Positiivinen pedagogiikka lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisesksi

Aina ei ole helppo tiedostaa sitä, kuinka suuri osa positiivisella ajattelulla, ajattelutavalla on lapsen ja nuoren hyvinvointiin esikoulu ja kouluelämässä. Kun ajatellaan , jo esikoulussa lapsen pitäisi saada positiivinen kuva ja kuva siitä että hön onnistuu tehtävissään, kuuluu ryhmään ja omaa sitä jautta positiivisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Yhdessä tekeminen on tärkeää jo esikoulussa ja lapselta voi kysyä ja on erittäin hyväkin kysyä, mikä oli positiivista esikoulupäivän aikana, mutö kivaa tehtiin, miten onnistuit, oliko hauskaa . Eli täsmentää positiivisuuden ajatusta jo varhaisvaiheessa. Nuorilla sama. Koulumaailmassa tarvitaan kilpailun ohella positiivisuuden kokemuksia, jotta siellä pärjätään ja saavutetaan hyviä oppimistuloksia. Eli positiivinen pedagogi, ei negatiivisesti asioita esittävä. Yhdessä tekeminen , yhteisöllisyyden vaaliminen, nuoren haasteisiin positiivisesti asennoituminen ja Kannustaminen edesauttavat hyvissä oppimistuloksissa, mutta ennen kaikkea yleisessä hyvinvoinnissa. Nuoren ei tarvitse tietenkään olla mikään kympin oppilas ,wukö nuoren pidä sellaista myöskään itseltään vaatia. Perfektionismi pilaa paljon joskus. Kun tähtää kymppiin, jääkin seiskaksi. Opiskelu on hyvä ottaa rennosti ja pitää hauskaakin. Innostus tarttuu koulumaailmassa helposti yksilöstä toiseen. Eli positiivinen innostuneisyys tarttuu nuortenkin keskuudessa, mutta sitä pitää jonkun valaa. Törkeää on myös ympäristöltä saatu palaute, tuloksellisuuden näkeminen, mitö on saatu aikaan. Kun nähdään, että on saatu aikaan hyviä tuloksia, tunne opiskelun merkityksellisumyydestä edesauttaa. Siten opiskelu tuottaa ja palkitseekin. Välillä motivaatio voi ola hukassa. Sen korjaamiseksi on syytä tunnustaa omat vahvuudet. Kaverinikin voivat kertoa niistä. Esimerkiksi, sinä olet hyvä tuossa, älä luovuta . Kannustaminen poikii usein paljon. Voimavarat sadaan juuri myönteisistä tunteista. Elämässä yleensä on niin, aikuisväelläkin. Vähän ala kuin toinen.