pelkää lopettaa puhumisen

psykologisesti huomattiin, että kun sosiaalinen kanssakäyminen loppuu, silloin voi olla raju mielialan pudotus, jota seuraa suuri epäily kaikesta sanotusta ja tehdystä, josta voi päätyä jopa itsetuhoisuuteen



siksi moni kieltäytyy jättämästä sosiaalisia tilanteita ja aina kun näkee ihmisen (omilla silmillään), hän menee puhumaan henkilön luokse ja tekee kaikkea mahdollista yhdessä, mitä tehdä voi, kuten hoitaa vuorotelleen hänen ja omia asioitaan, mitä pitäisi hoitaa, koska pahempi kuin käydä koko elämä läpi yhdessä, on jäädä aivan yksin jonnekin ja tuntea yksinäisyyttä


ennen jos ihmiset elivät selibaatissa, joka on yksi ongelma ihmiskunnalla, niin tänään, ketään ihmistä kadulla päästetään käsistä vapaaksi ennen kuin kaikki, ihan kaikki ihmisen halut, toiveet, aikomukset toteutuvat täydellisesti ja jonka jälkeen voidaan toisten antaa mennä, mutta sekin kuulostaa epätodelta, että annettaisiin mennä, koska se tuntuu pahalta ja siksi parempi on jäädä yhteen elämän loppuun asti, ainakin teoriassa

silloin voi käydä, että kaikki ihmiset menevät yhteen ryhmään enää kykenemättä eroamaan hetkeksikään toisistaan ja he jäävät seisomaan paikkaan yhteen liimautuneena ryhmänä oleskelleen yhdessä elämän loppuun asti kuolien, synnyttäen, syöden, sairastaen ja kaikkea

tästä juuri syntyy tahto menettää koviavaimia ja kotiovia, joita ei pidetä kiinni