Tutkimus masennuksen hoidosta ja terveydenhoitojärjestelmästä

Anonyymi-ap

Tampereen yliopistossa tehty tutkimus masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön takia työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä. Tähän ryhmään luetaan myös diagnoosit sosiaalitilanteiden pelko, paniikkihäiriö, fobiat, pakko-oireet, ja post-traumaattinen stressihäiriö.

Tutkimus paljastaa että 20% eläkkeelle jääneistä ei käytä lainkaan masennuslääkkeitä. Tämä tieto oli yllättävä koska Suomessa ei myönnetä työkyvyttömyyseläkettä ellei sairautta ole hoidettu asianmukaisesti.
Asianmukainen hoito tarkoittaa suositusten mukaista mielialalääkkeen käyttöä.

Tutkimuksessa todetaan että terveydenhoitojärjestelmämme ei kykene tarjoamaan optimaalista hoitoa henkilöille joilla on riski joutua eläkkeelle mielenterveyshäiriöiden vuoksi.

511

1767

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Taitaa olla sellainen psykoosisairaiden levittämä harhaluulo, että suomessa olisi pakko syödä jotain masennuslääkkeitä.

      • Anonyymi

        Jos ihmiselle sanotaan, että lääkkeitä pitäisi syödä, jotkut kääntävät sen mielessään niin, että niitä on pakko syödä.
        Avohoidossa kukaan ei voi pakottaa syömään lääkkeitä. Jos lääkitys katsotaan pakottavan tarpeelliseksi, silloin otetaan osastolle ja lääkitään pakolla.


      • Anonyymi

        Lääkefirman etu edellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihmiselle sanotaan, että lääkkeitä pitäisi syödä, jotkut kääntävät sen mielessään niin, että niitä on pakko syödä.
        Avohoidossa kukaan ei voi pakottaa syömään lääkkeitä. Jos lääkitys katsotaan pakottavan tarpeelliseksi, silloin otetaan osastolle ja lääkitään pakolla.

        Avohoidossa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihmiselle sanotaan, että lääkkeitä pitäisi syödä, jotkut kääntävät sen mielessään niin, että niitä on pakko syödä.
        Avohoidossa kukaan ei voi pakottaa syömään lääkkeitä. Jos lääkitys katsotaan pakottavan tarpeelliseksi, silloin otetaan osastolle ja lääkitään pakolla.

        On hyvä että ihmisiä otetaan osastolle ja lääkitään pakolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvä että ihmisiä otetaan osastolle ja lääkitään pakolla.

        Ehkä vielä jokupäivä keksitään parempi keino. Mutta kai se roviolla polttamisen voittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvä että ihmisiä otetaan osastolle ja lääkitään pakolla.

        No jos on itselleen tai muille vaaraksi niin meinaatko että pitäis jättää oman onnensa nojaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos on itselleen tai muille vaaraksi niin meinaatko että pitäis jättää oman onnensa nojaan?

        en


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        en

        No miksi jouduit osastolle? Ei sinne noin vaan pääse


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihmiselle sanotaan, että lääkkeitä pitäisi syödä, jotkut kääntävät sen mielessään niin, että niitä on pakko syödä.
        Avohoidossa kukaan ei voi pakottaa syömään lääkkeitä. Jos lääkitys katsotaan pakottavan tarpeelliseksi, silloin otetaan osastolle ja lääkitään pakolla.

        Jokainen joka on sairasta , ja haluaa tulla terveeksi syö lääkkeitä ihan vaan siksi että lääkäri kirjoittaa niitä hänelle reseptillä. Se joka kieltäytyy lääkkeistä, eikä näytä edes haluavat tulla terveeksi , ei tarvitse mielestäni mitää saikkuja vielä vähemmän eläkettä, . Siis ajatuskin että on muka sairas mutta ei ota lääkkeitä sairauteensa . On jotenkin sellainen ettei ihminen sitten olekkaan niin sairas kun ei halua lääkitystä.
        Puhutaan pakottamisesta , ei ketään pakoteta, mutta silloin kun pärjää ilman lääkeitä niin varmaan pärjäilee mukana työelämässäkin.
        Hieman sentään luulisi ihmisten ajattelevan , se kun huutelee että,hönelle syötetään lääkkeitä. Siis kukaan ei syötä, vaan lääkkeet otetaan ihan vaan itse että olotila muuttaisi ennalleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avohoidossa

        Ihan niin, ja se joka ei osallistu omaan hoitoonsa lääkärin ehdotusten mukaisesti, menköön töihin , silloin ei ole sairas jos on varaa olla ottamatta osaa omaan hoitoonsa kuten lääkäri sen ehdottaa . Nämä jotka netissä hilluvat kertoen kauhu tarinoita lääkkeistä,, ovat aiheuttaneet paljon pahaa näiden asioiden käsittelyssä . Huutelevat että heille syötetään lääkkeitä , siis ketään ei lääkäri syötä , itse ottaa lääkkeensä se joka (alkaa tulla terveeksi , ja ne jotka eivät halua terveeksi voivat vaan mennä töihin kuten tavallisesti. Paniikki häiriö tulee ja menee joten ei kannata sitten jäädä kotiinkaan töistä jos tuntuu ettei tarvitse lääkitystä, edes
        Työ on se paras lääke sanottiin ennen vanhaa; niin että töihin vaan kaikki joilla ei ole hoitotarvetta. . Miksi menevät yleensä lääkäriin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä vielä jokupäivä keksitään parempi keino. Mutta kai se roviolla polttamisen voittaa.

        Paras kun noilla ajatuksilla omaava ihminen menee vaan töihin, jos ei halua tulla terveeksi ja kieltäytyy lääkkeissä, niin ei liioin ole sairaskaan
        Kaikki liioitellut tarinat lääkkeistä ovat joidenkin ihmisten väärin käsityksiä siis itse sairaus aiheuttaa monenlaisia oireita , syyttävä usein niistä oireista lääkkeitä,
        Joten jos ei muka tarvitse lääkkeitä niin menee vaan sitten töihin , ei mikään systeemi laita eläkkeelle ihmistä joka menee lääkäriin oireistaan ja sitten kieltäytyy lääke hoidosta joka on sentään. Auttanut muita ihmisiä saamaan terveytensä takaisin .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkefirman etu edellä.

        Vaikka sinä kuluttajana ja veronmaksajana lähdetkin aina lääkefirman etu edellä, niin en ymmärrä että miksi kukaan muu niin tekisi. Ajatuksesi taitaa ontua pahasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi jouduit osastolle? Ei sinne noin vaan pääse

        Niin, miksi vesi virtaa jokea alaspäin tai miksi havunneulanen kelluu veden pinnalla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos on itselleen tai muille vaaraksi niin meinaatko että pitäis jättää oman onnensa nojaan?

        Ei 1970-luvulla välitetty tippaakaan oliko joku toiselle vaarallinen. Sensijaan uhreille naureskeltiin. Ehkä siksi, ettei ymmärretty. Kaikkea piti salata. Henki oli halpa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei 1970-luvulla välitetty tippaakaan oliko joku toiselle vaarallinen. Sensijaan uhreille naureskeltiin. Ehkä siksi, ettei ymmärretty. Kaikkea piti salata. Henki oli halpa.

        Ja henkinen apu on seuraava: menneet ovat menneitä piste.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja henkinen apu on seuraava: menneet ovat menneitä piste.

        Suomessa ei ole ongelmia, eikä niistä tarvitse välittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa ei ole ongelmia, eikä niistä tarvitse välittää.

        Tässä maassa ei ilmeisesti koskaan ole ollut ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä maassa ei ilmeisesti koskaan ole ollut ongelmia.

        Tämä on maailman onnellisin kansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on maailman onnellisin kansa.

        Onnellisuus ei ole sitä, että valtio antaa valittajalle kaiken sen mitä hän haluua, vaan sitä, että valtio poistaa niitä esteitä mitkä estäisivät ihmistä itseään hakemasta ja toteuttamasta onnellisuuttaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnellisuus ei ole sitä, että valtio antaa valittajalle kaiken sen mitä hän haluua, vaan sitä, että valtio poistaa niitä esteitä mitkä estäisivät ihmistä itseään hakemasta ja toteuttamasta onnellisuuttaan.

        Oppoppoppop!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paras kun noilla ajatuksilla omaava ihminen menee vaan töihin, jos ei halua tulla terveeksi ja kieltäytyy lääkkeissä, niin ei liioin ole sairaskaan
        Kaikki liioitellut tarinat lääkkeistä ovat joidenkin ihmisten väärin käsityksiä siis itse sairaus aiheuttaa monenlaisia oireita , syyttävä usein niistä oireista lääkkeitä,
        Joten jos ei muka tarvitse lääkkeitä niin menee vaan sitten töihin , ei mikään systeemi laita eläkkeelle ihmistä joka menee lääkäriin oireistaan ja sitten kieltäytyy lääke hoidosta joka on sentään. Auttanut muita ihmisiä saamaan terveytensä takaisin .

        Miten sinne töihin niin vaan mennään? Maassa on tällä hetkellä suurtyöttömyys, jos et ole uutisia lukenut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkefirman etu edellä.

        Viinaa saa koti ovelle, valtion etu edellä, kela takaa, maksa kiittää, terveyskeskus tappaa.


    • Anonyymi

      Ensinnäkin sulle voidaan kokeilla lääkkeitä mutta kyllä sä voit päästä työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka sulla ei olis lääkitystä.Itse pääsin eläkkeelle vaikka mulla ei ollut lääkitystä.

      Ei ne masennuslääkkeet poista masennusta jos sen syyt on konkreettiset . Lääkkeet ei poista esim oppimisvaikeutta joka sulla on ollu lapsesta asti. Kun sulla on esim lukihäiriö niin siihen ei ole lääkehoitoa. Jos olet ollut lapsi ihan 80-luvun alussa niin ei tarvitse selittää.

      Ja nyt ei puhuta tästä ajasta vaan 80-luvun alusta jolloin asiat oli eri tavalla kuin nykyään. 70-luvulla hoitomenetelmät ja tieto oli toista mitä se on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana.

      • Anonyymi

        Juu, ja kun söi nuoruudesta alkaen lääkkeitä pitkälle aikuisuuteen, ei nyt vanhempana enää opi uutta, ja muistikin on huonontunut todella paljon.
        Jos oppimisvaikeuksia lääkitään, niin myös ihminen lääkitään oppimisvaikeuksiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, ja kun söi nuoruudesta alkaen lääkkeitä pitkälle aikuisuuteen, ei nyt vanhempana enää opi uutta, ja muistikin on huonontunut todella paljon.
        Jos oppimisvaikeuksia lääkitään, niin myös ihminen lääkitään oppimisvaikeuksiin.

        Miksi sä söit lääkkeitä lukihäiriöön? Ensinnäkin lukihäiriöön ei ole lääkehoitoa . En tiedä mitä lääkettä sinulle on siihen tarkoitukseen syötetty laspsesta asti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sä söit lääkkeitä lukihäiriöön? Ensinnäkin lukihäiriöön ei ole lääkehoitoa . En tiedä mitä lääkettä sinulle on siihen tarkoitukseen syötetty laspsesta asti.

        Ei mulle olekaan niitä syötetty minkään lukihäiriön takia. Enkä ole lapsesta asti lääkkeitä käyttänyt, kirjoitin nuoruudesta.
        Mainitsin tuon vain, koska joku oli kommentissaan kirjoittanut, että lääkkeet ei poista oppimisvaikeutta.
        Ei kai kukaan syö lääkkeitä pelkkien oppimisvaikeuksien takia, täytyy lääkitykseen olla lisäksi joku muukin syy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mulle olekaan niitä syötetty minkään lukihäiriön takia. Enkä ole lapsesta asti lääkkeitä käyttänyt, kirjoitin nuoruudesta.
        Mainitsin tuon vain, koska joku oli kommentissaan kirjoittanut, että lääkkeet ei poista oppimisvaikeutta.
        Ei kai kukaan syö lääkkeitä pelkkien oppimisvaikeuksien takia, täytyy lääkitykseen olla lisäksi joku muukin syy.

        Miksi joku sitten kirjoitti että oppimisvaikeutta lääkitään. Niin lukivaikeuteen ei ole lääkehoitoa. lukivaikeus on oppiminvaikeus. Perehtykää mitä kaikkea lukivaikeus pitää sisällään.


    • Anonyymi

      Mielestäni hälyttävämpi tieto on se että ihmiset vetää aineita ja on silti työkyvyttömiä ja moni ei tosiaan ole edes saanut terapiaa.

      • Anonyymi

        Ties kuinka moni on aineiden kroonisen käytön vuoksi eläköitynyt. Haitat alkaa näkyä vuosien mittaan. Näin kävi itsellä. Omaan työkyvyttömyyteeni aikanaan vaikutti lääkehaitat ja vieroituksesta puhjenneet autonomisen hermoston oireet. Muitakin keinoja on kuntouttaa itseään kuin pillerit.

        PSSD, akatisia, krooninen dysforia, vieroitusoireet jne jne. Moni psyykenlääkkeen aiheuttama haittaoire voi olla työkykyä alentava


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ties kuinka moni on aineiden kroonisen käytön vuoksi eläköitynyt. Haitat alkaa näkyä vuosien mittaan. Näin kävi itsellä. Omaan työkyvyttömyyteeni aikanaan vaikutti lääkehaitat ja vieroituksesta puhjenneet autonomisen hermoston oireet. Muitakin keinoja on kuntouttaa itseään kuin pillerit.

        PSSD, akatisia, krooninen dysforia, vieroitusoireet jne jne. Moni psyykenlääkkeen aiheuttama haittaoire voi olla työkykyä alentava

        Ja mistä hitosta tiedät montako pilleriä nuo ihmiset on kokeilleet jo? Jossain vaiheessa haittoja ainakin itse lopetin pillerit. Haitat oli sietämättömiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mistä hitosta tiedät montako pilleriä nuo ihmiset on kokeilleet jo? Jossain vaiheessa haittoja ainakin itse lopetin pillerit. Haitat oli sietämättömiä.

        On harhaista luulla että jonkun aineen krooninen syönti on automaattisesti jotenkin oloa tietyssä kunnossa pitävää tietäen psykoaktiivisten aineiden ongelmat (esim keho alkaa ssri lääkkeissä vähentämään reseptoritiheyttä ajan kuluessa, dependence ja vieroitusongelmat , reseptoreissa ajan saatossa tulevien muutosten vuoksi voi olla myös hoitotulosten heikkenemistä pitkällä ajalla, tunteiden leikkautuminen jne). Ei päästä edes ongelmiin käsiksi jos on aineissa aina koska aineet ajaa ihmisen turrutuksen vuoksi tietynlaiseen dissosiaatioon ongelmistaan.

        Se on enemmän faith based medicine kuin evidence based medicine että aineita tutkitaan lyhyehkön ajan, moni haitta on pimennossa (valuu vuosien mittaan tietoa, ei ole esim ymmärrystä monesta olennaisesta asiasta vieroituksesta ja vaikutuksesta aivojen kehitykseen nuorena käyttäessään) ja jengi käyttää aineita vuosia ja vuosikymmeniä.

        Väittäisin että kokonaisvaltainen lääkekriittinen jossa aineita käytetään varovaisemmin hoito voi myös estää eläköitymistä. En ihmettele jos nykyinen syötetään aineita viidesosalle nuorista naisista tulee tuottamaan jo kansanterveydellisiä haittoja. Mutta eipä niitä oteta huomioon kun ei kiinnosta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ties kuinka moni on aineiden kroonisen käytön vuoksi eläköitynyt. Haitat alkaa näkyä vuosien mittaan. Näin kävi itsellä. Omaan työkyvyttömyyteeni aikanaan vaikutti lääkehaitat ja vieroituksesta puhjenneet autonomisen hermoston oireet. Muitakin keinoja on kuntouttaa itseään kuin pillerit.

        PSSD, akatisia, krooninen dysforia, vieroitusoireet jne jne. Moni psyykenlääkkeen aiheuttama haittaoire voi olla työkykyä alentava

        Minusta tuli ensin työkyvytön päihteiden takia, ja kun psyyke meni huonoksi, alettiin sitä lääkitsemään neurolepteillä, masennuslääkkeillä, kaikenlaisilla lääkkeillä. Aina oli montaa lajia päällekkäin käytössä. Siihen alkoholi vielä päälle jatkuvassa käytössä.
        Oli kai niistä lääkkeistä haittojakin, mutta kun olin koko ajan kännissä ja sekaisin, en tietenkään osannut ajatella, aiheuttiko ne lääkitykset jotain vai ei.
        Aina kun olin psykiatrin kanssa tekemisissä, oli sairauteni ja oireeni " pahentuneet ", ja taas vaihdeltiin lääkityksiä ja nostettiin annostuksia.
        Joitain lääkkeitä söin niin vähän aikaa, ettei niiden vaikutuksistakaan ehditty tietää mitään, olisiko ollut hyötyä vai ei.
        En pitänyt lainkaan hyvänä sitä, että alkoholisoituneelle nuorelle aikuiselle ( itselleni ) alettiin syöttämään monenlaisia psyykenlääkkeitä vaihdellen niitä jatkuvasti.
        Nykyään jos kuulen, että jollekin alkoholille persolle ihmiselle on määrätty jotain psyykenlääkkeitä, nousee niskakarvat pystyyn, kun tiedän mihin se voi pahimmillaan johtaa. Täysin vääriä lääkkeitä alkoholistin käytettäväksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ties kuinka moni on aineiden kroonisen käytön vuoksi eläköitynyt. Haitat alkaa näkyä vuosien mittaan. Näin kävi itsellä. Omaan työkyvyttömyyteeni aikanaan vaikutti lääkehaitat ja vieroituksesta puhjenneet autonomisen hermoston oireet. Muitakin keinoja on kuntouttaa itseään kuin pillerit.

        PSSD, akatisia, krooninen dysforia, vieroitusoireet jne jne. Moni psyykenlääkkeen aiheuttama haittaoire voi olla työkykyä alentava

        Minä en ole päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle lääkkeiden enkä minkään muidenkaan aineitten takia vaan sen takia koska mulla on ollut vaikeuksi oppia asioita . Sä et pärjää työelämässä jos sulla on esim oppimisvaikeus ja mun tapauksessa lukihäiriö. Sä et selviydy työtehtävistä koska esim ohjeiden ymmärtäminen voi olla hankalaa . Ja kun et ymmärrä ohjeita niin asian hoitaminen on työlästä ja voi olla myös mahdonta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On harhaista luulla että jonkun aineen krooninen syönti on automaattisesti jotenkin oloa tietyssä kunnossa pitävää tietäen psykoaktiivisten aineiden ongelmat (esim keho alkaa ssri lääkkeissä vähentämään reseptoritiheyttä ajan kuluessa, dependence ja vieroitusongelmat , reseptoreissa ajan saatossa tulevien muutosten vuoksi voi olla myös hoitotulosten heikkenemistä pitkällä ajalla, tunteiden leikkautuminen jne). Ei päästä edes ongelmiin käsiksi jos on aineissa aina koska aineet ajaa ihmisen turrutuksen vuoksi tietynlaiseen dissosiaatioon ongelmistaan.

        Se on enemmän faith based medicine kuin evidence based medicine että aineita tutkitaan lyhyehkön ajan, moni haitta on pimennossa (valuu vuosien mittaan tietoa, ei ole esim ymmärrystä monesta olennaisesta asiasta vieroituksesta ja vaikutuksesta aivojen kehitykseen nuorena käyttäessään) ja jengi käyttää aineita vuosia ja vuosikymmeniä.

        Väittäisin että kokonaisvaltainen lääkekriittinen jossa aineita käytetään varovaisemmin hoito voi myös estää eläköitymistä. En ihmettele jos nykyinen syötetään aineita viidesosalle nuorista naisista tulee tuottamaan jo kansanterveydellisiä haittoja. Mutta eipä niitä oteta huomioon kun ei kiinnosta

        Käytin lääkkeitä vuosikausia.
        Viimeinen laitoshoito oli paikassa, jossa lääkitykset laskettiin aivan minimiin, ja silloin vasta alkoi pikkuhiljaa toipuminen onnistumaan.
        Ikävä sanoa, mutta jatkuvassa lääkehuurussa ei toipuminen ollut mahdollista.


      • Anonyymi

        Eihän se ole ongelma, että mitä ihmiset työkyvyttömyys eläkkeellä tekee.

        Ongelma on se että ollaan niin hentoja lumihiuta että 1/5 nuoresta naisesta haluaa käyttää mielummin masislääkettä kuin lähteä ratkaisemaan muuten niitä ongelmia.

        Juuri nämä ihmiset jotka traumatisoituvat siitä etteivät saa uusinta I phonea, käyttävät niitä lääkkeitä turhaan ja liian pitkään. Eikä se traumatisoituminen sitten lopu siihen, vaan siitä sitten valitetaan, kun ei kukaan informoinut että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän se ole ongelma, että mitä ihmiset työkyvyttömyys eläkkeellä tekee.

        Ongelma on se että ollaan niin hentoja lumihiuta että 1/5 nuoresta naisesta haluaa käyttää mielummin masislääkettä kuin lähteä ratkaisemaan muuten niitä ongelmia.

        Juuri nämä ihmiset jotka traumatisoituvat siitä etteivät saa uusinta I phonea, käyttävät niitä lääkkeitä turhaan ja liian pitkään. Eikä se traumatisoituminen sitten lopu siihen, vaan siitä sitten valitetaan, kun ei kukaan informoinut että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

        Typerää sanoa tyhmäksi ihmisiä, joilla mahdollisesti on psyykkisiä ongelmia, on ne sitten masennusta, ahdistusta, traumoja, tai mitä tahansa. Se ei tee ihmisestä tyhmää.
        Taustalla on muita syitä kuin tyhmyys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Typerää sanoa tyhmäksi ihmisiä, joilla mahdollisesti on psyykkisiä ongelmia, on ne sitten masennusta, ahdistusta, traumoja, tai mitä tahansa. Se ei tee ihmisestä tyhmää.
        Taustalla on muita syitä kuin tyhmyys.

        Ei, vaan ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Eikä toisinpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, vaan ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Eikä toisinpäin.

        "Ongelma on se että ollaan niin hentoja lumihiuta että 1/5 nuoresta naisesta haluaa käyttää mielummin masislääkettä kuin lähteä ratkaisemaan muuten niitä ongelmia."

        Suomen masennuksen Käypähoitosuositukset on lääkekeskeiset ja nuoret on aivopesty psykiatrian narratiiviin elämästä. Turha syytellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, vaan ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Eikä toisinpäin.

        Siltikään se ei ole tyhmyyttä.
        Toiset ovat herkempiä kuin toiset, jotkut ovat psyykkisesti ehkä vähän heikompia, eivätkä kestä paineita ja vaikeita asioita samalla tavalla kuin vahvemmat.
        Siltikään se ei ole tyhmyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän se ole ongelma, että mitä ihmiset työkyvyttömyys eläkkeellä tekee.

        Ongelma on se että ollaan niin hentoja lumihiuta että 1/5 nuoresta naisesta haluaa käyttää mielummin masislääkettä kuin lähteä ratkaisemaan muuten niitä ongelmia.

        Juuri nämä ihmiset jotka traumatisoituvat siitä etteivät saa uusinta I phonea, käyttävät niitä lääkkeitä turhaan ja liian pitkään. Eikä se traumatisoituminen sitten lopu siihen, vaan siitä sitten valitetaan, kun ei kukaan informoinut että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

        Minkä ikäsistä sä puhut? Itse pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle 35 vuotiaana ja mulla ei ole edelleenkään älypuhelinta ja eikä tule olee niin kauan kun perus kännyköitä valmistetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, vaan ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Eikä toisinpäin.

        vittu sä oot tyhmä. Sun mielestä trauman kokenut on syypää . näinkö sä ajattele


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ongelma on se että ollaan niin hentoja lumihiuta että 1/5 nuoresta naisesta haluaa käyttää mielummin masislääkettä kuin lähteä ratkaisemaan muuten niitä ongelmia."

        Suomen masennuksen Käypähoitosuositukset on lääkekeskeiset ja nuoret on aivopesty psykiatrian narratiiviin elämästä. Turha syytellä.

        Juuri tämä istutaan päivät pitkät foorumeilla ja syytellään muita omista onglemista, ilman että aktiivisesti tehtäisiin asian eteen jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siltikään se ei ole tyhmyyttä.
        Toiset ovat herkempiä kuin toiset, jotkut ovat psyykkisesti ehkä vähän heikompia, eivätkä kestä paineita ja vaikeita asioita samalla tavalla kuin vahvemmat.
        Siltikään se ei ole tyhmyyttä.

        Kaksi eri asiaa. Herkät ihmiset voi toimiva siisaasti tai ne voi toimia tyhmästi, enkä usko että herkät ihmiset olisivat jostain syystä alttiimpia toimimaan tyhmemmin kuin muut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        vittu sä oot tyhmä. Sun mielestä trauman kokenut on syypää . näinkö sä ajattele

        Niinkö minä ajattelen? Vai niinkö toivot että ajattelen, että saisit pienen flamewarin aikaiseksi? Onko peili liian hankala vastus, kun pitää uutta kiistelykumppania etsiä?

        Pitäisikö meidän aloittaa kinastelu vaikka siitä että kerrot mikä on vakava trauma?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinkö minä ajattelen? Vai niinkö toivot että ajattelen, että saisit pienen flamewarin aikaiseksi? Onko peili liian hankala vastus, kun pitää uutta kiistelykumppania etsiä?

        Pitäisikö meidän aloittaa kinastelu vaikka siitä että kerrot mikä on vakava trauma?

        Sinä sanoit ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Miten tuo pitäisi käsittää?

        Traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, itsemurha lähipiirissä, vakava sairaus tai vammautuminen, onnettomuudet tai väkivallan kohteeksi joutuminen.

        Mutta hienoa ettei sua säväytä mikään. Pisteet sulle siitä.


      • Anonyymi

        Terapia tarkoittaa hoitoa , siis mitä terapiaa suosittelet koska terapioita on paljon eneiten käytetään lääketerapiaa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta tuli ensin työkyvytön päihteiden takia, ja kun psyyke meni huonoksi, alettiin sitä lääkitsemään neurolepteillä, masennuslääkkeillä, kaikenlaisilla lääkkeillä. Aina oli montaa lajia päällekkäin käytössä. Siihen alkoholi vielä päälle jatkuvassa käytössä.
        Oli kai niistä lääkkeistä haittojakin, mutta kun olin koko ajan kännissä ja sekaisin, en tietenkään osannut ajatella, aiheuttiko ne lääkitykset jotain vai ei.
        Aina kun olin psykiatrin kanssa tekemisissä, oli sairauteni ja oireeni " pahentuneet ", ja taas vaihdeltiin lääkityksiä ja nostettiin annostuksia.
        Joitain lääkkeitä söin niin vähän aikaa, ettei niiden vaikutuksistakaan ehditty tietää mitään, olisiko ollut hyötyä vai ei.
        En pitänyt lainkaan hyvänä sitä, että alkoholisoituneelle nuorelle aikuiselle ( itselleni ) alettiin syöttämään monenlaisia psyykenlääkkeitä vaihdellen niitä jatkuvasti.
        Nykyään jos kuulen, että jollekin alkoholille persolle ihmiselle on määrätty jotain psyykenlääkkeitä, nousee niskakarvat pystyyn, kun tiedän mihin se voi pahimmillaan johtaa. Täysin vääriä lääkkeitä alkoholistin käytettäväksi.

        Siis alkoholi on aine joka vaikuttaa myös keskushermostoon ja sen väärinkäyttö aiheuttaa monenlaisia oireita ihmisessä,.siis itse olet viinaa kaatanut naamaasi ja sitten vielä, pitäisi saada siihen hoitoakin yleiseltä, ?????
        Jokainen ihminen on tietoinen alkoholin vaikutuksista ihmisen kehossa. , ja jos nyt tahallaan turmelee aivonsa alkoholilla niin miten. Luulet että se olisi yhteiskunnan velvollisuus jotenkin. Laittaa sairaseläkkeelle ja elämään veronmaksajien kustannuksella itse in vaan yritettävä laittaa elämänsä siihen malliin ettei väärinkäytä alkoholia ja sen jälkeen vielä lääkkeitä yhdistämällä alkoholin kanssa,ei ihme jos sekoaa.
        Vastuu on ainoastaan aikuisella ihmisellä omasta elämästään , se vastuu vaaditaan kaikilta . Yhteiskunta ei toimi jos kaikki aloittavat alkoholilla ja sen jälkeen sekakäyttöä tablettien kanssa .
        Aika herätä huomaamaan se ettei ole nykyisin olemassakaan sellaista hoitoa mikä sinuun purisi . Ei muuta kun menee töihin niin ei ole aikaa vahdata omaan napaansa. Luulossa että on ainut hmisen maailmassa jolla on vaikeaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytin lääkkeitä vuosikausia.
        Viimeinen laitoshoito oli paikassa, jossa lääkitykset laskettiin aivan minimiin, ja silloin vasta alkoi pikkuhiljaa toipuminen onnistumaan.
        Ikävä sanoa, mutta jatkuvassa lääkehuurussa ei toipuminen ollut mahdollista.

        Ilmeisesti alkoi toipuminen siitä että tunsit olosi turvalliseksi hoito paikassa sillä on suuståri merkitys ihmisessä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän se ole ongelma, että mitä ihmiset työkyvyttömyys eläkkeellä tekee.

        Ongelma on se että ollaan niin hentoja lumihiuta että 1/5 nuoresta naisesta haluaa käyttää mielummin masislääkettä kuin lähteä ratkaisemaan muuten niitä ongelmia.

        Juuri nämä ihmiset jotka traumatisoituvat siitä etteivät saa uusinta I phonea, käyttävät niitä lääkkeitä turhaan ja liian pitkään. Eikä se traumatisoituminen sitten lopu siihen, vaan siitä sitten valitetaan, kun ei kukaan informoinut että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

        Masennus on tila jolloin serotonia taso on epätasapainossa, ei se tule, mitenkään siksi ettei saa sitä I. Phonea.
        Joten hyvin kuvittelet toisten ihmisen tuskaa vähättelemällä masennuksesta kärsivää .Aivojen kemiallinen tasapaino järkkyy ja sillon saa masennuksen . Sen saa myös ihminen jolla on rahaa vaikka miten paljon ja voi ostaa se I phonen minkä haluaa.
        Ei pidä vähätellä sairautta josta joku kärsii . Sinä et tiedä miten vaikeaa se on. Niille jotka ovat sairaita , ei yksinkertaiset selitykset ole koskaa ratkaisseet terveydellisiä ongelmia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Typerää sanoa tyhmäksi ihmisiä, joilla mahdollisesti on psyykkisiä ongelmia, on ne sitten masennusta, ahdistusta, traumoja, tai mitä tahansa. Se ei tee ihmisestä tyhmää.
        Taustalla on muita syitä kuin tyhmyys.

        Niinhän se että tyhjät tynnyrit kolisevat aina eniten.
        Huutelevat omia mielikuvituksiaan totuuksina tietämättä edes miten ihminen joka on sairas voi.
        Kovasti ovat asialla vähättelevässä, asiaa johon voivat itsekkin joutua , sillä kukaan ei ole turvassa siitä etteikö saisi masennusta , vähiten nämä jotka vähättelevä asioita mistä eivät ymmärrä mitään , silti ovat suuna päänä arvostelemassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ongelma on se että ollaan niin hentoja lumihiuta että 1/5 nuoresta naisesta haluaa käyttää mielummin masislääkettä kuin lähteä ratkaisemaan muuten niitä ongelmia."

        Suomen masennuksen Käypähoitosuositukset on lääkekeskeiset ja nuoret on aivopesty psykiatrian narratiiviin elämästä. Turha syytellä.

        Huutele siinä miten haluat mutta muista että sinäkin voi åt saada masennuksen et ole mikään erikois ihminen siinä asiassa. Miksi yleensä, kirjoittelet asiasta mistä et ymmärrä yhtään mitää. . Pysyttele vaan niiden asioiden parissa mitkä ovat sinunlaistesi asioita ,tiede ei ole sinun erikois alaasi mitenkään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siltikään se ei ole tyhmyyttä.
        Toiset ovat herkempiä kuin toiset, jotkut ovat psyykkisesti ehkä vähän heikompia, eivätkä kestä paineita ja vaikeita asioita samalla tavalla kuin vahvemmat.
        Siltikään se ei ole tyhmyyttä.

        Ei todellakaan ole tyhmyyttä . Ihmiset ovat eri herkkyys tasolla varustettuja . Kukaan ei itse valitse sitäkään asiaa .tyhmyyttä taas osoitta ihmiset joilla ei ole tietoa asiosta miten ihmiste;erilaisuudet. Näyttäytyvät.
        Se joka on varustettu olemaan herkempi kun keskiverto ihminen, on se viisas joka ymmärtää asioista joita nämä jotka kovasti kritisoivat eivät tule koskaan ymmärtämään
        He vaan soittavat suutaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        vittu sä oot tyhmä. Sun mielestä trauman kokenut on syypää . näinkö sä ajattele

        Hän on ihan vaan itse se tyhmä , sillä viisas ihminen omaakybyn ymmärtää se että ihmisillä saattaa olla vaikeita aikoja elämässään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä sanoit ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Miten tuo pitäisi käsittää?

        Traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, itsemurha lähipiirissä, vakava sairaus tai vammautuminen, onnettomuudet tai väkivallan kohteeksi joutuminen.

        Mutta hienoa ettei sua säväytä mikään. Pisteet sulle siitä.

        Yllensä psykopaatteja ei säväytä mikään , heidän maailmansa on heidän mielestään ainut oikea . Se että ei tiedä toisten traumoista edes mitään eikä välitä on tyypillistä juuri narsistisella psykopaatille Mokka nauttii toisten alentamisesta
        Ei edes kannata keskustella heidän kanssaan.
        Empatia ei ole heidän aivoissaan edes kehittynyt . Eikä tule kehittymäänkään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä sanoit ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Miten tuo pitäisi käsittää?

        Traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, itsemurha lähipiirissä, vakava sairaus tai vammautuminen, onnettomuudet tai väkivallan kohteeksi joutuminen.

        Mutta hienoa ettei sua säväytä mikään. Pisteet sulle siitä.

        Jokainen ihminen kokee elämänsä varrella läheisen tai useiden läheisten kuoleman, oman tai läheisen vakavan sairastumisen tai kodin menettämisen tai onnettomuuksia tai usein näitä kaikkia. Sillä perusteella traumoja olisi ihan jokaisella, mutta ei niistä sairautta eikä työkyvyttömyyttä kehitetä. Näiden asioiden kanssa opitaan elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen ihminen kokee elämänsä varrella läheisen tai useiden läheisten kuoleman, oman tai läheisen vakavan sairastumisen tai kodin menettämisen tai onnettomuuksia tai usein näitä kaikkia. Sillä perusteella traumoja olisi ihan jokaisella, mutta ei niistä sairautta eikä työkyvyttömyyttä kehitetä. Näiden asioiden kanssa opitaan elämään.

        Ei helvetti. Etkö sä tajua että trauma voi aiheuttaa masennusta. Sä voit voit perehtyä mikä aiheuttaa masennusta. Trauma voi aiheuttaa myös ahdistuneisuutta . Herran jestas miten tietämättömiä täällä ollaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen ihminen kokee elämänsä varrella läheisen tai useiden läheisten kuoleman, oman tai läheisen vakavan sairastumisen tai kodin menettämisen tai onnettomuuksia tai usein näitä kaikkia. Sillä perusteella traumoja olisi ihan jokaisella, mutta ei niistä sairautta eikä työkyvyttömyyttä kehitetä. Näiden asioiden kanssa opitaan elämään.

        Niin ohan se helppo sanoa jos et itse sairasta parantumatonta sairautta. Hienoa sulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis alkoholi on aine joka vaikuttaa myös keskushermostoon ja sen väärinkäyttö aiheuttaa monenlaisia oireita ihmisessä,.siis itse olet viinaa kaatanut naamaasi ja sitten vielä, pitäisi saada siihen hoitoakin yleiseltä, ?????
        Jokainen ihminen on tietoinen alkoholin vaikutuksista ihmisen kehossa. , ja jos nyt tahallaan turmelee aivonsa alkoholilla niin miten. Luulet että se olisi yhteiskunnan velvollisuus jotenkin. Laittaa sairaseläkkeelle ja elämään veronmaksajien kustannuksella itse in vaan yritettävä laittaa elämänsä siihen malliin ettei väärinkäytä alkoholia ja sen jälkeen vielä lääkkeitä yhdistämällä alkoholin kanssa,ei ihme jos sekoaa.
        Vastuu on ainoastaan aikuisella ihmisellä omasta elämästään , se vastuu vaaditaan kaikilta . Yhteiskunta ei toimi jos kaikki aloittavat alkoholilla ja sen jälkeen sekakäyttöä tablettien kanssa .
        Aika herätä huomaamaan se ettei ole nykyisin olemassakaan sellaista hoitoa mikä sinuun purisi . Ei muuta kun menee töihin niin ei ole aikaa vahdata omaan napaansa. Luulossa että on ainut hmisen maailmassa jolla on vaikeaa.

        Miksi sinä luulet, että minä luulen jotain ?
        Miksi väität, ettei mikään hoito pure minuun ? Ethän edes tunne minua, et tiedä minusta mitään.
        Ja kyllä, sain tosiaankin lopulta hyvää hoitoa, ja olen tyytyväinen. Kasvoin aikuiseksi, vähän myöhemmin kyllä kuin yleensä tehdään. Opin ottamaan vastuun omasta elämästäni.
        Älä sinä väitä täällä, kuka luulee mitä luulee, älä väitä tuntemattomia ihmisiä sairaiksi, älä käske tuntemattomia ihmisiä menemään töihin. Kun juuri sinä, kuten ei kukaan muukaan, et voi tietää tuntemattomien ihmisten elämäntilanteista yhtään mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti alkoi toipuminen siitä että tunsit olosi turvalliseksi hoito paikassa sillä on suuståri merkitys ihmisessä

        Ilmeisesti on vain ilmeisesti, älä tee arvioita ventovieraista ihmisistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän se että tyhjät tynnyrit kolisevat aina eniten.
        Huutelevat omia mielikuvituksiaan totuuksina tietämättä edes miten ihminen joka on sairas voi.
        Kovasti ovat asialla vähättelevässä, asiaa johon voivat itsekkin joutua , sillä kukaan ei ole turvassa siitä etteikö saisi masennusta , vähiten nämä jotka vähättelevä asioita mistä eivät ymmärrä mitään , silti ovat suuna päänä arvostelemassa

        Ja sinäkö se et täällä koskaan arvostele ketään ? Katsopa peiliin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen ihminen kokee elämänsä varrella läheisen tai useiden läheisten kuoleman, oman tai läheisen vakavan sairastumisen tai kodin menettämisen tai onnettomuuksia tai usein näitä kaikkia. Sillä perusteella traumoja olisi ihan jokaisella, mutta ei niistä sairautta eikä työkyvyttömyyttä kehitetä. Näiden asioiden kanssa opitaan elämään.

        Jotkut eivät kuitenkaan onnistu siinä yrittämisessä, ja traumat voivat jäädä kytemään.
        Tunteiden käsittelyn taito on yksi asia, joka voi auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut eivät kuitenkaan onnistu siinä yrittämisessä, ja traumat voivat jäädä kytemään.
        Tunteiden käsittelyn taito on yksi asia, joka voi auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä.

        Tämä ei ole sinulle mutta haluan sanoa että kun sulla on paranstumaton sairaus ja vahva tahto elää niin eikö ole ihan normaalia tuntea ahdistusta ja pelkoa? Kyllä te sitten tajuatte kun sellanen tulee teillä vastaan jotka sanoo että kyllä kaikesta selviää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä ei ole sinulle mutta haluan sanoa että kun sulla on paranstumaton sairaus ja vahva tahto elää niin eikö ole ihan normaalia tuntea ahdistusta ja pelkoa? Kyllä te sitten tajuatte kun sellanen tulee teillä vastaan jotka sanoo että kyllä kaikesta selviää.

        Useimmiten parantumaton sairaus voi hyvinkin aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa.
        Ei kukaan muu voi sanoa, mitä sairastunut saa tuntea, tai mitä ei.
        Parantumattomasta sairaudesta ei yleensä selviä, mutta riippuu toki sairaudesta, miten se mahdollisesti vaikuttaa elämään.
        Joidenkin sairauksien kanssa ihminen voi olla hyvinkin toimintakykyinen, kun taas jotkut sairaudet voi vaikka kaataa vuodepotilaaksi.
        Varmaankin on ikävä kuulla, jos joku sanoo, että kaikesta selviää. Jos/kun itse tietää, ettei parantumattomasta sairaudestaan selviä, sanonta voi olla aika loukkaavakin.

        Psyykkisiä sairauksia ei oikeastaan kannata sanoa parantumattomiksi, koska niistä on monet toipuneet, jopa parantuneet. Fyysiset on sitten asia erikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmiten parantumaton sairaus voi hyvinkin aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa.
        Ei kukaan muu voi sanoa, mitä sairastunut saa tuntea, tai mitä ei.
        Parantumattomasta sairaudesta ei yleensä selviä, mutta riippuu toki sairaudesta, miten se mahdollisesti vaikuttaa elämään.
        Joidenkin sairauksien kanssa ihminen voi olla hyvinkin toimintakykyinen, kun taas jotkut sairaudet voi vaikka kaataa vuodepotilaaksi.
        Varmaankin on ikävä kuulla, jos joku sanoo, että kaikesta selviää. Jos/kun itse tietää, ettei parantumattomasta sairaudestaan selviä, sanonta voi olla aika loukkaavakin.

        Psyykkisiä sairauksia ei oikeastaan kannata sanoa parantumattomiksi, koska niistä on monet toipuneet, jopa parantuneet. Fyysiset on sitten asia erikseen.

        Tarkoitin sitä että se fyysinen sairaus aiheuttaa ahdistusta yms ja kun sairaus etenee niin luuletko että se ahdistus,pelko yms vähenee kun sairaus etenee. Itse olen terve mutta läheisellä on parantumaton sairaus. Hänellä on ne oireet läsnä joka päivä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huutele siinä miten haluat mutta muista että sinäkin voi åt saada masennuksen et ole mikään erikois ihminen siinä asiassa. Miksi yleensä, kirjoittelet asiasta mistä et ymmärrä yhtään mitää. . Pysyttele vaan niiden asioiden parissa mitkä ovat sinunlaistesi asioita ,tiede ei ole sinun erikois alaasi mitenkään

        Sen verran on sitä masennusta tullu kokeiltua, että siitä ei kannata "ulvoa sutta" eikä se lähde uhriutumalla.

        Jos minä voin oppia tyhmyydestäni niin miksi se pitäisi muille olla mahdotonta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus on tila jolloin serotonia taso on epätasapainossa, ei se tule, mitenkään siksi ettei saa sitä I. Phonea.
        Joten hyvin kuvittelet toisten ihmisen tuskaa vähättelemällä masennuksesta kärsivää .Aivojen kemiallinen tasapaino järkkyy ja sillon saa masennuksen . Sen saa myös ihminen jolla on rahaa vaikka miten paljon ja voi ostaa se I phonen minkä haluaa.
        Ei pidä vähätellä sairautta josta joku kärsii . Sinä et tiedä miten vaikeaa se on. Niille jotka ovat sairaita , ei yksinkertaiset selitykset ole koskaa ratkaisseet terveydellisiä ongelmia

        Masennus ei todellakaan ole tila, jossa serotoniini on epätasapainossa todistetusti saatika lääkkeet tätä oletettua epätasapainoa korjaisivat. https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0 Tämä väittämä ei perustu millään tapaa tieteeseen ja on enemmän lääkeyhtiöiden markkinointipuhetta. Masennus on paljon monimutkaisempi ilmiö, ja sen reliabiliteetti biologisena sairautena on heikko, siksi sitä sanotaankin oireyhtymäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus ei todellakaan ole tila, jossa serotoniini on epätasapainossa todistetusti saatika lääkkeet tätä oletettua epätasapainoa korjaisivat. https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0 Tämä väittämä ei perustu millään tapaa tieteeseen ja on enemmän lääkeyhtiöiden markkinointipuhetta. Masennus on paljon monimutkaisempi ilmiö, ja sen reliabiliteetti biologisena sairautena on heikko, siksi sitä sanotaankin oireyhtymäksi.

        Uusimman tutkimusnäytön mukaan masennuslääkkeet vaikuttaa reseptoreihin mikä voi edistää aivojen hermokasvutekijöitä ja neuroplastisuutta. Vaikutusmekanismi EI tulisi serotoniinin kautta vaan siis tämän kautta. Koko serotoniinihypoteesi on aina ollut hypotessi eikä koskaan ole omannut vahvaa tieteellistä näyttlä. Neuroplastisuutta tosin edistää ja hermokasvutekijä BNDF tasoja buustaa kunnon elintavat esim liikunta. Uusia hermoyhteyksiä syntyy kun opettelet uutta tai terapiassa tai vaikka mindfulnessin avulla. Neurogeneesi viittaa uusien hermosolujen syntyyn mitä on myös väläytelty masennuslääkkeissä. Rotilla tehdyissä aivotutkimuksissa niille syötettiin isompia pitoisuuksia ketamiinia ja niillähän oli tosi paljon neurogeneesiä. Ja epilepsiakohtauksia. Erilaiset aivoihin kohdistuvat häiritsemiset kun yleensä saattavat kiihdyttää reaktiona "insultiin" on se sitten isku, kemiallinen häirintä tai vaikkapa infarkti neurogeneesiä. Ei se välttämättä ole osoitus mistään erityisen suotuisasta asiasta kemikaaleilla siis.

        Neuroplastisuutta pitäisi tutkia myös aineiden pitkäaikaiskäyttäjillä, vieroittautujilla ja niillä ketkä kuvaa tosi huonoja reaktioita vieroituksessa. Väitän että vaakakuppi kääntyy jossain välissä.

        Nuorilla aivot on luonnostaan neuroplastiset, hyvinkin. Ei ole todettu että masennus johtuisi sen kummemmin neuroplastisuuden puutteesta kuin serotonjiinin puutteesta. Sen tietää tutkijatkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uusimman tutkimusnäytön mukaan masennuslääkkeet vaikuttaa reseptoreihin mikä voi edistää aivojen hermokasvutekijöitä ja neuroplastisuutta. Vaikutusmekanismi EI tulisi serotoniinin kautta vaan siis tämän kautta. Koko serotoniinihypoteesi on aina ollut hypotessi eikä koskaan ole omannut vahvaa tieteellistä näyttlä. Neuroplastisuutta tosin edistää ja hermokasvutekijä BNDF tasoja buustaa kunnon elintavat esim liikunta. Uusia hermoyhteyksiä syntyy kun opettelet uutta tai terapiassa tai vaikka mindfulnessin avulla. Neurogeneesi viittaa uusien hermosolujen syntyyn mitä on myös väläytelty masennuslääkkeissä. Rotilla tehdyissä aivotutkimuksissa niille syötettiin isompia pitoisuuksia ketamiinia ja niillähän oli tosi paljon neurogeneesiä. Ja epilepsiakohtauksia. Erilaiset aivoihin kohdistuvat häiritsemiset kun yleensä saattavat kiihdyttää reaktiona "insultiin" on se sitten isku, kemiallinen häirintä tai vaikkapa infarkti neurogeneesiä. Ei se välttämättä ole osoitus mistään erityisen suotuisasta asiasta kemikaaleilla siis.

        Neuroplastisuutta pitäisi tutkia myös aineiden pitkäaikaiskäyttäjillä, vieroittautujilla ja niillä ketkä kuvaa tosi huonoja reaktioita vieroituksessa. Väitän että vaakakuppi kääntyy jossain välissä.

        Nuorilla aivot on luonnostaan neuroplastiset, hyvinkin. Ei ole todettu että masennus johtuisi sen kummemmin neuroplastisuuden puutteesta kuin serotonjiinin puutteesta. Sen tietää tutkijatkin.

        Tutkimusjohtolankoina SSRI-aineiden haitallisuudesta aivoille voisi käyttää esim aivosähköiskutuntemusten tutkimusta mitä tulee lopetuksessa, sitä miten dementiapotilaat usein ikänsä puolesta kestävät enää huonommin psyykenlääkkeiden kemikaalikuormaa ja niiden vieroittautujien aivoja jotka kuvaa lähes neurotoksisia reaktioita. Eiköhän siihen joku neurotoksisuuteen erikoistunut spesialisti voisi tulla mukaan tutkimukseen, eikä vain lääkeyhtiöiden marionettinukkepsykiatrit joiden etiikan mukaan pelkät hyödyt yleensä ansaitsee hehkutusta millä perustellaan lääkkeiden käyttöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uusimman tutkimusnäytön mukaan masennuslääkkeet vaikuttaa reseptoreihin mikä voi edistää aivojen hermokasvutekijöitä ja neuroplastisuutta. Vaikutusmekanismi EI tulisi serotoniinin kautta vaan siis tämän kautta. Koko serotoniinihypoteesi on aina ollut hypotessi eikä koskaan ole omannut vahvaa tieteellistä näyttlä. Neuroplastisuutta tosin edistää ja hermokasvutekijä BNDF tasoja buustaa kunnon elintavat esim liikunta. Uusia hermoyhteyksiä syntyy kun opettelet uutta tai terapiassa tai vaikka mindfulnessin avulla. Neurogeneesi viittaa uusien hermosolujen syntyyn mitä on myös väläytelty masennuslääkkeissä. Rotilla tehdyissä aivotutkimuksissa niille syötettiin isompia pitoisuuksia ketamiinia ja niillähän oli tosi paljon neurogeneesiä. Ja epilepsiakohtauksia. Erilaiset aivoihin kohdistuvat häiritsemiset kun yleensä saattavat kiihdyttää reaktiona "insultiin" on se sitten isku, kemiallinen häirintä tai vaikkapa infarkti neurogeneesiä. Ei se välttämättä ole osoitus mistään erityisen suotuisasta asiasta kemikaaleilla siis.

        Neuroplastisuutta pitäisi tutkia myös aineiden pitkäaikaiskäyttäjillä, vieroittautujilla ja niillä ketkä kuvaa tosi huonoja reaktioita vieroituksessa. Väitän että vaakakuppi kääntyy jossain välissä.

        Nuorilla aivot on luonnostaan neuroplastiset, hyvinkin. Ei ole todettu että masennus johtuisi sen kummemmin neuroplastisuuden puutteesta kuin serotonjiinin puutteesta. Sen tietää tutkijatkin.

        Eli olennaista olisi opetella niitä positiivisia toimintamalleja, silloin kun syö lääkkeitä, jonkun hoitokielteisyyden sijaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli olennaista olisi opetella niitä positiivisia toimintamalleja, silloin kun syö lääkkeitä, jonkun hoitokielteisyyden sijaan.

        Mielenkiintoinen pointti. Sehän tavallaan asettaa uusia haasteita niin potilaalle kuin hoitotahollekin.

        Vaikka se on tavallaan potilaan oma moka, jos käyttää lääkkeitä "väärin" mutta samaan aikaan se on myös paljon tai ehkä jopa liikaa vaadittu masentuneelta, että pystyisi lääkkeiden aloituksen yhteydessä muuttamaan omaa ajattelutapaansa, niin että hänen aivot oppisivat uuden elämäntyylin.

        Siinä palataan siihen vanhaan tuhannen taalan kysymykseen, että miten masentunut ihminen saataisiin muuttamaan sitä ajattelu- ja elämäntapaansa.

        Pelkään että moni ajattelee, että hoitajan pitäisi olla joku touhutäti, joka keksii kokoajan jotain kivaa tekemistä masentuneelle, mutta sehän on vain karhunpalvelus, koska se ei edistä sitä ihmisen omaa elämäntapaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoinen pointti. Sehän tavallaan asettaa uusia haasteita niin potilaalle kuin hoitotahollekin.

        Vaikka se on tavallaan potilaan oma moka, jos käyttää lääkkeitä "väärin" mutta samaan aikaan se on myös paljon tai ehkä jopa liikaa vaadittu masentuneelta, että pystyisi lääkkeiden aloituksen yhteydessä muuttamaan omaa ajattelutapaansa, niin että hänen aivot oppisivat uuden elämäntyylin.

        Siinä palataan siihen vanhaan tuhannen taalan kysymykseen, että miten masentunut ihminen saataisiin muuttamaan sitä ajattelu- ja elämäntapaansa.

        Pelkään että moni ajattelee, että hoitajan pitäisi olla joku touhutäti, joka keksii kokoajan jotain kivaa tekemistä masentuneelle, mutta sehän on vain karhunpalvelus, koska se ei edistä sitä ihmisen omaa elämäntapaa.

        Kyllä. Eli se ei niinkään muuta sitä että moniko onnistuu ja moniko epäonnistuu lääkkeen avulla, vaan sen että miksi toiset onnistuu ja toiset ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli olennaista olisi opetella niitä positiivisia toimintamalleja, silloin kun syö lääkkeitä, jonkun hoitokielteisyyden sijaan.

        Tässä unohdat vain yhden merkityksellisen asian - monelle ihmiselle lääke turruttaa tunteita, aiheuttaa apatiaa ja voi aiheuttaa dissosiatiivisiä kokemuksia koska oma itse on lamaannutettuna. Tutkimusnäyttö tästä kasvaa. Moni tiedostava terapeuttikin asian ymmärtää. Siinä voi toki harjoitella toimintamalleja, mutta oikea harjoittelu voi häiriintyä aineen takia. Neurogeneesiä ja neuroplastisuutta lisää myös liikunta, ja muut elämäntavat. Ts. rakennat joka päivä aivojasi sen mukaan mitä teet.

        Positiivisia toimintamalleja voi harjoitella myös lääkkeettä, itse olen kokenut sen että pikkuhiljaa toimintakyky paranee asteittain sitä treenaamalla. Lääkkeiden tarve on liioiteltu vahvasti. Pelkkää neuroplastisuus hypoteesiakaan ei kannata sataprosenttisena totena ottaa että jotenkin lääke muka jotenkin edistäisi plastisuutta jotenkin erityisen etevästi johtaen toimintamallien muutokseen. Säilyttäisin tämän suhteen vahvan skeptisyyden kun sitä niin itsestäänselvänä toistellaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä unohdat vain yhden merkityksellisen asian - monelle ihmiselle lääke turruttaa tunteita, aiheuttaa apatiaa ja voi aiheuttaa dissosiatiivisiä kokemuksia koska oma itse on lamaannutettuna. Tutkimusnäyttö tästä kasvaa. Moni tiedostava terapeuttikin asian ymmärtää. Siinä voi toki harjoitella toimintamalleja, mutta oikea harjoittelu voi häiriintyä aineen takia. Neurogeneesiä ja neuroplastisuutta lisää myös liikunta, ja muut elämäntavat. Ts. rakennat joka päivä aivojasi sen mukaan mitä teet.

        Positiivisia toimintamalleja voi harjoitella myös lääkkeettä, itse olen kokenut sen että pikkuhiljaa toimintakyky paranee asteittain sitä treenaamalla. Lääkkeiden tarve on liioiteltu vahvasti. Pelkkää neuroplastisuus hypoteesiakaan ei kannata sataprosenttisena totena ottaa että jotenkin lääke muka jotenkin edistäisi plastisuutta jotenkin erityisen etevästi johtaen toimintamallien muutokseen. Säilyttäisin tämän suhteen vahvan skeptisyyden kun sitä niin itsestäänselvänä toistellaan.

        Itse uskon lukemani perusteella että myös käyttämäni aineiden perusteella että suuri osa ns. masennuslääkkeen tehosta on a) plaseboa b) ei välttämättä samalla tavalla pidemmän aikaa vaikuttavaa koska psykoaktiivisten aineiden lait c) teho tulee enemmän turruttavuudesta jonka ainakin itse uskon olevan yksi päämekanismi miksi lääke toimii. Eli käytännössä ihminen ei koe ahdistusta samalla tapaa ja myös hypoteesini on että masennuslääkkeet todennäköisemmin toimii ahdistukseen enemmän kuin masennukseen, etenkin jos mietitään pitempää aikaväliä. Muistan lukeneeni yhden yleisen masennuslääketutkimuksen jossa kävi ilmi että teho masennukseen oli paljon heikompi kuin oli ajateltu ja ahdistuksessa siinä näkyi enemmän tehoa. Maksuna tästä kaikesta on se että ihminen tuntee vähemmän, voi olla medication spellbinding tilassa missä ei tosiaankaan hoksaa lääkkeen negatiivisia vaikutuksia tunne-elämään. Negatiiviset vaikutukset voi ulottua parisuhteeseenkin ja ihmissuhteisiin koska apatia, seksuaalisuuden lamaantuminen tai uskon että tunnelama voi oireilla kaikenkaikkiaan vähentyneenä empatian kokemisena ynnä muuna. En ihmettelisi että joillain myös käytöksenä missä lähes persoona muuttuu turtumisen takia jolloin ihmisestä tulee esim rohkeampi kun lääkkeen vaikutus vaikuttaa inhibitioon ahdistustasojen lamaantumisen tai välinpitämättömyyden myötä.
        Ainakin itse koin olevani lääkkeissä enemmän loukussa elämäni kanssa, kaikenkaikkiaan jälkikäteisarvioinnilla koen että minusta leikkautui osia pois mitä nuorena oli ollut. Toki tuli jotain uutta kun ahdistustasot oli vähäisemmät ainakin alkuun (loppupeleissä koin vieroituksissa pahimpia ahdistuskia elämässäni). Maksu siitä oli kyllä suuri eikä millään tavoin perusteltu jälkikäteisarvioinnilla.

        Tässä kontekstissa koko neuroplastisuus on sanahelinää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis alkoholi on aine joka vaikuttaa myös keskushermostoon ja sen väärinkäyttö aiheuttaa monenlaisia oireita ihmisessä,.siis itse olet viinaa kaatanut naamaasi ja sitten vielä, pitäisi saada siihen hoitoakin yleiseltä, ?????
        Jokainen ihminen on tietoinen alkoholin vaikutuksista ihmisen kehossa. , ja jos nyt tahallaan turmelee aivonsa alkoholilla niin miten. Luulet että se olisi yhteiskunnan velvollisuus jotenkin. Laittaa sairaseläkkeelle ja elämään veronmaksajien kustannuksella itse in vaan yritettävä laittaa elämänsä siihen malliin ettei väärinkäytä alkoholia ja sen jälkeen vielä lääkkeitä yhdistämällä alkoholin kanssa,ei ihme jos sekoaa.
        Vastuu on ainoastaan aikuisella ihmisellä omasta elämästään , se vastuu vaaditaan kaikilta . Yhteiskunta ei toimi jos kaikki aloittavat alkoholilla ja sen jälkeen sekakäyttöä tablettien kanssa .
        Aika herätä huomaamaan se ettei ole nykyisin olemassakaan sellaista hoitoa mikä sinuun purisi . Ei muuta kun menee töihin niin ei ole aikaa vahdata omaan napaansa. Luulossa että on ainut hmisen maailmassa jolla on vaikeaa.

        Ongelma on myös se ettei monet lääkärit eikä käyttäjätkään ymmärrä psykoaktiivisten aineiden riskejä mitä on siis myös psyykenlääkkeet. Kyllä mikä tahansa aine voi turmella elämän - on se lääkäriltä tai katukauppiaalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut eivät kuitenkaan onnistu siinä yrittämisessä, ja traumat voivat jäädä kytemään.
        Tunteiden käsittelyn taito on yksi asia, joka voi auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä.

        Traumatisoitumisen keskiössä on se että ihminen kokee uhkaavan asian ja se jättää jälkensä hermostoon. Etenkin nuoruusiässä tällä on merkitystä. Se siis tarkoittaa että ihminen voi olla huonompi kestämään stressiä tai hermosto vetelee ylivireydessä. Trauman työstö voi olla järkevää kehollisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Traumatisoitumisen keskiössä on se että ihminen kokee uhkaavan asian ja se jättää jälkensä hermostoon. Etenkin nuoruusiässä tällä on merkitystä. Se siis tarkoittaa että ihminen voi olla huonompi kestämään stressiä tai hermosto vetelee ylivireydessä. Trauman työstö voi olla järkevää kehollisesti.

        Itse olen kokenut traumaattisia tapahtumia aiemminkin, selvinnyt niistä mutta traumaattisin tapahtuma on ollut psyykenlääkkeiden harmit. Koin että kehoni kidutti minua kuukausi toisensa jälkeen oireilla sen jälkeen kun paska levisi tuulettimeen. Ne oli jotain mitä en tiennyt olevan olemassaankaan. Perusturvallisuuteni järkkyi merkittävästi koska ne oli pahinta mind fuckia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse uskon lukemani perusteella että myös käyttämäni aineiden perusteella että suuri osa ns. masennuslääkkeen tehosta on a) plaseboa b) ei välttämättä samalla tavalla pidemmän aikaa vaikuttavaa koska psykoaktiivisten aineiden lait c) teho tulee enemmän turruttavuudesta jonka ainakin itse uskon olevan yksi päämekanismi miksi lääke toimii. Eli käytännössä ihminen ei koe ahdistusta samalla tapaa ja myös hypoteesini on että masennuslääkkeet todennäköisemmin toimii ahdistukseen enemmän kuin masennukseen, etenkin jos mietitään pitempää aikaväliä. Muistan lukeneeni yhden yleisen masennuslääketutkimuksen jossa kävi ilmi että teho masennukseen oli paljon heikompi kuin oli ajateltu ja ahdistuksessa siinä näkyi enemmän tehoa. Maksuna tästä kaikesta on se että ihminen tuntee vähemmän, voi olla medication spellbinding tilassa missä ei tosiaankaan hoksaa lääkkeen negatiivisia vaikutuksia tunne-elämään. Negatiiviset vaikutukset voi ulottua parisuhteeseenkin ja ihmissuhteisiin koska apatia, seksuaalisuuden lamaantuminen tai uskon että tunnelama voi oireilla kaikenkaikkiaan vähentyneenä empatian kokemisena ynnä muuna. En ihmettelisi että joillain myös käytöksenä missä lähes persoona muuttuu turtumisen takia jolloin ihmisestä tulee esim rohkeampi kun lääkkeen vaikutus vaikuttaa inhibitioon ahdistustasojen lamaantumisen tai välinpitämättömyyden myötä.
        Ainakin itse koin olevani lääkkeissä enemmän loukussa elämäni kanssa, kaikenkaikkiaan jälkikäteisarvioinnilla koen että minusta leikkautui osia pois mitä nuorena oli ollut. Toki tuli jotain uutta kun ahdistustasot oli vähäisemmät ainakin alkuun (loppupeleissä koin vieroituksissa pahimpia ahdistuskia elämässäni). Maksu siitä oli kyllä suuri eikä millään tavoin perusteltu jälkikäteisarvioinnilla.

        Tässä kontekstissa koko neuroplastisuus on sanahelinää.

        Mutta neuroplastisuus selittäisi sen, että miksi toisille ihmisille sama aine on plaseboa, kun toisille taas noseboa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä sanoit ihminen on tyhmä jos aiheuttaa itselleen traumoja yms. Miten tuo pitäisi käsittää?

        Traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, itsemurha lähipiirissä, vakava sairaus tai vammautuminen, onnettomuudet tai väkivallan kohteeksi joutuminen.

        Mutta hienoa ettei sua säväytä mikään. Pisteet sulle siitä.

        Jos se tyhmyys ei ole sitä että läheinen kuolee, tulee joku vakava sairastuminen, vammautuminen, onnettomuus tai jopa rikoksen uhriksi joutuminen, niin mitähän se silloin voisi olla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä unohdat vain yhden merkityksellisen asian - monelle ihmiselle lääke turruttaa tunteita, aiheuttaa apatiaa ja voi aiheuttaa dissosiatiivisiä kokemuksia koska oma itse on lamaannutettuna. Tutkimusnäyttö tästä kasvaa. Moni tiedostava terapeuttikin asian ymmärtää. Siinä voi toki harjoitella toimintamalleja, mutta oikea harjoittelu voi häiriintyä aineen takia. Neurogeneesiä ja neuroplastisuutta lisää myös liikunta, ja muut elämäntavat. Ts. rakennat joka päivä aivojasi sen mukaan mitä teet.

        Positiivisia toimintamalleja voi harjoitella myös lääkkeettä, itse olen kokenut sen että pikkuhiljaa toimintakyky paranee asteittain sitä treenaamalla. Lääkkeiden tarve on liioiteltu vahvasti. Pelkkää neuroplastisuus hypoteesiakaan ei kannata sataprosenttisena totena ottaa että jotenkin lääke muka jotenkin edistäisi plastisuutta jotenkin erityisen etevästi johtaen toimintamallien muutokseen. Säilyttäisin tämän suhteen vahvan skeptisyyden kun sitä niin itsestäänselvänä toistellaan.

        Vaikka meillä onkin ihmisryhmä jonka ongelma on se, ettei he pääse ilmaisemaan tunteitaan, niin se ei takaa sitä, että tunteet olisivat automaattisesti hyvä asia, varsinkaan sellaisille ihmisille jotka eivät muuten osaa toimia järkevästi. Sehäns e on se klassinen hulluuden käsitys.

        Positiivisiin toimintamalleihin vetoaminenkin on hurskastelua, silloin jos itse tulee aina foorumille valittamaan sen sijaan että opiskelisi sitä positiivista neuroplastisuutta.

        Ei ole yhtään liikaa vaadittua toteuttaa itse sitä elämäntapaa, mitä muilta vaatii, vaikka siihen ei sataprosenttisesti uskoisikaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka meillä onkin ihmisryhmä jonka ongelma on se, ettei he pääse ilmaisemaan tunteitaan, niin se ei takaa sitä, että tunteet olisivat automaattisesti hyvä asia, varsinkaan sellaisille ihmisille jotka eivät muuten osaa toimia järkevästi. Sehäns e on se klassinen hulluuden käsitys.

        Positiivisiin toimintamalleihin vetoaminenkin on hurskastelua, silloin jos itse tulee aina foorumille valittamaan sen sijaan että opiskelisi sitä positiivista neuroplastisuutta.

        Ei ole yhtään liikaa vaadittua toteuttaa itse sitä elämäntapaa, mitä muilta vaatii, vaikka siihen ei sataprosenttisesti uskoisikaan.

        Miksi pitäisi opetella positiiviseksi? En ymmärrä konseptia. Itse elän elämää sellaisena kuin se on enkä elä jossain positiivis höttömaailmassa.

        Kirjoitteluni foorumille ei ole estänyt työntekoa, eikä kouluttautumista eikä muutakaan. Positiivisuutta harjoitan kiitollisuuden kautta asioista mitä on, en etsiäkseni positiivisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitäisi opetella positiiviseksi? En ymmärrä konseptia. Itse elän elämää sellaisena kuin se on enkä elä jossain positiivis höttömaailmassa.

        Kirjoitteluni foorumille ei ole estänyt työntekoa, eikä kouluttautumista eikä muutakaan. Positiivisuutta harjoitan kiitollisuuden kautta asioista mitä on, en etsiäkseni positiivisuutta.

        Positiiviisuuspaska on illuusio joka rikkoutuu sillä sekunnilla kun terveys rakoilee vakavasti, läheinen kuolee tai elämässä on kärsimystä.toki niinäkin aikoina voi pärjätä.
        Koska elämässä on kärsimystä. Aivan sama vaikka olisit kuinka onnellinen ja iloinen, olet sellainen tasan siihen asti kun menetät liikaa elämänlaadustasi. Terapiat ynnä muut voi antaa toki käsittelykeinoja esim siihen miten kohdata asioita mutta menetykset opettaa eniten.

        Minun ei tarvi opetella onnelliseksi. Minä olen mitä olen ja elän elämääni näin. Eikä se tarkoita ettei voi elämässä olla hyviäkin hetkiä,tosin parempia ne olisi ilman tiettyä psykiatrian aiheuttamaa tuhoa elämässä esim PSSD:n muodossa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta neuroplastisuus selittäisi sen, että miksi toisille ihmisille sama aine on plaseboa, kun toisille taas noseboa.

        Usein paketin haittavaikutukset ei ole noseboa vaan säännönmukaisuuksia mitä ihmiset kuvaa käytöstä. Ne on osa lääkkeen toimintamekanismia siinä missä tavoiteltu vaikutus


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitäisi opetella positiiviseksi? En ymmärrä konseptia. Itse elän elämää sellaisena kuin se on enkä elä jossain positiivis höttömaailmassa.

        Kirjoitteluni foorumille ei ole estänyt työntekoa, eikä kouluttautumista eikä muutakaan. Positiivisuutta harjoitan kiitollisuuden kautta asioista mitä on, en etsiäkseni positiivisuutta.

        Vaikka ei olisi mitenkään yltiöpositiivinen, tai etsisi mitään positiivisuutta, niin positiivisuutta on sekin, ettei aina ajattele, eikä suhtaudu kaikkeen negatiivisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Positiiviisuuspaska on illuusio joka rikkoutuu sillä sekunnilla kun terveys rakoilee vakavasti, läheinen kuolee tai elämässä on kärsimystä.toki niinäkin aikoina voi pärjätä.
        Koska elämässä on kärsimystä. Aivan sama vaikka olisit kuinka onnellinen ja iloinen, olet sellainen tasan siihen asti kun menetät liikaa elämänlaadustasi. Terapiat ynnä muut voi antaa toki käsittelykeinoja esim siihen miten kohdata asioita mutta menetykset opettaa eniten.

        Minun ei tarvi opetella onnelliseksi. Minä olen mitä olen ja elän elämääni näin. Eikä se tarkoita ettei voi elämässä olla hyviäkin hetkiä,tosin parempia ne olisi ilman tiettyä psykiatrian aiheuttamaa tuhoa elämässä esim PSSD:n muodossa

        Onko elämää ajateltava kärsimyksenä ?
        Hyviäkin hetkiä on, varmaan jokaisella joskus. Omalla kohdallani on ollut paljon paskaakin, mutta myös hyvää. Vastoinkäymisiä, menetyksiä, sairautta, ym. on tullut koettua, ja edelleenkin tulee ikäviä juttuja ajoittain eteen, vastoinkäymisiä, menetyksiä, sairautta, ym.
        En ajattele kuitenkaan, että elämäni olisi kärsimystä.
        Mutta kukin tyylillään, eihän kukaan toinen voi sanoa, miten pitäisi olla ja elää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitäisi opetella positiiviseksi? En ymmärrä konseptia. Itse elän elämää sellaisena kuin se on enkä elä jossain positiivis höttömaailmassa.

        Kirjoitteluni foorumille ei ole estänyt työntekoa, eikä kouluttautumista eikä muutakaan. Positiivisuutta harjoitan kiitollisuuden kautta asioista mitä on, en etsiäkseni positiivisuutta.

        Pitääkö kuspoksi syntyä, vai voiko itse tehdä asialle jotain?

        Foorumilla on usein todistettu että liikunnalla ja ruokavaliolla on merkitystä neuroplastisuuteen. Kannattaa siis lähteä liikkumaan vakiovalittamisen sijaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö kuspoksi syntyä, vai voiko itse tehdä asialle jotain?

        Foorumilla on usein todistettu että liikunnalla ja ruokavaliolla on merkitystä neuroplastisuuteen. Kannattaa siis lähteä liikkumaan vakiovalittamisen sijaan.

        Itse en pääse edes kunnolla liikkumaan, vaikka haluaisin, ja kestettävä tätä elämää silti on.
        Ehkä aivoissani on syntyjään jokin plastisuus olemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö kuspoksi syntyä, vai voiko itse tehdä asialle jotain?

        Foorumilla on usein todistettu että liikunnalla ja ruokavaliolla on merkitystä neuroplastisuuteen. Kannattaa siis lähteä liikkumaan vakiovalittamisen sijaan.

        Ja tänne kirjoittaminen tarkoittaa ettei harrasta liikuntaa millä logiikalla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko elämää ajateltava kärsimyksenä ?
        Hyviäkin hetkiä on, varmaan jokaisella joskus. Omalla kohdallani on ollut paljon paskaakin, mutta myös hyvää. Vastoinkäymisiä, menetyksiä, sairautta, ym. on tullut koettua, ja edelleenkin tulee ikäviä juttuja ajoittain eteen, vastoinkäymisiä, menetyksiä, sairautta, ym.
        En ajattele kuitenkaan, että elämäni olisi kärsimystä.
        Mutta kukin tyylillään, eihän kukaan toinen voi sanoa, miten pitäisi olla ja elää.

        On eri asia sanoa että elämäSSÄ on kärsimystä kuin elämä on kärsimystä. Tottakai ihmisillä on huonoja hetkiä ja hyviä hetkiä. Pääsääntöisesti tämä elämä on rakennettu niin että siihen sisältyy kärsimysulottuvuus esim menetysten ja rapistumisten kautta. Hyvä olo on illuusio joka kestää niin kauan kuin jotain tosi ikävää sattuu - ihmiset ei ehkä käsitäkään miten pienet valinnat tai tapahtumat voi altistaa elämänlaadun romahtamiselle. Tottakai silloinkin oma suhtautuminen merkkaa mutta elämä voi olla hyvinkin paskaa. Ja en sano sitä niin etteikö voi olla parempia hetkiä tai kannata harjoittaa kiitollisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja tänne kirjoittaminen tarkoittaa ettei harrasta liikuntaa millä logiikalla?

        Vaikka sama ihminen voi liikkua ja valittaa, niin neuroplastisuus teorian mukaan valittaminen sitten negatoi siitä liikunnasta saadut hyödyt.

        Eli sama logiikka kun röökaisi aina kävelylenkillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka sama ihminen voi liikkua ja valittaa, niin neuroplastisuus teorian mukaan valittaminen sitten negatoi siitä liikunnasta saadut hyödyt.

        Eli sama logiikka kun röökaisi aina kävelylenkillä.

        Itselleni on tärkeämpää, että pää on jokseenkin kunnossa, fyysinen puoli ei ole niin tärkeä kuin psyykkinen puoli.
        Tällä hetkellä ei ole masennusta, ei koskaan edes ollut mitään syvempää, muita mt-ongelmia on ollut kyllä senkin edestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka sama ihminen voi liikkua ja valittaa, niin neuroplastisuus teorian mukaan valittaminen sitten negatoi siitä liikunnasta saadut hyödyt.

        Eli sama logiikka kun röökaisi aina kävelylenkillä.

        Itseasiassa kirjoittaminen auttoi hyvinkin esim opiskeluissa pahan lääkeharmin jälkeen kun pitkän aikavälin jälkeen aloin opiskelemaan. Olin pitänyt kognitiivisia taitoja yllä. Uskon että se että esim harrastin ruoanlaittoa oli myös kuntouttavaa kun podin merkittäviä kognitiivisia ongelmia lääkeharmin seurauksena. Esim ruoanlaitossa monesti jätin kauppalistan kotiin ja jouduin miettimään mitä ruokiin tuli ja mitä pitää ostaa. Se on se miten asiat tulkitsee - valittamisena tai muuten.

        Uskon että asioiden kirjoittaminen suoraan tekee mielenterveydelle paljon parempaa kuin että jättäisi ne kirjoitamatta.

        Neuroplastisuudessa voi olla rajansa - sanovat kriittiset psykiatrit ja uskon että psykiatrian lääkekoktailit heikentävät sitä. Raja näkyy esim elimistön ja aivojen kyvyssä korjata pahoja lääkeharmeja kuten tardiivia dyskinesiaa jossa on monilla pysyviä piirteitä. Kiitos neuroplastisuuden pystyin asioihin mitä lääkeharmi minulta varasti jälleen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseasiassa kirjoittaminen auttoi hyvinkin esim opiskeluissa pahan lääkeharmin jälkeen kun pitkän aikavälin jälkeen aloin opiskelemaan. Olin pitänyt kognitiivisia taitoja yllä. Uskon että se että esim harrastin ruoanlaittoa oli myös kuntouttavaa kun podin merkittäviä kognitiivisia ongelmia lääkeharmin seurauksena. Esim ruoanlaitossa monesti jätin kauppalistan kotiin ja jouduin miettimään mitä ruokiin tuli ja mitä pitää ostaa. Se on se miten asiat tulkitsee - valittamisena tai muuten.

        Uskon että asioiden kirjoittaminen suoraan tekee mielenterveydelle paljon parempaa kuin että jättäisi ne kirjoitamatta.

        Neuroplastisuudessa voi olla rajansa - sanovat kriittiset psykiatrit ja uskon että psykiatrian lääkekoktailit heikentävät sitä. Raja näkyy esim elimistön ja aivojen kyvyssä korjata pahoja lääkeharmeja kuten tardiivia dyskinesiaa jossa on monilla pysyviä piirteitä. Kiitos neuroplastisuuden pystyin asioihin mitä lääkeharmi minulta varasti jälleen

        Fyysinen puoli on ainakin onan kokemukseni mukaan vahvassa yhteydessä psyykkiseen puoleen. Kun oloni oli karmea lääkevieroituksissa ja autonominen hermosto oli sekaisin yritin joka päivä. Yritin laittaa aivoterveellistä ruokaa, kävin vaikka vain talon ympäri kävelemässä jos en muuta kyennyt. Huomaan heti jos en elä terveellisesti olossani ja se oireilee mm aivosumun lisääntymisenä, mielialan ongelmina, suoliston ongelmina. Yleisenä huonovointisuutena.


    • Anonyymi

      Sairastin noin 20 vuotta vakavaa masennusta, kunnes jouduin sairaseläkkeelle.

      Vasta eläkkeellä ollessa päätettiin lääkärin kanssa kokeilla lääkkeitä, joiden avulla myös terapiasta alkoi tulla tuloksia.

      Lääkkeitä käytin vain pari vuotta vaikka terapiani kesti ehkä ennätysajan.

      Elämä ei ole vieläkään ruusuillatanssimista ja siinä on vakavan masennuksen aiheuttamia elinikäisiä aukkoja (kuten vaikka perhe), mutta monilla muilla mittareilla mitattuna menee hyvin. Esim, olen niitä harvoja jotka ovat palanneet työelämään eläkkeeltä.

      • Anonyymi

        Itselläni taas oli toisin päin. Uskon ajautuneeni huonosti tehdyn masennuslääkevieroituksen ja informaation puutteen vuoksi työkvyttömäksi. Palasin työelämään lopeteltuani lääkekoktailin mille päädyin elämäni huonoimmassa kunnossa ja olo oli epäinhimillisen hirveä. Siihen vaikutti tosiaankin ne vieroitukset ja lääkkeet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni taas oli toisin päin. Uskon ajautuneeni huonosti tehdyn masennuslääkevieroituksen ja informaation puutteen vuoksi työkvyttömäksi. Palasin työelämään lopeteltuani lääkekoktailin mille päädyin elämäni huonoimmassa kunnossa ja olo oli epäinhimillisen hirveä. Siihen vaikutti tosiaankin ne vieroitukset ja lääkkeet.

        Kyllä vieroitusoireet voivat olla pahat ja silloin ei ole työkykyinen. Itse olen työkyvyttömyyseläkeellä niin kärvistelin niiden vieroitusoireitten kanssa mutta mä taistelin ja selvisin. Ja nyt voin mainiosti. Hoitajakin ihmetteli miten mulle tuli psyykelääkkeen lopettamisesta niin hurjat oireet vaikka olin vähentänyt lääkkeen minimiin.

        Kyseessä on siis unettomuuden lääkehoito.

        Itse siis en käytä ja en ole käyttänyt koskaan päihteitä,mutta elimistö oli tottunut vajaassa 20 vuodessa siihen että elimistössä on koko ajan sitä vaikuttavaa ainetta.

        Mutta ymmärrän jos on työelämässä niin ne vierotusoireet todellakin alentaa työkykyä.


    • Anonyymi

      Suomessa on kai ainakin ollut omituisuus että jollakin vakavilla sairauksilla tai vammoilla esim.aivovamma ja kaikki kansansairaudet(väsyttävät lääkehoitoineen ihan vietävästi kuitenkin)ja selän välilevyrappeumat yms.eivät vain kelpaa eläkkeelle päästämiseen.Joku urpo eläkeyhtiön lääkäri vain kirjoittaa päälle että eihän noi vaikuta mitään eikä noita varmaan ole yms.,vaikka asiasta on toisen oikean lääkärin selvä todistus. SIINÄ sitten lopulta kelpaa vain seuraavan kierroksen lääkärintodistus masennuksesta..Koko kierrosjörjestelmä eläkeyhtiössä on tarkoitettu vain ihmisen uuvuttamiseksi että.joku jo luopuisi siitä.omasta elämästään noiden taistelujen takia(ei tarvitse enää eläkettä siellä kuuden sylen syvyydessä mullan alla)..Mutta kannattaa olla sitkeä vaikka tavallaan tuo masennuksen toteaminenki on
      tarkoitettu enää vain tuossa järjestelmässä ihmisen lisää nöyryyttämiseksi ja kiusaamiseksi..Ei kannata enää sitten siitä turhasta lisäkiusaamisesta vaan välittää..Tavallista ihmistä kun ei ole tarkoitettu nauttimaan niin elämästä..Se on varattu se elämän nautinto vain joillekkin harvoille lähinnä johtotason tai muuten korkean tason ihmisille yhteiskunnassa ..tai heidän muuten hyväksymilleen muutamille ihmisille..Muut saavat potkintaa osakseen sekä henkisesti että joskus vähän ehkä muutenkin..

      • Anonyymi

        Myös johtotason ja korkean (?) tason ihmiset ovat tavallisia ihmisiä.
        He ovat vain tähdänneet korkeampaan päämäärään ja tehneet töitä asemansa eteen, opiskelleet, jne.
        Ihan tavallisia ihmisiä he silti ovat. Miksi eivät olisi ?


    • Anonyymi

      No nää nykynuoret pilaa elämänsä huumeilla jo ennen rippikoulua eläkkeelle.

    • Anonyymi

      Yliopiston tutkimus kohdistui terveudenhoitotojärjestelmään ja työkyvyttömyyseläkkeelle jääneisiin. Kiinnitin huomiota tuossa ap kommentissa tuohon, että tutkimuksen tekijälle paljastui tieto josta tutkija sanoo että se oli yllättävä.

      Miksi 20% ei käyttänyt masennuslääkkeitä vaikka olivat eläkkeellä? Työkyvyttömyyseläkettä ei Kelan kuuluisi maksaa jos ei käytä lääkkeitä, mikä tarkoittaa että hoitotaho ei ole hoitanut psyykkistä ongelmaa asianmukaisesti.
      Kritiikkiä tulee terveydenhoitojärjestelmälle että se ei kykene hoitamaan sellaisia henkilöitä joilla on riski joutua mielenterveyden vuoksi eläkkeelle.

      Tässä tulee taas esille tuo lääkekeskeisyys. Lääkkeitä on pakko syödä jos haluaa kulkea hoitojärjestelmän viitoittamaa tietä joka monen kohdalla päätyy ennen aikaiselle eläkkeelle.
      Näin järjestelmä hoitaa itse monet eläkkeelle. Mikä on sitä asianmukaista hoitoa jolla voisi estää eläkeputkeen menemisen?

      • Anonyymi

        Voisko johtua että ne syyt jotka on aiheuttanut masennuksen poistuu kun olet eläkkeellä? Tunnetko ketään jolla on eläkkeellä olessaan velvollisuus hakea opiskelemaan tai palkkatöihin ? Toiseksi ottaisitko sinä esim 40 vuotiasta töihin jolla ei ole työkokemusta ?


      • Anonyymi

        Taasko täällä suolletaan itse keksittyä beeässää?

        Kelan toiminta perustuu lakiin eikä mikään laki vaadi että ihmisen tulisi syödä lääkettä ollakseen työkyvytön.

        Se on ihan puhtaasti lääkehaittauskovaisen ajatuspieru että työkyvyttömyys liittyisi jotenkin lääkkeeseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taasko täällä suolletaan itse keksittyä beeässää?

        Kelan toiminta perustuu lakiin eikä mikään laki vaadi että ihmisen tulisi syödä lääkettä ollakseen työkyvytön.

        Se on ihan puhtaasti lääkehaittauskovaisen ajatuspieru että työkyvyttömyys liittyisi jotenkin lääkkeeseen.

        Ei se lääkitys liity eläkkeen myöntämiseen. Itse kysyin kelasta että jos lopetan unilääkkeet niin lähteekö työkyvyttömyyseläke. Vastasivat ei lähde.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisko johtua että ne syyt jotka on aiheuttanut masennuksen poistuu kun olet eläkkeellä? Tunnetko ketään jolla on eläkkeellä olessaan velvollisuus hakea opiskelemaan tai palkkatöihin ? Toiseksi ottaisitko sinä esim 40 vuotiasta töihin jolla ei ole työkokemusta ?

        Olen ottanut ja tulen ottamaan jatkossakin. Mutta vain sellaisia jotka haluaa töihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ottanut ja tulen ottamaan jatkossakin. Mutta vain sellaisia jotka haluaa töihin.

        Niin koska pärjäävät työelämässä. Luuletko että sosiaali-ja terveysalalla otetaan töihin jolla ei ole työhistoriaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ottanut ja tulen ottamaan jatkossakin. Mutta vain sellaisia jotka haluaa töihin.

        miksi sitten ovat työkyvyttömyyseläkkeellä jos kerta haluavat töihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se lääkitys liity eläkkeen myöntämiseen. Itse kysyin kelasta että jos lopetan unilääkkeet niin lähteekö työkyvyttömyyseläke. Vastasivat ei lähde.

        Tuskin olet eläkkeellä unilääkkeen takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin olet eläkkeellä unilääkkeen takia.

        En mutta kun täälä puhutaan ettei työkyvyttömyyseläkettä tule maksaa jos ei käytä lääkkeitä.

        Tuo yksi kirjoitti Työkyvyttömyyseläkettä ei Kelan kuuluisi maksaa jos ei käytä lääkkeitä,

        Kommenttini liittyi siihen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisko johtua että ne syyt jotka on aiheuttanut masennuksen poistuu kun olet eläkkeellä? Tunnetko ketään jolla on eläkkeellä olessaan velvollisuus hakea opiskelemaan tai palkkatöihin ? Toiseksi ottaisitko sinä esim 40 vuotiasta töihin jolla ei ole työkokemusta ?

        Muuttuuko siis psyyke jollain tavalla, jos jää eläkkeelle ?
        Tuskin kuitenkaan. Psyykkisten ongelmien hoitamiseen tarvitaan muutakin kuin eläke.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se lääkitys liity eläkkeen myöntämiseen. Itse kysyin kelasta että jos lopetan unilääkkeet niin lähteekö työkyvyttömyyseläke. Vastasivat ei lähde.

        Sairauden takiahan eläkkeellä ollaan, jos ollaan, Ei siihen lääkitykset vaikuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miksi sitten ovat työkyvyttömyyseläkkeellä jos kerta haluavat töihin?

        Kuka väitti, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset haluaisivat töihin ?
        Jos haluavat, niin eläkkeen pystyy laittamaan jäihin, tai katkaista jopa kokonaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin koska pärjäävät työelämässä. Luuletko että sosiaali-ja terveysalalla otetaan töihin jolla ei ole työhistoriaa?

        Menee ihminen töihin minne tahansa, hänellä ei ole työhistoriaa ennen kuin sitä kertyy.
        Jos ei ole vielä ikinä ollut töissä, ei ole myöskään työhistoriaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menee ihminen töihin minne tahansa, hänellä ei ole työhistoriaa ennen kuin sitä kertyy.
        Jos ei ole vielä ikinä ollut töissä, ei ole myöskään työhistoriaa.

        Ja työkyvyttömänä? Ensinnäkin jos sä ns. läpäise kuntoutustoimenpiteitä niin miten helvetissä sä oletat pärjääväsi palkkatöissä. Mä tarkoitan työhistorialla työelämää ja palkkatyötä. Sä voit käydä kaikenmaailman työharjoitteluissa mutta siellä on ihan eri vaatimukset kuin oikeassa työelämässä. Itselläni on kaksi ammattitutkintoa ja kyllä minä yritin työelämässä olla sosiaali-ja terveysalalla vaikka mulla oli masennus ja paniikkihäiriö. Minä sain potkut jos sillä on sulle jotain merkitystä . Tiedätkö kun sillä alalla sä et saa asikastyössä alkaa oireilla kesken työtehtävien. Tämän sinäkin varmasti ymmärrät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muuttuuko siis psyyke jollain tavalla, jos jää eläkkeelle ?
        Tuskin kuitenkaan. Psyykkisten ongelmien hoitamiseen tarvitaan muutakin kuin eläke.

        Mulla muuttui. Pitääkö mun taas infota . Olenko sanonut etten yrittänyt hoitaa psyykettä? En tietääkseni ole sellaista täällä väittänyt. Sä voisit itse miettiä miten yhteiskunnan vaatimukset vaikuttaa psyykeeseen kun itse tietää voimavaransa ja taitonsa. Oletko ikinä ajatellut että ne psyykkiset ongelmat voi alkaa jo pienenä lapsena. Itse olen kokenut asioita joita en itse muista mutta mitä minulle on kerrottu. Ei ne psyykkiset ongelmat aina ala vasta aikiuisena. ja voin sanoa että minun ongelmat ei liittynyt taaperoiässä kotioloihin.

        Jos sä nyt haluat tietää tietää miten psyyke voi muuttua eläkkeelle pääsyn myötä niin tässä tulee.

        -ahdistus vähenee ja poistuu
        - unen laatu paranee
        - stressi vähenee, stressinsietokyky kasvaa, jolloin et hermostu joka ikisestä asiata
        -olet iloisempi ja rennompi
        - et itke joka ikinen päivä ja murehdi huomista
        - et tukahduta pahaa oloa syömällä
        - tunnet voivasi hyvin
        - jaksat paremmin sosiaalista kanssakäymistä
        -jaksat olla muiden tukena kun voi itse hyvin
        - ei ole katkera eletystä elämästä eikä syyttele muita elämänkokemuksista
        -hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään ,vaikka ei kykene yhteiskunnan vaatimuksiin
        - arvostaa asioita eri tavalla kuin aikasemmin
        - tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet
        - on itselleen armollinen

        Onko tässä sulle tarpeeksi miten psyyke voi muuttua eläkkeelle pääsyn myötä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairauden takiahan eläkkeellä ollaan, jos ollaan, Ei siihen lääkitykset vaikuta.

        Minä en ole niin väittänyt vaan tuo yksi kirjoitti ettei työkyvyttömyyseläkettä pidä myöntää jos ei ole lääkitystä. Lue aikasemmatki viestit mitä ihmiset kirjoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka väitti, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset haluaisivat töihin ?
        Jos haluavat, niin eläkkeen pystyy laittamaan jäihin, tai katkaista jopa kokonaan.

        Kun minä kysyin tunteeko tuo yksi työkyvyttömyyseläkeellä olevaan joka opiskelee tai haluaa työelämään niin minulle vastattiin että tämä henkilä on ottanut sellaisia töihin. Juu niin pystyy mutta nyt oli kyse työkyvyttömyydestä joka vaikutta työkykyyn.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja työkyvyttömänä? Ensinnäkin jos sä ns. läpäise kuntoutustoimenpiteitä niin miten helvetissä sä oletat pärjääväsi palkkatöissä. Mä tarkoitan työhistorialla työelämää ja palkkatyötä. Sä voit käydä kaikenmaailman työharjoitteluissa mutta siellä on ihan eri vaatimukset kuin oikeassa työelämässä. Itselläni on kaksi ammattitutkintoa ja kyllä minä yritin työelämässä olla sosiaali-ja terveysalalla vaikka mulla oli masennus ja paniikkihäiriö. Minä sain potkut jos sillä on sulle jotain merkitystä . Tiedätkö kun sillä alalla sä et saa asikastyössä alkaa oireilla kesken työtehtävien. Tämän sinäkin varmasti ymmärrät.

        Älä ota henkilökohtaisesti, kommenttini ei ollut tarkoitettu sinulle, tai kenellekään muullekaan henk.koht. En ole ketään passittanut töitä tekemään, ei kuulu minulle muiden asiat.
        Ja tiedän kyllä, että töitä on hankala tehdä, jos on masennusta ja paniikkihäiriötä, tai jotain muuta mt-ongelmaa.
        Olen itsekin jäänyt jo aika nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle, ehdin tosin tehdä töitäkin ennen sitä.
        Ja tiedän, että ei ole hoitoalalla hyväksi, jos ammattilainen oireilee työtä tehdessään.
        Ihmettelen joskus, kun jotkut ihmiset hakeutuvat opiskelemaan hoitoalaa, vaikka voivat itse henkisesti huonosti. Olisihan parempi hoitaa/hoidattaa ensin itsensä kuntoon, jos aikoo muita ihmisiä myöhemmin hoitaa.
        Eikä potkut ole koskaan mitään kivoja. Itseään on kuitenkin turhaa syytellä, jos saa vaikka sairastumisensa takia potkut. Sairaudelle ei voi mitään, jos se tulee niin se tulee, ei se kysele lupaa, saako tulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla muuttui. Pitääkö mun taas infota . Olenko sanonut etten yrittänyt hoitaa psyykettä? En tietääkseni ole sellaista täällä väittänyt. Sä voisit itse miettiä miten yhteiskunnan vaatimukset vaikuttaa psyykeeseen kun itse tietää voimavaransa ja taitonsa. Oletko ikinä ajatellut että ne psyykkiset ongelmat voi alkaa jo pienenä lapsena. Itse olen kokenut asioita joita en itse muista mutta mitä minulle on kerrottu. Ei ne psyykkiset ongelmat aina ala vasta aikiuisena. ja voin sanoa että minun ongelmat ei liittynyt taaperoiässä kotioloihin.

        Jos sä nyt haluat tietää tietää miten psyyke voi muuttua eläkkeelle pääsyn myötä niin tässä tulee.

        -ahdistus vähenee ja poistuu
        - unen laatu paranee
        - stressi vähenee, stressinsietokyky kasvaa, jolloin et hermostu joka ikisestä asiata
        -olet iloisempi ja rennompi
        - et itke joka ikinen päivä ja murehdi huomista
        - et tukahduta pahaa oloa syömällä
        - tunnet voivasi hyvin
        - jaksat paremmin sosiaalista kanssakäymistä
        -jaksat olla muiden tukena kun voi itse hyvin
        - ei ole katkera eletystä elämästä eikä syyttele muita elämänkokemuksista
        -hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään ,vaikka ei kykene yhteiskunnan vaatimuksiin
        - arvostaa asioita eri tavalla kuin aikasemmin
        - tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet
        - on itselleen armollinen

        Onko tässä sulle tarpeeksi miten psyyke voi muuttua eläkkeelle pääsyn myötä?

        En minäkään ole väittänyt, ettet olisi yrittänyt psyykettäsi hoitaa. En väittänyt, että olisit jotain väittänyt.
        Edelleenkin, älä ota itseesi näitä kommentteja täällä, tuskin kukaan tarkoittaa mitään kohdistuvaksi johonkin tiettyyn henkilöön. Toisillemme tuntemattomia ollaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä ota henkilökohtaisesti, kommenttini ei ollut tarkoitettu sinulle, tai kenellekään muullekaan henk.koht. En ole ketään passittanut töitä tekemään, ei kuulu minulle muiden asiat.
        Ja tiedän kyllä, että töitä on hankala tehdä, jos on masennusta ja paniikkihäiriötä, tai jotain muuta mt-ongelmaa.
        Olen itsekin jäänyt jo aika nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle, ehdin tosin tehdä töitäkin ennen sitä.
        Ja tiedän, että ei ole hoitoalalla hyväksi, jos ammattilainen oireilee työtä tehdessään.
        Ihmettelen joskus, kun jotkut ihmiset hakeutuvat opiskelemaan hoitoalaa, vaikka voivat itse henkisesti huonosti. Olisihan parempi hoitaa/hoidattaa ensin itsensä kuntoon, jos aikoo muita ihmisiä myöhemmin hoitaa.
        Eikä potkut ole koskaan mitään kivoja. Itseään on kuitenkin turhaa syytellä, jos saa vaikka sairastumisensa takia potkut. Sairaudelle ei voi mitään, jos se tulee niin se tulee, ei se kysele lupaa, saako tulla.

        Mä en ala täällä mun elämänhistoriaa kertomaan. Mutta kun mä vaivoin olin valmistunut kokiksi ja en kokenut että pärjään työelämässä niin ei ole vaihtoehtoja.Sinun pitää hakea opiskelemaan jos et hae töitä. Se miksi hain lähihoitajakoulutukseen oli se että johonkin piti hakea mihin pisteet olis riittänyt. Toki oli valintakoe jonka tehtävät oli ala-astetasoa.

        En tiennyt lapsena,teininä, aikuisena mistä mun vaikeudet johtuu. Mulle selvis syy vasta viime vuonna kun aloin selvittää mahdollisia syitä. Tämän jälkeen mä olen saanut ns. sisäisen rauhan.

        On mulla vahvuuksia mutta ne ei riitä työelämässä. se on vaan fakta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään ole väittänyt, ettet olisi yrittänyt psyykettäsi hoitaa. En väittänyt, että olisit jotain väittänyt.
        Edelleenkin, älä ota itseesi näitä kommentteja täällä, tuskin kukaan tarkoittaa mitään kohdistuvaksi johonkin tiettyyn henkilöön. Toisillemme tuntemattomia ollaan.

        Minä vastasin kun kysyttiin miten työkyvyttömyyseläkeelle pääsy muuttaa psyykettä. Koska jonkun mielestä psyyke ei voi muuttua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään ole väittänyt, ettet olisi yrittänyt psyykettäsi hoitaa. En väittänyt, että olisit jotain väittänyt.
        Edelleenkin, älä ota itseesi näitä kommentteja täällä, tuskin kukaan tarkoittaa mitään kohdistuvaksi johonkin tiettyyn henkilöön. Toisillemme tuntemattomia ollaan.

        No miksi pitää kommentoida ja vastata mun viestiin jos ei ole tarkoitettu mulle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miksi sitten ovat työkyvyttömyyseläkkeellä jos kerta haluavat töihin?

        Paria huijaria ja uhriutujaa lukuunottamatta ihmiset haluaa merkityksellisyyttä ja onnistumisenkokemuksia elämäänsä. Yleensä näitä asioita haetaan töistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paria huijaria ja uhriutujaa lukuunottamatta ihmiset haluaa merkityksellisyyttä ja onnistumisenkokemuksia elämäänsä. Yleensä näitä asioita haetaan töistä.

        Niin voisko onnistumisen kokemuksia saada muuten. Itse olen saanut eikä siihen ole tarvittu palkkatyötä. Esim mä koen onnistumista siinä että mä olen selvinnyt elämästä ja sen vastoinkäymisistä. Mä koen onnistumista ihmissuhteissa. Onnistumista on myös saada elämään tasapaino ja ns. sisäinen rauha. Tuntea olonsa hyväksi .Mutta jos haluaa saada onnistumisen kokemuksia työn kautta niin jokainen tavallaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin voisko onnistumisen kokemuksia saada muuten. Itse olen saanut eikä siihen ole tarvittu palkkatyötä. Esim mä koen onnistumista siinä että mä olen selvinnyt elämästä ja sen vastoinkäymisistä. Mä koen onnistumista ihmissuhteissa. Onnistumista on myös saada elämään tasapaino ja ns. sisäinen rauha. Tuntea olonsa hyväksi .Mutta jos haluaa saada onnistumisen kokemuksia työn kautta niin jokainen tavallaan.

        En nyt puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta onnistumisen kokemuksiin, tai merkityksellisyyteen liittyy yleensä myös haaste. Haaste siitä missä onnistuu.

        Kyllä se voi olla paljon paljon muutakin kuin työstä tulleet haasteet. On ihmisiä joille vaikka se kaupassa käynti voi olla onnistuminen. Mutta se että makaa kotona ja katsoo netfliksiä tai kirjoittelee foorumeilla, ei ole haastavaa, eikä se myöskään pysty palkitsemaan. Siksi niitä haasteita on luonnollista hakea työelämästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin koska pärjäävät työelämässä. Luuletko että sosiaali-ja terveysalalla otetaan töihin jolla ei ole työhistoriaa?

        Alalle opiskelevat ja valmistuvat otetaan alalle töihin, jos on paikkoja. Eikä vastavalmistuneilla ole työhistoriaa, siltikin saavat töitä.
        Mitään historiaa missään tai kenelläkään ei ole olemassa ennen kuin sitä kertyy ajan myötä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alalle opiskelevat ja valmistuvat otetaan alalle töihin, jos on paikkoja. Eikä vastavalmistuneilla ole työhistoriaa, siltikin saavat töitä.
        Mitään historiaa missään tai kenelläkään ei ole olemassa ennen kuin sitä kertyy ajan myötä.

        Niin ja siihen aikaan kun minä valmistuin tuli postitse työhönosoituksia joista et voinut kieltäytyä. Minun piti ottaa työ vastaan ja siinä ei ollut edes työhaastattelua. Parissa työhaasttatelussa jouduin käymään mutta tämä johon piti mennä niin ei ollut haastattelua. Jos olis ollut niin toki olisin kertonut itsestäni. Keskosten hoitajan työpaikkaa minun ei tarvinnut vastaanottaa eikä käydä työhaastattelussakaan. Minulla ei ole siihen koulutusta mutta sellanen työhönosoitus tuli.

        olen pahoillani minulla on siis palkkatyöhistoriaa yhteensä noin kolme kuukautta. Ensimmäinen oli kesätyö opiskeluaikana ja toinen oli sitte osa-aikatyö .

        Ohan se muutaman kuukausikin työhistoriaa ja työkokemusta josta itsenäistä työskentely kertyi sellanen muutama viikko.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja siihen aikaan kun minä valmistuin tuli postitse työhönosoituksia joista et voinut kieltäytyä. Minun piti ottaa työ vastaan ja siinä ei ollut edes työhaastattelua. Parissa työhaasttatelussa jouduin käymään mutta tämä johon piti mennä niin ei ollut haastattelua. Jos olis ollut niin toki olisin kertonut itsestäni. Keskosten hoitajan työpaikkaa minun ei tarvinnut vastaanottaa eikä käydä työhaastattelussakaan. Minulla ei ole siihen koulutusta mutta sellanen työhönosoitus tuli.

        olen pahoillani minulla on siis palkkatyöhistoriaa yhteensä noin kolme kuukautta. Ensimmäinen oli kesätyö opiskeluaikana ja toinen oli sitte osa-aikatyö .

        Ohan se muutaman kuukausikin työhistoriaa ja työkokemusta josta itsenäistä työskentely kertyi sellanen muutama viikko.

        Älä ole pahoillasi siitä, ettei sinulle ole työhistoriaa kertynyt.
        Sairaus on sairaus, eikä sille voi mitään. Jos ei ole sairauden takia kyennyt töitä tekemään, ei siitä tarvitse olla pahoillaan. Joskus elämä vain menee niin. Monet ovat vailla työhistoriaa, kuka mistäkin syystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja siihen aikaan kun minä valmistuin tuli postitse työhönosoituksia joista et voinut kieltäytyä. Minun piti ottaa työ vastaan ja siinä ei ollut edes työhaastattelua. Parissa työhaasttatelussa jouduin käymään mutta tämä johon piti mennä niin ei ollut haastattelua. Jos olis ollut niin toki olisin kertonut itsestäni. Keskosten hoitajan työpaikkaa minun ei tarvinnut vastaanottaa eikä käydä työhaastattelussakaan. Minulla ei ole siihen koulutusta mutta sellanen työhönosoitus tuli.

        olen pahoillani minulla on siis palkkatyöhistoriaa yhteensä noin kolme kuukautta. Ensimmäinen oli kesätyö opiskeluaikana ja toinen oli sitte osa-aikatyö .

        Ohan se muutaman kuukausikin työhistoriaa ja työkokemusta josta itsenäistä työskentely kertyi sellanen muutama viikko.

        Korjaa jos olen väärässä, mutta miten minulle on tullut sellainen mielikuva että sinäkin olet muiden foorumiasiantuntijoiden ohella antanut ymmärtää, joko suorasti tai epäsuorasti, että mt-alalle pääsee jokainen reikäpää.

        Kerroppa nyt rehellisesti, että miten se nyt on, että pääseekö sinne alalle, vai eikö sinne pääse?


    • Anonyymi

      Euroopassa selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) ei yleensä suositella alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Itse käytin näitä 15-22v. Suomessa käytetään mieluusti näitä vaikka lapsille.

      Haittoja on paljon (esim. seksuaalisuus), pahinta on kun ei "lääkkeen" vaikutuksessa itse tajua asiaa, kuinka elää kokoajan sairaassa sumussa, jossa kaikki asiat ok nykyisellään, eikä mitään tarvi tehä. Jätin itse aivan onnellisesta unohduksesta nämä, ja koin melkoisen "valaistumisen" tai paluun normaaliin 7vuoden jälkeen, mutta ei ollut helppo asia käsitellä menetetettyä elämää tämän jälkeen, opin sentään jotain terveyden huollon nykytilasta.

      Olen myös äärettömän kiitollinen, että selvisin tuosta edes nykyisenlaiseen olotilaani.

      • Anonyymi

        Varmaankin kaikista psyykenlääkkeistä sanotaan, ettei tulisi käyttää alle 18-vuotiailla.
        Tiedän, että jopa 9-10-vuotiaille on syötetty joitain lääkkeitä, jopa neuroleptejä.
        Lapsille käytetään käytöshäiriöiden hoidossa ainakin Risperidonia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaankin kaikista psyykenlääkkeistä sanotaan, ettei tulisi käyttää alle 18-vuotiailla.
        Tiedän, että jopa 9-10-vuotiaille on syötetty joitain lääkkeitä, jopa neuroleptejä.
        Lapsille käytetään käytöshäiriöiden hoidossa ainakin Risperidonia.

        Niin ne ajat muuttuu. Vanhaan kunnon hyvään aikaan käytettiin kovuniemen herraa.


    • Anonyymi

      Siis ostetaan lääkkeet mutta ei käytetä.

    • Anonyymi

      Aihe koskee kyllä myös sitäkin potilasryhmää, joille on tehty esim. skitsofreniadiagnoosi ja jonka perusteella on katsottu työkyvyttömiksi.

      Vähemmän on otettu esille sitä näkökulmaa, että systeemi teki useista heille määrättyjen lääkityksienkin takia työkyvyttömiksi. Eivät ne neuroleptit lisää kovinkaan merkittävästi yksilön toiminta ja työkykyä. Enemmän ne lamaavat ja aiheuttavat esim. lihasheikkoutta ja painonnousua. Jos joku muuta väittää, niin valehtelee.

      Lisäksi suurin osa psyykkisen diagnoosin saaneista jätettiin tavallaan heitteille. Ja avopuolella ne "hoidot" olivat aivan liian smalltalkkimaisia.

      Ja joidenkin kohdalla, mikäli heille on annettu psykoosityyppinen diagnoosi, heidän kohdallaan heille ei anneta mitään traumaterapioita, ei, vaikka heillä olisikin tapahtunut elämänsä aikana ikäviä asioita. Heitä kohdellaan ja hoidetaan heille aiemmin annetun diagnoosin määrittelemänä. Hoitokulttuurissa on tapana ajatella, että kun jollekin annetaan jokin tietty diagnoosi, niin häntä pidetään sellaisena. Eli kyllä siellä systeemissä aika tavalla tapahtuu leimaamista.

      • Anonyymi

        Edellinen koskee siis ennenkaikkea julkista puolta. Ja suurimmaksi osaksi esim. psykoosidiagnoosin saaneita "hoidetaan" lähinnä vain ylläpitolääkityksillä. Avopuolella "hoito" on lähinnä myöskin vain oireiden, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemista. Ei mitään muuta. Jos joku jotakin muuta väittää, niin toki voi olla alueellisia eroja, mutta pääpiirteittäin edellä sanottu pitää suurimmaksi osaksi paikkansa. Joten ei ainakaan minua edes huokuttelisi ja kiinnostaisi ne nykyisessä muodossa olevat palvelut. Tilanne on ollut jokseenkin sama jo useiden vuosikymmenten ajan, etenkin Itä-Suomen alueella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellinen koskee siis ennenkaikkea julkista puolta. Ja suurimmaksi osaksi esim. psykoosidiagnoosin saaneita "hoidetaan" lähinnä vain ylläpitolääkityksillä. Avopuolella "hoito" on lähinnä myöskin vain oireiden, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemista. Ei mitään muuta. Jos joku jotakin muuta väittää, niin toki voi olla alueellisia eroja, mutta pääpiirteittäin edellä sanottu pitää suurimmaksi osaksi paikkansa. Joten ei ainakaan minua edes huokuttelisi ja kiinnostaisi ne nykyisessä muodossa olevat palvelut. Tilanne on ollut jokseenkin sama jo useiden vuosikymmenten ajan, etenkin Itä-Suomen alueella.

        Pieni tekstin korjaus: minua ei ainakaan edes enää houkuttelisi ja kiinnostaisi ne nykymuodossa olevat mt-palvelut, niiden huonon laadun takia. Niiden käyttämisestä ei ole itse käyttäjälle mitään hyötyä. Eläkeputkeenkaan joutuminen tuskin lisää mitään hyvinvointia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pieni tekstin korjaus: minua ei ainakaan edes enää houkuttelisi ja kiinnostaisi ne nykymuodossa olevat mt-palvelut, niiden huonon laadun takia. Niiden käyttämisestä ei ole itse käyttäjälle mitään hyötyä. Eläkeputkeenkaan joutuminen tuskin lisää mitään hyvinvointia.

        Tiedoksi sulle jos sulla on mielenterveyshäiriö ja sinun pitää hakea sairauspäivärahaa niin ei siihen diagnoosiin voi kirjoittaa että jalka tai käsi on poikki jos sulla ei ole niin. Järjen käyttö on sallittu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedoksi sulle jos sulla on mielenterveyshäiriö ja sinun pitää hakea sairauspäivärahaa niin ei siihen diagnoosiin voi kirjoittaa että jalka tai käsi on poikki jos sulla ei ole niin. Järjen käyttö on sallittu.

        Käytännössä se mitä ei sanota ääneen on, että jos siinä vaiheessa kun on ajautumassa työkyvyttömäksi on työpaikka tai opiskelupaikka, mahdollisuudet kuntouttavalle toiminnalle ovat hyvin paljon paremmat eli siis hyvän terapian saamiselle. Jos taustalla on pitempiä aikoja kuntoutusyrityksiä tai mitä tiedän siis tuttavapiiristä että esim terapia ei ole onnistunut, voi olla että ei juuri mitään enää tarjotakaan. Jossain vaiheessa hoito vain heittää hanskat tiskiin etenkin jos ongelma on sellainen ettei siihen helposti hoitojärjestelmä lääke- ja diagnoosikeskeisellä hoidolla pureudu. Eli käytännössä lääkkeitä repeat reseptillä eläkkeellä niin että ei paljon psykiatrilla loppuviimeksi kiinnosta aineiden pitkäaikaiskäytön lopputulemat. Voi sitten joskus ottaa yhteyttä jos paska leviää niiden kanssa tuulettimeen johonkin yleislääkärille johon sinut on dumpattu lääkekasan kanssa.

        Jos on kiinnostunut terapiasta kuntoutuspsykoterapiana, käytännössä käsittääkseni paras reitti on raha. Käydä pari kertaa yksityisellä psykiatrilla ja mielestäni siinä edellytetään jotain hoitosuhdetta jonka voi parhaimmillaan hoitaa nettimuodossa. Tällöin voi myös valita terapeutin ja myös psykiatrin itsensä ja voi jopa parhaimmillaan valita hieman kriittisemmän tyypin eikä vain odotella mitä julkiselta tulee. Tässä tosin merkityksellistä on se onko kyse onko eläkkeellä vai hakemassa muuta psykoterapiaa.

        Jos on tiettyjä diagnooseja ne voi torpata terapiaa. Esimerkiksi jos on traumoja jos on jotain muita diagnooseja ne voi hankaloittaa terapian niihin saamista eikä niihin pureuduta.


      • Anonyymi

        Ei koske. Ei ole mitään syytä yrittää sekoittaa masennusta ja skitsofreniaa keskenään, vaikka ei itse niiden eroa ymmärräkkään.

        Niin ihanaa kuin lääkehaittauskovaisille olisikin, että ihminen voisi olla kaksi kertaa työkyvytön, niin näin ei ole. Skitsofreenikolla on terosiassa mahdollisuus lääkkeiden lopetuksen jälkeen mennä töihin eikä psykoosiin. Käytännössä kuitenkin se sairaudesta tuleva työkyvyttömyys sieltä puskee esiin, oli sitten lääkkeitä tai ei.

        Jos haluaa oikeasti tietää skitsofreenikkojen tykyvystä, niin kannattaa tutustua IPS työhönvalmennukseen.

        https://julkaisut.kuntoutussaatio.fi/wp-content/uploads/Kuntoutuspaivat-2025-final-Sipila-Riisalo-Mantynen-2.pdf

        Muuten ehkä kannattaa jatkaa skitsofreenikkojen työkykykeskustelua ihan jossain muualla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei koske. Ei ole mitään syytä yrittää sekoittaa masennusta ja skitsofreniaa keskenään, vaikka ei itse niiden eroa ymmärräkkään.

        Niin ihanaa kuin lääkehaittauskovaisille olisikin, että ihminen voisi olla kaksi kertaa työkyvytön, niin näin ei ole. Skitsofreenikolla on terosiassa mahdollisuus lääkkeiden lopetuksen jälkeen mennä töihin eikä psykoosiin. Käytännössä kuitenkin se sairaudesta tuleva työkyvyttömyys sieltä puskee esiin, oli sitten lääkkeitä tai ei.

        Jos haluaa oikeasti tietää skitsofreenikkojen tykyvystä, niin kannattaa tutustua IPS työhönvalmennukseen.

        https://julkaisut.kuntoutussaatio.fi/wp-content/uploads/Kuntoutuspaivat-2025-final-Sipila-Riisalo-Mantynen-2.pdf

        Muuten ehkä kannattaa jatkaa skitsofreenikkojen työkykykeskustelua ihan jossain muualla.

        Joillekin on annettu "eläkepaperit" skitsofreniadiagnoosin nimikkeellä.

        - Mutta se, että onko potilaalle annettu mt-diagnoosi ylipäätään edes oikea. Monien kohdalla diagnoosit on vedetty hatusta, ja lähes arpomalla. Yhdistetään joitakin oireita yhteen ja tehdään niistä yhteenveto. Moniin psyykkisiin sairauksiin liitetään samoja oireita, joita on esim. myasthenia gravisissa, CFS/ME: sa, kilpirauhasen vajaatoiminnassa ja monissa muissa autoimmuunisairauksissa. Eli sekään, että jos lopettaa lääkkeiden käytön ei tarkoita välttämättä sitä, että kykenee olemaan työelämässä täysaikaisesti. Mikäli se oikea, oireiden taustalla oleva sairaus ei olekaan sitten oikeasti mt-peräinen. Lopettaa sitten niiden käytön, tai ei, voi silti olla "invalidi". Nykyäänhän ei ole kovin paljon niitä aloja, tai töitä, joissa voi tehdä ns. vajaata, neljän, tai kuuden tunnin työpäivää.

        Tällä palstalla on muuten punainen vaate se, jos sanoo, että annattaa lopettaa lääkkeiden käyttö, esim. niiden merkittävien haittavaikutusten takia.

        Itse tein niin, lähinnä lääkkeiden haittavaikutusten ja terveyteen vaikuttavien asioiden takia.

        Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita se, että ainakin alkoholi ja sen liikakäyttö loppui. Sinä aikana, kun minulle oli määrätty niitä joidenkin niin kovasti kehumia ja suosittelemia psyykelääkkeitä, niin niiden käytön seurauksena aivojen ja fyysisen puolen toimintakyky heikentyi todella paljon ja lopulta jatkuvan anhedonian takia ajauduin alkoholistiksi. Alkoholia meni varmaan suurinpiirtein noin kahden viikon välein. Nyt sitten saa arvata, että kuinka paljon menee enää nykyisin?

        Se, että onko käypähoitosuositukset oikein, esim. lääkkeiden määräämisen osalta, koko elämänajaksi käytettäväksi, haittavaikutuksista piittaamatta, tätä puolta ei käsitellä tarpeeksi alan asiantuntijoiden piirissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joillekin on annettu "eläkepaperit" skitsofreniadiagnoosin nimikkeellä.

        - Mutta se, että onko potilaalle annettu mt-diagnoosi ylipäätään edes oikea. Monien kohdalla diagnoosit on vedetty hatusta, ja lähes arpomalla. Yhdistetään joitakin oireita yhteen ja tehdään niistä yhteenveto. Moniin psyykkisiin sairauksiin liitetään samoja oireita, joita on esim. myasthenia gravisissa, CFS/ME: sa, kilpirauhasen vajaatoiminnassa ja monissa muissa autoimmuunisairauksissa. Eli sekään, että jos lopettaa lääkkeiden käytön ei tarkoita välttämättä sitä, että kykenee olemaan työelämässä täysaikaisesti. Mikäli se oikea, oireiden taustalla oleva sairaus ei olekaan sitten oikeasti mt-peräinen. Lopettaa sitten niiden käytön, tai ei, voi silti olla "invalidi". Nykyäänhän ei ole kovin paljon niitä aloja, tai töitä, joissa voi tehdä ns. vajaata, neljän, tai kuuden tunnin työpäivää.

        Tällä palstalla on muuten punainen vaate se, jos sanoo, että annattaa lopettaa lääkkeiden käyttö, esim. niiden merkittävien haittavaikutusten takia.

        Itse tein niin, lähinnä lääkkeiden haittavaikutusten ja terveyteen vaikuttavien asioiden takia.

        Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita se, että ainakin alkoholi ja sen liikakäyttö loppui. Sinä aikana, kun minulle oli määrätty niitä joidenkin niin kovasti kehumia ja suosittelemia psyykelääkkeitä, niin niiden käytön seurauksena aivojen ja fyysisen puolen toimintakyky heikentyi todella paljon ja lopulta jatkuvan anhedonian takia ajauduin alkoholistiksi. Alkoholia meni varmaan suurinpiirtein noin kahden viikon välein. Nyt sitten saa arvata, että kuinka paljon menee enää nykyisin?

        Se, että onko käypähoitosuositukset oikein, esim. lääkkeiden määräämisen osalta, koko elämänajaksi käytettäväksi, haittavaikutuksista piittaamatta, tätä puolta ei käsitellä tarpeeksi alan asiantuntijoiden piirissä.

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: tällä palstalla, ja alan piirissä toimivien keskuudessa on punainen vaate, jos ilmoittaa, että ei käytä lääkkeitä, tai jos suosittelee, että kannattaa lopettaa lääkkeiden käyttö niiden ilmeisten terveyteen ilmeisten haittavaikutusten takia. Ja silti niitä niissä on. Ne vaikuttavat mm. sydämen ja verisuoniston toimintaan, aiheuttavat metabolista oireyhtymää ja diabetesta, heikentävät lihasten toimintaa ja kognitiivisia kykyjä, joiden seurauksena ne vaikuttavat mm. toimintakykyyn. Joten missä on se hyöty niiden käyttämisestä? Eivät ne lisää mitään toiminta ja työkykyä. Voin todistaa sen omakohtaisilla kokemuksilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: tällä palstalla, ja alan piirissä toimivien keskuudessa on punainen vaate, jos ilmoittaa, että ei käytä lääkkeitä, tai jos suosittelee, että kannattaa lopettaa lääkkeiden käyttö niiden ilmeisten terveyteen ilmeisten haittavaikutusten takia. Ja silti niitä niissä on. Ne vaikuttavat mm. sydämen ja verisuoniston toimintaan, aiheuttavat metabolista oireyhtymää ja diabetesta, heikentävät lihasten toimintaa ja kognitiivisia kykyjä, joiden seurauksena ne vaikuttavat mm. toimintakykyyn. Joten missä on se hyöty niiden käyttämisestä? Eivät ne lisää mitään toiminta ja työkykyä. Voin todistaa sen omakohtaisilla kokemuksilla.

        Ehkä se on " punainen vaate " siitä syystä, kun ei kukaan voi mennä sanomaan ventovieraalle ihmiselle, että älä syö niitä lääkkeitä, eikä myöskään kehottaa niitä syömään.
        Lääkitykset ovat yleensä potilaan ja lääkärin välinen asia, ei keskustelupalstojen keskenään ventovieraiden ihmisten välinen.
        Toki omia kokemuksia kaikesta saa kertoa, sitä ei kukaan voi kieltää. Mutta lääkitykselliset lääketieteen neuvot on hyvä jättää ammattilaisten hoidettaviksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: tällä palstalla, ja alan piirissä toimivien keskuudessa on punainen vaate, jos ilmoittaa, että ei käytä lääkkeitä, tai jos suosittelee, että kannattaa lopettaa lääkkeiden käyttö niiden ilmeisten terveyteen ilmeisten haittavaikutusten takia. Ja silti niitä niissä on. Ne vaikuttavat mm. sydämen ja verisuoniston toimintaan, aiheuttavat metabolista oireyhtymää ja diabetesta, heikentävät lihasten toimintaa ja kognitiivisia kykyjä, joiden seurauksena ne vaikuttavat mm. toimintakykyyn. Joten missä on se hyöty niiden käyttämisestä? Eivät ne lisää mitään toiminta ja työkykyä. Voin todistaa sen omakohtaisilla kokemuksilla.

        Ymmärrän täysin tuon alkoholin liikakäyttösi lääkkeissä. Olen lukenut myös muita tarinoita joissa alkoholi on alkanut houkuttaa juuri psyykenlääkkeissä. Esim psykiatri David Healyn Rxisk sivustolla on kuvattu vastaavaa. Se loppuu se himo lääke lopetettaessa. Lääke laukaisee anhedoniaa ja mitäänsanomatonta oloa mitä ihminen pakenee muulla aineella. Lienee yksi syy miksi esim tietyn diagnoosin lääkityt polttaa paljon tupakkaa ja vetää nikotiinia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: tällä palstalla, ja alan piirissä toimivien keskuudessa on punainen vaate, jos ilmoittaa, että ei käytä lääkkeitä, tai jos suosittelee, että kannattaa lopettaa lääkkeiden käyttö niiden ilmeisten terveyteen ilmeisten haittavaikutusten takia. Ja silti niitä niissä on. Ne vaikuttavat mm. sydämen ja verisuoniston toimintaan, aiheuttavat metabolista oireyhtymää ja diabetesta, heikentävät lihasten toimintaa ja kognitiivisia kykyjä, joiden seurauksena ne vaikuttavat mm. toimintakykyyn. Joten missä on se hyöty niiden käyttämisestä? Eivät ne lisää mitään toiminta ja työkykyä. Voin todistaa sen omakohtaisilla kokemuksilla.

        Puhutko nyt niistä ihmisistä jotka itsepintasesti yrittää väittää, että kaikki, myös läääkkeetön hoito on lääkehoitoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä se on " punainen vaate " siitä syystä, kun ei kukaan voi mennä sanomaan ventovieraalle ihmiselle, että älä syö niitä lääkkeitä, eikä myöskään kehottaa niitä syömään.
        Lääkitykset ovat yleensä potilaan ja lääkärin välinen asia, ei keskustelupalstojen keskenään ventovieraiden ihmisten välinen.
        Toki omia kokemuksia kaikesta saa kertoa, sitä ei kukaan voi kieltää. Mutta lääkitykselliset lääketieteen neuvot on hyvä jättää ammattilaisten hoidettaviksi.

        Aika paksua haukkua muita punaisista vaatteista jos itse joutuu kääntämään kaikki keskustelut johonkin lääkehaittaan, vaikka muut olisivat valmiita keskustelemaan laaja alaisesti mielenterveydestä.


    • Anonyymi

      Suosittelen ennemmin välttämään kaikenlaisia mt-palveluita. Ne ja lääkkeiden käyttäminen eivät lisää, eivätkä edistä terveyttä ja hyvinvointia.

      • Anonyymi

        Mitä tapahtuu jos sä sanot sun työnanatjalle ettet mene työterveyteen niin mitä tapahtuu? voitko kertoa


      • Anonyymi

        Jos itse välttelet käyttämästä mt-palveluita, älä kiellä tai estele muita käyttämästä niitä.
        Monet ovat saaneet sieltä kuitenkin hyödyn, ehkä jopa ihmishenkiä on pelastunut sitä kautta.


      • Anonyymi

        Kyllä, kaikki pälliongelmat kannattaa aina käydä vaikeimman kautta, siksi että joku randomi netissä neuvoo niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tapahtuu jos sä sanot sun työnanatjalle ettet mene työterveyteen niin mitä tapahtuu? voitko kertoa

        Työterveys ja mt-puoli on kyllä kaksi aivan eri asiaa ja tahoa. Ja minnekään ei ole pakko mennä. Ei tarvitse ryhtyä lampaaksikaan.

        Jos tulee ongelmia oman jaksamisen kanssa, kannattaa ennemmin ottaa lomaa, kuin mennä mt-, eli psykiatrian puolelle. Ei ne siellä ne oireita aiheuttavat asiat selviä ja elämässä olevat ongelmat tule ratkaistua.

        Jos menee mt-puolelle, ja kuvittelee, että siellä ne kaikki asiat selviävät ja ratkeavat, tai se, että kuvittelee, että niillä lääkkeillä ja niiden käytöllä kaikki ongelmat ratkaistuvat, kuin taikasauvalla, niin se on pelkkää kuvittelua, tai plaseboa. Joudut jokatapauksessa selvittämään, ne oireit aiheuttavat ja muuten elämässä pielessä olevat asiat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työterveys ja mt-puoli on kyllä kaksi aivan eri asiaa ja tahoa. Ja minnekään ei ole pakko mennä. Ei tarvitse ryhtyä lampaaksikaan.

        Jos tulee ongelmia oman jaksamisen kanssa, kannattaa ennemmin ottaa lomaa, kuin mennä mt-, eli psykiatrian puolelle. Ei ne siellä ne oireita aiheuttavat asiat selviä ja elämässä olevat ongelmat tule ratkaistua.

        Jos menee mt-puolelle, ja kuvittelee, että siellä ne kaikki asiat selviävät ja ratkeavat, tai se, että kuvittelee, että niillä lääkkeillä ja niiden käytöllä kaikki ongelmat ratkaistuvat, kuin taikasauvalla, niin se on pelkkää kuvittelua, tai plaseboa. Joudut jokatapauksessa selvittämään, ne oireit aiheuttavat ja muuten elämässä pielessä olevat asiat.

        Juu, ja varmaan joka työpaikasta annetaan työntekijälle lomaa, jos hän haluaa sitä ottaa....
        Ootko ihan tosissasi ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, ja varmaan joka työpaikasta annetaan työntekijälle lomaa, jos hän haluaa sitä ottaa....
        Ootko ihan tosissasi ?

        Just annoin työntekijälle 6kk palkatonta.

        Ei ole meikäläisen puljussa mikään ongelma, on senverran hyvä veto ja pitovoima että saan sijaisia helposti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Just annoin työntekijälle 6kk palkatonta.

        Ei ole meikäläisen puljussa mikään ongelma, on senverran hyvä veto ja pitovoima että saan sijaisia helposti.

        Onni sinulla/sinulle.
        Ei se varmaan joka firmassa ole samanlaista.


    • Anonyymi

      - Yksinomaan se, että mt-puolella keskitytään aivan liikaa diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen ja siihen, että diagnosoidun henkilön pitää systeemin mielestä ja sen edessä tunnustaa olevansa jonkin sairauden kantaja, tai hyväksyä sairautensa ja syödä joitakin psyykepillereitä kenties koko ikänsä, että vain ne asiat ovat ainoa päämäärä,

      Systeemissä ja alalla olevat ignooraavat aivan liikaa yksilön elämässä tapahtuneita, jopa todella traumaattisia asioita, elämäntapahtumia, elämäntilannetta ja olosuhteita eivät minusta anna sitä kuvaa, että psykiatriassa edistettäisiin mitenkään merkittävällä tavalla elämässään ongelmista kärsivien hyvinvointia.

      Todellinen hyöty jää olemattomaksi, jos ainoa fokus on etsiä ja löytää jokin psyykkisiä oireita aiheuttava sairaus. Ja samalla ignoorataan yksilön elämässä olevia olosuhteita. Toinen systeemissä oleva epäkohta on alalla olevien liian virallinen asennoituminen ja potilaiden kliininen kohtelu.

      Aika ja liian moni mt.diagnoosin saanut on kuluneiden vuosikymmenten aikana ainakin hyvin leimattu jollakin psyykkisellä sairaudella. Ja jääneet loppujen lopuksi aivan yksin niiden oikeiden ja todellisten syiden ja ongelmien kanssa, jotka niitä oireita aiheuttivat. Ja lopputulema on ollut se, että jokainen, vaikka olisi mennyt, tai menee käyttämään mt-palveluita, joutuu jokatapauksessa selvittämään ja ratkaisemaan ne elämässä olevat ongelmat, joko yksin, tai omien hyvien, luotettavaksi katsomiensa läheisten ja ystävien kanssa. Mt-puolella näitä asioita ei nähdä, eikä tunnusteta. Diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja ongelmien lähestymistapa ei vain riitä, eikä ole oikea auttaa ihmisiä. Jos se nyt on ylipäätään tarkoituksenakaan.

      Asia olisi toinen, jos siellä ( kyseisessä hoitokulttuurissa) tehtäisiin uudistuksia ja muutoksia. Sitten niitä kannattaa käyttää. Ei muuten.

      • Anonyymi

        Tekstiin pieni korjaus: psykiatria pohjaa omat hoitolinjauksensa ja ajattelunsa oireiden ja sairauksien tunnistamiseen ja diagnosointiin. Ja suurimmaksi osaksi hoitona on lähinnä lähestulkoon aina pääasiassa lääkitykset. Kyseinen diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja vain sitä kautta oireiden näkeminen vain sairauksina ja siihen pohjautuva ongelmien lähestymistapa eivät vain riitä, eikä ole oikea tapa yrittää auttaa ongelmissa olevia ihmisiä. Mikä siellä sitten on ikinä tarkoituksenakaan? Eikä sekään ajattelu, että laitetaanpa nyt psyykkisesti oireilevat ja sairaat johonkin elinikäiseen lääkeputkeen ole mitenkään oikeutettua. Eivätkä ne psyykelääkkeet ainakaan lisää ja edistä henkistä hyvinvointia, eikä toiminta ja työkykyä. Voi kuulostaa karulta, mutta tämä on totta.

        Tarvittaisiin vähän enemmän yksilön elämän ja siinä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua ja huomioimista. Eli holistisempaa otetta. Se sieltä on puuttunut ja puuttuu edelleenkin täysin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekstiin pieni korjaus: psykiatria pohjaa omat hoitolinjauksensa ja ajattelunsa oireiden ja sairauksien tunnistamiseen ja diagnosointiin. Ja suurimmaksi osaksi hoitona on lähinnä lähestulkoon aina pääasiassa lääkitykset. Kyseinen diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja vain sitä kautta oireiden näkeminen vain sairauksina ja siihen pohjautuva ongelmien lähestymistapa eivät vain riitä, eikä ole oikea tapa yrittää auttaa ongelmissa olevia ihmisiä. Mikä siellä sitten on ikinä tarkoituksenakaan? Eikä sekään ajattelu, että laitetaanpa nyt psyykkisesti oireilevat ja sairaat johonkin elinikäiseen lääkeputkeen ole mitenkään oikeutettua. Eivätkä ne psyykelääkkeet ainakaan lisää ja edistä henkistä hyvinvointia, eikä toiminta ja työkykyä. Voi kuulostaa karulta, mutta tämä on totta.

        Tarvittaisiin vähän enemmän yksilön elämän ja siinä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua ja huomioimista. Eli holistisempaa otetta. Se sieltä on puuttunut ja puuttuu edelleenkin täysin.

        Kerrotko jos työntekijä alkaa oirehtii psyykkisesti niin miksi hän menis esim lääkäriin joka tutkiin fyysisiä vammoja? Jotkut käyttää lääkkeitä jos kokevat että niiden parantavan elämänlaatua. Ei ne kaikilla toimi ja silloin niitä ei tarvitse käyttää. Mutta se että sinusta mielenterveyshäiriöt hoidetaan ortopedillä ,niin luulet väärin. Meinaatko ettei muissa sairausryhmissä käytetä lääkkeitä? Onko sun ajatusmaailma noin suppea?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekstiin pieni korjaus: psykiatria pohjaa omat hoitolinjauksensa ja ajattelunsa oireiden ja sairauksien tunnistamiseen ja diagnosointiin. Ja suurimmaksi osaksi hoitona on lähinnä lähestulkoon aina pääasiassa lääkitykset. Kyseinen diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja vain sitä kautta oireiden näkeminen vain sairauksina ja siihen pohjautuva ongelmien lähestymistapa eivät vain riitä, eikä ole oikea tapa yrittää auttaa ongelmissa olevia ihmisiä. Mikä siellä sitten on ikinä tarkoituksenakaan? Eikä sekään ajattelu, että laitetaanpa nyt psyykkisesti oireilevat ja sairaat johonkin elinikäiseen lääkeputkeen ole mitenkään oikeutettua. Eivätkä ne psyykelääkkeet ainakaan lisää ja edistä henkistä hyvinvointia, eikä toiminta ja työkykyä. Voi kuulostaa karulta, mutta tämä on totta.

        Tarvittaisiin vähän enemmän yksilön elämän ja siinä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua ja huomioimista. Eli holistisempaa otetta. Se sieltä on puuttunut ja puuttuu edelleenkin täysin.

        Ihminen voi itsekin yrittää edistää omaa henkistä hyvinvointiaan.
        Sitä ei kuitenkaan kukaan muu pysty tekemään toisen puolesta, tukea voi kyllä saada.
        Jos alusta alkaen ajattelee, ettei psykiatrian puolella tehdä mitään, siellä ei auteta, niin silloinhan se yleensä menee niin.
        Jos itse ajattelisi, että haluaa ottaa hoidosta kaiken hyödyn, mikä vain on mahdollista, voisi jotain apua saadakin.
        Tiedän kyllä senkin, ettei psykiatrian puolellakaan kaikki niin " ruusuista " ole, mutta ei siellä myöskään kaikki ole huonoa.
        Ja itselläkin on lupa sanoa ja toivoa omia ajatuksiaan, mitä hoidolta haluaisi, millaista keskustelua ja mistä asioista haluaisi puhua. Ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrotko jos työntekijä alkaa oirehtii psyykkisesti niin miksi hän menis esim lääkäriin joka tutkiin fyysisiä vammoja? Jotkut käyttää lääkkeitä jos kokevat että niiden parantavan elämänlaatua. Ei ne kaikilla toimi ja silloin niitä ei tarvitse käyttää. Mutta se että sinusta mielenterveyshäiriöt hoidetaan ortopedillä ,niin luulet väärin. Meinaatko ettei muissa sairausryhmissä käytetä lääkkeitä? Onko sun ajatusmaailma noin suppea?

        Missä kohdassa olen tuollaista muka väittänyt, että mitään mt-oireita hoidetaan ortopedillä? En käsittääkseni yhdessäkään kohdassa.

        Mitä tulee tuohon lääkkeiden rooliin, tai vaikuttavuuteen esim. jos ihmisellä on stressiä, eli paineita, ihmissuhdeongelmia, aiemmin menneisyydessä koettuja traumoja, yksinäisyyttä, tai esim. vaikeaa kotioloissa, niin uskallan väittää, että nykyisin markkinoilla, tarjolla ja psykiatriassa useimmiten määrätyt lääkkeet eivät niihin auta.

        Se auttaa paljon, jos ihminen näkee, ja kykenee tunnistamaan, mistä hänen oireensa johtuvat ja tekemään niille asioille jotakin. Oireet eivät ole sinällään mikään todiste, tai merkki siitä, että ihmisellä on jokin mielisairaus. tai että hän on masentunut. Mutta valitettavan liian usein yksilön kokemat ja niistä hoitohenkilökunnalle kertomat oireet tulkitaan lähes aina poikkeuksetta joksikin psyykkiseksi häiriöksi. Esim. henkilöstä tehtyjen havaintojen ja tarkkailujen avulla ja niiden kautta tehdään useimmiten hoitoon tulleelle henkilölle jokin diagnoosi. Sen sijaan, että siellä tehdään niin, niin jonkinlainen syvempi tarkastelu siitä, miksi yksilö esim. on ahdistunut, ja mikä sitä aiheuttaa, voisi tuottaa parempia tuloksia, kuin se, että palveluihin tulevat nähdään ja kohdataan lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana. Ja se, että miksi lähestulkoon aina se hoito on pääasiassa lääkitysten määräämistä, se on sitä ennemminkin suppeaa ajattelua.

        Omasta mielestäni joku, tai jotkut muut tekevät tuota mainitsemaasi "suppeaa ajattelua", mutta en kyllä ainakaan minä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä kohdassa olen tuollaista muka väittänyt, että mitään mt-oireita hoidetaan ortopedillä? En käsittääkseni yhdessäkään kohdassa.

        Mitä tulee tuohon lääkkeiden rooliin, tai vaikuttavuuteen esim. jos ihmisellä on stressiä, eli paineita, ihmissuhdeongelmia, aiemmin menneisyydessä koettuja traumoja, yksinäisyyttä, tai esim. vaikeaa kotioloissa, niin uskallan väittää, että nykyisin markkinoilla, tarjolla ja psykiatriassa useimmiten määrätyt lääkkeet eivät niihin auta.

        Se auttaa paljon, jos ihminen näkee, ja kykenee tunnistamaan, mistä hänen oireensa johtuvat ja tekemään niille asioille jotakin. Oireet eivät ole sinällään mikään todiste, tai merkki siitä, että ihmisellä on jokin mielisairaus. tai että hän on masentunut. Mutta valitettavan liian usein yksilön kokemat ja niistä hoitohenkilökunnalle kertomat oireet tulkitaan lähes aina poikkeuksetta joksikin psyykkiseksi häiriöksi. Esim. henkilöstä tehtyjen havaintojen ja tarkkailujen avulla ja niiden kautta tehdään useimmiten hoitoon tulleelle henkilölle jokin diagnoosi. Sen sijaan, että siellä tehdään niin, niin jonkinlainen syvempi tarkastelu siitä, miksi yksilö esim. on ahdistunut, ja mikä sitä aiheuttaa, voisi tuottaa parempia tuloksia, kuin se, että palveluihin tulevat nähdään ja kohdataan lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana. Ja se, että miksi lähestulkoon aina se hoito on pääasiassa lääkitysten määräämistä, se on sitä ennemminkin suppeaa ajattelua.

        Omasta mielestäni joku, tai jotkut muut tekevät tuota mainitsemaasi "suppeaa ajattelua", mutta en kyllä ainakaan minä.

        Pieni tekstin korjaus: minua ei ainakaan edes enää houkuttelisi ja kiinnostaisi ne nykymuodossa olevat mt-palvelut, niiden huonon laadun takia. Niiden käyttämisestä ei ole itse käyttäjälle mitään hyötyä. Eläkeputkeenkaan joutuminen tuskin lisää mitään hyvinvointia.

        Jos sulla on mt-häiriö niin jos sua ei kiinnosta mennä mt-palveluihin niin mitä sä sanot sun työnantajalle. Nähtävästi haluat sitten potkut kun et halua hoidattaa itseäsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä kohdassa olen tuollaista muka väittänyt, että mitään mt-oireita hoidetaan ortopedillä? En käsittääkseni yhdessäkään kohdassa.

        Mitä tulee tuohon lääkkeiden rooliin, tai vaikuttavuuteen esim. jos ihmisellä on stressiä, eli paineita, ihmissuhdeongelmia, aiemmin menneisyydessä koettuja traumoja, yksinäisyyttä, tai esim. vaikeaa kotioloissa, niin uskallan väittää, että nykyisin markkinoilla, tarjolla ja psykiatriassa useimmiten määrätyt lääkkeet eivät niihin auta.

        Se auttaa paljon, jos ihminen näkee, ja kykenee tunnistamaan, mistä hänen oireensa johtuvat ja tekemään niille asioille jotakin. Oireet eivät ole sinällään mikään todiste, tai merkki siitä, että ihmisellä on jokin mielisairaus. tai että hän on masentunut. Mutta valitettavan liian usein yksilön kokemat ja niistä hoitohenkilökunnalle kertomat oireet tulkitaan lähes aina poikkeuksetta joksikin psyykkiseksi häiriöksi. Esim. henkilöstä tehtyjen havaintojen ja tarkkailujen avulla ja niiden kautta tehdään useimmiten hoitoon tulleelle henkilölle jokin diagnoosi. Sen sijaan, että siellä tehdään niin, niin jonkinlainen syvempi tarkastelu siitä, miksi yksilö esim. on ahdistunut, ja mikä sitä aiheuttaa, voisi tuottaa parempia tuloksia, kuin se, että palveluihin tulevat nähdään ja kohdataan lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana. Ja se, että miksi lähestulkoon aina se hoito on pääasiassa lääkitysten määräämistä, se on sitä ennemminkin suppeaa ajattelua.

        Omasta mielestäni joku, tai jotkut muut tekevät tuota mainitsemaasi "suppeaa ajattelua", mutta en kyllä ainakaan minä.

        eli susta työuupumus paranee kun sä teet lisää töitä koska sä et voi saada sairauslomaa koska et halua ollaan missään tekemisissä mt asioiden kanssa. Luuletko että työpaikka on se oikea paikka tutkiskella kun sinähän et halua sairauslomaa vai meinaatko että ihmienn tuöpäivän jälknee alkaa pohtia asioita eikä huolehdi perheestään. Missä sun järki on


      • Anonyymi

        Kun sairastuu, diagnosoidaan ja annetaan lääkkeitä.
        Ajan myötä sairaus useimmiten helpottaa, ja elämä jatkuu, monilla myöhemmin myös ilman lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä kohdassa olen tuollaista muka väittänyt, että mitään mt-oireita hoidetaan ortopedillä? En käsittääkseni yhdessäkään kohdassa.

        Mitä tulee tuohon lääkkeiden rooliin, tai vaikuttavuuteen esim. jos ihmisellä on stressiä, eli paineita, ihmissuhdeongelmia, aiemmin menneisyydessä koettuja traumoja, yksinäisyyttä, tai esim. vaikeaa kotioloissa, niin uskallan väittää, että nykyisin markkinoilla, tarjolla ja psykiatriassa useimmiten määrätyt lääkkeet eivät niihin auta.

        Se auttaa paljon, jos ihminen näkee, ja kykenee tunnistamaan, mistä hänen oireensa johtuvat ja tekemään niille asioille jotakin. Oireet eivät ole sinällään mikään todiste, tai merkki siitä, että ihmisellä on jokin mielisairaus. tai että hän on masentunut. Mutta valitettavan liian usein yksilön kokemat ja niistä hoitohenkilökunnalle kertomat oireet tulkitaan lähes aina poikkeuksetta joksikin psyykkiseksi häiriöksi. Esim. henkilöstä tehtyjen havaintojen ja tarkkailujen avulla ja niiden kautta tehdään useimmiten hoitoon tulleelle henkilölle jokin diagnoosi. Sen sijaan, että siellä tehdään niin, niin jonkinlainen syvempi tarkastelu siitä, miksi yksilö esim. on ahdistunut, ja mikä sitä aiheuttaa, voisi tuottaa parempia tuloksia, kuin se, että palveluihin tulevat nähdään ja kohdataan lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana. Ja se, että miksi lähestulkoon aina se hoito on pääasiassa lääkitysten määräämistä, se on sitä ennemminkin suppeaa ajattelua.

        Omasta mielestäni joku, tai jotkut muut tekevät tuota mainitsemaasi "suppeaa ajattelua", mutta en kyllä ainakaan minä.

        Jos ihminen " pystyy itse näkemään, ja kykenee tunnistamaan, mistä hänen oireensa johtuvat ja tekemään niille asioille jotain " , niin mihin hän tarvitsee sitä psykiatria ?
        Yleensä ihminen hakeutuu psykiatrille siinä vaiheessa, kun omat voimavarat ja jaksaminen on loppu.
        Ja jos omat voimat loppuvat ja hakeutuu psykiatrille, silloin on hyvä olla valmistautunut ottamaan hoitoa vastaan, ei siitä muuten ole hyötyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihminen " pystyy itse näkemään, ja kykenee tunnistamaan, mistä hänen oireensa johtuvat ja tekemään niille asioille jotain " , niin mihin hän tarvitsee sitä psykiatria ?
        Yleensä ihminen hakeutuu psykiatrille siinä vaiheessa, kun omat voimavarat ja jaksaminen on loppu.
        Ja jos omat voimat loppuvat ja hakeutuu psykiatrille, silloin on hyvä olla valmistautunut ottamaan hoitoa vastaan, ei siitä muuten ole hyötyä.

        Työuupumus ei ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi, mutta se voi ilmetä samankaltaisina oireina kuin masennus, ja joskus työuupumus saatetaan kirjata diagnoosin liitteeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun sairastuu, diagnosoidaan ja annetaan lääkkeitä.
        Ajan myötä sairaus useimmiten helpottaa, ja elämä jatkuu, monilla myöhemmin myös ilman lääkkeitä.

        Psykiatriassa sairaudet on oireyhtymiä ja niitä hoidetaan psykoaktiivisilla aineilla, ilman mitään varsinaista todistettua biologista korjaantumista aineiden seurauksena ilman todistettua biologista häiriötilaa. Sairaus on enemmän metafora. Kyseessä on joku käyttäytymisen tai tuntemisen ongelma joka haittaa elämänlaatua. Voi sitä myös sairaudeksi sanoa jos tahtoo. Reliabiliteetti on heikko, esim masennusta voisi kuvata kuin sanoisi "minulla on päänsärky", joo sinulla on oire, mutta ei se sano mitään asian aiheuttajasta tai tarkemmin oikeastaan mitään mistään biologisesta ongelmast.. Niin epämääräinen kuvaus se on ihmiselämän tunteista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa sairaudet on oireyhtymiä ja niitä hoidetaan psykoaktiivisilla aineilla, ilman mitään varsinaista todistettua biologista korjaantumista aineiden seurauksena ilman todistettua biologista häiriötilaa. Sairaus on enemmän metafora. Kyseessä on joku käyttäytymisen tai tuntemisen ongelma joka haittaa elämänlaatua. Voi sitä myös sairaudeksi sanoa jos tahtoo. Reliabiliteetti on heikko, esim masennusta voisi kuvata kuin sanoisi "minulla on päänsärky", joo sinulla on oire, mutta ei se sano mitään asian aiheuttajasta tai tarkemmin oikeastaan mitään mistään biologisesta ongelmast.. Niin epämääräinen kuvaus se on ihmiselämän tunteista.

        Hakiessaan apua kannattaa tiedostaa että Suomen masennuksen hoitosuositus on hyvin lääkekeskeinen - ottaessaan apua vastaan. Käyttäessään pitkään kyseisiä aineita on osa ei kontrolloitua lääkekoetta. Lääketieteellä ei ole ollut suuria intressejä tutkia esim vieroituksen ongelmia. Psykiatriassa on uskomustieteellisiä ulottuvuuksia. Toki voi uskon asioihin luottaa myös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hakiessaan apua kannattaa tiedostaa että Suomen masennuksen hoitosuositus on hyvin lääkekeskeinen - ottaessaan apua vastaan. Käyttäessään pitkään kyseisiä aineita on osa ei kontrolloitua lääkekoetta. Lääketieteellä ei ole ollut suuria intressejä tutkia esim vieroituksen ongelmia. Psykiatriassa on uskomustieteellisiä ulottuvuuksia. Toki voi uskon asioihin luottaa myös.

        Hoitosuositus ei estä potilasta ottamasta vastaan muuta, kuin lääkehoitoa.

        Foorumin annista päätellen meillä on erityisolosuhteet, missä kaikki äänessäolevat potilaat kieltäytyvät ymmärtämästä koko lääkkeettömän hoidon olemassaolon ja se näköjään huomioidaan käypähoito suosituksessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitosuositus ei estä potilasta ottamasta vastaan muuta, kuin lääkehoitoa.

        Foorumin annista päätellen meillä on erityisolosuhteet, missä kaikki äänessäolevat potilaat kieltäytyvät ymmärtämästä koko lääkkeettömän hoidon olemassaolon ja se näköjään huomioidaan käypähoito suosituksessa.

        toki. kaikki lähtee potilaana sen ymmärtämisestä millaiset Suomen hoitosuositukset ovat, miten medikalisoitunut hoitokulttuuri psykiatrian asioissa on (1/5 nuorista naisista syö masennuslääkkeitä) ja toivonmukaan informoidun suostumuksen teosta myös niin että Kela ei painosta millään tapaa lääkkeellisiin hoitoihin. Jo nuoria kannattaisi valistaa huumediilerin lisäksi siitä että myös psykiatrian ammattilaisilta psykoaktiivisten aineiden tuputuksesta voi kieltäytyä ja on muunlaisiakin keinoja hoitaa itseään jotka tutkimusten valossa voi olla tehokkaita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun sairastuu, diagnosoidaan ja annetaan lääkkeitä.
        Ajan myötä sairaus useimmiten helpottaa, ja elämä jatkuu, monilla myöhemmin myös ilman lääkkeitä.

        Eikö olekin kummallista, että kun lopetin psyykeääkkeiden käytön, voin huomattavasti paremmin! Ajattelu, asioiden hoksaaminen, keskittyminen ja toimintakyky paranivat merkittävästi. Ja vielä kummallisempaa on se, että paranin myös alkoholismista.

        Ennen kuin minulle annettiin jokin "kaikki oireet selittävä diagnoosi" ja aloin syödä niitä lääkkeitä, noin yli 20 vuoden ajan, en ollut alkoholisti. Mutta kun minulle määrättiin neuroleptejä, minusta tulikin alkoholisti. Sitä ennen en ollut sitä. Mutta kun lopetin lääkkeiden käytön, niin loppui myös tarve juoda ja käyttää alkoholia

        Niinhän sitä ainakin julkisuudessa annetaan sellainen kuva, että lääketieteessä, tai psykiatrian puolella olisi tarkoitus edistää henkistä hyvinvointia. Miten se, tai ne siinä hoitokulttuurissa olevat potilaiden hoitolinjaukset ja käypähoitosuositukset eivät minusta oikein näytä, eikä vaikuta siltä, että se johtaisi henkisen hyvinvoinnin lisäämiseltä?

        Julkisuuteen annettu kuva ei vastaa totuutta. Todellisuudessa mt-diagnosoitu tulee vain leimatuksi, saa lisäsairauksia, eikä mt-palvelut lisää ja edistä mitään yksilön henkistä hyvinvointia. Lääkkeiden ja niiden käytöstä puhumattakaan. Ei mitään hyötyä. Voin sanoa ihan suoraan, en suosittele mt-palveluita. Diagnoosin saamisesta ja lääkkeiden käytöstä ei ole mitään hyötyä. Suurimmaksi osaksi vaikutus perustuu pelkkään plaseboon ja uskovaisuuteen.

        Ne kaikki oireita aiheuttavat ja oireiden taustalla olevat asiat joutuu jokatapauksessa selvittämään, joko yksin, tai omien läheisten auttamana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työuupumus ei ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi, mutta se voi ilmetä samankaltaisina oireina kuin masennus, ja joskus työuupumus saatetaan kirjata diagnoosin liitteeksi.

        No joka tapauksessa siihen liittyvä sairauskoodi on Z73


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hakiessaan apua kannattaa tiedostaa että Suomen masennuksen hoitosuositus on hyvin lääkekeskeinen - ottaessaan apua vastaan. Käyttäessään pitkään kyseisiä aineita on osa ei kontrolloitua lääkekoetta. Lääketieteellä ei ole ollut suuria intressejä tutkia esim vieroituksen ongelmia. Psykiatriassa on uskomustieteellisiä ulottuvuuksia. Toki voi uskon asioihin luottaa myös.

        Kuka sitten käyttää niitä " aineita " pitkään, kuka ei ?
        Jotkut käyttävät lääkkeitä sen aikaa, että toipuvat, ja elämä saattaa jatkua entiseen malliin, kuten ennen ongelmia ja lääkityksiä.
        Ymmärrän, sekä myös tiedän, mitä kauemmin ihminen on lääkityksillä ja poissa työelämässä, sen vaikeampaa on saada uudestaan kiinni mistään, esim. työhön liittyvästä.
        Liian pitkillä lääkityksillä ajetaan usein ihminen työkyvyttömäksi, johtuen pitkälti siitä, että ihminen on liian kauan ns. tyhjän päällä, ilman tarkoitusta ja sisältöä elämässään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö olekin kummallista, että kun lopetin psyykeääkkeiden käytön, voin huomattavasti paremmin! Ajattelu, asioiden hoksaaminen, keskittyminen ja toimintakyky paranivat merkittävästi. Ja vielä kummallisempaa on se, että paranin myös alkoholismista.

        Ennen kuin minulle annettiin jokin "kaikki oireet selittävä diagnoosi" ja aloin syödä niitä lääkkeitä, noin yli 20 vuoden ajan, en ollut alkoholisti. Mutta kun minulle määrättiin neuroleptejä, minusta tulikin alkoholisti. Sitä ennen en ollut sitä. Mutta kun lopetin lääkkeiden käytön, niin loppui myös tarve juoda ja käyttää alkoholia

        Niinhän sitä ainakin julkisuudessa annetaan sellainen kuva, että lääketieteessä, tai psykiatrian puolella olisi tarkoitus edistää henkistä hyvinvointia. Miten se, tai ne siinä hoitokulttuurissa olevat potilaiden hoitolinjaukset ja käypähoitosuositukset eivät minusta oikein näytä, eikä vaikuta siltä, että se johtaisi henkisen hyvinvoinnin lisäämiseltä?

        Julkisuuteen annettu kuva ei vastaa totuutta. Todellisuudessa mt-diagnosoitu tulee vain leimatuksi, saa lisäsairauksia, eikä mt-palvelut lisää ja edistä mitään yksilön henkistä hyvinvointia. Lääkkeiden ja niiden käytöstä puhumattakaan. Ei mitään hyötyä. Voin sanoa ihan suoraan, en suosittele mt-palveluita. Diagnoosin saamisesta ja lääkkeiden käytöstä ei ole mitään hyötyä. Suurimmaksi osaksi vaikutus perustuu pelkkään plaseboon ja uskovaisuuteen.

        Ne kaikki oireita aiheuttavat ja oireiden taustalla olevat asiat joutuu jokatapauksessa selvittämään, joko yksin, tai omien läheisten auttamana.

        Eikö olekin kummallista, kun täällä on toinenkin henkilö ( minä ), joka kävin myös kaikkea läpi yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja lopputulos sama kuin sinulla, joka kerroit tarinaasi.
        Lääkitykset lopetettuani aloin voimaan paremmin, täysin kuntoon en enää koskaan tulekaan, mutta pärjäilen.
        Toisaalta omalla kohdallani kävi niin, että ensin tuli kuvioihin päihteet, sitten meni psyyke, tuli lääkitykset, hoidot, ym.
        Pitkä tie tuli kuljettua, ei ollut helppoa, mutta omalla kohdallani on pakko todeta, että ilman psykiatriaa en olisi enää edes hengissä. Koska lopulta löytyi hoito ja hoitopaikka, jossa oli pakko herätä ja tajuta, että nyt on pakko tehdä jotain, että tilanteeni muuttuu paremmaksi, ymmärsin alkaa itse tekemään töitä itseni eteen. Sain tuen ja avun, kasvoin henkisesti ihmisenä. Tajusin pikkuhiljaa, mistä ongelmani olivat alkaneet, miksi niitä oli niin pitkään, sain keinot ja avun selvittää niitä, ja sitä kautta opin olemaan ja elämään omana itsenäni.
        Olisihan nuo yli 20 vuotta voineet mennä jollain muullakin tavalla, mutta ne nyt menivät niin kuin menivät, ovat onneksi jo takana päin. Jos elämä olisi mennyt eri tavalla, olisi tuo kaikki jäänyt kokematta, ja olisin sitä kokemusta köyhempi.
        Sekä omasta puolestani voin sanoa, etten muilta kiellä hakeutumasta palveluihin, mutten ketään sinne patistakaan. Se mitä ja miten minä asiat koin, oli vain oma kokemukseni, sen perusteella en pysty sanomaan, kuinka joku toinen sen kokisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihminen " pystyy itse näkemään, ja kykenee tunnistamaan, mistä hänen oireensa johtuvat ja tekemään niille asioille jotain " , niin mihin hän tarvitsee sitä psykiatria ?
        Yleensä ihminen hakeutuu psykiatrille siinä vaiheessa, kun omat voimavarat ja jaksaminen on loppu.
        Ja jos omat voimat loppuvat ja hakeutuu psykiatrille, silloin on hyvä olla valmistautunut ottamaan hoitoa vastaan, ei siitä muuten ole hyötyä.

        Harvemmin sinne hakeudutaan.
        Pakkohoidonkautta sinne päädytään useimmiten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        eli susta työuupumus paranee kun sä teet lisää töitä koska sä et voi saada sairauslomaa koska et halua ollaan missään tekemisissä mt asioiden kanssa. Luuletko että työpaikka on se oikea paikka tutkiskella kun sinähän et halua sairauslomaa vai meinaatko että ihmienn tuöpäivän jälknee alkaa pohtia asioita eikä huolehdi perheestään. Missä sun järki on

        Uupumus ei ole sairaus vaan se on oire.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uupumus ei ole sairaus vaan se on oire.

        Masennus on oireyhtymä, ei sairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus on oireyhtymä, ei sairaus.

        Niin on.Kaikki tätä ei vaan hyväksy.Tai ainakaan psykiatrian ammattikuntaan kuuluvat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvemmin sinne hakeudutaan.
        Pakkohoidonkautta sinne päädytään useimmiten.

        Monet ovat hakeutuneet jopa osastohoitoon ihan vapaaehtoisesti. Nykyään osastoille ei vaan pääse niin helposti kuin esim. -90-luvulla, ehkä vielä 2000-luvun alussakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin on.Kaikki tätä ei vaan hyväksy.Tai ainakaan psykiatrian ammattikuntaan kuuluvat.

        Oireyhtymä voi kuitenkin aiheuttaa kaikenlaisia oireita, joita sitten yritetään hoitaa, turhan usein toki vain lääkkeillä.
        Lääkkeetöntäkin hoitoa on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvemmin sinne hakeudutaan.
        Pakkohoidonkautta sinne päädytään useimmiten.

        Kyllä hakeudutaan kun tarvitaan esim työkyvynarvio. Psykiatrian puolella työskentelee mm psykiatriset sairaanhoitajat joilta voi saada ihan hyvää keskusteluapua eli psykoterapiaa. Psykiatria pitää sisällään muutakin kuin psykiatrin.

        Ihmisillä on joku ihme kuvitelma että psykiatrian puolella työskentelee vai psykiatreja. Onko tietämättömyys noin vahvaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oireyhtymä voi kuitenkin aiheuttaa kaikenlaisia oireita, joita sitten yritetään hoitaa, turhan usein toki vain lääkkeillä.
        Lääkkeetöntäkin hoitoa on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja.

        Monenlaisia?
        Psykänpuolelta ei ole ainakaan mulle ehotettu monenlaisia vaihtoehtoja.Ei ole toitotettu muuta kuin lääkehoidon tärkeyttä.Jopa on uhattu pakkohoidolla jos ei suostu lääkityksiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä hakeudutaan kun tarvitaan esim työkyvynarvio. Psykiatrian puolella työskentelee mm psykiatriset sairaanhoitajat joilta voi saada ihan hyvää keskusteluapua eli psykoterapiaa. Psykiatria pitää sisällään muutakin kuin psykiatrin.

        Ihmisillä on joku ihme kuvitelma että psykiatrian puolella työskentelee vai psykiatreja. Onko tietämättömyys noin vahvaa.

        Itse en ole koskaan ollut terapiassa, mutta avopuolella oli oikein hyvä psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka luona kävin säännöllisesti keskustelemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monenlaisia?
        Psykänpuolelta ei ole ainakaan mulle ehotettu monenlaisia vaihtoehtoja.Ei ole toitotettu muuta kuin lääkehoidon tärkeyttä.Jopa on uhattu pakkohoidolla jos ei suostu lääkityksiin.

        Oletko yrittänyt itse etsiä mitään vaihtoehtoja, toimintaa mt-ongelmista kärsiville ?
        Ja avohoidosta saa myös itse kysellä, onko heillä antaa mitään vinkkiä, missä voisi vaikka ruveta käymään.
        Pieni oma-aloitteisuuskin on joskus ihan hyvä asia. Ja jos ei sitä osaa, niin aina voi opetella.
        Riippuen paikasta/paikkakunnasta jossa asuu, voi löytyä toimintaa tai jotain kohtaamispaikkaa vertaistuen parissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oireyhtymä voi kuitenkin aiheuttaa kaikenlaisia oireita, joita sitten yritetään hoitaa, turhan usein toki vain lääkkeillä.
        Lääkkeetöntäkin hoitoa on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja.

        Niin mutta ne lääkkeet voi auttaa esim unettomuuteen jos potilas valittaa unettomuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko yrittänyt itse etsiä mitään vaihtoehtoja, toimintaa mt-ongelmista kärsiville ?
        Ja avohoidosta saa myös itse kysellä, onko heillä antaa mitään vinkkiä, missä voisi vaikka ruveta käymään.
        Pieni oma-aloitteisuuskin on joskus ihan hyvä asia. Ja jos ei sitä osaa, niin aina voi opetella.
        Riippuen paikasta/paikkakunnasta jossa asuu, voi löytyä toimintaa tai jotain kohtaamispaikkaa vertaistuen parissa.

        No ei ole mitään syytä tunkia ihti yhtää syvemälle psykiatrian paskaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mutta ne lääkkeet voi auttaa esim unettomuuteen jos potilas valittaa unettomuutta.

        Nimenomaan, unettomuuskin voi olla oire ja sitä voidaan hoitaa lääkkeillä.
        Uni on tärkeä tekijä ihmisen mielenterveydessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan, unettomuuskin voi olla oire ja sitä voidaan hoitaa lääkkeillä.
        Uni on tärkeä tekijä ihmisen mielenterveydessä.

        Sitä voi hoitaa myös ilman lääkkeitä.Lääke ei saisi milloinkaan olla ensisijainen ratkaisu koska se helposti sotkee luonnollisen unen pitkäksi aikaa ja ehkä loppuelämäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ole koskaan ollut terapiassa, mutta avopuolella oli oikein hyvä psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka luona kävin säännöllisesti keskustelemassa.

        Ohan se keskustelu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa myös jonkinasteista psykoterapiaa.Ehkä se varsinainen psykoterapia on sellaista missä terapeutti auttaa asikasta tunnistamaan ja ymmärtämään omia tunteitaan sekä niiden yhteyttä ajatuksiin ja käyttäytymiseen ,kuten tuolla psykoterapian määritelmässä sanotaan.

        Itse kävin ekan kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla 25 vuotta sitten ja olin ihan hukassa. Luultavasti olisin ollut hukassa siellä psykoterapiassakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monenlaisia?
        Psykänpuolelta ei ole ainakaan mulle ehotettu monenlaisia vaihtoehtoja.Ei ole toitotettu muuta kuin lääkehoidon tärkeyttä.Jopa on uhattu pakkohoidolla jos ei suostu lääkityksiin.

        Varmaan tarkoitetaan keskusteluapua. Pakkohoitoon on itseasiassa kriteerit. Sinne ei joudu jos sä suostu lääkitykseen. Tai ehkä sitten jos olet psykoottinen ,mutta ei masennuksen tai ahdistuksen takia joudu. Ethän sä pääse edes psykiatrian osastolle ,jos et ole itsetuhoinen.

        On kyllä mt-diagnooseja jotka oikeuttaa pakkohoitoon. Se on totta. Mutta jos sä suostu syömään masennuslääkkeitä niin ei siitä pakkohoitoon joudu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan tarkoitetaan keskusteluapua. Pakkohoitoon on itseasiassa kriteerit. Sinne ei joudu jos sä suostu lääkitykseen. Tai ehkä sitten jos olet psykoottinen ,mutta ei masennuksen tai ahdistuksen takia joudu. Ethän sä pääse edes psykiatrian osastolle ,jos et ole itsetuhoinen.

        On kyllä mt-diagnooseja jotka oikeuttaa pakkohoitoon. Se on totta. Mutta jos sä suostu syömään masennuslääkkeitä niin ei siitä pakkohoitoon joudu.

        Voi siitä joutua jos ei syö masennuslääkkeitä.Se masennus voi kuulemma pahentua psykoottiseksi masennukseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oireyhtymä voi kuitenkin aiheuttaa kaikenlaisia oireita, joita sitten yritetään hoitaa, turhan usein toki vain lääkkeillä.
        Lääkkeetöntäkin hoitoa on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja.

        Nimenomaan. Lääkkeetöntä apua on. Aivoissa ei ole kemiallisia häiriöitä joita lääke korjaa ja on hyvin mahdollista ja tehokasta kokeilla lääkkeettömiä keinoja. Se pitäisi olla kaiken lähtökohta, ei joidenkin bullshit kemiallisten häiriöiden miten lääkeyhtiöt promotoi aineitansa mikä ulottui suomalaisten yliopistosairaaloiden sivuille hoito-ohjeisiin asti eikä aivojen lahoamisen masennuksen takia miten psykiatria tykkää esittää asiat. Se on koukussa teoriaan kuinka lääke muka korjaisi jotain aivoissa biologisesti mutta keisarilla ei ole vaatteita.

        Psykoaktiiviset aineet voi olla keino mutta niihin voi psykoaktiivisina aineina sisältyä myös tunnepuolen haittoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä voi hoitaa myös ilman lääkkeitä.Lääke ei saisi milloinkaan olla ensisijainen ratkaisu koska se helposti sotkee luonnollisen unen pitkäksi aikaa ja ehkä loppuelämäksi.

        Nimenomaan. Lääkkeet sotkee välittäjäaineita loppuviimeksi, aiheuttaa dependenceä, unihäiriöitä vieroituksessa. Uni on kemiaa, eri välittäjäaineet näyttelee siinä roolia. Kun unta aletaan keinotekoisesti sorkkimaan, ja peukaloimaan ainein esim unen syklejä (mitä myös ssrit tekee esim rem unta supistaessaan), sillä on arvaamattomiakin seurauksia. Kävin läpi tosi pahan unettomuuden psyykenlääkevieroituksessa. Edelleen sitä on jonkinverran


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä hakeudutaan kun tarvitaan esim työkyvynarvio. Psykiatrian puolella työskentelee mm psykiatriset sairaanhoitajat joilta voi saada ihan hyvää keskusteluapua eli psykoterapiaa. Psykiatria pitää sisällään muutakin kuin psykiatrin.

        Ihmisillä on joku ihme kuvitelma että psykiatrian puolella työskentelee vai psykiatreja. Onko tietämättömyys noin vahvaa.

        Juurikin näin.
        Joskus joutuu hakeutumaan psykiatrille, esim. työkyvyn arviointia varten.
        Mutta se tapahtuu avohoidon puolella, ei sieltä lähetetä saman tien suoraan osastolle pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei ole mitään syytä tunkia ihti yhtää syvemälle psykiatrian paskaan.

        Niin, sen voi jokainen itse päättää, mitä haluaa elämältään/elämässään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan tarkoitetaan keskusteluapua. Pakkohoitoon on itseasiassa kriteerit. Sinne ei joudu jos sä suostu lääkitykseen. Tai ehkä sitten jos olet psykoottinen ,mutta ei masennuksen tai ahdistuksen takia joudu. Ethän sä pääse edes psykiatrian osastolle ,jos et ole itsetuhoinen.

        On kyllä mt-diagnooseja jotka oikeuttaa pakkohoitoon. Se on totta. Mutta jos sä suostu syömään masennuslääkkeitä niin ei siitä pakkohoitoon joudu.

        Pakkohoitoon ei joudu diagnoosin takia, kyllä siihen tarvitaan rankemmat syyt.
        Sairauden aiheuttamat pahat oireet, psykoosi, ehkä jopa aggressiivisuus, itsetuhoisuus, nuo ainakin voivat johtaa pakkohoitoon.
        Pelkkä diagnoosi ei oikeuta pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi siitä joutua jos ei syö masennuslääkkeitä.Se masennus voi kuulemma pahentua psykoottiseksi masennukseksi.

        Pakkohoitoon ei laiteta siinä vaiheessa, jos on pelkkä oletus, että saattaa kenties tulla psykoosi.
        Pakkohoitoon laitetaan siinä vaiheessa, kun/jos on psykoosi päällä. Ja sekin riippuu psykoosin asteesta varmaan jonkin verran.
        Minullakin on todettu aikoinaan psykoosisairaus, johon oli lääkitykset, lopetin ne, vaikka väitettiin, että niitä pitäisi käyttää psykoosin ennaltaehkäisyyn koko loppuelämän ajan.
        En joutunut pakkohoitoon, enkä hoitoon muutenkaan, vaikka lääkkeet lopetin. Pakkohoitoa kyllä lääkäri väläytti, mutta ei nähnyt sille mitään aihetta, ei kuulemma kriteerit täyttyneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan. Lääkkeetöntä apua on. Aivoissa ei ole kemiallisia häiriöitä joita lääke korjaa ja on hyvin mahdollista ja tehokasta kokeilla lääkkeettömiä keinoja. Se pitäisi olla kaiken lähtökohta, ei joidenkin bullshit kemiallisten häiriöiden miten lääkeyhtiöt promotoi aineitansa mikä ulottui suomalaisten yliopistosairaaloiden sivuille hoito-ohjeisiin asti eikä aivojen lahoamisen masennuksen takia miten psykiatria tykkää esittää asiat. Se on koukussa teoriaan kuinka lääke muka korjaisi jotain aivoissa biologisesti mutta keisarilla ei ole vaatteita.

        Psykoaktiiviset aineet voi olla keino mutta niihin voi psykoaktiivisina aineina sisältyä myös tunnepuolen haittoja.

        Yksi ainoa psykiatri, jonka olen tavannut, on myöntänyt ääneen, että lääkkeet latistavat tunteet. Ja muutaman kymmenen vuoden aikana tuli tavattua aika monta psykiatria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoitoon ei laiteta siinä vaiheessa, jos on pelkkä oletus, että saattaa kenties tulla psykoosi.
        Pakkohoitoon laitetaan siinä vaiheessa, kun/jos on psykoosi päällä. Ja sekin riippuu psykoosin asteesta varmaan jonkin verran.
        Minullakin on todettu aikoinaan psykoosisairaus, johon oli lääkitykset, lopetin ne, vaikka väitettiin, että niitä pitäisi käyttää psykoosin ennaltaehkäisyyn koko loppuelämän ajan.
        En joutunut pakkohoitoon, enkä hoitoon muutenkaan, vaikka lääkkeet lopetin. Pakkohoitoa kyllä lääkäri väläytti, mutta ei nähnyt sille mitään aihetta, ei kuulemma kriteerit täyttyneet.

        Tiedän esim joitain me/cfs potilaita on laitettu pakkohoitoon ilman mitään psykoosia.
        Jotkut lääkärit yhä edelleen voi tulkita me/cfs oireet psykoottisiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän esim joitain me/cfs potilaita on laitettu pakkohoitoon ilman mitään psykoosia.
        Jotkut lääkärit yhä edelleen voi tulkita me/cfs oireet psykoottisiksi.

        Lääkärit näkevät kyllä, onko potilas psykoottinen vai ei.
        Eräs yleislääkäri väitti aikoinaan minulla olevan " ehkä alkava psykoosi ", kun tuli vastaanotolla erimielisyyttä asioista.
        Psykiatri taas ei nähnyt minkäänlaista psykoottisuutta, ihmetteli vain tuon yleislääkärin mainintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit näkevät kyllä, onko potilas psykoottinen vai ei.
        Eräs yleislääkäri väitti aikoinaan minulla olevan " ehkä alkava psykoosi ", kun tuli vastaanotolla erimielisyyttä asioista.
        Psykiatri taas ei nähnyt minkäänlaista psykoottisuutta, ihmetteli vain tuon yleislääkärin mainintaa.

        Eihän se psykoosi ole välttämätön pakkohoitoon joutumiselle.Tai ehkä nykyään voi ollakin koska osastopaikat on vähissä nykyään.
        Minut laitettiin toistakymmentä vuotta sitte me/cfs tilassa pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi siitä joutua jos ei syö masennuslääkkeitä.Se masennus voi kuulemma pahentua psykoottiseksi masennukseksi.

        Aha. Minulla kokeiltiin masennuslääkkeitä ja ne ei auttaneet niin ei tavinnut syödä . Ja oletat että kaikilla masennus muuttuu psykoottiseksi jos ei syö masennuslääkkeitä. No sä voit ajatella niin jos se saa sut syömään masennuslääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan. Lääkkeet sotkee välittäjäaineita loppuviimeksi, aiheuttaa dependenceä, unihäiriöitä vieroituksessa. Uni on kemiaa, eri välittäjäaineet näyttelee siinä roolia. Kun unta aletaan keinotekoisesti sorkkimaan, ja peukaloimaan ainein esim unen syklejä (mitä myös ssrit tekee esim rem unta supistaessaan), sillä on arvaamattomiakin seurauksia. Kävin läpi tosi pahan unettomuuden psyykenlääkevieroituksessa. Edelleen sitä on jonkinverran

        Mitä on arvaamattomat seuraukset? Onko arvaamattomia seurauksia se että sä nukut hyvin ja palaudut päivän rasituksesta. onko ne arvaamattomai seurauksia ? kiinnostaa tietää. Minulla päättyi keväällä toinen unilääke josta tuli fyysisiä vieroitusoireita. Pahimmat oli lihassäryt ja hermokivut. Elimistö oli vajaan 20 vuoden aikana tottumaan lääkkeeseen. Nyt voin todella hyvin. Joskus pitää kärsiä jotta saavuttaa tavoittensa.

        Ymmärsinkö nyt että vierotus aiheutti arvaamattomia seurauksia vai ne unilääkkeet. Koska itselleni uni on todella tärkeää . Mä voin syödä psyykelääkettä loppuikäni unen saamiseen,koska se ei minulla aiheuta haittavaikutuksia ja labra-arvot on hyvät. Kyllä silläkin on seuraukset jos sä et saa nukuttua . Eiköhän se ole yksilöllistä miten jokainen reagoi lääkehoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin näin.
        Joskus joutuu hakeutumaan psykiatrille, esim. työkyvyn arviointia varten.
        Mutta se tapahtuu avohoidon puolella, ei sieltä lähetetä saman tien suoraan osastolle pakkohoitoon.

        Kyllä. Minäkin olen asioinut psykiatrilla kun kävin työkyvynarvioinnissa. ja eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Miksi ihmiset tekee kaikesta niin vaikeaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoitoon ei joudu diagnoosin takia, kyllä siihen tarvitaan rankemmat syyt.
        Sairauden aiheuttamat pahat oireet, psykoosi, ehkä jopa aggressiivisuus, itsetuhoisuus, nuo ainakin voivat johtaa pakkohoitoon.
        Pelkkä diagnoosi ei oikeuta pakkohoitoon.

        Kriteeri tarkoittaa vähän samaa kuin syy.Kriteeri tarkoittaa arviointiperustetta tai mittapuuta, jonka avulla arvioidaan jotain asiaa.

        Vaikka sulla olis mt-diagnoosi niin sä et pääse edes osastolle,vaikka hakisit sinne omatoimisesri. Mä nimittäin 25 vuotta sitten halusin osastolle koska mä olin niin ahdistunut ja mua ei millään oltais otettu. Mutta kun mä itse kinusin että mä haluun osastolle niin antoivat periksi. Olin yhden viikonlopun ja sitten olin valmis palaamaan kotiin ja päästivät ihan helposti lähtemään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän esim joitain me/cfs potilaita on laitettu pakkohoitoon ilman mitään psykoosia.
        Jotkut lääkärit yhä edelleen voi tulkita me/cfs oireet psykoottisiksi.

        Niin jos kyseessä on erittäin vaikea me/cfs. Oletko lukenut siitä. silloin potilas on vuoteenoma eikä selviydy yksin. Miten sä meinaat että tälläinen ihminen pärjää yksin kotona? Sä virtsaat ja ulostat sänkyyn niin sinusta silloin ihminen selviytyy yksin kotona.

        https://slme.fi/vaikea-erittain-vaikea-me-cfs/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit näkevät kyllä, onko potilas psykoottinen vai ei.
        Eräs yleislääkäri väitti aikoinaan minulla olevan " ehkä alkava psykoosi ", kun tuli vastaanotolla erimielisyyttä asioista.
        Psykiatri taas ei nähnyt minkäänlaista psykoottisuutta, ihmetteli vain tuon yleislääkärin mainintaa.

        Minulla on mt-diagnoosi johon liittyy psykoosi mutta diagnoosi ei ole psykoosisairaus. En ole koskaan ollut osastohoidossa,minulla ei ole lääkitystä ollut koskaan. Puoli vuotta aikasemmin minulla oli vielä ahdistuneisuushäiriö mutta nähtävästi olin parantunut siitä ja diagnoosi muuttui toiseksi jossa kriteereissä oli psykoottisuus, vainoharhat. harhojen näkeminen ja kuuleminen, telepaattiset kyvyt yms.

        .Vaikka diagnoosi muuttui niin ei puhunut että pitäis alottaa joku lääkitys tai olla seuranta. Itse diagnoosista tai oireista ei ollut sanaakaan lausunnossa. Eikä oltu perusteltu yhtään mitään mihinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin jos kyseessä on erittäin vaikea me/cfs. Oletko lukenut siitä. silloin potilas on vuoteenoma eikä selviydy yksin. Miten sä meinaat että tälläinen ihminen pärjää yksin kotona? Sä virtsaat ja ulostat sänkyyn niin sinusta silloin ihminen selviytyy yksin kotona.

        https://slme.fi/vaikea-erittain-vaikea-me-cfs/

        Me/cfs potilaan hoitopaikka ei pitäisi olla mielisairaala.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aha. Minulla kokeiltiin masennuslääkkeitä ja ne ei auttaneet niin ei tavinnut syödä . Ja oletat että kaikilla masennus muuttuu psykoottiseksi jos ei syö masennuslääkkeitä. No sä voit ajatella niin jos se saa sut syömään masennuslääkkeitä.

        Hän ei väittänyt missään kohdassa, että kaikilla masennus muuttuisi psykoosiksi.
        Hän kirjoitti, että voi muuttua. Eli hän ei olettanut yhtään mitään.
        Jos jotakin voi tapahtua, se tarkoittaa, että saattaa tapahtua, mahdollisesti tapahtuu, mutta ei sitä, että niin varmasti tapahtuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Minäkin olen asioinut psykiatrilla kun kävin työkyvynarvioinnissa. ja eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Miksi ihmiset tekee kaikesta niin vaikeaa.

        Psykiatriaa tarvittaisiin paljon vähemmän, jos kukaan ei tekisi asioista niin kovin vaikeita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kriteeri tarkoittaa vähän samaa kuin syy.Kriteeri tarkoittaa arviointiperustetta tai mittapuuta, jonka avulla arvioidaan jotain asiaa.

        Vaikka sulla olis mt-diagnoosi niin sä et pääse edes osastolle,vaikka hakisit sinne omatoimisesri. Mä nimittäin 25 vuotta sitten halusin osastolle koska mä olin niin ahdistunut ja mua ei millään oltais otettu. Mutta kun mä itse kinusin että mä haluun osastolle niin antoivat periksi. Olin yhden viikonlopun ja sitten olin valmis palaamaan kotiin ja päästivät ihan helposti lähtemään.

        Kyllä edelleenkin voi päästä osastolle halutessaan, vaikka vaikeaa se on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on mt-diagnoosi johon liittyy psykoosi mutta diagnoosi ei ole psykoosisairaus. En ole koskaan ollut osastohoidossa,minulla ei ole lääkitystä ollut koskaan. Puoli vuotta aikasemmin minulla oli vielä ahdistuneisuushäiriö mutta nähtävästi olin parantunut siitä ja diagnoosi muuttui toiseksi jossa kriteereissä oli psykoottisuus, vainoharhat. harhojen näkeminen ja kuuleminen, telepaattiset kyvyt yms.

        .Vaikka diagnoosi muuttui niin ei puhunut että pitäis alottaa joku lääkitys tai olla seuranta. Itse diagnoosista tai oireista ei ollut sanaakaan lausunnossa. Eikä oltu perusteltu yhtään mitään mihinkään.

        Diagnoosi muuttui... eikä diagnoosista ollut sanaakaan lausunnossa...
        Miten se niin kuin meni ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me/cfs potilaan hoitopaikka ei pitäisi olla mielisairaala.

        Olenko niin väittänyt . Kuka on sanonut että henkilö joutui mielisairaalaan. Onko sulle pakkohoito sama kuin mielisairaala? pakkohoito voi olla sairaala, psykiatrinen osasto. Psykiatrinen osasto voi sijaita sairaalassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me/cfs potilaan hoitopaikka ei pitäisi olla mielisairaala.

        Pakkohoito voi tulla kyseeseen jos henkilö ei osaa huolehtia itsestään. Mieti jos sä virtsaat ja ulostat sänkyyn ja asut yksin niin luuletko että ihminen huolehtii silloin itsestään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriaa tarvittaisiin paljon vähemmän, jos kukaan ei tekisi asioista niin kovin vaikeita.

        Hienoa ettei sulla ole ollut koskaan vastoinkäymisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä edelleenkin voi päästä osastolle halutessaan, vaikka vaikeaa se on.

        Niin voi päästä mutta ei sinne oteta jos sä sanot että sua ahdistaa. Ei osastolle voi ottaa kaikkia joita ahdistaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Diagnoosi muuttui... eikä diagnoosista ollut sanaakaan lausunnossa...
        Miten se niin kuin meni ?

        Anteeksi. oli mainittu diagnoosikohdassa mutta muuten ei ollut mainintaa miten vaikuttaa ja näkyy elämässä ja miten se vaikuttaa työkykyyn. Kyseessä oli kuitenkin työkyvyttömyyseläke . kelalle riitti diagnoosi. ei ollut yhtäkään oiretta mainittu tms.

        Kun kysyin myöhemmin diagnoosin saamisen syytä niin vastaus oli että diagnoosissa ei tarvitse olla oireita. Älä kysy miten se on mahdollista . Kyseessä oli siis psykiatrian johtotason henkilö joka näin minulle vastasi ja minulle on siitä vielä mustaa valkoisella. Että oireeton sairaus. Minulla on siis edelleen ahdistuneisuushäiriö mutta psykiatrian erikoislääkäri katsoi että olen parantunut siitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoito voi tulla kyseeseen jos henkilö ei osaa huolehtia itsestään. Mieti jos sä virtsaat ja ulostat sänkyyn ja asut yksin niin luuletko että ihminen huolehtii silloin itsestään.

        Mielisairaalasta me/cfs potilas ei saa oikeaa hoitoa.
        Me/cfs hoito kuuluu yliopisto sairaaloihin neurologian ja sisätauti klinikoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me/cfs potilaan hoitopaikka ei pitäisi olla mielisairaala.

        Mikä olisi vaihtoehto ?
        Jos on vakava Me/cfs, niin voiko joku sanoa, että se ei rasittaisi myös psyykkistä vointia ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olenko niin väittänyt . Kuka on sanonut että henkilö joutui mielisairaalaan. Onko sulle pakkohoito sama kuin mielisairaala? pakkohoito voi olla sairaala, psykiatrinen osasto. Psykiatrinen osasto voi sijaita sairaalassa.

        Se nyt on sellainen yleissanonta, että sairaalan psykiatrista osastoakin voidaan sanoa mielisairaalaksi, vaikka se ei sitä varsinaisesti ole.
        Sairaalan psykiatrisella osastolla ja mielisairaalassa hoidetaan samoja ongelmia, samoista syistä niissä molemmissa ollaan, jos ollaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa ettei sulla ole ollut koskaan vastoinkäymisiä.

        Mistä tiedät, mitä mulla on ollut ja mitä ei ?
        Vastoinkäymisiä on todellakin ollut, eikä ne edes tule loppumaan, ihan jo nykyään fyysisen puolen sairastamisen takia.
        Ja tiedätkö, kärsin ennen tosi pahoista psyykkisistä ongelmista, mutta toivuttuani tajusin, että miksi asioista pitäisi tehdä niin kovin vaikeita. Kun ei tee, pääsee henkisesti helpommalla.
        Ymmärrän täysin, että kaikille tulee joskus vastoinkäymisiä, ja jokainen suhtautuu niihin omalla tavallaan, jokainen reagoi niihin omalla tavallaan.
        Ei pidä koskaan väheksyä toisten ongelmia, mutta ei kannata myöskään olla kateellinen, jos jotkut ongelmistaan toipuvat ja alkavat pärjäämään paremmin.
        Jos ihmisellä menee tällä hetkellä paremmin, ei se tarkoita, etteikö hänellä olisi ikinä ongelmia ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin voi päästä mutta ei sinne oteta jos sä sanot että sua ahdistaa. Ei osastolle voi ottaa kaikkia joita ahdistaa

        Ei voikaan, tämä on kyllä totta.
        Nykyään on hankalaa päästä osastolle, ihan jo senkin takia, kun ei ole riittävästi tilaa.
        Paikkoja ei riitä kaikille, jotka niitä tarvitsisivat. Ikävä tosiasia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi. oli mainittu diagnoosikohdassa mutta muuten ei ollut mainintaa miten vaikuttaa ja näkyy elämässä ja miten se vaikuttaa työkykyyn. Kyseessä oli kuitenkin työkyvyttömyyseläke . kelalle riitti diagnoosi. ei ollut yhtäkään oiretta mainittu tms.

        Kun kysyin myöhemmin diagnoosin saamisen syytä niin vastaus oli että diagnoosissa ei tarvitse olla oireita. Älä kysy miten se on mahdollista . Kyseessä oli siis psykiatrian johtotason henkilö joka näin minulle vastasi ja minulle on siitä vielä mustaa valkoisella. Että oireeton sairaus. Minulla on siis edelleen ahdistuneisuushäiriö mutta psykiatrian erikoislääkäri katsoi että olen parantunut siitä.

        En kysele, koska nämä on itsellenikin aika tuttuja asioita.
        Minunkaan diagnoosieni perässä ei lue mitään oireista.
        Kerroit siis päässeesi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta kuinka nyt sitten eläkkeen käy/kävi, jos psykiatrian ylilääkäri on todennut sinut terveeksi ?
        Ja miten voidaan sanoa, että sinulla on edelleen ahdistuneisuushäiriö, jos samainen ylilääkäri katsoo sinun parantuneen ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaalasta me/cfs potilas ei saa oikeaa hoitoa.
        Me/cfs hoito kuuluu yliopisto sairaaloihin neurologian ja sisätauti klinikoilla.

        Neurologiasta en osaa sanoa, mutta ei se ainakaan sisätautien puolen hoidettava ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kysele, koska nämä on itsellenikin aika tuttuja asioita.
        Minunkaan diagnoosieni perässä ei lue mitään oireista.
        Kerroit siis päässeesi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta kuinka nyt sitten eläkkeen käy/kävi, jos psykiatrian ylilääkäri on todennut sinut terveeksi ?
        Ja miten voidaan sanoa, että sinulla on edelleen ahdistuneisuushäiriö, jos samainen ylilääkäri katsoo sinun parantuneen ?

        Minä olen edelleen eläkkeellä. Minä kuulemma saan se diagnoosin poistettua mutta se tarkoittaa sitten sitä että olen työkykyinen. Ei se lääkäri ole sanonut että olen parantunut mutta se ahdistuneisuushäiriö poistettiin mutta masennus jätettiin vaikka mulla ei ollut masennusta. Ja masennusdiagnoosi siis oli tähän vuoteen asti vaikka mulla ei ole ollut hoitosuhdetta koko 14 vuoden aikana. Eikä siihen ole koskaan ollut lääkitystä.

        Minulla on siis ahdistuneisuushäiriön oireita edelleen mutta jostain kumman syystä se ei enää muka vaikuttanut työkykyyn.

        Kyllä minä itseni tunnen ja tiedään ja tiedostan kun ahdistaa. Mä en nyt ala tähän kertoo ahdistuneisuushäiriön oireita. Jokainen voi mennä lukee niistä itse. Eihän mulla tietenkään kaikkia oireita ole. Mutta ei se diagnoosi tarvitse sitä että pitäis olla kaikki oireet jotta voi saada diagnoosin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se nyt on sellainen yleissanonta, että sairaalan psykiatrista osastoakin voidaan sanoa mielisairaalaksi, vaikka se ei sitä varsinaisesti ole.
        Sairaalan psykiatrisella osastolla ja mielisairaalassa hoidetaan samoja ongelmia, samoista syistä niissä molemmissa ollaan, jos ollaan.

        Jos mä menen terveyskeskuksen psykiatrian polille keskustelee psykiatrisen sairaanhoitajan kaa niin emmä ajattele että mä menen mielisairaalaan kun mä menen terveyskeskukseen. Mutta jos joku haluaa pitää terveyskeskusta mielisairaalana niin se on hänen asiansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä voi hoitaa myös ilman lääkkeitä.Lääke ei saisi milloinkaan olla ensisijainen ratkaisu koska se helposti sotkee luonnollisen unen pitkäksi aikaa ja ehkä loppuelämäksi.

        Niin mutta aina lääkkettömät keinot ei auta. Kuka on sanonut että lääkkeitä haetaan heti kun unettomuus alkaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neurologiasta en osaa sanoa, mutta ei se ainakaan sisätautien puolen hoidettava ole.

        Jostain luin että olisi hoidettu neurologian ja sisätautipolilla.Ja nykyään myös toiminnallisen häiriönpolilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mutta aina lääkkettömät keinot ei auta. Kuka on sanonut että lääkkeitä haetaan heti kun unettomuus alkaa?

        Kyllä niitä varmaan jotkut hakee lähes heti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä olisi vaihtoehto ?
        Jos on vakava Me/cfs, niin voiko joku sanoa, että se ei rasittaisi myös psyykkistä vointia ?

        Kyllä se rasittaa psyykkistä vointia.
        Ei se mulla ainakaan psyykelääkitys helpottanut tilannetta vakavassa me/cfs tilassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä niitä varmaan jotkut hakee lähes heti.

        eli taas yleistetään että kaikki menee heti hakee lääkkeitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        eli taas yleistetään että kaikki menee heti hakee lääkkeitä

        Ai miten niin?
        Miten sinun nähen jotkut on kaikki?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai miten niin?
        Miten sinun nähen jotkut on kaikki?

        Niin jokainen joka kärsii unettomuudesta menee heti hakee lääkäriltä lääkkeitä ilman että on kokeillut lääkkettömiä keinoja.

        jos joku ei halua nähdä vaivaa unen saamiseen niin toki saa mennä lääkkeet hakee heti kun on unettomuus alkanut. En minä sitä estä.

        Mutta jos sinä menet lääkäriin niin lääkäri usein kysyy mitä on kokeillut saadakseen unta ja jos potilas sanoo en mitään ,niin lääkäri usein kertoon niitä keinoja, Ja jos ei ole kokeillut lääkkettömiä keinoja niin miten ihmeessä voi tietää miten ne vaikutta jos ei ole edes kokeillut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin jokainen joka kärsii unettomuudesta menee heti hakee lääkäriltä lääkkeitä ilman että on kokeillut lääkkettömiä keinoja.

        jos joku ei halua nähdä vaivaa unen saamiseen niin toki saa mennä lääkkeet hakee heti kun on unettomuus alkanut. En minä sitä estä.

        Mutta jos sinä menet lääkäriin niin lääkäri usein kysyy mitä on kokeillut saadakseen unta ja jos potilas sanoo en mitään ,niin lääkäri usein kertoon niitä keinoja, Ja jos ei ole kokeillut lääkkettömiä keinoja niin miten ihmeessä voi tietää miten ne vaikutta jos ei ole edes kokeillut.

        Riippuu lääkäristä.
        Ei minulta lääkäri kyselly mitään.Kirjotti unilääkkeitä ja SSRI-lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu lääkäristä.
        Ei minulta lääkäri kyselly mitään.Kirjotti unilääkkeitä ja SSRI-lääkkeitä.

        No jos sä yleislääkärille menet niin siellä ei varmaan ole edes aikaa käydä kaikkea läpi. Ja tuskin sulla on hoitosuhdetta yleislääkärin kanssa ja seurantaa kuin esim psykiatrian polilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu lääkäristä.
        Ei minulta lääkäri kyselly mitään.Kirjotti unilääkkeitä ja SSRI-lääkkeitä.

        Sait unilääkereseptin ja psyykelääkereseptin. ja et koe että sinun tarvii käydä läpi unettomuuden syitä tai mikä on aiheuttanut psyykeen sairastumisen. Sä hoidat itseäsi pelkillä lääkkeillä? ei siinä mitään jos pelkät lääkkeet auttaa . Mietin vaan että et juttele kenenkään kaa vaan oman pään sisällä mietit sitten asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sait unilääkereseptin ja psyykelääkereseptin. ja et koe että sinun tarvii käydä läpi unettomuuden syitä tai mikä on aiheuttanut psyykeen sairastumisen. Sä hoidat itseäsi pelkillä lääkkeillä? ei siinä mitään jos pelkät lääkkeet auttaa . Mietin vaan että et juttele kenenkään kaa vaan oman pään sisällä mietit sitten asioita.

        En ole hoitanut ihtiä lääkkeillä enää kymmeneen vuoteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaalasta me/cfs potilas ei saa oikeaa hoitoa.
        Me/cfs hoito kuuluu yliopisto sairaaloihin neurologian ja sisätauti klinikoilla.

        Me/cfm sairauteen voi liittyä muita mielenterveyden liitännäissairauksia, joiden ainoa ja oikea hoitopaikka on tietysti MT-puoli. Erityisesti psykoosisairauksiin kuuluu sairaudentunnottomuus ja itsepintainen inttäminen siitä että se olisi jotain muuta kuin psykoosisairautta. Mielisairauksien hoito kuuluu nimenomaan mielisairaalaan, vaikka ihmisellä olisi myös muita sairauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me/cfm sairauteen voi liittyä muita mielenterveyden liitännäissairauksia, joiden ainoa ja oikea hoitopaikka on tietysti MT-puoli. Erityisesti psykoosisairauksiin kuuluu sairaudentunnottomuus ja itsepintainen inttäminen siitä että se olisi jotain muuta kuin psykoosisairautta. Mielisairauksien hoito kuuluu nimenomaan mielisairaalaan, vaikka ihmisellä olisi myös muita sairauksia.

        Mä olen ite ollut me/cfs tilassa mielisairaalassa.Tähän sairauteen kuulu aika paha kemikaaliyliherkkyys.Lääkehaitat oli ihan hirveät.
        Täysin tyhmää kuvitella että me/cfs tilan aiheuttamaa psyykkistä ongelmaa voi helpottaa psyykelääkkeillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei voikaan, tämä on kyllä totta.
        Nykyään on hankalaa päästä osastolle, ihan jo senkin takia, kun ei ole riittävästi tilaa.
        Paikkoja ei riitä kaikille, jotka niitä tarvitsisivat. Ikävä tosiasia.

        Näin oli jo 25 vuotta sitten


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole hoitanut ihtiä lääkkeillä enää kymmeneen vuoteen.

        eli sun unettomuus parani. mikä auttoi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen ite ollut me/cfs tilassa mielisairaalassa.Tähän sairauteen kuulu aika paha kemikaaliyliherkkyys.Lääkehaitat oli ihan hirveät.
        Täysin tyhmää kuvitella että me/cfs tilan aiheuttamaa psyykkistä ongelmaa voi helpottaa psyykelääkkeillä.

        no miten sun kemikaaliyliherkkyyttä hoidettiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        no miten sun kemikaaliyliherkkyyttä hoidettiin?

        Ei mitenkään.
        Helpotti sitte sitä mukaan kun me/cfs lieveni.Nyt se on ollut siedettävällä tasolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mitenkään.
        Helpotti sitte sitä mukaan kun me/cfs lieveni.Nyt se on ollut siedettävällä tasolla.

        Sulla ei sitten ollut aikasemmin kemikaaliyliherkkyyttä ? Miten toi kemikaaliyliherkkyys liittyy väsymysoireyhtymään. Mitkä kemikaalit sulle aiheutti/aiheuttaa oireita ja missä sä altistuit niille?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mitenkään.
        Helpotti sitte sitä mukaan kun me/cfs lieveni.Nyt se on ollut siedettävällä tasolla.

        Millaista hoitoa sä olisit halunnut kemikaaliyliherkkyyteen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla ei sitten ollut aikasemmin kemikaaliyliherkkyyttä ? Miten toi kemikaaliyliherkkyys liittyy väsymysoireyhtymään. Mitkä kemikaalit sulle aiheutti/aiheuttaa oireita ja missä sä altistuit niille?

        Ei jaksa tässä ruveta juurta jaksain selvittää asiaa.
        Perhdy ite me/cfs kokonaisuuteen netissä niin selviää kyllä.
        Psyykelääkkeitten kemikaalit aiheutti pahoja oireita.Jotkut ruuatkin aiheutti oireita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mitenkään.
        Helpotti sitte sitä mukaan kun me/cfs lieveni.Nyt se on ollut siedettävällä tasolla.

        Eihän siihen ole hoitoa niin silloin sitä kemikaaliyliherkkyyttä ei voida hoitaa. Kun sinulla se todettiin niin etsitkö tietoa siitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin oli jo 25 vuotta sitten

        10vuotta sitte minut vietiin 2kertaa 1kk sisään pakkohoitoon että heilahti.Sen jälkeen ei enää yhtään kertaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei jaksa tässä ruveta juurta jaksain selvittää asiaa.
        Perhdy ite me/cfs kokonaisuuteen netissä niin selviää kyllä.
        Psyykelääkkeitten kemikaalit aiheutti pahoja oireita.Jotkut ruuatkin aiheutti oireita.

        No miksi sä sitten käytit niitä lääkkeitä jos kerta olet allerginen niille?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän siihen ole hoitoa niin silloin sitä kemikaaliyliherkkyyttä ei voida hoitaa. Kun sinulla se todettiin niin etsitkö tietoa siitä.

        Jos vielä ei voi hoitaa niin tulevaisuudessa varmaan.Lääketiede kehittyy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        10vuotta sitte minut vietiin 2kertaa 1kk sisään pakkohoitoon että heilahti.Sen jälkeen ei enää yhtään kertaa.

        Nyt oli kyse omatoimisesta hakeutumisesta osastolle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei jaksa tässä ruveta juurta jaksain selvittää asiaa.
        Perhdy ite me/cfs kokonaisuuteen netissä niin selviää kyllä.
        Psyykelääkkeitten kemikaalit aiheutti pahoja oireita.Jotkut ruuatkin aiheutti oireita.

        eli sulla ei olut ruoka-aineallergiaa aikasemmin ja tämä sairaus sitten aiheutti senkin allergian.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei jaksa tässä ruveta juurta jaksain selvittää asiaa.
        Perhdy ite me/cfs kokonaisuuteen netissä niin selviää kyllä.
        Psyykelääkkeitten kemikaalit aiheutti pahoja oireita.Jotkut ruuatkin aiheutti oireita.

        ME/CFS-potilailla lääkkeiden käytössä on erityisen tärkeää huomioida mahdollinen lääkeyliherkkyys ja seurata oireiden kehittymistä,

        Jos epäilet lääkkeiden aiheuttavan oireiden pahenemista tai ylireagointia, on tärkeää keskustella lääkärin kanssa asianmukaisista hoitovaihtoehdoista ja lääkityksen suunnittelusta.

        ja te sovitte että sinä jatkat lääkkeitä kaikesta huolimatta. Miten lääkäri selitti sinulle miksi sinun pitää jatkaa lääkkeitä vaikka ne aiheutti sinule yliherkkyyttä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt oli kyse omatoimisesta hakeutumisesta osastolle.

        En pääsyt edes omatoimisesti.Vaikka 2019 talvi oli vaikea ja hankala.Avohoidon puolelta omahoitaja läksi myös muihin tehtäviin.Sitte meni pitkään kevääseen että pääsi takasi avohoidonpuolelle.Alkoi koko homma vähän kuin alusta kun tuntematon hoitaja taas vastassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen ite ollut me/cfs tilassa mielisairaalassa.Tähän sairauteen kuulu aika paha kemikaaliyliherkkyys.Lääkehaitat oli ihan hirveät.
        Täysin tyhmää kuvitella että me/cfs tilan aiheuttamaa psyykkistä ongelmaa voi helpottaa psyykelääkkeillä.

        No kerro mikä sai sut voimaa paremmin koska tohon ei ole parantavaa hoitoa-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ME/CFS-potilailla lääkkeiden käytössä on erityisen tärkeää huomioida mahdollinen lääkeyliherkkyys ja seurata oireiden kehittymistä,

        Jos epäilet lääkkeiden aiheuttavan oireiden pahenemista tai ylireagointia, on tärkeää keskustella lääkärin kanssa asianmukaisista hoitovaihtoehdoista ja lääkityksen suunnittelusta.

        ja te sovitte että sinä jatkat lääkkeitä kaikesta huolimatta. Miten lääkäri selitti sinulle miksi sinun pitää jatkaa lääkkeitä vaikka ne aiheutti sinule yliherkkyyttä?

        Minä en lääkärin kanssa keskustellut asiasta yhtään mitään.Vaan lopetin psyykenlääkitykset heti kun osastolta pääsin.Hyvin olen pärjännyt sen jälkeen yli 10vuotta ilmankin.
        Lääkäri ei omista minua eikä minun kehoa.Minun ei tarvi keskustella lääkärin kanssa mitä lääkettä otan tai en ota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kerro mikä sai sut voimaa paremmin koska tohon ei ole parantavaa hoitoa-

        Olenko väittänätyt parantuvan?
        Vakava me/cfs tilasta voi lievittyä.Osa on lievittynyt jopa niin että diagnostiset kriteeerit ei enää täyty.Mutta täyttä parantumista tapahtuu hyvin harvoin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        eli sulla ei olut ruoka-aineallergiaa aikasemmin ja tämä sairaus sitten aiheutti senkin allergian.

        Ei ole ollut ruoka-aineallergiaa.
        Esim viljaruuat stimuloi me/cfs oireita vaikka ei ole mitään allergiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi sä sitten käytit niitä lääkkeitä jos kerta olet allerginen niille?

        En niitä koskaan käyttänyt.
        Ne lääkkeet oli käyttämättömiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä olisi vaihtoehto ?
        Jos on vakava Me/cfs, niin voiko joku sanoa, että se ei rasittaisi myös psyykkistä vointia ?

        Foorumilla on usein todistettu että Me/csf tautia ei pystytä millään laboratoriokokeella mittamaan, eli siihen voi olla sekoittunut tukku muita mielenterveyden ongelmia.

        Esimerkiksi mikään krooninen väsymys ei pakota ihmistä kuormittamaan itseään henkisesti vuosisotalla foorumikinasteluissa. Kyllä se on jotain ihan muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen ite ollut me/cfs tilassa mielisairaalassa.Tähän sairauteen kuulu aika paha kemikaaliyliherkkyys.Lääkehaitat oli ihan hirveät.
        Täysin tyhmää kuvitella että me/cfs tilan aiheuttamaa psyykkistä ongelmaa voi helpottaa psyykelääkkeillä.

        Kemikaalikyliherkkyys, ei ole mikään me/cfs taudin vaatimus, vaikka niiden oireita on vaikea erottaa toisistaan.

        Kermilaaliyliherkkyys ei myöskään estä muita vakavia psyykkisiä ongelmia joita on hoidettava. Erityisesti ihmisillä jotka vastustavat kaikkea lääkkeetöntä hoitoa, vaikkapa sairaudentunnottomuutensa takia, niin ei ole muita vaihtoehtoja kuin lääkkeet.

        Miten paljon vähemmällä ihminen pääsisikään, jos ottaisi vastaan muuta kuin lääkehoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En pääsyt edes omatoimisesti.Vaikka 2019 talvi oli vaikea ja hankala.Avohoidon puolelta omahoitaja läksi myös muihin tehtäviin.Sitte meni pitkään kevääseen että pääsi takasi avohoidonpuolelle.Alkoi koko homma vähän kuin alusta kun tuntematon hoitaja taas vastassa.

        Huoh. Niinhän mä sanoin että osastolle ei pääse helposti jos sinne itse hakeutuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en lääkärin kanssa keskustellut asiasta yhtään mitään.Vaan lopetin psyykenlääkitykset heti kun osastolta pääsin.Hyvin olen pärjännyt sen jälkeen yli 10vuotta ilmankin.
        Lääkäri ei omista minua eikä minun kehoa.Minun ei tarvi keskustella lääkärin kanssa mitä lääkettä otan tai en ota.

        No mitä lääkäri sanoi kun sä sanoit että olet allerginen niille lääkkeille. Kai sä nyt sanoit siitä. Jos on lääkeaineallergia niin silloin niitä lääkkeitä ei käytetä. Miksi sä sitten käytit osastolla lääkkeitä kun sanot ettei lääkäri omista sinua? Eli miksi sä söit niitä lääkkietä jos lääkäri ei omista sua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olenko väittänätyt parantuvan?
        Vakava me/cfs tilasta voi lievittyä.Osa on lievittynyt jopa niin että diagnostiset kriteeerit ei enää täyty.Mutta täyttä parantumista tapahtuu hyvin harvoin.

        Minä kysyin mikä sai sinut voimaan paremmin en sanonut että olet parantunut. Sanoit että voit paremmin niin sano mikä siihen auttoi .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole ollut ruoka-aineallergiaa.
        Esim viljaruuat stimuloi me/cfs oireita vaikka ei ole mitään allergiaa.

        ja nyt voit taas syödä viljaruokia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En niitä koskaan käyttänyt.
        Ne lääkkeet oli käyttämättömiä.

        Siis täh . Sanoit että ne psyykelääkkeet aiheutti sulle kemikaaliherkkyttä ja nyt sanot että ettet ole käyttänyt niitä. Miten hitossa ne lääkkeet aiheutti sulle oireita jos sä et ole syönyt niitä edes. Eihän tossa ole mitään järkeä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kemikaalikyliherkkyys, ei ole mikään me/cfs taudin vaatimus, vaikka niiden oireita on vaikea erottaa toisistaan.

        Kermilaaliyliherkkyys ei myöskään estä muita vakavia psyykkisiä ongelmia joita on hoidettava. Erityisesti ihmisillä jotka vastustavat kaikkea lääkkeetöntä hoitoa, vaikkapa sairaudentunnottomuutensa takia, niin ei ole muita vaihtoehtoja kuin lääkkeet.

        Miten paljon vähemmällä ihminen pääsisikään, jos ottaisi vastaan muuta kuin lääkehoitoa.

        Tämä ihminen sanoi ettei hän ole syönyt lääkkeitä niin miten hänelle tuli yliherkkyys jos ei ole syönyt lääkkeitä. Ekaks sanoo että söi lääkkeitä ja sitten sanoo ettei käyttänyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla ei sitten ollut aikasemmin kemikaaliyliherkkyyttä ? Miten toi kemikaaliyliherkkyys liittyy väsymysoireyhtymään. Mitkä kemikaalit sulle aiheutti/aiheuttaa oireita ja missä sä altistuit niille?

        Kemikaaliyliherkkyydellä ja kroonisella väsymysoireyhtymällä on todella paljon samanlaisia oireita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä ihminen sanoi ettei hän ole syönyt lääkkeitä niin miten hänelle tuli yliherkkyys jos ei ole syönyt lääkkeitä. Ekaks sanoo että söi lääkkeitä ja sitten sanoo ettei käyttänyt.

        Söin niitä osastolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä kysyin mikä sai sinut voimaan paremmin en sanonut että olet parantunut. Sanoit että voit paremmin niin sano mikä siihen auttoi .

        Aika ja me/cfs keskustelujen perusteella kokeiltu itsehoito.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Söin niitä osastolla.

        No miksi sanoit ettet ole käyttänyt niitä ja nyt sanoit että olet käyttänyt. Ja miks söit niitä kun ne aiheutti sulle allergiaa? Mitä lääkäri sanoi kiun sinä ilmoitit ettäö sinulle tulee allergiaa niistä lääkkeistä. Kirjoitit että sinulla on kemikaalikaaliyliherkkyyttä. Kysyikö ne silloin kun menit osastolle oletko sinä allerginen jollekin lääkkeelle. Lääkärit kysyy allergioita aina kun puhutaan hoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kemikaaliyliherkkyydellä ja kroonisella väsymysoireyhtymällä on todella paljon samanlaisia oireita.

        Minulle kemikaaliyliherkkyys tarkoittaa esim hajusteita, pesuaineita. En tiennyt että puhut psyykelääkeiden kemikaaleista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kemikaaliyliherkkyydellä ja kroonisella väsymysoireyhtymällä on todella paljon samanlaisia oireita.

        Miksi sitten söit lääkkeitä osastolla kun tiesit että sinulle on kemikaaliyliherkkyys? Eli allergia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika ja me/cfs keskustelujen perusteella kokeiltu itsehoito.

        Miksi jouduit osastolle jos kerta keskustelu auttoi? Eikö sinulla aikasemmin olut itsehoitoa? jouduit heti osastolle kun oireet alkoivat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kemikaaliyliherkkyydellä ja kroonisella väsymysoireyhtymällä on todella paljon samanlaisia oireita.

        Miten sä osasit erottaa nuo tosistaan jos kerta on samanlaisia oireita. Osasitko sanoa että tämä johtuu allergiasta ja tämä sitten väsymysoireyhtymästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika ja me/cfs keskustelujen perusteella kokeiltu itsehoito.

        ja nyt voit taas syödä viljaruokia. Mikä viljaruuissa aiheuttaa oireita väsymysoireyhtymässä? Sä kuitenkin syöt viljaa vaikka sulla on tuo oireyhtymä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Foorumilla on usein todistettu että Me/csf tautia ei pystytä millään laboratoriokokeella mittamaan, eli siihen voi olla sekoittunut tukku muita mielenterveyden ongelmia.

        Esimerkiksi mikään krooninen väsymys ei pakota ihmistä kuormittamaan itseään henkisesti vuosisotalla foorumikinasteluissa. Kyllä se on jotain ihan muuta.

        Ei ole varsinaista biomarkkeri testiä.
        Mutta useista veriarvoista on löydettävissä poikkeavia arvoja.
        Mulla oli akuutissa mm leukkari arvot pielessä.ja crp.Sydänfilmi ei ollut ihan normaali.
        Ja sitte kilpirauhas arvot rupes muuttuun.
        Ja useita muitakin kokeita on missä on löydetty poikkeavia arvoja me/cfs potilaalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole varsinaista biomarkkeri testiä.
        Mutta useista veriarvoista on löydettävissä poikkeavia arvoja.
        Mulla oli akuutissa mm leukkari arvot pielessä.ja crp.Sydänfilmi ei ollut ihan normaali.
        Ja sitte kilpirauhas arvot rupes muuttuun.
        Ja useita muitakin kokeita on missä on löydetty poikkeavia arvoja me/cfs potilaalta.

        Jos kilpirauhasessa on häikkää niin oireet ei voi johtua kilpirauhasesta? Ja kehon tulehdusarvot ei viitannut mihinkään muuhin sairauteen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole varsinaista biomarkkeri testiä.
        Mutta useista veriarvoista on löydettävissä poikkeavia arvoja.
        Mulla oli akuutissa mm leukkari arvot pielessä.ja crp.Sydänfilmi ei ollut ihan normaali.
        Ja sitte kilpirauhas arvot rupes muuttuun.
        Ja useita muitakin kokeita on missä on löydetty poikkeavia arvoja me/cfs potilaalta.

        jos sulla on tulehdus niin se pitää hoitaa lääkkeillä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole varsinaista biomarkkeri testiä.
        Mutta useista veriarvoista on löydettävissä poikkeavia arvoja.
        Mulla oli akuutissa mm leukkari arvot pielessä.ja crp.Sydänfilmi ei ollut ihan normaali.
        Ja sitte kilpirauhas arvot rupes muuttuun.
        Ja useita muitakin kokeita on missä on löydetty poikkeavia arvoja me/cfs potilaalta.

        kilpirauhasen sairaudet voi nostaa tulehdusarvoja ja näkyä sydänfilmissä. Palautuiko kilpirauhasarvo kun kävit seurannassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kilpirauhasen sairaudet voi nostaa tulehdusarvoja ja näkyä sydänfilmissä. Palautuiko kilpirauhasarvo kun kävit seurannassa

        Ei ollut ennen akuuttia kilpirauhas arvoissa poikkeavuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jos sulla on tulehdus niin se pitää hoitaa lääkkeillä

        crp hoitu kuule ihan spontaanisti viitearvoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos kilpirauhasessa on häikkää niin oireet ei voi johtua kilpirauhasesta? Ja kehon tulehdusarvot ei viitannut mihinkään muuhin sairauteen?

        Oli sen verran lievä.Että se ei mitenkää voinu aihettaa sitä tolkutonta uupumusta mikä kesti lähes vuoden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Foorumilla on usein todistettu että Me/csf tautia ei pystytä millään laboratoriokokeella mittamaan, eli siihen voi olla sekoittunut tukku muita mielenterveyden ongelmia.

        Esimerkiksi mikään krooninen väsymys ei pakota ihmistä kuormittamaan itseään henkisesti vuosisotalla foorumikinasteluissa. Kyllä se on jotain ihan muuta.

        CFS:ää sairastavien ja terveiden on todettu eroavan keskimäärin toisistaan useiden biologisten seikkojen suhteen. Eroja on todettu aivojen kuvantamistutkimuksissa, selkäydinnesteen koostumuksessa, tulehdusta ja immunologiaa mittaavien laboratoriotutkimusten tuloksissa ja joidenkin bakteerien ja virusten vasta-aineiden löydöksissä sekä elimistön lämmönsäätelyssä. CFS-potilaiden solujen on laboratoriotutkimuksissa todettu toipuvan huonosti, kun niitä altistetaan stressille. Eroja terveisiin verrattuna on havaittu myös suoliston bakteeristossa. Yksittäisen potilaan kohdalla ei kuitenkaan millään näistä piirteistä tai piirteiden yhdistelmistä voida päätellä, sairastaako hän CFS:ää. Poikkeamia keskimääräisestä on myös osalla terveistä, ja toisaalta niitä ei ilmene kaikilla CFS-potilailla.

        Sairauden syy on siten epäselvä. Vahvimmin sen arvellaan alkavan fyysisestä tai psyykkisestä stressireaktiosta ja jatkuvan tulehdustilana elimistön puolustusreaktion "päälle jäämisen" vuoksi (ks. «Elimistön vastustuskyky, immuniteetti»7). Siten se olisi luonteeltaan ns. autoimmuunisairaus (ks. «Autoimmuunisairaudet»8). Äskettäin on esitetty, että kyseessä olisi krooninen keskushermoston tulehdussairaus ("enkefalomyeliitti"). Tutkimalla kaksosia, joista toinen on sairastunut CFS:ään, on päätelty, että sairaus (tai reaktiotyyppi) on vähäisessä määrin periytyvä. Ilmeisesti kuitenkin ympäristötekijät ovat määräävämpiä sen suhteen, kuka sairastuu.

        Mikään tutkimus tai tutkimusten yhdistelmä ei pysty luotettavasti tunnistamaan CFS:ää. Suurin osa oireista on sellaisia, joita ainakin lievempänä liittyy muihinkin tiloihin. Diagnoosi tehdään siis oirekuvan perusteella. Useimmat oireet perustuvat vain potilaan kertomukseen, mikä etenkin aiemmin on saanut osan lääkäreistä epäilemään, onko kyseessä lainkaan itsenäinen sairaus. Tiukka määritelmä (taulukko 1) ei poissulje sitä, etteivätkö vähemmän aikaa kestäneet ja lievemmät oireet ole voineet syntyä samalla mekanismilla kuin kaikki ehdot täyttävä CFS.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ollut ennen akuuttia kilpirauhas arvoissa poikkeavuutta.

        No mitä sä tarkoitit kun sanoit että kilpirauhasarvot rupesi muuttuu? Nyt sanot sanot ettei ollut poikkeavuutta. Miten tää nyt pitäis käsittää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        crp hoitu kuule ihan spontaanisti viitearvoihin.

        no miten se sitten liittyi väsymysoireyhtymään kun tulehdusarvot oli normaalit


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli sen verran lievä.Että se ei mitenkää voinu aihettaa sitä tolkutonta uupumusta mikä kesti lähes vuoden.

        ja sulla uupumus alkoi vaan ykskaks . elämässä ei tapahtunut mitään ihmeellistä ja sä menit niin huonoon kuntoon että jouduit pakkohoitoon. Ja sä tietenkin yritit itsehoitoa ja muita keinoja mutta eivät auttaneet ? Millasta hoitoa sait osastolla mikä olisi eronnut ilman osastohoitoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        CFS:ää sairastavien ja terveiden on todettu eroavan keskimäärin toisistaan useiden biologisten seikkojen suhteen. Eroja on todettu aivojen kuvantamistutkimuksissa, selkäydinnesteen koostumuksessa, tulehdusta ja immunologiaa mittaavien laboratoriotutkimusten tuloksissa ja joidenkin bakteerien ja virusten vasta-aineiden löydöksissä sekä elimistön lämmönsäätelyssä. CFS-potilaiden solujen on laboratoriotutkimuksissa todettu toipuvan huonosti, kun niitä altistetaan stressille. Eroja terveisiin verrattuna on havaittu myös suoliston bakteeristossa. Yksittäisen potilaan kohdalla ei kuitenkaan millään näistä piirteistä tai piirteiden yhdistelmistä voida päätellä, sairastaako hän CFS:ää. Poikkeamia keskimääräisestä on myös osalla terveistä, ja toisaalta niitä ei ilmene kaikilla CFS-potilailla.

        Sairauden syy on siten epäselvä. Vahvimmin sen arvellaan alkavan fyysisestä tai psyykkisestä stressireaktiosta ja jatkuvan tulehdustilana elimistön puolustusreaktion "päälle jäämisen" vuoksi (ks. «Elimistön vastustuskyky, immuniteetti»7). Siten se olisi luonteeltaan ns. autoimmuunisairaus (ks. «Autoimmuunisairaudet»8). Äskettäin on esitetty, että kyseessä olisi krooninen keskushermoston tulehdussairaus ("enkefalomyeliitti"). Tutkimalla kaksosia, joista toinen on sairastunut CFS:ään, on päätelty, että sairaus (tai reaktiotyyppi) on vähäisessä määrin periytyvä. Ilmeisesti kuitenkin ympäristötekijät ovat määräävämpiä sen suhteen, kuka sairastuu.

        Mikään tutkimus tai tutkimusten yhdistelmä ei pysty luotettavasti tunnistamaan CFS:ää. Suurin osa oireista on sellaisia, joita ainakin lievempänä liittyy muihinkin tiloihin. Diagnoosi tehdään siis oirekuvan perusteella. Useimmat oireet perustuvat vain potilaan kertomukseen, mikä etenkin aiemmin on saanut osan lääkäreistä epäilemään, onko kyseessä lainkaan itsenäinen sairaus. Tiukka määritelmä (taulukko 1) ei poissulje sitä, etteivätkö vähemmän aikaa kestäneet ja lievemmät oireet ole voineet syntyä samalla mekanismilla kuin kaikki ehdot täyttävä CFS.

        Ja kun huomaat uupumusta ja stressiä niin eikö silloin vähenneteä niitä tekijöitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mitä sä tarkoitit kun sanoit että kilpirauhasarvot rupesi muuttuu? Nyt sanot sanot ettei ollut poikkeavuutta. Miten tää nyt pitäis käsittää

        Tarkottaa sitä että haluat ymmärtää asiat väärin ja trollata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos vielä ei voi hoitaa niin tulevaisuudessa varmaan.Lääketiede kehittyy.

        Eli psyykelääkkeiden koostumus pitää muuttua?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli sen verran lievä.Että se ei mitenkää voinu aihettaa sitä tolkutonta uupumusta mikä kesti lähes vuoden.

        No miten arvot oli kun kävit seuranassa. Jos kilpirauhasarvoiss on poikkeavuutta niin ne arvot katsotaan muutaman kuukauden kuluttua uudelleen. Ymmäränkö että ne arvot palautui viitearvoihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkottaa sitä että haluat ymmärtää asiat väärin ja trollata.

        No kerro mulle että ekaks sanottii että kilpirauhasarvoissa oli muutos ja ja nyt ei ollut poikkeavuuta. mä kysyin mikä se muutos oli jos se arvo ei poikennut mitenkään. Mulle labra-arvoissa muutos tarkoittaa poikkeavuutta joten mua kiinnosta amiten tämä henkilö kokee labra-arvojen muutoksen jos se ei ole poikkeavuutta. Yksinkertainen kysymys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kemikaalikyliherkkyys, ei ole mikään me/cfs taudin vaatimus, vaikka niiden oireita on vaikea erottaa toisistaan.

        Kermilaaliyliherkkyys ei myöskään estä muita vakavia psyykkisiä ongelmia joita on hoidettava. Erityisesti ihmisillä jotka vastustavat kaikkea lääkkeetöntä hoitoa, vaikkapa sairaudentunnottomuutensa takia, niin ei ole muita vaihtoehtoja kuin lääkkeet.

        Miten paljon vähemmällä ihminen pääsisikään, jos ottaisi vastaan muuta kuin lääkehoitoa.

        Me/cfs tila voi vaan mennä pahemmaksi psykiatrisessa hoidossa.Oli se sitten lääkkeellistä tai ilman.
        Ulkomailla on aiheutettu jopa kuolemia me/cfs potilaille psykiatrisessa hoidossa.Oletan että Suomessakin voi olla näitä tapauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mitä sä tarkoitit kun sanoit että kilpirauhasarvot rupesi muuttuu? Nyt sanot sanot ettei ollut poikkeavuutta. Miten tää nyt pitäis käsittää

        Mitäkä ihmettä sä teet sillä tiedolla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäkä ihmettä sä teet sillä tiedolla?

        Koska kilpirauhasen sairaudet voi aiheuttaa myös oireita mm väsymystä ja muita oireita. Jos sulla ei ole kilpirauhanen kunnossa niin siihen tarvitaan lääkitys. Keho ei voi itsestään sitä kilpirauhasta korjata. Joko nyt tajuat


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska kilpirauhasen sairaudet voi aiheuttaa myös oireita mm väsymystä ja muita oireita. Jos sulla ei ole kilpirauhanen kunnossa niin siihen tarvitaan lääkitys. Keho ei voi itsestään sitä kilpirauhasta korjata. Joko nyt tajuat

        Lääkäri sano että on sen verran lievä että ainakaan vielä tarvi lääkitystä.
        Hyvin lievä kilpirauhasen vajaatoiminta ei oireile.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli sen verran lievä.Että se ei mitenkää voinu aihettaa sitä tolkutonta uupumusta mikä kesti lähes vuoden.

        Väsymysoireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa mutta sinä siis parannuit vai vieläkö sinulla on uupumusta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väsymysoireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa mutta sinä siis parannuit vai vieläkö sinulla on uupumusta?

        Yleisesti niin sanotaan.Mutta on pieniosa potilaista parantunut kokonaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli sen verran lievä.Että se ei mitenkää voinu aihettaa sitä tolkutonta uupumusta mikä kesti lähes vuoden.

        Mitä tarkoittaa lievä. Viitearvoissa vai yli viitearvon


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkäri sano että on sen verran lievä että ainakaan vielä tarvi lääkitystä.
        Hyvin lievä kilpirauhasen vajaatoiminta ei oireile.

        Mitä tarkoittaa HYVIN LIEVÄ ,koska lieväkin kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa oireita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleisesti niin sanotaan.Mutta on pieniosa potilaista parantunut kokonaan.

        Okei. No tuon tiedon voisi myös kertoa noilla lukuisilla infosivuilla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En niitä koskaan käyttänyt.
        Ne lääkkeet oli käyttämättömiä.

        Miksi et mene sitten mihinkään lääkkeettömään hoitoon, jos lääkkeet eivät sovi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi jouduit osastolle jos kerta keskustelu auttoi? Eikö sinulla aikasemmin olut itsehoitoa? jouduit heti osastolle kun oireet alkoivat?

        Osastolle ei pääse jos keskustelu auttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole varsinaista biomarkkeri testiä.
        Mutta useista veriarvoista on löydettävissä poikkeavia arvoja.
        Mulla oli akuutissa mm leukkari arvot pielessä.ja crp.Sydänfilmi ei ollut ihan normaali.
        Ja sitte kilpirauhas arvot rupes muuttuun.
        Ja useita muitakin kokeita on missä on löydetty poikkeavia arvoja me/cfs potilaalta.

        Ai vähän samalla tavalla, kuin skitsofreenikoilla aivokuvissa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me/cfs tila voi vaan mennä pahemmaksi psykiatrisessa hoidossa.Oli se sitten lääkkeellistä tai ilman.
        Ulkomailla on aiheutettu jopa kuolemia me/cfs potilaille psykiatrisessa hoidossa.Oletan että Suomessakin voi olla näitä tapauksia.

        Siitä vaan etsimään ja kirjoittelemaan lehtiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa HYVIN LIEVÄ ,koska lieväkin kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa oireita

        Eipä niistä lievistä oireista usseimiten haittaa ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osastolle ei pääse jos keskustelu auttaa.

        Nyt et ymmärrä. Sinä siis olit käynyt juttelemassa ja keskustelemassa ja se ei ollut auttanut ja sen takia jouduit osastolle ja sen jälkeen keskustelu auttoikin voimaan sinua paremmin. Mikä siinä keskustelussa muuttui kun ensin siitä ei ollut apua ja siiten olikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt et ymmärrä. Sinä siis olit käynyt juttelemassa ja keskustelemassa ja se ei ollut auttanut ja sen takia jouduit osastolle ja sen jälkeen keskustelu auttoikin voimaan sinua paremmin. Mikä siinä keskustelussa muuttui kun ensin siitä ei ollut apua ja siiten olikin.

        siis minä en ymmärtänyt. missä olia aikasemmin käyntt keskustelee ja missä sitten osaston jälkeen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Foorumilla on usein todistettu että Me/csf tautia ei pystytä millään laboratoriokokeella mittamaan, eli siihen voi olla sekoittunut tukku muita mielenterveyden ongelmia.

        Esimerkiksi mikään krooninen väsymys ei pakota ihmistä kuormittamaan itseään henkisesti vuosisotalla foorumikinasteluissa. Kyllä se on jotain ihan muuta.

        Ei siis vieläkään labrakoetta me/cfs tilaan.
        Jos ei löydy niin pitääkö me/cfs potilaat hyväksyä se tosiasia että kyseessä ei ole biokemiallisesta sairaudesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä niistä lievistä oireista usseimiten haittaa ole.

        siis täh jos sen takia joutuu pakkohoitoon että oireista ei ole haittaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos mä menen terveyskeskuksen psykiatrian polille keskustelee psykiatrisen sairaanhoitajan kaa niin emmä ajattele että mä menen mielisairaalaan kun mä menen terveyskeskukseen. Mutta jos joku haluaa pitää terveyskeskusta mielisairaalana niin se on hänen asiansa.

        Se onkin avohoitoa, että käy jossain keskustelemassa.
        Osastohoito on erikseen, on se sitten psykiatrisessa sairaalassa tai tavallisen sairaalan psykiatrisella osastolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt et ymmärrä. Sinä siis olit käynyt juttelemassa ja keskustelemassa ja se ei ollut auttanut ja sen takia jouduit osastolle ja sen jälkeen keskustelu auttoikin voimaan sinua paremmin. Mikä siinä keskustelussa muuttui kun ensin siitä ei ollut apua ja siiten olikin.

        Omituinen inttäjä tämä joku.
        Varmaankin lääkärille " ihannepotilas ", eli ei varmaan ihan helppo tapaus.
        Ehkä hän on vielä kyselyiässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se onkin avohoitoa, että käy jossain keskustelemassa.
        Osastohoito on erikseen, on se sitten psykiatrisessa sairaalassa tai tavallisen sairaalan psykiatrisella osastolla.

        Miten se väsymysoireyhtymän hoito eroaa avohoidosta. Mikä siellä osastolla parantaa henkilön vointia? Jos kerta lääkkeet aiheuttaa haittavaikutuksia, Niin miten siellä osastoola hoidetaan väsymysoireyhtymää? Koska kyllä avohoidossa on keskusteluapua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omituinen inttäjä tämä joku.
        Varmaankin lääkärille " ihannepotilas ", eli ei varmaan ihan helppo tapaus.
        Ehkä hän on vielä kyselyiässä.

        Mä vaan yritän käsittää miten se keskustelu eroaa toisistaan. Jos keskustelu ei ole auttanut ennen osastoa niin mikä siinä keskustelussa muuttui sen osasohoidon jälkeen. En ole ollut osastolla niin kiinnostaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkottaa sitä että haluat ymmärtää asiat väärin ja trollata.

        Voihan siinä selittäjässäkin olla vikaa jos ei onnistu selittämään väitteitään uskottavasti edes "lapselle".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt et ymmärrä. Sinä siis olit käynyt juttelemassa ja keskustelemassa ja se ei ollut auttanut ja sen takia jouduit osastolle ja sen jälkeen keskustelu auttoikin voimaan sinua paremmin. Mikä siinä keskustelussa muuttui kun ensin siitä ei ollut apua ja siiten olikin.

        Juuri näin, eli jompi kumpi väite siitä että miksi joutuu hoitoon, tai miksi sieltä pääsee pois ei pidä paikkansa.

        Aka, älä usko kaikkea mitä anonyymit täällä sinulle väittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omituinen inttäjä tämä joku.
        Varmaankin lääkärille " ihannepotilas ", eli ei varmaan ihan helppo tapaus.
        Ehkä hän on vielä kyselyiässä.

        Tuskin on foorumin ainoa "inttäjä"

        Täältä voisi useampikin lähettää postauksensa lekurille, jos saisi vaikka diagnoosit ajantasalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin, eli jompi kumpi väite siitä että miksi joutuu hoitoon, tai miksi sieltä pääsee pois ei pidä paikkansa.

        Aka, älä usko kaikkea mitä anonyymit täällä sinulle väittää.

        Ei ole uskomisesta kyse vaan siitä ettei noissa ole järkeä. Joo mä jätän tämän ketjun .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan siinä selittäjässäkin olla vikaa jos ei onnistu selittämään väitteitään uskottavasti edes "lapselle".

        Niin ei tartte tartte selitellä viestejään jossa ei ole järkeä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ei tartte tartte selitellä viestejään jossa ei ole järkeä.

        Se vaan pitää ymmärtää että ei mielenterveyspalstalla aina voi olla järkeviä keskusteluja.Kun ei niitä ole aina muuallakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se vaan pitää ymmärtää että ei mielenterveyspalstalla aina voi olla järkeviä keskusteluja.Kun ei niitä ole aina muuallakaan.

        me/cfs kuuluu kylläkin neurologisiin sairauksiin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        me/cfs kuuluu kylläkin neurologisiin sairauksiin

        Mitä siitä?
        On täälä käyty keskusteluja ennenki me/cfs tilasta.
        Me/cfs tilaan voi kuulua oiheisoireina psyykkisiä oireita.

        Voihan minä sanoa että päihde asiat kuulu päihde ja riippuvuus osioon.
        Käydään täälä paljon keskustelua päihteistäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä ihminen sanoi ettei hän ole syönyt lääkkeitä niin miten hänelle tuli yliherkkyys jos ei ole syönyt lääkkeitä. Ekaks sanoo että söi lääkkeitä ja sitten sanoo ettei käyttänyt.

        Tällaiset ihmiset yleensä valhettelee ja panettelee. He sairasatuvat johonkin psykoosisairauteen, tai muuhun erittäin vakavaan MT-häiriöön, jonka takia pääsevät osastohoitoon, siellä akuuttin tilanteen hoito vaatii myös lääkehoitoa muun hoidon lisäksi.

        Akuutin tilanteen mentyä ohi hoitoa on tarkoitus jatkaa avohoidossa, missä ei tietenkään ole mitään pakkoja. Sairaan ihmisen ei siis tarvitse syödä lääkkeitä, eikä hyväksyä lääkkeetöntä hoitoa.

        Eli osastohoidon jälkeen ihminen saa valhetella ja panetella, niin itselleen kuin muillekkin, että miksi ei ota vastaan lääkkeetöntä hoitoa esimerkiksi kroonisessa väsymysoireyhtymässä yleisiin ahdistuksen ja kivun hallintaan.

        Vaikka koorisessa väsymysoireyhtymässä voi itsessään olla sitä sairaudentunnottomuutta, niin suurempi todennäköisyys on se, että taustalla on joku psykoosisairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä siitä?
        On täälä käyty keskusteluja ennenki me/cfs tilasta.
        Me/cfs tilaan voi kuulua oiheisoireina psyykkisiä oireita.

        Voihan minä sanoa että päihde asiat kuulu päihde ja riippuvuus osioon.
        Käydään täälä paljon keskustelua päihteistäkin.

        Niin miksi hän ei voinut kertoa mikä siinä keskustelussa muuttui kun se ei aikasemmin auttanut ja kun pääsi osastolta niin sitten auttoi. Osaatko sinä kertoa miten nämä keskustelut eroaa tosistaan. Sinulla on varmaan tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällaiset ihmiset yleensä valhettelee ja panettelee. He sairasatuvat johonkin psykoosisairauteen, tai muuhun erittäin vakavaan MT-häiriöön, jonka takia pääsevät osastohoitoon, siellä akuuttin tilanteen hoito vaatii myös lääkehoitoa muun hoidon lisäksi.

        Akuutin tilanteen mentyä ohi hoitoa on tarkoitus jatkaa avohoidossa, missä ei tietenkään ole mitään pakkoja. Sairaan ihmisen ei siis tarvitse syödä lääkkeitä, eikä hyväksyä lääkkeetöntä hoitoa.

        Eli osastohoidon jälkeen ihminen saa valhetella ja panetella, niin itselleen kuin muillekkin, että miksi ei ota vastaan lääkkeetöntä hoitoa esimerkiksi kroonisessa väsymysoireyhtymässä yleisiin ahdistuksen ja kivun hallintaan.

        Vaikka koorisessa väsymysoireyhtymässä voi itsessään olla sitä sairaudentunnottomuutta, niin suurempi todennäköisyys on se, että taustalla on joku psykoosisairaus.

        kiitos että vastasit koska hän ei mainnut että hänellä olisi ollut psykoosia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällaiset ihmiset yleensä valhettelee ja panettelee. He sairasatuvat johonkin psykoosisairauteen, tai muuhun erittäin vakavaan MT-häiriöön, jonka takia pääsevät osastohoitoon, siellä akuuttin tilanteen hoito vaatii myös lääkehoitoa muun hoidon lisäksi.

        Akuutin tilanteen mentyä ohi hoitoa on tarkoitus jatkaa avohoidossa, missä ei tietenkään ole mitään pakkoja. Sairaan ihmisen ei siis tarvitse syödä lääkkeitä, eikä hyväksyä lääkkeetöntä hoitoa.

        Eli osastohoidon jälkeen ihminen saa valhetella ja panetella, niin itselleen kuin muillekkin, että miksi ei ota vastaan lääkkeetöntä hoitoa esimerkiksi kroonisessa väsymysoireyhtymässä yleisiin ahdistuksen ja kivun hallintaan.

        Vaikka koorisessa väsymysoireyhtymässä voi itsessään olla sitä sairaudentunnottomuutta, niin suurempi todennäköisyys on se, että taustalla on joku psykoosisairaus.

        No me/cfs voi erottaa psyyke sairaudesta vaikka rasitus ekg-tutkimuksella.
        Me/cfs tilassa tulee tosihuonot tulokset.Ainaki vakavemmat tapaukset mitä ilmeisemmin joutuu keskeyttään koko tutkimuksen.
        Mutta jostain syysta ainakaan julkisella puolella tätä tutkimusta ei hirveästi haluta käyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kiitos että vastasit koska hän ei mainnut että hänellä olisi ollut psykoosia.

        No eipä tuo joku voi vastata toisen puolesta. Hän ei voi tietää, onko tuolla toisella ihmisellä ollut psykoosia vai ei.
        Kyselit keskustelun perään, osastolla ja osaston ulkopuolella. Voi olla, että alkuun keskustelusta ei ole apua, ja myöhemmin se taas voi alkaa tuottamaan tulosta. Ja on se jonkin verran kiinni keskustelijastakin, kuka ja millainen ammattilainen se keskustelija on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eipä tuo joku voi vastata toisen puolesta. Hän ei voi tietää, onko tuolla toisella ihmisellä ollut psykoosia vai ei.
        Kyselit keskustelun perään, osastolla ja osaston ulkopuolella. Voi olla, että alkuun keskustelusta ei ole apua, ja myöhemmin se taas voi alkaa tuottamaan tulosta. Ja on se jonkin verran kiinni keskustelijastakin, kuka ja millainen ammattilainen se keskustelija on.

        Nii ja sen takia kysyin miten se keskusteluapu erosi. Olisin hänen kantansa halunnut tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eipä tuo joku voi vastata toisen puolesta. Hän ei voi tietää, onko tuolla toisella ihmisellä ollut psykoosia vai ei.
        Kyselit keskustelun perään, osastolla ja osaston ulkopuolella. Voi olla, että alkuun keskustelusta ei ole apua, ja myöhemmin se taas voi alkaa tuottamaan tulosta. Ja on se jonkin verran kiinni keskustelijastakin, kuka ja millainen ammattilainen se keskustelija on.

        Mietin vaan jos henkilö on käyttänyt useita tukipalveluja ja mikään niistä ei ole auttanut niin olis kiinnostanut miten ja missä se keskustelu on käyty osaston jälkeen. Hän on käynyt keskustelee osastolla käynnin jälkeen jossain ja hyötynyt. Herää kysymys muksi hän ei sitten ennen osastoa käyttänyt sitä tahoa ja palvelua joka auttoi häntä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietin vaan jos henkilö on käyttänyt useita tukipalveluja ja mikään niistä ei ole auttanut niin olis kiinnostanut miten ja missä se keskustelu on käyty osaston jälkeen. Hän on käynyt keskustelee osastolla käynnin jälkeen jossain ja hyötynyt. Herää kysymys muksi hän ei sitten ennen osastoa käyttänyt sitä tahoa ja palvelua joka auttoi häntä.

        Oliko hän käynyt missään keskustelemassa ennen osastohoitoa ?
        Ja jos oli, voi olla ettei keskusteluapu ole ollut siinä vaiheessa riittävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko hän käynyt missään keskustelemassa ennen osastohoitoa ?
        Ja jos oli, voi olla ettei keskusteluapu ole ollut siinä vaiheessa riittävää.

        Omien sanojen mukaan oli käynyt. Huoh no sen takia olisin ollut kiinnostunut mistä hän se avun sitten sai.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko hän käynyt missään keskustelemassa ennen osastohoitoa ?
        Ja jos oli, voi olla ettei keskusteluapu ole ollut siinä vaiheessa riittävää.

        No hän ei tule kertomaan niin anna asian olla.


    • Anonyymi

      Vain käteinen raha miljoonittain auttaa masennukseen ei ole muuta Jeerssus-pilleriä paranmamaan tätä tautia.

      • Anonyymi

        Jos omistaisi miljoonittain rahaa, ei se ongelmia poistaisi, ongelmat saattaisivat olla vain toisenlaisia.


      • Anonyymi

        Rikkaiden ihmisten masennus se vasta tiukassa onkin, kun he eivät koskaan voi saada saavutusten kokemuksia saadessaan jotain materiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rikkaiden ihmisten masennus se vasta tiukassa onkin, kun he eivät koskaan voi saada saavutusten kokemuksia saadessaan jotain materiaa.

        Elämä ja kaikki siihen liittyvä ei koostu pelkästä materiasta.
        Suurin asia elämässä taitaa olla ihmissuhteet, ja ne ovat pohjimmiltaan samanlaisia, on ihminen sitten rikas tai köyhä. Toki raha tai rahattomuus voi niissäkin aiheuttaa erityyppistä erimielisyyttä, ihmisistä riippuen tietysti.
        Itse koen saavutukset siltä kantilta, mihin itse kykenen, mitä saan aikaiseksi, miten pärjään itseni, sekä myös muiden kanssa, en mieti materiaa, se ei ole minulle tärkeää.
        Myös psyykeni saavutukset ovat tärkeitä, miten psyykeni toimii, miten se vaikuttaa itseeni, jne.


    • Anonyymi

      masennuslääkkeitä ei ole pakko syödä, vaikka lääkäri niin suosittelisi. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, myös lääkehoidosta, vaikka se voisi olla hänen terveydelleen hyödyllistä tai jopa hengenvaarallista ilman lääkitystä.

      Suomessa potilaalla on itsemäärämisoikeus.

      Tämä oikeus perustuu lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Potilaan on kuitenkin saatava riittävästi tietoa kieltäytymisen seurauksista, jotta päätös on tietoinen. Jos potilas ei kykene ymmärtämään päätöksensä seurauksia, hoito voidaan toteuttaa muulla tavalla hänen etunsa mukaisesti tai hänen laillisen edustajansa kanssa.

      Potilaan itsemääräämisoikeus ei ole rajoittamaton. Tietyissä tilanteissa, kuten vakavien tartuntatautien tai mielenterveysongelmien yhteydessä, potilasta voidaan hoitaa myös ilman hänen suostumustaan, noudattaen lainsäädännössä säädettyjä erityisiä periaatteita.

      Tarkoitetaan varmaan psykoosia ja kun todellisuudentaju on mennyt. Ei kaikki masentuneet ole psykoottisia .

      Masennuslääkkeitä määrätään koska niillä voidaan hoitaa ahdistuneisuutta ja unettomuutta. Ja jos potilas on maininnut ahdistuksesta tai uniongelmista niin sen takia niitä masennuslääkkeitä määrätään. Jos potilas pyytää lääkettä niin saa lääkityksen niin onko sillä väliä onko ne masennuslääkkeitä vai mitä tahansa psyykelääkkeitä.

      Koska on paljon muitakin psyykelääkkeitä kuin masennuslääkkeet.

      • Anonyymi

        Suomessa potilaalla jolla on diagnoosina tehty joskus psykoottinen tila ei ole enää täyttä itsemääräämisoikeutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa potilaalla jolla on diagnoosina tehty joskus psykoottinen tila ei ole enää täyttä itsemääräämisoikeutta.

        Niin luitko kun sanoin Ttetyissä tilanteissa, kuten vakavien tartuntatautien tai mielenterveysongelmien yhteydessä, potilasta voidaan hoitaa myös ilman hänen suostumustaan, noudattaen lainsäädännössä säädettyjä erityisiä periaatteita.

        ja kyllä näihin lukeutuu psykoosi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa potilaalla jolla on diagnoosina tehty joskus psykoottinen tila ei ole enää täyttä itsemääräämisoikeutta.

        Miksei olisi ?
        Minulla on psykoosisairaus diagnoosi, eikä minulta ole kukaan vienyt itsemääräämisoikeutta enää vuosikausiin. Eri asia oli silloin, kun olin sairaalahoidoissa. Siellä joskus vietiin itsemääräämisoikeus, sekä ihmisoikeudet ja ihmisarvo.
        Siviilielämässä, siis sairaalan ulkopuolella, ns. normielämässä ei viedä mitään oikeuksia vaikka onkin diagnoosi.
        Ainoa, että " oikeudet " fyysisten sairauksien tutkimuksiin ja hoitoon on vähän heikohkot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa potilaalla jolla on diagnoosina tehty joskus psykoottinen tila ei ole enää täyttä itsemääräämisoikeutta.

        myös anoreksiassa voi joutua pakkohoitoon ja silloin ihmisen ei tarvi olla psykoosissa. Myös päihtynyt ja väkivaltainen ihminen voidaan laittaa pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        myös anoreksiassa voi joutua pakkohoitoon ja silloin ihmisen ei tarvi olla psykoosissa. Myös päihtynyt ja väkivaltainen ihminen voidaan laittaa pakkohoitoon.

        Päihtyneet viedään putkaan eikä pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        myös anoreksiassa voi joutua pakkohoitoon ja silloin ihmisen ei tarvi olla psykoosissa. Myös päihtynyt ja väkivaltainen ihminen voidaan laittaa pakkohoitoon.

        Anoreksia on käytännössä sama kuin psykoosi.Siinä on oma syömiskäytöstavat hämärtnyt todellisuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        myös anoreksiassa voi joutua pakkohoitoon ja silloin ihmisen ei tarvi olla psykoosissa. Myös päihtynyt ja väkivaltainen ihminen voidaan laittaa pakkohoitoon.

        Ensisijaisesti päihtyneen ja väkivaltaisen ihmisen korjaa talteen poliisi.
        Kun ihmisen päihtymys menee ohi, saatetaan nähdä, onko jollekin psykiatrian hoidolle tarvetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Päihtyneet viedään putkaan eikä pakkohoitoon.

        Päihtyneen henkilön pakkohoito on mahdollista tietyissä tilanteissa, mutta se on Suomessa tarkkaan säädeltyä. Mielenterveyslain perusteella henkilö voidaan määrätä pakkohoitoon, jos hän on mielisairas ja hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi hänen tilaansa tai vaarantaisi hänen tai muiden terveyden tai turvallisuuden. Päihdehuoltolain perusteella henkilö voidaan määrätä hoitoon, jos hän on vaarassa vakavasti vahingoittaa terveyttään päihteiden käytön vuoksi, mutta tämä ei ole varsinaista tahdosta riippumatonta päihdehoitoa


      • Anonyymi

        Kerro montako kertaa minut on tässä tilassa viety pakkohoitoon?
        Ei yhtään kertaan.
        Putkaan kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro montako kertaa minut on tässä tilassa viety pakkohoitoon?
        Ei yhtään kertaan.
        Putkaan kyllä.

        No kun sinua ei ole viety niin ei se tarkoita ettei ketään vietäisiin.

        Käypä lukemassa päihdehuoltolaki. Tule sitten viisastelemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Päihtyneen henkilön pakkohoito on mahdollista tietyissä tilanteissa, mutta se on Suomessa tarkkaan säädeltyä. Mielenterveyslain perusteella henkilö voidaan määrätä pakkohoitoon, jos hän on mielisairas ja hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi hänen tilaansa tai vaarantaisi hänen tai muiden terveyden tai turvallisuuden. Päihdehuoltolain perusteella henkilö voidaan määrätä hoitoon, jos hän on vaarassa vakavasti vahingoittaa terveyttään päihteiden käytön vuoksi, mutta tämä ei ole varsinaista tahdosta riippumatonta päihdehoitoa

        Minulla oli nuoruudessa päihdeongelma, mutta hoitoni ei tainnut perustua mihinkään erikoisempiin lakeihin.
        Ensimmäinen osastohoitoni oli siinä vaiheessa, kun tuli ensimmäinen depressiivinen psykoosi.
        Siitä alkoikin vuosikausien kierre, päihteitä ja psykiatriaa.
        Siitä en pitänyt, enkä kyllä hyväksy edelleenkään, että päihdeongelmaista nuorta alettiin hoitamaan kaikenlaisilla psyykenlääkkeillä.
        Elämänmeno meni jatkuvasti vain sekavammaksi ja hurjemmaksi.
        Toki silloin hyvä puoli oli, että lääkkeet sain lääkäriltä pyytämättä ( ei bentsoja ) kun kaverit taas joutuivat miettimään, mistä saisivat päätä sotkevia lääkkeitä ( sekakäyttöön sopivia ).
        Voi sitä päihde- ja lääkehelvettiä, mikä oli. Onneksi nyt jo takana päin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla oli nuoruudessa päihdeongelma, mutta hoitoni ei tainnut perustua mihinkään erikoisempiin lakeihin.
        Ensimmäinen osastohoitoni oli siinä vaiheessa, kun tuli ensimmäinen depressiivinen psykoosi.
        Siitä alkoikin vuosikausien kierre, päihteitä ja psykiatriaa.
        Siitä en pitänyt, enkä kyllä hyväksy edelleenkään, että päihdeongelmaista nuorta alettiin hoitamaan kaikenlaisilla psyykenlääkkeillä.
        Elämänmeno meni jatkuvasti vain sekavammaksi ja hurjemmaksi.
        Toki silloin hyvä puoli oli, että lääkkeet sain lääkäriltä pyytämättä ( ei bentsoja ) kun kaverit taas joutuivat miettimään, mistä saisivat päätä sotkevia lääkkeitä ( sekakäyttöön sopivia ).
        Voi sitä päihde- ja lääkehelvettiä, mikä oli. Onneksi nyt jo takana päin.

        Anteeksi nyt mutta minä en ole eduskunnassa töissä. Minä en ole ollut laatimassa päihdehuoltolakia. ja minä en ole syypää päihdeongelmiin.

        Sanoin vaan että päihdehuoltolaki sisältää pakkohoidon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi nyt mutta minä en ole eduskunnassa töissä. Minä en ole ollut laatimassa päihdehuoltolakia. ja minä en ole syypää päihdeongelmiin.

        Sanoin vaan että päihdehuoltolaki sisältää pakkohoidon.

        Anteeksi nyt, sinua ei ole kukaan täällä mistään syyttänytkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla oli nuoruudessa päihdeongelma, mutta hoitoni ei tainnut perustua mihinkään erikoisempiin lakeihin.
        Ensimmäinen osastohoitoni oli siinä vaiheessa, kun tuli ensimmäinen depressiivinen psykoosi.
        Siitä alkoikin vuosikausien kierre, päihteitä ja psykiatriaa.
        Siitä en pitänyt, enkä kyllä hyväksy edelleenkään, että päihdeongelmaista nuorta alettiin hoitamaan kaikenlaisilla psyykenlääkkeillä.
        Elämänmeno meni jatkuvasti vain sekavammaksi ja hurjemmaksi.
        Toki silloin hyvä puoli oli, että lääkkeet sain lääkäriltä pyytämättä ( ei bentsoja ) kun kaverit taas joutuivat miettimään, mistä saisivat päätä sotkevia lääkkeitä ( sekakäyttöön sopivia ).
        Voi sitä päihde- ja lääkehelvettiä, mikä oli. Onneksi nyt jo takana päin.

        Eli sinä menit vapaaehtoisesti sinne osastolle omasta tahdosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi nyt, sinua ei ole kukaan täällä mistään syyttänytkään.

        Kyse ole siitä kun joku sanoi että päihtyneet viedään ainoastaan putkaan. Niin piti selventää hänelle että päihdehuoltolaki sisältää kohdan jossa päihtynyt henkilö voidaan määrätä pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sinä menit vapaaehtoisesti sinne osastolle omasta tahdosta.

        Lisään vielä eli itse hakeuduit osastohoitoon .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä eli itse hakeuduit osastohoitoon .

        En hakeutunut itse ensimmäisellä kerralla, olin syvässä depressiivisessä psykoosissa.
        Minut oli viety sairaalaan osastolle.
        Myöhemmin kyllä hakeuduin oma-aloitteisesti useammankin kerran, pakkohoitoja ei ollut kuin muutama.
        20-30 vuotta sitten sairaalaan otettiin herkemmin osastohoitoon, tänä päivänä kun kuuntelee ihmisiä, se vaikuttaa olevan jopa liian vaikeaa päästä, jos joku hoitoon haluaa oma-aloitteisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En hakeutunut itse ensimmäisellä kerralla, olin syvässä depressiivisessä psykoosissa.
        Minut oli viety sairaalaan osastolle.
        Myöhemmin kyllä hakeuduin oma-aloitteisesti useammankin kerran, pakkohoitoja ei ollut kuin muutama.
        20-30 vuotta sitten sairaalaan otettiin herkemmin osastohoitoon, tänä päivänä kun kuuntelee ihmisiä, se vaikuttaa olevan jopa liian vaikeaa päästä, jos joku hoitoon haluaa oma-aloitteisesti.

        Eli sinä olet ollut pakkohoidossa. Ja sinä sanoit ettei hoitosi perustunut lakiin. Sanoiko sinulle joku ettei sinun pakkohoito liity lakiin vai miksi sanot ettei hoitosi liittynyt mihinkään lakiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sinä olet ollut pakkohoidossa. Ja sinä sanoit ettei hoitosi perustunut lakiin. Sanoiko sinulle joku ettei sinun pakkohoito liity lakiin vai miksi sanot ettei hoitosi liittynyt mihinkään lakiin.

        En tarkoittanut ainoastaan niitä muutamaa pakkohoitokertaa, vaan ihan yleisesti kaikkia niitä vuosia, jotka olin hoidon piirissä, eli hoitoa kokonaisuudessaan.
        Tietenkin pakkohoito perustuu lakiin.
        Ei ne kaikki osastojaksotkaan aina mennyt lain mukaan, jos ajatellaan potilaiden asemaa.
        Kohtelu oli joskus potilaita alentavaa ja joskus jopa lainvastaista. Mutta se siitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tarkoittanut ainoastaan niitä muutamaa pakkohoitokertaa, vaan ihan yleisesti kaikkia niitä vuosia, jotka olin hoidon piirissä, eli hoitoa kokonaisuudessaan.
        Tietenkin pakkohoito perustuu lakiin.
        Ei ne kaikki osastojaksotkaan aina mennyt lain mukaan, jos ajatellaan potilaiden asemaa.
        Kohtelu oli joskus potilaita alentavaa ja joskus jopa lainvastaista. Mutta se siitä.

        Miksi sanoit aikasemmin "Minulla oli nuoruudessa päihdeongelma, mutta hoitoni ei tainnut perustua mihinkään erikoisempiin lakeihin." Ja nyt sanot että pakkohoito perustuu lakiin.

        Voi hyvänen aika sentään. On sitten erikseen laki potilaan asemasta ja oikeuksista . Eri lait pitää sisällään omat kriteerit ja määräykset.

        Et ole ollut nähtävästi tietoinen mutta nyt tiedät tämänkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tarkoittanut ainoastaan niitä muutamaa pakkohoitokertaa, vaan ihan yleisesti kaikkia niitä vuosia, jotka olin hoidon piirissä, eli hoitoa kokonaisuudessaan.
        Tietenkin pakkohoito perustuu lakiin.
        Ei ne kaikki osastojaksotkaan aina mennyt lain mukaan, jos ajatellaan potilaiden asemaa.
        Kohtelu oli joskus potilaita alentavaa ja joskus jopa lainvastaista. Mutta se siitä.

        Jos olet kokenut lainvastaista toimintaa niin miksi et ole siitä tehnyt muistutusta,kantelua? Jos potilas ei ole tyytyväinen niin siitä voi tehdän ilmoituksen. Ja potilas on se joka tekee sen ilmoituksen.

        Onko tiedon etsiminen noin hankalaa ja sitten valitetaan vuosien jälkeen . Eikö ihmiset osaa etsiä tietoa esim sairalaan sivuilta ja hyvinvointialueen sivuilta.

        Somessa osataan olla mutta tiedon hakeminen on nähtävästi todella vaikeaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sanoit aikasemmin "Minulla oli nuoruudessa päihdeongelma, mutta hoitoni ei tainnut perustua mihinkään erikoisempiin lakeihin." Ja nyt sanot että pakkohoito perustuu lakiin.

        Voi hyvänen aika sentään. On sitten erikseen laki potilaan asemasta ja oikeuksista . Eri lait pitää sisällään omat kriteerit ja määräykset.

        Et ole ollut nähtävästi tietoinen mutta nyt tiedät tämänkin.

        Päihdeongelman hoito ei perustunut lakiin. Hoidetaanko päihdeongelmia pääsääntöisesti psyykenlääkkeillä ? Ei ainakaan pitäisi. Harvat pelkästään päihteiden takia laitetaan myöskään pakkohoitoon, tarvitaan sairaus siihen lisäksi.
        Se, että menin psykoosiin, ei ollut ainoa kerta, kun olin hoidossa. Ja edelleen sanon, että kyllä pakkohoito perustuu lakiin, mutta muu hoito ei. Esim. avohoito on vapaaehtoista hoitoa.
        Ehkä jotakin tiedän psykiatriasta vajaan kolmenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet kokenut lainvastaista toimintaa niin miksi et ole siitä tehnyt muistutusta,kantelua? Jos potilas ei ole tyytyväinen niin siitä voi tehdän ilmoituksen. Ja potilas on se joka tekee sen ilmoituksen.

        Onko tiedon etsiminen noin hankalaa ja sitten valitetaan vuosien jälkeen . Eikö ihmiset osaa etsiä tietoa esim sairalaan sivuilta ja hyvinvointialueen sivuilta.

        Somessa osataan olla mutta tiedon hakeminen on nähtävästi todella vaikeaa.

        En sanoisi valittamiseksi sitä, että kertoo kohdanneensa joskus huonoa kohtelua, valittaminen on toisenlaista, ainakin minun mielestäni.
        Ja jos olisin halunnut, olisin valittanut, mutta en sitä aikoinaan tehnyt.
        Tiedän kyllä potilaan oikeudet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Päihdeongelman hoito ei perustunut lakiin. Hoidetaanko päihdeongelmia pääsääntöisesti psyykenlääkkeillä ? Ei ainakaan pitäisi. Harvat pelkästään päihteiden takia laitetaan myöskään pakkohoitoon, tarvitaan sairaus siihen lisäksi.
        Se, että menin psykoosiin, ei ollut ainoa kerta, kun olin hoidossa. Ja edelleen sanon, että kyllä pakkohoito perustuu lakiin, mutta muu hoito ei. Esim. avohoito on vapaaehtoista hoitoa.
        Ehkä jotakin tiedän psykiatriasta vajaan kolmenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen.

        Kuule kun en tiedä kun ei ole päihdeongelmaa ollut koskaan ja en ole käyttänyt päihteitä. Päihdeongelmat voi aiheuttaa mt-häiriöitä ja ehkä siksi niitä hoidetaan psyykelääkkeillä.

        ja kyllä päihdeongelmia hoidetaan psyykelääkkeillä esim Bentsodiatsepiinit: Käytetään rauhoittamaan levottomuutta ja ahdistusta

        Pakko kysyä että meinaatko että päihteitä käyttävä voi vallan hyvin ja hänellä ei ole esim masennusta tai ahdistusta eli käyttäjä voi psyykkisesti loistavasti . No sulla on kokemusta päihteiden käytöstä niin kerro toki miksi itse olet käyttänyt päihteitä jos asiat ja elämä on kunnossa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En sanoisi valittamiseksi sitä, että kertoo kohdanneensa joskus huonoa kohtelua, valittaminen on toisenlaista, ainakin minun mielestäni.
        Ja jos olisin halunnut, olisin valittanut, mutta en sitä aikoinaan tehnyt.
        Tiedän kyllä potilaan oikeudet.

        eli sitten kaikki on ollut hyvin vaikka mielestäsi lakia on rikottu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En sanoisi valittamiseksi sitä, että kertoo kohdanneensa joskus huonoa kohtelua, valittaminen on toisenlaista, ainakin minun mielestäni.
        Ja jos olisin halunnut, olisin valittanut, mutta en sitä aikoinaan tehnyt.
        Tiedän kyllä potilaan oikeudet.

        No miksi sinun piti sanoa että sinua on kohdeltu huonosti ja lakia rikottu jos kerta se ei sinua vaivaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Päihdeongelman hoito ei perustunut lakiin. Hoidetaanko päihdeongelmia pääsääntöisesti psyykenlääkkeillä ? Ei ainakaan pitäisi. Harvat pelkästään päihteiden takia laitetaan myöskään pakkohoitoon, tarvitaan sairaus siihen lisäksi.
        Se, että menin psykoosiin, ei ollut ainoa kerta, kun olin hoidossa. Ja edelleen sanon, että kyllä pakkohoito perustuu lakiin, mutta muu hoito ei. Esim. avohoito on vapaaehtoista hoitoa.
        Ehkä jotakin tiedän psykiatriasta vajaan kolmenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen.

        Mua kiinnostaa että miksi käytetään päihteitä jos kerta elämä on kunnossa vai onko kyse vaan riippuvuudesta ja olet alkanut käyttää päihteitä ilman syytä? eihän tossa ole mitään järkeä . Onhan sulla oltava joku syy miksi sä oot alkanut käyttää päihteitä. Miksi ihminen jolla on asiat hyvin alkaa käyttää päihteitä? Meinaatko että päihteet tekee elämästä vieläkin paremman ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensisijaisesti päihtyneen ja väkivaltaisen ihmisen korjaa talteen poliisi.
        Kun ihmisen päihtymys menee ohi, saatetaan nähdä, onko jollekin psykiatrian hoidolle tarvetta.

        joo mutta päihdehuoltolaki pitää sisällään päihdeongelmaisen pakkohoidon. Koita ymmärtää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anoreksia on käytännössä sama kuin psykoosi.Siinä on oma syömiskäytöstavat hämärtnyt todellisuudesta.

        Huoh. Anoreksiaa hoidetaan myös avohoidossa . Ei kaikkia noreksiaa sairastavia laiteta pakkohoitoon.

        miten anorektikot pystyy opiskelee ja käymään töissä jos kerta kaikki anorektikot on psykoosissa.


      • Anonyymi

        Ei ole kyse kuiteskaan mistään skitsofrenia tyyppisestä psykoosista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kyse kuiteskaan mistään skitsofrenia tyyppisestä psykoosista.

        no millasesta psykoosista sitten on kyse? Miten paljon erilaisia psykooseja on olemassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuule kun en tiedä kun ei ole päihdeongelmaa ollut koskaan ja en ole käyttänyt päihteitä. Päihdeongelmat voi aiheuttaa mt-häiriöitä ja ehkä siksi niitä hoidetaan psyykelääkkeillä.

        ja kyllä päihdeongelmia hoidetaan psyykelääkkeillä esim Bentsodiatsepiinit: Käytetään rauhoittamaan levottomuutta ja ahdistusta

        Pakko kysyä että meinaatko että päihteitä käyttävä voi vallan hyvin ja hänellä ei ole esim masennusta tai ahdistusta eli käyttäjä voi psyykkisesti loistavasti . No sulla on kokemusta päihteiden käytöstä niin kerro toki miksi itse olet käyttänyt päihteitä jos asiat ja elämä on kunnossa?

        Mistä vetelet tuota juttua ?
        Väität monia asioita, joista en maininnut mitään.
        En ole väittänyt, että päihteitä käyttävä voisi hyvin, tai että hän voisi loistavasti.
        En ole myöskään väittänyt, että asiani ja elämäni olisivat olleet kunnossa silloin kun käytin päihteitä.
        Lukutaito sisältää myös luetun ymmärtämisen, siitä olisi iso apu, että pystyisi sitten ymmärtämään lukemaansa tekstiä.
        Koskaan ei myöskään tulisi ns. laittaa sanoja toisen suuhun, eli väittää toisen sanoneen jotain, mitä hän ei ole sanonut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi sinun piti sanoa että sinua on kohdeltu huonosti ja lakia rikottu jos kerta se ei sinua vaivaa

        Kenelle se on ollut ongelma, jos se ei ole minua vaivannut ?
        En jaksa nykiä ongelmia joka ikisestä asiasta, sillä tavalla pääsee itse vähän helpommalla, kun ei takerru ihan kaikkeen, edes epäkohtiin.
        Tietysti sitten on puututtava, jos menee ihan överiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä vetelet tuota juttua ?
        Väität monia asioita, joista en maininnut mitään.
        En ole väittänyt, että päihteitä käyttävä voisi hyvin, tai että hän voisi loistavasti.
        En ole myöskään väittänyt, että asiani ja elämäni olisivat olleet kunnossa silloin kun käytin päihteitä.
        Lukutaito sisältää myös luetun ymmärtämisen, siitä olisi iso apu, että pystyisi sitten ymmärtämään lukemaansa tekstiä.
        Koskaan ei myöskään tulisi ns. laittaa sanoja toisen suuhun, eli väittää toisen sanoneen jotain, mitä hän ei ole sanonut.

        Ei kannata paskaa tänne suoltaa edes piilovittuiluna kenestäkään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        joo mutta päihdehuoltolaki pitää sisällään päihdeongelmaisen pakkohoidon. Koita ymmärtää.

        Minua ei hoidettu päihteiden takia, vaan psyykkisen sairauden takia.
        Silloin kun en ollut osastohoidossa psyyken takia, kukaan ei estänyt minua käyttämästä päihteitä. Minnekään katkolle tai päihdehoitoon minua ei viety pakolla.
        Sitä en osaa sanoa, tuliko ensin mt-ongelmat vai päihdeongelmat. " Käsi kädessä " ne kuitenkin aika usein ihmisen elämässä kulkevat.
        En tunne edelleenkään ketään päihteitä käyttävää , jota hoidettaisiin pakolla päihteiden käytön takia. Kyllä ne saavat tuolla ihan vapaasti itseään päihdyttää silloin kun haluavat niin tehdä.
        Ja nykyäänhän on kuulemma aika vaikeaa saada apua mt-ongelmiin, jos taustalla on päihdeongelmia. Samoin kuin on vaikeaa saada apua päihdeongelmiin, jos taustalla on mt-ongelmia. Noin olen kuullut puhuttavan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kyse kuiteskaan mistään skitsofrenia tyyppisestä psykoosista.

        Se, että on vääristynyt kehonkuva, ongelmaa ruokailun, laihtumisen, ym. kanssa, ei ole psykoosia.
        Vaikka anoreksia on psykiatrinen sairaus, se ei ole kuitenkaan psykoosisairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä vetelet tuota juttua ?
        Väität monia asioita, joista en maininnut mitään.
        En ole väittänyt, että päihteitä käyttävä voisi hyvin, tai että hän voisi loistavasti.
        En ole myöskään väittänyt, että asiani ja elämäni olisivat olleet kunnossa silloin kun käytin päihteitä.
        Lukutaito sisältää myös luetun ymmärtämisen, siitä olisi iso apu, että pystyisi sitten ymmärtämään lukemaansa tekstiä.
        Koskaan ei myöskään tulisi ns. laittaa sanoja toisen suuhun, eli väittää toisen sanoneen jotain, mitä hän ei ole sanonut.

        Kun sanottiin ettei päihdeongelman takia joudu pakkohoitoon vaan tarvitaan joku sairaus. Jos ei voi hyvin niin onko silloin terve? Eli et voi psyykkisesti hyvin mutta pidät itseäsi terveenä ? Niinkö? Sinusta ihminen ei voi sairastua psyykkisesti jos et lue sitä sairaudeksi. Toistan sanoit että päihdeongelmianen tarvitsee sairauden jotta hän voi joutua pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä vetelet tuota juttua ?
        Väität monia asioita, joista en maininnut mitään.
        En ole väittänyt, että päihteitä käyttävä voisi hyvin, tai että hän voisi loistavasti.
        En ole myöskään väittänyt, että asiani ja elämäni olisivat olleet kunnossa silloin kun käytin päihteitä.
        Lukutaito sisältää myös luetun ymmärtämisen, siitä olisi iso apu, että pystyisi sitten ymmärtämään lukemaansa tekstiä.
        Koskaan ei myöskään tulisi ns. laittaa sanoja toisen suuhun, eli väittää toisen sanoneen jotain, mitä hän ei ole sanonut.

        Tänään klo 12.41

        Harvat pelkästään päihteiden takia laitetaan myöskään pakkohoitoon, tarvitaan sairaus siihen lisäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenelle se on ollut ongelma, jos se ei ole minua vaivannut ?
        En jaksa nykiä ongelmia joka ikisestä asiasta, sillä tavalla pääsee itse vähän helpommalla, kun ei takerru ihan kaikkeen, edes epäkohtiin.
        Tietysti sitten on puututtava, jos menee ihan överiksi.

        Jos terveydenhuolto on rikkonut lakia niin se on aika kova syytös. Näköjään siitä ei ollut potilaalle seurauksia kun ei tehnyt sairaalalle ilmoitusta huonosta hoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua ei hoidettu päihteiden takia, vaan psyykkisen sairauden takia.
        Silloin kun en ollut osastohoidossa psyyken takia, kukaan ei estänyt minua käyttämästä päihteitä. Minnekään katkolle tai päihdehoitoon minua ei viety pakolla.
        Sitä en osaa sanoa, tuliko ensin mt-ongelmat vai päihdeongelmat. " Käsi kädessä " ne kuitenkin aika usein ihmisen elämässä kulkevat.
        En tunne edelleenkään ketään päihteitä käyttävää , jota hoidettaisiin pakolla päihteiden käytön takia. Kyllä ne saavat tuolla ihan vapaasti itseään päihdyttää silloin kun haluavat niin tehdä.
        Ja nykyäänhän on kuulemma aika vaikeaa saada apua mt-ongelmiin, jos taustalla on päihdeongelmia. Samoin kuin on vaikeaa saada apua päihdeongelmiin, jos taustalla on mt-ongelmia. Noin olen kuullut puhuttavan.

        voi luoja. Nyt on kyse siitä että että tuossa laissa on pykälä. Ei ole minun tehtävä valvoa miten sitä noudatetaan. Kun täällä sanotaan etti päihdeongelmaisia voi laittaa pakkohoitoon. Niin miksi hemmetissä sitten eduskunnan laatimassa laissa sanotaan että voidaan laittaa pakkohoitoon. Se on mahdollista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se, että on vääristynyt kehonkuva, ongelmaa ruokailun, laihtumisen, ym. kanssa, ei ole psykoosia.
        Vaikka anoreksia on psykiatrinen sairaus, se ei ole kuitenkaan psykoosisairaus.

        mutta joku väittää että anoreksia on sama kuin psykoosi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua ei hoidettu päihteiden takia, vaan psyykkisen sairauden takia.
        Silloin kun en ollut osastohoidossa psyyken takia, kukaan ei estänyt minua käyttämästä päihteitä. Minnekään katkolle tai päihdehoitoon minua ei viety pakolla.
        Sitä en osaa sanoa, tuliko ensin mt-ongelmat vai päihdeongelmat. " Käsi kädessä " ne kuitenkin aika usein ihmisen elämässä kulkevat.
        En tunne edelleenkään ketään päihteitä käyttävää , jota hoidettaisiin pakolla päihteiden käytön takia. Kyllä ne saavat tuolla ihan vapaasti itseään päihdyttää silloin kun haluavat niin tehdä.
        Ja nykyäänhän on kuulemma aika vaikeaa saada apua mt-ongelmiin, jos taustalla on päihdeongelmia. Samoin kuin on vaikeaa saada apua päihdeongelmiin, jos taustalla on mt-ongelmia. Noin olen kuullut puhuttavan.

        Sinä siis hakeuduit osastohoitoon vapaaehtoisesti ja omatoimisesti? Jos et ole hakeutunut osastolle omatoimisesti niin kyseessä on pakkohoito . Mutta jos sinä olet omatoimisesti osastolle hakeutunut niin silloin kyse ei ole pakkohoidosta,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata paskaa tänne suoltaa edes piilovittuiluna kenestäkään

        Kun täällä ihmetellään miksi päihdeongelmaisia hoidetaan psyykelääkkeillä ja sitten kuitenkin myönnetää ettei ole voinut hyvin. Eikö se silloin tarkoita ettei voi psyykkisesti hyvin. Joa päihdeongelmainen on ahdistunut niin sekö ei ole sitten liity miten mielenterveyteen ? ja sitä ahdistusta ei voida hoitaa psyykelääkkeillä....minkä takia?Millä lääkkeillä se ahdistus pitäis hoitaa ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun täällä ihmetellään miksi päihdeongelmaisia hoidetaan psyykelääkkeillä ja sitten kuitenkin myönnetää ettei ole voinut hyvin. Eikö se silloin tarkoita ettei voi psyykkisesti hyvin. Joa päihdeongelmainen on ahdistunut niin sekö ei ole sitten liity miten mielenterveyteen ? ja sitä ahdistusta ei voida hoitaa psyykelääkkeillä....minkä takia?Millä lääkkeillä se ahdistus pitäis hoitaa ?

        on sairasta että ainoana keinona ahdistukseen nähdään tyyliin lääke.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuule kun en tiedä kun ei ole päihdeongelmaa ollut koskaan ja en ole käyttänyt päihteitä. Päihdeongelmat voi aiheuttaa mt-häiriöitä ja ehkä siksi niitä hoidetaan psyykelääkkeillä.

        ja kyllä päihdeongelmia hoidetaan psyykelääkkeillä esim Bentsodiatsepiinit: Käytetään rauhoittamaan levottomuutta ja ahdistusta

        Pakko kysyä että meinaatko että päihteitä käyttävä voi vallan hyvin ja hänellä ei ole esim masennusta tai ahdistusta eli käyttäjä voi psyykkisesti loistavasti . No sulla on kokemusta päihteiden käytöstä niin kerro toki miksi itse olet käyttänyt päihteitä jos asiat ja elämä on kunnossa?

        Jaa, että on järkeä antaa päihderiippuvaiselle bentsodiatsepiinit käyttöön, hienoa, sekakäyttö oikein mahdollistetaan ? Mainio ajatus, tai sitten ei.
        Sairaalaoloissa toki hieman eri juttu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun sanottiin ettei päihdeongelman takia joudu pakkohoitoon vaan tarvitaan joku sairaus. Jos ei voi hyvin niin onko silloin terve? Eli et voi psyykkisesti hyvin mutta pidät itseäsi terveenä ? Niinkö? Sinusta ihminen ei voi sairastua psyykkisesti jos et lue sitä sairaudeksi. Toistan sanoit että päihdeongelmianen tarvitsee sairauden jotta hän voi joutua pakkohoitoon.

        Tässä viimeinen lauseesi pitää paikkansa " päihdeongelmainen tarvitsee sairauden, jotta hän voi joutua pakkohoitoon ".
        Nimen omaan, pelkästään päihteiden käytön takia ei joudu pakkohoitoon.
        Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ei silloin ole terve jos on sairas, ja jos voi psyykkisesti huonosti, niin silloin ei voi hyvin ?
        Kääntelet samaa asiaa eri muodoissa edestakaisin. Ja ihan varmaan ymmärrät taustalla olevan tarkoituksen, eikö niin ?
        Eikä edes ole minun asiani " lukea " ketään sairaaksi tai terveeksi, se kuuluu lääkäreille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos terveydenhuolto on rikkonut lakia niin se on aika kova syytös. Näköjään siitä ei ollut potilaalle seurauksia kun ei tehnyt sairaalalle ilmoitusta huonosta hoidosta.

        Ei ollut seurauksia potilaalle, vaikkakin vaati henkisen kantin kestämistä. Psyykeä koeteltiin, mutta onneksi ohimenevästi.
        Ehkä samoilla osastoilla joillekin potilaille tilanteet olivat vaikeampia kestää henkisesti, siitä en voi tietää mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        voi luoja. Nyt on kyse siitä että että tuossa laissa on pykälä. Ei ole minun tehtävä valvoa miten sitä noudatetaan. Kun täällä sanotaan etti päihdeongelmaisia voi laittaa pakkohoitoon. Niin miksi hemmetissä sitten eduskunnan laatimassa laissa sanotaan että voidaan laittaa pakkohoitoon. Se on mahdollista

        Pelkkä päihdeongelma ei oikeuta pakkohoitoon.
        Päihdeongelman mahdollisesti mukanaan tuomat psyykkiset ongelmat voivat antaa aihetta pakkohoidolle.
        Miten tuo voi olla niin vaikeaa ymmärtää ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        mutta joku väittää että anoreksia on sama kuin psykoosi

        Ei kaikkea tarvitse uskoa. Anoreksia on eri asia kuin psykoosi.
        Anorektikko voi toki olla psykoosissa, jos niin käy, ihan samalla tavalla kuin kuka muu tahansa voi mennä psykoosiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä siis hakeuduit osastohoitoon vapaaehtoisesti ja omatoimisesti? Jos et ole hakeutunut osastolle omatoimisesti niin kyseessä on pakkohoito . Mutta jos sinä olet omatoimisesti osastolle hakeutunut niin silloin kyse ei ole pakkohoidosta,

        Taidan tietää vapaaehtoisen ja pakkohoidon eron vajaan kolmenkymmenen vuoden kokemuksella.
        Ja kyllä, olen aikoinaan hakeutunut sekä omatoimisesti, ja muutaman kerran ollut myös pakkohoidossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun täällä ihmetellään miksi päihdeongelmaisia hoidetaan psyykelääkkeillä ja sitten kuitenkin myönnetää ettei ole voinut hyvin. Eikö se silloin tarkoita ettei voi psyykkisesti hyvin. Joa päihdeongelmainen on ahdistunut niin sekö ei ole sitten liity miten mielenterveyteen ? ja sitä ahdistusta ei voida hoitaa psyykelääkkeillä....minkä takia?Millä lääkkeillä se ahdistus pitäis hoitaa ?

        Hyvä kysymys.
        Varmaankin jokainen päihdeongelmainen on ainakin jollain tavalla ahdistunut.
        Tarkoituksena oli tuoda esiin se, kun päihdeongelmaista aletaan hoitamaan psyykenlääkkeillä, hyvin herkästi ongelmaisen ongelmat lähtee käsistä, koska sekakäyttö mahdollistuu. Päihteet ja lääkkeet sekaisin on kaikkein huonoin mahdollinen yhdistelmä.
        Jos päihdeongelmainen ( vaikka vain alkoholisti ) pitää päämääränään humalaa, haluaa pään sekaisin, niin lääkkeillä on mahdollista vain voimistaa sekavuutta.

        Näitä on varmaan vaikea ymmärtää silloin, jos ei ole omaa kokemusta. Moni varmaan kysyisi, miksi niitä on käytettävä samaan aikaan. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta.
        Päihderiippuvuus johtuu myös psyykestä, psyykkisistä ongelmista, ja ihminen saattaa haluta paeta omaa pahaa oloaan, ahdistustaan, ym. päihteiden avulla.
        Hyvä kysymys sinänsä tuo ahdistuksen hoito, koska lääkkeethän siihen on se ensisijainen hoitomuoto, valitettavastikin näin. Päihteiden käyttö potilaalla tosin tekee hoidon hankalammaksi ( ainakin potilaan kannalta ).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        on sairasta että ainoana keinona ahdistukseen nähdään tyyliin lääke.

        Lääkitystä pidetään nopeimpana ja helpoimpana vaihtoehtona.
        Lääkkeen pitäisi olla ennemminkin vain sellainen ensiapu akuutissa vaiheessa, ja pitempiaikaisen hoidon tulisi olla jotain muuta, terapiaa, tms.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        on sairasta että ainoana keinona ahdistukseen nähdään tyyliin lääke.

        Missä sanottiin että lääkehoito on ainoa keino. Kysttiin että miksi päihdeoglmaa hoidetaan psyykelääkkeillä. Nyt oli kyse lääkehoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, että on järkeä antaa päihderiippuvaiselle bentsodiatsepiinit käyttöön, hienoa, sekakäyttö oikein mahdollistetaan ? Mainio ajatus, tai sitten ei.
        Sairaalaoloissa toki hieman eri juttu.

        Älä multa kysy. Mä olen täällä kertonut vaan asioita joista on netissä tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä viimeinen lauseesi pitää paikkansa " päihdeongelmainen tarvitsee sairauden, jotta hän voi joutua pakkohoitoon ".
        Nimen omaan, pelkästään päihteiden käytön takia ei joudu pakkohoitoon.
        Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että ei silloin ole terve jos on sairas, ja jos voi psyykkisesti huonosti, niin silloin ei voi hyvin ?
        Kääntelet samaa asiaa eri muodoissa edestakaisin. Ja ihan varmaan ymmärrät taustalla olevan tarkoituksen, eikö niin ?
        Eikä edes ole minun asiani " lukea " ketään sairaaksi tai terveeksi, se kuuluu lääkäreille.

        Sulle ei esim ahdistuneisuus tai masennus ole sairaus? Vaikka niille löytyy sairauskoodi terveydenhuollossa. Mistä päihdeongelmainen tietää olevansa terve jos sä et käy terveydenhuollossa lääkärin luona. Sairaus =aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää haittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ollut seurauksia potilaalle, vaikkakin vaati henkisen kantin kestämistä. Psyykeä koeteltiin, mutta onneksi ohimenevästi.
        Ehkä samoilla osastoilla joillekin potilaille tilanteet olivat vaikeampia kestää henkisesti, siitä en voi tietää mitään.

        No sittenhän kaikki on hyvin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kysymys.
        Varmaankin jokainen päihdeongelmainen on ainakin jollain tavalla ahdistunut.
        Tarkoituksena oli tuoda esiin se, kun päihdeongelmaista aletaan hoitamaan psyykenlääkkeillä, hyvin herkästi ongelmaisen ongelmat lähtee käsistä, koska sekakäyttö mahdollistuu. Päihteet ja lääkkeet sekaisin on kaikkein huonoin mahdollinen yhdistelmä.
        Jos päihdeongelmainen ( vaikka vain alkoholisti ) pitää päämääränään humalaa, haluaa pään sekaisin, niin lääkkeillä on mahdollista vain voimistaa sekavuutta.

        Näitä on varmaan vaikea ymmärtää silloin, jos ei ole omaa kokemusta. Moni varmaan kysyisi, miksi niitä on käytettävä samaan aikaan. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta.
        Päihderiippuvuus johtuu myös psyykestä, psyykkisistä ongelmista, ja ihminen saattaa haluta paeta omaa pahaa oloaan, ahdistustaan, ym. päihteiden avulla.
        Hyvä kysymys sinänsä tuo ahdistuksen hoito, koska lääkkeethän siihen on se ensisijainen hoitomuoto, valitettavastikin näin. Päihteiden käyttö potilaalla tosin tekee hoidon hankalammaksi ( ainakin potilaan kannalta ).

        Menkää tuolta lukemaan lisää päihdeongelman lääkehoidosta.Tuolla on paljon asiaa aiheesta

        https://www.duodecimlehti.fi/duo11262


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kaikkea tarvitse uskoa. Anoreksia on eri asia kuin psykoosi.
        Anorektikko voi toki olla psykoosissa, jos niin käy, ihan samalla tavalla kuin kuka muu tahansa voi mennä psykoosiin.

        Mä tiedän kyllä mitä anoreksia on ja mutta täytyyhän näille tietämättömille kertoa kun heillä on väärä oletus tai sitten vaan esittävät tyhmää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkkä päihdeongelma ei oikeuta pakkohoitoon.
        Päihdeongelman mahdollisesti mukanaan tuomat psyykkiset ongelmat voivat antaa aihetta pakkohoidolle.
        Miten tuo voi olla niin vaikeaa ymmärtää ?

        Niin eiköhän se päihteiden käyttö voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. ja niitä psyykkisiä ongelmia on voinut olla jo silloin kun on aloittanut päihteiden käytön. En ole sanonut että että kaikki joutuu pakkohoitoon vaan päihdehuoltolaissa on tälläinen pykälä. Mä nyt vielä korostan minä en ole osallistunut päihdehuoltolain laatimiseen. Mutta se pakkohoito on mahdollista . Kävitkö lukemassa. Nyt ei ole kyse minun mielipiteestä vaan suomen laista.

        älkää minua syyttäkö kun päihdehuoltolaki mahdollistaa pakkohoidon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        on sairasta että ainoana keinona ahdistukseen nähdään tyyliin lääke.

        Kyllähän masennuslääkkeitäkin määrätään masennukseen ja lisäksi voi olla terapia lääkehoidon rinnalla.

        Ahdistuslääkkeet vaikuttavat keskushermostoon, erityisesti alueille, jotka osallistuvat tunteiden säätelyyn.

        Jokainen voi mennä itse lukee lisää jos aihe kiinnostaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin eiköhän se päihteiden käyttö voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. ja niitä psyykkisiä ongelmia on voinut olla jo silloin kun on aloittanut päihteiden käytön. En ole sanonut että että kaikki joutuu pakkohoitoon vaan päihdehuoltolaissa on tälläinen pykälä. Mä nyt vielä korostan minä en ole osallistunut päihdehuoltolain laatimiseen. Mutta se pakkohoito on mahdollista . Kävitkö lukemassa. Nyt ei ole kyse minun mielipiteestä vaan suomen laista.

        älkää minua syyttäkö kun päihdehuoltolaki mahdollistaa pakkohoidon.

        No mulla se oli just toisin päin.Päihteet vei psyykkiset ongelmat.Ennen päihteiden käyttöä olin pakkohoidossaki välillä.Tosin huumeita en ole käyttänyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mulla se oli just toisin päin.Päihteet vei psyykkiset ongelmat.Ennen päihteiden käyttöä olin pakkohoidossaki välillä.Tosin huumeita en ole käyttänyt.

        Minun kohdallani meni ja kävi toisinpäin. Eli en ollut alkoholisti, ennen saamiani mt-diagnooseja ja minulle määrättyjä neuroleptilääkityksiä. Geenialttius on voinut, ja on ollut toki taustalla.

        Käytin neuroleptejä noin kymmenen vuoden ajan. Akatisia ja anhedonia ajoivat käyttämään alkoholia.

        Koin "valaistumisen" noin viisi vuotta sitten. Aloin ymmärtää ja kyseenalaistaa hyvästä ja oikeutetusta syystä, että onko mitään järkeä käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka vievät toiminta ja työkykyä ja ajavat alkoholismiin? Koska sen seurauksena tuli elämässä vain lisää ongelmia. Alkoholin liikakäyttöön ajoivat varmasti monet muutkin elämässä pielessä olevat asiat, mutta yksi syy oli myös neuroleptit.

        Olen käyttänyt myös elämäni aikana, ainakin joskus masennuslääkkeitä. Molemmilla on sama vaikutus, ensin ne näyttävät vaikuttavan ja vaikuttavan. Jonkin ajan kuluttua itsetuhoisuus ja itsemurhayritykset tulevat mukaan kuvioihin.

        Systeemissä näitä asioita ei näytetä tajuavan, ymmärtävän, eikä tunnusteta.

        Tiettyjen "totuuksina" pidettyjen asioiden kritisoiminen ja kyseenalaistaminen on kuitenkin viisasta. Ja siinä on oppimisen ja viisauden alku. Henkinen hyvinvointi on huomattavasti laajempi sana, termi ja asia, kuin se, että psykiatriassa kaikki yksilön oireet nähdään vain joinakin merkkeinä ja todisteina jostakin häiriöstä ja sairaudesta. Diagnoosin saaminen "itsetuntemuksen lisäämiseksi" on hivenen naiivi ja ohut syy käyttää mt-palveluita, ja diagnoosien saaminen ja lääkkeiden käyttäminen eivät välttämättä lisääkään hyvinvointia, mikäli ne aiheuttavat uusia sairauksia niiden käyttäjille. Psykiatriassa myös ignoorataan aivan liikaa yksilön elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita. Mt-hoidosta puuttuu holistisuus. Diagnoosi ja lääkekeskeinen ongelmienratkaisukeskeisyyteen pohjautuva hoito on psykiatriassa usein se ainoa päämäärä ja tavoite. Mutta kun niillä ei välttämättä ratkaista yksilön elämässä olevia todellisia ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun kohdallani meni ja kävi toisinpäin. Eli en ollut alkoholisti, ennen saamiani mt-diagnooseja ja minulle määrättyjä neuroleptilääkityksiä. Geenialttius on voinut, ja on ollut toki taustalla.

        Käytin neuroleptejä noin kymmenen vuoden ajan. Akatisia ja anhedonia ajoivat käyttämään alkoholia.

        Koin "valaistumisen" noin viisi vuotta sitten. Aloin ymmärtää ja kyseenalaistaa hyvästä ja oikeutetusta syystä, että onko mitään järkeä käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka vievät toiminta ja työkykyä ja ajavat alkoholismiin? Koska sen seurauksena tuli elämässä vain lisää ongelmia. Alkoholin liikakäyttöön ajoivat varmasti monet muutkin elämässä pielessä olevat asiat, mutta yksi syy oli myös neuroleptit.

        Olen käyttänyt myös elämäni aikana, ainakin joskus masennuslääkkeitä. Molemmilla on sama vaikutus, ensin ne näyttävät vaikuttavan ja vaikuttavan. Jonkin ajan kuluttua itsetuhoisuus ja itsemurhayritykset tulevat mukaan kuvioihin.

        Systeemissä näitä asioita ei näytetä tajuavan, ymmärtävän, eikä tunnusteta.

        Tiettyjen "totuuksina" pidettyjen asioiden kritisoiminen ja kyseenalaistaminen on kuitenkin viisasta. Ja siinä on oppimisen ja viisauden alku. Henkinen hyvinvointi on huomattavasti laajempi sana, termi ja asia, kuin se, että psykiatriassa kaikki yksilön oireet nähdään vain joinakin merkkeinä ja todisteina jostakin häiriöstä ja sairaudesta. Diagnoosin saaminen "itsetuntemuksen lisäämiseksi" on hivenen naiivi ja ohut syy käyttää mt-palveluita, ja diagnoosien saaminen ja lääkkeiden käyttäminen eivät välttämättä lisääkään hyvinvointia, mikäli ne aiheuttavat uusia sairauksia niiden käyttäjille. Psykiatriassa myös ignoorataan aivan liikaa yksilön elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita. Mt-hoidosta puuttuu holistisuus. Diagnoosi ja lääkekeskeinen ongelmienratkaisukeskeisyyteen pohjautuva hoito on psykiatriassa usein se ainoa päämäärä ja tavoite. Mutta kun niillä ei välttämättä ratkaista yksilön elämässä olevia todellisia ongelmia.

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: ainakin aluksi neuroleptit ja masennuslääkkeet näyttävät vaikuttavan ja auttavan. Jonkin ajan kuluttua tuleekin sitten mukaan toistuvat itsemurhayritykset. Mm. lääkkeiden haittavaikutusten takia. Itselläni ne olivat ainakin akatisia ja jatkuva väsymys ja anhedonia.

        Omalla kohdallani molemmat, sekä alkoholi ja itsetuhoisuus katosivat lääkkeiden käytön lopettamisen myötä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mulla se oli just toisin päin.Päihteet vei psyykkiset ongelmat.Ennen päihteiden käyttöä olin pakkohoidossaki välillä.Tosin huumeita en ole käyttänyt.

        Eli sulle päihteet on ollut positiivinen juttu ja ei ole tullut mitään negatiivisia asioita elämään. Kiinnostaa tietää mitä positiivisa asioita päihteet on tuonut sun elämään ja miten ne on parantanut sun elämänlaatua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun kohdallani meni ja kävi toisinpäin. Eli en ollut alkoholisti, ennen saamiani mt-diagnooseja ja minulle määrättyjä neuroleptilääkityksiä. Geenialttius on voinut, ja on ollut toki taustalla.

        Käytin neuroleptejä noin kymmenen vuoden ajan. Akatisia ja anhedonia ajoivat käyttämään alkoholia.

        Koin "valaistumisen" noin viisi vuotta sitten. Aloin ymmärtää ja kyseenalaistaa hyvästä ja oikeutetusta syystä, että onko mitään järkeä käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka vievät toiminta ja työkykyä ja ajavat alkoholismiin? Koska sen seurauksena tuli elämässä vain lisää ongelmia. Alkoholin liikakäyttöön ajoivat varmasti monet muutkin elämässä pielessä olevat asiat, mutta yksi syy oli myös neuroleptit.

        Olen käyttänyt myös elämäni aikana, ainakin joskus masennuslääkkeitä. Molemmilla on sama vaikutus, ensin ne näyttävät vaikuttavan ja vaikuttavan. Jonkin ajan kuluttua itsetuhoisuus ja itsemurhayritykset tulevat mukaan kuvioihin.

        Systeemissä näitä asioita ei näytetä tajuavan, ymmärtävän, eikä tunnusteta.

        Tiettyjen "totuuksina" pidettyjen asioiden kritisoiminen ja kyseenalaistaminen on kuitenkin viisasta. Ja siinä on oppimisen ja viisauden alku. Henkinen hyvinvointi on huomattavasti laajempi sana, termi ja asia, kuin se, että psykiatriassa kaikki yksilön oireet nähdään vain joinakin merkkeinä ja todisteina jostakin häiriöstä ja sairaudesta. Diagnoosin saaminen "itsetuntemuksen lisäämiseksi" on hivenen naiivi ja ohut syy käyttää mt-palveluita, ja diagnoosien saaminen ja lääkkeiden käyttäminen eivät välttämättä lisääkään hyvinvointia, mikäli ne aiheuttavat uusia sairauksia niiden käyttäjille. Psykiatriassa myös ignoorataan aivan liikaa yksilön elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita. Mt-hoidosta puuttuu holistisuus. Diagnoosi ja lääkekeskeinen ongelmienratkaisukeskeisyyteen pohjautuva hoito on psykiatriassa usein se ainoa päämäärä ja tavoite. Mutta kun niillä ei välttämättä ratkaista yksilön elämässä olevia todellisia ongelmia.

        Koska ne haittavaikutukset alkoi ja miksi jatkoit lääkkeitä haittavaikutuksista huolimatta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: ainakin aluksi neuroleptit ja masennuslääkkeet näyttävät vaikuttavan ja auttavan. Jonkin ajan kuluttua tuleekin sitten mukaan toistuvat itsemurhayritykset. Mm. lääkkeiden haittavaikutusten takia. Itselläni ne olivat ainakin akatisia ja jatkuva väsymys ja anhedonia.

        Omalla kohdallani molemmat, sekä alkoholi ja itsetuhoisuus katosivat lääkkeiden käytön lopettamisen myötä.

        Miksi et ilmoittanut lääkärille? Sulla ei siis ollut hoitosuhdetta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sulle päihteet on ollut positiivinen juttu ja ei ole tullut mitään negatiivisia asioita elämään. Kiinnostaa tietää mitä positiivisa asioita päihteet on tuonut sun elämään ja miten ne on parantanut sun elämänlaatua.

        No enkös minä just kertonut sen positiivisen asian.Psyykkiset ongelmat hävisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos terveydenhuolto on rikkonut lakia niin se on aika kova syytös. Näköjään siitä ei ollut potilaalle seurauksia kun ei tehnyt sairaalalle ilmoitusta huonosta hoidosta.

        Tietojeni mukaan noin yksi potilas tuhannesta tekee jonkun valituksen.

        Sitä en osaa sanoa minkälaisiin toimenpiteisiin ne johtaa, mutta huono kohtelu on todellapaljon harvinaisempaa mitä sairaudentunnottomat ihmiset väittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä sanottiin että lääkehoito on ainoa keino. Kysttiin että miksi päihdeoglmaa hoidetaan psyykelääkkeillä. Nyt oli kyse lääkehoidosta.

        Lääkehaittauskovaisen päässä sanottiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No enkös minä just kertonut sen positiivisen asian.Psyykkiset ongelmat hävisi.

        Eihän ne päihteet sitten ole sulle ongelma eli et ole päihdeongelmainen kun sun psyykkiset ongelmat katosi. Voisitko kertoa miten päihteet auttoi niihin ja mitä ja kuinka paljon käytit päihteitä? Käytät sä töissäkin päihteitä jos ilman päihteitä on ongelmia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietojeni mukaan noin yksi potilas tuhannesta tekee jonkun valituksen.

        Sitä en osaa sanoa minkälaisiin toimenpiteisiin ne johtaa, mutta huono kohtelu on todellapaljon harvinaisempaa mitä sairaudentunnottomat ihmiset väittää.

        Mutta jos lakia on rikottu niin se on aika vakava syytös. Mutta hyvä että siitä ei seurannut potilaalle mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sulle päihteet on ollut positiivinen juttu ja ei ole tullut mitään negatiivisia asioita elämään. Kiinnostaa tietää mitä positiivisa asioita päihteet on tuonut sun elämään ja miten ne on parantanut sun elämänlaatua.

        En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta joissain adhd tyyppisissä tapauksissa päihteet toimii rauhoittajina, ja ne ikään kuin koetaan hyödyksi, vaikka loppu tulos on tietysti kaikkea sitä päihde shaipaa.

        Siksi suosittelen, että ihmiset jotka epäilee adhd tyyppistä problematiikkaa kävisi tutkimuksissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska ne haittavaikutukset alkoi ja miksi jatkoit lääkkeitä haittavaikutuksista huolimatta?

        Haittavaikutuksia oli varmaan jo alusta asti, mutta niiden jatkuessa ne pahenivat noin kymmenen vuoden päästä lääkityksiä käyttäessä. Käytin kyseisiä lääkkeitä yhteensä yli 20 vuotta.

        Minulle sanottiin ohjeiksi, ohjeistuksiksi ja vakuutettiin, että niitä lääkkeitä on käytettävä koko elämänajan, säännöllisesti hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi. Tätä usein toistetaan terveydenhuollossa ja psykiatriassa toimivien taholta. Mutta terveydenhuollossa toimivat eivät mieti, eivätkä ota tarpeeksi huomioon lääkkeistä käyttäjälle mahdollisesti aiheutuvista haitoista ja uusista, lisäsairauksista. Psykiatrian fokus potilaiden hoidossa on diagnosoinnissa, kategorisoinnissa, priorisoinnissa ja lääkemääräyksissä. Kyseinen fokus on myös aivan liian kapea, siinä ei oteta huomioon potilaan elämässä mahdollisesti muita pielessä olevia asioita, elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita, kuten traumaattisia kokemuksia. Niillä, joille on annettu esim. psykoosidiagnoosi ei julkiselta puolelta anneta mitään traumaterapioita. Koska mm. se aiemmin annettu diagnoosi painaa eniten, ja kaikki hoitopäätökset ja suunnitelmat tehdään sen pohjalta. Suurimmaksi osaksi tietyn diagnoosin saaneille annetaan vain ylläpitolääkitysmääräyksiä. Ei mitään muuta. Avopuolen hoito on taas enemmän smalltalkki, jutustelupohjaista. Siellä ei tapahdu mitään terapeuttista potilaan kannalta, vaan tarkoitus on lähinnä tarkkailla vointia, ja siinä tapahtuvaa muutosta ja lääkkeiden käyttöä.

        Hyvinvoinnin edistäminen on psykiatrian puolella aika olematonta, jos ja koska se keskittyy lähinnä diagnosointiin ja lääkityksiin. Sekä siihen, että potilas ymmärtää ja tiedostaa oireensa ja sairautensa, hyväksyy ja "tunnustaa" sen. Johonkin sairauteen identifioituminen nyt ei vaan korjaa niitä oireita kenties aiheuttaneita , tai aiheuttavia asioita.

        Itsetuntemusta voi kehittää muillakin tavoilla, kuin menemällä mt-puolelle. Ja yksiä niitä on omia oireita aiheuttavien syiden ja asioiden näkeminen ja ymmärtäminen, sekä niille asioille ja ongelmille jotakin tekeminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta joissain adhd tyyppisissä tapauksissa päihteet toimii rauhoittajina, ja ne ikään kuin koetaan hyödyksi, vaikka loppu tulos on tietysti kaikkea sitä päihde shaipaa.

        Siksi suosittelen, että ihmiset jotka epäilee adhd tyyppistä problematiikkaa kävisi tutkimuksissa.

        Juurihan sä sanoit että sulla päihteet poisti psyykkiset ongelmat. Onko niin ettei päihteet ole aiheuttanut mitään negatiivista sulle eli olet tyytyväinen elämääsi ja asiat on kunnossa vaikka käytät päihteitä. Se on hyvä ettei tuu mitään haittoja. Sinulle päihteet tuo iloa elämään niin mikäs siinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta joissain adhd tyyppisissä tapauksissa päihteet toimii rauhoittajina, ja ne ikään kuin koetaan hyödyksi, vaikka loppu tulos on tietysti kaikkea sitä päihde shaipaa.

        Siksi suosittelen, että ihmiset jotka epäilee adhd tyyppistä problematiikkaa kävisi tutkimuksissa.

        Onko ne adhd lääkkeet niin huonoja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haittavaikutuksia oli varmaan jo alusta asti, mutta niiden jatkuessa ne pahenivat noin kymmenen vuoden päästä lääkityksiä käyttäessä. Käytin kyseisiä lääkkeitä yhteensä yli 20 vuotta.

        Minulle sanottiin ohjeiksi, ohjeistuksiksi ja vakuutettiin, että niitä lääkkeitä on käytettävä koko elämänajan, säännöllisesti hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi. Tätä usein toistetaan terveydenhuollossa ja psykiatriassa toimivien taholta. Mutta terveydenhuollossa toimivat eivät mieti, eivätkä ota tarpeeksi huomioon lääkkeistä käyttäjälle mahdollisesti aiheutuvista haitoista ja uusista, lisäsairauksista. Psykiatrian fokus potilaiden hoidossa on diagnosoinnissa, kategorisoinnissa, priorisoinnissa ja lääkemääräyksissä. Kyseinen fokus on myös aivan liian kapea, siinä ei oteta huomioon potilaan elämässä mahdollisesti muita pielessä olevia asioita, elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita, kuten traumaattisia kokemuksia. Niillä, joille on annettu esim. psykoosidiagnoosi ei julkiselta puolelta anneta mitään traumaterapioita. Koska mm. se aiemmin annettu diagnoosi painaa eniten, ja kaikki hoitopäätökset ja suunnitelmat tehdään sen pohjalta. Suurimmaksi osaksi tietyn diagnoosin saaneille annetaan vain ylläpitolääkitysmääräyksiä. Ei mitään muuta. Avopuolen hoito on taas enemmän smalltalkki, jutustelupohjaista. Siellä ei tapahdu mitään terapeuttista potilaan kannalta, vaan tarkoitus on lähinnä tarkkailla vointia, ja siinä tapahtuvaa muutosta ja lääkkeiden käyttöä.

        Hyvinvoinnin edistäminen on psykiatrian puolella aika olematonta, jos ja koska se keskittyy lähinnä diagnosointiin ja lääkityksiin. Sekä siihen, että potilas ymmärtää ja tiedostaa oireensa ja sairautensa, hyväksyy ja "tunnustaa" sen. Johonkin sairauteen identifioituminen nyt ei vaan korjaa niitä oireita kenties aiheuttaneita , tai aiheuttavia asioita.

        Itsetuntemusta voi kehittää muillakin tavoilla, kuin menemällä mt-puolelle. Ja yksiä niitä on omia oireita aiheuttavien syiden ja asioiden näkeminen ja ymmärtäminen, sekä niille asioille ja ongelmille jotakin tekeminen.

        Miten päihteet auttaa psykoosiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haittavaikutuksia oli varmaan jo alusta asti, mutta niiden jatkuessa ne pahenivat noin kymmenen vuoden päästä lääkityksiä käyttäessä. Käytin kyseisiä lääkkeitä yhteensä yli 20 vuotta.

        Minulle sanottiin ohjeiksi, ohjeistuksiksi ja vakuutettiin, että niitä lääkkeitä on käytettävä koko elämänajan, säännöllisesti hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi. Tätä usein toistetaan terveydenhuollossa ja psykiatriassa toimivien taholta. Mutta terveydenhuollossa toimivat eivät mieti, eivätkä ota tarpeeksi huomioon lääkkeistä käyttäjälle mahdollisesti aiheutuvista haitoista ja uusista, lisäsairauksista. Psykiatrian fokus potilaiden hoidossa on diagnosoinnissa, kategorisoinnissa, priorisoinnissa ja lääkemääräyksissä. Kyseinen fokus on myös aivan liian kapea, siinä ei oteta huomioon potilaan elämässä mahdollisesti muita pielessä olevia asioita, elämäntilanteita, olosuhteita ja elämässä tapahtuneita asioita, kuten traumaattisia kokemuksia. Niillä, joille on annettu esim. psykoosidiagnoosi ei julkiselta puolelta anneta mitään traumaterapioita. Koska mm. se aiemmin annettu diagnoosi painaa eniten, ja kaikki hoitopäätökset ja suunnitelmat tehdään sen pohjalta. Suurimmaksi osaksi tietyn diagnoosin saaneille annetaan vain ylläpitolääkitysmääräyksiä. Ei mitään muuta. Avopuolen hoito on taas enemmän smalltalkki, jutustelupohjaista. Siellä ei tapahdu mitään terapeuttista potilaan kannalta, vaan tarkoitus on lähinnä tarkkailla vointia, ja siinä tapahtuvaa muutosta ja lääkkeiden käyttöä.

        Hyvinvoinnin edistäminen on psykiatrian puolella aika olematonta, jos ja koska se keskittyy lähinnä diagnosointiin ja lääkityksiin. Sekä siihen, että potilas ymmärtää ja tiedostaa oireensa ja sairautensa, hyväksyy ja "tunnustaa" sen. Johonkin sairauteen identifioituminen nyt ei vaan korjaa niitä oireita kenties aiheuttaneita , tai aiheuttavia asioita.

        Itsetuntemusta voi kehittää muillakin tavoilla, kuin menemällä mt-puolelle. Ja yksiä niitä on omia oireita aiheuttavien syiden ja asioiden näkeminen ja ymmärtäminen, sekä niille asioille ja ongelmille jotakin tekeminen.

        Sulle on siis tapahtunut joku traumaattinen asia ja se laukaisi psykoosin ja se psykoosi on kestänyt 20 vuotta koska et ole päässyt traumaterapiaan. Miksi et mennyt kriisikeskukseen juttelee kun koit trauman?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurihan sä sanoit että sulla päihteet poisti psyykkiset ongelmat. Onko niin ettei päihteet ole aiheuttanut mitään negatiivista sulle eli olet tyytyväinen elämääsi ja asiat on kunnossa vaikka käytät päihteitä. Se on hyvä ettei tuu mitään haittoja. Sinulle päihteet tuo iloa elämään niin mikäs siinä.

        Nyt olet kyllä sekottanut asiat toiseen henkilöön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt olet kyllä sekottanut asiat toiseen henkilöön.

        No miksi sä vastasit mun viestiin jos kerta mun vastaus ei ollut sun kirjoittamaan viestiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt olet kyllä sekottanut asiat toiseen henkilöön.

        käy jooko katsoo mihin viestiin vastasin ja jos ei olut sulta niin miksi sä mulle kirjoitat sitten


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurihan sä sanoit että sulla päihteet poisti psyykkiset ongelmat. Onko niin ettei päihteet ole aiheuttanut mitään negatiivista sulle eli olet tyytyväinen elämääsi ja asiat on kunnossa vaikka käytät päihteitä. Se on hyvä ettei tuu mitään haittoja. Sinulle päihteet tuo iloa elämään niin mikäs siinä.

        Myös muut foorumilla liikkuvat anonyymit voivat kertoa olennaista tietoa kulloinkin käytävään keskusteluun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myös muut foorumilla liikkuvat anonyymit voivat kertoa olennaista tietoa kulloinkin käytävään keskusteluun.

        Niin mutta pitääkö silloin vastata mun viestiin koska olen vastannut tiettyyn viestiin. Miksi pitää mulle vastata jos kerta ei ole sen viestin kirjoittaja jolle minä kirjoitin. Jos haluaa kertoa mielipiteensä niin silloin ei tartte vastata tiettyyn viestiin . jos mä kysyn joltain asiasta niin vitustako minä voin tietää vastaako vieraan kommenttiinn taas joku vieras. Minä kysyn asioita siltä joka on kirjoittanut kyseisen viestin. Mistä vitusta mä voin tietää onko vastaaja viestin kirjoittaja vai miksi mun kommenttia pitää kommentoida .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myös muut foorumilla liikkuvat anonyymit voivat kertoa olennaista tietoa kulloinkin käytävään keskusteluun.

        Jos mä vastaan jonkun viestiin ja kysyn häneltä niin siihen vastaa se joka sen on kirjoittanut. Koska se on osoitettu sille viestin kirjoittajalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin eiköhän se päihteiden käyttö voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. ja niitä psyykkisiä ongelmia on voinut olla jo silloin kun on aloittanut päihteiden käytön. En ole sanonut että että kaikki joutuu pakkohoitoon vaan päihdehuoltolaissa on tälläinen pykälä. Mä nyt vielä korostan minä en ole osallistunut päihdehuoltolain laatimiseen. Mutta se pakkohoito on mahdollista . Kävitkö lukemassa. Nyt ei ole kyse minun mielipiteestä vaan suomen laista.

        älkää minua syyttäkö kun päihdehuoltolaki mahdollistaa pakkohoidon.

        Mahdollistaa kyllä, jos päihteitä käyttävä saa vaikka psykoosin, tai jotain muuta hoitoa vaativaa.
        Pelkästään päihteiden käytön takia ei joudu pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No enkös minä just kertonut sen positiivisen asian.Psyykkiset ongelmat hävisi.

        Voiko kukaan aivan tosissaan väittää, että päihteet vievät psyykkiset ongelmat pois ?
        Sellaista ei tapahdu kenenkään kohdalla. Jotain järjellistä ajatusta, kiitos.
        Päihteet ainoastaan tuovat myös psyyken ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietojeni mukaan noin yksi potilas tuhannesta tekee jonkun valituksen.

        Sitä en osaa sanoa minkälaisiin toimenpiteisiin ne johtaa, mutta huono kohtelu on todellapaljon harvinaisempaa mitä sairaudentunnottomat ihmiset väittää.

        Oletko monellakin osastolla ollut hoidossa ja havainnut, etteikö huonoa kohtelua olisi ?
        On eri asia luulla jotain, kuin että itse näkee ja kokee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mutta pitääkö silloin vastata mun viestiin koska olen vastannut tiettyyn viestiin. Miksi pitää mulle vastata jos kerta ei ole sen viestin kirjoittaja jolle minä kirjoitin. Jos haluaa kertoa mielipiteensä niin silloin ei tartte vastata tiettyyn viestiin . jos mä kysyn joltain asiasta niin vitustako minä voin tietää vastaako vieraan kommenttiinn taas joku vieras. Minä kysyn asioita siltä joka on kirjoittanut kyseisen viestin. Mistä vitusta mä voin tietää onko vastaaja viestin kirjoittaja vai miksi mun kommenttia pitää kommentoida .

        Yritä nyt rauhoittaa mielesi, on vissiin hermot aika tiukalla, kun tulee tuota v-sanaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mutta pitääkö silloin vastata mun viestiin koska olen vastannut tiettyyn viestiin. Miksi pitää mulle vastata jos kerta ei ole sen viestin kirjoittaja jolle minä kirjoitin. Jos haluaa kertoa mielipiteensä niin silloin ei tartte vastata tiettyyn viestiin . jos mä kysyn joltain asiasta niin vitustako minä voin tietää vastaako vieraan kommenttiinn taas joku vieras. Minä kysyn asioita siltä joka on kirjoittanut kyseisen viestin. Mistä vitusta mä voin tietää onko vastaaja viestin kirjoittaja vai miksi mun kommenttia pitää kommentoida .

        Silloin kun osallistut anonyymifoorumin keskusteluun, niin joudut hyväksymään sen tosiasian, että sinäkin saat anonyyminä kommentoida jonkun toisen anonyymin kirjoitukseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko monellakin osastolla ollut hoidossa ja havainnut, etteikö huonoa kohtelua olisi ?
        On eri asia luulla jotain, kuin että itse näkee ja kokee.

        Olen vetänyt MT-mankelia läpi oman osuuden, ja varmaan vähän parin muunkin täällä kirjoittelevan osuutta. Ainakin useista täällä esiintyvistä kirjoitukista päätellen, kokemukseni ovat huomattavasti laajempia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen vetänyt MT-mankelia läpi oman osuuden, ja varmaan vähän parin muunkin täällä kirjoittelevan osuutta. Ainakin useista täällä esiintyvistä kirjoitukista päätellen, kokemukseni ovat huomattavasti laajempia.

        Niin, monilla on kokemuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
        Siitä ei tarvitse kilpailua tehdä, minkä verran sitä kenelläkin on.
        Jokainen kokee omat kokemuksensa itse, muut eivät voi kokea toisen puolesta.
        Kokemuksemme myös perustuvat omaan näkemykseemme, ja jokainen ajattelee asioista omalla tavallaan, eli ajatukset ja mielipiteet kokemuksista voivat poiketa paljonkin ihmisistä riippuen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mahdollistaa kyllä, jos päihteitä käyttävä saa vaikka psykoosin, tai jotain muuta hoitoa vaativaa.
        Pelkästään päihteiden käytön takia ei joudu pakkohoitoon.

        Olenko niin väittänyt. Olen vaan kertonut että lain mukaan on mahdollista päihdeongelmainen laittaa pakkohoitoon. Niin ja alkoholihan ei aiheuta mitään haittoja. Mä olen kirjoittanut että voiko ihminen hyvin jos hänen pitää turavutua alkoholiin usein.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yritä nyt rauhoittaa mielesi, on vissiin hermot aika tiukalla, kun tulee tuota v-sanaa.

        Ei mutta turhaan sitten vastaan jos viesti ei ole minulle jos minun viestiin on vastattu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voiko kukaan aivan tosissaan väittää, että päihteet vievät psyykkiset ongelmat pois ?
        Sellaista ei tapahdu kenenkään kohdalla. Jotain järjellistä ajatusta, kiitos.
        Päihteet ainoastaan tuovat myös psyyken ongelmia.

        "Päihteet ainoastaan tuovat myös psyyken ongelmia."

        Kyllä varmaan jos ei päivisin muuta sisältöä olekaan kuin dokaamista.Satunnainen käyttö ei niitä aiheuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Päihteet ainoastaan tuovat myös psyyken ongelmia."

        Kyllä varmaan jos ei päivisin muuta sisältöä olekaan kuin dokaamista.Satunnainen käyttö ei niitä aiheuta.

        Huomattavasti pahempia ongelmia aiheuttavat monet psyykelääkkeet, ainakin suuriannoksisina määrinä ja pidempiaikaisessa käytössä.

        Lähestulkoon jokaisessa markkinoilla olevista lääkkeistä on jotakin haittavaikutuksia, jotka saattavat liian pitkään ja monta vuotta käytettynä aiheuttaa käyttäjälleen uusia, lisäsairauksia. Masennus ja neuroleptilääkkeet aiheuttavat joillekin itsetuhoisuuden lisääntymistä ja itsemurhayritysten tekemistä. Neuroleptit taas vaikuttavat haitallisesti aivojen ja useiden sisäelinten ja lihasten toimintaan.

        Psykiatriassa näitä haittavaikutuksia ei juurikaan tuoda esille, tai sitten niiden määräämistä potilaille puolustellaan "sairauden hoitamisella" ja hyvän hoitovasteen saavuttamisella.

        Neuroleptejä määrätään myös ns. ylläpitohoidoksi, sillä ajatuksella, että potilaat eivät kuormittaisi terveydenhuoltojärjestelmää. "Huumattu potilas" ei juurikaan valita, eikä enää edes huomaa millaista on olla ilman psyykelääkkeitä. Ajattelu, keskittyminen ja asioiden suunnitteleminen heikentyvät väistämättä neuroleptejä käyttäessä. On tosiasia, että neuroleptit heikentävät kognitiivisia kykyjä ja taitoja. Silti niitä määrätään edelleen potilaille sillä oikeutuksella, että ne "hoitavat", tai pitävät mt-oireita diagnosoiduilla potilailla poissa. Haittavaikutuksista ja elämänlaadun heikentymisestä viis. Suurin osa tietyn diagnoosin saaneista on "ylläpitolääkityksillä". Ilmeisesti psykiatriassa toimivat laittavat sormensa ristiin ja toivovat, että potilas paranee ja voi hyvin. Ja että hoito toimii.

        Käypähoitosuosituksissa ei ole valitettavasti otettu lainkaan huomioon lääkkeiden mukanaan tuomia haittavaikutuksia ja lisäsairauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Päihteet ainoastaan tuovat myös psyyken ongelmia."

        Kyllä varmaan jos ei päivisin muuta sisältöä olekaan kuin dokaamista.Satunnainen käyttö ei niitä aiheuta.

        Jos on päihdeongelma niin silloin se juominen aiheuttaa vahinkoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on päihdeongelma niin silloin se juominen aiheuttaa vahinkoa.

        Kyllä.Joskus se on vaan niin että psyykelääkitykset aiheuttaa ne vahingot aivoihin paljo lyhyemmässä ajassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä.Joskus se on vaan niin että psyykelääkitykset aiheuttaa ne vahingot aivoihin paljo lyhyemmässä ajassa.

        Niin mutta jos sä et käytä lääkkeitä vaan sinulla on pelkkä alkoholiongelma. Käytttääkö kaikki alkoholiongelmaiset lääkkeitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä.Joskus se on vaan niin että psyykelääkitykset aiheuttaa ne vahingot aivoihin paljo lyhyemmässä ajassa.

        Mutta ei aina. Jostain syystä päivystyksessä on huomattavasti enemmän peukun käyttäjiä, kuin psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksien takia tulleita.

        Ehkä siksi siihen on ihan syynsä, miksi päihteitä pidetään vaarallisempina, vaikka lääkehaittauskovainen ei sitä haluakkaan hyväksyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mutta turhaan sitten vastaan jos viesti ei ole minulle jos minun viestiin on vastattu.

        Tuolla jo aiemmin viitattiin siihen, että koska tämä on anonyymi palsta, niin kommentit ja kommentoijat voivat mennä jonkin verran sekaisin
        Turhaa syytellä muita vastauksista tai vastaamattomuudesta, eikä kannata myöskään syytellä itseään, että olisi muka tehnyt jotain väärin ( jos itsensä syyttelyyn on taipumusta ).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Päihteet ainoastaan tuovat myös psyyken ongelmia."

        Kyllä varmaan jos ei päivisin muuta sisältöä olekaan kuin dokaamista.Satunnainen käyttö ei niitä aiheuta.

        Tuokin on ihmisestä kiinni.
        Satunnainen käyttökin voi aiheuttaa psyykeen ongelmia, jos satunnainen juoja esim. kokee juomisen jälkeen niin sanotusti morkkiksia. Morkkis vaikuttaa mielialaan sitä madaltaen.
        Ja jos usein kärsii morkkiksesta, voi se pitkällä aikavälillä saada psyykeen pitempiaikaisempaakin haittaa.
        Morkkis=moraalinen krapula


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomattavasti pahempia ongelmia aiheuttavat monet psyykelääkkeet, ainakin suuriannoksisina määrinä ja pidempiaikaisessa käytössä.

        Lähestulkoon jokaisessa markkinoilla olevista lääkkeistä on jotakin haittavaikutuksia, jotka saattavat liian pitkään ja monta vuotta käytettynä aiheuttaa käyttäjälleen uusia, lisäsairauksia. Masennus ja neuroleptilääkkeet aiheuttavat joillekin itsetuhoisuuden lisääntymistä ja itsemurhayritysten tekemistä. Neuroleptit taas vaikuttavat haitallisesti aivojen ja useiden sisäelinten ja lihasten toimintaan.

        Psykiatriassa näitä haittavaikutuksia ei juurikaan tuoda esille, tai sitten niiden määräämistä potilaille puolustellaan "sairauden hoitamisella" ja hyvän hoitovasteen saavuttamisella.

        Neuroleptejä määrätään myös ns. ylläpitohoidoksi, sillä ajatuksella, että potilaat eivät kuormittaisi terveydenhuoltojärjestelmää. "Huumattu potilas" ei juurikaan valita, eikä enää edes huomaa millaista on olla ilman psyykelääkkeitä. Ajattelu, keskittyminen ja asioiden suunnitteleminen heikentyvät väistämättä neuroleptejä käyttäessä. On tosiasia, että neuroleptit heikentävät kognitiivisia kykyjä ja taitoja. Silti niitä määrätään edelleen potilaille sillä oikeutuksella, että ne "hoitavat", tai pitävät mt-oireita diagnosoiduilla potilailla poissa. Haittavaikutuksista ja elämänlaadun heikentymisestä viis. Suurin osa tietyn diagnoosin saaneista on "ylläpitolääkityksillä". Ilmeisesti psykiatriassa toimivat laittavat sormensa ristiin ja toivovat, että potilas paranee ja voi hyvin. Ja että hoito toimii.

        Käypähoitosuosituksissa ei ole valitettavasti otettu lainkaan huomioon lääkkeiden mukanaan tuomia haittavaikutuksia ja lisäsairauksia.

        Lääkkeet aiheuttaa, vai lääkkeet saattavat aiheuttaa ? Siinä on eroa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mutta jos sä et käytä lääkkeitä vaan sinulla on pelkkä alkoholiongelma. Käytttääkö kaikki alkoholiongelmaiset lääkkeitä?

        Ei varmaankaan kaikki alkoholiongelmaiset käytä lääkkeitä, ja osa taas käyttää.
        Jotkut eivät halua käyttää, jotkut eivät ole saaneet edes mitään reseptiä, jne.
        Mutta vastauksena, kaikki alkoholiongelmaiset eivät käytä lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta ei aina. Jostain syystä päivystyksessä on huomattavasti enemmän peukun käyttäjiä, kuin psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksien takia tulleita.

        Ehkä siksi siihen on ihan syynsä, miksi päihteitä pidetään vaarallisempina, vaikka lääkehaittauskovainen ei sitä haluakkaan hyväksyä.

        Itse en ole koskaan joutunut menemään päivystykseen psykoosilääkkeiden haittojen takia.
        Ainoastaan aikoinaan, kun tuli otettua yliannostuksia, niin aina oli edessä päivystyskäynti.
        Kahden eri masennuslääkkeen yhteiskäytön takia tuli vuosia sitten joku vaarallinen tilanne, joka vei päivystykseen. Oli kovaa kuumetta, ihottumaa, huono yleisvointi ja tajukin meni päivystyksessä. Oireiluun oli mennyt useampi kuukausi, ennen kuin tilanne meni jo liian pahaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomattavasti pahempia ongelmia aiheuttavat monet psyykelääkkeet, ainakin suuriannoksisina määrinä ja pidempiaikaisessa käytössä.

        Lähestulkoon jokaisessa markkinoilla olevista lääkkeistä on jotakin haittavaikutuksia, jotka saattavat liian pitkään ja monta vuotta käytettynä aiheuttaa käyttäjälleen uusia, lisäsairauksia. Masennus ja neuroleptilääkkeet aiheuttavat joillekin itsetuhoisuuden lisääntymistä ja itsemurhayritysten tekemistä. Neuroleptit taas vaikuttavat haitallisesti aivojen ja useiden sisäelinten ja lihasten toimintaan.

        Psykiatriassa näitä haittavaikutuksia ei juurikaan tuoda esille, tai sitten niiden määräämistä potilaille puolustellaan "sairauden hoitamisella" ja hyvän hoitovasteen saavuttamisella.

        Neuroleptejä määrätään myös ns. ylläpitohoidoksi, sillä ajatuksella, että potilaat eivät kuormittaisi terveydenhuoltojärjestelmää. "Huumattu potilas" ei juurikaan valita, eikä enää edes huomaa millaista on olla ilman psyykelääkkeitä. Ajattelu, keskittyminen ja asioiden suunnitteleminen heikentyvät väistämättä neuroleptejä käyttäessä. On tosiasia, että neuroleptit heikentävät kognitiivisia kykyjä ja taitoja. Silti niitä määrätään edelleen potilaille sillä oikeutuksella, että ne "hoitavat", tai pitävät mt-oireita diagnosoiduilla potilailla poissa. Haittavaikutuksista ja elämänlaadun heikentymisestä viis. Suurin osa tietyn diagnoosin saaneista on "ylläpitolääkityksillä". Ilmeisesti psykiatriassa toimivat laittavat sormensa ristiin ja toivovat, että potilas paranee ja voi hyvin. Ja että hoito toimii.

        Käypähoitosuosituksissa ei ole valitettavasti otettu lainkaan huomioon lääkkeiden mukanaan tuomia haittavaikutuksia ja lisäsairauksia.

        Sen takia potilas käy vuosittaisn verikokeissa. Neuroleptejä määrätään myös unettomuuteen ja kun henilön unen laatu paranee,niin se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin.

        Täällä käydään vuosittain verikokeessa jos sulla on psyykelääkitys. Mä ainakin uskon labra-arvoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuolla jo aiemmin viitattiin siihen, että koska tämä on anonyymi palsta, niin kommentit ja kommentoijat voivat mennä jonkin verran sekaisin
        Turhaa syytellä muita vastauksista tai vastaamattomuudesta, eikä kannata myöskään syytellä itseään, että olisi muka tehnyt jotain väärin ( jos itsensä syyttelyyn on taipumusta ).

        Mä olen ymmärtänyt että jos sulta kysytään jotain niin siihen voi vastata ja tämä koskee myös IRL. Jos joku kommentoi minun viestiä niin minä ymmärrän että se viesti on tarkoitettu mulle. Koska se vastaus on tullut minun viestiin ja kohdistettu tiettyyn viestiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaankaan kaikki alkoholiongelmaiset käytä lääkkeitä, ja osa taas käyttää.
        Jotkut eivät halua käyttää, jotkut eivät ole saaneet edes mitään reseptiä, jne.
        Mutta vastauksena, kaikki alkoholiongelmaiset eivät käytä lääkkeitä.

        Niin mäkin ajattelin mutta kun täällä puhutaan paljon sekakäytöstä.Saa käsityksen että se on yleisempää kuin pekkkä juominen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mäkin ajattelin mutta kun täällä puhutaan paljon sekakäytöstä.Saa käsityksen että se on yleisempää kuin pekkkä juominen

        On vaikea sanoa, kumpi on yleisempää, sekakäyttö vai pelkkä juominen.
        Luulisin, että enemmän on pelkän alkoholin käyttäjiä kuin sekakäyttäjiä.
        Totuutta en osaa sanoa. Eikä taida olla mitään erityisiä tilastojakaan asiasta olemassa.


    • Anonyymi

      Kokoomus tapattaa ihmisiä huvin vuoksi.

      Petterin saa pahoinpidellä vahingossa pahasti

      • Anonyymi

        Uskallan väittää, että tällä hetkellä persut saa aikaan pahempaa jälkeä. Kokoomuksella on kuitenkin jonkinlainen valumavisio (joka toki itsessään on todistettu vääräksi) siitä, miten myös köyhille lopulta valuisi sitä rikkaiden rahaa, kun taas persut ovat vain katellisia uhriutujia, eikä heillä ole mitään sympatiaa sairauden takia työkyvyttömiä ihmisiä kohtaan.


      • Anonyymi

        Kukaan ei tapata ketään.
        Ei ole hyvä pelotella ihmisiä, jotkut ovat oikeasti herkkiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei tapata ketään.
        Ei ole hyvä pelotella ihmisiä, jotkut ovat oikeasti herkkiä.

        Tähän ketjuun on pesiytynyt joukko keskustelijoita joiden aivotoimintaan vaikuttaa jokin huumeen kaltainen lääke, huume tai päihde, tai ovat jämähtäneet traumaattiseen kokemukseensa. Aivot pyörivät hyrrää päivästä toiseen.
        Kannattaa lopettaa ketju ja antaa tilaa normaalille keskustelulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän ketjuun on pesiytynyt joukko keskustelijoita joiden aivotoimintaan vaikuttaa jokin huumeen kaltainen lääke, huume tai päihde, tai ovat jämähtäneet traumaattiseen kokemukseensa. Aivot pyörivät hyrrää päivästä toiseen.
        Kannattaa lopettaa ketju ja antaa tilaa normaalille keskustelulle.

        Jaa.Onko täälä joskus käyty normaalia keskustelua?en ole kyllä täälä semmosta sattunut huomaamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa.Onko täälä joskus käyty normaalia keskustelua?en ole kyllä täälä semmosta sattunut huomaamaan.

        Eniten ehkä harmittaa niiden ihmisten puolesta jotka tulevat tänne hädissään ensimmäistä kertaa, ja toivovat saavansa jotain tietoa tai vaikka apua hankalaan elämäntilanteeseensa, ja sitten joku sairaudentunnoton ihminen tulee ja ajaa sen avuntarvitsijan pois foorumilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eniten ehkä harmittaa niiden ihmisten puolesta jotka tulevat tänne hädissään ensimmäistä kertaa, ja toivovat saavansa jotain tietoa tai vaikka apua hankalaan elämäntilanteeseensa, ja sitten joku sairaudentunnoton ihminen tulee ja ajaa sen avuntarvitsijan pois foorumilta.

        Oisko ehkä vaikka kriisipuhelin järkevämpi ensihätään kuin tämä suomi24.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oisko ehkä vaikka kriisipuhelin järkevämpi ensihätään kuin tämä suomi24.

        Teoriassa kyllä, mutta se ei ole mikään hyväksyttävä syy dissata ihmisiä, että jossain muualla saisi "asiantuntevampaa" apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teoriassa kyllä, mutta se ei ole mikään hyväksyttävä syy dissata ihmisiä, että jossain muualla saisi "asiantuntevampaa" apua.

        Juurikin näin.


    • Anonyymi

      Paras lääke masennukseen on suomalainen miehen kusi, tämä EI OLE VITSI! Miehen virtsa on ollut lääke aikojen alusta. Tieteellisesti on todistettu että virtsa sisältää mm mies hormonia. Naisen kusi puolestaan on haitallista miehelle ja naiselle. Ota kauhallinen miehen kusta niin pää selkenee

      • Anonyymi

        Saisko linkin tähän faktaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saisko linkin tähän faktaan

        Tuskin se on mikään fakta.


    • Anonyymi

      Aapo, sun pippeli tuntuu niin hyvältä mun sisällä.

      Raudan pumppaaminen on selvästi tuonut tulosta 🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰

    • Anonyymi

      no mitä olen juttuja/ihmisten kokemuksia lukenut, no tuohan on juurikin se perusongelma, eli jos vaikkapa ihmisellä on kaikki hyvin, käy lenkillä kuntoilee harrastaa eräilyä yms ja nautti/elää elämäänsä, mutta ei halua töihin tai muihin juttuihin joita kaikki muut tekee koska se aiheuttaa masennusta ja vie kaiken ilon elämästä yms, niin siihen syötetään lääkkeitä joilla saadaan aivot ja oma tahto sumenenemaan.
      Eli tiedetään mikä aiheuttaa sairauden ja jonka poisto parantaa elämänlaatua ja ihminen voi hyvin sitten, niin sitä ei sallita vaan syötetään lääkkeitä hehe

      • Anonyymi

        Kenen kaa oikein oot jutellut?


      • Anonyymi

        Ei kaikki syö lääkkeitä ja ei niitä ole pakko käyttää . Vastoinkäymiset kuuluu elämään ja jos terveydenhuolto tuputtaa inhimillisiin tunteisiin lääkkeitä niin se lääkäri ei ymmärrä elämästä ja potilas voi kysyä eikä hänellä ole oikeus tunteisiin jos on kokenut trauman,kriisin,menetyksen.


      • Anonyymi

        No kun ei.

        Jos aikuinen ihminen ei halua tai kykene elättämään itse itseään, niin se on se perusongelma.


    • Anonyymi

      Joku on harhainen jos luulee että lääkkeitä syömällä olisi vältetty eläköitymisiä. Vuosien mittaan harmit lisääntyy lääkkeistä. toimintakykyisimmät lienee niitä jotka löytää selviytymiskeinoja lääkkeettä ja hoitaa juurisyitä ja osaa elää elämää ja noudattaa elintapoja missä oireet pysyy kurissa.

      • Anonyymi

        aina niihin juurisyitä ei voi hoitaa jos niistä ei ole ollut edes tietoinen . aina niihin juurisyihin ei ole hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        aina niihin juurisyitä ei voi hoitaa jos niistä ei ole ollut edes tietoinen . aina niihin juurisyihin ei ole hoitoa.

        Sairaudentunnottomat eivät edes halua hoitaa juurisyitä, vaikka ne hänelle kerrotaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaudentunnottomat eivät edes halua hoitaa juurisyitä, vaikka ne hänelle kerrotaan.

        tiedoksi sulle esim oppivaikeuksiin ei auta kuule vaikka söisit kuinka terveellisesti ja liikkusit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        tiedoksi sulle esim oppivaikeuksiin ei auta kuule vaikka söisit kuinka terveellisesti ja liikkusit.

        Mutta ei kai oppimisvaikeudesta ole mikään pakko tehdä itselleen psyykkistä ongelmaa ?
        On paljon ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia, ja monet pärjäävät silti elämässään.
        Jos jotain asiaa ei osaa, sen voi paikata jollain, minkä osaa.
        Ei oppimisvaikeudet maailmaa kaada, ihminen tekee siitä itse ongelman itselleen. Ymmärrettäväähän se on, ettei oppimisvaikeudet mitenkään kivoja ole, mutta jos niitä on, niin sillekään ei voi mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta ei kai oppimisvaikeudesta ole mikään pakko tehdä itselleen psyykkistä ongelmaa ?
        On paljon ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia, ja monet pärjäävät silti elämässään.
        Jos jotain asiaa ei osaa, sen voi paikata jollain, minkä osaa.
        Ei oppimisvaikeudet maailmaa kaada, ihminen tekee siitä itse ongelman itselleen. Ymmärrettäväähän se on, ettei oppimisvaikeudet mitenkään kivoja ole, mutta jos niitä on, niin sillekään ei voi mitään.

        Niin ei voi tehdä ongelmaa kun ei lapsena tiennyt että vaikeudet johtuu oppimisvaikeuksista.Mutta yhteiskunnassa ei riitä töissä että olet ahrera,tunnollinen,ystävällinen yms. Jos sä et osaa tai ymmärrä esim ohjeita niin sä et pysty tekee sitä asiaa.

        Miten sä voit hakea mihinkään töihin jos ja kun sulla ei ole mahdollisuus sanoa pomolle etten osaa tai ymmärrä. Työpaikkailmoituksissa oli yleensä kuvaus työtehtävistä jotka pitää hallita. Ja kun minä tiedän etten osaa kaikkea niin eihän mua voida valita siihen työpaikkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ei voi tehdä ongelmaa kun ei lapsena tiennyt että vaikeudet johtuu oppimisvaikeuksista.Mutta yhteiskunnassa ei riitä töissä että olet ahrera,tunnollinen,ystävällinen yms. Jos sä et osaa tai ymmärrä esim ohjeita niin sä et pysty tekee sitä asiaa.

        Miten sä voit hakea mihinkään töihin jos ja kun sulla ei ole mahdollisuus sanoa pomolle etten osaa tai ymmärrä. Työpaikkailmoituksissa oli yleensä kuvaus työtehtävistä jotka pitää hallita. Ja kun minä tiedän etten osaa kaikkea niin eihän mua voida valita siihen työpaikkaan.

        Kai niitä on sellaisiakin töitä olemassa, joita pystyy tekemään, joita oppii, ja osaa tehdä ?
        Voisi hakeutua sellaisiin töihin, joita osaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai niitä on sellaisiakin töitä olemassa, joita pystyy tekemään, joita oppii, ja osaa tehdä ?
        Voisi hakeutua sellaisiin töihin, joita osaa.

        niin sinähän sen tiedät . käy lukee lukemassa dysfasiasta ja tuu sitten selittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        niin sinähän sen tiedät . käy lukee lukemassa dysfasiasta ja tuu sitten selittää.

        En tiedäkään, enkä koe siihen tarvetta.
        Olen pahoillani, jos loukkaannuit kommenteistani, en tarkoittanut niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedäkään, enkä koe siihen tarvetta.
        Olen pahoillani, jos loukkaannuit kommenteistani, en tarkoittanut niin.

        Et loukannut mutta älä neuvo kun sulla ei ole omaa kokemusta asiasta ja miten ne vaikuttaa. Sunkin vastaus varmaan on jostain mielikuvista ja ennakkokäsityksistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        niin sinähän sen tiedät . käy lukee lukemassa dysfasiasta ja tuu sitten selittää.

        Sen vähän mitä dysfasiasta tiedän, niin sen ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa älykkyyteen, motivaatioon, tai edes kykyyn oppia uusia asioita, kielellisten haasteiden ulkopuolelta.

        Silti saan sen mielikuvan, että kielellisesti ihan riittävän lahjakkaasti yritetään väittää, että juuri nämä asiat kärsisivät dysfasiasta, eikä muista MT-ongelmista.

        Vähän on taas vaikea uskoa.


      • Anonyymi

        Se auttaa tosi paljon että ihmisen yksinäisyys, potkut ja pari käsittelemätöntä kuolemaa kuitataan aivokemiallisena häiriönä johon auttaa serotoniinin takaisinoton estäjät jotka hoitaa aivokemiat kuntoon. Annetaan diagnoosi joka on olevinaan validi sairaus muka joka aiheuttaa oireita vaikka todellisuudessa se on oire jostain, jolla on hyvin vähän reliabiliteettia sairautena, enemmän niitä siksi psykiatriassa sanotaankin oireyhtymiksi. Tuolla narratiivilla oikein pureudutaankin alkusyihin. Ja jos joku väittää ettei tuota narratiivia ole viljelty terveydenhuollossa on tietämätön


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen vähän mitä dysfasiasta tiedän, niin sen ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa älykkyyteen, motivaatioon, tai edes kykyyn oppia uusia asioita, kielellisten haasteiden ulkopuolelta.

        Silti saan sen mielikuvan, että kielellisesti ihan riittävän lahjakkaasti yritetään väittää, että juuri nämä asiat kärsisivät dysfasiasta, eikä muista MT-ongelmista.

        Vähän on taas vaikea uskoa.

        Iän myötä kehityksellisen kielihäiriön oirekuva muuttuu: puhe selkiytyy vähitellen ja jokapäiväisen kielen hallinta kehittyy, mutta pitkien, käsitteellisten ja monimutkaisten kuultujen ja luettujen lauseiden ymmärtäminen on lieväasteisessakin kielihäiriössä usein vaikeaa. Myös omien ajatusten, havaintojen ja omaksutun tiedon ilmaiseminen suullisesti ja kirjallisesti on työlästä.

        Voit miettiä miten tämä näkyy työelämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen vähän mitä dysfasiasta tiedän, niin sen ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa älykkyyteen, motivaatioon, tai edes kykyyn oppia uusia asioita, kielellisten haasteiden ulkopuolelta.

        Silti saan sen mielikuvan, että kielellisesti ihan riittävän lahjakkaasti yritetään väittää, että juuri nämä asiat kärsisivät dysfasiasta, eikä muista MT-ongelmista.

        Vähän on taas vaikea uskoa.

        Sä niinkuin tarkoitat että 2-vuotias on itse aiheuttanut ongelman?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se auttaa tosi paljon että ihmisen yksinäisyys, potkut ja pari käsittelemätöntä kuolemaa kuitataan aivokemiallisena häiriönä johon auttaa serotoniinin takaisinoton estäjät jotka hoitaa aivokemiat kuntoon. Annetaan diagnoosi joka on olevinaan validi sairaus muka joka aiheuttaa oireita vaikka todellisuudessa se on oire jostain, jolla on hyvin vähän reliabiliteettia sairautena, enemmän niitä siksi psykiatriassa sanotaankin oireyhtymiksi. Tuolla narratiivilla oikein pureudutaankin alkusyihin. Ja jos joku väittää ettei tuota narratiivia ole viljelty terveydenhuollossa on tietämätön

        Tiedän mistä mistä puhut. Sen takia mulla ei masennuslääkeet auttanut kun mulla on inhimillisiä tunteita jotka katsottiin sairaudeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sä niinkuin tarkoitat että 2-vuotias on itse aiheuttanut ongelman?

        2-vuotias ei vielä osaa ajatella, onko hänellä joku ongelma vai ei.
        Jos on vaikeuksia lapsuudesta saakka, usein ne aiheuttavat ongelman vasta myöhemmässä vaiheessa, jos ylipäänsä aiheuttavat, se on ihmisestä kiinni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        2-vuotias ei vielä osaa ajatella, onko hänellä joku ongelma vai ei.
        Jos on vaikeuksia lapsuudesta saakka, usein ne aiheuttavat ongelman vasta myöhemmässä vaiheessa, jos ylipäänsä aiheuttavat, se on ihmisestä kiinni.

        Mutta terveydenhuollossa tätä ei ymmäettä vaikka siitä on ihan faktaa ja tutkittua näyttöä. Terveydenhuollossa katsotaan että se ei voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.Niitä havaintoja tehdään aikuisena ja ne kirjataan, niin aletaan miettii mistä ne johtuu ja pyöritellään peukaloita. Koska vaikka sulla on kehityksellinen kielihäiriö ,olet oppinut lukemaan ja läpäissyt koulut niin se ei tarkoita etteikö sulla vois olla hankaluuksia siitä huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sä niinkuin tarkoitat että 2-vuotias on itse aiheuttanut ongelman?

        Tarkoitan, että kaksivuotiaat eivät tasantarkkaan ole täällä inttämässä kanssani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta terveydenhuollossa tätä ei ymmäettä vaikka siitä on ihan faktaa ja tutkittua näyttöä. Terveydenhuollossa katsotaan että se ei voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.Niitä havaintoja tehdään aikuisena ja ne kirjataan, niin aletaan miettii mistä ne johtuu ja pyöritellään peukaloita. Koska vaikka sulla on kehityksellinen kielihäiriö ,olet oppinut lukemaan ja läpäissyt koulut niin se ei tarkoita etteikö sulla vois olla hankaluuksia siitä huolimatta.

        Omalla kohdallani psykiatrian puolella käytiin kyllä elämääni läpi ihan lapsuudesta alkaen.
        Vuosien varrellahan se yleensä kasaantuu, mikä saattaa joskus romahduttaa ihmisen.
        Syyt löytyy useimmiten jo aika kaukaa menneisyydestä, kokemukset, ja kaikki muu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omalla kohdallani psykiatrian puolella käytiin kyllä elämääni läpi ihan lapsuudesta alkaen.
        Vuosien varrellahan se yleensä kasaantuu, mikä saattaa joskus romahduttaa ihmisen.
        Syyt löytyy useimmiten jo aika kaukaa menneisyydestä, kokemukset, ja kaikki muu.

        Kyllä. Tiedätkö sen tunteen kun sä oivallat asioita ja huomaat ettet olekaan niin paska ihminen,jona olet itseäsi pitänyt. Mä koen valtavaa onnistumisen tunnetta ja sen tunteen kokemiseen ja saavuttamiseen meni lähes 50 vuotta. Se että sä osaat sanoa itsellesi että olen ylpeä itsestäni. Mä tunnen niin paljon onnistumisen tunnetta että ihminen voi muuttua, Joku voi pitää mua sekona, mutta se tunne kun sä osaat arvostaa itseäsi . Mulle se on aivan uusi tunne.

        Se tunne ja kokemus että elämä on ihanaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omalla kohdallani psykiatrian puolella käytiin kyllä elämääni läpi ihan lapsuudesta alkaen.
        Vuosien varrellahan se yleensä kasaantuu, mikä saattaa joskus romahduttaa ihmisen.
        Syyt löytyy useimmiten jo aika kaukaa menneisyydestä, kokemukset, ja kaikki muu.

        Ei ainakaan minun kokemuksieni mukaan. Eikä ainakaan julkisella puolella. Siellä vähät piitataan siitä, mitä vastaanotolle tulevalle ihmiselle on elämänsä aikana tapahtunut. Ne kokemukset, mitä minulle ennätti tulla suurinpiirtein 20 vuoden aikana, niin kertaakaan ei kukaan kysynyt, että mitä sinulle on tapahtunut elämän aikana.

        Enemmän ne kysymykset oli tyyliin: "Onko harhoja?", "Nukutko hyvin?" ja lähinnä utvittiin, että onko harhaisia ajatuksia ja näkö ja kuuloharhoja.

        Ja se, mitä avopuolella tapahtui, niin aika pitkälti smalltalktyylistä juttelemista. Että mitä teet päivisin, ja otatko lääkkeesi? Nämä on ne, mitkä minulle jäi erittäin hyvin mieleen. Ei siellä kyselty yhtään mitään elämässä tapahtuneita asioita. Voihan se johtua eri alueista, ihmisistä, siitäkin, että työntekijä pääsee ja saa palkan helpomalla, ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä tuhlata energiaa. Ainakin itselleni tuli se kuva, että se ainoa päämäärä oli varmistaa, että potilas käyttää lääkkeitään ja tarkkailla vointia, että muuttuuko se.

        Itse asiassa, kun tässä luin jonkin iltapäivälehden artikkelin jostakin huumenuoresta, joka oli odottanut hoitoon pääsyä ja hän oli sitten ilmeisesti äidilleen todennut, että häntä ei edes haluta auttaa päihdetaustan takia, niin vähän samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin. Ihmisiä arvotetaan aika tavalla ja liikaa terveydenhuoltosysteemissä, oli se sitten mikä tahansa puoli ja osasto. Lääkärin ja hoitajien valoissa varmaan on varmaan sellainen kohta, jossa vannotaan ja vakuutetaan, että hoidetaan, tutkitaan ja kohdellaan potilaita asemasta ja mistä tahansa riippumatta. Silti se ei oikeasti välttämättä tässä reaalimaailmassa toteudu. Kyllä tässä maassa on aika paljon eriarvoista kohtelua. Se voi tapahtua ihan mistä tahansa syystä. Sosioekonomisesta, koulutuksesta ja diagnooseista lähtien. Etenkin mt-diagnoosit vaikuttavat hyvin paljon kohteluun ja asenteellisuuteen. Tämän koko viimeisten 20- 30 vuoden aikana on tapahtunut paljon ihmisoikeusrikoksia, vaikka niitä ei myönnetä, eikä tule julkisuuteenkaan.

        Siitäkin on voinut tulla sellainen kuva, että alalla toimivat toimisivat vannomiensa valojen mukaisesti. Mutta näinhän se ei aina mene.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ainakaan minun kokemuksieni mukaan. Eikä ainakaan julkisella puolella. Siellä vähät piitataan siitä, mitä vastaanotolle tulevalle ihmiselle on elämänsä aikana tapahtunut. Ne kokemukset, mitä minulle ennätti tulla suurinpiirtein 20 vuoden aikana, niin kertaakaan ei kukaan kysynyt, että mitä sinulle on tapahtunut elämän aikana.

        Enemmän ne kysymykset oli tyyliin: "Onko harhoja?", "Nukutko hyvin?" ja lähinnä utvittiin, että onko harhaisia ajatuksia ja näkö ja kuuloharhoja.

        Ja se, mitä avopuolella tapahtui, niin aika pitkälti smalltalktyylistä juttelemista. Että mitä teet päivisin, ja otatko lääkkeesi? Nämä on ne, mitkä minulle jäi erittäin hyvin mieleen. Ei siellä kyselty yhtään mitään elämässä tapahtuneita asioita. Voihan se johtua eri alueista, ihmisistä, siitäkin, että työntekijä pääsee ja saa palkan helpomalla, ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä tuhlata energiaa. Ainakin itselleni tuli se kuva, että se ainoa päämäärä oli varmistaa, että potilas käyttää lääkkeitään ja tarkkailla vointia, että muuttuuko se.

        Itse asiassa, kun tässä luin jonkin iltapäivälehden artikkelin jostakin huumenuoresta, joka oli odottanut hoitoon pääsyä ja hän oli sitten ilmeisesti äidilleen todennut, että häntä ei edes haluta auttaa päihdetaustan takia, niin vähän samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin. Ihmisiä arvotetaan aika tavalla ja liikaa terveydenhuoltosysteemissä, oli se sitten mikä tahansa puoli ja osasto. Lääkärin ja hoitajien valoissa varmaan on varmaan sellainen kohta, jossa vannotaan ja vakuutetaan, että hoidetaan, tutkitaan ja kohdellaan potilaita asemasta ja mistä tahansa riippumatta. Silti se ei oikeasti välttämättä tässä reaalimaailmassa toteudu. Kyllä tässä maassa on aika paljon eriarvoista kohtelua. Se voi tapahtua ihan mistä tahansa syystä. Sosioekonomisesta, koulutuksesta ja diagnooseista lähtien. Etenkin mt-diagnoosit vaikuttavat hyvin paljon kohteluun ja asenteellisuuteen. Tämän koko viimeisten 20- 30 vuoden aikana on tapahtunut paljon ihmisoikeusrikoksia, vaikka niitä ei myönnetä, eikä tule julkisuuteenkaan.

        Siitäkin on voinut tulla sellainen kuva, että alalla toimivat toimisivat vannomiensa valojen mukaisesti. Mutta näinhän se ei aina mene.

        Edelliseen vielä sellainen lisäys. Niitä valoja saa vannoa. Mutta se ei tarkoita sitä, että niiden mukaan, tai mukaisesti oikeasti toimittaisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ainakaan minun kokemuksieni mukaan. Eikä ainakaan julkisella puolella. Siellä vähät piitataan siitä, mitä vastaanotolle tulevalle ihmiselle on elämänsä aikana tapahtunut. Ne kokemukset, mitä minulle ennätti tulla suurinpiirtein 20 vuoden aikana, niin kertaakaan ei kukaan kysynyt, että mitä sinulle on tapahtunut elämän aikana.

        Enemmän ne kysymykset oli tyyliin: "Onko harhoja?", "Nukutko hyvin?" ja lähinnä utvittiin, että onko harhaisia ajatuksia ja näkö ja kuuloharhoja.

        Ja se, mitä avopuolella tapahtui, niin aika pitkälti smalltalktyylistä juttelemista. Että mitä teet päivisin, ja otatko lääkkeesi? Nämä on ne, mitkä minulle jäi erittäin hyvin mieleen. Ei siellä kyselty yhtään mitään elämässä tapahtuneita asioita. Voihan se johtua eri alueista, ihmisistä, siitäkin, että työntekijä pääsee ja saa palkan helpomalla, ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä tuhlata energiaa. Ainakin itselleni tuli se kuva, että se ainoa päämäärä oli varmistaa, että potilas käyttää lääkkeitään ja tarkkailla vointia, että muuttuuko se.

        Itse asiassa, kun tässä luin jonkin iltapäivälehden artikkelin jostakin huumenuoresta, joka oli odottanut hoitoon pääsyä ja hän oli sitten ilmeisesti äidilleen todennut, että häntä ei edes haluta auttaa päihdetaustan takia, niin vähän samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin. Ihmisiä arvotetaan aika tavalla ja liikaa terveydenhuoltosysteemissä, oli se sitten mikä tahansa puoli ja osasto. Lääkärin ja hoitajien valoissa varmaan on varmaan sellainen kohta, jossa vannotaan ja vakuutetaan, että hoidetaan, tutkitaan ja kohdellaan potilaita asemasta ja mistä tahansa riippumatta. Silti se ei oikeasti välttämättä tässä reaalimaailmassa toteudu. Kyllä tässä maassa on aika paljon eriarvoista kohtelua. Se voi tapahtua ihan mistä tahansa syystä. Sosioekonomisesta, koulutuksesta ja diagnooseista lähtien. Etenkin mt-diagnoosit vaikuttavat hyvin paljon kohteluun ja asenteellisuuteen. Tämän koko viimeisten 20- 30 vuoden aikana on tapahtunut paljon ihmisoikeusrikoksia, vaikka niitä ei myönnetä, eikä tule julkisuuteenkaan.

        Siitäkin on voinut tulla sellainen kuva, että alalla toimivat toimisivat vannomiensa valojen mukaisesti. Mutta näinhän se ei aina mene.

        Täytyy kommetoida. Sä et pysty käymään asioita läpi jos sä et muista ja tiedä mitä kaikkea sun elämässä on tapahtunut. Ja mä ymmärrän mun äitiä ettei hän ei ole mulle kertonut mulle asioita jotka on tapahtunut kun olen ollut taapero. Näillä tapahtumilla on ollut vaikutus mun koko elämääni. Mä sain tietää vasta kun olin reilu kolmekymppinen koska terveydenhuollossa oli perhetapaaminen. Ja sain kuulla silloin asioita mistä mä en ole tiennyt. Äiti on halunnut suojella mua ja varmasti ollut myös traumaattista mun äidille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Tiedätkö sen tunteen kun sä oivallat asioita ja huomaat ettet olekaan niin paska ihminen,jona olet itseäsi pitänyt. Mä koen valtavaa onnistumisen tunnetta ja sen tunteen kokemiseen ja saavuttamiseen meni lähes 50 vuotta. Se että sä osaat sanoa itsellesi että olen ylpeä itsestäni. Mä tunnen niin paljon onnistumisen tunnetta että ihminen voi muuttua, Joku voi pitää mua sekona, mutta se tunne kun sä osaat arvostaa itseäsi . Mulle se on aivan uusi tunne.

        Se tunne ja kokemus että elämä on ihanaa.

        Tiedän sen tunteen.
        Itselläni meni asiat pieleen alle parikymppisenä, ja vasta yli kolmekymppisenä sain itseni taas parempaan kuntoon. Toki avun ja tuen kanssa, mutta kuitenkin.
        Se todellakin vaati, että oli ymmärrettävä, etten ole mikään paska ihminen, vaikka olin sellaisena itseäni pitänyt.
        Ja koska pidin silloin itseäni paskana, luulin, että kaikki muutkin pitävät. Eikä se ollut alkuunkaan totta, se oli vain oma kuvitelmani, tosi heikon itsetunnon tuotantoa.
        Minäkin opin arvostamaan itseäni, ja olen huomannut, että on muitakin jotka arvostavat minua.
        Olen tietenkin ylpeä saavutuksistani, mistä kaikesta selvisin. Kuitenkaan en ole halunnut missään vaiheessa ylpistyä. Sille ei ole mitään aihetta, kun tajuaa, että elämä voi olla ihan oikeasti tosi rankkaakin.
        En nyt sanoisi omalla kohdallani, että elämä olisi mitenkään ihanaa, mutta vähän ihanampaa, ja parempaa kuin mitä oli aiemmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ainakaan minun kokemuksieni mukaan. Eikä ainakaan julkisella puolella. Siellä vähät piitataan siitä, mitä vastaanotolle tulevalle ihmiselle on elämänsä aikana tapahtunut. Ne kokemukset, mitä minulle ennätti tulla suurinpiirtein 20 vuoden aikana, niin kertaakaan ei kukaan kysynyt, että mitä sinulle on tapahtunut elämän aikana.

        Enemmän ne kysymykset oli tyyliin: "Onko harhoja?", "Nukutko hyvin?" ja lähinnä utvittiin, että onko harhaisia ajatuksia ja näkö ja kuuloharhoja.

        Ja se, mitä avopuolella tapahtui, niin aika pitkälti smalltalktyylistä juttelemista. Että mitä teet päivisin, ja otatko lääkkeesi? Nämä on ne, mitkä minulle jäi erittäin hyvin mieleen. Ei siellä kyselty yhtään mitään elämässä tapahtuneita asioita. Voihan se johtua eri alueista, ihmisistä, siitäkin, että työntekijä pääsee ja saa palkan helpomalla, ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä tuhlata energiaa. Ainakin itselleni tuli se kuva, että se ainoa päämäärä oli varmistaa, että potilas käyttää lääkkeitään ja tarkkailla vointia, että muuttuuko se.

        Itse asiassa, kun tässä luin jonkin iltapäivälehden artikkelin jostakin huumenuoresta, joka oli odottanut hoitoon pääsyä ja hän oli sitten ilmeisesti äidilleen todennut, että häntä ei edes haluta auttaa päihdetaustan takia, niin vähän samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin. Ihmisiä arvotetaan aika tavalla ja liikaa terveydenhuoltosysteemissä, oli se sitten mikä tahansa puoli ja osasto. Lääkärin ja hoitajien valoissa varmaan on varmaan sellainen kohta, jossa vannotaan ja vakuutetaan, että hoidetaan, tutkitaan ja kohdellaan potilaita asemasta ja mistä tahansa riippumatta. Silti se ei oikeasti välttämättä tässä reaalimaailmassa toteudu. Kyllä tässä maassa on aika paljon eriarvoista kohtelua. Se voi tapahtua ihan mistä tahansa syystä. Sosioekonomisesta, koulutuksesta ja diagnooseista lähtien. Etenkin mt-diagnoosit vaikuttavat hyvin paljon kohteluun ja asenteellisuuteen. Tämän koko viimeisten 20- 30 vuoden aikana on tapahtunut paljon ihmisoikeusrikoksia, vaikka niitä ei myönnetä, eikä tule julkisuuteenkaan.

        Siitäkin on voinut tulla sellainen kuva, että alalla toimivat toimisivat vannomiensa valojen mukaisesti. Mutta näinhän se ei aina mene.

        Usein sanotaan, että kun he eivät kyselleet sitä ja tätä ja tuota.
        Mutta onko tullut mieleen, että omista asioista voi alkaa puhumaan ihan itse, tarvitseeko sen ammattilaisen osata kysyä kaikki kysymykset, joita potilas odottaa ?
        Ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät voi tietää, mitä potilaan päässä liikkuu, jos potilas ei kerro.
        Ja kyllä, ihan varmaan terveydenhuollossa arvotetaan potilaita, millainen on kenenkin sosioekonominen tausta, mitä muuta taustalla on, jne. Mutta ei potilaan tarvitse siitä syyllisyyttä tuntea, sairastaminen ei ole potilaan vika.
        Ongelma on silloin ammattilaisella, jos hän ei pysty kohtaamaan sairasta ihmistä riittävällä ymmärtäväisyydellä ja kohteliasuudella, näyttämättä asennettaan, jos se vaikka sattuu huonompikin olemaan.
        Usein vastaanotolla tai lääkärikäynnillä voi tuntua, ettei minua/sinua kohdata hyvin, ja jos sen kääntää niin päin, että se johtuu siitä, kun minussa on jotain vikaa, esim. sairauteni, niin eihän siitä kohtaamisesta hyvä tunne jää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iän myötä kehityksellisen kielihäiriön oirekuva muuttuu: puhe selkiytyy vähitellen ja jokapäiväisen kielen hallinta kehittyy, mutta pitkien, käsitteellisten ja monimutkaisten kuultujen ja luettujen lauseiden ymmärtäminen on lieväasteisessakin kielihäiriössä usein vaikeaa. Myös omien ajatusten, havaintojen ja omaksutun tiedon ilmaiseminen suullisesti ja kirjallisesti on työlästä.

        Voit miettiä miten tämä näkyy työelämässä.

        Olen palkannut useita täsmätyökykyisiä työntekijöitä ja sillä kokemuksella uskallan sanoa, että tärkein on se ihmisen motivaatio siihen työhön mitä tekee.

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ainakaan minun kokemuksieni mukaan. Eikä ainakaan julkisella puolella. Siellä vähät piitataan siitä, mitä vastaanotolle tulevalle ihmiselle on elämänsä aikana tapahtunut. Ne kokemukset, mitä minulle ennätti tulla suurinpiirtein 20 vuoden aikana, niin kertaakaan ei kukaan kysynyt, että mitä sinulle on tapahtunut elämän aikana.

        Enemmän ne kysymykset oli tyyliin: "Onko harhoja?", "Nukutko hyvin?" ja lähinnä utvittiin, että onko harhaisia ajatuksia ja näkö ja kuuloharhoja.

        Ja se, mitä avopuolella tapahtui, niin aika pitkälti smalltalktyylistä juttelemista. Että mitä teet päivisin, ja otatko lääkkeesi? Nämä on ne, mitkä minulle jäi erittäin hyvin mieleen. Ei siellä kyselty yhtään mitään elämässä tapahtuneita asioita. Voihan se johtua eri alueista, ihmisistä, siitäkin, että työntekijä pääsee ja saa palkan helpomalla, ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä tuhlata energiaa. Ainakin itselleni tuli se kuva, että se ainoa päämäärä oli varmistaa, että potilas käyttää lääkkeitään ja tarkkailla vointia, että muuttuuko se.

        Itse asiassa, kun tässä luin jonkin iltapäivälehden artikkelin jostakin huumenuoresta, joka oli odottanut hoitoon pääsyä ja hän oli sitten ilmeisesti äidilleen todennut, että häntä ei edes haluta auttaa päihdetaustan takia, niin vähän samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin. Ihmisiä arvotetaan aika tavalla ja liikaa terveydenhuoltosysteemissä, oli se sitten mikä tahansa puoli ja osasto. Lääkärin ja hoitajien valoissa varmaan on varmaan sellainen kohta, jossa vannotaan ja vakuutetaan, että hoidetaan, tutkitaan ja kohdellaan potilaita asemasta ja mistä tahansa riippumatta. Silti se ei oikeasti välttämättä tässä reaalimaailmassa toteudu. Kyllä tässä maassa on aika paljon eriarvoista kohtelua. Se voi tapahtua ihan mistä tahansa syystä. Sosioekonomisesta, koulutuksesta ja diagnooseista lähtien. Etenkin mt-diagnoosit vaikuttavat hyvin paljon kohteluun ja asenteellisuuteen. Tämän koko viimeisten 20- 30 vuoden aikana on tapahtunut paljon ihmisoikeusrikoksia, vaikka niitä ei myönnetä, eikä tule julkisuuteenkaan.

        Siitäkin on voinut tulla sellainen kuva, että alalla toimivat toimisivat vannomiensa valojen mukaisesti. Mutta näinhän se ei aina mene.

        Jos olet liian kermapeppu julkiselle, niin mitähän asialle pitäisi tehdä?

        Totuus on kuitenkin se että sinä nautit enemmän siitä muiden haukkumisesta, kuin siitä, että aidosti hakeutuisit jonnekkin puhumaan ja työstämään ongelmiasi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän sen tunteen.
        Itselläni meni asiat pieleen alle parikymppisenä, ja vasta yli kolmekymppisenä sain itseni taas parempaan kuntoon. Toki avun ja tuen kanssa, mutta kuitenkin.
        Se todellakin vaati, että oli ymmärrettävä, etten ole mikään paska ihminen, vaikka olin sellaisena itseäni pitänyt.
        Ja koska pidin silloin itseäni paskana, luulin, että kaikki muutkin pitävät. Eikä se ollut alkuunkaan totta, se oli vain oma kuvitelmani, tosi heikon itsetunnon tuotantoa.
        Minäkin opin arvostamaan itseäni, ja olen huomannut, että on muitakin jotka arvostavat minua.
        Olen tietenkin ylpeä saavutuksistani, mistä kaikesta selvisin. Kuitenkaan en ole halunnut missään vaiheessa ylpistyä. Sille ei ole mitään aihetta, kun tajuaa, että elämä voi olla ihan oikeasti tosi rankkaakin.
        En nyt sanoisi omalla kohdallani, että elämä olisi mitenkään ihanaa, mutta vähän ihanampaa, ja parempaa kuin mitä oli aiemmin.

        Ihan samoja ajatuksia. Mä olen ollut suorittaja aina . Vähän toiminut robotin lailla. Sä teet mitä toiset käskee. Et kuuntele itseäsi ja mitä itse tarvitset. No se on silloin vaikeaa kun kaikki solmussa ja varsinkin mieli/psyyke.

        Kun ihminen kokee jatkuvasti epäonnistumisia niin kyllähän se syö itseluottamusta kun sitä ei ole edes alunperin ollut edes.Miten pystyy kuvitella että mikään muuttuu kun epäonnistumisia tulee yksi toisensa perää .Sä olet epäonnistumisen kierteessä. ja se vaan kasvaa kun sä et edes saavuta omia tavoitteita ,puhumattakaan yhteiskunnan asettamista tavoitteista ja vaatimuksista. Se tunne kun sä et edes saavuta niitä pieniäkään tavoitteita esim että tänään en itke .ja kun sä et pysty edes siihen niin tulee pettymys itseensä ja toivottumuus.Ajatus siitä että miten mä pystyn yhteiskunnan työelämän vaatimuksiin kun mä en edes pysty saavuttaa mun omia henkilökohtaisia tavoitteita jotka on kaukana työelämän vaatimuksista..

        Mä odotan niin seuraavaa tapaamista hoitajan kaa että mä pääsen kertoo hänelle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan samoja ajatuksia. Mä olen ollut suorittaja aina . Vähän toiminut robotin lailla. Sä teet mitä toiset käskee. Et kuuntele itseäsi ja mitä itse tarvitset. No se on silloin vaikeaa kun kaikki solmussa ja varsinkin mieli/psyyke.

        Kun ihminen kokee jatkuvasti epäonnistumisia niin kyllähän se syö itseluottamusta kun sitä ei ole edes alunperin ollut edes.Miten pystyy kuvitella että mikään muuttuu kun epäonnistumisia tulee yksi toisensa perää .Sä olet epäonnistumisen kierteessä. ja se vaan kasvaa kun sä et edes saavuta omia tavoitteita ,puhumattakaan yhteiskunnan asettamista tavoitteista ja vaatimuksista. Se tunne kun sä et edes saavuta niitä pieniäkään tavoitteita esim että tänään en itke .ja kun sä et pysty edes siihen niin tulee pettymys itseensä ja toivottumuus.Ajatus siitä että miten mä pystyn yhteiskunnan työelämän vaatimuksiin kun mä en edes pysty saavuttaa mun omia henkilökohtaisia tavoitteita jotka on kaukana työelämän vaatimuksista..

        Mä odotan niin seuraavaa tapaamista hoitajan kaa että mä pääsen kertoo hänelle

        Tosta ylpistymisestä sen verran. Että en minäkään halua mutta terve itsetunto ja arvostus on ihan ok juttu. Mä sanoin tänään mun ystävälle että mä olen ihan sama ihminen kuin aikasemmin mutta mun oma käsitys itsestäni on muuttunut. Se ei muuta sitä miten mä kohtelen muita. Se muutos koskee minäkäsitystä . Ei se kiltteys ja herkkyys ole kadonneet ja empatia. On paljon helpompi sietää normaaleja elämän vastoinkäymisiä ilman että se ahdistus jää päälle.

        Mun mielestä ihmisellä saa olla inhimillisiä tunteita. Tossa vähän aikaa sitten oli juttua että eläkkeensaajan asumistukea leikataan ja jopa voidaan harkita ettei sitä makseta ollenkaan. ja sitten mainittiin että ihmisille on voitu jopa 10 vuotta maksaa eläkkeensaajan asumistukea. Tää ajatus pöyristytti mua. Ton voi kokea siten että työkyvyttömyseläkeellä olevia syylistetäään työkyvyttömyydestä. Joillekin kelan tuet on ainoa tulojen lähde. Ja jos sulta viedään asumistuki niin se on monen sadan euron menetys tuloihin. Työkyvyttömyyseläkkeellä on myös ihan samoja menoja kuin työssä käyvällä.

        itselläni alkoi vaikeudet kun opiskelut oli loppusuoralla 26 vuotta sitten. Mä en usko että olen ollut ainoa nuori joka ei ajattele mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja kun siihen lisää sen että tiedostaa ettei kykene täyttää yhteiskunnan/työelämän vaatimuksia niin se henkinen paine kasvaa. Omalla kohdalla mä vaan tiesin etten ole valmis. Ja mulla alkoi siitä suorittamisen kierre. Mä missään välissä pysähtynyt vaan paahdoin eteenpäin. Paniikissa sitä etsii uloskäyntiä ilman että sä löydät sitä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen palkannut useita täsmätyökykyisiä työntekijöitä ja sillä kokemuksella uskallan sanoa, että tärkein on se ihmisen motivaatio siihen työhön mitä tekee.

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.

        Eli sinusta olen siis laiska koska minulla on kaksi ammattitutkintoa. Sen jälkeen kävin 7 vuoden aikana kuntouttavassa työtoiminnassa ,lukuisissa työvoimakoulutuksissa,työkokeilussa ja tämä kertoo ettei ole ollut yritystä. Jos se on sinun mielipiteesi. Sinä olet löytänyt sitten sosiaalialalle sellaisia henkilöitä töihin jotka pystyy asiakaspalvelutyöhön ja pystyy myös kirjallisia työtehtäviä tekemään. Sinä olet löytänyt henkilöitä jotka osaavat tehdä raportteja . Hienoa heidän kannalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen palkannut useita täsmätyökykyisiä työntekijöitä ja sillä kokemuksella uskallan sanoa, että tärkein on se ihmisen motivaatio siihen työhön mitä tekee.

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.

        Onko sulla antaa vinkkejä asiakspalveluun ja kirjallisiin työtehtäviin ja miten heidän masennus ja ahdistuneisuushäiriö on huomiooitu työtehtävissä ja missä sosiaalialan työtehtävissä he ovat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen palkannut useita täsmätyökykyisiä työntekijöitä ja sillä kokemuksella uskallan sanoa, että tärkein on se ihmisen motivaatio siihen työhön mitä tekee.

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.

        Toi on ihan eri juttu kuin työhönosoitus jossa sulla ei ole mahdollisuus kieltäytyä,koska sä joudut karenssiin muuten


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sinusta olen siis laiska koska minulla on kaksi ammattitutkintoa. Sen jälkeen kävin 7 vuoden aikana kuntouttavassa työtoiminnassa ,lukuisissa työvoimakoulutuksissa,työkokeilussa ja tämä kertoo ettei ole ollut yritystä. Jos se on sinun mielipiteesi. Sinä olet löytänyt sitten sosiaalialalle sellaisia henkilöitä töihin jotka pystyy asiakaspalvelutyöhön ja pystyy myös kirjallisia työtehtäviä tekemään. Sinä olet löytänyt henkilöitä jotka osaavat tehdä raportteja . Hienoa heidän kannalta.

        Onkohan ongelmasi siinä, että alat kaikesta syyttämään itseäsi ?
        Kun joku täällä kommentoi yleisesti, ei se tarkoita, että kommentti koskisi juuri sinua.
        Kaikesta ei kannata ottaa itseensä, se ei tee millään tavalla hyvää omalle mielenterveydelle.
        Ja miksi kaikki johtuisi juuri sinusta, miksi kaikki syyttäisivät vain sinua ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toi on ihan eri juttu kuin työhönosoitus jossa sulla ei ole mahdollisuus kieltäytyä,koska sä joudut karenssiin muuten

        Jos tulee työhön osoitus, ainahan voi käydä haastattelussa, jos pyytävät.
        Mutta tekee siellä työnantajalle selväksi, ettei ole siihen työhön kykeneväinen, niin tuskin ne silloin ottavat töihin. Eikä silloin tule karenssia. Se ei ole silloin hakijan vika, ettei pääse töihin, ainakin on yrittänyt, koska on pyydetty/käsketty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan ongelmasi siinä, että alat kaikesta syyttämään itseäsi ?
        Kun joku täällä kommentoi yleisesti, ei se tarkoita, että kommentti koskisi juuri sinua.
        Kaikesta ei kannata ottaa itseensä, se ei tee millään tavalla hyvää omalle mielenterveydelle.
        Ja miksi kaikki johtuisi juuri sinusta, miksi kaikki syyttäisivät vain sinua ?

        Miksi hän alkaa puhumaan motivaatiosta kun kyse ei ole motivaatiosta. Jos hänellä on töissä ihmisiä joilla on kehityksellinen kielihäiriö niin minua kiinnostaa miten he ovat hoitaneet työtehtävät johon kuuluu raporttien kirjoittaminen ja kirjalliset työtehtävät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan ongelmasi siinä, että alat kaikesta syyttämään itseäsi ?
        Kun joku täällä kommentoi yleisesti, ei se tarkoita, että kommentti koskisi juuri sinua.
        Kaikesta ei kannata ottaa itseensä, se ei tee millään tavalla hyvää omalle mielenterveydelle.
        Ja miksi kaikki johtuisi juuri sinusta, miksi kaikki syyttäisivät vain sinua ?

        Kerro mulle miten motivaatio liittyy kehitykselliseen kielihäiriöön. Kiinnostaa kuulla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen palkannut useita täsmätyökykyisiä työntekijöitä ja sillä kokemuksella uskallan sanoa, että tärkein on se ihmisen motivaatio siihen työhön mitä tekee.

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.

        Millä alalla työskentelet?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi hän alkaa puhumaan motivaatiosta kun kyse ei ole motivaatiosta. Jos hänellä on töissä ihmisiä joilla on kehityksellinen kielihäiriö niin minua kiinnostaa miten he ovat hoitaneet työtehtävät johon kuuluu raporttien kirjoittaminen ja kirjalliset työtehtävät.

        Kaikkeahan saa kysyä, ja hyväkin niin.
        Mutta jos heti aletaan selittämään, että toinen syyllistää " eli sinusta olen siis..." ,vaikka kukaan ei edes syyllistä ketään, tuollainen on turha ajattelutapa, se saa vain pahan olon aikaan.
        Tuskin tuossa oli edes tarkoitus puhua juuri sinun motivaatiostasi. Sinulla voi hyvinkin olla motivaatio korkeallakin, eihän sitä täällä kukaan voi tietää.
        Mutta toki, jos ja kun asiat kiinnostaa, niin aina kannattaa kysyä, ja ottaa selvää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan ongelmasi siinä, että alat kaikesta syyttämään itseäsi ?
        Kun joku täällä kommentoi yleisesti, ei se tarkoita, että kommentti koskisi juuri sinua.
        Kaikesta ei kannata ottaa itseensä, se ei tee millään tavalla hyvää omalle mielenterveydelle.
        Ja miksi kaikki johtuisi juuri sinusta, miksi kaikki syyttäisivät vain sinua ?

        Niin motivaatio ei liity tuohon kielihäiriöön ja hän puhui motivaation puutteesta .

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen palkannut useita täsmätyökykyisiä työntekijöitä ja sillä kokemuksella uskallan sanoa, että tärkein on se ihmisen motivaatio siihen työhön mitä tekee.

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.

        Kehityksellinen kielihäiriö (dysfasia) on aivojen kehityksestä johtuva neurologinen häiriö, joka ei liity laiskuuteen, vaan on todellinen kielellinen vaikeus. Häiriöön voi liittyä vaikeuksia puheen ja kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa, ja siihen voi kytkeytyä myös muita kehityksellisiä ongelmia, kuten motorisia, sosiaalisia ja tarkkaavuuteen liittyviä haasteita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin motivaatio ei liity tuohon kielihäiriöön ja hän puhui motivaation puutteesta .

        Ihminen jolla on se innostus ja motivaatio, niin hän kyllä opettelee sen asian johon on motivoitunut ja tulee hyväksi siinä.

        Jos se motivaatio on vain selittelemään, niin sitten hän on hyvä vain selittelyssä.

        Ihminen, jolla voi olla vaikeuksia tehdä joitain asioita, voi olla hyvinkin kiinnostunut ja innostunut jostain tekemisestä, vaikka jopa tietäisi omat rajoitteet, ja sen ettei välttämättä pysty juuri sitä asiaa tekemään.
        Silloin ei paljon motivaatiot auta, vaikka sitä olisi kuinka paljon.
        Tosin yleensä ihminen innostuu tekemään sellaista, mihin pystyy mahdollisista rajoitteistaan huolimatta. Ja silloinhan motivaatiosta ei ole muuta kuin hyötyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkeahan saa kysyä, ja hyväkin niin.
        Mutta jos heti aletaan selittämään, että toinen syyllistää " eli sinusta olen siis..." ,vaikka kukaan ei edes syyllistä ketään, tuollainen on turha ajattelutapa, se saa vain pahan olon aikaan.
        Tuskin tuossa oli edes tarkoitus puhua juuri sinun motivaatiostasi. Sinulla voi hyvinkin olla motivaatio korkeallakin, eihän sitä täällä kukaan voi tietää.
        Mutta toki, jos ja kun asiat kiinnostaa, niin aina kannattaa kysyä, ja ottaa selvää.

        Jos haluu kirjoittaa yleisesti niin sitten voi kommentoida tuonne alas ja kertoa mihin haluu kommentoida.Tämäkäään ei ollut sinulle kuhan nyt tähän väliin kirjottelen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen, jolla voi olla vaikeuksia tehdä joitain asioita, voi olla hyvinkin kiinnostunut ja innostunut jostain tekemisestä, vaikka jopa tietäisi omat rajoitteet, ja sen ettei välttämättä pysty juuri sitä asiaa tekemään.
        Silloin ei paljon motivaatiot auta, vaikka sitä olisi kuinka paljon.
        Tosin yleensä ihminen innostuu tekemään sellaista, mihin pystyy mahdollisista rajoitteistaan huolimatta. Ja silloinhan motivaatiosta ei ole muuta kuin hyötyä.

        Kiitos . sinä ymmärrät mistä on kyse. Se on vaan tosiasia että 70-luvulla oli asiat toisin ja 80 luvun alussa koulujärjestelmä oli toisenlainen kuin nykyään.ja sekin on tosiasia ettei 70-luvulla terveydenhuollossa ollut sähköistä järjestelmää kuten nykyään on esim kanta. Lääkärinlausunnot kirjoitettiin kirjoituskoneella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ainakaan minun kokemuksieni mukaan. Eikä ainakaan julkisella puolella. Siellä vähät piitataan siitä, mitä vastaanotolle tulevalle ihmiselle on elämänsä aikana tapahtunut. Ne kokemukset, mitä minulle ennätti tulla suurinpiirtein 20 vuoden aikana, niin kertaakaan ei kukaan kysynyt, että mitä sinulle on tapahtunut elämän aikana.

        Enemmän ne kysymykset oli tyyliin: "Onko harhoja?", "Nukutko hyvin?" ja lähinnä utvittiin, että onko harhaisia ajatuksia ja näkö ja kuuloharhoja.

        Ja se, mitä avopuolella tapahtui, niin aika pitkälti smalltalktyylistä juttelemista. Että mitä teet päivisin, ja otatko lääkkeesi? Nämä on ne, mitkä minulle jäi erittäin hyvin mieleen. Ei siellä kyselty yhtään mitään elämässä tapahtuneita asioita. Voihan se johtua eri alueista, ihmisistä, siitäkin, että työntekijä pääsee ja saa palkan helpomalla, ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä tuhlata energiaa. Ainakin itselleni tuli se kuva, että se ainoa päämäärä oli varmistaa, että potilas käyttää lääkkeitään ja tarkkailla vointia, että muuttuuko se.

        Itse asiassa, kun tässä luin jonkin iltapäivälehden artikkelin jostakin huumenuoresta, joka oli odottanut hoitoon pääsyä ja hän oli sitten ilmeisesti äidilleen todennut, että häntä ei edes haluta auttaa päihdetaustan takia, niin vähän samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin. Ihmisiä arvotetaan aika tavalla ja liikaa terveydenhuoltosysteemissä, oli se sitten mikä tahansa puoli ja osasto. Lääkärin ja hoitajien valoissa varmaan on varmaan sellainen kohta, jossa vannotaan ja vakuutetaan, että hoidetaan, tutkitaan ja kohdellaan potilaita asemasta ja mistä tahansa riippumatta. Silti se ei oikeasti välttämättä tässä reaalimaailmassa toteudu. Kyllä tässä maassa on aika paljon eriarvoista kohtelua. Se voi tapahtua ihan mistä tahansa syystä. Sosioekonomisesta, koulutuksesta ja diagnooseista lähtien. Etenkin mt-diagnoosit vaikuttavat hyvin paljon kohteluun ja asenteellisuuteen. Tämän koko viimeisten 20- 30 vuoden aikana on tapahtunut paljon ihmisoikeusrikoksia, vaikka niitä ei myönnetä, eikä tule julkisuuteenkaan.

        Siitäkin on voinut tulla sellainen kuva, että alalla toimivat toimisivat vannomiensa valojen mukaisesti. Mutta näinhän se ei aina mene.

        Anteeksi, että joudun tylyttämään, mutta jos ihminen ei kahdessakymmenessä vuodessa saa suunvuoroa, niin silloin vähän mitettiä että mitä itsekkin olisi voinut tehdä toisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tulee työhön osoitus, ainahan voi käydä haastattelussa, jos pyytävät.
        Mutta tekee siellä työnantajalle selväksi, ettei ole siihen työhön kykeneväinen, niin tuskin ne silloin ottavat töihin. Eikä silloin tule karenssia. Se ei ole silloin hakijan vika, ettei pääse töihin, ainakin on yrittänyt, koska on pyydetty/käsketty.

        Niin mutta kun eivät pyytäneet vaan kutsuivat töihin. Minulla ei ollut silloin diagnoosia. Minä sain sen vasta kun minut oli irtisanottu. Työsuhteen lopettamista on perusteltu sairaudella josta minulla ei ollut vielä diagnoosia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sulla antaa vinkkejä asiakspalveluun ja kirjallisiin työtehtäviin ja miten heidän masennus ja ahdistuneisuushäiriö on huomiooitu työtehtävissä ja missä sosiaalialan työtehtävissä he ovat?

        Tässä varmaan pitää kerrata, että mitä se täsmätyökyky on.
        Se lähtee siitä ideasta, että kaikki ihmiset eivät voi olla superhessuja jotka pystyvät kaikkeen. Vaan jokainen meistä on enemmän tai vähemmän täsmätyökykysiä.

        Eli hyvä johtaja ei kuvittelekkaan tekevänsä kaikkia asioita itse paremmin kuin alaisensa, vaan hänen täsmätyökykä on se, että hän osaa palkata kuhunkin tehtävään "täsmällisemmän" työntekijän.

        Se on tietysti oma hankaluutensa, että sekä työnantajan että työntekijän tarpeet kohtaavat. Kaikilla työnantajilla ei välttämättä ole antaa tehtävää, missä ei tarvitse tehdä asiakaspalvelua, tai kirjaamista, mutta maailma on siltikkin pullollaan ammatteja ja työtehtäviä missä kyseisiä taitoja ei tarvita.

        Niitä tapoja miten sitä työtä voi räätälöidä on niin monta, etten tässä rupea niitä luettelemaan. On kuitenkin osa-aika eläkettä, tai mahdollisuuksia tehdä työtä työkyvyttömyyseläkkeen päälle, jolla itse asiassa voi tuplata takuueläkkeen, samalla kun käy tekemässä itselleen mahdollisia hommia.

        Siinä vaiheessa mitataan ne asenteen ja motivaatiot, vaikka työkyky ei olisikaan täydellinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sinusta olen siis laiska koska minulla on kaksi ammattitutkintoa. Sen jälkeen kävin 7 vuoden aikana kuntouttavassa työtoiminnassa ,lukuisissa työvoimakoulutuksissa,työkokeilussa ja tämä kertoo ettei ole ollut yritystä. Jos se on sinun mielipiteesi. Sinä olet löytänyt sitten sosiaalialalle sellaisia henkilöitä töihin jotka pystyy asiakaspalvelutyöhön ja pystyy myös kirjallisia työtehtäviä tekemään. Sinä olet löytänyt henkilöitä jotka osaavat tehdä raportteja . Hienoa heidän kannalta.

        Sen vähän mitä minä ammattitutkinnoista tiedän, niin koulussa opettajat kyllä aika hyvin opettaa ja viimekädessä kertoo opiskelijalle, että on tullut väärälle alalle, jos joku alan olennainen työtehtävä ei onnistu.

        Ilkeästi sanottuna, jos sen koulun on lässyttämällä päässyt läpi, niin miksi se sama ei sitten toimi työelämässä?

        Tästä päästään takaisin siihen, mitä jo ajoin takaa, että meillä suomalaisessa yhteiskunnassa on aivan liian paljon palvottu sitä koulun tuottamaa substanssi osaamista, joka tarjoaa kyllä teknisen taidon, mutta ei sitä motivaatiota, kun taas motivoitunut ihminen kyllä hankkii ne työssään tarvitsemansa substanssi taidot.

        Tietysti työkyky voi muuttua koulujen aikana, tai heti sen jälkeen, mutta sittenkin voi miettiä, että onko olemassa mitään muuta työtä kuin sosiaaliala, asiakspalvelu tai kirjallisest tehtävät? Tai voiko hyväksyä sen että sen työkyvyn muutoksen taustalla ei olekkaan se dysfasia, minkä kanssa on ne koulut kuitenkin kolunnut läpi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä alalla työskentelet?

        Minulla on yksi mikro yritys ja kaksi pientä yritystä, joissa istun puheenjohtajana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä varmaan pitää kerrata, että mitä se täsmätyökyky on.
        Se lähtee siitä ideasta, että kaikki ihmiset eivät voi olla superhessuja jotka pystyvät kaikkeen. Vaan jokainen meistä on enemmän tai vähemmän täsmätyökykysiä.

        Eli hyvä johtaja ei kuvittelekkaan tekevänsä kaikkia asioita itse paremmin kuin alaisensa, vaan hänen täsmätyökykä on se, että hän osaa palkata kuhunkin tehtävään "täsmällisemmän" työntekijän.

        Se on tietysti oma hankaluutensa, että sekä työnantajan että työntekijän tarpeet kohtaavat. Kaikilla työnantajilla ei välttämättä ole antaa tehtävää, missä ei tarvitse tehdä asiakaspalvelua, tai kirjaamista, mutta maailma on siltikkin pullollaan ammatteja ja työtehtäviä missä kyseisiä taitoja ei tarvita.

        Niitä tapoja miten sitä työtä voi räätälöidä on niin monta, etten tässä rupea niitä luettelemaan. On kuitenkin osa-aika eläkettä, tai mahdollisuuksia tehdä työtä työkyvyttömyyseläkkeen päälle, jolla itse asiassa voi tuplata takuueläkkeen, samalla kun käy tekemässä itselleen mahdollisia hommia.

        Siinä vaiheessa mitataan ne asenteen ja motivaatiot, vaikka työkyky ei olisikaan täydellinen.

        Masentuneella voi motivaatioon vaikuttaa sekin, jos joku työ ei onnistu, niin saattaa alkaa ajattelemaan, että ei minusta ole mihinkään, en osaa mitään, en pysty. Ja sitten ei kiinnosta mikään työ, vaikka jotain saattaisi kyetäkin tekemään.
        Taustalla voi olla masennusta, ja se laskee sitä motivaatiota.
        Eihän masentuneet muutenkaan jaksa eikä heitä huvita tehdä aina oikeastaan mitään.
        Mikä sitten on masennusta, mikä motivaation puutetta, mutta toisiinsa nekin liittyvät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro mulle miten motivaatio liittyy kehitykselliseen kielihäiriöön. Kiinnostaa kuulla

        Motivaatio liittyy kaikkeen siihen, miten ihminen itse keksii "kiertoteitä" kompensoida jonkun asian.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on yksi mikro yritys ja kaksi pientä yritystä, joissa istun puheenjohtajana.

        ja mitä sun nää työntekijät tekee joilla on kehityksellinen kielihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masentuneella voi motivaatioon vaikuttaa sekin, jos joku työ ei onnistu, niin saattaa alkaa ajattelemaan, että ei minusta ole mihinkään, en osaa mitään, en pysty. Ja sitten ei kiinnosta mikään työ, vaikka jotain saattaisi kyetäkin tekemään.
        Taustalla voi olla masennusta, ja se laskee sitä motivaatiota.
        Eihän masentuneet muutenkaan jaksa eikä heitä huvita tehdä aina oikeastaan mitään.
        Mikä sitten on masennusta, mikä motivaation puutetta, mutta toisiinsa nekin liittyvät.

        Mitä sä teet kun sä käynyt kaikki työkkärin koulutukset ja toimenpiteet läpi jotka soveltu mulle ja mitä mulle tarjottiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Motivaatio liittyy kaikkeen siihen, miten ihminen itse keksii "kiertoteitä" kompensoida jonkun asian.

        Kerrataan vielä jos sä olet käynyt kaikki työkkärin koulutukset ja toimenpiteet läpi niin susta on kyse on motivaation puutteesta koska sulle ei voida enää tarjota mitään koska mä olen käynyt ne läpi jo


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Motivaatio liittyy kaikkeen siihen, miten ihminen itse keksii "kiertoteitä" kompensoida jonkun asian.

        kerrotaan nyt että mulle selvis vasta tänä vuonna että mulla on ollut kehityksellinen kielihäiriö niin miten hitossa mä oon muka selitellyt sillä mitään


    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Yksi viesti häneltä ja ottaisin takaisin

      Mutta ei sitä tule. Ja ehkä parempi niin, tein jo valintani. En saanut häneltä tarpeeksi, kaikki muu meni minun edelle j
      Ikävä
      72
      4672
    2. Sä olet epävakaa

      tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all
      Ikävä
      54
      2537
    3. Mieti miten paljon yritin

      Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔
      Ikävä
      62
      2150
    4. Sovitaanko ja halataanko?

      Pyydetään toisiltamme anteeksi...❤️
      Ikävä
      74
      1350
    5. En ikinä koskaan

      En tule ikinä hyväksymään!
      Tunteet
      77
      1163
    6. Helena Ahti-Hallberg laukoo suorat sanat - Tämä voi olla ongelma uudella TTK kaudella: "Jos on..."

      Helena Ahti-Hallberg - tuo upea ja vaativa TTK-tuomari! Tanssii Tähtien Kanssa suosikkiohjelma starttaa syksyn iloksi ja
      Tanssii tähtien kanssa
      22
      1150
    7. Olen selvästi rikki

      Narsistiset ihmiset jotenkin koukuttaa minut.
      Ikävä
      32
      1102
    8. Ihmisen todellinen tarkoitus, dharma on tehdä tietoinen valinta toimia muiden hyväksi.

      Tällä polulla ei ole tappioita eikä häviöitä. Vaikka ihminen ei pääsisi tällä polulla loppuun asti, hän ei menetä mitä
      Hindulaisuus
      417
      1014
    9. Olisin vain n.ssinut sua kerran

      Mutta ei kelvannut.
      Ikävä
      74
      919
    10. Millaisen sormuksen nainen haluat

      Kun mennään naimisiin? 💍
      Ikävä
      64
      808
    Aihe