Helppoa on lyötyä lyödä

Tehkää lapsia, orjatyövoimaa fasisteille.
Tehkää lapsia, pelinappuloiksi sotatantereille turvaamaan, että rikkaat saavat elää, kehdosta hautaan rikasta aineellista ja henkistä elämää, sotilaiden kaatumisesta rintamalle viis veisataan!

Lapsen synnyttyä aletaan ottaa huomioon kaikki mahdollinen, mikä liittyy vastasyntyneen lapsen perheeseen.

Tekivätkö vanhemmat lapsen taakaksi yhteiskuntaan, onko vanhemmilla ammatti, yritys, tai jokin muu keino elättää lapsensa, vai työntävätkö vanhemmat lapsen jollakin tapaa yhteiskunnan riesaksi?

Siitä se elämä ihanan pienen vauvan kohdalla alkaa jo toden teolla.

Siitä se sitten myös se kastijako lähtee ja ihmiselämä alkaa.

Esikouluikä, kouluikä, kiusaamisen uhriksi joutuminen, varallisuus ostaa lapselle vaatteita, ostaa harrastuksia, ostaa syötävää, hankkia lapselle vesikatto pään päälle.

Jos vanhemmat eivät onnistu, heidät mustamaalataan monella tapaa. Ihmiset löytävät hyvin helposti keinoja perheen arvosteluun ja mustamaalaukseen, jos kaikki asiat eivät mene fasistiyhteiskunnan haluamalla tavalla. Ja ympäristö saa näin aikaan myös lasten mustamaalaukseen.
Ja pienillä padoillakin on korvat, kaikki se riittää kiusaamisen syyksi.

Missään asiassa ei hyväksytä poikkeuksia, olipa sitten kyse vanhempien työstä, terveydestä, lapsen terveydestä, jne.


Ja kun ihminen taisteltuaan monivaiheisen elämän tulee viimein vanhaksi, työttömyyden, häätöjen, ehkä kokemansa siirtolaisuuden, sairastumisiensa jälkeen, fasistiyhteiskunnan pallottelu ja vanhuksen heittopussiksi joutuminen alkaa.

Rahalla saa ja mersulla pääsee, tämä kaikki ei koske hyvävaraisia, muiden, heikkojenkin kansalaisten tuottamien työpaikkojen ja virkojen rikastuttamia kunnon kansalaisia.

Onkohan rahaa, eihän vain yhteiskunnan rahoilla, mihin heitetään seuraavaksi?

Sairaalassa ei voi olla kuin korkeintaan joku yhteiskunnassa arvostettu vanhus.

Kannattaako enää hoitaa köyhää vanhusta laisinkaan?

Raati pelottelee, ylintä sairaalan johtoporrasta myöten, heikkokuntoisen, monisairaan vanhuksen, kertomalla koko potilashuoneeseen tunkeneen monilukuisen raadin voimalla, kuinka vanhus tuskin elääkään enää kauaa, se syljetään vanhuksen korviin ensimmäiseksi, jo istunnon alkumetreillä. Sen teon kyseenalaisuutta ei ole raatilaisille koulutuksessa opetettu laisinkaan, tai sitten tätä vanhusta ja hänen oikeuksiaan ei kunnioiteta.

Puolikuntoinen, sairas, miltei liikuntakyvytön vanhus, istuu sängyn laidalla ja kuuntelee raadin, oikeusistuimen tuomiota tulevaisuudestaan.

Toivotaan ehkä raadin taholta, että peloteltu vanhus kuolisikin jo pakotettuna monilukuisen raadin keskelle, jo järkytyksestä pois, tai päätyisi itse lopettamaan elämänliekkinsä.

Ja tarjotaan kotihoitoa, tarjotaan laitoshoitoa, mihin vanhus viskattaisiin seuraavaksi?

Kukaan ei todellisuudessa, ota kunnolla selvää siitä, pärjääkö vanhus kotona vai ei, tai missä hän pärjää, ja hoidetaanko häntä oikealla, hänen tilaansa kuuluvalla tavalla.

Kukaan ei kysy , onko vanhuksella tai hänen omaisillaan rahaa siihen, millä hoito kaikkineen tullaan maksamaan.

Kenelläkään raadin ammattilaisista ei kiinnosta vanhuksen jaksaminen ja pärjääminen.

Kunhan vain saadaan pikaisesti asia hoidettua, fasistiseen tyyliin, ja vanhus pois sairaalan vuodeosastolta.

Tämä on fasistiajan sairaskertomus, oliko kaiken kattava, riittävän selkeä?

Sinulla on varmaan unohtuneet lääkkeet.

Oletpa pahoin mieleltäsi sairas, kun huolehdit muiden lääkkeistä.

Voi sinua raukkaparkaa!

Haluatko itse raadin eteen mietittäväksi. kuoletko tänään tai vasta huomenna, ja haluatko kuolla kotona vai kylässä?

Ja varsinkin jos olet heikossa kunnossa sairauksiesi vuoksi, jolloin ihmisen psyyke on käsittääkseni herkimmillään, kysy asiantuntijalta asiasta, samalla kun haet reseptin psykologilta tai psykiatrilta lääkkeisiisi.

Ja varsinkin silloin, jos sinun sairaudenhoitosi on vielä meneillään.

Ei sillekään voi mitään, jos mielesi on sairastunut, valitan.

Haluatko saada ennakon kuolemastasi?

Ole hyvä vain, sinulle se kuulostaa käyvän varsin hyvin.


Mene itseesi ja mieti edes vähän.