Hirvasporot pois keskustasta

Olen kerran Lokassa joutunut moisen hyökkäyksen kohteeksi. Kaivoin kylläkin vähän verta nenästä kun auto oli vieressä. Kävelin kohti. Päällehän se tuli vauhdilla mutta kerkesin autoon pakoon

Liekkö nuo poikamiesporot on niin vaarallisia? Eihän niillä ole haaremia puolustettavana.

Porojen vihaajat muuttakoon pois!

Marjutin kisuroin ei sitte kajota.

TEKOÄLYN KIRJOITTAMA TARINA; AIHE POROT UIMARANNALLA

Tarina suuttumuksesta, sovusta ja ymmärryksestä

Olipa kerran Kemijärven kaupungissa asuva katkera ja vihainen vuokra-talossa asuva köyhä ihminen, jota harmitti usein se, että rikkaat poronhoitajat näyttivät nauttivan elämästään ja työtoveruudestaan, kun hän itse tunsi jäävänsä ulkopuoliseksi. Eräänä kuumana kesäpäivänä hän päätti lähteä Pöyliöjärven uimarannalle vilvoittelemaan ja virkistymään.

Kun köyhä ihminen pääsi rantaan, hän huomasi jotakin, mikä sai hänen mielensä kuohumaan: porot olivat kulkeneet pitkin hiekkarantaa ja jättäneet jälkeensä sekä sorkanpainalluksia että kasoja, joista hän ei pitänyt yhtään. Häntä ärsytti suunnattomasti, että porot saivat mellastaa rannalla kuin kotonaan, eikä hän voinut nauttia päivästä niin kuin oli toivonut.

Suuttumus kasvoi niin suureksi, että hän alkoi tiuskimaan ja mutisemaan itsekseen kovaan ääneen. Lopulta hän päästi ilmoille kiukkunsa poromiehiä kohtaan, joita piti vastuullisina tilanteesta: "Miksi teidän poronne saavat sotkea meidän uimarannan? Jos eivät pysy poissa, vielä joku päivä teen jotakin, mistä ei hyvä seuraa!"

Poromiehet kuulivat hänen sanansa ja katselivat häntä pitkään, mutta eivät vastanneet. Veden äärellä istuessaan hän alkoi vähitellen rauhoittua. Hän katsoi porojen rauhallista askellusta ja muisteli, että porot ovat vaeltaneet Kemijärven maisemissa jo vuosisatoja ennen kuin ihmiset rakensivat taloja. Hän ymmärsi, että porot eivät tulleet rannalle ilkeyttään, vaan koska se oli osa niiden kotia.

Hän mietti myös, kuinka porotalous oli tärkeä osa Kemijärveä ja toi työtä ja elinvoimaa monelle perheelle, myös heidän omassa yhteisössään. Hän tunsi pienen piston sydämessään ja tajusi, että oli ollut epäoikeudenmukainen ja antanut kateuden sekä suuttumuksen viedä mukanaan. Hän oli laiska, mutta poromiehet tekivät kovaa työtä. He olivat ansainneet rikkautensa.

Niinpä hän rohkaisi mielensä ja käveli poromiesten luo. Hän pyysi anteeksi sanojaan ja kertoi, kuinka harmistuneeksi ja kateelliseksi oli tuntenut itsensä. Poromiehet kuuntelivat häntä ystävällisesti, nyökkäsivät ja kertoivat hekin, että joskus harmitus kuuluu elämään, mutta siitäkin voi oppia.

Lopulta kaikki nauroivat yhdessä porojen touhuille. Rannalle jäi jälkiä, mutta myös uusi ymmärrys ja ystävyys siitä, kuinka tärkeää on kuunnella, pyytää anteeksi ja antaa toisille anteeksi. Siitä lähtien Kemijärven rannalla tunnelma oli paljon lämpimämpi, ja kaikki mahtuivat sinne yhdessä – niin ihmiset kuin porotkin.
Sadun opetus: Joskus suuttumus saa meidät sanomaan asioita, joita kadumme. On kuitenkin rohkeaa pyytää anteeksi ja yrittää ymmärtää toisia. Ystävyys ja sovinto tekevät elämästä paljon kauniimpaa. Rikkaiden poromiesten kadehtiminen ei tuo hyvää.

Poromiehet teke peeärrä ammatilleen?! Meniköhän tämäkin yritys persiilleen, taas!
Lakihan on laki ja tavan ihmiset sitä noudattaa.