Mä oon pohtinut että onko täällä jollakulla kokemusta siitä että on ollut aikanaan epäviehättävän näköinen tai vaikkapa ylipainoinen, mutta on laihduttanut, alkanut urheilemaan ja käymään salilla ja vasta sitten hyvän kropan hankittuaan alkanut saamaan hyväksyntää ja huomiota muilta ihmisiltä?
Mietin lähinnä deittailun kannalta kun omakohtainen kokemus on se että nyky-yhteiskunnassa en riitä omana itsenäni ja oon aloittanut muun muassa sen takia kuntosaliharrastuksen ja elämäntapamuutoksen. Aikanaan kävin monta kertaa viikossa syömässä rasvaista ja kaloripitoista ruokaa, en harrastanut muuta kuin kevyttä hyötyliikuntaa ja nukuin aina liian vähän. Mutta nyt tämä saa loppua ja aionkin vähentää ylimääräistä sokeria, rasvaa, vaaleata vehnää ja alkoholia. En onneksi käytä muita päihteitä.
Yllätyksekseni oon huomannut, että tykkäänkin voimaharjoittelusta tosi paljon ja kestävyyttä löytyy, varsinkin kavereiden kanssa on mukavaa käydä. Salille astuminen ensimmäistä kertaa oli minulle vain todella korkea kynnys, koska minulla ei ole ollut tähän asti mitään kosketusta kovaan treeniin ja pelkään jos nolaan itseni siellä tai teen kaiken väärin. Ylipäätään asenne liikuntaa kohtaan on ollut koko ikäni erittäin kieroutunut ja olen aina vihannut joukkuelajeja, varsinkin sellaisia joissa kilpailuhenki on kovimmillaan. Mutta lokakuun alussa salikärpänen puraisi ja siitä lähtien se on ollut jo menoa. Olen itse mies, 23 vuotta ja 184/97 (laihtunut jo 2 kg viimeisen 20 päivän aikana saliharrastuksen ja ruokavaliomuutosten myötä)
Jatketaan keskustelua yhdessä! Jos joku muukin vaikka osais samaistua tilanteeseeni :)
Mietin lähinnä deittailun kannalta kun omakohtainen kokemus on se että nyky-yhteiskunnassa en riitä omana itsenäni ja oon aloittanut muun muassa sen takia kuntosaliharrastuksen ja elämäntapamuutoksen. Aikanaan kävin monta kertaa viikossa syömässä rasvaista ja kaloripitoista ruokaa, en harrastanut muuta kuin kevyttä hyötyliikuntaa ja nukuin aina liian vähän. Mutta nyt tämä saa loppua ja aionkin vähentää ylimääräistä sokeria, rasvaa, vaaleata vehnää ja alkoholia. En onneksi käytä muita päihteitä.
Yllätyksekseni oon huomannut, että tykkäänkin voimaharjoittelusta tosi paljon ja kestävyyttä löytyy, varsinkin kavereiden kanssa on mukavaa käydä. Salille astuminen ensimmäistä kertaa oli minulle vain todella korkea kynnys, koska minulla ei ole ollut tähän asti mitään kosketusta kovaan treeniin ja pelkään jos nolaan itseni siellä tai teen kaiken väärin. Ylipäätään asenne liikuntaa kohtaan on ollut koko ikäni erittäin kieroutunut ja olen aina vihannut joukkuelajeja, varsinkin sellaisia joissa kilpailuhenki on kovimmillaan. Mutta lokakuun alussa salikärpänen puraisi ja siitä lähtien se on ollut jo menoa. Olen itse mies, 23 vuotta ja 184/97 (laihtunut jo 2 kg viimeisen 20 päivän aikana saliharrastuksen ja ruokavaliomuutosten myötä)
Jatketaan keskustelua yhdessä! Jos joku muukin vaikka osais samaistua tilanteeseeni :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.