Markus Vuorela, Lauri Vuorinen ja Rikhard Mäki-Heikkilä

1300 kilometriä kymmenessä päivässä tekee 130 kilometriä per päivä. Eikö niin? Aivan hyvä näppylärenkahilla viidentoistakilon painoilla. Osa etapeista tehtiin junan kyydissä. Tarina ei kerro sisältyykö junamatkat 1300 kilometriin. Oletan että eivät sisälly.

Maken Cervelo saattaa olla kevyempi ajaa tasaisilla, mutta vuoristoon tultaessa Vuorela joutuu tuottamaan suurimmat watit. Niin, ne on ilmeisesti kaikilla Stravan watteja, ei wattipolkimilla mitattuja, saati takaa.

9 ajopäivää, 2 lepopäivää nekin matkustaessa, nousua liki 10.000 m. Pisimmät päivämatkat siinä 200 km. Hattua pitää nostaa.

Etenkin Vuorelalle, joka kesken muun matkanteon ottaa väliin vetoharkat 20 min voimantuotolla 370 wattia.

Fitnordissa on enemmän tehoja.

KOLMIHENKISEN PYÖRÄILIJÄJOUKKUEEN KALAKUKKO

("Yhdessä poljettu, yhdessä syöty – vaikka yksi aina jää vähän jälkeen.")

Tämä kukko on suunniteltu tiimille, jossa on yksi tosissaan treenaava, yksi taukopaikkoja rakastava ja yksi, jolla on aina ketjut irti. Se on tasapainoinen, ravitseva ja ennen kaikkea jaettavaksi tarkoitettu. Ei tarvita kireitä kisaliivejä – vain yhteinen tahtotila ja hyvä ruokahalu.

AINEKSET (3 erilaiseen ruokailutyyliin):

Kuori – kuin pyörätiemerkintä: kantava ja vähän kulunut:
– 1,2 kg ruisjauhoa
– 300 g spelttijauhoa (hiukan parempaa, koska yksi on "ravintotietoinen")
– 2 tl suolaa (kuin hienovarainen kiukku ketjuista)
– 5 dl vettä (hikeä vastaava määrä)
– 2 rkl oliiviöljyä (voitelua myös keskustelulle tauolla)

Täyte – kolme tyyppiä, kolme ulottuvuutta:
– 600 g muikkua (jokaiselle oma rivi – suoraan, kauniisti, ei ryppyyn)
– 200 g kylkeä ("pro"-tyypille, joka sanoo tarvitsevansa proteiinia palautumiseen)
– 200 g savutofua (kasvispainotteiselle, joka käyttää sähköä vain valoon)
– 1 punasipuli, siivutettuna (kyyneleet matkasta tai sipulista)
– 1 tl mustapippuria
– 1 tl yrttisuolaa (koska yksi lukee etiketit tarkemmin kuin muut)
– 1 rkl dijon-sinappia (terävä potku, kuten ryhmäajon piikki ylämäessä)

VALMISTUS – rytmikkäästi, kuin peesissä:

1. Taikina:
– Sekoita jauhot, suola, vesi ja öljy.
– Vaivaa kevyesti – niin että voi vielä jutella.
– Anna levätä 30 min, kuten jalkoja huoltopysähdyksellä.

2. Täyte:
– Paista kylki ja tofu erillään (koska joukkueessa kunnioitetaan eroja).
– Lisää sipuli ja mausteet, sekoita hellästi.
– Lado muikut siististi – pyöräilyssä ja kukossa linja on kaikki.

3. Kokoaminen:
– Kauli taikina, jaa täyte sektoreittain – jokaiselle vähän omaansa.
– Sulje kansi huolella, ettei kenenkään maku karkaa matkasta.
– Voitele pintaan öljyä – kiiltoa kuten pyörään huollon jälkeen.

4. Paisto:
– 230 °C / 15 min – yhteislähtö.
– 125 °C / 4–5 h – hidas matka maaliin, mutta perille päästään yhdessä.

TARJOILU – yhteisestä laatikosta, evästauolla tai mökkiterassilla:
– Leikkaa kolmeen osaan: yksi isolle, yksi normaalille ja yksi sille joka "ei nyt oikein jaksa syödä".
– Kylkeen: kivennäisvettä, energiapatukka ja hyvä läppä kypäräpäistä rusketusrajoista.

YHTEENVETO:
Kolmihenkisen pyöräilijätiimin kalakukko on yhteisöllinen, monipuolinen ja juuri sopivasti ravitseva.
Se ei vaadi voittoa, vaan hyvää seuraa, reilun jaon ja yhteisen päämäärän: syödään ennen kuin tulee nälkäkiukku.

Polje, jaa ja syö. Kukko ei jätä ketään taakse. 🐟🚴‍♀️🚴‍♂️🚴‍♂️

Tuossa ensimmäisessä lähetyksessä Make huutaa sieltä kauempaa, että hänen pyörässään on muita luokkaa parempi osasarja tai ainakin kallein. Vaan kyllä hänkin irvisti Pellegrinolle (kikkopelleä ei näkynyt tässä sarjassa).

Sarkoidoosin vaivaama Matti Rämö polki Saharaan ja takaisin ajellen vanhalla Tunturillaan yli 45 kg pakkaus mukanaan. Päivämatkat olivat suunnilleen samat, mutta etenemisnopeus hitaampi. Telttamajoituksessa.