Jossain elämäni keskitiessä huomasin eläväni yhtä ja samaa päivää kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Aikaa ei ollut. Ei raportteja, yhteenvetoja tai allekirjoituksia. Ei tapahtumia. Kaikki oli valmista.
Olin tullut tieni päähän.
Kun lapset kasasivat lattialle puisen junaradan, jossa oli tunneli, niin kolme kierrosta tämän sähköveturin matkaa seuratessani ymmärsin sen kiertävän ympyrää.
Nolla
(hirn)
Olin tullut tieni päähän.
Kun lapset kasasivat lattialle puisen junaradan, jossa oli tunneli, niin kolme kierrosta tämän sähköveturin matkaa seuratessani ymmärsin sen kiertävän ympyrää.
Nolla
(hirn)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Elämän ja elämättömyyden ero
Elämä on yhtä hienovarainen teos kuin on hämähäkinseitti vienossa illanvireessä, johon on tarttunut hyönteinen.
Aika
Aika on niin pirullinen käsite purkaa, että toisinaan hylkään koko hajottamisen idean.
Se ei taivu, muokkaudu eikä tottele.
(hirn)
Mjoo
Koska itse olen oman elämäni lapsus, niin vomaa saa niiltä harvoilta, joita onneksi on.
(naurua)
https://youtu.be/CqaAs_3azSs?si=Kpv27eWfshgaT75q
Prkl
Piti sanoa Vodaa (Yodaa), mutta tulin puhuneeksi muusta.
Muu ei ole eläin, eikä edes fiktiivinen sellainen. Vaikka kuinka vinkuisi.
(hirn)
🤭kyllä muu on eläin, se ei kyllä vingu vaan aina ammunut on
Mielenkiintoista: elämän ja elämättömyyden ero.
Kun jostain syystä joutuu yhtäkkiä sairaalaa fyysisen romahduksen vuoksi, pelkääkin yhtäkkiä menettävänsä elämän. Terveysriesa.
Sitten jos puisen junaradan muotoisesti heiluu oravanpyörässä vain tekemässä jotain, niin voi hoksata, että on tämä elämää vai onko tämä shit elämää.
Joo.
Kokemuksia molemmista.
Vilma
Kultainen keskitie ja asioiden vaihtelevuus omassa elämässä on harvinaisuus ja niin vaikeaa saavuttaa että sen pitäisi olla yksi elämän päätavoitteista. Elämä muodostuu helposti itseään toistavaksi kokonaisuudeksi.
Kundera kirjoitti Olemisen sietämätön keveys -kirjan. Onhan siellä taustalla tietty yhteisöt ja yhteiskunta. Ihminen vain siru, mutta silti iso tekijä jos on isossa rattaassa edistämässä tai jarruttamassa tai luomassa kaaosta.
Joo.
Vilma
Sadeko tämän teettää. Ei melankoliaa.
Olla kapulana yhteiskunnan rattaissa. Kuulostaa hyvältä :). Maailmasta pitäisi yrittää muovata sen näköinen kuin minkä itse haluaa sen olevan. Siksi rebel-henkeä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Yhteiskunnan takapajuisuus ja taantuminen sen kuin vain jatkuu jos kukaan ei pistä sille estettä. Tällaiseen positiiviseen muutokseen tarvittaisiin silti miljoonia aktiivisia ihmisiä toimimaan yhteisvoimin pahuuden voimia vastaan.
Toisto = Elämä
Mjoo
Kommentistasi on helppo ottaa koppi, sillä pallo on sen verran näkyvä, ettei se kaikkeen muuhun kimalllukseen huku.
Toisto on kaiken taiteen ja oppimisen ydinidea, ellei jopa Sen alkulähde.
Mutta kun siirrymme pois toistojen maailmankaikkeudesta, niin minne me päädymme.
(hihitystä)
Toisto?
Mielestäni generointi.
Eniten taideteoksessa kiinnostaa, kuka tai mikä on vaikuttanut taidemaalarin teokseen.
Renessanssiajan taiteilijoiden siveltimen jälki? Valo? Väri? Impressionistit?
Maalaisiko monikaan, ellei olisi nähnyt gallerioissa lahjakkaiden teoksia.
Rodinin ajattelija ja Aleksis Kansallisteatterin edessä.
Generointi on kiinnostavampaa kuin miettiä intentiota.
Vilma
Seinäruusuksi :)
-sivusta
Joku englantilainen nainen maalasi kukkia, kenties ruusuja. Tuskin seinälle.
Tanssit on tanssittu.
Toisto = Elämä
Niin, se on jotenkin lohdutonta tajuta olevansa luupissa, jossa kaikki tavoittelevat vain omaa etuaan tai onneaan. Tänään muistin kuinka hedonismi aiheuttaa puklureaktion suussani.
Häiritsetkö elämää, vai häiritseekö elämä sinua? (Gees Nooteboom)
Vilma