Olen usein miettinyt, kumpi kaikkoaa ensin, seksi ja sen myötä läheisyys vai toisin päin.
Varmaankin tavallisin eron syy on juuri se, että hellyys(rakkaus?) on kadonnut jonnekin, vieden seksin mukanaan, tai päinvastoin.
Tästä seuraa se, että toinen lähtee vieraisiin onnea onkimaan, josta taas saadaan lisää syitä eroamiseen.
Varmaankin tavallisin eron syy on juuri se, että hellyys(rakkaus?) on kadonnut jonnekin, vieden seksin mukanaan, tai päinvastoin.
Tästä seuraa se, että toinen lähtee vieraisiin onnea onkimaan, josta taas saadaan lisää syitä eroamiseen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
SEKSI ENSIN SITTEN läheisyys!!!!!!!!!!!!!!
Pienenpienen kokemukseni mukaan läheisyys katoaa ensin.
Tulee jotain riitaa tms. joka jää sopimatta ja se viilentää välit. Meillä esmes mies saattoi tehdä aloitteen ja minä "annoin" vaikka mieltä korvensikin. Mutta sellaista päivittäistä hellittyelyä tai lähelläoloa ei sitten ollutkaan - seksiä saattoi olla "vanhalla painollaan".
olen itse pohtimassa näitä asioita ja miettinyt onko minulla riittävästi perusteita eroon. kaipaan tuskallisen paljon läheisyyttä ja hellyyttä. isäntä ei niitä luonnostaan anna. seksi ei ole koskaan sujunut meillä. joskin sitten sitä hyvää seksiä on löytynyt muualta....
Että kyllä ne molemmat lähtee... :(
toiseksi en ymmärrä miksi sitten pitää ottaa se 'helpomi' tie ja lähteä tuonne vieraisiin...kun pitäisi yrittää ottaa kainaloon.
Ihmettelee nuorimies.
Sitä minäkin olen ihmetellyt, että miksi korjata se läheisyyden ja seksin puute antamalla molempia jollekin toiselle.
Mielestäni järjestys on, ensin läheisyys sitten seksi. Siis katoavat. Ennen läheisyyttä on kuitenkin kadonnut jo luottamus ja kunnioituskin.
Kyllä sitä on voitu yrittää,mutta lopulta luovuttaa jos asiat eivät kummene.Toinen jos ei tule vastaan niin kyllä ne omatkin yritykset varmasti hiipuvat ajan kanssa.Ehkä moni suhde tarvii kriisin,vaikka sitten vieraissakäymisen kautta,jotta herääminen tapahtuu.Tai sitten suhteen lopettaminen.Muutos täytyy tulla tavalla tai toisella.
Voi olla että se on noin, mutta itselläni loppuisi koko into suhteesta esim. vieraissa käynnin jälkeen ja avaisin uuden sivun elämässäni seuraavan kanssa.
Läheisyys häipyy,ei suudella,ei kosketa kuin pakon edessä,ja kosketuksesta on tunne pois.Seksi toimii vielä koska vain silloin saa sen pienen läheisyydenpuuskan aikaiseksi,mutta sekin on muuttumassa pakkopullaksi,paineenpoistoksi ja harvenee.Perusseksiä,ei enää kokeiluja eikä hassutteluja sängyssä.Seksivaatteet katoavat laatikon kätköihin.Alastomuus tuntuu ahdistavalta toisen edessä.Silmistä näkee ettei kiinnosta.Seksin aikana ei suudella eikä paljon hyväillä,pakolliset kuviot että homman saa hoidettua.Puheet muuttuvat arkiasioiksi,ei enää keskusteluja seksin jälkeen.Nukkumaan mennään yleensä eri aikoihin.Saunassakaan ei enää keskustella.Yhdessä ei paljon käydä missään.Ärtymyskynnys matalalla.Hymyjä ei naamoilla näy.Ei lämmintä ilmettä silmissä.Ollaan omissa oloissaan.Arjen pyöritystä.
Tuntuu tosi tutulta, paitsi ettei sitä "hyvää seksiä" ole kait koskaan ollutkaan. Ja nyt on sekin loppunut tyystin...
Mitähän täällä enään teen??
...oli tämä aivan suoraan. Olen ollut jo pitkään ahdistunut, ja tunnen, että ero on vain ajan kysymys. Meillä on monia, monia syitä, ns "vikaa" molemmissa, en voi miestäni tietenkään yksin syyttää, kyllä tässä sopassa ollaan molemmat. Olen yrittänyt monella tapaa mutta aina tulee seinä vastaan, puheyhteys on melkein katki ja todellakin se ärsytyskynnys, varsinkin mieheni puolelta minuun, on melkein olematon. Teen ja sanon kaiken kokoajan väärin. Hän välttelee minua, ei katso silmiin ellen pyydä, vastaa olankohautuksilla ja jos puhuu niin on pelkkää huutoa. En enää jaksa yrittää. Mielestäni meillä on ollut läheisyyttäkin ja lämpöä, mutta miehelleni se ei riitä, hänelle yhdyntä on ainoa oikea rakastelun muoto. Olemme todella solmussa ja ihme on, jos se enää tästä aukeaa. Toisaalta lähtemisessä olisi helppouttakin, vaikka ollaankin naimisissa ei juuri ole yhteistä yhteistä omaisuutta eikä lapsiakaan. Miehelläni on yksi edellisestä liitosta ja se on yksi syy tähän kaikkeen, uusioperhekuviot ovat vaativia ja ongelmaisia, sitten lapsettomuus...uskottomuus...taakka on valtava enkä taida enä jaksaa...
eihän tuommoinen elämä ole mistään kotoisin!elämän haaskausta.
Meillä ainakin seksi on lähtenyt ensin, sitä ei ole enää oikeastaan milloinkaan. Läheisyyttä on kumminkin vaikka muille jakaa, viihdymme toistemme kainalossa halaillen ja jutellen. Kipinää seksiin vain ei ole. Olemme kuin sisko ja veli... :(
Meillä taas ei oikein toimi kuin se seksi. Avoliitossa, kaksi lasta, minä mies rakastan häntä, olen sanonut ja pyrkinyt myös näyttämään edellisen. Emäntä sanoo suoraan ettei tunteita hällä ole, tai ehkä vähän. Ei tunnu hyvältä. Arki on sitä että välillä menee hiton hyvin, sitten mykkäkoulua. Se hiton hyvin on kuukaudessa pari päivää. Rakastan häntä mutta en kestä. Pitäisikö muuttaa suuntaa?