Kemijärven alkutarina

Kauan sitten, Orionin sumun sydämessä, oli ihmisten ensimmäinen suuri siirtokunta. Se oli lämmin, värikäs ja täynnä jättiläisiä kaasupilviä, jotka näyttivät taivaallisilta hattarapilviltä. Siellä elettiin rauhassa ja rakennettiin avaruuslaivoja samaan tahtiin kuin täällä rakennetaan kesämökkejä.

Eräänä päivänä lähti liikkeelle Paratiisi-lippulaiva, tuhansia ihmisiä kyydissään, kohti uutta kotimaailmaa. Tunnelma oli korkealla: puutarhabiomit kukoistivat, tekoaurinko paistoi ja karaokeareenalla joku lauloi “Satumaa” kymmenettä kertaa.

Mutta avaruus on arvaamaton. Navigointivirhe ja meteorisade tekivät lopun unelmasta. Kun laiva saapui aurinkokuntaan, se joutui hallitsemattomaan syöksyyn.

Kaikki muut tuhannet matkustajat menehtyivät — paitsi kaksi. Heidän nimensä olivat Aatami ja Eeva. Pelastuskapseli putosi alas jäätyneelle vesialueelle, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kemijärvi.

Ensimmäiset päivät olivat täynnä hämmennystä. Orionin sumussa he olivat tottuneet +23°C lämpötilaan ja pehmeään kaasuilmaan — nyt he joutuivat kohtaamaan -35°C pakkasta ja lumen, jota oli kaikkialla. Aatami yritti ensin rakentaa talon pelkästä lumesta, mutta se suli sisältäpäin, koska Eeva oli laittanut kamiinan keskelle.

Koska he olivat ainoat ihmiset koko planeetalla, heidän oli aloitettava ihmiskunta uudestaan. Lapset saivat lapsia, lastenlapset saivat lapsia keskenään. Siitä syntyi vanha Lapin sanonta: “Serkku on herkumpi.”

Vuosisatoja myöhemmin Orionin sumun tarina eli yhä. Vanhojen lappilaisten mukaan, jos istut revontulten alla hiljaa, voit vielä kuulla kaukaa huminan — avaruusaluksen viimeisen moottorin äänen — ja sen, kuinka Aatami murahtaa:

“Ei olis pitänyt luottaa kepulaisiin lentäjiin.”