Olihan samaa tapahtunut aiemminkin. Tunsin pientä kihelmöintiä alakerrassa ajatellessani Veraa. Aluksi vain pientä vilkastumista herkässä elimessä. Koska olin yksin kotona, annoin käteni liukua löysän urheilushortsin päälle. Vähitellen käteni hivuttautui shortsien ja boksereiden alle, ja aloin hivellä eloon heräävää penistäni lyhyin, mutta säännöllisin vedoin. Tunsin, kuinka kaluni alkoi kasvaa ja saavuttaa todellisen mittansa.
Minua ei ollut armoitettu suuren suurella mahtielimellä, sellainen keskikokoinen kaluni on, mutta sillä olin vuosien varrella tyydyttänyt muutamia naisia. Ymmärtääkseni niin, että molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä. Nyt olin 45-vuotias, hyvässä keski-iässä, ja nuoruuden hurjat seikkailut, jos niitä sellaisiksi nyt voi kutsua, olivat taakse jäänyttä elämää. Muutaman pidemmän suhteen jälkeen olin ollut jo useamman vuoden ilman suhdetta, ja se kieltämättä kalvoi mieltäni. Monen muun keski-ikäisen sinkun tapaan jouduin tyytymään omaan apuun, kun masturboin säännöllisesti samalla unelmoiden päivän aikana näkemistäni naisista. Viime aikoina unelmointini kohde oli kuitenkin vakiintunut Veraksi. Muutos oli tapahtunut ikään kuin varkain, lähes huomaamatta, ja kaikki muut naiset olivat jääneet Veran varjoon.
Tänään olin hyvin tietoinen, että minun pitäisi pian lähteä töihin. Kelloa katsottuani totesin parhaaksi keskeyttää aloittamani masturboinnin, koska muuten tulisi kiire puhdistautumisen ja vaatteiden vaihdon kanssa. Helppoa keskeyttäminen ei ollut, elimeni ei tuntunut heti taipuvan järjen käskyyn – etenkin, kun tiesin, että töissä näkisin myös Veran. Toisaalta mieleen pälkähti ajatus, että ehkä pitäisi sittenkin niin sanotusti vetää kuivat ennen lähtöä, jotta Veran nähdessäni kihelmöinti ei alkaisi. Sitä oli aiemmin tapahtunut, vaikkei huomattavasti. Lopulta kaluni alkoi rauhoittua ja laskeutua lepotilaan.
Muistan, kuinka näin Veran ensimmäisen kerran. Hän oli ilmoittautunut kurssilleni, jota pidin paikallisessa kansalaisopistossa. Kurssi oli alussa täynnä, yli 40 osallistujaa, mutta muutaman viikon jälkeen osa aloittaneista jäi pois. Ilmiö oli normaali, eikä riippunut opettajasta. Kansalaisopistossa monien motivaatio ei kestä muutamaa viikkoa pidempään, kun uuden omaksuminen ei tapahdukaan taikatemppuna, vaan pitää tehdä työtä ja ponnistella. Vera ei ollut luovuttanut, vaan osallistui koko syksyn säännöllisesti.
Kurssin alkaessa syyskuun alussa sää oli lämmin. Todellinen intiaanikesä. Siksi ensimmäisellä kurssikerralla monet osallistujat olivat kesävaatteissa, etenkin nuoremmat naiset shortseissa, kesäleningeissä tai lyhyissä hameissa, monet miehet taas shortseissa ja T-paidoissa. Yläosana joillakin naisilla oli joko toppi tai leningin anteliaan avoin yläosa, joka tarjosi viehättävän näkymän uneksittaviin rintavarustuksiin pienistä nöpöttävistä rinnoista isompiin etumuksiin, jotka levittäytyivät viettelevästi katsojan näkökenttään.
Suoraan ja röyhkeästi opettajan ei pidä auvoisia näkymiä katsastella. Etenkin lähellä olevan henkilön kanssa katsekontakti on pidettävä silmiin ja kasvoihin, ei missään tapauksessa esimerkiksi rintoihin, koska se voitaisiin tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Tämän olin työurani aikana sisäistänyt hyvin. Toisaalta luokan edestä oppilaita silmäillessä ja samalla puhuessa kukaan tuskin pystyy sanomaan, missä opettajan katse ehkä hieman pidempään viipyilee.
Avautuupa opettajan näkövinkkelistä joskus tahattomia tai kenties jopa tarkoituksellisiakin näkymiä. Kaikki eivät tule ajatelleeksi, että pulpettien etuosassa ei välttämättä ole näköestettä. Niinpä hameessa hieman rennommin jalat levällään istuvan naisen hameen alle voi opettajalle avautua suora näkymä. Muistan kuinka kymmenkunta vuotta sitten kurssillani oli eräs nuori nainen, joka säännöllisesti istui siten, että hänen hameensa alle näkyi jopa perille asti. Hän istui opettajasta katsottuna melko takana, ikkunan vieressä, ei suinkaan eturivissä, kuten tarkoituksellisesti mielistelevä saattaisi tehdä. Siksi näkymä oli hyvä. Koska hän ei sen paremmin eleillään, ilmeillään tai olemuksellaan näyttänyt mitenkään flirttailevan, päättelin, että hänellä nyt vain on joidenkin naisten tapaan käytäntönä istua rennosti enempää ajattelematta. Vaan enpä ottanut minäkään stressiä siitä, kun lukuvuoden aikana useamman kerran varmistin hänen käyttävän vaaleita pikkupöksyjä mustien sukkahousujen alla. Otin vastaan, mitä eteen annettiin.
Näkymiä Veran sisimpään (1/n)
3
854
Vastaukset
- Anonyymi
Näkymiä Veran sisimpään (2/n)
Kansalaisopiston kursseille osallistuvien ikähaitari on laidasta laitaan, joten mukana oli myös senioreita, joista useimmat pukeutuivat syyskuun lämpimässä säässä ikäpolvensa mukaisesti. Oma kategoriansa muodostavat keski-ikäiset naiset, oman ikäluokkani edustajat. Heissä on monia. jotka pystyvät herättämään keski-ikäisen miehen fantasiat. Nämä naiset ovat myös tietoisia omasta, kokemuksen tuomasta vetovoimastaan. Jotkut saattavat luokassa asettua eturiviin ja siitä käsin mielistellä opettajaa. Tuskin he sen pidemmälle pyrkivätkään. Lisäksi mielistely voi olla niin läpinäkyvää, että se vaivaannuttaa toisia opiskelijoita. Näissä tapauksissa yritän yleensä jollakin tavalla antaa ymmärtää, ettei käytös ole sopivaa. En kuitenkaan koskaan pyri nolaamaan opiskelijaa.
Tuolla ensimmäisellä opintokerralla syyskuun alussa Veralla oli yllään kaunis kesäleninki, jonka helma oli kiehtovasti sen verran polven yläpuolella, että hänen kesän helteissä ruskettuneet, jäntevät säärensä ja näkyvä osa reisiä ilahduttivat hienovaraista katsojaa. Veran vaaleat, hieman selän keskivaiheille ulottuvat hiukset olivat suorat. Hän oli jättänyt ne täysin avoimeksi, joten ne leijuivat aistikkaasti kävellessä. Muistan kuinka Vera tervehti minua iloisesti astuessaan sisään hieman ennen tunnin alkua. Hänellä oli kaunis ääni, sointuva kuin linnunlaulu kesäyössä. Veran kävellessä istumaan luokan keskivaiheille en malttanut olla vaivihkaa silmäilemättä, kuinka kesämekon helmat heilahtelivat askelten tahdissa. Asu ei ollut tiukka, joten hänen takapuolestaan ei piirtynyt tarkempaa kuvaa, mutta arvelin sen olevan yhtä sievä ja sopusuhtainen kuin kantajansa muutkin kehonosat.
Päästyään vapaalle paikalle istumaan Vera laski reppunsa lattialle pulpetin viereen. Sen jälkeen hän kumartui ottamaan repusta jotakin. Ilmeisesti repussa oli muutakin kuin kurssin esittelytekstissä ilmoitettu oppikirja, sillä etsintä kesti jonkin aikaa. Veran ollessa kumartuneena näkökenttääni piirtyi kuva, jossa kesämekon hieman väljä yläosa roikkui alaspäin paljastaen melko suoran näkymän suloisen seireenin etumukseen. Rinnat eivät paljastuneet kokonaan, mutta riittävästi saadakseen mielikuvituksen laukkaamaan. Myönnän yrittäneeni nähdä, käyttikö Vera mahdollisesti rintaliivejä vai nauttisiko hänen sulopovensa vapaana intiaanikesän lämpimästä vireestä. Muutamien metrien etäisyydeltä tarkasteltuna sopusuhtaisen näköiset rinnat näyttivät kumara-asennossa sen verran terhakkailta, että rintaliivejä ei välttämättä tarvittaisi. Varmuutta en asiasta saanut. Silloin en olisi ikinä uskonut, että myöhemmin pääsisin asiaa kysymään Veralta suoraan. Ollessaan yhä kumartuneena repun ylle Vera nosti äkkiä päätään ja katsoi suoraan minua kohti. Sekunnin verran katseemme kohtasivat, mutta se riitti. Nolostuin, ja Vera huomasi sen. Käänsin katseeni pois. Arvasin Veran tajunneen välittömästi, mistä näkymästä olin nauttinut. Tapahtunut hämmensi minua sen verran, että aloitin oppitunnin hieman epävarmasti, mutta pian kokemukseni taas voitti alkukangertelun. En usko toisten opiskelijoiden havainneen tapahtunutta. Tunti sujui kokonaisuutena hyvin.- Anonyymi
Näkymiä Veran sisimpään (3/n)
Viikon päästä toisella opintokerralla jännitin etukäteen, miten Veran kohtaaminen sujuisi. Turhaan, sillä Vera tervehti minua luokkaan astuessaan yhtä rennosti ja iloisesti kuin ensimmäisellä kerralla. Pienen pieni veitikkamainen hymynkare hänen suupielessään tervehdyksen jälkeen tosin sai minut pohtimaan, mitä hänen mielessään mahtoi liikkua. Siitä en pääsisi nyt perille, joten aloitin tunnin jälleen kokemuksen tuomalla varmuudella.
Kokemus ja opettamieni asioiden tuttuus mahdollisti sen, että saatoin opetuksen kärsimättä tehdä havaintoja ympäristöstä. Vastaavassa tilanteessa tuntuu kuin painaisin kytkimestä nauhan päälle, mutta ajatukseni voivat liikkua omissa sfääreissään. Edellisen viikon jälkeen sää oli nopeasti muuttunut, ja syksy ottanut otetta. Poissa olivat kesäiset asut, shortsit ja kevyet leningit. Niin paljon ei kuitenkaan lämpötila ollut laskenut, että kaiken peittävät vaatteet olisivat vallanneet koko tilan. Joillakin naisilla oli päällystakin alla yhä toppi tai melko avokaulainen pusero, kireä paita tai muulla tavalla kevyt asu. Hameet – lyhyetkään – eivät olleet täysin kadonneet, mutta monia edellisen viikon ruskettuneita sääriä ja reisiä peittivät nyt sukkahousut tai myös stay up -sukat, kuten tunnin aikana saatoin havaita erään rokahtavan, arviolta lähempänä neljääkymppiä olevan naisen vaihtaessa huolimattomasti istuma-asentoaan. Asennon vaihto tapahtui kuin hidastetussa filmissä, aivan kuten Sharon Stone teki elokuvassa Basic Instinct – vaiston varassa vuonna 1992. En juuri sillä hetkellä kiinnittänyt katsettani hänen suuntaansa, mutta jotenkin jäi vaikutelma, että mustan, lyhyehkön hameen alla ei välttämättä ollut mitään muuta. Vai oliko se vain yksinäisen keski-ikäisen miehen harhakuvitelma? Yläosassa naisella oli kireä toppi mustan nahkatakin alla. Katsekontaktia naisen kanssa minulla ei ollut koko tunnin aikana, hän vaikutti olevan omissa oloissaan, vaikka kaiketi seurasi opetusta.
Alaraajoja peittävien asusteiden värikirjo ja laatu olivat laidasta laitaan, ja vaikka opiskelijoissa oli myös miehiä, naiset muodostivat noin kolme neljäsosaa osallistujista. Heitä oli luokassa kaiken ikäisiä kolmisenkymmentä. Kaikkien asusteet eivät olleet kovin mairittelevia. Peiliin olisi pitänyt ennen kotoa lähtöä katsoa etenkin erään seniori-ikäisen naisen, jonka yläosa oli eräänlainen verkkopaita, aika paksusta köydenkaltaisesta punonnasta tehty, jonka alta näkyivät paljaat, riippuvat rinnat. Asu oli yksinkertaisesti mauton.
Entä Vera? Hänellä oli yllään jonkinlaisesta skottityyppisestä kankaasta tehty polven yläpuolelle ulottuva hame, jonka alla mustat sukkahousut tai ehkä jopa stayupit, sitä en pystynyt tietämään, sillä Vera piti huolen, että näkymää hameen alle ei ollut eikä tullut. Hän istui koko tunnin ajan säädyllisesti. Yläosana hänellä oli kaunis valkoinen pusero, ja vaikka se ei ollut tiukka, puseron läpi kuulsivat vaaleat rintaliivit. Vaikka rintaliivien ja puseron takia oli mahdotonta tarkentaa Veran rintojen kokoa tai muotoa, vaikutelmaksi jäi niiden olevan hoikkaan ylävartaloon nähden sangen sopusuhtaiset, eivät liian pienet, vaan eivät myöskään turhan isot tai huomiota herättävät, sellaiset ihanteelliset, jotka hyväiltäessä sopisivat mukavasti kouraan.
Sinä iltana kotiin palattuani en voinut pyyhkiä mielestäni pois Veran yhtä aikaa söpöä, viatonta mutta omalla tavallaan seksikästä olemusta. Vaikka hän pukeutumisellaan vaikutti kiltiltä naapurin tytöltä, siitä huolimatta hänestä huokui jotakin voimakkaan sensuellia. En pystynyt päättelemään, miksi ja mikä hänessä alkoi ensihetkistä vetää minua niin voimakkaasti puoleensa. Olihan nättejä naisia maailma täynnä. Osallistujalistasta näin vain etu- ja sukunimet: Vera Calasia. Kaunis nimi, joka vaikutti ulkomaalaistaustaiselta. Kuitenkin kun tunnin aikana olin kysynyt opiskelijoilta jotakin, ja Vera oli yksi vastanneista, en ainakaan havainnut hänen puheessaan mitään outoa korostusta. Toisaalta nyky-Suomessa nimet eivät kerro kovin paljon taustoista, koska henkilö ja hänen sukunsa on voinut asua Suomessa pitkäänkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näkymiä Veran sisimpään (3/n)
Viikon päästä toisella opintokerralla jännitin etukäteen, miten Veran kohtaaminen sujuisi. Turhaan, sillä Vera tervehti minua luokkaan astuessaan yhtä rennosti ja iloisesti kuin ensimmäisellä kerralla. Pienen pieni veitikkamainen hymynkare hänen suupielessään tervehdyksen jälkeen tosin sai minut pohtimaan, mitä hänen mielessään mahtoi liikkua. Siitä en pääsisi nyt perille, joten aloitin tunnin jälleen kokemuksen tuomalla varmuudella.
Kokemus ja opettamieni asioiden tuttuus mahdollisti sen, että saatoin opetuksen kärsimättä tehdä havaintoja ympäristöstä. Vastaavassa tilanteessa tuntuu kuin painaisin kytkimestä nauhan päälle, mutta ajatukseni voivat liikkua omissa sfääreissään. Edellisen viikon jälkeen sää oli nopeasti muuttunut, ja syksy ottanut otetta. Poissa olivat kesäiset asut, shortsit ja kevyet leningit. Niin paljon ei kuitenkaan lämpötila ollut laskenut, että kaiken peittävät vaatteet olisivat vallanneet koko tilan. Joillakin naisilla oli päällystakin alla yhä toppi tai melko avokaulainen pusero, kireä paita tai muulla tavalla kevyt asu. Hameet – lyhyetkään – eivät olleet täysin kadonneet, mutta monia edellisen viikon ruskettuneita sääriä ja reisiä peittivät nyt sukkahousut tai myös stay up -sukat, kuten tunnin aikana saatoin havaita erään rokahtavan, arviolta lähempänä neljääkymppiä olevan naisen vaihtaessa huolimattomasti istuma-asentoaan. Asennon vaihto tapahtui kuin hidastetussa filmissä, aivan kuten Sharon Stone teki elokuvassa Basic Instinct – vaiston varassa vuonna 1992. En juuri sillä hetkellä kiinnittänyt katsettani hänen suuntaansa, mutta jotenkin jäi vaikutelma, että mustan, lyhyehkön hameen alla ei välttämättä ollut mitään muuta. Vai oliko se vain yksinäisen keski-ikäisen miehen harhakuvitelma? Yläosassa naisella oli kireä toppi mustan nahkatakin alla. Katsekontaktia naisen kanssa minulla ei ollut koko tunnin aikana, hän vaikutti olevan omissa oloissaan, vaikka kaiketi seurasi opetusta.
Alaraajoja peittävien asusteiden värikirjo ja laatu olivat laidasta laitaan, ja vaikka opiskelijoissa oli myös miehiä, naiset muodostivat noin kolme neljäsosaa osallistujista. Heitä oli luokassa kaiken ikäisiä kolmisenkymmentä. Kaikkien asusteet eivät olleet kovin mairittelevia. Peiliin olisi pitänyt ennen kotoa lähtöä katsoa etenkin erään seniori-ikäisen naisen, jonka yläosa oli eräänlainen verkkopaita, aika paksusta köydenkaltaisesta punonnasta tehty, jonka alta näkyivät paljaat, riippuvat rinnat. Asu oli yksinkertaisesti mauton.
Entä Vera? Hänellä oli yllään jonkinlaisesta skottityyppisestä kankaasta tehty polven yläpuolelle ulottuva hame, jonka alla mustat sukkahousut tai ehkä jopa stayupit, sitä en pystynyt tietämään, sillä Vera piti huolen, että näkymää hameen alle ei ollut eikä tullut. Hän istui koko tunnin ajan säädyllisesti. Yläosana hänellä oli kaunis valkoinen pusero, ja vaikka se ei ollut tiukka, puseron läpi kuulsivat vaaleat rintaliivit. Vaikka rintaliivien ja puseron takia oli mahdotonta tarkentaa Veran rintojen kokoa tai muotoa, vaikutelmaksi jäi niiden olevan hoikkaan ylävartaloon nähden sangen sopusuhtaiset, eivät liian pienet, vaan eivät myöskään turhan isot tai huomiota herättävät, sellaiset ihanteelliset, jotka hyväiltäessä sopisivat mukavasti kouraan.
Sinä iltana kotiin palattuani en voinut pyyhkiä mielestäni pois Veran yhtä aikaa söpöä, viatonta mutta omalla tavallaan seksikästä olemusta. Vaikka hän pukeutumisellaan vaikutti kiltiltä naapurin tytöltä, siitä huolimatta hänestä huokui jotakin voimakkaan sensuellia. En pystynyt päättelemään, miksi ja mikä hänessä alkoi ensihetkistä vetää minua niin voimakkaasti puoleensa. Olihan nättejä naisia maailma täynnä. Osallistujalistasta näin vain etu- ja sukunimet: Vera Calasia. Kaunis nimi, joka vaikutti ulkomaalaistaustaiselta. Kuitenkin kun tunnin aikana olin kysynyt opiskelijoilta jotakin, ja Vera oli yksi vastanneista, en ainakaan havainnut hänen puheessaan mitään outoa korostusta. Toisaalta nyky-Suomessa nimet eivät kerro kovin paljon taustoista, koska henkilö ja hänen sukunsa on voinut asua Suomessa pitkäänkin.Näkymiä Veran sisimpään (4/n)
En tiennyt Veran ikää. Nuori hän tietenkin oli itseeni eli 45-vuotiaaseen verrattaessa, mutta jokin hänessä kieli, ettei hän nyt mikään kokematon teinityttö ole. Päädyin arveluissani ikähaitariin 25–28 vuotta. Se olisi parisenkymmentä vuotta minua vähemmän. Ei niin nuori minun ikäisestäni setämiehestä voisi kiinnostua ajattelin, kun ennen uneen vaipumista yksin pimeässä sängyssä Veraa ajattelin. Mieltäni kuitenkin vaivasi muisto opiskeluaikaiselta luennolta, jonka aiheena oli opettajan ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus. Luennoitsija totesi esittävänsä liioittelevan, provosoivankin lausuman, kun totesi samaan hengenvetoon, että pedagogiikka epäonnistuu sillä hetkellä, kun opettaja alkaa nähdä opetettavansa seksuaalissävyisesti. Totta ilman muuta, kun puhutaan alaikäisistä oppilasta, ja totta myös, että täysi-ikäistenkin kanssa opettaja voi syyllistyä valta-aseman väärinkäyttöön. Näistä mieltä kaivertavista muistoista huolimatta halusin ajatella, että Vera ja minä olemme molemmat selvästi täysi-ikäisiä, eikä muutenkaan kansalaisopiston opettajalla ole opiskelijoihinsa nähden samanlaista auktoriteettiasemaa kuin monissa muissa opetustilanteissa. Näköjään halusin nähdä meidät molemmat tasavertaisina toimijoina, tapahtuu sitten mitä tapahtuu.
Niinpä mielikuvissani jatkoin Verasta unelmoimista. Näin hänet ensimmäisen luentokerran kesäleningissä, kumartuneena reppunsa ylle, jolloin minä vastoin kaikkia opettajan eettisiä periaatteita kävelin suoraan hänen luoksensa, mistä Vera hieman näytti hämmentyvän. Katsoin suoraan eteeni kumartuneen nuoren naisen kaula-aukosta sisään, ihailin hetken näkymää ja työnsin sitten varovasti käteni leningin sisään ja aloin hellästi hyväillä Veran pehmeitä ja muodokkaiksia osoittautuvia rintoja. Aluksi Vera päästi hämmästyneen ynähdyksen, mutta ei vastustellut elettäni, vaan näytti alkavan nauttia hyväilystä nousten samalla seisomaan. Tunsin hänen nänniensä kovettuvan sormenpäissäni samalla kun kiihdytin ja voimistin hyväilevää liikettä. Meidän molempien hengitys alkoi tihentyä, kunnes huohotimme yhtä tahtia, jolloin kuin yhteisestä sopimuksesta nostimme katseemme silmästä silmään. Näin Veran pupillien laajentuvan ja ääntelyn voimistuvan samalla, kun tajuntani täytti tulivuoren purkaus sisältäni valtavalla voimalla. Pian vaivuin syvään uneen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2082655
Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo521866Jotkut ihmiset pelkäävät syöpää sairastavaa
On hauskaa, kun kertoo jollekin, että "minulla on syöpä". Jotkut käyttäytyvät kuin se olisi tarttuva tauti. Eivät uskall1521447Lavrov suivaantui Stubbille perustellusti.
Lavrov perusteli suivaantumistaan tosiasioilla Suomen tarinasta sotiemme jälkeen, tutkija Tynkkynen ja pankkihenkilö Sol3671418Sukupuolia on vain kaksi- kohukassista tuli kova tuomio perheenisälle oikeudessa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4d4db0d9-4dda-4ba6-a699-25d725683ad6 Miten näin normaalista kassissa olevasta tekstis3571356Kääminsä polttanut taksi suomussalmella
Vieläkö sillä hermonsa menettäneellä hulluja ylinopeuksia ajavalla asiakkaansa haukkuvalla( jos ajat paska kyydin hänen251246Se ei ihan oikeasti vaatisi kuin yhden
Tekstiviestin... Jos rakastat minua vielä toivoisin että laittaisit minulle viestiä. Rakastatko? Oletko oikeasti niin pe611213Eronnut Janni Hussi palaa julkisuuteen - Aloittaa uudessa työssä, joka on aivan uusi pesti Suomessa
Janni Hussi on saanut viime aikoina kohujulkisuutta, kun hänen ja Joel Harkimon avioliitto päättyi eroon kesällä 2025. H141146- 551006
Jorma Uotinen avaa sanaisen arkkunsa TTK-miesparista ja koko uudistuksesta: "Sehän on..."
Tanssii Tähtien Kanssa -parketilla nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa tanssiparina miespari kauden alusta asti. Mikko S23928