Mulla on elokuussa mutta en ole leijona vaikka voisin olla enemmänkin se
Millon sulla on synttärit
Anonyymi-ap
20393
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mulla on marraskuussa, skorpioni olen.
Kiivas ja tunteikas sisältä mutta niin hempeä ja viileä päältä😊
Auringon lisäksi meillä on nouseva merkki ja kuumerkki. Loput aurinkokuntamme planeetat asettuvat myös jonkin tähtimerkin alle syntymähetkellä ja usein näiden yhdistelmä kertookin todellisen luonteen.
Ei kannata siis esim. aurinkomerkin perusteella tehdä johtopäätöstä yhteensopivuudesta pelkästään. Skorpioni aurinkomerkillä, voi siis joku tietty piirre olla hyvinkin leijonamainen, noin teoriassa.
Rakkauden ja seksuaalisen yhtensopivuuden määrittävät puolestaan mars ja venus, joten näiden merkkien olisi hyvä olla yhteensopivat.
Harmi kyllä useimmat eivät tiedä näitä merkkejään, joten käytännössä jää usein arvoitukseksi, onko näissä lopulta perää vai ei.
Tiedät kyllä Rakkaani syntymäpäiväni!
Toukokuussa. Olen kevään lapsi ja Härkä-nainen. ♉🤩🌸
Ihan pian.
Vietetään sinun palstasynttäreitä. Laitetaan sulle lahjaksi vaikka kivaa musaa. Jos viitsit tehdä synttäriketjun?
Veikkaan että olet vaaka
Kiitos ajatuksesta. Teen varmaan muuten vain perjantai-ketjun, kun ei oo ihan vielä ajankohtaista. ☺️
sumtu,'å'ov' pm aoma lipöe,am kijöa-- lipöe,am pdptta,osta--- kps tiöee asoaallaalso swumyty'rroöör ,alsqaa
mikähän olikaan joku jännitävä juttu oikeassa mustassa raamartusddsw psholsiden oikea käsi Mephsodiles... MEPH dermoni.
Lokakuun loppupuolella, eli olen vissiin skorpioni, kun nuo horoskooppimerkit ei ole ihan niin tuttuja :)
¨minä ehkä haluaisin lähettääkin joysin jännäälahaa muyysd muyy kun en nyt pydty oikrin
Kesäkuussa olen syntynyt ja krapu. Maakrapu. 😅
Ja ei horoskooppi pidä kaikessa kohdallani paikkaansa. Esim. takertuminen ei kuulu luonteeseeni, sitoutuminen kylläkin. Nämä on kaksi eri asiaa takertua ja sitoutua. En halua ketään niin väkisin, että takertuisin. Kukaan ei ole sen arvoinen, että pitäisi roikkua.
Jasu
Ihmettelen sitä, että miksi jotkut niin erityisesti inhoavat sitä "roikkumista" ja "takertumista". Minusta roikkuminen ja takertuminen on aika harmittomia piirteitä ihmisessä, ellei kyseessä ole joku pakkomielteinen takertuminen vaikkapa naimisissa olevaan henkilöön, tai vaikka samaa sukupuolta olevaan henkilöön, joka on hetero.
Sitten, kun nämä, jotka sitä kauhistelee, tuntuvat kokevan fantasioita toisten riippumisesta, vaikka sellaista ei olisikaan... Joku apinalauma täällä veti useamman vuoden sellaista fantasiaa, että olisin pakkomielteisellä tavalla riippuvainen kirpelasta ja "roikkujadazu" ja "takertujadazu". Nuo siis siitä huolimatta, ettei niille väitteille löytynyt mitään kosketusta todellisuuteen ja, etteivät kyseiset henkilöt tunteneet minua ollenkaan.
Sanoisin näin, että heillä oli itseasiassa riippuvuussuhde siihen fantasiaan, että joku tuntematon olisi niin inhottavan takertuva, jolloin he itse pystyivät omissa silmissään näyttämään yhtä itsenäisiltä ja riippumattomilta, kuin millaisena vauva näkee äitinsä trauman hetkellä, kun äiti ei ymmärrä antaa vauvalle maitoa... Silloin vauva representoi sitä "heikkoutta" ja "sairasta riippuvuutta" ja siihen suhteessa ollaan kaikkivoipaisia äitejä...
Vähän samasta hommasta on kyse siinä, kun kokoomusporukoissa puhutaan kaikista työssäkäymättömistä "työhaluttomina loisina", jotta itse näytettäisiin työssäkäyviltä ja ahkerilta, kun odotellaan, kun osingot kilahtelevat tilille, tai myydään pikkulapsille libidon tuhoavia masennuslääkkeitä ilman lääketieteellistä syytä...
Kyse on splittingin dualistisesta maailmankuvasta. Siinä tarvitaan sattumanvaraisia uhreja representoimaan pahuutta, heikkoutta ja riippuvuutta, jotta voitaisiin itse olla siihen suhteessa hyviä, vahvoja ja riippumattomia.
harmaasusi
Roikkuminen ja takertuminen tuo mulle mielikuvan juuri pakkomielteestä. Että on jossain ihmisessä kiinni vaikka saisi millaista huonoa vastakaikuakin. Epätoivoista siis.
Minusta on joskus yritetty horoskoopin vuoksi maalailla takiausta jollaista kuvailin juuri edellä. En ole. Sitoutunut olen niin kauan kun uskon molemminpuoliseen tahtotilaan ja haluun yrittää. Jos jompi kumpi ei enää vakuuta, irroittaudun mielelläni ihmisestä.
Jasu
Ja tahtotila ei suinkaan tarkoita, että ihmissuhde on aina tasaista ja helppoa. Se olisi lähinnä ihmisen toive, ei faktaa.
Ihmissuhteet ei ole simppeleitä kuin hetkittäin ja lähinnä silloin, kun yhteisymmärrys kohtaa ja toimii. Ihmiset silti rakastaa vaikkei aina näin olisikaan. Roikkua ei silti pidä. Yksi elämä vaan.
Jasu
Itselläni ei ole kokemusta huonossa parisuhteessa olemisesta, koska en ole kelvannut parisuhteeseen. Seurustelujutuissa ja tutustuttaessa mä olen aina ollut sellainen, että olen antanut toiselle mahdollisuuden, eli en ole heti lempannut ihmistä minkään pikkusyyn takia ja olen pyrkinyt ymmärtämään sitä toista. Tässä suhteessa olen vastakohta suomi24 treffien bimboakoille, jotka lemppaavat jonkin kuvitellun ja subjektiivisen, mikroskooppisen etikettivirheen takia. Mutta kyllä sitten, jos kohtaan tiettyjä vaaran merkkejä, niin lopetan jutun. Vaaran merkkejä on mm. projektiivinen identifikaatio, identifikaatio aggressoriin ja omnipotentti kontrolli(mm. patologinen valehtelu, tai väärän henkilöllisyyden käyttö). Tällöin tiedän, että en ole suhteessa ihmisen, vaan saatanan kanssa ja siinä suhteessa on tarjolla pelkkää ikiaikaista huvikseen rankaisemista, helvetin tulta.
Kirpelan kohdalla ensimmäinen katko syntyi siitä, kun a) huomasin, että kirpela oli lähetellyt koko tapailumme ajan jokaisena yönä neljään-viiteen saakka aamulla musiikkilinkkejä genion kanssa ja b) kirpela ilmoitti, että aikoo viettää koko kolmen viikon joululomansa "narsistisen exänsä" kanssa ja c) siitä, kun yritin keskustella hänen kanssaan näistä asioista, niin sain vastaukseksi vain "ei kuulu sulle" ja d) siitä, että hän ilmoitti, että tapaamme seuraavan kerran neljän viikon kuluttua ja, että mikään muu päivä ei hänelle käy ja tuolloin oli isovanhempieni 85-vuotisjuhlat, eikä hän suostunut ymmärtämään asiaa.
Tuossa tilanteessa päätin pistää homman poikki... Sen jälkeen kirpela lähetteli seuraavat kolme kuukautta mulle 30 tekstiviestiä päivässä rakkauspommitusta ja jotkut huutelivat palstalla puskista, että olen täysi narsisti ja, että kohtelen naisia huonosti...
Myhemmin sitten, kun luulin, että hän on kuolemassa syöpään, kehitettiin tämä "roikkujadazu" mantra, mitä tykitettiin palstalla ensin pari vuotta nikkiin kohdistuen ja sitten neljä ja puoli vuotta nimellä ja kuvalla.
Geniohan se oli, joka näitä juttuja tänne generoi... Genio oli myös se, joka on sinua täällä esittänyt takertujaksi ja antanut ymmärtää, että olisit ollut takertunut nimenomaan genioon... Tiedä sitten, onko siinä perää, kun olet hänelle kuitenkin epäsuoraan myöntävästi vastaillut...
Parisuhteen tasolla olen nähnyt näitä roikkumistapauksia jokusen. Omassa ikäluokassa tiedän useammankin parisuhteen, missä narsistinen/sosiopaattinen/psykopaattinen mies on vienyt naista niin kuin märkää rättiä... On hakattu lapsia ja käytetty naisen rahat jne. tuotu teinityttöjä kotiin työstettäväksi... kaikki on mennyt läpi... Itseasiassa näissä suhteissa nainen ei koskaan jätä miestä. Suhde päättyy, kun se mies jättää naisen toisen naisen takia... Sikäli hiukan ottaa päähän se, että kun itse olen aina ollut naisille kiltti, niin sitten tulee vastaan vain jotain bimboja, jotka lemppaavat sen etikettivirheen takia.
harmaasusi
Mulla on aina synttärit. Olen vittu Jumala
Tuonko mokoman kirjoitin eilen humaloituneena? Noh tokikaan en väitä toisin, kuin tuon Jumaluuden osalta. Olenhan agnostikko.
>simiti<
Kauhea kaksonen edelleen, en tiedä monettako kertaa :)