Onko miehistä nykyisin

Samaa mieltä. Kaikkea sotkua on tarjolla mutta kunnollisia vähemmän.

Sama kun liian itsekkään ihmisen on parempi myös jättäytyä kumppanista ja lapsihaaveista.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Sama kun liian itsekkään ihmisen on parempi myös jättäytyä kumppanista ja lapsihaaveista.

Jasu

Näinhän se pitäisi olla.

Onkohan muuten oma Itsekkyys helppo nähdä?

Tuntuu ainakin, että se on kaikista luonteenpiirteistä kaikkein vaikeimmin havaittavissa omalta kohdalta.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se pitäisi olla.

Onkohan muuten oma Itsekkyys helppo nähdä?

Tuntuu ainakin, että se on kaikista luonteenpiirteistä kaikkein vaikeimmin havaittavissa omalta kohdalta.

Lue lisää

Kyllä se on jos yhtään itsetutkiskelua uskaltaa rehellisesti tehdä. Ihmisen on tervettä osata kohdata omat vajavaisuutensa.

Kaiken oppii jos haluaa oppia, tuntemaan myös itsensä oikeesti.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se on jos yhtään itsetutkiskelua uskaltaa rehellisesti tehdä. Ihmisen on tervettä osata kohdata omat vajavaisuutensa.

Kaiken oppii jos haluaa oppia, tuntemaan myös itsensä oikeesti.

Jasu

Lue lisää

Ei siinä minusta mitään vaikeaa ole ymmärtää, jos ei kykene antamaan toiselle yhtälailla kun vaatii itselleen.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Ei siinä minusta mitään vaikeaa ole ymmärtää, jos ei kykene antamaan toiselle yhtälailla kun vaatii itselleen.

Jasu

Niinhän sen ainakin pitäisi olla. Ainakin äitiys opettaa epäitsekkyyttä. Ja lemmikit. Ja lapsilla ja lemmikeillä on vähemmän ymmärrystä, niin heille sallii paljon enemmän kaikkea. Mutta jännä juttu, miten jakamisen taitoa on havaittu myös eläimillä.

Anonyymi kirjoitti:

Sama kun liian itsekkään ihmisen on parempi myös jättäytyä kumppanista ja lapsihaaveista.

Jasu

Siksipä olen itse päättänyt jäädä vaimottomaksi ja lapsettomaksi. Viihdyn liian paljon omassa rauhassa. Varmaan jo kaipaan sitä omaa rauhaa jo ihan Aspergerin vuoksi. Olisin siis huono kumppani ja poissaoleva isä. En halua tarjota sellaista elämää toisille, varsinkaan lapsille. Siksi keskityn elämässä muihin asioihin. Toki omat lapset on ollut aina unelmani, mutta se olisi hyvin itsekästä minulta.

Toki jos löytäisin kumppanin, joka kaipaisi omaa rauhaa yhtä paljon kuin minäkin, olisi tilanne eri. Mutta tässäkään tapauksessa en haluaisi lapsia.

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän sen ainakin pitäisi olla. Ainakin äitiys opettaa epäitsekkyyttä. Ja lemmikit. Ja lapsilla ja lemmikeillä on vähemmän ymmärrystä, niin heille sallii paljon enemmän kaikkea. Mutta jännä juttu, miten jakamisen taitoa on havaittu myös eläimillä.

Lue lisää

Juu ja on se varmasti perusluonteestakin kiinni myös. Kun mietin vaikkapa omaa elämääni lapsuudesta asti, niin olen ollut liian epäitsekäs. Siitä on koitunut paljon mielipahaa nimenomaan itselleni.

Kova homma opetella itsekkyyttä, jos siihen ei ole tottunut. Se tuntuu aina kuin olisi pahanteossa, kun päättää ollakin itsekkäämpi jossain tilanteissa.

Niinkin päin voi olla siis. Ettei osaa olla tarpeeksi itsekäs.

Jasu

Palstakamu kirjoitti:

Siksipä olen itse päättänyt jäädä vaimottomaksi ja lapsettomaksi. Viihdyn liian paljon omassa rauhassa. Varmaan jo kaipaan sitä omaa rauhaa jo ihan Aspergerin vuoksi. Olisin siis huono kumppani ja poissaoleva isä. En halua tarjota sellaista elämää toisille, varsinkaan lapsille. Siksi keskityn elämässä muihin asioihin. Toki omat lapset on ollut aina unelmani, mutta se olisi hyvin itsekästä minulta.

Toki jos löytäisin kumppanin, joka kaipaisi omaa rauhaa yhtä paljon kuin minäkin, olisi tilanne eri. Mutta tässäkään tapauksessa en haluaisi lapsia.

Lue lisää

Se on hyvä tiedostaa tuokin. Lapset on niin pitkään riippuvaisia vanhemmistaan ja heidän huomiosta. Sitten kun sitä huomiota ei saa vanhemmalta, se haetaan muulla konstein vaikka tekemällä pahojaan.

Riittää ettei vanhempi jaksa olla lapselle riittävästi läsnä.

Jasu

Tuo pitää paikkansa. Naisten kannattaisi vaatia miehiltä testosteroni tulokset ennen suhteeseen ryhtymistä. Ja olisi se miehenkin hyvä tietää ennalta, onko naisella estrogeenit kohdallaan.
Niin ja mikäkö auttaa jos ei - rasvainen liha.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo pitää paikkansa. Naisten kannattaisi vaatia miehiltä testosteroni tulokset ennen suhteeseen ryhtymistä. Ja olisi se miehenkin hyvä tietää ennalta, onko naisella estrogeenit kohdallaan.
Niin ja mikäkö auttaa jos ei - rasvainen liha.

Lue lisää

Ei kuulosta kovin romanttiselta. Jos kenenkään testoarvoja käy vaatimaan, niin tuskin kyse mistään ihastuksesta, joka avustaisi suhteeseen ryhtymistä.

Korkea testosteroni nimenomaan on HUONO asia perheen kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

Korkea testosteroni nimenomaan on HUONO asia perheen kannalta.

Millä tavalla?

Pitää osata itse valita sitten jotain muuta. Eikö? 🙂

Ja antaa niitten jotkujen olla.

Jasu

Eikä ollut. Ihan vaan nainen ihmetteli.

Jonkun sortin kiihkohihhulin propakandaa. Kun ihmisillä on edelleen tarve uskoa ja niin uskotaan kaikken maailman tuubijulustajia.

En kyllä ihan tätä ajatellut ratkaisuna pitää, mutta varmasti toimii.

"Ei kai kukaan voi olla ottamatta vastuuta lapsesta jota vuosia olisi tietoisesti yritetty?"

Kyllä noitakin riittää vaikka kuinka paljon, jossa lasta on yritetty vuosikausia, hoitojakin käyty läpi ja sitten kun se lapsi viimein on tulossa, mies ottaa ja häipyy.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kai kukaan voi olla ottamatta vastuuta lapsesta jota vuosia olisi tietoisesti yritetty?"

Kyllä noitakin riittää vaikka kuinka paljon, jossa lasta on yritetty vuosikausia, hoitojakin käyty läpi ja sitten kun se lapsi viimein on tulossa, mies ottaa ja häipyy.

Lue lisää

Karmea asia jos noin olisi.

Kyllähän se raskausaika ja vauvan syntymän jälkeinen aika on sellaista etsikkoaikaa molemmille vanhemmille. Ei tiedetä oikein ottaa sitä uutta roolia, ja vanhat käytännöt voivat yhä nousta ylös, kuin mitään tärkeää ei olisi edes tapahtunut.

Härmässä ollaan hitaita:)

Onhan se iso asia naiselle ja myös miehelle jos saa jälkikasvua. Suorastaan eräänlainen täyttymys. Se vain muuttaa ihmisiä, aika paljon. Joskus kaikki menee hyvin, joskus taas jompi kumpi potee jotain "synnytyksen jälkeistä masennusta".

Joo, ei se aina ole helppoa kenellekään. Ihmisen kasvutarina alkaa ehkä vasta silloin kun itse joutuu huolehtimaan pienestä hennosta alusta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Karmea asia jos noin olisi.

Kyllähän se raskausaika ja vauvan syntymän jälkeinen aika on sellaista etsikkoaikaa molemmille vanhemmille. Ei tiedetä oikein ottaa sitä uutta roolia, ja vanhat käytännöt voivat yhä nousta ylös, kuin mitään tärkeää ei olisi edes tapahtunut.

Härmässä ollaan hitaita:)

Onhan se iso asia naiselle ja myös miehelle jos saa jälkikasvua. Suorastaan eräänlainen täyttymys. Se vain muuttaa ihmisiä, aika paljon. Joskus kaikki menee hyvin, joskus taas jompi kumpi potee jotain "synnytyksen jälkeistä masennusta".

Joo, ei se aina ole helppoa kenellekään. Ihmisen kasvutarina alkaa ehkä vasta silloin kun itse joutuu huolehtimaan pienestä hennosta alusta.

AV

Lue lisää

Näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon.

Vielä pahempia ovat ne lukemattomat tapaukset, joissa mies on halunnut lapsen, jauhanut, painostanut ja saanut lopulta tahtonsa läpi ja sitten häipyy, kun nainen on raskaana.

Miksi tekisit lapsia sellaisen naisen kanssa, joka ei ole?

Se on ihan ymmärrettävää, että reissutyö aiheuttaa haasteita perhearkeen. Siinä kotiin jäävälle jää paljon enemmän vastuuta arjen pyörittämisestä. Molempien pitäisi pystyä panostamaan paljon enemmän toisiinsa ja ymmärtää haasteet siinä, miten helposti erilläolo etäännyttää ja on altis muille houkutuksille.

Parisuhteessa vastuuta kannetaan oman hyvinvoinnin lisäksi myös kumppanin hyvinvoinnista, näin suhde toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Parisuhteessa vastuuta kannetaan oman hyvinvoinnin lisäksi myös kumppanin hyvinvoinnista, näin suhde toimii.

Perus lätinää. Ensiksi pitää ottaa vastuu itsestä. Sen jälkeen on valmis ottamaan vastuuta muistakin.

Anonyymi kirjoitti:

Perus lätinää. Ensiksi pitää ottaa vastuu itsestä. Sen jälkeen on valmis ottamaan vastuuta muistakin.

Sitähän juuri tuossa edellä kirjoitin. Oli ihan pakko sanoa sitä "peruslätinäksi"? Sinun sanomana todella hienoa?

Anonyymi kirjoitti:

Sitähän juuri tuossa edellä kirjoitin. Oli ihan pakko sanoa sitä "peruslätinäksi"? Sinun sanomana todella hienoa?

Lässyn lässyn. Jotkut naiset saa äitiyden kuulostomaan maailman vaikeimmalta hommalta. Mutta ei se ihan niin mene. Sen sijaan, että lätisis jostain vastuusta, voisi ottaa sellaisen ja hoitaa hommansa. Kyllä mies siinä vaiheessa oman osuutensa tekee.

Mutta kun kyseessä on aloituksen kaltainen nainen, tietää jo heti kättelyssä ettei siitä vai oksi tai äidiksi ole. Joten turha lätistä mistään miehen vastuusta kun ei itse kykene ottamaan vastuuta itsestä, vaan odottaa miehen tekevän senkin hänen puolesta.

Mielestäni sitä, että parisuhteessa molempien hyvinvointi on oltava kummallekin tärkeää. On vastuussa sekä omasta että kumppanin hyvinvoinnista.

Hyvä kysymys.

Luulen jokaisen vanhemman tarkoittavan esimerkiksi vauva-ajan levon ja vapaa-ajan jakamista siten että äitikin tuntisi vielä olevansa elossa.
Synnytys on aika roima kokemus josta nainen elpyy fyysisesti noin 3-4 viikossa, henkisesti voi kestää kuukausia.

On olemassa kulttuureja joissa synnyttänyt äiti ei saa tehdä mitään raskasta kahteen kuukauteen, Suomessa on totuttu siivoilemaan, jo muutaman päivän kuluttua synnytyksestä:)

Vauva arki on tavallaan puuduttavaa, mutta myös antoisaa.
Miesten tulee ajatella äitiä, ja antaa hänelle riittävästi lepohetkiä, kyllä vauveli tuttelillakin pärjää jos ei sitten ole lypsettyä tarjolla.

Myöhemmässä vaiheessa varmasti naiset toivovat normaalia luottamusta sovittujen asioiden osalta. Miesten tulee kantaa enemmän vastuuta lapsen pyllyjen pesusta, vaippojen vaihdoista, syöttämisestä, kylvettämisestä, nukuttamisesta yms.

Vastuu on varmasti kahden ihmiset tasapainoilua ruuhka arjessa.
Aika väsynyt on, jos toinen ei auta riittävästi.

AV

Sinäpä sen sanoitkin. Ennen kuin on lapsia, ei voi ymmärtää omakohtaisesti miten raskasta on olla lapsiperhe.

Olisi tietenkin hyvä, jos myös vastoikäymisistä puhutaan ja opetetaan etukäteen, miten toimia niin, ettei kummallekkaan käy liian raskaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sinäpä sen sanoitkin. Ennen kuin on lapsia, ei voi ymmärtää omakohtaisesti miten raskasta on olla lapsiperhe.

Olisi tietenkin hyvä, jos myös vastoikäymisistä puhutaan ja opetetaan etukäteen, miten toimia niin, ettei kummallekkaan käy liian raskaaksi.

Lue lisää

Tuohon kun lisää vielä sen miten me miehet olemme omalla tavallaan ikuisia vauvoja.
Kiinnymme rintoihin, ja sitten tulee se kaasupulloa pienempi paapero joka ne itselleen omii.

Helkkari, kyllähän se korventaa kun se nainen joka olisi keskittynyt minun hyvinvointiini saakin jotain tärkeämpää mitä minä...ja harva mies tuon kokonaisuuden täydellisesti ymmärtää:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys.

Luulen jokaisen vanhemman tarkoittavan esimerkiksi vauva-ajan levon ja vapaa-ajan jakamista siten että äitikin tuntisi vielä olevansa elossa.
Synnytys on aika roima kokemus josta nainen elpyy fyysisesti noin 3-4 viikossa, henkisesti voi kestää kuukausia.

On olemassa kulttuureja joissa synnyttänyt äiti ei saa tehdä mitään raskasta kahteen kuukauteen, Suomessa on totuttu siivoilemaan, jo muutaman päivän kuluttua synnytyksestä:)

Vauva arki on tavallaan puuduttavaa, mutta myös antoisaa.
Miesten tulee ajatella äitiä, ja antaa hänelle riittävästi lepohetkiä, kyllä vauveli tuttelillakin pärjää jos ei sitten ole lypsettyä tarjolla.

Myöhemmässä vaiheessa varmasti naiset toivovat normaalia luottamusta sovittujen asioiden osalta. Miesten tulee kantaa enemmän vastuuta lapsen pyllyjen pesusta, vaippojen vaihdoista, syöttämisestä, kylvettämisestä, nukuttamisesta yms.

Vastuu on varmasti kahden ihmiset tasapainoilua ruuhka arjessa.
Aika väsynyt on, jos toinen ei auta riittävästi.

AV

Lue lisää

Siinähän niitä olikin. Noilla konkreettisilla neuvoilla pääsee hyvin alkuun.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni sitä, että parisuhteessa molempien hyvinvointi on oltava kummallekin tärkeää. On vastuussa sekä omasta että kumppanin hyvinvoinnista.

Naisoletettuhan ulkoisti oman hyvinvointinsa tuossa aloituksessa miehen kannettavaksi syyttäen miehiä yleisesti kun eivät suostu häntä kannattelemaan.

Perhe elämästä en tosiaan tiedä, mutta renkaat vaihdoin meille kyllä pikkumuksusta saakka, no en nyt ihan pikkumuksu, mutta alakoulu ikäsestä. Paitsi kerran faija oli järjestänyt jonkun ukon, niin se rengashan tai siis pyörä tietenkin, niin irtos ajossa. Nää oli siis peltivanteet eli ei mitään momenttia käytetty.

Vallasta ja vastuusta oon samaa mieltä. Siinä käy ainakin työelämässä köpelösti, jos ne ei oo oikeessa suhteessa.

Osittain totta. Itse ajoin kesärenkailla tieltä ulos syksyn liukkailla. Sen jälkeen mies vaihtoi talvirenkaat aina ajoissa. Ei häntä kukaan syyttänyt siitä, että sää yllätti. En minä ainakaan, mut voi se olla että vanhempansa huolehtineet. Koko suku osallistuu "ennen vanhaan" enemmän ja vähemmän nuorten elämään. Nykyisin ei ole enää mitään sukua siinä määrin.