Ihmis arvoa alentavia koiran koppeja yhetiset wc..ja suihkut naurettavaa

Toivottavasti slummeihin saadaan sosiaalinen huolto toimimaan hyvin. Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.

voi vittu laittakaa telttoja ko ette muuhun pysty sairasta

Jos kaupungin liepeille syntyy telttakyliä, pitää ruokailumahdollisuudet järjestää. Ulkona ateriointi on kyllä usein terveellistä ja maittaa makoisalta syödä ulkoilmassa. En siis kannata, että ihmiset asuu nykyaikana teltoissa, mutta jos asuvat, niin sitten pitää huolehtia, että sinne lähelle tulee ruokapalveluita. Surullista, jos ihmiset joutuvat telttoihin.

Toivottavasti Arinan hotelli hyväksytään. Joka sitä vastustaa ja somessa laittaa vihanaamoja uutisiin, on todellinen lyhytvuokrauksen ja salahotellien puolustaja. NAAMIOT ON NYT RIISUTTU

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaupungin liepeille syntyy telttakyliä, pitää ruokailumahdollisuudet järjestää. Ulkona ateriointi on kyllä usein terveellistä ja maittaa makoisalta syödä ulkoilmassa. En siis kannata, että ihmiset asuu nykyaikana teltoissa, mutta jos asuvat, niin sitten pitää huolehtia, että sinne lähelle tulee ruokapalveluita. Surullista, jos ihmiset joutuvat telttoihin.

Toivottavasti Arinan hotelli hyväksytään. Joka sitä vastustaa ja somessa laittaa vihanaamoja uutisiin, on todellinen lyhytvuokrauksen ja salahotellien puolustaja. NAAMIOT ON NYT RIISUTTU

Lue lisää

Pyysin tekoälyltä kertomusta, että jos tulee telttakylät, niin miten ihmisiä voi auttaa ruokaa jakamalla. Lukekaa!

Inhimillisyyden valkea Rovaniemellä
Telttakylän varjossa kypsyy toivo

Rovaniemen syksy on tänä vuonna poikkeuksellisen kolea. Ensilumi peittää kaupungin laidat hiljaisella, pehmeällä valollaan, mutta sen alta paljastuu jotain karua. Laitakaupungille on noussut telttakylä – kodittomien ihmisten väliaikainen turvapaikka, jossa jokainen yö on taistelua kylmyyttä vastaan.

Kukaan ei olisi uskonut, että 2020-luvulla, keskellä kehittynyttä Suomea, joudutaan todistamaan tällaista. Rovaniemen asukkaat ovat järkyttyneitä. Keskustelut kahviloissa, työpaikoilla ja iltauutisissa pyörivät saman aiheen ympärillä: miten tähän on tultu? Moni pudistaa päätään, osa kyynel silmäkulmassaan. Sananlasku "koti kullan kallis" saa nyt uuden, surullisen kaiun.

Yhteisön järkytys ei kuitenkaan ole jäänyt pelkäksi suruksi. Katukuvassa näkyy vapaaehtoisten joukkoja, joiden sydämissä palaa lämmin halu auttaa. He tuovat vaatteita, makuupusseja ja lämmintä juomaa, sanovat ystävällisiä sanoja ja halaavat palelevia. Erityinen toivon merkki on kenttäkeittiö, soppatykki, joka höyryää lähes joka ilta telttakylän laidalla.

Kun soppatykistä leviää kuuman keiton tuoksu, ihmiset kerääntyvät kattilan ympärille. Yhdessä jonotetaan maltillisesti, vaihdetaan kuulumisia ja jaetaan tarinoita. Jokainen lusikallinen lämmintä keittoa on kuin pieni muistutus siitä, ettei kukaan ole täysin yksin, vaikka elämä hetkeksi työntäisikin varjojen puolelle. "Lämmin keitto, lämmin mieli", toteaa vanhempi mies hymyillen, ja ympärillä olevan joukon kasvoille leviää hetkellinen valo.

Kurjuuden keskellä pienenkin inhimillisyyden pilkahdus saa aikaan suurta. Soppatykki ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se tuo toivoa ja lohtua. Vapaaehtoisten ystävällisyys ja yhteisöllisyys kantavat pitkälle – kuin Lapin revontulet, jotka parhaimmillaan valaisevat pimeimmänkin yön.

Tämä on kertomus siitä, kuinka Rovaniemellä, keskellä talvista kylmyyttä ja aineellista puutetta, syntyy uudenlaista yhteisöllisyyttä. Inhimillisyys on kuin nuotio, jonka ympärillä voi hetken lämmitellä – ja siitä kumpuaa toivo, että huominen voi olla tätä päivää valoisampi.