liikuntahullun uhri

Olen joutunut pariin kertaan harvinaiseen liikuntahulluuden uhriksi.
En ole urheilija itse, mutta tapasin liikuntahulluja.
Heidän tarkoituksensa on innostaa jokainen raivolla liikunnan pariin.

Eläköitynyt nainen ei yhtään urheilullisella kehonrakenteella Virosta.
Hän nostaa punttia, polkupyöräilee ja valistaa kaikki tekemään samoin.
Hän on aggressiivisena asiassa, eikä anna rauhaa.

- "Olen itse aloittanut myöhään liikkumisen!" - hän julistaa ja repii kuntosalia

Nainen on pudonnut jo kerran talvella polkupyörästä, mutta ei se haita.

En kertonut kuinka sietämätön nainen on.

Vertasin naisen puheita oikeisiin urheilijoihin ja totesin itsekseni, että nainen puhuu kuitenkin liikaa, hänen sanansa ylittävät teot etuajassa.



Toinen urheiluhullu oli mies, joka jonkinlaisena terapiana 50 + harjoittaa itserääkkiä. Hän kontrolloi liikkumisensa ja syömisensä ankarasti ja kertoo siitä kaikille. Ongelma vain, että ei puheita voi kuunnella ikuisesti. Kun hän löysää jostakin, alkaa vaivalloinen itkun vuodatus, miten kaikki on todella huonosti maailmassa ja ainoa hyvä asia on liikkua enemmän vain. Hän kertoo kuinka laihtui ja menetti painoa.
Miehen yläkroppa on trimmattu, mutta kasvoilla on väsymystä, jota hän ei tunnusta.

Mentiin uimaan ja mies ui hitaiden naisten altaassa. En lähtenyt sanomaan mitään. Miehen lapset ovat uimareita ja tuttu nainen valmentaja. Puhutaan paljon tietoa uimisesti, mutta mies jatkaa sammakko uintia hitaassa tilassa naisten parina. Ihmettelen jälleen. Katselen miehen isoja olkapäitä. Mies ei pidä kiirettä ja pienen kierroksen jälkeen lopettaa uimisen. Mies kertoo tekevänsä kaiken vähän kerrallaan.
Tulin uhriksi kun en enää kuullut urheilun aiheita, koska ahdisti kaikki.