Hyvää huomenta Kemijärvi

Kemppa-city rulettaa!
Täällä kesän viettää saa.
Talvellakin iloitaan.
Pilkillä kun kalastetaan.

Voimalat ei sotke vettä,
sillä sanomme nyt että
jos ei vettä pilaa yhtiö
ei ole Kemijärvi hylkiö!

Joulu tulla jollottaa
Biotehdas nousta saa
Patovaarassa koneet ryskää
meteli yli pitäjän jyskää!

Olemme!
....honkakankaalle!
...ei ole nälkä eikä vilu!

Suomun harmaa taivas, synkkä ja matala,
Metsä vajoaa sumuun, kuin hylätty rakennus,
Järvi on kuin musta peili, siinä ei heijastu aurinko,
Vain tuulen hyytävä laulu, joka ei koskaan hiljene.

Jatkuva sade ropisee maahan, kylmä ja epätoivoinen,
Metsä polttaa jalkojen alla, mutta ei lohduta.
Kaikki on vailla väriä, vailla toivoa,
Ainoa ääni on kivenkova hiljaisuus.

Metsän reunassa vanhat tupa-rakennukset,
Ikkunat särkyneet, ovet raollaan,
Aika on jättänyt ne taakakseen,
Ja kukaan ei tule enää.

Täällä ei ole laulua, ei naurua,
Ainoastaan yksinäinen kulkija,
Kuin harmaa varjo, joka ei löydä kotiin,
Eikä koskaan löydä valoa.

Tässä kaikessa on jotain kaunista,
Mutta se kauneus on kuin haamu –
Ei käsinkosketeltavissa,
Ei todellista, vain muistojen jälki.

Kemijärven Parrunpätkä, pieni, mutta suuri paikka,
jossa kahvi maistuu paremmalta, kun aurinko paistaa,
ja pullat tuoksuvat niin makealta,
että niitä ei voi vastustaa, ei edes silloin, kun nälkä on pieni.

Täällä on tuolit, jotka muistuttavat mökkikahvilan tunnelmasta,
ja pöydät, joissa pölyä ei ole koskaan,
koska täällä ei ole kiire, ei,
vaan aikaa pysähtyy, kun nauttii kupillisen tai kaksi.

Kaffepannu porisee nurkassa,
ja naapuripöydässä mummo kertoo tarinoita nuoruudestaan,
kuinka hän tanssi jäillä ja hiihti kesät,
tai ainakin niin hän väittää – mutta kuka sitä tietää!

Siellä se on, Parrunpätkä, kulman takana,
jossa kahvin kanssa voi nauraa, unelmoida ja nauttia,
ja ehkä jopa tavata vanhan ystävän,
tai löytää uusi tuttavuus, joka ei voi jäädä kauas.

Jos et ole käynyt, tule tänne,
ei ole kiire, ei ole stressiä,
täällä vain on iloa, joka tarttuu,
niin että lähdet hymyillen kotiin, vaikka onkin vielä talvi ja kylmä.

Kemijärven Parrunpätkä, pieni paikka sydämessä,
mutta suuri, kun maailma tuntuu liian kiireiseltä.
Tässä on paikka, jossa kahvi ei ole vain juoma,
se on kokemus, jossa nauru on paras mauste.

Kemijärvi herää aamuun valoisaan,
aurinko kultaa laineet, rantahiekat saan.
Ihmiset hymyssä suin toisiaan tervehtii,
ilo tarttuu, nauru rantoja kiertää ja soi.

Veneet keinuu järvenselällä kirkkaalla,
kalastaja toivoo saalista hiljaisuudella.
Soutu, melonta, suppilauta veden päällä,
riemu ja rauha yhdessä kulkee täällä.

Pyörät rullaavat pitkin metsäteitä,
polkujuoksija tuntee männyn tuoksut keitä.
Vuonuen kalliolla katse kantaa kauas,
sininen taivas, vihreys sydämeen laulaa.

Kemijärven kesä on ystävyyttä ja valoa,
markkinat, tapahtumat, musiikin iloa.
Saunat lämpenee ilta-auringon sylissä,
ja yötön yö pitää päivän vieläkin kylässä.

Täällä on tilaa hengittää, unelmoida, elää,
nauttia hetkestä, luonnosta, yhdessä tehdä.
Kemijärvi, kaunis, lämmin ja avoin sydän,
sen ihmiset, kesä – niissä on onnen ydän.

Hyvin menee Kemijärvellä.
Biosellutehdasta ja Pumppuvoimaloita odotellaan.

Kummallista kun helteet kiertävät Suomen joka kesä. Olemmeko suututtaneet yläkerran säämestarin?

Kylän pinnassa piti hieraista silmiä. Olin näkevinäni Antinegan kävelevän kahden kauniin ja nuoren minihaameessa olevan naisen kanssa käsikädessä. Legenda.