Seuratkaapas alla olevasta onko päässä mittään

Lapin mailla pauhaa palaveri,
niin kuin pakkasmyrsky marraskuinen.
Hyvinvointialue – mikä ihme se on,
kysyy vanhus ja kumartuu sokerikuppiin.
Riitaisuus raikaa kuin porokellot keväisin:
"Sinun sairaalasi, minun terveyskeskukseni!
Kuka vie, kuka jää, kuka potilasta hoitaa?
Epäluottamus kasvaa kuin lumi kinoksissa –
ei auta edes sauna, kun kokous venyy yöhön."
Ahdistaa alasajon aave,
pelko hiipii Lapin lailla hiirenhiljaa.
Sulkeneeko Länskän oven, seuraavaksi LKS?
Jääkö potilas pulaan, ensihoitoon poronpulkalla?
Ystävät, tämä ei ole mikään leikin asia!
Mutta oi – onneksi on Lapin taivas,
jossa revontulet tanssivat kuin Laphan johtajat lomapaidassa.
Ne muistuttavat: aina on toivoa, vaikka päätös on pöydällä
ja pöydällä hernesoppaa – sitä makoisaa, jota Lordilla jaetaan köyhille.
Hernesoppa lämmittää, kun byrokratian tuuli jäädyttää.
Kuppi kuumaa, reilu kauhallinen kylmää vastaan.
Vaikkei palveluja ihan joka notkelmaan riitä,
ja päättäjät kinastelevat kuin lapset hiekkalaatikolla,
niin Lapissa ainakin osataan nauraa –
ja nauru pidentää ikää, ainakin niin Lapin-vanhus sanoo.
Eli älä huoli, vaikka hyvinvointialueen myrsky pauhaa,
revontulet loistavat ja hernesoppa maistuu –
Lappi selviää, vaikka päätökset venyy.
"Pessimisti ei pety", kuuluu sananlasku –
mutta optimisti ottaa lisää soppaa.