Hei,
Minkä vahvuisia liuoksia käytetään koulujen oppilastöissä? Tarkoitan, että mikä on suolaliuosten konsentraatio. (Opettajan oppaissa ei kerrota, millaisia vahvuuksia olisi tarkoitus käyttää, kun annetaan oppilaiden itse kokeilla reaktioita.)
Tiedän kyllä oppilaiden käyttämien happojen ja emästen konsentraatiot, mutta esim hopeanitraatti, kuparisulfaatti, natriumjodidi etc...??
Tietääkö joku sivuston, josta saisin neuvoa käyttökemikaalien hävittämiselle. Yliopistolla kerätään talteen kaikki sellaiset liuokset, joiden pitoisuus ylittää juomavedessä sallitun määrän (ainakin raskasmetallisen kohdalta). Minulla on sellainen tuntuma, että monissa kouluissa oppilasliuokset vedetään viemäristä alas, ja vettä vaan päälle. Haluaisin saada asiasta virallista faktaa!!
Kiitos asiallisista vastauksista, näsäviisaat älkööt vaivautuko.
Minkä vahvuisia liuoksia käytetään koulujen oppilastöissä? Tarkoitan, että mikä on suolaliuosten konsentraatio. (Opettajan oppaissa ei kerrota, millaisia vahvuuksia olisi tarkoitus käyttää, kun annetaan oppilaiden itse kokeilla reaktioita.)
Tiedän kyllä oppilaiden käyttämien happojen ja emästen konsentraatiot, mutta esim hopeanitraatti, kuparisulfaatti, natriumjodidi etc...??
Tietääkö joku sivuston, josta saisin neuvoa käyttökemikaalien hävittämiselle. Yliopistolla kerätään talteen kaikki sellaiset liuokset, joiden pitoisuus ylittää juomavedessä sallitun määrän (ainakin raskasmetallisen kohdalta). Minulla on sellainen tuntuma, että monissa kouluissa oppilasliuokset vedetään viemäristä alas, ja vettä vaan päälle. Haluaisin saada asiasta virallista faktaa!!
Kiitos asiallisista vastauksista, näsäviisaat älkööt vaivautuko.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsekkin olen joskus noita koulun suolaliuoksia miettinyt. Vastausta en ole saanut irti mistään.
Ainakin meidän koululla kemmianopetuksessa jotenkin tuntuu sille että maikat ovat tehneet liuokset "vähän tätä" ja vettä päälle menetelmällä. Peruskoulussa kemian oppilastöistä syntyvät jätteet useimmiten tosiaan vaan heitetään viemäriin ja kaadetaan vettä päälle. Jos ollaan käsitelty liuottimia tms. ne kaadetaan erilliseen lotjaan.
Vilkaisin vanhoja anal.kemian jatkotyöselkkareita, niissä liuosten metallikonsentraatio liikkui välillä 0.1-0.5 M.
Olisko kuitenkin niin, että käyttö tarkoitus määrää tässä konsentraation ? Itse olen kuitenkin vannoutunut orgaanisen kemian kannattaja ja en kyllä just enää muista noita. Jätteistä varmaan raskasmetallit otetaan ilman muuta talteen (käsitellään ????) . Ja käsiteltäisköhän noi muut jotenkin ennen viemäröintiä. Polttaminen kuitenkin vesilitkuissa melko poissuljettu. Viisaammat vastatkoon tähän.
taas noita näpyttelyvirheitä. Sorry !
Niin meidän laboratoriossa käyttöliuokset oli aina jotain 0.1-1M.Joskus oli 5M, mutta se oli poikkeus.Hävitettiin raskasmetallit aina keräämällä astioihin ja sitten ne vietiin ekokemille.Neutraloitiin niin,että pantiin hapoille emästä perään ja päinvastoin.
Ekokemiltä löytyy hyvää tietoa siitä, miten kemikaaleista tulisi hankkiutua eroon.
Itse olen hävittänyt vahvoja happoja (mikäli ne ovat olleet puhtaita l. ei pesuliuoksia) viemäriin kaatamalla ja laskenut vettä päälle, jonka jälkeen haposta ei aiheudu mainittavaa haittaa. Hapon lorottaminen viemäriin vahingoittaa lähinnä itse viemäriä, ei itse puhdistusprosessia.
Sen sijaan raskasmetallipitoiset litkut, liuottimet jne. on syytä kerätä omiin astioihinsa ja toimittaa esim. ekokemille tai lähimmälle kaatopaikalle, joka ko. aineita voi ottaa vastaan.
Virallista faktaa löytyy mm. lakikirjasta, jossa on erilaisille kemikaaleille omat määräyksensä. Ekokemin sivut ovat myös kattavat, käy vilkaisemassa.
Käytin tässä juuri viimeisen vuoden peruskoulun kemian luokassa ja niillä konsentraatioilla ei oikeasti ole mitään väliä. Kunhan vaan CuSO4 on sinistä ja AgNO3 hopean harmaata niin lapset on iloisia. Ne kokeetkin on totta kai suunniteltu niin, että jokin reaktio saadaan näkyviin ihan varmasti. Jos ne olisi hirveästi konsentraatioista kiinni niin 90% oppilaista ei saisi niitä liuoksia tehtyä/opettajalla olisi aikasta paljon ylimääräistä vääntämistä niissä liuoksissa.
Itse väsäsin oppilaille kuitenkin aina mahdollisimman tujuja (maksimiliukoisuus) liuoksia, jotta kaikki tulokset varmasti näkyvät.
Hävittämisestä sain vanhemmilta kollegoilta ohjeet hävittää hapot laimentamalla niitä veteen, kaatamalla vähä kerrallaan lavuaariin, juoksevaan veteen jne. Vedenpuhdistuslaitokselta oli kuulemma saatu ohjeet, että näitä tyypillisimpiä suolaliuoksia voi hävittää ihan viemäriin kaatamalla, koska kouluissa käytettävät määrät on niin pieniä. Orgaaniset liuottimet kerättiin erikseen ja toimitettiin fasiliteettiin X. Ihan oikeat myrkyt toimitettiin tietysti myös erikseen erillisessä keräysastiassa jonnekin.
Vaikka ei kouluilla kyllä nykyään mitään oikeasti vaarallista enää saa säilyttääkään. Nykyään ollaan niin tarkkoja. Tulivuorikoekin on kuulemma kielletty nykyään, koska joku on joskus jotenkin onnistunut aiheuttamaan jonkin vaaratilanteen sen kanssa.
Tosin joidenkin vanhempien koulujen kemian varastoista löytyy vielä kaikenlaista. Jotkut opettajat eivät halua luopua niistä, kun ne on kerran koululle ostettu ja näyttävät sitten edistyneemmille kursseille juttuja "tätä ei oikeasti saisi tehdä, mutta ette sitten sano kenellekään ja minusta tämä on niin hyvä havainnollistus". =)
Liuosten vahvuuksista...
Esim. Hopeanitraatin konsentraatioksi riittää hyvinkin jo 0,1 M (SFS:n Kloridinmäärityksessä käytetään 0,028 M) ja kuparisulfaatille 0,5 M. Oikeastaan yli 1 M ei juuri tarvita...ainoastaan hapot ja emäkset tuottavat poikkeuksen...0,1-5 M. Kouluissa kemiantyöt liittyvät useimmiten värireaktioihin ja niissä riittää reiluisti alle 1 M konsentraatiot. Liuoksia valmistattaessa kannattaa ensin valmistaa kohtuullisen vahva 0,5-5 M Perusliuos, josta laimentaa aina käyttöliuoksen erikseen (1:10, 1:20 tai 1:100). Monet kokeet ovat sellaisia että värin muuttuminen tai reaktio on enempi riippuvainen vallitsevasta pH:sta kuin itse käyttöliuosten konsentraatiosta (esim. nikkelin dimetyyliglyoksiimi-koe) Kannattaa kokeilla ensin laimeilla liuoksilla ja siirtyä pikkuhiljaa väkevämpiin, sillä reaktioiden voimakkuus voi joskus yllättää.
Valmistettaessa liuoksia kannattaa huomioida se, että laimeat liuokset voidaan lähes poikeuksetta hävittää viemärin kautta. Myrkyllisten aineiden hävittäminen on melko kallista, joten kannattaa miettiä onko välttämätöntä tehdä kyseistä koetta.
Ekokem vastaa myrkyllisten aineden hävittämisestä.
Kirjakaupoista kannattaa katsella lukion kokeellisen kemian kurssikirjaa tai erikseen laboratorioaloille suunnattuja kirjoja. Selaile kirjoja ohi mennen.