Hesarissa on pitkä juttu stressistä, pääosin sen huonoista puolista. Lopuksi on hyvät puolet, joita yllätyksekseni itse noudatan. Ilmankos en koe stressiä negatiivisena vaan tilana, josta uskon pääseväni siitä pois ja pystyvänsä jatkamaan selväjärkisenä uusiin (pettymyksiin - hah) kokemuksiin.
Miten sinulla?
Stressin käsitteellä on paikkansa. Pohjimmiltaan stressi on yksi keskeinen työkalu ihmisen puolustusjärjestelmässä, joka auttaa suojautumaan fyysisiltä uhkilta.
Sen voi nähdä myös hälytysjärjestelmänä, joka muistuttaa perustarpeistamme. Se kehottaa välttämään yksinäisyyttä, alhaista asemaa, köyhyyttä ja huonoa kohtelua ja kannustaa löytämään iloa, hyväksyntää, ystäviä ja läheisyyttä.
Stressi ohjaa kohti hyvää elämää, silloinkin, kun siihen on lähes mahdotonta päästä.
Miten sinulla?
Stressin käsitteellä on paikkansa. Pohjimmiltaan stressi on yksi keskeinen työkalu ihmisen puolustusjärjestelmässä, joka auttaa suojautumaan fyysisiltä uhkilta.
Sen voi nähdä myös hälytysjärjestelmänä, joka muistuttaa perustarpeistamme. Se kehottaa välttämään yksinäisyyttä, alhaista asemaa, köyhyyttä ja huonoa kohtelua ja kannustaa löytämään iloa, hyväksyntää, ystäviä ja läheisyyttä.
Stressi ohjaa kohti hyvää elämää, silloinkin, kun siihen on lähes mahdotonta päästä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisi tiivistää, että stressi ohjaa tekemään parempia valintoja kohti stressittömämpää elämää. 👍
Yhteiskunta pyrkii zombiuttamaan ihmisiä lääkkeillä. Vitamiinit on parempi ratkaisu, sillä ne eivät sentään turruta tunteita. Elämänmuutosten aikaansaaminen on vaikeaa, siksi kai valitaan se "helpompi" tie. Tottumisen tiellä tässä ollaan. Nauran niille ketkä valittavat selviytymisohjelmissa kuinka niillä on tarve päästä perheensä pariin. Heikkoutta, vaikkakin täysin luonnollista ja normaalia. Itselläni ei tuntuisi missään elellä kymmeniä päiviä korvessa yksinäni. Tottumiskysymys sekin.
Selviytymismoodissa nälkä toki vatuttaisi. Nälkä tekee minut helposti ärtyneeksi. Tästä kaikesta muistuikin mieleeni: "Tajunta laajenee, kunnes se hajoaa." - Julma-Henri. Eli kun ihminen käy tarpeeksi pohjalla niin hän nousee tuhkasta ikään kuin Feenix eli entistäkin ehompana (= karaistuneempana), tai sitten hän flippaa ja elämä on vähän niinkuin game over vaikka henkiin jääkin.
Huono stressi taas sairastuttaa, kuten rikkinäinen koti-ilmapiiri, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen. Näistä on vitukseen kokemusta ja tiiän mistä puhun, kun sanon tuo vie terveyden elää jatkuvassa stressissä ja paineessa päivittäin, vuosia.
Sitten alkaa karttaa ihmisiä joiden takia stressiä aiheutuu. Yksin ei ikinä stressaa mitään.
Jasu
Se on varmaa että kiusaaminen stressaa eikä se todellakaan tee hyvää! Kaikkia kiusaajia kartetaan ja ihan syystä!
Nykyään ainoo toive onkin enää, että antakaa mun olla rauhassa. Tai hyökkäys silmille, kun taas joku tulee kiusaamaan aivopieruillaan. 😅
Jasu
Aina niitä kiusaajan hengellä varusteltuja kuitenkin kaikkialta löytyy. Sitä kun rakastaa rauhaa ja sovussa oloa, niin helpommalla pääsee kun irtisanoutuu kaikista kinkeripiireistä missä niihin negatiivista mieltä lietsoviin törmää.
Ja panostaa ihmisiin joiden ei tarvitse härnätä eikä kiusata muita edes silloin, kun itsellä on keljua.
Jasu
Osaan mäkin ilkeä olla, se nyt paljon älyä vaadi toisin, kun kunnolla käyttäytyminen ja muita kunnioittaen eläminen. Mutten yhtään tykkää olla ilkeä, se tuntuu niin typerälle. Mutta typerysten takia on hallittava itsekin typeryys, vaikka fiksu oliskin.
Jasu
Minusta taas ilkeys vaatii älyä. Päättelen siitä että jos sanon jotain ilkeää, se kohta tuntuu varsin typerältä ja harmittelen lopun päivää käytöstäni ja pidän itseäni tollona. Toiset osaa sanoilla sivaltaa hienosti, juuri sitä minä en.
Älyn käyttäminen ilkeyteen on nimenomaan sitä älytöntä.
Jasu
Minusta stressiä pitää osata hallita; okei, mulla on nyt hösis, mutta tiedän, että esim. parin päivän päästä tilanne normalisoituu. Täytyy vähän osata arvioida.
No. On päiviä, jolloin ajattelen, että jos tästä taas hengissä selviän, hyvä on.
Ja ei pidä päästää muita stressaamaan. Mielessä: pois aurinkoni tieltä.
Kovin nuorena tätä ei osaa, mutta kokemusten myötä oppii.
Ja se ei on sallittua, jos odotukset ylittyvät liikaa.
Vilma