvalo muutama päivä sitten syttyi palamaan. Ei siinä mitään toiminnassa vikaa tunnu olevan. Juuri sen katsastinkin ja katsastusmieskin sanoi, että on hyvät jarrut.
Huoltomies arveli, olisiko joku johtovika. No tiistaina vasta ehtii sen ottaa syyniin.
Ei tässä nyt ajella tarvitse ja poikakin tulee jo sunnuntaina.

Suunnittelin saunapuuntekoa, mutta en uskalla kaadella, kun kissa on jossain ulkona.
Niin on viileetä ollut, etten muista milloin täällä mökillä olisi tarvinnut kesäkuussa vähän väliä lämmittää.

Sainpa tässä sellaisenkin uutisen, että 6:des lapsenlapsenlapsi on tulossa tammikuulla. Tälle parille tulokas on neljäs.
Itse tein vain yhden ja hänestä eteenpäin jo 10:s jälkeläinen tulossa.
Niin se aika vierii.

Iloista kesää ja hyvää mieltä kaikille nojatuolin kävijöille.

Lue lisää

Huomenta perjantaipäivään, puolipilvisenä aloitellaan, mutta aurinkokin vilkuttelee.
Kovin on ollut hiljaista, kohta varmaan yksin todella päiväkirjaa kirjoittelen.
Olenkin kaipaillut Neeassaa ja liekkoa, onko jotakin tapahtunut, vai muuten kyllästyminen tullut.
No onhan niinkin, että väsymys iskee ja ei mitään mielekästä kerrottavaa löydä.
Eihän tämä arkinen elämä mitään uutta esiin tuo, samat kuviot joka päivä, pitäisikin jotain kivaa keksiä.
No eilen kuitenkin ostin langat ja aloitin villatakin teon yksi vuotiaalle viidennen polven lapselle.
Huomasin miten vaikeaa oli keskittyä mallia lukemaan ja lopulta rupesinkin soveltamaan ja mitat vain mallista otin.
Pitäisi sulkea telkkari ja keskittyä vain mallin maailmaan, aina olen kuitenkin itse muuttanut malleja, koot pääasiassa kopsaan.
Saapa nähdä vieläkö onnistuu, kun pääasiassa olen sukkiin keskittynyt, vanhalta muistilta kyllä pitäisi sujua.
Onhan sitä tähän ikään jo jonkun isommankin vaatteen neulonut.

Tänä aamuna taas kahvia juodessa katselin nurmikaistaleita ja ärsyynnyin rajoitusten puutteesta, joskus aikojen alussa nekin siistittiin.
Tehtiin selkeä raja nurmikon ja muun pihan kanssa ja oli virtaviivaisen siistiä, nykyään nurmikot villeinä saa levitä niille kuulumattomille alueille.
alueille.
Kaikkea sitä ärsytykseen asti joutavana olija miettii, eilen puistoa mikä on olohuoneen ikkunan edessä siivottiin ja siellä on hoidettu tunnelma.
Vielä voimissani ollessa esitin oman taloni nurmikon siistimistä talkoilla, ei ottanut tuulta purjeisiin ja nyt sitten katselen epäsiistiä pihaa.
Kai harvemman mieltä moinen harmittaa, mutta minulle nämäkin asiat silmään pistää.
Joutavia ovat harmini, mutta en mahda mitään, että ajatukset mieleen tulee.
Ihastelen sarjoja katsellessa miten siistejä ovat kadut ja ympäristö joissakin kaupungeissa, jossakin jos roskan kadulle heittä ja sen joku valvoja huomaa, sakot tulee.
Kuuntelin radiosta taas mukavaa tietoa Kuopiossa paikallinen urheiluseura järjestää nyt jo toisena kesänä nuorille leikkimahdollisuuksia ja porukka on yli 500 lasta osallistumassa.
Tarkemmin en saanut tietoa miten toimivat, mutta vanhoja ulkoleikkejä kuitenkin leikkivät, hyvä Kuopio ja urheiluseura;)
Ystävyyksiä syntyy ja porukassa oleminen opitaan, kannatettavaa.

Tämä aamu hieman ankean oloinen, huimausta tunnen, mutta siivous aloitettu, tuuletettavat on parvekkeella ja nyt sitten se ikävin urakka, imurilla ajelu, mutta istahdan välillä ja homma hoituu, toivottavasti.
Aina urakan päätettyä onnittelen itseäni, hyvä minä;)

Kiva kuulla, että Väinökin uurastaa, hiirien kannalta hieman säälittää, mutta elämän laki on niilläkin loppunsa kohdata.
Eilen kuulin majavoiden pesän rakennuksen tulvan aiheuttaneen ja nyt pesä on tuhottava, surullista sekin, mutta tätä tämä elämä on.

Kaupassa kävin eilen, sekin yksi onnittelun paikka, vähän mietin olenko liian periaatteellinen, kun tarjous tuote oli veloitettu normaali hinnoin, minä tivasin asiaa ja sain 90 senttiä takaisin, oikeassa olin, kun tarjous hinta hyllyn reunassa ja minä ehdin tavaran ottaa, sen jälkeen tarjous poistettiin.
Nauroinkin myyjälle, että näin me hankalat asiakkaat toimitaan, hän hymyillen sanoi takaisin, periaate on oltava.

Nyt puuhastelemaan, ehkä valmistuu hommat puolelle päivin ja sitten laiskottelen ja neulon, onnistunutta päivää teille ystävät.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta perjantaipäivään, puolipilvisenä aloitellaan, mutta aurinkokin vilkuttelee.
Kovin on ollut hiljaista, kohta varmaan yksin todella päiväkirjaa kirjoittelen.
Olenkin kaipaillut Neeassaa ja liekkoa, onko jotakin tapahtunut, vai muuten kyllästyminen tullut.
No onhan niinkin, että väsymys iskee ja ei mitään mielekästä kerrottavaa löydä.
Eihän tämä arkinen elämä mitään uutta esiin tuo, samat kuviot joka päivä, pitäisikin jotain kivaa keksiä.
No eilen kuitenkin ostin langat ja aloitin villatakin teon yksi vuotiaalle viidennen polven lapselle.
Huomasin miten vaikeaa oli keskittyä mallia lukemaan ja lopulta rupesinkin soveltamaan ja mitat vain mallista otin.
Pitäisi sulkea telkkari ja keskittyä vain mallin maailmaan, aina olen kuitenkin itse muuttanut malleja, koot pääasiassa kopsaan.
Saapa nähdä vieläkö onnistuu, kun pääasiassa olen sukkiin keskittynyt, vanhalta muistilta kyllä pitäisi sujua.
Onhan sitä tähän ikään jo jonkun isommankin vaatteen neulonut.

Tänä aamuna taas kahvia juodessa katselin nurmikaistaleita ja ärsyynnyin rajoitusten puutteesta, joskus aikojen alussa nekin siistittiin.
Tehtiin selkeä raja nurmikon ja muun pihan kanssa ja oli virtaviivaisen siistiä, nykyään nurmikot villeinä saa levitä niille kuulumattomille alueille.
alueille.
Kaikkea sitä ärsytykseen asti joutavana olija miettii, eilen puistoa mikä on olohuoneen ikkunan edessä siivottiin ja siellä on hoidettu tunnelma.
Vielä voimissani ollessa esitin oman taloni nurmikon siistimistä talkoilla, ei ottanut tuulta purjeisiin ja nyt sitten katselen epäsiistiä pihaa.
Kai harvemman mieltä moinen harmittaa, mutta minulle nämäkin asiat silmään pistää.
Joutavia ovat harmini, mutta en mahda mitään, että ajatukset mieleen tulee.
Ihastelen sarjoja katsellessa miten siistejä ovat kadut ja ympäristö joissakin kaupungeissa, jossakin jos roskan kadulle heittä ja sen joku valvoja huomaa, sakot tulee.
Kuuntelin radiosta taas mukavaa tietoa Kuopiossa paikallinen urheiluseura järjestää nyt jo toisena kesänä nuorille leikkimahdollisuuksia ja porukka on yli 500 lasta osallistumassa.
Tarkemmin en saanut tietoa miten toimivat, mutta vanhoja ulkoleikkejä kuitenkin leikkivät, hyvä Kuopio ja urheiluseura;)
Ystävyyksiä syntyy ja porukassa oleminen opitaan, kannatettavaa.

Tämä aamu hieman ankean oloinen, huimausta tunnen, mutta siivous aloitettu, tuuletettavat on parvekkeella ja nyt sitten se ikävin urakka, imurilla ajelu, mutta istahdan välillä ja homma hoituu, toivottavasti.
Aina urakan päätettyä onnittelen itseäni, hyvä minä;)

Kiva kuulla, että Väinökin uurastaa, hiirien kannalta hieman säälittää, mutta elämän laki on niilläkin loppunsa kohdata.
Eilen kuulin majavoiden pesän rakennuksen tulvan aiheuttaneen ja nyt pesä on tuhottava, surullista sekin, mutta tätä tämä elämä on.

Kaupassa kävin eilen, sekin yksi onnittelun paikka, vähän mietin olenko liian periaatteellinen, kun tarjous tuote oli veloitettu normaali hinnoin, minä tivasin asiaa ja sain 90 senttiä takaisin, oikeassa olin, kun tarjous hinta hyllyn reunassa ja minä ehdin tavaran ottaa, sen jälkeen tarjous poistettiin.
Nauroinkin myyjälle, että näin me hankalat asiakkaat toimitaan, hän hymyillen sanoi takaisin, periaate on oltava.

Nyt puuhastelemaan, ehkä valmistuu hommat puolelle päivin ja sitten laiskottelen ja neulon, onnistunutta päivää teille ystävät.

Lue lisää

Kerrostaloissa pihan hoitaa huoltoyhtiö taloyhtiön hallituksen päätösten mukaan. , ei siinä asukkaat voi mennä oman mielensä mukaan sorkkimaan. Jokaisella on oma makunsa, mitä siitä tulisi kun joka mummo siellä kuopsuttaisi ja leikkasi ruohoa. Suurin osa muuttaa juuri siksi kerrostaloon, ettei tarvitse tehdä pihatöitä ja haluaa maksaa siitä yhtiövastikkeessa. Voisittehan te mummot tehdä lumityötkin talkoilla ja putkien korjaukset jne. Miksi nurmi pitäisi parturoida heti lyhyeksi, luonnonmukaisempi on kauniimpikin.

Anonyymi kirjoitti:

Kerrostaloissa pihan hoitaa huoltoyhtiö taloyhtiön hallituksen päätösten mukaan. , ei siinä asukkaat voi mennä oman mielensä mukaan sorkkimaan. Jokaisella on oma makunsa, mitä siitä tulisi kun joka mummo siellä kuopsuttaisi ja leikkasi ruohoa. Suurin osa muuttaa juuri siksi kerrostaloon, ettei tarvitse tehdä pihatöitä ja haluaa maksaa siitä yhtiövastikkeessa. Voisittehan te mummot tehdä lumityötkin talkoilla ja putkien korjaukset jne. Miksi nurmi pitäisi parturoida heti lyhyeksi, luonnonmukaisempi on kauniimpikin.

Lue lisää

Nykyisin otetaan myös ympäristöasiat huomioon. Joudutaan tekemään hyönteishotelleja, kun ei ole kukkia pörriäisille ja muille pölyttäjille.
Tarvitaan niitä hyönteisiä kaupungeissakin.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta perjantaipäivään, puolipilvisenä aloitellaan, mutta aurinkokin vilkuttelee.
Kovin on ollut hiljaista, kohta varmaan yksin todella päiväkirjaa kirjoittelen.
Olenkin kaipaillut Neeassaa ja liekkoa, onko jotakin tapahtunut, vai muuten kyllästyminen tullut.
No onhan niinkin, että väsymys iskee ja ei mitään mielekästä kerrottavaa löydä.
Eihän tämä arkinen elämä mitään uutta esiin tuo, samat kuviot joka päivä, pitäisikin jotain kivaa keksiä.
No eilen kuitenkin ostin langat ja aloitin villatakin teon yksi vuotiaalle viidennen polven lapselle.
Huomasin miten vaikeaa oli keskittyä mallia lukemaan ja lopulta rupesinkin soveltamaan ja mitat vain mallista otin.
Pitäisi sulkea telkkari ja keskittyä vain mallin maailmaan, aina olen kuitenkin itse muuttanut malleja, koot pääasiassa kopsaan.
Saapa nähdä vieläkö onnistuu, kun pääasiassa olen sukkiin keskittynyt, vanhalta muistilta kyllä pitäisi sujua.
Onhan sitä tähän ikään jo jonkun isommankin vaatteen neulonut.

Tänä aamuna taas kahvia juodessa katselin nurmikaistaleita ja ärsyynnyin rajoitusten puutteesta, joskus aikojen alussa nekin siistittiin.
Tehtiin selkeä raja nurmikon ja muun pihan kanssa ja oli virtaviivaisen siistiä, nykyään nurmikot villeinä saa levitä niille kuulumattomille alueille.
alueille.
Kaikkea sitä ärsytykseen asti joutavana olija miettii, eilen puistoa mikä on olohuoneen ikkunan edessä siivottiin ja siellä on hoidettu tunnelma.
Vielä voimissani ollessa esitin oman taloni nurmikon siistimistä talkoilla, ei ottanut tuulta purjeisiin ja nyt sitten katselen epäsiistiä pihaa.
Kai harvemman mieltä moinen harmittaa, mutta minulle nämäkin asiat silmään pistää.
Joutavia ovat harmini, mutta en mahda mitään, että ajatukset mieleen tulee.
Ihastelen sarjoja katsellessa miten siistejä ovat kadut ja ympäristö joissakin kaupungeissa, jossakin jos roskan kadulle heittä ja sen joku valvoja huomaa, sakot tulee.
Kuuntelin radiosta taas mukavaa tietoa Kuopiossa paikallinen urheiluseura järjestää nyt jo toisena kesänä nuorille leikkimahdollisuuksia ja porukka on yli 500 lasta osallistumassa.
Tarkemmin en saanut tietoa miten toimivat, mutta vanhoja ulkoleikkejä kuitenkin leikkivät, hyvä Kuopio ja urheiluseura;)
Ystävyyksiä syntyy ja porukassa oleminen opitaan, kannatettavaa.

Tämä aamu hieman ankean oloinen, huimausta tunnen, mutta siivous aloitettu, tuuletettavat on parvekkeella ja nyt sitten se ikävin urakka, imurilla ajelu, mutta istahdan välillä ja homma hoituu, toivottavasti.
Aina urakan päätettyä onnittelen itseäni, hyvä minä;)

Kiva kuulla, että Väinökin uurastaa, hiirien kannalta hieman säälittää, mutta elämän laki on niilläkin loppunsa kohdata.
Eilen kuulin majavoiden pesän rakennuksen tulvan aiheuttaneen ja nyt pesä on tuhottava, surullista sekin, mutta tätä tämä elämä on.

Kaupassa kävin eilen, sekin yksi onnittelun paikka, vähän mietin olenko liian periaatteellinen, kun tarjous tuote oli veloitettu normaali hinnoin, minä tivasin asiaa ja sain 90 senttiä takaisin, oikeassa olin, kun tarjous hinta hyllyn reunassa ja minä ehdin tavaran ottaa, sen jälkeen tarjous poistettiin.
Nauroinkin myyjälle, että näin me hankalat asiakkaat toimitaan, hän hymyillen sanoi takaisin, periaate on oltava.

Nyt puuhastelemaan, ehkä valmistuu hommat puolelle päivin ja sitten laiskottelen ja neulon, onnistunutta päivää teille ystävät.

Lue lisää

Iltapäivää ! Huimausta podin minäkin aamulla, mutta laitoin sen huonosti nukutun yön piikkiin. Yleensä en sitä pode, mutta onko niin, että nyt tulee elettäväksi tämä vaivojen kirjo, mikä vanhuuteen liitetään eikä siitä juuri numeroa tehdä ?

Päivät eivät ole veljeksiä ja tässä iässä kai jo tietää, ettei joka kolotukseen kannata reagoida.
Voimien hupeneminen harmittaa enemmän, vaikka vanhasta muistista koen sen alkaneen kahdeksankymppisenä sekä äidillä että siskolla. Täälläkin siitä on joku maininnut.

Vaikka en ole kovin suorituskeskeinen ihminen, olen aina ollut ankara itselleni. Pitäisi-lista on aina (liian) pitkä. Armoa ei anneta.

Hil-la kerroit tuosta epäsiisteydestä ympäristössä. Minulla se ilmenee niinkin, että en tykkää "epäjärjestyksestä" metsässä: ryteikkö, kaatuneet, lahoamaan jätetyt puut pistävät silmään vaikka hyvin ymmärrän, että kyse on (myös) luonnon monimuotoisuudesta, mikä on arvo sekin.
Sen hyväksymiseen olen kyllä opettanut itseäni ja nykyisin oikein pysähdyn katselemaan/tutkimaan tuota monimuotoisuutta, voimaantumista ja harmoniaa voi kokea myös epäjärjestyksen keskellä ja rumakin voi olla kaunista..))

"Pitäisi"-listalle on jo pitkään kuulunut liikunnan monipuolistaminen. On päiviä, jolloin pieni aamu"viruttelu", hyötyliikunta ja/tai sauvalenkki jäävät ainoaksi liikunnaksi, tasapaino- ja lihaskunnon ylläpitoharjoitukset jäävät tekemättä eikä venyttelyä sauvalenkin jälkeen aina "jaksa" tehdä.
Seurauksena on mielestäni yleisen jäykkyyden lisääntyminen vaivaksi saakka - eilenkin asiointireissulla tuntui kuin jalat olisivat olleet maitohapoilla kaiken aikaa.
Ikä ja lääkkeet tietysti näitäkin oireita lisäävät.

Outoa jäykistymistä on myös asenteiden puolella. Olen aina tykännyt uimisesta, se on ollut "paras" lajini. Kun viime kesänä pääsin haaveilemalleni uimareissulle tutulle järvelle, minuun iskikin paniikki, en uskaltanut itseäni veteen laskea, vaikka olosuhteet olivat parhaat mahdolliset.
Helpotti kyllä kun ikätoveri kertoi samasta ilmiöstä, lisäsi siihen vielä pyöräilypelon.
Itse luovuin pyöräilystä lonkan vuoksi ja senjälkeen olen aristellut sitä tasapainon epävakauden vuoksi. Tänä kesänä olen luvannut itselleni kokeilla pyöräilyä, mutta katsotaan miten käy. Leikatun lonkan kanssa ei pidä kaatua kun en uutta leikkausta tahtoisi.

Kiitos Hil-la tuosta salaattireseptistä, kaalin sain jo ostetuksi. Savulohikiusauksen tein ja olin kerrankin tyytyväinen tulokseen. Hyvä, itse tehty kotiruoka on poikaa, vaikka siitä yksinkin nauttisi.
Kesäkuussa meillä on syntymäpäivien suma. Harvat ikätoverit niitä enää isolleen juhlivat.
Varkauden mummi täyttää tänään 77, poikien äitipuoli täytti eilen 80 ja juhlat jatkuvat..))

Onnittelut heinäkuun juhlijoille - kohtahan se kuukausi vaihtuu - ja leppoisia kesäpäiviä kaikille,
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Iltapäivää ! Huimausta podin minäkin aamulla, mutta laitoin sen huonosti nukutun yön piikkiin. Yleensä en sitä pode, mutta onko niin, että nyt tulee elettäväksi tämä vaivojen kirjo, mikä vanhuuteen liitetään eikä siitä juuri numeroa tehdä ?

Päivät eivät ole veljeksiä ja tässä iässä kai jo tietää, ettei joka kolotukseen kannata reagoida.
Voimien hupeneminen harmittaa enemmän, vaikka vanhasta muistista koen sen alkaneen kahdeksankymppisenä sekä äidillä että siskolla. Täälläkin siitä on joku maininnut.

Vaikka en ole kovin suorituskeskeinen ihminen, olen aina ollut ankara itselleni. Pitäisi-lista on aina (liian) pitkä. Armoa ei anneta.

Hil-la kerroit tuosta epäsiisteydestä ympäristössä. Minulla se ilmenee niinkin, että en tykkää "epäjärjestyksestä" metsässä: ryteikkö, kaatuneet, lahoamaan jätetyt puut pistävät silmään vaikka hyvin ymmärrän, että kyse on (myös) luonnon monimuotoisuudesta, mikä on arvo sekin.
Sen hyväksymiseen olen kyllä opettanut itseäni ja nykyisin oikein pysähdyn katselemaan/tutkimaan tuota monimuotoisuutta, voimaantumista ja harmoniaa voi kokea myös epäjärjestyksen keskellä ja rumakin voi olla kaunista..))

"Pitäisi"-listalle on jo pitkään kuulunut liikunnan monipuolistaminen. On päiviä, jolloin pieni aamu"viruttelu", hyötyliikunta ja/tai sauvalenkki jäävät ainoaksi liikunnaksi, tasapaino- ja lihaskunnon ylläpitoharjoitukset jäävät tekemättä eikä venyttelyä sauvalenkin jälkeen aina "jaksa" tehdä.
Seurauksena on mielestäni yleisen jäykkyyden lisääntyminen vaivaksi saakka - eilenkin asiointireissulla tuntui kuin jalat olisivat olleet maitohapoilla kaiken aikaa.
Ikä ja lääkkeet tietysti näitäkin oireita lisäävät.

Outoa jäykistymistä on myös asenteiden puolella. Olen aina tykännyt uimisesta, se on ollut "paras" lajini. Kun viime kesänä pääsin haaveilemalleni uimareissulle tutulle järvelle, minuun iskikin paniikki, en uskaltanut itseäni veteen laskea, vaikka olosuhteet olivat parhaat mahdolliset.
Helpotti kyllä kun ikätoveri kertoi samasta ilmiöstä, lisäsi siihen vielä pyöräilypelon.
Itse luovuin pyöräilystä lonkan vuoksi ja senjälkeen olen aristellut sitä tasapainon epävakauden vuoksi. Tänä kesänä olen luvannut itselleni kokeilla pyöräilyä, mutta katsotaan miten käy. Leikatun lonkan kanssa ei pidä kaatua kun en uutta leikkausta tahtoisi.

Kiitos Hil-la tuosta salaattireseptistä, kaalin sain jo ostetuksi. Savulohikiusauksen tein ja olin kerrankin tyytyväinen tulokseen. Hyvä, itse tehty kotiruoka on poikaa, vaikka siitä yksinkin nauttisi.
Kesäkuussa meillä on syntymäpäivien suma. Harvat ikätoverit niitä enää isolleen juhlivat.
Varkauden mummi täyttää tänään 77, poikien äitipuoli täytti eilen 80 ja juhlat jatkuvat..))

Onnittelut heinäkuun juhlijoille - kohtahan se kuukausi vaihtuu - ja leppoisia kesäpäiviä kaikille,
demeter1

Lue lisää

Reseptissä oli ne makaroonit ihan liikaa. Varsinkin jos keittää pottuja.Ja selleri on pahaa. Vähemmistälajeista tulee raikkaampi salaatti, se suolakurkkukin pois!

Anonyymi kirjoitti:

Nykyisin otetaan myös ympäristöasiat huomioon. Joudutaan tekemään hyönteishotelleja, kun ei ole kukkia pörriäisille ja muille pölyttäjille.
Tarvitaan niitä hyönteisiä kaupungeissakin.

Lue lisää

Valkoapina sopisi lyhyellekin nurmelle. Mehiläiset tykkäisi.

Anonyymi kirjoitti:

Valkoapina sopisi lyhyellekin nurmelle. Mehiläiset tykkäisi.

"Valkoapina"? pitikö olla valkoapila

Anonyymi kirjoitti:

Valkoapina sopisi lyhyellekin nurmelle. Mehiläiset tykkäisi.

Taas väärinymmärrystä, en puhunut nurmikon leikkauksesta, vaan reunojen siistimisestä Piste.
Minun puolesta kukat saavat kukkia, mutta eipä minulta kysytä, on jostakin valkoinen kukka, olikohan pellikka nimeltään levinnyt nurmikko osuudelle ja kaunis on.

Yhtiökokouksessa tätä talkoo hommaa esitin ja se ei saanut kannatusta, piste sillekin.

Meillä on hyvä kiinteistö firma joka lumityöt tekee, joskus rappuja olen lakaissut, ei suuri synti liene.
Talossani on nuoria vuokralaisia ja meitä mummoikäisiä ehkä viisi kappaletta ja toisilla ei pientäkään halua mihinkään yhteisiin hommiin, yhden kerran sain saunanpesu talkoot hoitumaan.
Ennen talkoilla teko oli hauskaa., päälle talkookahvit.

Tuosta salaatista, enhän ketään ole kehottanut minun tapaani noudattamaan, tehkää niin terveellistä kuin osaatte, Demeterille sanon, että minusta hyvää, ehkä selleri ei maultaan mikään herkku ole, mutta pieniksi pilkottuna laitoin sitäkin ja usein keittoihin ja kastikkeihin käytän sipulin kera.
Kai siinä jotain hyvää terveydellekin on.
Ostin kanakoiven (kypsän ) ja silppusin sen antamaan makua, makaronit jätin tästä satsista pois, ananaspaloja. ja sitruunan mehun lisäsin makua antamaan.
Ruuanlaittohan on säveltämistä, kukin oman sävellyksensä tekee, kaikille ei läheskään sama maita.
Tuo savulohilaatikko sai veden kielelle,, lohta on pakkasessa, taidanpa tehdä lohikiusauksen, vanhoja perunoita vielä sen verran.
Minulta on uiminen jäänyt aikoja sitten, oliko pari kesää kun järvenpohjaan astuin ja tuntui kovin hoterolta olo, pois kiireesti, rappusista voisi vielä uimaan pulahtaa.
Melkoinen vesipeto olin aikoinaan, mutta niin sekin halu on kadonnut, samoin pyöräily.
Koti on kunnossa ja Panadolin voimin sujui melko hyvin

Anonyymi kirjoitti:

"Valkoapina"? pitikö olla valkoapila

Piti 🦧 = ☘️

😟 = 😄

Kiitos! 🙏🌷

(Uusi puhelin.)

Hil-la kirjoitti:

Taas väärinymmärrystä, en puhunut nurmikon leikkauksesta, vaan reunojen siistimisestä Piste.
Minun puolesta kukat saavat kukkia, mutta eipä minulta kysytä, on jostakin valkoinen kukka, olikohan pellikka nimeltään levinnyt nurmikko osuudelle ja kaunis on.

Yhtiökokouksessa tätä talkoo hommaa esitin ja se ei saanut kannatusta, piste sillekin.

Meillä on hyvä kiinteistö firma joka lumityöt tekee, joskus rappuja olen lakaissut, ei suuri synti liene.
Talossani on nuoria vuokralaisia ja meitä mummoikäisiä ehkä viisi kappaletta ja toisilla ei pientäkään halua mihinkään yhteisiin hommiin, yhden kerran sain saunanpesu talkoot hoitumaan.
Ennen talkoilla teko oli hauskaa., päälle talkookahvit.

Tuosta salaatista, enhän ketään ole kehottanut minun tapaani noudattamaan, tehkää niin terveellistä kuin osaatte, Demeterille sanon, että minusta hyvää, ehkä selleri ei maultaan mikään herkku ole, mutta pieniksi pilkottuna laitoin sitäkin ja usein keittoihin ja kastikkeihin käytän sipulin kera.
Kai siinä jotain hyvää terveydellekin on.
Ostin kanakoiven (kypsän ) ja silppusin sen antamaan makua, makaronit jätin tästä satsista pois, ananaspaloja. ja sitruunan mehun lisäsin makua antamaan.
Ruuanlaittohan on säveltämistä, kukin oman sävellyksensä tekee, kaikille ei läheskään sama maita.
Tuo savulohilaatikko sai veden kielelle,, lohta on pakkasessa, taidanpa tehdä lohikiusauksen, vanhoja perunoita vielä sen verran.
Minulta on uiminen jäänyt aikoja sitten, oliko pari kesää kun järvenpohjaan astuin ja tuntui kovin hoterolta olo, pois kiireesti, rappusista voisi vielä uimaan pulahtaa.
Melkoinen vesipeto olin aikoinaan, mutta niin sekin halu on kadonnut, samoin pyöräily.
Koti on kunnossa ja Panadolin voimin sujui melko hyvin

Lue lisää

Minulla se taitaa mennä niin, Hil-la ja Ano 12.38, että luen reseptit ja poistan/lisään niihin jotakin oman mieleni mukaista - osataanhan me vanhat rouvat jo tietää, mikä meille maistuu, mikä ei. Tuo resepti vaan kuulosti passelilta sellaisenaan.

Tuntuu kyllä, että yhdessä tekeminen, talkooperinne on jo maasta kadonnut, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla - eläkeläistenkään tapaamisiin ei tahdo saada edes kahvinkeittäjää harrastuspohjalta...
Takavuosina kun itse olin mukana omakotiyhdistyksessä puheenjohtaja kuvasi toimintaa osuvasti: "kun talkoita järjestetään, sinne tulevat puheenjohtaja ja hänen vaimonsa..))

Yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan, mutta ilman rahaa ei oikein tahdota tehdä mitään...
Vai onko jollakin toisenlaisia kokemuksia ?

Otsikoissa on nyt ollut tuo Vanhalestadiolaisten tapaaminen. En oikein päässyt hahmottamaan, miten paljon siinä on mukana talkootyötä, mutta varmasti sitä on.
Yhteistä ideaa, yhteistä henkeä tarvitaan ?
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Minulla se taitaa mennä niin, Hil-la ja Ano 12.38, että luen reseptit ja poistan/lisään niihin jotakin oman mieleni mukaista - osataanhan me vanhat rouvat jo tietää, mikä meille maistuu, mikä ei. Tuo resepti vaan kuulosti passelilta sellaisenaan.

Tuntuu kyllä, että yhdessä tekeminen, talkooperinne on jo maasta kadonnut, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla - eläkeläistenkään tapaamisiin ei tahdo saada edes kahvinkeittäjää harrastuspohjalta...
Takavuosina kun itse olin mukana omakotiyhdistyksessä puheenjohtaja kuvasi toimintaa osuvasti: "kun talkoita järjestetään, sinne tulevat puheenjohtaja ja hänen vaimonsa..))

Yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan, mutta ilman rahaa ei oikein tahdota tehdä mitään...
Vai onko jollakin toisenlaisia kokemuksia ?

Otsikoissa on nyt ollut tuo Vanhalestadiolaisten tapaaminen. En oikein päässyt hahmottamaan, miten paljon siinä on mukana talkootyötä, mutta varmasti sitä on.
Yhteistä ideaa, yhteistä henkeä tarvitaan ?
demeter1

Lue lisää

Netin syövereistä löytyi tällainen tieto:
Talkoolaisten määrä on yleensä noin 4000-5000 henkeä, ja he osallistuvat monenlaisiin tehtäviin, kuten kenttäalueen rakentamiseen, majoituksen järjestämiseen, ruokailuun, liikenteen ohjaukseen ja turvallisuuteen.

Siili25 kirjoitti:

Netin syövereistä löytyi tällainen tieto:
Talkoolaisten määrä on yleensä noin 4000-5000 henkeä, ja he osallistuvat monenlaisiin tehtäviin, kuten kenttäalueen rakentamiseen, majoituksen järjestämiseen, ruokailuun, liikenteen ohjaukseen ja turvallisuuteen.

Lue lisää

Ajatella, siis Suviseurojen talkoolaisien määrä tuo ? (Siili25) ?
Että vielä löytyy asia, mikä yhdistää ihmisiä, minkä hyväksi tahtovat oman työpanoksensa antaa. Kiitos tiedosta..))
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella, siis Suviseurojen talkoolaisien määrä tuo ? (Siili25) ?
Että vielä löytyy asia, mikä yhdistää ihmisiä, minkä hyväksi tahtovat oman työpanoksensa antaa. Kiitos tiedosta..))
demeter1

Lue lisää

Ajatella! Luin tuon saman lehdestä. Säästävät omia kulujaan tekemällä itse monet ryöt, ei se varsinaista talkoota ole.

Hil-la kirjoitti:

Taas väärinymmärrystä, en puhunut nurmikon leikkauksesta, vaan reunojen siistimisestä Piste.
Minun puolesta kukat saavat kukkia, mutta eipä minulta kysytä, on jostakin valkoinen kukka, olikohan pellikka nimeltään levinnyt nurmikko osuudelle ja kaunis on.

Yhtiökokouksessa tätä talkoo hommaa esitin ja se ei saanut kannatusta, piste sillekin.

Meillä on hyvä kiinteistö firma joka lumityöt tekee, joskus rappuja olen lakaissut, ei suuri synti liene.
Talossani on nuoria vuokralaisia ja meitä mummoikäisiä ehkä viisi kappaletta ja toisilla ei pientäkään halua mihinkään yhteisiin hommiin, yhden kerran sain saunanpesu talkoot hoitumaan.
Ennen talkoilla teko oli hauskaa., päälle talkookahvit.

Tuosta salaatista, enhän ketään ole kehottanut minun tapaani noudattamaan, tehkää niin terveellistä kuin osaatte, Demeterille sanon, että minusta hyvää, ehkä selleri ei maultaan mikään herkku ole, mutta pieniksi pilkottuna laitoin sitäkin ja usein keittoihin ja kastikkeihin käytän sipulin kera.
Kai siinä jotain hyvää terveydellekin on.
Ostin kanakoiven (kypsän ) ja silppusin sen antamaan makua, makaronit jätin tästä satsista pois, ananaspaloja. ja sitruunan mehun lisäsin makua antamaan.
Ruuanlaittohan on säveltämistä, kukin oman sävellyksensä tekee, kaikille ei läheskään sama maita.
Tuo savulohilaatikko sai veden kielelle,, lohta on pakkasessa, taidanpa tehdä lohikiusauksen, vanhoja perunoita vielä sen verran.
Minulta on uiminen jäänyt aikoja sitten, oliko pari kesää kun järvenpohjaan astuin ja tuntui kovin hoterolta olo, pois kiireesti, rappusista voisi vielä uimaan pulahtaa.
Melkoinen vesipeto olin aikoinaan, mutta niin sekin halu on kadonnut, samoin pyöräily.
Koti on kunnossa ja Panadolin voimin sujui melko hyvin

Lue lisää

Ne reunat pitäisi jollan saksilla käsin leikata, kone ei siihen pysty. Se maksaisi paljon lisää vai haluatko mennä itse kykkimään saksien kanssa sinne? Kysymysmerkki.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella! Luin tuon saman lehdestä. Säästävät omia kulujaan tekemällä itse monet ryöt, ei se varsinaista talkoota ole.

Totta, , Ano 20.05, mutta esimerkillistä toimintaa kuitenkin...
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella, siis Suviseurojen talkoolaisien määrä tuo ? (Siili25) ?
Että vielä löytyy asia, mikä yhdistää ihmisiä, minkä hyväksi tahtovat oman työpanoksensa antaa. Kiitos tiedosta..))
demeter1

Lue lisää

Ilmeisesti talkoolaisten määrä vaihtelee sen mukaan miten ihmiset ilmoittautuvat työntekijöiksi. Heillä on siellä oma työvoimatoimisto tai sinne voi ilmoittautua sähköpostilla. Jossain luki että noin 23000 työvuoroa mutta pidetäänkö tarkkaa tilastoa,m mene ja tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella! Luin tuon saman lehdestä. Säästävät omia kulujaan tekemällä itse monet ryöt, ei se varsinaista talkoota ole.

Olen ymmärtänyt että lestadiolaiset harrastavat tällaista yhteisöllisyyttä myös siviilissä. Vapaaehtoiset tulevat auttamaan esim. Ok- talon pystytyksessä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ymmärtänyt että lestadiolaiset harrastavat tällaista yhteisöllisyyttä myös siviilissä. Vapaaehtoiset tulevat auttamaan esim. Ok- talon pystytyksessä.

Siis tämä kommentti minun.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti talkoolaisten määrä vaihtelee sen mukaan miten ihmiset ilmoittautuvat työntekijöiksi. Heillä on siellä oma työvoimatoimisto tai sinne voi ilmoittautua sähköpostilla. Jossain luki että noin 23000 työvuoroa mutta pidetäänkö tarkkaa tilastoa,m mene ja tiedä.

Lue lisää

Tämäkin kommentti minun. Ehdin jo kirjautua ulos enkä muistanut kun jatkoin kirjoittamista.

Anonyymi kirjoitti:

Ne reunat pitäisi jollan saksilla käsin leikata, kone ei siihen pysty. Se maksaisi paljon lisää vai haluatko mennä itse kykkimään saksien kanssa sinne? Kysymysmerkki.

Käytä trimmeriä! Siinä on pitkä varsi.

Anonyymi kirjoitti:

Käytä trimmeriä! Siinä on pitkä varsi.

Olisikohan siimaleikkurit pannassa viimeaikaisten uutisointien vuoksi, kun ainakin siilejä on silpoutunut?
Voisiko olla, että työntekijä sairastunut ja vuosilomat verottavat?
Vai onko sittenkin vain hutilointia tai laiskuutta?

Anonyymi kirjoitti:

"Valkoapina"? pitikö olla valkoapila

Sopiihan se, mutta on keljua varoa ampiaisen pistoja kun nurmella kävelee.
Varsinkin pikkulapsille vaarallista.

Anonyymi kirjoitti:

Reseptissä oli ne makaroonit ihan liikaa. Varsinkin jos keittää pottuja.Ja selleri on pahaa. Vähemmistälajeista tulee raikkaampi salaatti, se suolakurkkukin pois!

Selleri on todella hyvää, sekä varsiselleri että juuriselleri.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella! Luin tuon saman lehdestä. Säästävät omia kulujaan tekemällä itse monet ryöt, ei se varsinaista talkoota ole.

Lestata on saitoja.

Anonyymi kirjoitti:

Lestata on saitoja.

Lestadiolainen saadaan tekemään ilmaistyötä, kun sille uskotellaan,
että se on työtä Herralle.
Samalla metodilla lesta Sipilä kikytti työtekijöitä ilmaistyötä tekemään pääministerinä.
"Herrat" vain olivat yritysten osakkeenomistajia, jotka rikastuivat
työntekijöitten ilmaistyöllä.

Anonyymi kirjoitti:

Selleri on todella hyvää, sekä varsiselleri että juuriselleri.

Mä tykkään kanssa. On pakastimessa aina varsiselleriä paloiteltuna.
Juuriselleri on taivaallista kokonaisena uunissa kypsennettynä, myös keitoissa sekä pihveinä.

Anonyymi kirjoitti:

Sopiihan se, mutta on keljua varoa ampiaisen pistoja kun nurmella kävelee.
Varsinkin pikkulapsille vaarallista.

Se on kyllä totta. Muistan omasta lapsuudesta miten aamukaste kasteli varpaat ja joskus jäi apilan kukka varpaiden väliin. En muista tallanneeni ampparia enkä mehiläistä.
Eipä niitä apiloita taida kerrostalojen pihoilla kasvaa.

Noh varmaan arvasittekin, että Eliaanan tuo.
En ymmärrä, miksi vihreä uusi-merkki ei näy, kun kirjautuu.
On niin hankala katsoa mitkä kommentit ovat uusia, pelkästään aika merkkauksesta.
No kirjoitustavastani varmaan kaikki höpinäni tunnistaa, vaikka en huomaisi merkkiäni laittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Noh varmaan arvasittekin, että Eliaanan tuo.
En ymmärrä, miksi vihreä uusi-merkki ei näy, kun kirjautuu.
On niin hankala katsoa mitkä kommentit ovat uusia, pelkästään aika merkkauksesta.
No kirjoitustavastani varmaan kaikki höpinäni tunnistaa, vaikka en huomaisi merkkiäni laittaa.

Lue lisää

Huomenta uuteen aamuun ja viikonloppuun.
Tänään pilvistä, eilen kuitenkin oli aamusta selvittyä ihan kesäisen kaunis päivä, illalla vielä aika lämminkin, istuskelin parvekkeella ihaillen kauniisti kukkivia kukkiani, tomaattikin kukkii.
Ehkä pääsen nauttimaan omakasvattamista tomaateista pienen aikaa ja maku on jotain muuta uin kaupan tomaateilla.
Kannattavuudesta en puhu mitään, mutta pientä puuhastelua kuitenkin tästäkin hommasta kertyy.

Ano 20,08 saksia esittelit nurmikaistojen oikomiseen, vielä puutun asiaan.
Varmaan tuntematon asia tuo, että nurmikkoja tehtäessä on naru olut viivaimena, kun joku kaista on rakennettu, siis vanhaan aikaan, nykyisi konstit toiset.
Tämä siistimishomma olisi tuon narun avulla helppo saada suoraksi, siis narun takaa lapion kärjellä irrotetaan ylikasvanut osa pois ja lopputulos on suora ja silmälle hyvä.
Ehkä tämäkin asia on pois päivän rutiineista, kunnes taas joku muille vieras tekeminen aiheuttaa hämmennystä, kun en osaa oikein tulkata asiaa.
Kysymysmerkkiisi yritin vastata, onnistuinko?

Nuo talkootkin aiheutti pohtimista, Siili25 on oikeassa juuri nämä suviseurojen ja muiden isojen tapahtumien tiimoilta talkootyötä toteutetaan.
Urheiluseuratkin jossain tapauksissa talkoita harrastaa, kun ei rahaa ole palkata väkeä.
Jehovan todistajat rakentavat myös mielestäni nämä juhlahuoneensa, väkeä kertyy ympäri maata, näin olen kuullut kerrottavan.
Muistan kun talkoovoimin korjattiin mökkini mieheni kuoleman jälkeen, ruokapalkka oli maksuna, näin voisi toimia monen asian kohdalla nykyisinkin, euroja säästyisi.
Taitaa talkootyökin nykyään olla veron alaista suuremmissa jutuissa.????

Tuli mieleen illalla, kun katsoin uusintaa Huvila&Huusi ohjelmasta, siellä kissoille tehtiin oma ulkoilukehikko, mikä oli nosturilla ilmoja myöten tuotava, ettei männyt kärsineet, hienosti kissat, mitkä olivat tosi hienoja nekin, käytäviä pitkin pääsivät liikkumaan kehikkoonsa.
Kaukana muutenkin oli mummonmökki mentaliteetti, hienoja oli laitokset.
Luulisin minunkin kissoille, jos niitä olisi, saisi verkkoaita riittää.
Ehkä elän jo hyvin vanhahtavaa aikaa, minulle mökki oli kakkosasunto kaikkine ulkohuusseineen, nykyaika vaatii samat mukavuudet kuin kodissakin on.
Onnellista on, jos kaikki tyytyväisyyden saa elostaan, ajat on muuttuneet, vaatimukset sen myötä.
Puutteellisuudessakin omat viehätyksensä, ainakin mummon mökkiläiselle.

Vielä tuosta kaalin osuudesta salaattiin, eihän se kaalikaan mitään makuelämystä anna, ei salaatin lehdetkään, vaan se lisä mitä salaattiin laitetaan, kyllä maistui kana-ananas lisä, vielä sitruunan mehulla höystettynä.
Makuasioistakaan ei pidä kiistaa tulla, tämä ihminen on kumma laitos, makukaan ei kaikille yhtenäinen.

Jokohan tuli taas epäselvää sepustusta, mutta jos näin meni, yritän asian korjata huomenna;)
Hyvää saunapäivää monellekin, ainakin minä aion saunaan mennä.

.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuteen aamuun ja viikonloppuun.
Tänään pilvistä, eilen kuitenkin oli aamusta selvittyä ihan kesäisen kaunis päivä, illalla vielä aika lämminkin, istuskelin parvekkeella ihaillen kauniisti kukkivia kukkiani, tomaattikin kukkii.
Ehkä pääsen nauttimaan omakasvattamista tomaateista pienen aikaa ja maku on jotain muuta uin kaupan tomaateilla.
Kannattavuudesta en puhu mitään, mutta pientä puuhastelua kuitenkin tästäkin hommasta kertyy.

Ano 20,08 saksia esittelit nurmikaistojen oikomiseen, vielä puutun asiaan.
Varmaan tuntematon asia tuo, että nurmikkoja tehtäessä on naru olut viivaimena, kun joku kaista on rakennettu, siis vanhaan aikaan, nykyisi konstit toiset.
Tämä siistimishomma olisi tuon narun avulla helppo saada suoraksi, siis narun takaa lapion kärjellä irrotetaan ylikasvanut osa pois ja lopputulos on suora ja silmälle hyvä.
Ehkä tämäkin asia on pois päivän rutiineista, kunnes taas joku muille vieras tekeminen aiheuttaa hämmennystä, kun en osaa oikein tulkata asiaa.
Kysymysmerkkiisi yritin vastata, onnistuinko?

Nuo talkootkin aiheutti pohtimista, Siili25 on oikeassa juuri nämä suviseurojen ja muiden isojen tapahtumien tiimoilta talkootyötä toteutetaan.
Urheiluseuratkin jossain tapauksissa talkoita harrastaa, kun ei rahaa ole palkata väkeä.
Jehovan todistajat rakentavat myös mielestäni nämä juhlahuoneensa, väkeä kertyy ympäri maata, näin olen kuullut kerrottavan.
Muistan kun talkoovoimin korjattiin mökkini mieheni kuoleman jälkeen, ruokapalkka oli maksuna, näin voisi toimia monen asian kohdalla nykyisinkin, euroja säästyisi.
Taitaa talkootyökin nykyään olla veron alaista suuremmissa jutuissa.????

Tuli mieleen illalla, kun katsoin uusintaa Huvila&Huusi ohjelmasta, siellä kissoille tehtiin oma ulkoilukehikko, mikä oli nosturilla ilmoja myöten tuotava, ettei männyt kärsineet, hienosti kissat, mitkä olivat tosi hienoja nekin, käytäviä pitkin pääsivät liikkumaan kehikkoonsa.
Kaukana muutenkin oli mummonmökki mentaliteetti, hienoja oli laitokset.
Luulisin minunkin kissoille, jos niitä olisi, saisi verkkoaita riittää.
Ehkä elän jo hyvin vanhahtavaa aikaa, minulle mökki oli kakkosasunto kaikkine ulkohuusseineen, nykyaika vaatii samat mukavuudet kuin kodissakin on.
Onnellista on, jos kaikki tyytyväisyyden saa elostaan, ajat on muuttuneet, vaatimukset sen myötä.
Puutteellisuudessakin omat viehätyksensä, ainakin mummon mökkiläiselle.

Vielä tuosta kaalin osuudesta salaattiin, eihän se kaalikaan mitään makuelämystä anna, ei salaatin lehdetkään, vaan se lisä mitä salaattiin laitetaan, kyllä maistui kana-ananas lisä, vielä sitruunan mehulla höystettynä.
Makuasioistakaan ei pidä kiistaa tulla, tämä ihminen on kumma laitos, makukaan ei kaikille yhtenäinen.

Jokohan tuli taas epäselvää sepustusta, mutta jos näin meni, yritän asian korjata huomenna;)
Hyvää saunapäivää monellekin, ainakin minä aion saunaan mennä.

.

Lue lisää

Mitä tulee mökkielämään, niin ennen äidit oli kesämökillä lasten kanssa koko kesän.

Ajat on muuttuneet, nyt äidit on töissä ja lapset hoidossa/koulussa.
Mitä kesälomaa se sitten olisi siellä mökillä, jos joutuisi enemmän töitä tekemään?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tulee mökkielämään, niin ennen äidit oli kesämökillä lasten kanssa koko kesän.

Ajat on muuttuneet, nyt äidit on töissä ja lapset hoidossa/koulussa.
Mitä kesälomaa se sitten olisi siellä mökillä, jos joutuisi enemmän töitä tekemään?

Lue lisää

Alkeellisissa mökkioloissa ilman vessaa ja lmmintä vettä hanasta, ei kiitos! Hyttysten syöttinä, ei kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

Alkeellisissa mökkioloissa ilman vessaa ja lmmintä vettä hanasta, ei kiitos! Hyttysten syöttinä, ei kiitos!

Puhuinkin entisistä mökkioloista, nyt on toisin ja jokainen valitsee mieleisensä.
Minulla niihin aikoihin, kun mökin ostoon taloudellisesti ryhdyttiin, oli aika toinen, mökki oli nykyisten mittapuiden mukaan hyvin vaatimaton, mutta onnellinen oli sekin aika puutteineen, ei niitä edes huomannut.
Hyvä, että mökkiin asti rahat riitti.

En olisi jaksanut vaan auringossa maata, kiva , että jotain puuhaa löytyi.

Hil-la kirjoitti:

Puhuinkin entisistä mökkioloista, nyt on toisin ja jokainen valitsee mieleisensä.
Minulla niihin aikoihin, kun mökin ostoon taloudellisesti ryhdyttiin, oli aika toinen, mökki oli nykyisten mittapuiden mukaan hyvin vaatimaton, mutta onnellinen oli sekin aika puutteineen, ei niitä edes huomannut.
Hyvä, että mökkiin asti rahat riitti.

En olisi jaksanut vaan auringossa maata, kiva , että jotain puuhaa löytyi.

Lue lisää

Olit varmaankin mökillä yksin, jos puuhan vastakohtana oli auringossa makoilu?

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuteen aamuun ja viikonloppuun.
Tänään pilvistä, eilen kuitenkin oli aamusta selvittyä ihan kesäisen kaunis päivä, illalla vielä aika lämminkin, istuskelin parvekkeella ihaillen kauniisti kukkivia kukkiani, tomaattikin kukkii.
Ehkä pääsen nauttimaan omakasvattamista tomaateista pienen aikaa ja maku on jotain muuta uin kaupan tomaateilla.
Kannattavuudesta en puhu mitään, mutta pientä puuhastelua kuitenkin tästäkin hommasta kertyy.

Ano 20,08 saksia esittelit nurmikaistojen oikomiseen, vielä puutun asiaan.
Varmaan tuntematon asia tuo, että nurmikkoja tehtäessä on naru olut viivaimena, kun joku kaista on rakennettu, siis vanhaan aikaan, nykyisi konstit toiset.
Tämä siistimishomma olisi tuon narun avulla helppo saada suoraksi, siis narun takaa lapion kärjellä irrotetaan ylikasvanut osa pois ja lopputulos on suora ja silmälle hyvä.
Ehkä tämäkin asia on pois päivän rutiineista, kunnes taas joku muille vieras tekeminen aiheuttaa hämmennystä, kun en osaa oikein tulkata asiaa.
Kysymysmerkkiisi yritin vastata, onnistuinko?

Nuo talkootkin aiheutti pohtimista, Siili25 on oikeassa juuri nämä suviseurojen ja muiden isojen tapahtumien tiimoilta talkootyötä toteutetaan.
Urheiluseuratkin jossain tapauksissa talkoita harrastaa, kun ei rahaa ole palkata väkeä.
Jehovan todistajat rakentavat myös mielestäni nämä juhlahuoneensa, väkeä kertyy ympäri maata, näin olen kuullut kerrottavan.
Muistan kun talkoovoimin korjattiin mökkini mieheni kuoleman jälkeen, ruokapalkka oli maksuna, näin voisi toimia monen asian kohdalla nykyisinkin, euroja säästyisi.
Taitaa talkootyökin nykyään olla veron alaista suuremmissa jutuissa.????

Tuli mieleen illalla, kun katsoin uusintaa Huvila&Huusi ohjelmasta, siellä kissoille tehtiin oma ulkoilukehikko, mikä oli nosturilla ilmoja myöten tuotava, ettei männyt kärsineet, hienosti kissat, mitkä olivat tosi hienoja nekin, käytäviä pitkin pääsivät liikkumaan kehikkoonsa.
Kaukana muutenkin oli mummonmökki mentaliteetti, hienoja oli laitokset.
Luulisin minunkin kissoille, jos niitä olisi, saisi verkkoaita riittää.
Ehkä elän jo hyvin vanhahtavaa aikaa, minulle mökki oli kakkosasunto kaikkine ulkohuusseineen, nykyaika vaatii samat mukavuudet kuin kodissakin on.
Onnellista on, jos kaikki tyytyväisyyden saa elostaan, ajat on muuttuneet, vaatimukset sen myötä.
Puutteellisuudessakin omat viehätyksensä, ainakin mummon mökkiläiselle.

Vielä tuosta kaalin osuudesta salaattiin, eihän se kaalikaan mitään makuelämystä anna, ei salaatin lehdetkään, vaan se lisä mitä salaattiin laitetaan, kyllä maistui kana-ananas lisä, vielä sitruunan mehulla höystettynä.
Makuasioistakaan ei pidä kiistaa tulla, tämä ihminen on kumma laitos, makukaan ei kaikille yhtenäinen.

Jokohan tuli taas epäselvää sepustusta, mutta jos näin meni, yritän asian korjata huomenna;)
Hyvää saunapäivää monellekin, ainakin minä aion saunaan mennä.

.

Lue lisää

Kiitos noista muistoista, joita jaettiin talkootyöstä. Palasi usko siihen, että vielä on talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä jäljellä. Joskus vaan uutisoitiin, että kun meidän ikäpolvi väistyy, talkootyö loppuu. Niin ei sitten selvästikään ole käynyt - ainakin pienimuotoisena, paikallisena sitä on jäljellä.
Olenhan tietysti itsekin ollut monessa mukana, pääasiassa kirkon diakoniatyön puitteissa minäkin. Kierrätyspisteestä olen kertonutkin, kahvilatoiminnasta ja ystäväpalvelusta ehkä myös.
Eikä siitäkään ole montaa vuotta kun olimme puolison kanssa Valamossa talkootyöläisinä, puoliso värkkäsi linnunpönttöjä, minä ahersin yrttiviljelmillä ja poimin koneen pensaisiin jättämiä viinimarjoja, joita käytettiin viinien valmistuksessa. Oi niitäkin aikoja.

Valamossa oli ainakin silloin paljon talkootyöläisiä ja kuten Hil-la mainitsi, myös Jehovan todistavat tekevät paljon vapaaehtoistyötä, ovat jalkautuneet koteihinkin ja julkisiin paikkoihin, usein heitä näkee ?

Ehkä nämä hengellisiin yhteisöihin kuuluvat ovat innokkaampia kilvoittelemaan kuin vain menestymiseen ja omaan hyvinvointiinsa keskittyneet ovat. Mihin kukin energiansa tahtoo käyttää - mehän saamme itse senkin valita.

Hienoja ruokavinkkejä taas, kiitos niistäkin. Jos jonkin meille lanseeratun iskulauseen tahdon allekirjoittaa niin kyllä se olisi tuo: "hyvä ruoka, parempi mieli"....)) Ja valinnan varaa meillä on siinäkin, ainakin useimmilla meistä.

Eliaanan mökkiraportit ovat aina mieluista luettavaa. Miten paljon rikkautta, draamaakin pieni elämä voi sisältää ja Väinön seikkailut saavat aina hyvälle mielelle. Hänellä on kissan päivät..))

Ilmeisesti Mdk.Mdk raportoi tuolla alla kuulumisiaan. Kiva että jäi kirjoittamaan tänne.

Minulla oli samantyyppista temppuilua muistin kanssa ja on vieläkin aika ajoin: nimiä putoaa mielestä, tuttu sanakin saattaa kadota ja joskus asiakokonaisuuden hahmottamisessa on vaikeutta. Perusteellisemman muistitestin tulokset olivat kuitenkin "hyvät", eivät antaneet aihetta jatkotutkimuksiin edes neurologisten tutkimusten osalta niin että levollisella mielellä saan olla - ainakin vähän aikaa..))

Sade loppui vasta iltapäivällä ja sain koulupojan avuksi ruohonleikkuuseen ja muihin pihatöihin.
Itsekin jotakin toimittelin apuna. Sen verran että väsähdin - ja virkistyin nuoren seurasta..))

Mukavaa lauantaita kaikille,
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Noh varmaan arvasittekin, että Eliaanan tuo.
En ymmärrä, miksi vihreä uusi-merkki ei näy, kun kirjautuu.
On niin hankala katsoa mitkä kommentit ovat uusia, pelkästään aika merkkauksesta.
No kirjoitustavastani varmaan kaikki höpinäni tunnistaa, vaikka en huomaisi merkkiäni laittaa.

Lue lisää

Uusi merkki tulee viiveellä kuten voi huomata.

Tuon edellisen kirjoitin minä, mdk. Luulin kirjautuneeni, mutta olihan sekin muistutus alkavasta dementiasta, kun en sitten ollutkaan kirjautunut! Sorry vaan!

mdk.mdk kirjoitti:

Tuon edellisen kirjoitin minä, mdk. Luulin kirjautuneeni, mutta olihan sekin muistutus alkavasta dementiasta, kun en sitten ollutkaan kirjautunut! Sorry vaan!

Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio taustalla kertoilee luonnon ihmeistä.
Joskus tuntuu hyvältä, kun ei liikenne hyrrää ja muutenkin ihmisiä ei kadulla kulkemassa, omat ajatukset selkeinä esiin tulee ja niitähän riittää.
Puut ja pensaat ovat kukintansa ohittaneet ja nyt voimaa seuraavan kesän koitoksia varten keräävät, satoakin pensaista voi odottaa, ainakin marjapensaat ihan säilöntään asti meitä hellivät.
Tulipa mieleen sekin havainto, yhtään virvokejuoma pulloa en ole ostanut, joskus saunajuomaksi longeron, mutta omia mehuja koko talven nautin.
Uskoni säilöntään on vankkumaton, onko se hyvinvoinnin edellytys, mene ja tiedä.
Vitamiinejä purkista hyvin vähän käytän, uskoni omiin vitamiinilähteisiin on vankka.

Mdk.mdk paljasta nyt minulle mikä on tuo tukijärjestelmäsi, nimi ei minulle tyhmälle sano mitään.
Muistan juurikin tuon huumorintajusi, mikä Kahvipirtissä sai aikaan naurua ja jatkuvuutta.
Muistisi huonontumisesta olet huolissasi, kyllä noita huonomuistisuudesta viittaavia merkkejä on minullakin, joku on lohduttanut, että kuuluu asiaan, kai se niin on, ettei vanhuus tule yksin ja pienet muistikatkot ei niin vaarallisia ole.
Ihmetellyt olen useinkin sitä, että pääni on koviakin iskuja kestänyt, ilman suurempia ongelmia.
Yhden kerran ihan suorilta jaloilta lensin maata syleilemään, kai siinä niska nytkähti, toinen oli oikean puolen kalloon osunut isku, kun kaaduin ja viimeinen otsalleni putosin, haava otsaan ja ihmettely mitä nyt teen, muita kaatumisia on liukkaan kelin ansioista useampia, vahva on kalloni ja luut muutenkin, poikki ei mikään ole mennyt.
Itsehoidolla olen selvinnyt, saa nähdä tuleeko jälkikäteen vielä harmeja.
Kyllähän tuo huumorin taitaminen on näissä terveyteen liittyvissä asioissa oiva lääke.

Ramoona kertoilit talkoohommista, hyvä niin, että toisillakin kokemuksia näistä talkoilla tehtävistä töistä.
Kyllä ne järjestöhommat ovat tuttuja varmaan useammalle, niitä vaan ei koeta talkoiksi, mutta totuus on, että suuret tilaisuudet harvoin vain ammatti ihmisten vastuulla, aina on asiaan innostuneita apua antamassa.
Aika ison potin yhdistyksemme sai ajatellen vaikka käsityökerhomme aikaan saamisilla tuotteilla, mitkä kaupattiin ja tulot menivät johonkin yhteiseen tapahtuman järjestämiseen.
Talkoista puhuttaissa on syytä muistaa sota-ajan talkoot, mitä naiset tekivät, milloin missäkin, miesten taistellessa rintamalla, yhteishenki kotona ja kylissä sai mittavat suhteet.
Kaveria ei jätetty, yksin kotona tapahtuvissa töissä aina löytyi auttavia käsiä, kun joku tehtävä ei yksin onnistunut.
Yhteishenki oli hyvä, metsätöihinkin joukolla naiset osallistuivat, näistä saamme lukea ja elokuvia nähdä, ihmetellen sitä kestävyyttä mikä silloin kaikilla oli.

Demeter mainitsit tuon Valamon, muistan miten anoppini oli useamman kerran talkootöissä siellä, hänelle Valamo oli rakas paikka, muistona Laatokan Valamosta, ortodoksinen usko siellä töitä tehden sai vahvistusta, olen läsnä siinä uskossa, mitä hän oli lapsesta lähtien omakseen kokenut.
Kälyni vietti viime joulun Valamossa ja sanoi menevänsä tulevana joulunakin, jos näin on sallittu.
Valamossa on hyvää viiniä, sain lahjaksi pullon, nimeä en muista, mutta hyvältä maistui.
Onpa kiva, kun olet apua saanut pihatöihisi demeter ja ehkä juttuseuraakin, nuorilla voi olla ajatuksia ja elämisen sujumista omalla kohdallaan, ehkä kysymyksiäkin, joita voi yhdessä pohtia, jos niin läheiseksi pääsette.
Tuohon salaattijuttuun vielä, kyllästyttämään alkaa jos samaa kaavaa vaan tekee, mutta onneksi voi makuja lisätä.

Yksin olin mökillä viimeiset kolme vuotta ja töitä tehden sen yksinäisyyden jotenkin sain kulumaan, auringon palvoja en koskaan ole ollut.
Auringosta tykkään, mutta en sitä makoillen ole tykännyt koskaan palvoa.
Annoinko vastauksen???

Nyt sunnuntaipäivän viettoon, mitään kummaa ei ole näköpiirissä, yksi pakollinen tehtävä, kukkani vettä vaativat, kukkiakseen..
Pieni villatakki odottaa lopputuloksen näkemistä, niska ei hommasta tykkää, kuten ei tästä kirjoittelustakaan, siitä saan noita huimauksen tunteita.
Pitää hieroskella ja käännellä, jospa se siitä asettuu.
Sadetta taas, taivas on harmaa, ei kesäkuun säät ole oikein vakuuttavia kesästä ole olleet, mutta ehkä heinäkuu kaiken muuttaa, sitä odottelemaan.

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio taustalla kertoilee luonnon ihmeistä.
Joskus tuntuu hyvältä, kun ei liikenne hyrrää ja muutenkin ihmisiä ei kadulla kulkemassa, omat ajatukset selkeinä esiin tulee ja niitähän riittää.
Puut ja pensaat ovat kukintansa ohittaneet ja nyt voimaa seuraavan kesän koitoksia varten keräävät, satoakin pensaista voi odottaa, ainakin marjapensaat ihan säilöntään asti meitä hellivät.
Tulipa mieleen sekin havainto, yhtään virvokejuoma pulloa en ole ostanut, joskus saunajuomaksi longeron, mutta omia mehuja koko talven nautin.
Uskoni säilöntään on vankkumaton, onko se hyvinvoinnin edellytys, mene ja tiedä.
Vitamiinejä purkista hyvin vähän käytän, uskoni omiin vitamiinilähteisiin on vankka.

Mdk.mdk paljasta nyt minulle mikä on tuo tukijärjestelmäsi, nimi ei minulle tyhmälle sano mitään.
Muistan juurikin tuon huumorintajusi, mikä Kahvipirtissä sai aikaan naurua ja jatkuvuutta.
Muistisi huonontumisesta olet huolissasi, kyllä noita huonomuistisuudesta viittaavia merkkejä on minullakin, joku on lohduttanut, että kuuluu asiaan, kai se niin on, ettei vanhuus tule yksin ja pienet muistikatkot ei niin vaarallisia ole.
Ihmetellyt olen useinkin sitä, että pääni on koviakin iskuja kestänyt, ilman suurempia ongelmia.
Yhden kerran ihan suorilta jaloilta lensin maata syleilemään, kai siinä niska nytkähti, toinen oli oikean puolen kalloon osunut isku, kun kaaduin ja viimeinen otsalleni putosin, haava otsaan ja ihmettely mitä nyt teen, muita kaatumisia on liukkaan kelin ansioista useampia, vahva on kalloni ja luut muutenkin, poikki ei mikään ole mennyt.
Itsehoidolla olen selvinnyt, saa nähdä tuleeko jälkikäteen vielä harmeja.
Kyllähän tuo huumorin taitaminen on näissä terveyteen liittyvissä asioissa oiva lääke.

Ramoona kertoilit talkoohommista, hyvä niin, että toisillakin kokemuksia näistä talkoilla tehtävistä töistä.
Kyllä ne järjestöhommat ovat tuttuja varmaan useammalle, niitä vaan ei koeta talkoiksi, mutta totuus on, että suuret tilaisuudet harvoin vain ammatti ihmisten vastuulla, aina on asiaan innostuneita apua antamassa.
Aika ison potin yhdistyksemme sai ajatellen vaikka käsityökerhomme aikaan saamisilla tuotteilla, mitkä kaupattiin ja tulot menivät johonkin yhteiseen tapahtuman järjestämiseen.
Talkoista puhuttaissa on syytä muistaa sota-ajan talkoot, mitä naiset tekivät, milloin missäkin, miesten taistellessa rintamalla, yhteishenki kotona ja kylissä sai mittavat suhteet.
Kaveria ei jätetty, yksin kotona tapahtuvissa töissä aina löytyi auttavia käsiä, kun joku tehtävä ei yksin onnistunut.
Yhteishenki oli hyvä, metsätöihinkin joukolla naiset osallistuivat, näistä saamme lukea ja elokuvia nähdä, ihmetellen sitä kestävyyttä mikä silloin kaikilla oli.

Demeter mainitsit tuon Valamon, muistan miten anoppini oli useamman kerran talkootöissä siellä, hänelle Valamo oli rakas paikka, muistona Laatokan Valamosta, ortodoksinen usko siellä töitä tehden sai vahvistusta, olen läsnä siinä uskossa, mitä hän oli lapsesta lähtien omakseen kokenut.
Kälyni vietti viime joulun Valamossa ja sanoi menevänsä tulevana joulunakin, jos näin on sallittu.
Valamossa on hyvää viiniä, sain lahjaksi pullon, nimeä en muista, mutta hyvältä maistui.
Onpa kiva, kun olet apua saanut pihatöihisi demeter ja ehkä juttuseuraakin, nuorilla voi olla ajatuksia ja elämisen sujumista omalla kohdallaan, ehkä kysymyksiäkin, joita voi yhdessä pohtia, jos niin läheiseksi pääsette.
Tuohon salaattijuttuun vielä, kyllästyttämään alkaa jos samaa kaavaa vaan tekee, mutta onneksi voi makuja lisätä.

Yksin olin mökillä viimeiset kolme vuotta ja töitä tehden sen yksinäisyyden jotenkin sain kulumaan, auringon palvoja en koskaan ole ollut.
Auringosta tykkään, mutta en sitä makoillen ole tykännyt koskaan palvoa.
Annoinko vastauksen???

Nyt sunnuntaipäivän viettoon, mitään kummaa ei ole näköpiirissä, yksi pakollinen tehtävä, kukkani vettä vaativat, kukkiakseen..
Pieni villatakki odottaa lopputuloksen näkemistä, niska ei hommasta tykkää, kuten ei tästä kirjoittelustakaan, siitä saan noita huimauksen tunteita.
Pitää hieroskella ja käännellä, jospa se siitä asettuu.
Sadetta taas, taivas on harmaa, ei kesäkuun säät ole oikein vakuuttavia kesästä ole olleet, mutta ehkä heinäkuu kaiken muuttaa, sitä odottelemaan.

Lue lisää

Ainakin sokeria niistä mehuistadi saat. Vitamiinit tuhoutuu keittäessä. Paras janojuoma ja ruokajuoma on raikas vesijohtovesi. Säästyy hampaatkin. Mehun happamuus ja sojeri on paha yhfistelmä hampaille. Lapsillekkaan ei enää mehuja tarjoilla.

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio taustalla kertoilee luonnon ihmeistä.
Joskus tuntuu hyvältä, kun ei liikenne hyrrää ja muutenkin ihmisiä ei kadulla kulkemassa, omat ajatukset selkeinä esiin tulee ja niitähän riittää.
Puut ja pensaat ovat kukintansa ohittaneet ja nyt voimaa seuraavan kesän koitoksia varten keräävät, satoakin pensaista voi odottaa, ainakin marjapensaat ihan säilöntään asti meitä hellivät.
Tulipa mieleen sekin havainto, yhtään virvokejuoma pulloa en ole ostanut, joskus saunajuomaksi longeron, mutta omia mehuja koko talven nautin.
Uskoni säilöntään on vankkumaton, onko se hyvinvoinnin edellytys, mene ja tiedä.
Vitamiinejä purkista hyvin vähän käytän, uskoni omiin vitamiinilähteisiin on vankka.

Mdk.mdk paljasta nyt minulle mikä on tuo tukijärjestelmäsi, nimi ei minulle tyhmälle sano mitään.
Muistan juurikin tuon huumorintajusi, mikä Kahvipirtissä sai aikaan naurua ja jatkuvuutta.
Muistisi huonontumisesta olet huolissasi, kyllä noita huonomuistisuudesta viittaavia merkkejä on minullakin, joku on lohduttanut, että kuuluu asiaan, kai se niin on, ettei vanhuus tule yksin ja pienet muistikatkot ei niin vaarallisia ole.
Ihmetellyt olen useinkin sitä, että pääni on koviakin iskuja kestänyt, ilman suurempia ongelmia.
Yhden kerran ihan suorilta jaloilta lensin maata syleilemään, kai siinä niska nytkähti, toinen oli oikean puolen kalloon osunut isku, kun kaaduin ja viimeinen otsalleni putosin, haava otsaan ja ihmettely mitä nyt teen, muita kaatumisia on liukkaan kelin ansioista useampia, vahva on kalloni ja luut muutenkin, poikki ei mikään ole mennyt.
Itsehoidolla olen selvinnyt, saa nähdä tuleeko jälkikäteen vielä harmeja.
Kyllähän tuo huumorin taitaminen on näissä terveyteen liittyvissä asioissa oiva lääke.

Ramoona kertoilit talkoohommista, hyvä niin, että toisillakin kokemuksia näistä talkoilla tehtävistä töistä.
Kyllä ne järjestöhommat ovat tuttuja varmaan useammalle, niitä vaan ei koeta talkoiksi, mutta totuus on, että suuret tilaisuudet harvoin vain ammatti ihmisten vastuulla, aina on asiaan innostuneita apua antamassa.
Aika ison potin yhdistyksemme sai ajatellen vaikka käsityökerhomme aikaan saamisilla tuotteilla, mitkä kaupattiin ja tulot menivät johonkin yhteiseen tapahtuman järjestämiseen.
Talkoista puhuttaissa on syytä muistaa sota-ajan talkoot, mitä naiset tekivät, milloin missäkin, miesten taistellessa rintamalla, yhteishenki kotona ja kylissä sai mittavat suhteet.
Kaveria ei jätetty, yksin kotona tapahtuvissa töissä aina löytyi auttavia käsiä, kun joku tehtävä ei yksin onnistunut.
Yhteishenki oli hyvä, metsätöihinkin joukolla naiset osallistuivat, näistä saamme lukea ja elokuvia nähdä, ihmetellen sitä kestävyyttä mikä silloin kaikilla oli.

Demeter mainitsit tuon Valamon, muistan miten anoppini oli useamman kerran talkootöissä siellä, hänelle Valamo oli rakas paikka, muistona Laatokan Valamosta, ortodoksinen usko siellä töitä tehden sai vahvistusta, olen läsnä siinä uskossa, mitä hän oli lapsesta lähtien omakseen kokenut.
Kälyni vietti viime joulun Valamossa ja sanoi menevänsä tulevana joulunakin, jos näin on sallittu.
Valamossa on hyvää viiniä, sain lahjaksi pullon, nimeä en muista, mutta hyvältä maistui.
Onpa kiva, kun olet apua saanut pihatöihisi demeter ja ehkä juttuseuraakin, nuorilla voi olla ajatuksia ja elämisen sujumista omalla kohdallaan, ehkä kysymyksiäkin, joita voi yhdessä pohtia, jos niin läheiseksi pääsette.
Tuohon salaattijuttuun vielä, kyllästyttämään alkaa jos samaa kaavaa vaan tekee, mutta onneksi voi makuja lisätä.

Yksin olin mökillä viimeiset kolme vuotta ja töitä tehden sen yksinäisyyden jotenkin sain kulumaan, auringon palvoja en koskaan ole ollut.
Auringosta tykkään, mutta en sitä makoillen ole tykännyt koskaan palvoa.
Annoinko vastauksen???

Nyt sunnuntaipäivän viettoon, mitään kummaa ei ole näköpiirissä, yksi pakollinen tehtävä, kukkani vettä vaativat, kukkiakseen..
Pieni villatakki odottaa lopputuloksen näkemistä, niska ei hommasta tykkää, kuten ei tästä kirjoittelustakaan, siitä saan noita huimauksen tunteita.
Pitää hieroskella ja käännellä, jospa se siitä asettuu.
Sadetta taas, taivas on harmaa, ei kesäkuun säät ole oikein vakuuttavia kesästä ole olleet, mutta ehkä heinäkuu kaiken muuttaa, sitä odottelemaan.

Lue lisää

Toisia herättelee koirat tai kissat, jos lemmikkien mielestä emäntä/isäntä nukkuu liian kauan. Minulla on kesy kärpänen, joka on niin röyhkeä että istuu nukkuvan emännän nenän päässä. - Tänä aamuna alkoi piilosilla olo jo viiden aikaan, kun menin piiloon peiton alle, niin kärpänen löysi sormeni ja sitten jalkani. - Lähdin lenkille jo 6 aikaan, kärpänen ei halunnut mukaan. Kun tulin takaisin, oli kärpänen kylpyhuoneessa. Vetäisin äkkiä oven kiinni ja ärähdin: Arvaa, kuka lähtee täältä elävänä!

Se siitä. Täytyy tähän rakoon yrittää kuvailla niitä "tukivarustuksia", joista Hilla kyseli.
Ostin jo Suomessa asuessa apteekista sellaiset elastiset polvituet. Ne ovat kuin torvet, n. 20 cm korkuiset, jotka vetäisen vaan polvien yli tukemaan artoosisia polviniveliä.
Niitä on eri kokoisia, riippuen säärten vahvuudesta.
Vahvoista polvisukkamallisista talvitukisukista leikkasin jalkaterät pois ja vetäisen vaan
sen varsiosan säärien tueksi (auttaa muuten turvonneisiin sääriin, kun laittaa ne heti aamulla herättyään). Minusta tuntui että se jalkateräosa puristi varpaat ja koko jalan "lyttyyn", niin kokeilin miltä tuntuu kun leikkaa jalkaterät pois. Olen ollut hyvin tyytyväinen raff-settiini! :)

Nuo sota-ajan jälkeiset talkootyöt muistan hyvin.
Paikkakunnalla missä mummo ja vaari asuivat, oli paljon nuoria ihmisiä, joilla ei ollut kokoontumispaikkaa, mutta nuorilla oli idea, että he rakentaisivat itse nuorisotalon, jos saisivat kerättyä rakennusaineet. Talolliset, joilla oli metsää, lahjoittivat puutavarat.
Tiiletkin tekivät nuoret itse, muistan polttouunin, missä ne poltettiin. Pikkuhiljaa nousi hongikkoon nuorisotalo, missä oli näyttämö, oli tilaa tanssia, esittää näytelmiä, joita nuoret itse esittivät. Välillä oli elokuva-iltoja. Siellä kyläläiset pitivät kokouksiaan ja juhlia, jos tarvittiin enemmän tilaa. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Suomessa, kävin paikkakunnalla ja nuorisotalo on edelleen pystyssä. Se valmistui 1947.
Siihen aikaan oli järjestys erilainen tähän päivään verrattuna: jos nuoret halusivat harrastaa jotakin, niin he olivat valmiita tekemään itse jotakin asian hyväksi.

80-90-luvulla olin paljon Suomessa työmatkoilla. Satuin täyttämään 50 vuotta erään matkan aikana. Menin Valamon luostariin yöpymään, söin huoneessani näkkäriä ja skoolasin Blue Nun- (Sininen nunna)viinillä. - Seuraavana aamuna heräsin kun oven takana laulettiin ruotsalaista onnittelulaulua. Ajattelin että ketä on tullut Ruotsista asti minua onnittelemaan. Raotin ovea ja laulajat olivatkin selin ja lauloivat vastapäisen oven takana! Sanoin, että luulin, että he lauloivat minulle, kun täytän 50 vuotta. Sain kuulla että vastapäisen oven takana oli myös henkilö, joka täytti 50 vuotta ja että minä saisin osani heidän laulustaan! Söimme sitten yhteisen lounaan koko porukalla. Mikä sattuma!
Ja mikä sattuma että veljen vaimo synnytti pojan samana yönä. Meillä on tämän pojan kanssa sopimus, että kun hän täyttää 50 vuotta, niin minä täytän 100 ja silloin pidämme vuosituhannen bileet. Se päätettiin jo silloin kun poika täytti 4 vuotta. Hän oli hyvin huomaavainen ja oli tullut ajatelleeksi, että minä olen jo niin vanha etten ehkä jaksa matkustaa Suomeen, mutta hän voi tulla Ruotsiin, jos saa ottaa erään tietyn leikkikaverin mukaansa! :) - Meillä on alkanut ajanlasku, muistutamme aina syntymäpäivänä, kuinka monta vuotta on vielä jäljellä.
Lupasin, etten kuole ikinä jos vaan suinkin hengissä pysyn!

mdk.mdk kirjoitti:

Toisia herättelee koirat tai kissat, jos lemmikkien mielestä emäntä/isäntä nukkuu liian kauan. Minulla on kesy kärpänen, joka on niin röyhkeä että istuu nukkuvan emännän nenän päässä. - Tänä aamuna alkoi piilosilla olo jo viiden aikaan, kun menin piiloon peiton alle, niin kärpänen löysi sormeni ja sitten jalkani. - Lähdin lenkille jo 6 aikaan, kärpänen ei halunnut mukaan. Kun tulin takaisin, oli kärpänen kylpyhuoneessa. Vetäisin äkkiä oven kiinni ja ärähdin: Arvaa, kuka lähtee täältä elävänä!

Se siitä. Täytyy tähän rakoon yrittää kuvailla niitä "tukivarustuksia", joista Hilla kyseli.
Ostin jo Suomessa asuessa apteekista sellaiset elastiset polvituet. Ne ovat kuin torvet, n. 20 cm korkuiset, jotka vetäisen vaan polvien yli tukemaan artoosisia polviniveliä.
Niitä on eri kokoisia, riippuen säärten vahvuudesta.
Vahvoista polvisukkamallisista talvitukisukista leikkasin jalkaterät pois ja vetäisen vaan
sen varsiosan säärien tueksi (auttaa muuten turvonneisiin sääriin, kun laittaa ne heti aamulla herättyään). Minusta tuntui että se jalkateräosa puristi varpaat ja koko jalan "lyttyyn", niin kokeilin miltä tuntuu kun leikkaa jalkaterät pois. Olen ollut hyvin tyytyväinen raff-settiini! :)

Nuo sota-ajan jälkeiset talkootyöt muistan hyvin.
Paikkakunnalla missä mummo ja vaari asuivat, oli paljon nuoria ihmisiä, joilla ei ollut kokoontumispaikkaa, mutta nuorilla oli idea, että he rakentaisivat itse nuorisotalon, jos saisivat kerättyä rakennusaineet. Talolliset, joilla oli metsää, lahjoittivat puutavarat.
Tiiletkin tekivät nuoret itse, muistan polttouunin, missä ne poltettiin. Pikkuhiljaa nousi hongikkoon nuorisotalo, missä oli näyttämö, oli tilaa tanssia, esittää näytelmiä, joita nuoret itse esittivät. Välillä oli elokuva-iltoja. Siellä kyläläiset pitivät kokouksiaan ja juhlia, jos tarvittiin enemmän tilaa. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Suomessa, kävin paikkakunnalla ja nuorisotalo on edelleen pystyssä. Se valmistui 1947.
Siihen aikaan oli järjestys erilainen tähän päivään verrattuna: jos nuoret halusivat harrastaa jotakin, niin he olivat valmiita tekemään itse jotakin asian hyväksi.

80-90-luvulla olin paljon Suomessa työmatkoilla. Satuin täyttämään 50 vuotta erään matkan aikana. Menin Valamon luostariin yöpymään, söin huoneessani näkkäriä ja skoolasin Blue Nun- (Sininen nunna)viinillä. - Seuraavana aamuna heräsin kun oven takana laulettiin ruotsalaista onnittelulaulua. Ajattelin että ketä on tullut Ruotsista asti minua onnittelemaan. Raotin ovea ja laulajat olivatkin selin ja lauloivat vastapäisen oven takana! Sanoin, että luulin, että he lauloivat minulle, kun täytän 50 vuotta. Sain kuulla että vastapäisen oven takana oli myös henkilö, joka täytti 50 vuotta ja että minä saisin osani heidän laulustaan! Söimme sitten yhteisen lounaan koko porukalla. Mikä sattuma!
Ja mikä sattuma että veljen vaimo synnytti pojan samana yönä. Meillä on tämän pojan kanssa sopimus, että kun hän täyttää 50 vuotta, niin minä täytän 100 ja silloin pidämme vuosituhannen bileet. Se päätettiin jo silloin kun poika täytti 4 vuotta. Hän oli hyvin huomaavainen ja oli tullut ajatelleeksi, että minä olen jo niin vanha etten ehkä jaksa matkustaa Suomeen, mutta hän voi tulla Ruotsiin, jos saa ottaa erään tietyn leikkikaverin mukaansa! :) - Meillä on alkanut ajanlasku, muistutamme aina syntymäpäivänä, kuinka monta vuotta on vielä jäljellä.
Lupasin, etten kuole ikinä jos vaan suinkin hengissä pysyn!

Lue lisää

Ihania tarinoita mdk:lla! 👍

mdk.mdk kirjoitti:

Toisia herättelee koirat tai kissat, jos lemmikkien mielestä emäntä/isäntä nukkuu liian kauan. Minulla on kesy kärpänen, joka on niin röyhkeä että istuu nukkuvan emännän nenän päässä. - Tänä aamuna alkoi piilosilla olo jo viiden aikaan, kun menin piiloon peiton alle, niin kärpänen löysi sormeni ja sitten jalkani. - Lähdin lenkille jo 6 aikaan, kärpänen ei halunnut mukaan. Kun tulin takaisin, oli kärpänen kylpyhuoneessa. Vetäisin äkkiä oven kiinni ja ärähdin: Arvaa, kuka lähtee täältä elävänä!

Se siitä. Täytyy tähän rakoon yrittää kuvailla niitä "tukivarustuksia", joista Hilla kyseli.
Ostin jo Suomessa asuessa apteekista sellaiset elastiset polvituet. Ne ovat kuin torvet, n. 20 cm korkuiset, jotka vetäisen vaan polvien yli tukemaan artoosisia polviniveliä.
Niitä on eri kokoisia, riippuen säärten vahvuudesta.
Vahvoista polvisukkamallisista talvitukisukista leikkasin jalkaterät pois ja vetäisen vaan
sen varsiosan säärien tueksi (auttaa muuten turvonneisiin sääriin, kun laittaa ne heti aamulla herättyään). Minusta tuntui että se jalkateräosa puristi varpaat ja koko jalan "lyttyyn", niin kokeilin miltä tuntuu kun leikkaa jalkaterät pois. Olen ollut hyvin tyytyväinen raff-settiini! :)

Nuo sota-ajan jälkeiset talkootyöt muistan hyvin.
Paikkakunnalla missä mummo ja vaari asuivat, oli paljon nuoria ihmisiä, joilla ei ollut kokoontumispaikkaa, mutta nuorilla oli idea, että he rakentaisivat itse nuorisotalon, jos saisivat kerättyä rakennusaineet. Talolliset, joilla oli metsää, lahjoittivat puutavarat.
Tiiletkin tekivät nuoret itse, muistan polttouunin, missä ne poltettiin. Pikkuhiljaa nousi hongikkoon nuorisotalo, missä oli näyttämö, oli tilaa tanssia, esittää näytelmiä, joita nuoret itse esittivät. Välillä oli elokuva-iltoja. Siellä kyläläiset pitivät kokouksiaan ja juhlia, jos tarvittiin enemmän tilaa. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Suomessa, kävin paikkakunnalla ja nuorisotalo on edelleen pystyssä. Se valmistui 1947.
Siihen aikaan oli järjestys erilainen tähän päivään verrattuna: jos nuoret halusivat harrastaa jotakin, niin he olivat valmiita tekemään itse jotakin asian hyväksi.

80-90-luvulla olin paljon Suomessa työmatkoilla. Satuin täyttämään 50 vuotta erään matkan aikana. Menin Valamon luostariin yöpymään, söin huoneessani näkkäriä ja skoolasin Blue Nun- (Sininen nunna)viinillä. - Seuraavana aamuna heräsin kun oven takana laulettiin ruotsalaista onnittelulaulua. Ajattelin että ketä on tullut Ruotsista asti minua onnittelemaan. Raotin ovea ja laulajat olivatkin selin ja lauloivat vastapäisen oven takana! Sanoin, että luulin, että he lauloivat minulle, kun täytän 50 vuotta. Sain kuulla että vastapäisen oven takana oli myös henkilö, joka täytti 50 vuotta ja että minä saisin osani heidän laulustaan! Söimme sitten yhteisen lounaan koko porukalla. Mikä sattuma!
Ja mikä sattuma että veljen vaimo synnytti pojan samana yönä. Meillä on tämän pojan kanssa sopimus, että kun hän täyttää 50 vuotta, niin minä täytän 100 ja silloin pidämme vuosituhannen bileet. Se päätettiin jo silloin kun poika täytti 4 vuotta. Hän oli hyvin huomaavainen ja oli tullut ajatelleeksi, että minä olen jo niin vanha etten ehkä jaksa matkustaa Suomeen, mutta hän voi tulla Ruotsiin, jos saa ottaa erään tietyn leikkikaverin mukaansa! :) - Meillä on alkanut ajanlasku, muistutamme aina syntymäpäivänä, kuinka monta vuotta on vielä jäljellä.
Lupasin, etten kuole ikinä jos vaan suinkin hengissä pysyn!

Lue lisää

Unohdin mainita noista vuosituhannen bileistä, että juhlakaverini oli huolissaan, ei ainoastaan vanhuudestani ja jaksamisesta, vaan myös siitä että jos minulla on huonot hampaatkin sen ikäisenä, että miten minä selviän sitten ruokailusta! :) - Minä ehätin kiireesti sanomaan, että minä syön vaan täytekakkua, kun se on pehmeätä. Enhän minä muuta sellaisena päivänä söisikään! - Ja poika oli niin helpottunut, että huokaisi vaan ja hymyili koko kasvoillaan! :)

Taukoa sateesta ja maanantai viimeinen kesäkuun päivä, kesää odotellen olemme jo heinäkuun kynnyksellä.
Vettä on nyt varmasti runsaasti, kestää pienen hellejaksonkin, jos nyt vihdoin sekin tukisi.
Tätä se on , valitusta sateesta kohta ehkä helteestä, aina näitä epäkohtia löytyy.

Minä en oikein osaa kirjoittaa mistään, etteikö vikaan satu ja joku ärsyyntyy.
Varmaan ihan oikeassa olet ano noiden mehujenkin vaikutuksesta, mutta omalla kohdallani ei hampaat makeudesta kärsi, jo aikoja sitten hampaani menetin.
Ei ollut sota-aikana, ei jälkeenkään, monia vuosia elettiin ilman makeisia millä hampaat pilalle olisi saanut, ehkä ravinon yksipuolisuus sen teki.
Myös hedelmät puuttui ja purkista vitamiinjä ei tarjoiltu, se oli sitä aikaa.
Vielä vuonna -56, kun naimisiin menin, oli puutetta monesta asiasta, mutta selvitty on tähän aikaan, missä kaikkea on yli hypäten.
Minulle on iskostunut tapa, että syön makeaa kun mieli tekee, sama suolankin kanssa, pitkä elämäni jo on, sattukoon mitä sattuu, se ei ole minun vallassa.
Tämä aika ei kaikessa hyvää anna on jatkuvaa pelottelua milloin syömisistä tai pankissa mahdollisista olevista euroista, kaikesta varoittelusta huolimatta harmeja syntyy, sairaudet lisääntyy kaikesta huolenpidosta huolimatta.
Kaikista huonoista tavoistani huolimatta, olen terveenä elänyt, lääkäriä harvakseen tarvitsen, onko ruokailuni ja elämäni malli siihen syypää, vai onko vaan geenit hyvää sorttia.
Jospa tästä joku löytää kirjoittamista, sitä odotan.

Kiva mdk.mdk että ilmaannuit ketjuun, piristysruisketta kaivattiinkin, muistissani aina huumoria viestisi on sisältänyt ja niistä hymyn huulille aina saa.
Mielikuvani taas vahvistui, tarmokas nainen, kaikki esteet tieltäsi poistaen, olet rikasta elämää viettänyt kertomisesi on sen kuvan antanut vuosien saatossa.
Minullakin on nuo polvituet, mutta hankalaksi koen ja usein "unohdan" ne vetää polvien suojaksi, ehkä väärää kokoa ovat.
Tukisukkia en omista, jalkani ei koskaan ole turvonneet, onneksi sekin harmi on pysynyt pois.
Onpa tavoitteesi aika pitkään eläen asetettu, mutta en yhtään epäile etteikö se onnistuisi sinun elämän tavoilla.
Nuori kaveri huolehtimassa rinnalla, miksi ei onnistuisi, kerrassaan ihana sopimus.
Minä tuota 90 rajaa yritän tavoittaa, mutta jotenkin usko puuttuu siitä tavoittelusta, ei kuitenkaan kuin 2,5 vuotta olisi ponnisteltava.
Onnea minullakin on tuon itsenäisen elämän onnistumisista, itse määrään ja itse teen sen mitä jaksan, lapsetkin siihen tottuneet, tuskin muistavat kaikin ajoin olemassa oloani.
Yritän väliin jotakin säälipisteiden keruuta, mutta ei tuota tulosta, ovat oppineet siihen, että pärjään.

Nuo maalaukset mielessä joskus minullekin tulee, mutta telineen ja pensselit olen hävittänyt, maaleja kyllä vielä iso määrä tallessa, mutta aina jää vaan mietintään tuo, jospa vielä yrittäisin.
Katselen seinällä olevia tuotoksiani ja virheitä ja puutteita täynnä, se latistaa haluni palata tähän harrastukseen.
Kuuntelen Facebookista ihania laulajia keloilta, miten voikaan taitajia paljon maailma sisältävän, Japani ja Kiina heitä paljon tuottaa, jo pienestä lapsesta alkaen taidot esiin tulee.
Italia ja Turkki myös hyviä esiintyjiä tuottaa toinen toisen perään, varmaan monet muut maat, mutta kaikkea ei ehdi kuunnella, muutenkin menee liikaa aikaa näihin tietokoneen mahdollisuuksiin tutustumisissa.
Tieteen historian väläyksiä tilasin sähköpostiini, ja siellä vasta seurattavaa löytyykin.
Rikkautta on tämä tietojen löytyminen, mutta myös harmeja, lisää pelkoa tuottaa.

Tätä taas tänä aamuna, jospa joku kävisi kertomia lisäämässä ja päivä voisi ilolla täyttyä, emmekö tätä haluaisikin?

Hil-la kirjoitti:

Taukoa sateesta ja maanantai viimeinen kesäkuun päivä, kesää odotellen olemme jo heinäkuun kynnyksellä.
Vettä on nyt varmasti runsaasti, kestää pienen hellejaksonkin, jos nyt vihdoin sekin tukisi.
Tätä se on , valitusta sateesta kohta ehkä helteestä, aina näitä epäkohtia löytyy.

Minä en oikein osaa kirjoittaa mistään, etteikö vikaan satu ja joku ärsyyntyy.
Varmaan ihan oikeassa olet ano noiden mehujenkin vaikutuksesta, mutta omalla kohdallani ei hampaat makeudesta kärsi, jo aikoja sitten hampaani menetin.
Ei ollut sota-aikana, ei jälkeenkään, monia vuosia elettiin ilman makeisia millä hampaat pilalle olisi saanut, ehkä ravinon yksipuolisuus sen teki.
Myös hedelmät puuttui ja purkista vitamiinjä ei tarjoiltu, se oli sitä aikaa.
Vielä vuonna -56, kun naimisiin menin, oli puutetta monesta asiasta, mutta selvitty on tähän aikaan, missä kaikkea on yli hypäten.
Minulle on iskostunut tapa, että syön makeaa kun mieli tekee, sama suolankin kanssa, pitkä elämäni jo on, sattukoon mitä sattuu, se ei ole minun vallassa.
Tämä aika ei kaikessa hyvää anna on jatkuvaa pelottelua milloin syömisistä tai pankissa mahdollisista olevista euroista, kaikesta varoittelusta huolimatta harmeja syntyy, sairaudet lisääntyy kaikesta huolenpidosta huolimatta.
Kaikista huonoista tavoistani huolimatta, olen terveenä elänyt, lääkäriä harvakseen tarvitsen, onko ruokailuni ja elämäni malli siihen syypää, vai onko vaan geenit hyvää sorttia.
Jospa tästä joku löytää kirjoittamista, sitä odotan.

Kiva mdk.mdk että ilmaannuit ketjuun, piristysruisketta kaivattiinkin, muistissani aina huumoria viestisi on sisältänyt ja niistä hymyn huulille aina saa.
Mielikuvani taas vahvistui, tarmokas nainen, kaikki esteet tieltäsi poistaen, olet rikasta elämää viettänyt kertomisesi on sen kuvan antanut vuosien saatossa.
Minullakin on nuo polvituet, mutta hankalaksi koen ja usein "unohdan" ne vetää polvien suojaksi, ehkä väärää kokoa ovat.
Tukisukkia en omista, jalkani ei koskaan ole turvonneet, onneksi sekin harmi on pysynyt pois.
Onpa tavoitteesi aika pitkään eläen asetettu, mutta en yhtään epäile etteikö se onnistuisi sinun elämän tavoilla.
Nuori kaveri huolehtimassa rinnalla, miksi ei onnistuisi, kerrassaan ihana sopimus.
Minä tuota 90 rajaa yritän tavoittaa, mutta jotenkin usko puuttuu siitä tavoittelusta, ei kuitenkaan kuin 2,5 vuotta olisi ponnisteltava.
Onnea minullakin on tuon itsenäisen elämän onnistumisista, itse määrään ja itse teen sen mitä jaksan, lapsetkin siihen tottuneet, tuskin muistavat kaikin ajoin olemassa oloani.
Yritän väliin jotakin säälipisteiden keruuta, mutta ei tuota tulosta, ovat oppineet siihen, että pärjään.

Nuo maalaukset mielessä joskus minullekin tulee, mutta telineen ja pensselit olen hävittänyt, maaleja kyllä vielä iso määrä tallessa, mutta aina jää vaan mietintään tuo, jospa vielä yrittäisin.
Katselen seinällä olevia tuotoksiani ja virheitä ja puutteita täynnä, se latistaa haluni palata tähän harrastukseen.
Kuuntelen Facebookista ihania laulajia keloilta, miten voikaan taitajia paljon maailma sisältävän, Japani ja Kiina heitä paljon tuottaa, jo pienestä lapsesta alkaen taidot esiin tulee.
Italia ja Turkki myös hyviä esiintyjiä tuottaa toinen toisen perään, varmaan monet muut maat, mutta kaikkea ei ehdi kuunnella, muutenkin menee liikaa aikaa näihin tietokoneen mahdollisuuksiin tutustumisissa.
Tieteen historian väläyksiä tilasin sähköpostiini, ja siellä vasta seurattavaa löytyykin.
Rikkautta on tämä tietojen löytyminen, mutta myös harmeja, lisää pelkoa tuottaa.

Tätä taas tänä aamuna, jospa joku kävisi kertomia lisäämässä ja päivä voisi ilolla täyttyä, emmekö tätä haluaisikin?

Lue lisää

Iltapäivää ! Mdk.Mdk kertoi hammastarinan..)) Lapset ovat selvästi kiinnostuneita hampaista, ainakin silloin kun ovat itse hampaidenvaihtumisiässä.

Minulla oli nuorena aukko hampaistossa: maitohampaan tilalle ei heti tullut pysyvää hammasta - se tuli paljon myöhemmin. . Aukkoon tehtiin jonkinlainen viritelmä en muista miksi sitä kutsuttiin. Joka tapauksessa väri ei mennyt ihan kohdalleen ja valehammas kyllä erottui rivistössä.
Kun olin päiväkodissa töissä,lapset kiinnostuivat hampaistani, tuomio oli seuraava:"sulla on eri värinen hammas, sä et ole pessyt hampaitasi"..))

Hienoa, että meillä nyt on hammashuolto kunnossa lasten kohdalla - vai onko ? Valistus ei taida enää toimia toivotusti: karkkia syödään ja limua juodaan, eikös vasta saatu poistettua karkkiautomaatitkin kouluista ?

Itse olen tyytyväinen siitä, ettei minulla (enää) juurikaan ole makeannälkää. Tai no. Yleensä kun jotakin vakuutan, käy niin, että joudun perumaan sanani.,)) Pannukakkua ajattelin tänään tehdä, kun maitoa on ylimäärä.

Omaa hampaistoani on ilmeisesti suojellut runsas syljen eritys - niin ovat hammashoitajat tulkinneet ja tietysti tupakoimattomuus. Kuulemma syljen laatukin voi vaikuttaa reikiintymiseen.

Pariin päivään ei ole ulos ollut asiaa sade ja navakka tuuli pitivät sisällä.
Nyt pääsin sentään tutulle metsälenkilleni.
Ei ollut juuri väkeä liikkeellä, yksi koiraihminen vain ja kiva juttuhetki syntyi hänen kanssaan: vaivat ja elämisen puitteet tuli tilitettyä..))
Koira oli ilmeisen iäkäs, 11 vuotta omistaja ilmoitti sen iäksi.

Kertoi myös, että koira ei ota kontaktia kaikkiin kulkijoihin, minä kelpasin..))
Tuttavuus pojan koiran kanssa on ilmeisesti tehnyt minusta kelvollisen muidenkin koirien kaveriksi...

Olen jo ehtinyt katsoa yhden jakson La Promesastakin. Aina siinä jotakin uutta ja kuohuttavaakin tapahtuu..))
Oikeastaan tuo Janan tapakoulutus kuvaa luokkaeroja paremmin kuin tähänastiset jaksot. Anilin kreivi joutui nyt syntipukiksi, vaikka niin nätin kirjeen kirjoitti Catalinalle ja otti "täyden vastuun" häiden peruuntumisesta..))

Olen yrittänyt tehdä itestäni aamuvirkkua: "illan virkku, aamun torkku - se tapa talon hävittää" - niinhän se oli ? Vaikka iltayön tunnit ovat minulle olleet eräänlaisia hiljaisuuden retriittejä, niiden hinnaksi on tainnut tulla nuo kankeat, nihkeät aamut, mistä en kyllä tykkää ollenkaan.
Toiveikkaampi, uteliaampi, toimeliaampi, olen näköjään huonosti nukutun yön jälkeen..))
Hyvää päivää itse kullekin,
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Taukoa sateesta ja maanantai viimeinen kesäkuun päivä, kesää odotellen olemme jo heinäkuun kynnyksellä.
Vettä on nyt varmasti runsaasti, kestää pienen hellejaksonkin, jos nyt vihdoin sekin tukisi.
Tätä se on , valitusta sateesta kohta ehkä helteestä, aina näitä epäkohtia löytyy.

Minä en oikein osaa kirjoittaa mistään, etteikö vikaan satu ja joku ärsyyntyy.
Varmaan ihan oikeassa olet ano noiden mehujenkin vaikutuksesta, mutta omalla kohdallani ei hampaat makeudesta kärsi, jo aikoja sitten hampaani menetin.
Ei ollut sota-aikana, ei jälkeenkään, monia vuosia elettiin ilman makeisia millä hampaat pilalle olisi saanut, ehkä ravinon yksipuolisuus sen teki.
Myös hedelmät puuttui ja purkista vitamiinjä ei tarjoiltu, se oli sitä aikaa.
Vielä vuonna -56, kun naimisiin menin, oli puutetta monesta asiasta, mutta selvitty on tähän aikaan, missä kaikkea on yli hypäten.
Minulle on iskostunut tapa, että syön makeaa kun mieli tekee, sama suolankin kanssa, pitkä elämäni jo on, sattukoon mitä sattuu, se ei ole minun vallassa.
Tämä aika ei kaikessa hyvää anna on jatkuvaa pelottelua milloin syömisistä tai pankissa mahdollisista olevista euroista, kaikesta varoittelusta huolimatta harmeja syntyy, sairaudet lisääntyy kaikesta huolenpidosta huolimatta.
Kaikista huonoista tavoistani huolimatta, olen terveenä elänyt, lääkäriä harvakseen tarvitsen, onko ruokailuni ja elämäni malli siihen syypää, vai onko vaan geenit hyvää sorttia.
Jospa tästä joku löytää kirjoittamista, sitä odotan.

Kiva mdk.mdk että ilmaannuit ketjuun, piristysruisketta kaivattiinkin, muistissani aina huumoria viestisi on sisältänyt ja niistä hymyn huulille aina saa.
Mielikuvani taas vahvistui, tarmokas nainen, kaikki esteet tieltäsi poistaen, olet rikasta elämää viettänyt kertomisesi on sen kuvan antanut vuosien saatossa.
Minullakin on nuo polvituet, mutta hankalaksi koen ja usein "unohdan" ne vetää polvien suojaksi, ehkä väärää kokoa ovat.
Tukisukkia en omista, jalkani ei koskaan ole turvonneet, onneksi sekin harmi on pysynyt pois.
Onpa tavoitteesi aika pitkään eläen asetettu, mutta en yhtään epäile etteikö se onnistuisi sinun elämän tavoilla.
Nuori kaveri huolehtimassa rinnalla, miksi ei onnistuisi, kerrassaan ihana sopimus.
Minä tuota 90 rajaa yritän tavoittaa, mutta jotenkin usko puuttuu siitä tavoittelusta, ei kuitenkaan kuin 2,5 vuotta olisi ponnisteltava.
Onnea minullakin on tuon itsenäisen elämän onnistumisista, itse määrään ja itse teen sen mitä jaksan, lapsetkin siihen tottuneet, tuskin muistavat kaikin ajoin olemassa oloani.
Yritän väliin jotakin säälipisteiden keruuta, mutta ei tuota tulosta, ovat oppineet siihen, että pärjään.

Nuo maalaukset mielessä joskus minullekin tulee, mutta telineen ja pensselit olen hävittänyt, maaleja kyllä vielä iso määrä tallessa, mutta aina jää vaan mietintään tuo, jospa vielä yrittäisin.
Katselen seinällä olevia tuotoksiani ja virheitä ja puutteita täynnä, se latistaa haluni palata tähän harrastukseen.
Kuuntelen Facebookista ihania laulajia keloilta, miten voikaan taitajia paljon maailma sisältävän, Japani ja Kiina heitä paljon tuottaa, jo pienestä lapsesta alkaen taidot esiin tulee.
Italia ja Turkki myös hyviä esiintyjiä tuottaa toinen toisen perään, varmaan monet muut maat, mutta kaikkea ei ehdi kuunnella, muutenkin menee liikaa aikaa näihin tietokoneen mahdollisuuksiin tutustumisissa.
Tieteen historian väläyksiä tilasin sähköpostiini, ja siellä vasta seurattavaa löytyykin.
Rikkautta on tämä tietojen löytyminen, mutta myös harmeja, lisää pelkoa tuottaa.

Tätä taas tänä aamuna, jospa joku kävisi kertomia lisäämässä ja päivä voisi ilolla täyttyä, emmekö tätä haluaisikin?

Lue lisää

Hil-la kertoi tavoitteena olevan 90 vuotta ja olen varma että voit siirtää tavoitetta kauemmaksikin!
Itse olen alkanut ajatella, että minäkin taidan olla vanha kun on pari ystävätärtä, joista toinen täyttää 105 vuotta 5. päivä ja toinen täyttää 103 vuotta syksyllä. Molemmat vielä aivan "järkeviä", varsinkin tuolla 105-vuotiaalla tuntuu olevan parempi muisti kuin minulla. Hänellä ei omien sanojensa mukaan ole muuta häiritsevää kuin kuulo ja näkö. Muuten hän käy joka päivä lenkillä rollaattori apuna, kaiken varalta.
Luultavasti teräsmummot ja -vaarit eivät enää ole yhtä harvinaisia kuin omassa lapsuudessa 40-luvulla. Muistan kun naapurin mummo täytti 100 vuotta, niin Suomen Yleisradio tuli haastattelemaan häntä pitkän iän salaisuudesta. Se oli erikoista siihen maailmanaikaan, että oikein radiossa...

Olen sanonut lääkäreille, että haluaisin nähdä 100-vuotispäiväni, mutta ehkä tarvitsen vetoapua loppusuoralla. 100-vuotispäivän jälkeen ei sitten ole enää väliä. Bileet veljen pojan kanssa on pidetty, ja maha on täytekakkua täynnä, mansikkakakkua!

demeter1 kirjoitti:

Iltapäivää ! Mdk.Mdk kertoi hammastarinan..)) Lapset ovat selvästi kiinnostuneita hampaista, ainakin silloin kun ovat itse hampaidenvaihtumisiässä.

Minulla oli nuorena aukko hampaistossa: maitohampaan tilalle ei heti tullut pysyvää hammasta - se tuli paljon myöhemmin. . Aukkoon tehtiin jonkinlainen viritelmä en muista miksi sitä kutsuttiin. Joka tapauksessa väri ei mennyt ihan kohdalleen ja valehammas kyllä erottui rivistössä.
Kun olin päiväkodissa töissä,lapset kiinnostuivat hampaistani, tuomio oli seuraava:"sulla on eri värinen hammas, sä et ole pessyt hampaitasi"..))

Hienoa, että meillä nyt on hammashuolto kunnossa lasten kohdalla - vai onko ? Valistus ei taida enää toimia toivotusti: karkkia syödään ja limua juodaan, eikös vasta saatu poistettua karkkiautomaatitkin kouluista ?

Itse olen tyytyväinen siitä, ettei minulla (enää) juurikaan ole makeannälkää. Tai no. Yleensä kun jotakin vakuutan, käy niin, että joudun perumaan sanani.,)) Pannukakkua ajattelin tänään tehdä, kun maitoa on ylimäärä.

Omaa hampaistoani on ilmeisesti suojellut runsas syljen eritys - niin ovat hammashoitajat tulkinneet ja tietysti tupakoimattomuus. Kuulemma syljen laatukin voi vaikuttaa reikiintymiseen.

Pariin päivään ei ole ulos ollut asiaa sade ja navakka tuuli pitivät sisällä.
Nyt pääsin sentään tutulle metsälenkilleni.
Ei ollut juuri väkeä liikkeellä, yksi koiraihminen vain ja kiva juttuhetki syntyi hänen kanssaan: vaivat ja elämisen puitteet tuli tilitettyä..))
Koira oli ilmeisen iäkäs, 11 vuotta omistaja ilmoitti sen iäksi.

Kertoi myös, että koira ei ota kontaktia kaikkiin kulkijoihin, minä kelpasin..))
Tuttavuus pojan koiran kanssa on ilmeisesti tehnyt minusta kelvollisen muidenkin koirien kaveriksi...

Olen jo ehtinyt katsoa yhden jakson La Promesastakin. Aina siinä jotakin uutta ja kuohuttavaakin tapahtuu..))
Oikeastaan tuo Janan tapakoulutus kuvaa luokkaeroja paremmin kuin tähänastiset jaksot. Anilin kreivi joutui nyt syntipukiksi, vaikka niin nätin kirjeen kirjoitti Catalinalle ja otti "täyden vastuun" häiden peruuntumisesta..))

Olen yrittänyt tehdä itestäni aamuvirkkua: "illan virkku, aamun torkku - se tapa talon hävittää" - niinhän se oli ? Vaikka iltayön tunnit ovat minulle olleet eräänlaisia hiljaisuuden retriittejä, niiden hinnaksi on tainnut tulla nuo kankeat, nihkeät aamut, mistä en kyllä tykkää ollenkaan.
Toiveikkaampi, uteliaampi, toimeliaampi, olen näköjään huonosti nukutun yön jälkeen..))
Hyvää päivää itse kullekin,
demeter1

Lue lisää

Hammasjutuista puheenollen muistan, että kun pojalleni tuli ensimmäiset hampaat, niin ne olivat yläleuan etuhampaat ennenkuin vastaavat alahampaat tulivat esille. Hän oli oikea hymypoika ja herätti huomiota pepsodenthymyllään. -

Tämä veljenpoikani on ollut aina kiinnostunut asioista, joista ei 4-vuotiaan luulisi kiinnostuvan, kuten esim. luonnosta ja ympäristön siistinä pitämisestä. Hän saattoi kerätä roskia lenkkipolun varrelta ja mutisi itsekseen: - En voi käsittää, kun tuolla tavalla luontoa roskitetaan... Mutta vanhemmat voivat vaikuttaa aivan pieniinkin lapsiin, kertomalla asioista lapsen tasolle sopivassa muodossa. Ei ihme, että poika tänä päivänä on aikeissa muuttaa Aasiaan, jossa aloitetaan suomalaisin voimin luontoprojekti.

Hil-la kirjoitti:

Taukoa sateesta ja maanantai viimeinen kesäkuun päivä, kesää odotellen olemme jo heinäkuun kynnyksellä.
Vettä on nyt varmasti runsaasti, kestää pienen hellejaksonkin, jos nyt vihdoin sekin tukisi.
Tätä se on , valitusta sateesta kohta ehkä helteestä, aina näitä epäkohtia löytyy.

Minä en oikein osaa kirjoittaa mistään, etteikö vikaan satu ja joku ärsyyntyy.
Varmaan ihan oikeassa olet ano noiden mehujenkin vaikutuksesta, mutta omalla kohdallani ei hampaat makeudesta kärsi, jo aikoja sitten hampaani menetin.
Ei ollut sota-aikana, ei jälkeenkään, monia vuosia elettiin ilman makeisia millä hampaat pilalle olisi saanut, ehkä ravinon yksipuolisuus sen teki.
Myös hedelmät puuttui ja purkista vitamiinjä ei tarjoiltu, se oli sitä aikaa.
Vielä vuonna -56, kun naimisiin menin, oli puutetta monesta asiasta, mutta selvitty on tähän aikaan, missä kaikkea on yli hypäten.
Minulle on iskostunut tapa, että syön makeaa kun mieli tekee, sama suolankin kanssa, pitkä elämäni jo on, sattukoon mitä sattuu, se ei ole minun vallassa.
Tämä aika ei kaikessa hyvää anna on jatkuvaa pelottelua milloin syömisistä tai pankissa mahdollisista olevista euroista, kaikesta varoittelusta huolimatta harmeja syntyy, sairaudet lisääntyy kaikesta huolenpidosta huolimatta.
Kaikista huonoista tavoistani huolimatta, olen terveenä elänyt, lääkäriä harvakseen tarvitsen, onko ruokailuni ja elämäni malli siihen syypää, vai onko vaan geenit hyvää sorttia.
Jospa tästä joku löytää kirjoittamista, sitä odotan.

Kiva mdk.mdk että ilmaannuit ketjuun, piristysruisketta kaivattiinkin, muistissani aina huumoria viestisi on sisältänyt ja niistä hymyn huulille aina saa.
Mielikuvani taas vahvistui, tarmokas nainen, kaikki esteet tieltäsi poistaen, olet rikasta elämää viettänyt kertomisesi on sen kuvan antanut vuosien saatossa.
Minullakin on nuo polvituet, mutta hankalaksi koen ja usein "unohdan" ne vetää polvien suojaksi, ehkä väärää kokoa ovat.
Tukisukkia en omista, jalkani ei koskaan ole turvonneet, onneksi sekin harmi on pysynyt pois.
Onpa tavoitteesi aika pitkään eläen asetettu, mutta en yhtään epäile etteikö se onnistuisi sinun elämän tavoilla.
Nuori kaveri huolehtimassa rinnalla, miksi ei onnistuisi, kerrassaan ihana sopimus.
Minä tuota 90 rajaa yritän tavoittaa, mutta jotenkin usko puuttuu siitä tavoittelusta, ei kuitenkaan kuin 2,5 vuotta olisi ponnisteltava.
Onnea minullakin on tuon itsenäisen elämän onnistumisista, itse määrään ja itse teen sen mitä jaksan, lapsetkin siihen tottuneet, tuskin muistavat kaikin ajoin olemassa oloani.
Yritän väliin jotakin säälipisteiden keruuta, mutta ei tuota tulosta, ovat oppineet siihen, että pärjään.

Nuo maalaukset mielessä joskus minullekin tulee, mutta telineen ja pensselit olen hävittänyt, maaleja kyllä vielä iso määrä tallessa, mutta aina jää vaan mietintään tuo, jospa vielä yrittäisin.
Katselen seinällä olevia tuotoksiani ja virheitä ja puutteita täynnä, se latistaa haluni palata tähän harrastukseen.
Kuuntelen Facebookista ihania laulajia keloilta, miten voikaan taitajia paljon maailma sisältävän, Japani ja Kiina heitä paljon tuottaa, jo pienestä lapsesta alkaen taidot esiin tulee.
Italia ja Turkki myös hyviä esiintyjiä tuottaa toinen toisen perään, varmaan monet muut maat, mutta kaikkea ei ehdi kuunnella, muutenkin menee liikaa aikaa näihin tietokoneen mahdollisuuksiin tutustumisissa.
Tieteen historian väläyksiä tilasin sähköpostiini, ja siellä vasta seurattavaa löytyykin.
Rikkautta on tämä tietojen löytyminen, mutta myös harmeja, lisää pelkoa tuottaa.

Tätä taas tänä aamuna, jospa joku kävisi kertomia lisäämässä ja päivä voisi ilolla täyttyä, emmekö tätä haluaisikin?

Lue lisää

Hyvät huomenet täältä naapurista!

Tämän mummun päivä alkoi jo 6 hujakoilla. Olin saanut säävaroituksen, että suattaa tulla poutoo ja lämmintä. Espanjassahan tuntuu olevan jo niin lämmintä, että vastat vaan esille ja kylpeä ropsuttamaan puistojen penkeille!

Kesäaamuisin lähden aina aikaisin lenkille, ennenkuin tulee liian lämmintä. Olen lähtenyt aikaisempina vuosina liikkeelle ehkä jo 4 aikaan ja silloin en ole ollut yksin, vaan suurille jalkapallokentille on ilmaantunut jäniksiä. Parin, kolmen vuoden aikana otin niistä kuvia, koska ne kesyyntyivät aikaiseen kulkijaan niin paljon, että pääsin aika lähelle. Kentällä oli myös jalkapallomaaleja ja joskus oli niin hyvä onni, että sain kokonaisen "joukkueen" kuvaan maalin läheisyydessä. Niillä on säännölliset ruokailuajat.

Kerran sattui kivasti, että olin aikaisella aamulenkillä, oli papiljotitkin päässä, sillä tiesin, ettei muita lenkkeilijöitä ollut liikkeellä. Istahdin reitin varrella olevalle penkille ja selailin kännykkää, kun näin silmäkulmasta että poliisiauto tuli vasemmalta. Nousin ja lähdin jatkamaan matkaa kotiin päin. Poliisiauto ajoi perässä hiljaa. - Arvasin, että he epäilivät, että olen karannut vanhustentalolta, joka on asuinpaikkani p-alueen toisella puolella. Heillä oli selvät tuntomerkit: vanha nainen, papiljotit päässä, aamu-yöstä liikenteessä... Puuttui vaan aino-tohvelit tupsuineen, niin asia olisi ollut selvä! :) Kävelin tökkinä vanhustentalon ohi ja jatkoin matkaa omalle ovelle, poliisit edelleen perässäni, avasin ulko-oven ja vilkutin poliiseille. He hymyilivät takaisin ja jatkoivat kierrostaan.

Tänä aamuna kun lähdin lenkille, varustauduin viimeisen muodin mukaisiin "purjehousuihin". Niissä on niin leveät lahkeet, että yhteen lahkeeseen mahtuu kaksi laihaa ihmistä. :) Ajattelin, että jos maailma ahdistaa, niin ei ainakaan housut kiristä ja toivoin pientä tuulen virettä matkaan, kun lähdin "purjehtimaan". - Tapasin harakanpoikasen heti alkumatkasta ja räkätin sille. Se räkätti takaisin ja niin siinä vuoropuhelimme hetken aikaa, harakka hypähteli ketterästi vierelläni. Vuoropuhelu katkesi, kun oikealta syöksyi pieni koira iloisena kimppuuni. En ollut nähnyt ketään kun kävelin aurinko suoraan silmissäni. - Koiran emäntä oli pieni kiharapäinen tyttö, joka yritti vetää koiraansa takaisin. Taputtelin siinä koiraa ja jututin tyttöä. Kysyin oliko hän saanut koiran ehkä syntymäpäivälahjaksi. Hän kertoi saaneensa sen jo silloin kun hän täytti viisi vuotta. Nyt hän oli jo KAHDEKSAN. Koira ei kasvakaan isommaksi. Sen nimi on Zaza.
On aina tyytyväinen olo kun saa lenkin tehtyä. Tiedän, että nämä aamulenkit antavat energiaa ja teenkin aina tärkeimmät jutut aamusta, kun "energiapiikki" on korkeimmillaan.

Sitä "piikkiä" tarvitsin heti kun tulin ulko-ovelelni ja näin lokin p****t parvekkeen ikkunassa, jotka vähän aikaa sitten oli pessyt. Minulla on koirapatsas parvekkeella vahtina, mutta oli siirtänyt sen toiseen paikkaan ikkunanpesun jälkeen. Lokit varmaan ihmettelivät, minne se rakki on hävinnyt ja jättivät visiittinsä merkiksi käyntikortteja ikkunaan. - Ajattelin, että jos en pese niitä nyt pois, niin ne jäävät siihen koko kesäksi. Ja niin teinkin, pesin p****t pois ja siirsin koiran takaisin pöydälle "vahtimaan". - Antaas kattoo, kuinka kauan vahti toimii!

Minun dementiacenter vieras tuleekin vasta huomenna. Odotan mielenkiinnolla, jos tehdään testejä. Sisko sanoi, että saan varmaan piirtää kellon. Ajattelin että minäpä piirrän käkikellon, kun olen aika hyvä piirtämään! Tai pohojanmaalaisen kaappikellon. :)
Hauskuuksia horisontissa!

Lämmintä päivää ja hyvää mieltä kaikille!

demeter1 kirjoitti:

Iltapäivää ! Mdk.Mdk kertoi hammastarinan..)) Lapset ovat selvästi kiinnostuneita hampaista, ainakin silloin kun ovat itse hampaidenvaihtumisiässä.

Minulla oli nuorena aukko hampaistossa: maitohampaan tilalle ei heti tullut pysyvää hammasta - se tuli paljon myöhemmin. . Aukkoon tehtiin jonkinlainen viritelmä en muista miksi sitä kutsuttiin. Joka tapauksessa väri ei mennyt ihan kohdalleen ja valehammas kyllä erottui rivistössä.
Kun olin päiväkodissa töissä,lapset kiinnostuivat hampaistani, tuomio oli seuraava:"sulla on eri värinen hammas, sä et ole pessyt hampaitasi"..))

Hienoa, että meillä nyt on hammashuolto kunnossa lasten kohdalla - vai onko ? Valistus ei taida enää toimia toivotusti: karkkia syödään ja limua juodaan, eikös vasta saatu poistettua karkkiautomaatitkin kouluista ?

Itse olen tyytyväinen siitä, ettei minulla (enää) juurikaan ole makeannälkää. Tai no. Yleensä kun jotakin vakuutan, käy niin, että joudun perumaan sanani.,)) Pannukakkua ajattelin tänään tehdä, kun maitoa on ylimäärä.

Omaa hampaistoani on ilmeisesti suojellut runsas syljen eritys - niin ovat hammashoitajat tulkinneet ja tietysti tupakoimattomuus. Kuulemma syljen laatukin voi vaikuttaa reikiintymiseen.

Pariin päivään ei ole ulos ollut asiaa sade ja navakka tuuli pitivät sisällä.
Nyt pääsin sentään tutulle metsälenkilleni.
Ei ollut juuri väkeä liikkeellä, yksi koiraihminen vain ja kiva juttuhetki syntyi hänen kanssaan: vaivat ja elämisen puitteet tuli tilitettyä..))
Koira oli ilmeisen iäkäs, 11 vuotta omistaja ilmoitti sen iäksi.

Kertoi myös, että koira ei ota kontaktia kaikkiin kulkijoihin, minä kelpasin..))
Tuttavuus pojan koiran kanssa on ilmeisesti tehnyt minusta kelvollisen muidenkin koirien kaveriksi...

Olen jo ehtinyt katsoa yhden jakson La Promesastakin. Aina siinä jotakin uutta ja kuohuttavaakin tapahtuu..))
Oikeastaan tuo Janan tapakoulutus kuvaa luokkaeroja paremmin kuin tähänastiset jaksot. Anilin kreivi joutui nyt syntipukiksi, vaikka niin nätin kirjeen kirjoitti Catalinalle ja otti "täyden vastuun" häiden peruuntumisesta..))

Olen yrittänyt tehdä itestäni aamuvirkkua: "illan virkku, aamun torkku - se tapa talon hävittää" - niinhän se oli ? Vaikka iltayön tunnit ovat minulle olleet eräänlaisia hiljaisuuden retriittejä, niiden hinnaksi on tainnut tulla nuo kankeat, nihkeät aamut, mistä en kyllä tykkää ollenkaan.
Toiveikkaampi, uteliaampi, toimeliaampi, olen näköjään huonosti nukutun yön jälkeen..))
Hyvää päivää itse kullekin,
demeter1

Lue lisää

Vielä hieman hammasjuttua. Demeter 1, olit oikeassa, ett lapset ovat tarkkasilmäisiä ja huomaavat jopa hampaatkin.
Veljen poikani, jonka kanssa aion pitää vuosituhannen bileet, oli nähnyt, että mummo oli ottanut hampaat pois, pessyt ne ja laittanut takaisin suuhunsa. Poika oli joka käynnillä halunnut mummon tekevän hammastempun ja pyytänyt häntä näyttämään "jekutushampaitaan"! :D -

mdk.mdk kirjoitti:

Hyvät huomenet täältä naapurista!

Tämän mummun päivä alkoi jo 6 hujakoilla. Olin saanut säävaroituksen, että suattaa tulla poutoo ja lämmintä. Espanjassahan tuntuu olevan jo niin lämmintä, että vastat vaan esille ja kylpeä ropsuttamaan puistojen penkeille!

Kesäaamuisin lähden aina aikaisin lenkille, ennenkuin tulee liian lämmintä. Olen lähtenyt aikaisempina vuosina liikkeelle ehkä jo 4 aikaan ja silloin en ole ollut yksin, vaan suurille jalkapallokentille on ilmaantunut jäniksiä. Parin, kolmen vuoden aikana otin niistä kuvia, koska ne kesyyntyivät aikaiseen kulkijaan niin paljon, että pääsin aika lähelle. Kentällä oli myös jalkapallomaaleja ja joskus oli niin hyvä onni, että sain kokonaisen "joukkueen" kuvaan maalin läheisyydessä. Niillä on säännölliset ruokailuajat.

Kerran sattui kivasti, että olin aikaisella aamulenkillä, oli papiljotitkin päässä, sillä tiesin, ettei muita lenkkeilijöitä ollut liikkeellä. Istahdin reitin varrella olevalle penkille ja selailin kännykkää, kun näin silmäkulmasta että poliisiauto tuli vasemmalta. Nousin ja lähdin jatkamaan matkaa kotiin päin. Poliisiauto ajoi perässä hiljaa. - Arvasin, että he epäilivät, että olen karannut vanhustentalolta, joka on asuinpaikkani p-alueen toisella puolella. Heillä oli selvät tuntomerkit: vanha nainen, papiljotit päässä, aamu-yöstä liikenteessä... Puuttui vaan aino-tohvelit tupsuineen, niin asia olisi ollut selvä! :) Kävelin tökkinä vanhustentalon ohi ja jatkoin matkaa omalle ovelle, poliisit edelleen perässäni, avasin ulko-oven ja vilkutin poliiseille. He hymyilivät takaisin ja jatkoivat kierrostaan.

Tänä aamuna kun lähdin lenkille, varustauduin viimeisen muodin mukaisiin "purjehousuihin". Niissä on niin leveät lahkeet, että yhteen lahkeeseen mahtuu kaksi laihaa ihmistä. :) Ajattelin, että jos maailma ahdistaa, niin ei ainakaan housut kiristä ja toivoin pientä tuulen virettä matkaan, kun lähdin "purjehtimaan". - Tapasin harakanpoikasen heti alkumatkasta ja räkätin sille. Se räkätti takaisin ja niin siinä vuoropuhelimme hetken aikaa, harakka hypähteli ketterästi vierelläni. Vuoropuhelu katkesi, kun oikealta syöksyi pieni koira iloisena kimppuuni. En ollut nähnyt ketään kun kävelin aurinko suoraan silmissäni. - Koiran emäntä oli pieni kiharapäinen tyttö, joka yritti vetää koiraansa takaisin. Taputtelin siinä koiraa ja jututin tyttöä. Kysyin oliko hän saanut koiran ehkä syntymäpäivälahjaksi. Hän kertoi saaneensa sen jo silloin kun hän täytti viisi vuotta. Nyt hän oli jo KAHDEKSAN. Koira ei kasvakaan isommaksi. Sen nimi on Zaza.
On aina tyytyväinen olo kun saa lenkin tehtyä. Tiedän, että nämä aamulenkit antavat energiaa ja teenkin aina tärkeimmät jutut aamusta, kun "energiapiikki" on korkeimmillaan.

Sitä "piikkiä" tarvitsin heti kun tulin ulko-ovelelni ja näin lokin p****t parvekkeen ikkunassa, jotka vähän aikaa sitten oli pessyt. Minulla on koirapatsas parvekkeella vahtina, mutta oli siirtänyt sen toiseen paikkaan ikkunanpesun jälkeen. Lokit varmaan ihmettelivät, minne se rakki on hävinnyt ja jättivät visiittinsä merkiksi käyntikortteja ikkunaan. - Ajattelin, että jos en pese niitä nyt pois, niin ne jäävät siihen koko kesäksi. Ja niin teinkin, pesin p****t pois ja siirsin koiran takaisin pöydälle "vahtimaan". - Antaas kattoo, kuinka kauan vahti toimii!

Minun dementiacenter vieras tuleekin vasta huomenna. Odotan mielenkiinnolla, jos tehdään testejä. Sisko sanoi, että saan varmaan piirtää kellon. Ajattelin että minäpä piirrän käkikellon, kun olen aika hyvä piirtämään! Tai pohojanmaalaisen kaappikellon. :)
Hauskuuksia horisontissa!

Lämmintä päivää ja hyvää mieltä kaikille!

Lue lisää

No niin, ensimmäinen dementiatarkastus läpikäyty 2.7.2025. Täytyy oikein aikakirjoihin leimata.

Ei mitään hätää, useimmilla ikäihmisillä elämä menee samanlaista rataa kuin minullakin,
kertoi testin tekijä.
Niinhän siinä kävi, että lopulta tuli esille paperi, mihin minun piti piirtää kello näyttämään ajan kymmenen yli yksitoista, - Piirsin käkikellon vitjoineen kaikkineen, kävyt vitjojen päihin
ja viisarit oikeaan asentoon, ihan kuin olin aikonutkin, jos kelloa piirrätetään. Käen luukku pysyi kiinni. Tärkeintä oli, että numerot tulivat oikeisiin paikkoihin kellontaulussa.

Lopuksi pyysi vieraani arvailemaan mitä kello on sillä hetkellä oikeasti. Arvailin, että se
on varmaankin 11.30 hujakoilla. Ja se oli tasan tarkkaan 11.30! Minulla on sellainen sisäänrakennettu ajan taju. Kun aamulla herään, niin tiedän aika tarkkaan mitä kello on.

Vierailu kesti pari tuntia hauskoissa merkeissä. Sain ensin kertoa värikkäästä elämästäni taustatiedoiksi, ennenkuin testit aloitettiin. Turvallisuuskysymykset käytiin läpi.
Vaikka oli kiva vierailu, niin vieraan lähdettyä menin kiireesti ottamaan rennot nokoset.

Pieni tiedotusisku Palomalle: Sulasalmen "Vieras kaikkialla" on luettu. Jos kirjaa mittaa sillä, miten paljon ajatuksia se saa liikkeelle lukijan päässä niin tämä oli kyllä hyvä kirja..))

Jos oli autofiktio, niin ehkä vähän liikaa omakehua, mutta hyvin kävi esimerkiksi siitä, millä edellytyksllä "vieraassa maassa" voi pärjätä. Ja sympaattinenhan päähenkilö oli.

Paluumuuttajan vastaanotto kotimaassa oli karu, mutta täysin uskottava: eli tuttu teema: "ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät" ja tuntuu, että näihin vastapareihin on sisäänrakennettu jääneiden kaunaisuus ja lähteneiden pettymys siitä, että omat valinnat eivät saa ymmärrystä
muilta vaan tekevät ulkopuoliseksi.
Kirjasta voisi kyllä kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä toisella kertaa...

Tulikärpäset on nyt tullut kirjastoon, kohta pääsen sitä lukemaan.
Voimia uusiin haasteisin,
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Pieni tiedotusisku Palomalle: Sulasalmen "Vieras kaikkialla" on luettu. Jos kirjaa mittaa sillä, miten paljon ajatuksia se saa liikkeelle lukijan päässä niin tämä oli kyllä hyvä kirja..))

Jos oli autofiktio, niin ehkä vähän liikaa omakehua, mutta hyvin kävi esimerkiksi siitä, millä edellytyksllä "vieraassa maassa" voi pärjätä. Ja sympaattinenhan päähenkilö oli.

Paluumuuttajan vastaanotto kotimaassa oli karu, mutta täysin uskottava: eli tuttu teema: "ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät" ja tuntuu, että näihin vastapareihin on sisäänrakennettu jääneiden kaunaisuus ja lähteneiden pettymys siitä, että omat valinnat eivät saa ymmärrystä
muilta vaan tekevät ulkopuoliseksi.
Kirjasta voisi kyllä kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä toisella kertaa...

Tulikärpäset on nyt tullut kirjastoon, kohta pääsen sitä lukemaan.
Voimia uusiin haasteisin,
demeter1

Lue lisää

Autofiktio se kyllä on minun mielestäni ainakin; Sulasalmenhan olen tavannutkin ja on se aika ekstrovertti tyyppi. Minua kiinnosti tuo äijäperspektiivi: luen harvoin miesten kirjoittamaa autofiktiota tai muistelmia
Kesälukemiseksi Tulikärpästen polku on varmaanihan ok: onhan siinä painavampaakin asiaa. ,mutta periaatteessa kasvu-ja seikkailukertomus.

Luin juuri loppuun Allenden Nimeni on Emilia del Vallen. Ei parasta Allenden tuotannosta,, mutta ei huoinointakaan. Onkohan muuten jotenkin aikamme ilmiö että kirjoitamme monet juuri luontoon palaamisesta, ihmisen ja luonnon symbioosista ja identiteetistä?
Leppoisia kesäpäiviä ja jaksamisia,
P

Sinähän se paasasit, että suomalaiset ei noudata ravintosuosituksia!!!

Kuinka sinäkin kuitenkin sairas olet, kun aina osaat muita ohjata.
Kai se Hilla osaa itse arvioida ketä kuuntelee ja mitä ohjeita noudattaa.
Vanhempi on kuin sinä! Tervettä elämää elänyt. Tuskin enää tietämätön mistään ravintoasioista!

Pieni on harmisi, mutta yritän muistaa, ei nonstoppia, löytyykö tällä kertaa jotain muuta???

Tänä päivänä olen nauranut mahani kipeäksi, kun keksin Matti Nykäsen sitaatit netillä. Matti oli kaveri, joka osasi käyttää huumoria "pehmikkeenä" kun elämä oli kovakourainen häntä kohtaan,
tyyliin: "Nyt ei lähtenyt lapasesta, vaan meni jalat alta!"

Ajattelin, että tätä viimeksimainittua sitaattia olisin voinut käyttää pari vuotta sitten, kun yritin juosta bussin perässä pysäkille, puolisokeana sairaala-alueella ja kompastuin jalkakäytävän reunaan. Kaaduin asfaltille ja yritin ehtiä kääntää päätä niin, että en menisi suoraan silmälaseineni kenttään. Mutta menin kuitenkin ja rillit särkyivät. Verta tuli ja olin kuin teurastamon työläinen verisissä valkoisissa farkuissa. - Hetkessä oli kuitenkin auttavaisia ihmisiä ympärillä. Eräs nuori äiti kaivoi lastenvaunusta nipun käsipyyhkeitä, joilla yritin kuivata naamaani ja vaatteita. Seuraava bussikin tuli sopivasti. Istuin vapaalle paikalle ja kuivailin välillä verta naamastani. Paperiset pyyhkeet olivat märkiä ja veren kyllästämiä. Ykskaks tuli olkani yli uusi nippu puhtaita pyyhkeitä ja huomasin että se nuori äiti istui takanani ja seurasi tilannetta. -

Niin selvisin kotiin ja kotona oli vieras, joka oli ehtinyt tulla sillä aikaa. Veljeni oli liikkeellä Espanjasta Suomeen moottoripyörällä ja teki "välilaskun" luonani. Hän oli kauhuissaan kun näki minut verisenä ovella ja kysyi missä sinä olet ollut. Sanoin, että olin tappelunnujakassa kartsalla! Suomalaisuus nääs! :)

Mutta onhan siellä Matin sitaateissa veikeitäkin juttuja:
"Menin sauvakävelylle jäälle - ja opin avantouinnin!"

Illan kölläkettä!