Yksi skitsofrenia-tutkimuspaperi ei kesää tee

Lääketehtaiden vaikutus näkyy "asiantuntijoiden" mielipiteissä.

Anonyymi kirjoitti:

Lääketehtaiden vaikutus näkyy "asiantuntijoiden" mielipiteissä.

Ja vielä enemmän luontaistuotemyyjien ja muiden huumekauppiaiden vaikutus näkyy internetin "asiantuntijoiden" mielipiteissä.

Mutta sairaudentunnottomuus, ei ole todiste siitä, etteeikö se toimisi juuri heidän kohdallaan jos sitä vain käyttäisi.

Diagnoosi on harvoin pysyvä. Se muuttuu potilaan tilan ja diagnosoivan lääkärin mukaan.

Ymmärrän kuitenkin esim. skitsofrenia-diagnoosin kyseenalaistamisen potilailla silloin, kun oireet eivät ole päällä, kokevat olevansa terveitä ja täysin väärällä diagnoosilla olevia, silloin täällä Suomi24 ainakin yksi ellei kaksi heistä aktivoituukin. Kuitenkin parempi paikka kyseenalaistamaan koko asia olisi muualla kuin täällä.

Anonyymi kirjoitti:

Diagnoosi on harvoin pysyvä. Se muuttuu potilaan tilan ja diagnosoivan lääkärin mukaan.

Ei se nyt mitenkään tosi harvinaista ole.Jos olisi.Niin miksi niin moni jää työkyvttömyyseläkkeelle?

Diagnoosi voi olla myös virheellisesti tehty, tai ylitulkintoihin perustuen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se nyt mitenkään tosi harvinaista ole.Jos olisi.Niin miksi niin moni jää työkyvttömyyseläkkeelle?

Joku psykoosisairaiden työllistyminen kaipaisi ihan oman ketjunsa, mutta ensi alkuun tässä uusinta tietoa lähinnä psykoosisairaiden työllistymisestä suomessa.

https://www.psykiatriantutkimussaatio.fi/wp-content/uploads/2025/10/Psychiatria_Fennica-2025_Sipila.pdf

Loppukanetissa annetaan mielestäni ymmärtää, että ne ihmiset joilla on sitä motivaatiota ja kykyä, työllistyvät IPS työhönvalmennuksen kautta ihan kohtalaisesti. Silloin kun ihmisen päässä on perusteet kunnossa, niin työhönvalmennuksen tehtäväksi jää oikeastaan kertoa ihmiselle, että sinne työhaastatteluun ei mennä inttämään, siitä että kuinka paljon parempaa se elämä on ilman lääkehaittoja.

Anonyymi kirjoitti:

Joku psykoosisairaiden työllistyminen kaipaisi ihan oman ketjunsa, mutta ensi alkuun tässä uusinta tietoa lähinnä psykoosisairaiden työllistymisestä suomessa.

https://www.psykiatriantutkimussaatio.fi/wp-content/uploads/2025/10/Psychiatria_Fennica-2025_Sipila.pdf

Loppukanetissa annetaan mielestäni ymmärtää, että ne ihmiset joilla on sitä motivaatiota ja kykyä, työllistyvät IPS työhönvalmennuksen kautta ihan kohtalaisesti. Silloin kun ihmisen päässä on perusteet kunnossa, niin työhönvalmennuksen tehtäväksi jää oikeastaan kertoa ihmiselle, että sinne työhaastatteluun ei mennä inttämään, siitä että kuinka paljon parempaa se elämä on ilman lääkehaittoja.

Lue lisää

Nyt kun vielä luin tuota tutkimusta, niin näyttäisi että asiakkaan terveyteen tai koettuun hyvinvointiin liittyvät tekijät eivät ennusta sitä työllistymistä, vaan nimenomaan kyse on siitä halusta työllistyä. Osahan on niin sekaisin elämästään, etteivät sitä halua. Mutta ne jotka haluavat niin hyötyvät myös kuntoutumismielessä, vaikka työura ei siitä lähtisikään käyntiin.

Ja työhönvalmennukseen osallistuneista 49% työllistyi.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän kuitenkin esim. skitsofrenia-diagnoosin kyseenalaistamisen potilailla silloin, kun oireet eivät ole päällä, kokevat olevansa terveitä ja täysin väärällä diagnoosilla olevia, silloin täällä Suomi24 ainakin yksi ellei kaksi heistä aktivoituukin. Kuitenkin parempi paikka kyseenalaistamaan koko asia olisi muualla kuin täällä.

Lue lisää

Lääkärit ei kuuntele ilman todisteita asiaa. Se voi olla vaikea ja kivinen tie tai sit ei

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kun vielä luin tuota tutkimusta, niin näyttäisi että asiakkaan terveyteen tai koettuun hyvinvointiin liittyvät tekijät eivät ennusta sitä työllistymistä, vaan nimenomaan kyse on siitä halusta työllistyä. Osahan on niin sekaisin elämästään, etteivät sitä halua. Mutta ne jotka haluavat niin hyötyvät myös kuntoutumismielessä, vaikka työura ei siitä lähtisikään käyntiin.

Ja työhönvalmennukseen osallistuneista 49% työllistyi.

Lue lisää

Tää oli varmaan ennen lamaa tehty? Nythän tuskinpa yhtä hyvä tilanne

Anonyymi kirjoitti:

Tää oli varmaan ennen lamaa tehty? Nythän tuskinpa yhtä hyvä tilanne

Tutkimus on julkaistu tänäsyksynä (2025) ja koko IPS työhönvalmennus on olltu suomessa ehkä alle viisi vuotta, eli pandemian ja ukrainan sota-ajan paskimmat vuodet.

En nyt ulkoa muista, otetaanko tutkimuksessa kantaa yleiseen työllisyystilanteeseen, mikä itse IPS työhönvalmennuksessa tiedetään olevan ongelma.

Anonyymi kirjoitti:

Diagnoosi on harvoin pysyvä. Se muuttuu potilaan tilan ja diagnosoivan lääkärin mukaan.

Olen eri mieltä asiasta.
Kyllä se diagnoosi voi hyvinkin jäädä elämään ja olemaan.
Ihmisen, joka ei välttämättä ole enää potilas, tila todellakin muuttuu/on muuttunut, mutta kuka sitä diagnoosia enää säätää, ei kukaan.
Vieläpä jos diagnoosin tehnyt lääkäri on ollut jo haudassakin monia vuosia, niin hän ei sitä ainakaan muuta tai poista.
Ihminen saattaa nähdä psykiatreja vuosien varrella, ehkä yhtä psykiatria vain yhden kerran ( niin on useimmiten ), eikä sellainen psykiatri tiedä ihmisen tilasta, tai muuttuneesta tilasta, yhtään mitään muuta, kuin mitä on vanhoja terveystietoja lukenut, jos edes on lukenut. Ei sellaiset rupea diagnooseja muuttamaan tai poistamaan.
Taitaa joutua saman diagnoosin kanssa elämään loppuikänsä, vaikka olisi kuinka toipunut.
Diagnoosi tosin johtaa harhaan monia terveydenhuollon ammattilaisia, joita ihminen voi joutua tulevaisuudessaan tapaamaan, myös somaattisella puolella. Ihmistä pidetään " diagnoosinsa mukaan käyttäytyvänä " ihmisenä/potilaana, vaikka ei enää olisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se nyt mitenkään tosi harvinaista ole.Jos olisi.Niin miksi niin moni jää työkyvttömyyseläkkeelle?

Voi olla monta muutakin diagnoosia kuin skitsofrenia, esim. masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, Paniikkihäiriö jne. Skitsofrenian kanssa vielä pärjää mutta moni muu on mahdoton työelämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Voi olla monta muutakin diagnoosia kuin skitsofrenia, esim. masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, Paniikkihäiriö jne. Skitsofrenian kanssa vielä pärjää mutta moni muu on mahdoton työelämässä.

Lue lisää

Diagnoosit ei estä työn tekoa, vaan oireet.

Anonyymi kirjoitti:

Voi olla monta muutakin diagnoosia kuin skitsofrenia, esim. masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, Paniikkihäiriö jne. Skitsofrenian kanssa vielä pärjää mutta moni muu on mahdoton työelämässä.

Lue lisää

Ihan sama, mutta ei taida tulla työnteosta mitään, kun/jos pelkää ihmisiä ja menee paniikkiin heti jos joku lähestyy. Se on yhtä taistelua joka sekuntti.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimus on julkaistu tänäsyksynä (2025) ja koko IPS työhönvalmennus on olltu suomessa ehkä alle viisi vuotta, eli pandemian ja ukrainan sota-ajan paskimmat vuodet.

En nyt ulkoa muista, otetaanko tutkimuksessa kantaa yleiseen työllisyystilanteeseen, mikä itse IPS työhönvalmennuksessa tiedetään olevan ongelma.

Lue lisää

Mieti vaa ku joka paikkaa satoja hakijoita joilla osalla korkeekoulututkinto et noi tuskinpa voittaa haussa

Anonyymi kirjoitti:

Ihan sama, mutta ei taida tulla työnteosta mitään, kun/jos pelkää ihmisiä ja menee paniikkiin heti jos joku lähestyy. Se on yhtä taistelua joka sekuntti.

Jos lääkkeet ei siihen tehoa, niin silloinhan siihen ei ole muuta konstia kuin siedätyshoito.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkkeet ei siihen tehoa, niin silloinhan siihen ei ole muuta konstia kuin siedätyshoito.

Mut ei ne töitä saa

Anonyymi kirjoitti:

Mieti vaa ku joka paikkaa satoja hakijoita joilla osalla korkeekoulututkinto et noi tuskinpa voittaa haussa

Tietysti se vaikeuttaa, mutta kuten tutkimuksessa sanottiin, olennaisempaa on se ihmisen itsensä halu työllistyä.

Ihminen joka on inniokas hankkii kyllä ajanoloon, sen työssä tarvittavan substanssiosaamisen, mutta asennevammanen akateemikko on työnantajalle tyhjä arpa.

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti se vaikeuttaa, mutta kuten tutkimuksessa sanottiin, olennaisempaa on se ihmisen itsensä halu työllistyä.

Ihminen joka on inniokas hankkii kyllä ajanoloon, sen työssä tarvittavan substanssiosaamisen, mutta asennevammanen akateemikko on työnantajalle tyhjä arpa.

Lue lisää

Unohdat et noilla ei oo mitään väliä kun AI karsii hakemusten ja CV perusteella. Ja noilla mitkä tuolla tuskinpa paljoa työkokemusta. ->Suoraan roskikseen

Anonyymi kirjoitti:

Ei se nyt mitenkään tosi harvinaista ole.Jos olisi.Niin miksi niin moni jää työkyvttömyyseläkkeelle?

Siis työkyvyttömyyseläkkeen nimi tulee siitä, että ihminen on työkyvytön. Eläkkeen nimi olisi diagnoosi eläke, jos se olisi riippuvainen pelkästä diagnoosista, eikä siitä työkyvystä, jota sillä diagnoosilla kuvaillaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joku psykoosisairaiden työllistyminen kaipaisi ihan oman ketjunsa, mutta ensi alkuun tässä uusinta tietoa lähinnä psykoosisairaiden työllistymisestä suomessa.

https://www.psykiatriantutkimussaatio.fi/wp-content/uploads/2025/10/Psychiatria_Fennica-2025_Sipila.pdf

Loppukanetissa annetaan mielestäni ymmärtää, että ne ihmiset joilla on sitä motivaatiota ja kykyä, työllistyvät IPS työhönvalmennuksen kautta ihan kohtalaisesti. Silloin kun ihmisen päässä on perusteet kunnossa, niin työhönvalmennuksen tehtäväksi jää oikeastaan kertoa ihmiselle, että sinne työhaastatteluun ei mennä inttämään, siitä että kuinka paljon parempaa se elämä on ilman lääkehaittoja.

Lue lisää

En ole kroonisesti psykoosisairas koska lopetin antipsykootit ja olen töissä

Anonyymi kirjoitti:

Unohdat et noilla ei oo mitään väliä kun AI karsii hakemusten ja CV perusteella. Ja noilla mitkä tuolla tuskinpa paljoa työkokemusta. ->Suoraan roskikseen

Ihailen sitä päättäväisyyttä, millä täällä rakennetaan niitä mielenhimmeleitä estämään sitä omaa työllistymistä, mutta juju on siinä, että ne ihmiset jotka haluavat työllistyä, käyttävät tämän saman energian siihen, että he keksivät niitä keinoja sen oman työllistymisensä eteen.

Joku on aina esikäsitellyt käsitellyt työhakemukset. Pienissä positioissa se on yleensä joku yksikön esihenkilö, keskisuurissa positioissa joku tukipalvelu työntekijä, ja isoissa positioissa joku rekry firma.

Tekoäly tai siis koneoppiminen tulee kuvaan oikeastaan vasta sitten kun hakijoita on tuhansia. (Ja muutenkin turha kuvitella että jonkun perusjampan rekryämis prosessiin käytettäisiin tuhansia euroja tekoälyä tai soveltuvuustestejä.) Sitä en osaa sanoa että miten paljon tällaisten megahakujen määrä on kasvanut nyt kun työnhakuvelvoite muistuttaa sähköpostilla tehtyä mattopommitusta. Mutta ennen vanhaan tämä hoidettiin niin, että työnantaja nappasi suurimman osan hakemuksista nipun päältä, ja heitti roskikseen. Saatesanoilla "haluan että työntekijälläni on hyvää onnea."

Veikkaan että siihen nähden koneoppimisella tehty hakemusten arviointi on huomattavasti reilumpi.

Ja ompa ne kekseliäimmät keksineet jo kirjoittaa sinne hakemukseen tekoälylle ohjeita, joissa pyydetään tekoälyä siirtämään se heidän jakemus jatkoon.

Eikö olekkin jännä juttu mitä se mieli keksii, kun tavoitteena onkin työllistyminen, eikä valittaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihailen sitä päättäväisyyttä, millä täällä rakennetaan niitä mielenhimmeleitä estämään sitä omaa työllistymistä, mutta juju on siinä, että ne ihmiset jotka haluavat työllistyä, käyttävät tämän saman energian siihen, että he keksivät niitä keinoja sen oman työllistymisensä eteen.

Joku on aina esikäsitellyt käsitellyt työhakemukset. Pienissä positioissa se on yleensä joku yksikön esihenkilö, keskisuurissa positioissa joku tukipalvelu työntekijä, ja isoissa positioissa joku rekry firma.

Tekoäly tai siis koneoppiminen tulee kuvaan oikeastaan vasta sitten kun hakijoita on tuhansia. (Ja muutenkin turha kuvitella että jonkun perusjampan rekryämis prosessiin käytettäisiin tuhansia euroja tekoälyä tai soveltuvuustestejä.) Sitä en osaa sanoa että miten paljon tällaisten megahakujen määrä on kasvanut nyt kun työnhakuvelvoite muistuttaa sähköpostilla tehtyä mattopommitusta. Mutta ennen vanhaan tämä hoidettiin niin, että työnantaja nappasi suurimman osan hakemuksista nipun päältä, ja heitti roskikseen. Saatesanoilla "haluan että työntekijälläni on hyvää onnea."

Veikkaan että siihen nähden koneoppimisella tehty hakemusten arviointi on huomattavasti reilumpi.

Ja ompa ne kekseliäimmät keksineet jo kirjoittaa sinne hakemukseen tekoälylle ohjeita, joissa pyydetään tekoälyä siirtämään se heidän jakemus jatkoon.

Eikö olekkin jännä juttu mitä se mieli keksii, kun tavoitteena onkin työllistyminen, eikä valittaminen.

Lue lisää

Nykyään joka ikinen paikka omaa 400-700 hakijaa tai jopa 1000+. Haen ite töitä koulusta valmistuneena enkä siis omaa paljoa kokemusta tai suhteita vielä ja tää on realiteetti nykyään. Siksipä mietin, että tossa koulutuksessa on monella vastaava tilanne, vähän kokemusta paljon hakijoita. Enää ei voi edes soittaa kun numeroa ei välttämättä edes ole laitettu. Eipä tohon työllistymiseen mikään energian laitto auta kun nykyaika on mitä on. Tekolyllä ite teen 100x hakemusta kuussa koska tekoäly ne lukee. Oon päässy haastatteluihinkin tota kautta, en vaan töihin vielä

Toki rekryfirmat on yks ongelma, pirun moni on niiden kautta

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkkeet ei siihen tehoa, niin silloinhan siihen ei ole muuta konstia kuin siedätyshoito.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei auta lääkkeet, vaan itsetunnon kohentaminen.
Siedätyshoito saa itsetuntoa nousemaan, huomaa pian, että pärjää ihan hyvin ihmisjoukoissa, kunhan hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
Ei ne muut ihmiset ympärillä ajattele, kuka tuo toinen on, mitä se tekee, miten se toimii, jne.
Usko ja luottamus omaan itseen, oman itsensä arvostaminen, ne riittää parantamaan sosiaalisissa tilanteissa kulkemista.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyään joka ikinen paikka omaa 400-700 hakijaa tai jopa 1000 . Haen ite töitä koulusta valmistuneena enkä siis omaa paljoa kokemusta tai suhteita vielä ja tää on realiteetti nykyään. Siksipä mietin, että tossa koulutuksessa on monella vastaava tilanne, vähän kokemusta paljon hakijoita. Enää ei voi edes soittaa kun numeroa ei välttämättä edes ole laitettu. Eipä tohon työllistymiseen mikään energian laitto auta kun nykyaika on mitä on. Tekolyllä ite teen 100x hakemusta kuussa koska tekoäly ne lukee. Oon päässy haastatteluihinkin tota kautta, en vaan töihin vielä

Toki rekryfirmat on yks ongelma, pirun moni on niiden kautta

Lue lisää

Nimenomaan se energia auttaa. Vaikka en olekkaan mikään rekrytoinnin ammattilainen, niin sen verran monta ihmistä on nyt tässä elämän aikana tullut rekrytoitua, että tämän yhden ohjeen sinulle annan.

Siinä vaiheessa kun pääset työhaastatteluun, niin lataa siihen sitä energiaa. Nimenomaan siihen, että miten innoissasi olisit siitä jos pääsisit töihin juuri siihen työhön minkä haastattelussa olet. Ja siitä että mitä uusia asioita pääsetkään oppimaan tässä mahdollisessa työpaikassa.

Valitettavasti ainakin minun pitämissä työhaastatteluissa aivan liian moni laskee sen varaan, että joku koulupaperi tai cv korvaisi sen terveen "ammattiylpeyden" Eli kehaise myös estotta itseäsi. Sen ei tarvitse olla mitään ylenpalttista, vaan voit miettiä vaikka jonkun sellainen yksittäinen vahvuutesi, minkä uskot kiinnostavan työnantajaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se nyt mitenkään tosi harvinaista ole.Jos olisi.Niin miksi niin moni jää työkyvttömyyseläkkeelle?

Minulla on tapana käyttää diagnoseeja wc paperina loppukuusta.

Lääkkeet on huuhaasta pahimmasta päästä jos psykiatriasta puhutaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet on huuhaasta pahimmasta päästä jos psykiatriasta puhutaan.

No kiva että sentään joku tunnusti ja koki että astuin hänen bisneksensä päälle.

Anonyymi kirjoitti:

No kiva että sentään joku tunnusti ja koki että astuin hänen bisneksensä päälle.

No et astunut bisneksen päälle.Olen vaan kokenut psyykenlääkkeet enempi haitalliseksi.Potilas kokemuksesta puhun.

Anonyymi kirjoitti:

No et astunut bisneksen päälle.Olen vaan kokenut psyykenlääkkeet enempi haitalliseksi.Potilas kokemuksesta puhun.

Haitallisia joo mut osalle.. Kumpi pahempi lääkkeet vai oireet

Anonyymi kirjoitti:

Haitallisia joo mut osalle.. Kumpi pahempi lääkkeet vai oireet

No lääkkeen aiheuttama atakisia ainakin on paljon pahempi mitä mikään skitsofrenian oire on.

Anonyymi kirjoitti:

No lääkkeen aiheuttama atakisia ainakin on paljon pahempi mitä mikään skitsofrenian oire on.

Riippuu varmaan kuin pahat oireet sulla on

Anonyymi kirjoitti:

No lääkkeen aiheuttama atakisia ainakin on paljon pahempi mitä mikään skitsofrenian oire on.

Se on ihan järkyttävää. Sain risoerdalia liian isolla annoksella ja en voinut tehdä osastolla muuta kuin kävellä käytävää päästä päähän. Se oli todella ahdistavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Haitallisia joo mut osalle.. Kumpi pahempi lääkkeet vai oireet

Riippuu varmaan keneltä kysytään? Siltä jolla on niitä oireita, vai siltä jonka niskaan ne oireet oksennetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu varmaan keneltä kysytään? Siltä jolla on niitä oireita, vai siltä jonka niskaan ne oireet oksennetaan.

Ja oireidrn laatu. Osahan on iha sekasi ilma lääkkeitä

Missäs pimeässä pers**reiässä sinä olet asunut koko elämäsi? Sidonnaisuuksien haitallista vaikutusta lääkärien kykyyn tehdä objektiivisia ja riippumattomia tulkintoja on tutkittu vuosikymmeniä ja se tiedetään, että ne vaikuttavat mm. hoitosuositusten laatuun. Jopa Duodecimissa on julkaistu asiasta suomenkielinen katsaus Hoitosuositukset, systemaattiset vinoumat ja luottamus lääkäreihin (2021), jossa todetaan seuraavaa:

"Juuri julkaistussa systemoidussa katsauksessa osoitettiin, että taloudelliset sidonnaisuudet ovat yhteydessä hoitosuositusten päätelmiin (14). Hoitosuositusryhmät, joiden jäsenillä oli taloudellisia suhteita lääketeollisuuteen, tekivät suopeampia päätelmiä. Yhteys näkyi hoitosuositusten lisäksi myös muissa asiantuntijakannanotoissa ja mielipidekirjoituksissa (14). Jo aiemmin on osoitettu, että hoitosuositustyöryhmät, joilla on sidonnaisuuksia, ovat taipuvaisia laajentamaan sairauksien määritelmiä ja kiinnittämään vähän huomiota hoitojen haittoihin (15). Laajemmin ilmiötä kutsutaan rahoitusefektiksi: teollisuuden rahoittamien asiantuntijoiden päätelmät ovat usein rahoittajille edullisia (11-13,15-17).

Näistä syistä taloudellisten sidonnaisuuksien katsotaan vaarantavan hoitosuositustyöryhmien kyvyn luotettavaan päätöksentekoon (4-6,17). Huolena ei ole se, että asiantuntijoiden ajateltaisiin tekevän tietoisesti puolueellisia valintoja, vaan se, että kaikki yhteistyösuhteet vaikuttavat kognitiivisiin toimintoihimme tavoilla, joita on vaikeaa huomata tai estää (13). Taloudellisten eturistiriitojen ongelmaa pidetään yhteiskunnallisesti niin merkittävänä, että New York Times -lehden päätoimittajakunta (14.9.2018) nimitti ongelmaa "lääketieteen saastumiseksi"."

jatkuu

"Yleinen tapa yrittää hallita eturistiriitaongelmia on pyytää hoitosuositustyöryhmien jäseniä ilmoittamaan sidonnaisuutensa. Menettelytavan oletetaan auttavan kahdella tavalla. Ensinnäkin ajatellaan, että ilmoittaminen auttaisi kuulijoita huomioimaan, että sidonnaisuudet voivat vaikuttaa asiantuntijan näkemyksiin. Toiseksi läpinäkyvyyden toivotaan auttavan asiantuntijaa itseään: ajatus on, että jos kerron yhteistyösuhteistani, osaan itsekin varoa, etteivät näkemykseni pääse vinoutumaan.

Tutkimusnäytön valossa sidonnaisuuksien ilmoittaminen ei näytä auttavan kummallakaan tavalla (20-22). Ilmoittaminen voi paradoksaalisesti jopa pahentaa suositusten vinoutumista (KUVA 2) (21-23)."

He jatkavat ammattikuntajääviydestä (erityisen tärkeää psykiatriassa, jossa käytetään käyttäytymistieteellisiä diagnooseja mutta korostetaan lääketieteellisiä hoitoja)

"Vastaavasti erikoisalat karsivat mieluummin hoitoja, jotka eivät heikennä alan omaa toimintaa tai tulonmuodostusta (24,28). Erityisen ongelmalliseksi tämän tekee se, että lääkärit ovat taipuvaisia näkemään hoitojensa hyödyt ja haitat todellisuutta myönteisemmässä valossa (29). Ammattikuntajääviys onkin monella erikoisalalla johtanut tehottomien hoitojen käyttöön pitkään sen jälkeen, kun tieteellinen näyttö on osoittanut toimet turhiksi (24,27,28). Tämä aiheuttaa turhia kustannuksia ja altistaa potilaita hoitojen haitoille."

Neuroleptit eivät tosiaan ole toimivia yhdenkään meta-analyysin mukaan, jos toimivuutta ei mitata yleistettävyyden eli tilastollisen merkitsevyyden mittarilla (jota ei tosiaan voi käyttää efektikoon arviointiin) vaan sisällöllisesti sen perusteella, kuinka paljon oireet oikeasti laskevat potilailla keskimäärin. Kliinistä merkitsevyyttä käsittelevän tutkimuksen Minimum Clinically Important Difference In The Positive And Negative Syndrome Scale Using Data From The CATIE Schizophrenia Trial mukaan vain oireet laskivat keskimäärin 14,8 %, kun kliinisen merkitsevyyden raja-arvoksi määriteltiin keskimäärin 15,6 tai 16,5 pistettä PANSS-skaalalalla tai prosentteina 34 % lähtötasosta:

"Arvioimme PANSS-asteikon pienimmän kliinisesti merkittävän muutoksen (MCID) olevan 15,3 pistettä eli 34,0 % lähtötasosta, yhdistämällä PANSS- ja CGI-S-pisteet. Tämä arvio vastaa konservatiivisempaa arviota, joka perustui 1,96 SEM -kriteeriin ja tuotti samansuuntaisen MCID-arvion (16,5 pistettä).

Kun ankkurina käytettiin potilaiden itse arvioimia CGI-P-arvoja, matalammat itsearvioidut vaikeusasteet yhdistyivät korkeampiin PANSS-pisteisiin verrattuna kliinikon arvioimaan yleiseen vaikeusasteeseen. Tämän seurauksena potilasraportoituun vaikeusasteeseen perustuva MCID-arvio oli hieman matalampi kuin kliinikon arvioon perustuva MCID.

Lisäksi MCID-arvio vaihteli lähtötason psykopatologian mukaan siten, että korkean ja matalan lähtötason PANSS-pisteiden omaavien potilaiden välillä MCID erosi 38 %.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että CATIE-tutkimuksen potilailla, joiden PANSS-pisteet muuttuivat seuranta-aikana keskimäärin enintään 14,8 %, oireiden muutos ei keskimäärin saavuttanut kliinisesti merkittävää tasoa, kun MCID arvioitiin kliinikon ankkuroiman tai jakaumapohjaisen menetelmän avulla, vaikka moni yksittäinen potilas saavuttikin kliinisesti merkittäviä parannuksia."

Tämä sama havainto toistuu uudestaan ja uudestaan meta-analyysista toiseen: oireet laskevat niin vähän, ettei sitä voi erottaa plasebosta, keskimäärin noin 5-7 pistettä. Tämä epämukava havainto kuitenkin sivuutetaan, koska tulisi vaikutelma, että neuroleptit (joiden vastetta ei tutkita biomarkkreilla vaan kliinikoiden subjektiivisilla tulkinnoilla potilaan käyttäytymisestä) ovat melkein sitä samaa uskomushoitoa kuin homeopatia. Ainoa ero homeopatiaan on se, että neuroleptit ovat erittäin haitallisia terveydelle, kun taas vedellä läträäminen ei ja että niiden markkoinoilla pyörii monisatakertaiset rahavirrat kuin homeapatiassa. Ja toinen ero on, että homeopatiaa ei kukaan piikitä väkisin kenenkään pyllyyn ja sen vastetta usein tutkitaan sen ihmisen tulkinnoilla, joka siitä hyötyy tai ei hyödy, ei vakavia kognitiivisia vinoumia omaavan puoskarin.

Anonyymi00253 kirjoitti:

Missäs pimeässä pers**reiässä sinä olet asunut koko elämäsi? Sidonnaisuuksien haitallista vaikutusta lääkärien kykyyn tehdä objektiivisia ja riippumattomia tulkintoja on tutkittu vuosikymmeniä ja se tiedetään, että ne vaikuttavat mm. hoitosuositusten laatuun. Jopa Duodecimissa on julkaistu asiasta suomenkielinen katsaus Hoitosuositukset, systemaattiset vinoumat ja luottamus lääkäreihin (2021), jossa todetaan seuraavaa:

"Juuri julkaistussa systemoidussa katsauksessa osoitettiin, että taloudelliset sidonnaisuudet ovat yhteydessä hoitosuositusten päätelmiin (14). Hoitosuositusryhmät, joiden jäsenillä oli taloudellisia suhteita lääketeollisuuteen, tekivät suopeampia päätelmiä. Yhteys näkyi hoitosuositusten lisäksi myös muissa asiantuntijakannanotoissa ja mielipidekirjoituksissa (14). Jo aiemmin on osoitettu, että hoitosuositustyöryhmät, joilla on sidonnaisuuksia, ovat taipuvaisia laajentamaan sairauksien määritelmiä ja kiinnittämään vähän huomiota hoitojen haittoihin (15). Laajemmin ilmiötä kutsutaan rahoitusefektiksi: teollisuuden rahoittamien asiantuntijoiden päätelmät ovat usein rahoittajille edullisia (11-13,15-17).

Näistä syistä taloudellisten sidonnaisuuksien katsotaan vaarantavan hoitosuositustyöryhmien kyvyn luotettavaan päätöksentekoon (4-6,17). Huolena ei ole se, että asiantuntijoiden ajateltaisiin tekevän tietoisesti puolueellisia valintoja, vaan se, että kaikki yhteistyösuhteet vaikuttavat kognitiivisiin toimintoihimme tavoilla, joita on vaikeaa huomata tai estää (13). Taloudellisten eturistiriitojen ongelmaa pidetään yhteiskunnallisesti niin merkittävänä, että New York Times -lehden päätoimittajakunta (14.9.2018) nimitti ongelmaa "lääketieteen saastumiseksi"."

jatkuu

"Yleinen tapa yrittää hallita eturistiriitaongelmia on pyytää hoitosuositustyöryhmien jäseniä ilmoittamaan sidonnaisuutensa. Menettelytavan oletetaan auttavan kahdella tavalla. Ensinnäkin ajatellaan, että ilmoittaminen auttaisi kuulijoita huomioimaan, että sidonnaisuudet voivat vaikuttaa asiantuntijan näkemyksiin. Toiseksi läpinäkyvyyden toivotaan auttavan asiantuntijaa itseään: ajatus on, että jos kerron yhteistyösuhteistani, osaan itsekin varoa, etteivät näkemykseni pääse vinoutumaan.

Tutkimusnäytön valossa sidonnaisuuksien ilmoittaminen ei näytä auttavan kummallakaan tavalla (20-22). Ilmoittaminen voi paradoksaalisesti jopa pahentaa suositusten vinoutumista (KUVA 2) (21-23)."

He jatkavat ammattikuntajääviydestä (erityisen tärkeää psykiatriassa, jossa käytetään käyttäytymistieteellisiä diagnooseja mutta korostetaan lääketieteellisiä hoitoja)

"Vastaavasti erikoisalat karsivat mieluummin hoitoja, jotka eivät heikennä alan omaa toimintaa tai tulonmuodostusta (24,28). Erityisen ongelmalliseksi tämän tekee se, että lääkärit ovat taipuvaisia näkemään hoitojensa hyödyt ja haitat todellisuutta myönteisemmässä valossa (29). Ammattikuntajääviys onkin monella erikoisalalla johtanut tehottomien hoitojen käyttöön pitkään sen jälkeen, kun tieteellinen näyttö on osoittanut toimet turhiksi (24,27,28). Tämä aiheuttaa turhia kustannuksia ja altistaa potilaita hoitojen haitoille."

Lue lisää

Itse en usko noihin hoitosuosituksiin, että ne muka toimisivat.
Jos mietitään vaikka somaattista terveydenhoitoa, niin esim. Käypä hoito neuvoo joissain tilanteissa ottamaan yhteyttä lääkäriin. Käypähoito myös kertoo, ilmeisesti lääkäriä varten, miten sairauksia, ja potilasta pitäisi tutkia ja hoitaa.
Mutta kun todellisuudessa se ei mene niin. Käypähoidon tarkoitus on varmaan ihan hyvä, mutta..... Sinänsä turhaa.

Anonyymi00254 kirjoitti:

Neuroleptit eivät tosiaan ole toimivia yhdenkään meta-analyysin mukaan, jos toimivuutta ei mitata yleistettävyyden eli tilastollisen merkitsevyyden mittarilla (jota ei tosiaan voi käyttää efektikoon arviointiin) vaan sisällöllisesti sen perusteella, kuinka paljon oireet oikeasti laskevat potilailla keskimäärin. Kliinistä merkitsevyyttä käsittelevän tutkimuksen Minimum Clinically Important Difference In The Positive And Negative Syndrome Scale Using Data From The CATIE Schizophrenia Trial mukaan vain oireet laskivat keskimäärin 14,8 %, kun kliinisen merkitsevyyden raja-arvoksi määriteltiin keskimäärin 15,6 tai 16,5 pistettä PANSS-skaalalalla tai prosentteina 34 % lähtötasosta:

"Arvioimme PANSS-asteikon pienimmän kliinisesti merkittävän muutoksen (MCID) olevan 15,3 pistettä eli 34,0 % lähtötasosta, yhdistämällä PANSS- ja CGI-S-pisteet. Tämä arvio vastaa konservatiivisempaa arviota, joka perustui 1,96 SEM -kriteeriin ja tuotti samansuuntaisen MCID-arvion (16,5 pistettä).

Kun ankkurina käytettiin potilaiden itse arvioimia CGI-P-arvoja, matalammat itsearvioidut vaikeusasteet yhdistyivät korkeampiin PANSS-pisteisiin verrattuna kliinikon arvioimaan yleiseen vaikeusasteeseen. Tämän seurauksena potilasraportoituun vaikeusasteeseen perustuva MCID-arvio oli hieman matalampi kuin kliinikon arvioon perustuva MCID.

Lisäksi MCID-arvio vaihteli lähtötason psykopatologian mukaan siten, että korkean ja matalan lähtötason PANSS-pisteiden omaavien potilaiden välillä MCID erosi 38 %.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että CATIE-tutkimuksen potilailla, joiden PANSS-pisteet muuttuivat seuranta-aikana keskimäärin enintään 14,8 %, oireiden muutos ei keskimäärin saavuttanut kliinisesti merkittävää tasoa, kun MCID arvioitiin kliinikon ankkuroiman tai jakaumapohjaisen menetelmän avulla, vaikka moni yksittäinen potilas saavuttikin kliinisesti merkittäviä parannuksia."

Tämä sama havainto toistuu uudestaan ja uudestaan meta-analyysista toiseen: oireet laskevat niin vähän, ettei sitä voi erottaa plasebosta, keskimäärin noin 5-7 pistettä. Tämä epämukava havainto kuitenkin sivuutetaan, koska tulisi vaikutelma, että neuroleptit (joiden vastetta ei tutkita biomarkkreilla vaan kliinikoiden subjektiivisilla tulkinnoilla potilaan käyttäytymisestä) ovat melkein sitä samaa uskomushoitoa kuin homeopatia. Ainoa ero homeopatiaan on se, että neuroleptit ovat erittäin haitallisia terveydelle, kun taas vedellä läträäminen ei ja että niiden markkoinoilla pyörii monisatakertaiset rahavirrat kuin homeapatiassa. Ja toinen ero on, että homeopatiaa ei kukaan piikitä väkisin kenenkään pyllyyn ja sen vastetta usein tutkitaan sen ihmisen tulkinnoilla, joka siitä hyötyy tai ei hyödy, ei vakavia kognitiivisia vinoumia omaavan puoskarin.

Lue lisää

Miksi ne neuroleptit sitten kuitenkin käytännössä on se paras tapa, vai onko se vaan niin, että se seinään kahlitseminen olisi parempi, mutta kun sitä ei enää uskalleta tehdä?

Anonyymi00259 kirjoitti:

Miksi ne neuroleptit sitten kuitenkin käytännössä on se paras tapa, vai onko se vaan niin, että se seinään kahlitseminen olisi parempi, mutta kun sitä ei enää uskalleta tehdä?

Lue lisää

Sitä ei enää saa tehdä, ei se ole uskalluksesta kiinni.
Sairas ihminen tosin saattaa itse " kahlita " itsensä sairautensa takia. Ei tietenkään seinään, mutta muuten vähän kuin " ulkopuoliseksi " yhteiskunnasta.

Anonyymi00261 kirjoitti:

Sitä ei enää saa tehdä, ei se ole uskalluksesta kiinni.
Sairas ihminen tosin saattaa itse " kahlita " itsensä sairautensa takia. Ei tietenkään seinään, mutta muuten vähän kuin " ulkopuoliseksi " yhteiskunnasta.

Lue lisää

Vaikka hyvä osa skitsofreenikoita erakoituukin, niin skitsofrenia ei olisi mikään ongelma, jos kaikki skitsofreenikot vain katoaisivat jonnekkin kerrostalojen uumeniin, vaan se ongelma tulee siitä, että he rasittavat niin paljon ympäristöä että on jouduttu kehittämään pakkohoitoja ja muita vastaavia keinoja selviytyä näiden ihmisten kanssa.

Anonyymi00263 kirjoitti:

Vaikka hyvä osa skitsofreenikoita erakoituukin, niin skitsofrenia ei olisi mikään ongelma, jos kaikki skitsofreenikot vain katoaisivat jonnekkin kerrostalojen uumeniin, vaan se ongelma tulee siitä, että he rasittavat niin paljon ympäristöä että on jouduttu kehittämään pakkohoitoja ja muita vastaavia keinoja selviytyä näiden ihmisten kanssa.

Lue lisää

Millä tavalla skitsofreenikot rasittavat ympäristöä, jos he ovat sairaalahoidossa, tai asuvat mahdollisesti jossain hoitokodeissa, palvelutaloissa, ym. asumisyksiköissä ?
Skitsofreenikkoja on myös erilaisia, toiset pärjäävät paremmin, toiset huonommin.
Tätäkään ei voi yleistää, että kaikki olisivat samanlaisia.
Ikävää, jos sinä et pärjää skitsofreenikkojen kanssa. Itse olen monia tuntenut vuosien varrella, edelleenkin muutaman, ja ovat mukavia, kivoja ihmisiä, sairaudestaan huolimatta.
Hyvä hoitotasapaino vaikuttaa paljon skitsofreenikon pärjäämiseen.

Anonyymi00259 kirjoitti:

Miksi ne neuroleptit sitten kuitenkin käytännössä on se paras tapa, vai onko se vaan niin, että se seinään kahlitseminen olisi parempi, mutta kun sitä ei enää uskalleta tehdä?

Lue lisää

Sinun abstraktin tason hahmotuskykysi ei kyllä taida riittää ihan Mensakerhoon, jos tulkitsit seinään kahlitsemisen ja neuroleptien määräämisen kyseisen tutkimuksen luettuasi ainoiksi vaihtoehdoiksi. Ymmärrätkö sinä höperö lainkaan lukemaasi? Lääketieteessä katsos yleensä ajatellaan, että lääkkeen hyödyn pitäisi ylittää sen haitat. Jos akatisiaa, pakkoliikkeitä ja massiivista ylipainoa aiheuttavat, aivoja monien tutkijoiden tulkintojen mukaan surkastuttavat lääkkeet, eivät ole merkittävästi plaseboa eli uskomushoitoa tehokkaampia edes lyhyen aikavälin kokeissa, niin lääketieteen etiikka jo kieltää sellaisen lääkkeen määrämisen etenkään pitkiksi ajoiksi etenkään ilman potilaan suostumusta. Ihan sama onko muita vaihtoehtoja olemassa -hoito ei paranna potilaan vointia, ei tee hänestä yhtään tervempää, kuin jos hän vain kuvittelisi syövänsä lääkkeitä.

Yhtä hyvin voisit antaa potilaalle kalkkitabletteja ja kuvitella, että kalkkitabletit korjaavat aivokemiaa ja alkaisit havaita potilaan oireissa parantumisen merkkejä. Niin paljon sinun omat oletuksesi ohjaavat sitä, miten tulkitset toista ihmistä ja itseäsi. Sen takia plasebokontrollia käytetään lääketieteessä, on havaittu että kliinikoiden ja potilaiden omat oletukset hoidon tehosta vaikuttavat usein huomattavasti sen havaittuun tehoon. Tunteiden ja käyttäytymisen tulkinnassa pitää vielä ottaa huomioon, että tunteet eivät ole staattisia ilmiöitä vaan niiden kokemisen taso vaihtelee tunnista, päivästä ja viikosta toiseen. Haavatkin paranevat itsestään ajan kanssa, mutta myös ihmisen vointi muuttuu ajan myötä aina johonkin suuntaan, usein myönteiseen, ilman mitään hoitoa.

Anonyymi00254 kirjoitti:

Neuroleptit eivät tosiaan ole toimivia yhdenkään meta-analyysin mukaan, jos toimivuutta ei mitata yleistettävyyden eli tilastollisen merkitsevyyden mittarilla (jota ei tosiaan voi käyttää efektikoon arviointiin) vaan sisällöllisesti sen perusteella, kuinka paljon oireet oikeasti laskevat potilailla keskimäärin. Kliinistä merkitsevyyttä käsittelevän tutkimuksen Minimum Clinically Important Difference In The Positive And Negative Syndrome Scale Using Data From The CATIE Schizophrenia Trial mukaan vain oireet laskivat keskimäärin 14,8 %, kun kliinisen merkitsevyyden raja-arvoksi määriteltiin keskimäärin 15,6 tai 16,5 pistettä PANSS-skaalalalla tai prosentteina 34 % lähtötasosta:

"Arvioimme PANSS-asteikon pienimmän kliinisesti merkittävän muutoksen (MCID) olevan 15,3 pistettä eli 34,0 % lähtötasosta, yhdistämällä PANSS- ja CGI-S-pisteet. Tämä arvio vastaa konservatiivisempaa arviota, joka perustui 1,96 SEM -kriteeriin ja tuotti samansuuntaisen MCID-arvion (16,5 pistettä).

Kun ankkurina käytettiin potilaiden itse arvioimia CGI-P-arvoja, matalammat itsearvioidut vaikeusasteet yhdistyivät korkeampiin PANSS-pisteisiin verrattuna kliinikon arvioimaan yleiseen vaikeusasteeseen. Tämän seurauksena potilasraportoituun vaikeusasteeseen perustuva MCID-arvio oli hieman matalampi kuin kliinikon arvioon perustuva MCID.

Lisäksi MCID-arvio vaihteli lähtötason psykopatologian mukaan siten, että korkean ja matalan lähtötason PANSS-pisteiden omaavien potilaiden välillä MCID erosi 38 %.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että CATIE-tutkimuksen potilailla, joiden PANSS-pisteet muuttuivat seuranta-aikana keskimäärin enintään 14,8 %, oireiden muutos ei keskimäärin saavuttanut kliinisesti merkittävää tasoa, kun MCID arvioitiin kliinikon ankkuroiman tai jakaumapohjaisen menetelmän avulla, vaikka moni yksittäinen potilas saavuttikin kliinisesti merkittäviä parannuksia."

Tämä sama havainto toistuu uudestaan ja uudestaan meta-analyysista toiseen: oireet laskevat niin vähän, ettei sitä voi erottaa plasebosta, keskimäärin noin 5-7 pistettä. Tämä epämukava havainto kuitenkin sivuutetaan, koska tulisi vaikutelma, että neuroleptit (joiden vastetta ei tutkita biomarkkreilla vaan kliinikoiden subjektiivisilla tulkinnoilla potilaan käyttäytymisestä) ovat melkein sitä samaa uskomushoitoa kuin homeopatia. Ainoa ero homeopatiaan on se, että neuroleptit ovat erittäin haitallisia terveydelle, kun taas vedellä läträäminen ei ja että niiden markkoinoilla pyörii monisatakertaiset rahavirrat kuin homeapatiassa. Ja toinen ero on, että homeopatiaa ei kukaan piikitä väkisin kenenkään pyllyyn ja sen vastetta usein tutkitaan sen ihmisen tulkinnoilla, joka siitä hyötyy tai ei hyödy, ei vakavia kognitiivisia vinoumia omaavan puoskarin.

Lue lisää

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Anonyymi00277 kirjoitti:

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Lue lisää

Ihan tosissani sanon, että haluaisin antaa aplodit sinulle tuosta kirjoituksestasi ( 06:59:55 ). Ja olen vieläpä toipunut psykoosipotilas, mutta oli hyvää tekstiä mielestäni. Olen oikeasti ilmeisimmin paremmassa voinnissa kuin vuosia sitten, aikoinaan olisin reagoinut täysin eri tavalla.

Anonyymi00277 kirjoitti:

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Lue lisää

Matemaattinen hahmotuskykysi ei ole kovin ihmeellinen jos oletat, että lääkkeet ovat aina plaseboa parempia, jos keskiarvoero on PANSS-skaalalla 6. Jos oletetaan että keskihajonta on skaalalla 14 (mitä se suurin piirtein on noissa tutkimuksissa) ja keskiarvoero on kuusi, niin silloin lähemmäs 40 % potilaista saa paremman vasteen plasebosta kuin lääkkeestä. Ja tämä on lyhytkestoisissa tutkimuksissa, jotka kärsivät lukusisista metodologisista puutteista kuten a)plasebokontrollin purkautuminen (lisää näennäistä lääkevastetta) b)sekoittavana tekijänä toimivat vieroitusoireet (plaseboryhmä ei ole aito lääkkeetön ryhmä, koska ovat syöneet vuosia lääkkeitä).

Lääkevastetta mitataan hyvin tulkinnavaraisilla kyselylomakkeilla, jotka ovat erityisen alttiita uskomusvaikutuksille. Jos skitsofrenian hoidossa lääkkeet, jossa 40 % saa paremman vasteen plasebolla kuin lääkityksellä, ovat parhaita hoitomuotoja, niin itse saattaisin turvautua mieluummin ihan mihin tahansa uskomushoitoon ihan siksi, että haitat olisivat pienempiä. Se vaatii vähän matemaattista hahmotuskykyä senkin laskeminen, että mikä se hyöty-haittasuhde on näille lääkkeille suurimmalle osalle potilaista, jos lääkkeiden NNH eli number needed to harm on vakaville haitoille 5-20 ja hyvälle vasteelle NNT on 11, minimaaliselle 6 keskimäärin epäedustavissa otoksissa, ja 40 % saa paremman vasteen plasbosta, niin hyvällä tuurilla uskomushoidolla toipuu ainakin vähemmillä vammoilla.

Anonyymi00277 kirjoitti:

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Lue lisää

Tähän lisätäkseni, että suurin osa tutkimuksista ei itse asiassa ole todennäköisesti tuottanut edes tilastollisesti merkitsevää eroa plasebon ja neuroleptien välillä. Tutkimuksessa Misreporting of Results of Research in Psychiatry havaittiin, että kaikista tehdyistä RCT-kokeista 63,9 % tuotti negatiivisen tuloksen, ja vain 36,1 % positiivisen:

"Valmiiksi saaduista 238 satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta (RCT) 86:ssa (36,1 %) raportoitiin positiivinen ja 152:ssa (63,9 %) negatiivinen tulos. Positiivisista tutkimuksista 86 % (74/86) julkaistiin, kun taas negatiivisista tutkimuksista vain 53 % (80/152) julkaistiin (P < .001). Lisäksi 70 %:ssa julkaistuista käsikirjoituksista havaittiin merkittäviä poikkeamia verrattuna alkuperäiseen RCT-protokollaan, kuten ensisijaisen päätetapahtuman tai tilastollisten analyysien muuttaminen, potilasryhmien määrän muuttaminen tai vähintään 25 %:n otoskoon pienentäminen."

Jos julkaistujen tutkimusten mukaan efektikoko on noin efektikoolla ilmaistuna d= 0.46, niin kaikkien tutkimusten mukaan efektikoko eli vasteen todellinen suuruus on 0,36x6 + 0.64 x0 = 2,16 ja,kun keskimääräinen ero jaetaan keskihajonnalla 14 saadaan d= 0.15. Mutta toki jos sattuu omaamaan oikein surkean matemaattisen hahmotuskyvyn ja abstraktin päättelykyvyn, niin tuo varmaan riittänee yleislääkkeeksi potilaalle kuin potilaalle.

Anonyymi00277 kirjoitti:

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Lue lisää

Sinä varmaan nielet ihan kaiken argumentilla, että "parempaa hoitoa ei ole olemassa" näitä "ota nappi" -puosakreilta, joiden hoitojen vaste ei ole kehittynyt mihinkään 60 vuoteen ja jotka eivät pysty mittaamaan hoitamiaan "vakavia aivosairauksia" edelleenään muila, kuin näillä synnintuntoa, melankoliaa ja epäluuloisuutta mittaavilla kyselykaavakkeilla. Mitään ihmisoikeusongelmaa ei ole siinä, että hoitovaste on keskimäärin puolet kliinisesti merkitsevästä vasteesta, niitä voi silti tyrkyttää potilaalle vastoin tämän suostumusta pelkällä "kliinikon arviolla". Ja vaikka hoitotulokset eivät ole liikahtaneet mihinkään tai itse asiassa ovat laskeneet vuosikymmenestä toiseen, ja vaikka suhteellinen kuolleisuus on noussut, niin kaikki on äärimmäisen hyvin, koska "parempaa hoitoa ei ole saatavilla".

Koska lääkevaste on heikko suhteessa plasebovasteeseen, niin tutkijat askartelevat vuosikymmeniä sellaisten tärkeiden kysymysten kanssa, että miten lasketaan tutkimusten kustannuksia manipuloimalla tutkimuksia niin, että saadaan tilastollisesti merkitsevä ero mahdollisimman vähin epäonnistunein kokein eli yritetään laskea plasebovastetta ja maksimoidaan otoskoko, ja vähennetään näin muuten niin välttämättömän julkaisuharhan tarvetta. Mutta koska "parempaa hoitoa" ei ole saatavilla näiden erittäin innovatiivisten, uusia tutkimusasetelmia ja otoskokoja tuottavien tutkimusten suunnattomista hyödyistä huolimatta, ja koska kaavakekyselyt potilaan synnitunnosta mittaavat äärimmäisen vakavaa aivosairautta, niin jatketaan vain "tutkimuksia" näiden tärkeiden kysymysten parissa. Sen sijaan, että kehitetäisiin ja tutkittaisiin toimivia hoitomuotoja, jotka parantavat oikeasti ihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä, mutta jotka ikävä kyllä samalla heikentäisivät lääkärien roolia hoidossa ja lääkeyhtiöiden tuottoja. Pitää olla aika heikkolahjainen, ettei tajua ota nappi puoskarien olevan pahemman laatuisia loisia, jotka imevät verta heikko-osaisista ihmisistä. Siellä ne pierekeskelevät soffillaan ja tyrkyttävät nappejaan jokaiseen mahdottomaan ja mahdolliseen kokemukseen, eikä kukaan kyseenlaista heidän pyhää auktoriteettiaan. Vakavan aivosairauden diagnosointi ja hoito on helppoa, sanoo vain potilaalle "kokemuksesi on mahdoton" ja "ota nappi". Ja potilaan tehtävä on lumoutua ja vakuuttua tästä asiantuntijuudesta, jota tämä asiantuntijan päättely sisältää. Minun on todella vaikea hahmottaa sitä älyllisen taantumisen tasoa, mitä edellytetään tuollaiseen hoitoon uskovalta henkilöltä. Sen melkein ymmärtäisin, että sösit peloissasi mömmöjä, jotka estävät aivohalvauksia puolet siitä kliinisestä tehosta, millä yleensä ajatellaan aivohalvausriskin laskevan riittävän tehokkaasti suhteessa haittavaikutuksiin. Mutta että syöt aivoja vaurioittavia, akatisiaa, pakkoliikkeitä ja aineenvaihduntahäiriöitä aiheuttavaia lääkkeitä, jotta kliinikko antaisi sinulle pisteen pari vähemmän epäilyksen skaalalla ja melankolian skaalalla tai somaattisen huolen skaalalla, niin se menee minulta ohi ymmäryksen. Eikö tule mieleen, että omista "ajatusvääristymistä" pääsee eroon ihan vaan muuttamalla ajattelua, jos ne häiritsevät itseä?

Anonyymi00277 kirjoitti:

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Lue lisää

Sinä varmaan nielet ihan kaiken argumentilla, että "parempaa hoitoa ei ole olemassa" näitä "ota nappi" -puosakreilta, joiden hoitojen vaste ei ole kehittynyt mihinkään 60 vuoteen ja jotka eivät pysty mittaamaan hoitamiaan "vakavia aivosairauksia" edelleenään muila, kuin näillä synnintuntoa, melankoliaa ja epäluuloisuutta mittaavilla kyselykaavakkeilla. Mitään ihmisoikeusongelmaa ei ole siinä, että hoitovaste on keskimäärin puolet kliinisesti merkitsevästä vasteesta, niitä voi silti tyrkyttää potilaalle vastoin tämän suostumusta pelkällä "kliinikon arviolla". Ja vaikka hoitotulokset eivät ole liikahtaneet mihinkään tai itse asiassa ovat laskeneet vuosikymmenestä toiseen, ja vaikka suhteellinen kuolleisuus on noussut, niin kaikki on äärimmäisen hyvin, koska "parempaa hoitoa ei ole saatavilla".

Koska lääkevaste on heikko suhteessa plasebovasteeseen, niin tutkijat askartelevat vuosikymmeniä sellaisten tärkeiden kysymysten kanssa, että miten lasketaan tutkimusten kustannuksia manipuloimalla tutkimuksia niin, että saadaan tilastollisesti merkitsevä ero mahdollisimman vähin epäonnistunein kokein eli yritetään laskea plasebovastetta ja maksimoidaan otoskoko, ja vähennetään näin muuten niin välttämättömän julkaisuharhan tarvetta. Mutta koska "parempaa hoitoa" ei ole saatavilla näiden erittäin innovatiivisten, uusia tutkimusasetelmia ja otoskokoja tuottavien tutkimusten suunnattomista hyödyistä huolimatta, ja koska kaavakekyselyt potilaan synnitunnosta mittaavat äärimmäisen vakavaa aivosairautta, niin jatketaan vain "tutkimuksia" näiden tärkeiden kysymysten parissa. Sen sijaan, että kehitetäisiin ja tutkittaisiin toimivia hoitomuotoja, jotka parantavat oikeasti ihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä, mutta jotka ikävä kyllä samalla heikentäisivät lääkärien roolia hoidossa ja lääkeyhtiöiden tuottoja. Pitää olla aika heikkolahjainen, ettei tajua ota nappi puoskarien olevan pahemman laatuisia loisia, jotka imevät verta heikko-osaisista ihmisistä. Siellä ne pierekeskelevät soffillaan ja tyrkyttävät nappejaan jokaiseen mahdottomaan ja mahdolliseen kokemukseen, eikä kukaan kyseenlaista heidän pyhää auktoriteettiaan. Vakavan aivosairauden diagnosointi ja hoito on helppoa, sanoo vain potilaalle "kokemuksesi on mahdoton" ja "ota nappi". Ja potilaan tehtävä on lumoutua ja vakuuttua tästä asiantuntijuudesta, jota tämä asiantuntijan päättely sisältää. Minun on todella vaikea hahmottaa sitä älyllisen taantumisen tasoa, mitä edellytetään tuollaiseen hoitoon uskovalta henkilöltä. Sen melkein ymmärtäisin, että sösit peloissasi mömmöjä, jotka estävät aivohalvauksia puolet siitä kliinisestä tehosta, millä yleensä ajatellaan aivohalvausriskin laskevan riittävän tehokkaasti suhteessa haittavaikutuksiin. Mutta että syöt aivoja vaurioittavia, akatisiaa, pakkoliikkeitä ja aineenvaihduntahäiriöitä aiheuttavaia lääkkeitä, jotta kliinikko antaisi sinulle pisteen pari vähemmän epäilyksen skaalalla ja melankolian skaalalla tai somaattisen huolen skaalalla, niin se menee minulta ohi ymmäryksen. Eikö tule mieleen, että omista "ajatusvääristymistä" pääsee eroon ihan vaan muuttamalla ajattelua, jos ne häiritsevät itseä?

Anonyymi00277 kirjoitti:

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Lue lisää

Sinä varmaan nielet ihan kaiken argumentilla, että "parempaa hoitoa ei ole olemassa" näitä "ota nappi" -puosakreilta, joiden hoitojen vaste ei ole kehittynyt mihinkään 60 vuoteen ja jotka eivät pysty mittaamaan hoitamiaan "vakavia aivosairauksia" edelleenään muila, kuin näillä synnintuntoa, melankoliaa ja epäluuloisuutta mittaavilla kyselykaavakkeilla. Mitään ihmisoikeusongelmaa ei ole siinä, että hoitovaste on keskimäärin puolet kliinisesti merkitsevästä vasteesta, niitä voi silti tyrkyttää potilaalle vastoin tämän suostumusta pelkällä "kliinikon arviolla". Ja vaikka hoitotulokset eivät ole liikahtaneet mihinkään tai itse asiassa ovat laskeneet vuosikymmenestä toiseen, ja vaikka suhteellinen kuolleisuus on noussut, niin kaikki on äärimmäisen hyvin, koska "parempaa hoitoa ei ole saatavilla".

Koska lääkevaste on heikko suhteessa plasebovasteeseen, niin tutkijat askartelevat vuosikymmeniä sellaisten tärkeiden kysymysten kanssa, että miten lasketaan tutkimusten kustannuksia manipuloimalla tutkimuksia niin, että saadaan tilastollisesti merkitsevä ero mahdollisimman vähin epäonnistunein kokein eli yritetään laskea plasebovastetta ja maksimoidaan otoskoko, ja vähennetään näin muuten niin välttämättömän julkaisuharhan tarvetta. Mutta koska "parempaa hoitoa" ei ole saatavilla näiden erittäin innovatiivisten, uusia tutkimusasetelmia ja otoskokoja tuottavien tutkimusten suunnattomista hyödyistä huolimatta, ja koska kaavakekyselyt potilaan synnitunnosta mittaavat äärimmäisen vakavaa aivosairautta, niin jatketaan vain "tutkimuksia" näiden tärkeiden kysymysten parissa. Sen sijaan, että kehitetäisiin ja tutkittaisiin toimivia hoitomuotoja, jotka parantavat oikeasti ihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä, mutta jotka ikävä kyllä samalla heikentäisivät lääkärien roolia hoidossa ja lääkeyhtiöiden tuottoja. Pitää olla aika heikkolahjainen, ettei tajua ota nappi puoskarien olevan pahemman laatuisia loisia, jotka imevät verta heikko-osaisista ihmisistä. Siellä ne pierekeskelevät soffillaan ja tyrkyttävät nappejaan jokaiseen mahdottomaan ja mahdolliseen kokemukseen, eikä kukaan kyseenlaista heidän pyhää auktoriteettiaan. Vakavan aivosairauden diagnosointi ja hoito on helppoa, sanoo vain potilaalle "kokemuksesi on mahdoton" ja "ota nappi". Ja potilaan tehtävä on lumoutua ja vakuuttua tästä asiantuntijuudesta, jota tämä asiantuntijan päättely sisältää. Minun on todella vaikea hahmottaa sitä älyllisen taantumisen tasoa, mitä edellytetään tuollaiseen hoitoon uskovalta henkilöltä. Sen melkein ymmärtäisin, että sösit peloissasi mömmöjä, jotka estävät aivohalvauksia puolet siitä kliinisestä tehosta, millä yleensä ajatellaan aivohalvausriskin laskevan riittävän tehokkaasti suhteessa haittavaikutuksiin. Mutta että syöt aivoja vaurioittavia, akatisiaa, pakkoliikkeitä ja aineenvaihduntahäiriöitä aiheuttavaia lääkkeitä, jotta kliinikko antaisi sinulle pisteen pari vähemmän epäilyksen skaalalla ja melankolian skaalalla tai somaattisen huolen skaalalla, niin se menee minulta ohi ymmäryksen. Eikö tule mieleen, että omista "ajatusvääristymistä" pääsee eroon ihan vaan muuttamalla ajattelua, jos ne häiritsevät itseä?

Anonyymi00277 kirjoitti:

Väärin.

Vaikka mikään maailman PANSS skaala tai tulos ei sinua (tai ketään sairaudentunnotonta) miellytä, niin se on tulos.

Se tulos ei ole negatiivinen, eikä se ole edes nolla, vaan kaikki meta-analyysit osoittavat että vaikka antipsykootit eivät olekaan mitään ihmelääkkeitä, niin ne ovat aina plaseboa parempia.

Suurin virhe logiikassasi tulee kohdassa jossa jo itsekin myönnät, että osa ihmisistä saa kliinisen hyödyn, mutta kun asetat päässäsi jonkun raja arvon, johon keskiarvo ei yllä, niin kuvittelet, ettei nämä ihmiset muka saisi siitä hyötyä.

Mutta ehkä tässä vuosia kestäneessä vänkkäämisessä se olennaisempi juju on se, että näissä laajoissa meta analyyseissä ei ole kyetty löytämään mitään antipsykootteja tehokkaampaa ja / tai parempaa hoitoa skitsofreniaan. Ainoastaan keinoja joilla niiden hyötyjä voidaan lisätä, ja haittoja vähentää.

Tämä voisi selittää sen, että miksi toistat jotain PANSS mantraa kuin papukaija, kun sinulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että jotain parempaa hoitoa olisi olemassa.

Mistä päästään kätevästi siihen, että tavan tallukalle se on ihan se ja sama paraneeko skitsofreenikko homeopatialla vai antipsykooteilla, mutta sairaudentunnoton ei voi hyväksyä mitään hoitoa missä hän itse joutuu paranemaan, eikä loppumaailma hypi hänen ajatusvääristymien tahtiin.

Lue lisää

Hoito on siis toisin sanoen hyväksyttävää ja tehokasta, jos se on alle puolet kliinisestä merkitsevyydestä keskimäärin tarkoittaen, että 38 %-46 % potilaista saa paremman vasteen plasebosta kuin lääkkeestä (riippuen siitä kuinka julkaiusharha otetaan huomioon), joka aiheuttaa vakavia sivuoireita jopa yhdelle kuudesta hoidetusta potilaasta, jonka vastetta tulkitaan kliinikoiden rasti ruutuun lomakkeilla siitä, kuinka suuressa synnintunnossa ja melankoliassa potilas sillä hetkellä elää. Minä haluaisin todella kuulla, mikä olisi sellainen lääke, jota et nielisi lääkärin käskystä. Onko sellaista olemassakaan?

Potilaana huomaat kyllä nopeasti elävässä elämässä, että ihan sama syötkö lääkettä vai et, niin eivät hoitajat ja lääkärit tajua yhtään mistään mitään. Olen päässyt pakkohoidostakin pois sylkemällä lääkkeet roskakoriin, ja päässyt hoitotasapainoon heittämällä heittämällä ostamani lääkkeet roskiin. Jos heille kertoo, että olet et ole syönyt lääkkeitä, he huolestuvat suuresti ja alkavat tulkita "oireitasi" eli inhimillistä olemustasi ja käytöstäsi aivan uudesta näkökulmasta. Nämä kaikki mekanismit vaikuttavat myös lääketieteellisissä tutkimuksissa. Lauma aivopestyjä ääliöitä pyörii potilaan ympärillä, yllyttää hänet pelkäämään hysteerisesti omaa mieltään ja suhtautuu kouristuksenomaisella paniikilla siihen, jos potilas lopettaa lääkkeet. Uskomusvaikutus, relapsin uusiutumisvaikutus eli nosebo ei voi olla merkittävä tekijä vaikuttamassa tutkimusten tuloksiin tällaisissa tilanteissa etenkin, kun sokkoutus purkautuu suurella osalla potilaista. Etenkin, kun relapsi ei edes ole relapsi vaan muutaman pisteen nousu synnintuntoa ja melankoliaa mittaavilla asteikoilla. Psykososiaaliset mekanismit vahvistavat sekä potilaan oireilua että vääristävät ympäröivien kliinikoiden ja läheisten tulkintoja näistä "oireita".

Mietin jo silloin potilaana, että mistää ihmeen kehitysvammaisten ylläpitämästä, kalliista lääkärileikistä siinä oikein oli kyse. Minun kaikki ongelmani olivat oikeasti ihan puhtaasti psykososiaalisia, mutta valtava määrä veronmaksajien rahoja laitetiin siihen, että olin kertonut psykiatrille "ajatusvääristymästäni" eli siitä, että koin ajoittain ajatuksensiirtoa. Siis aivan kaikki fokus, kaikki lääketieteellinen hoito perustui omituiselle, täysin tyhjästä temmatulle ajatukselle, että minun hyvin ajoittainen kokemukseni ajatuksensiirrosta liittyi jotenkin aivokemioihin. Nuo heikkolahjaiset ylikalliit ota nappi -puoskarit olivat saaneet pikku päähänsä istuettua sellaisen ajatuksen, että aina jos ajatus on heidän mielestään aivan mahdoton sekä epäuskottava, ja luokittuu näin johonkin psykoosisairauden luokkaan, niin sitten ainoa tapa korjata sitä on massiivisia haittavaikutuksia aiheuttavat hermomyrkyt.

Eikö todella ole mitään muuta korjata sitä, jos toinen ihminen mielestäsi ajattelee väärin tai uskoo vääriin asioihin? Ihan normaalla arkijärjellä tajuaa, että yleensä tällaisissa tilanteissa keskustellaan siitä, mistä uskomus syntyy ja miksi kaksi ihmistä on eri mieltä. Avoimessa dialogissa tämä mullistava ajatus siitä, että potilaan kanssa voisi keskustella hänen kokemusmaailmastaan, on tuottanut pitkällä aikavälillä huomattavan paljon toimintakykyisempiä psykoosipotilaita. Ei vaadi ihan oikeasti kamalaa järjenkäyttöä miettiä vähän, että voisiko kokemuksellisen tason ilmiöitä jäsentää ja käsitellä ensisijaisesti sellaisina kuin ne ovat, eli kokemuksina.

Anonyymi00266 kirjoitti:

Millä tavalla skitsofreenikot rasittavat ympäristöä, jos he ovat sairaalahoidossa, tai asuvat mahdollisesti jossain hoitokodeissa, palvelutaloissa, ym. asumisyksiköissä ?
Skitsofreenikkoja on myös erilaisia, toiset pärjäävät paremmin, toiset huonommin.
Tätäkään ei voi yleistää, että kaikki olisivat samanlaisia.
Ikävää, jos sinä et pärjää skitsofreenikkojen kanssa. Itse olen monia tuntenut vuosien varrella, edelleenkin muutaman, ja ovat mukavia, kivoja ihmisiä, sairaudestaan huolimatta.
Hyvä hoitotasapaino vaikuttaa paljon skitsofreenikon pärjäämiseen.

Lue lisää

Tässä ehkä puhuttuun enempi tilanteista laitoshoidon ulkopuolella, mutta rasitus voi tulla suoranaisesti, esimerkiksi puhelimen kautta.

Välillisesti voi olla myös huoli siitä, että mitä tapahtuu hoidon jälkeen. Jos ongelmilla on ollut tapana kaatua omasiten niskaan, niin muuttaako se olennaisesti hoitojakson jälkeen? Miten esimerkiksi taloudellinen tuki? Valitettavasti aivan liian moni omainen joutuu uhraamaan oman taloudellisen hyvinvointinsa vielä sairaamman läheisensä vuoksi.

Mutta kuten sanoit, näitä ongelmia ei voi yleistää, ne ovat tapauskohtaisia.

Anonyymi00282 kirjoitti:

Hoito on siis toisin sanoen hyväksyttävää ja tehokasta, jos se on alle puolet kliinisestä merkitsevyydestä keskimäärin tarkoittaen, että 38 %-46 % potilaista saa paremman vasteen plasebosta kuin lääkkeestä (riippuen siitä kuinka julkaiusharha otetaan huomioon), joka aiheuttaa vakavia sivuoireita jopa yhdelle kuudesta hoidetusta potilaasta, jonka vastetta tulkitaan kliinikoiden rasti ruutuun lomakkeilla siitä, kuinka suuressa synnintunnossa ja melankoliassa potilas sillä hetkellä elää. Minä haluaisin todella kuulla, mikä olisi sellainen lääke, jota et nielisi lääkärin käskystä. Onko sellaista olemassakaan?

Potilaana huomaat kyllä nopeasti elävässä elämässä, että ihan sama syötkö lääkettä vai et, niin eivät hoitajat ja lääkärit tajua yhtään mistään mitään. Olen päässyt pakkohoidostakin pois sylkemällä lääkkeet roskakoriin, ja päässyt hoitotasapainoon heittämällä heittämällä ostamani lääkkeet roskiin. Jos heille kertoo, että olet et ole syönyt lääkkeitä, he huolestuvat suuresti ja alkavat tulkita "oireitasi" eli inhimillistä olemustasi ja käytöstäsi aivan uudesta näkökulmasta. Nämä kaikki mekanismit vaikuttavat myös lääketieteellisissä tutkimuksissa. Lauma aivopestyjä ääliöitä pyörii potilaan ympärillä, yllyttää hänet pelkäämään hysteerisesti omaa mieltään ja suhtautuu kouristuksenomaisella paniikilla siihen, jos potilas lopettaa lääkkeet. Uskomusvaikutus, relapsin uusiutumisvaikutus eli nosebo ei voi olla merkittävä tekijä vaikuttamassa tutkimusten tuloksiin tällaisissa tilanteissa etenkin, kun sokkoutus purkautuu suurella osalla potilaista. Etenkin, kun relapsi ei edes ole relapsi vaan muutaman pisteen nousu synnintuntoa ja melankoliaa mittaavilla asteikoilla. Psykososiaaliset mekanismit vahvistavat sekä potilaan oireilua että vääristävät ympäröivien kliinikoiden ja läheisten tulkintoja näistä "oireita".

Mietin jo silloin potilaana, että mistää ihmeen kehitysvammaisten ylläpitämästä, kalliista lääkärileikistä siinä oikein oli kyse. Minun kaikki ongelmani olivat oikeasti ihan puhtaasti psykososiaalisia, mutta valtava määrä veronmaksajien rahoja laitetiin siihen, että olin kertonut psykiatrille "ajatusvääristymästäni" eli siitä, että koin ajoittain ajatuksensiirtoa. Siis aivan kaikki fokus, kaikki lääketieteellinen hoito perustui omituiselle, täysin tyhjästä temmatulle ajatukselle, että minun hyvin ajoittainen kokemukseni ajatuksensiirrosta liittyi jotenkin aivokemioihin. Nuo heikkolahjaiset ylikalliit ota nappi -puoskarit olivat saaneet pikku päähänsä istuettua sellaisen ajatuksen, että aina jos ajatus on heidän mielestään aivan mahdoton sekä epäuskottava, ja luokittuu näin johonkin psykoosisairauden luokkaan, niin sitten ainoa tapa korjata sitä on massiivisia haittavaikutuksia aiheuttavat hermomyrkyt.

Eikö todella ole mitään muuta korjata sitä, jos toinen ihminen mielestäsi ajattelee väärin tai uskoo vääriin asioihin? Ihan normaalla arkijärjellä tajuaa, että yleensä tällaisissa tilanteissa keskustellaan siitä, mistä uskomus syntyy ja miksi kaksi ihmistä on eri mieltä. Avoimessa dialogissa tämä mullistava ajatus siitä, että potilaan kanssa voisi keskustella hänen kokemusmaailmastaan, on tuottanut pitkällä aikavälillä huomattavan paljon toimintakykyisempiä psykoosipotilaita. Ei vaadi ihan oikeasti kamalaa järjenkäyttöä miettiä vähän, että voisiko kokemuksellisen tason ilmiöitä jäsentää ja käsitellä ensisijaisesti sellaisina kuin ne ovat, eli kokemuksina.

Lue lisää

Miksi sinä olet sitten joskus saanut lääkityksen ? Olet kai aiemmin kuitenkin itsekin uskonut lääkäreitä ?
Sinulle on sellainen kuitenkin määrätty, jos olet lääkkeesi roskikseen heittänyt ?
Lääkkeitä ei saa heittää roskikseen, vaan palautettava apteekkiin.
Olet ehkä päässyt irti psykiatriasta, mutta et ole päässyt eroon pakkomielteisestä ajattelustasi koskien psykiatriaa. Miksi näin ?

Anonyymi00275 kirjoitti:

Sinun abstraktin tason hahmotuskykysi ei kyllä taida riittää ihan Mensakerhoon, jos tulkitsit seinään kahlitsemisen ja neuroleptien määräämisen kyseisen tutkimuksen luettuasi ainoiksi vaihtoehdoiksi. Ymmärrätkö sinä höperö lainkaan lukemaasi? Lääketieteessä katsos yleensä ajatellaan, että lääkkeen hyödyn pitäisi ylittää sen haitat. Jos akatisiaa, pakkoliikkeitä ja massiivista ylipainoa aiheuttavat, aivoja monien tutkijoiden tulkintojen mukaan surkastuttavat lääkkeet, eivät ole merkittävästi plaseboa eli uskomushoitoa tehokkaampia edes lyhyen aikavälin kokeissa, niin lääketieteen etiikka jo kieltää sellaisen lääkkeen määrämisen etenkään pitkiksi ajoiksi etenkään ilman potilaan suostumusta. Ihan sama onko muita vaihtoehtoja olemassa -hoito ei paranna potilaan vointia, ei tee hänestä yhtään tervempää, kuin jos hän vain kuvittelisi syövänsä lääkkeitä.

Yhtä hyvin voisit antaa potilaalle kalkkitabletteja ja kuvitella, että kalkkitabletit korjaavat aivokemiaa ja alkaisit havaita potilaan oireissa parantumisen merkkejä. Niin paljon sinun omat oletuksesi ohjaavat sitä, miten tulkitset toista ihmistä ja itseäsi. Sen takia plasebokontrollia käytetään lääketieteessä, on havaittu että kliinikoiden ja potilaiden omat oletukset hoidon tehosta vaikuttavat usein huomattavasti sen havaittuun tehoon. Tunteiden ja käyttäytymisen tulkinnassa pitää vielä ottaa huomioon, että tunteet eivät ole staattisia ilmiöitä vaan niiden kokemisen taso vaihtelee tunnista, päivästä ja viikosta toiseen. Haavatkin paranevat itsestään ajan kanssa, mutta myös ihmisen vointi muuttuu ajan myötä aina johonkin suuntaan, usein myönteiseen, ilman mitään hoitoa.

Lue lisää

Miten se taas on minun kyvyistä kiinni, että käsitätkö sinä hyödyt ja haitat samalla tavalla kuin loppumaailma?

Eikö tämä pitäisi olla ihan helppo kokeilla niillä kalkkitapleteilla? Kokeile popsia niitä, ja katso korjaako ne tämän sinun ajatusvääristymän?

Anonyymi00287 kirjoitti:

Miksi sinä olet sitten joskus saanut lääkityksen ? Olet kai aiemmin kuitenkin itsekin uskonut lääkäreitä ?
Sinulle on sellainen kuitenkin määrätty, jos olet lääkkeesi roskikseen heittänyt ?
Lääkkeitä ei saa heittää roskikseen, vaan palautettava apteekkiin.
Olet ehkä päässyt irti psykiatriasta, mutta et ole päässyt eroon pakkomielteisestä ajattelustasi koskien psykiatriaa. Miksi näin ?

Lue lisää

Pakkohoidossa saa vaikkei haluaisi. Ja joo pitäisihän ne viedä mut kuin moni oikeesti vie? Mä ainakin heitin aina vaan sekajätteeseen vanhat lääkkeet :D

Anonyymi00289 kirjoitti:

Pakkohoidossa saa vaikkei haluaisi. Ja joo pitäisihän ne viedä mut kuin moni oikeesti vie? Mä ainakin heitin aina vaan sekajätteeseen vanhat lääkkeet :D

Monetkin vievät käyttämättömät lääkkeet apteekkiin.
Se on myös luontoystävällinen teko, jos haluaa niin ajatella.

Anonyymi00290 kirjoitti:

Monetkin vievät käyttämättömät lääkkeet apteekkiin.
Se on myös luontoystävällinen teko, jos haluaa niin ajatella.

Luulosairas ihminen pelkää paljastuvansa, eikä siksi uskalla.

Anonyymi00253 kirjoitti:

Missäs pimeässä pers**reiässä sinä olet asunut koko elämäsi? Sidonnaisuuksien haitallista vaikutusta lääkärien kykyyn tehdä objektiivisia ja riippumattomia tulkintoja on tutkittu vuosikymmeniä ja se tiedetään, että ne vaikuttavat mm. hoitosuositusten laatuun. Jopa Duodecimissa on julkaistu asiasta suomenkielinen katsaus Hoitosuositukset, systemaattiset vinoumat ja luottamus lääkäreihin (2021), jossa todetaan seuraavaa:

"Juuri julkaistussa systemoidussa katsauksessa osoitettiin, että taloudelliset sidonnaisuudet ovat yhteydessä hoitosuositusten päätelmiin (14). Hoitosuositusryhmät, joiden jäsenillä oli taloudellisia suhteita lääketeollisuuteen, tekivät suopeampia päätelmiä. Yhteys näkyi hoitosuositusten lisäksi myös muissa asiantuntijakannanotoissa ja mielipidekirjoituksissa (14). Jo aiemmin on osoitettu, että hoitosuositustyöryhmät, joilla on sidonnaisuuksia, ovat taipuvaisia laajentamaan sairauksien määritelmiä ja kiinnittämään vähän huomiota hoitojen haittoihin (15). Laajemmin ilmiötä kutsutaan rahoitusefektiksi: teollisuuden rahoittamien asiantuntijoiden päätelmät ovat usein rahoittajille edullisia (11-13,15-17).

Näistä syistä taloudellisten sidonnaisuuksien katsotaan vaarantavan hoitosuositustyöryhmien kyvyn luotettavaan päätöksentekoon (4-6,17). Huolena ei ole se, että asiantuntijoiden ajateltaisiin tekevän tietoisesti puolueellisia valintoja, vaan se, että kaikki yhteistyösuhteet vaikuttavat kognitiivisiin toimintoihimme tavoilla, joita on vaikeaa huomata tai estää (13). Taloudellisten eturistiriitojen ongelmaa pidetään yhteiskunnallisesti niin merkittävänä, että New York Times -lehden päätoimittajakunta (14.9.2018) nimitti ongelmaa "lääketieteen saastumiseksi"."

jatkuu

"Yleinen tapa yrittää hallita eturistiriitaongelmia on pyytää hoitosuositustyöryhmien jäseniä ilmoittamaan sidonnaisuutensa. Menettelytavan oletetaan auttavan kahdella tavalla. Ensinnäkin ajatellaan, että ilmoittaminen auttaisi kuulijoita huomioimaan, että sidonnaisuudet voivat vaikuttaa asiantuntijan näkemyksiin. Toiseksi läpinäkyvyyden toivotaan auttavan asiantuntijaa itseään: ajatus on, että jos kerron yhteistyösuhteistani, osaan itsekin varoa, etteivät näkemykseni pääse vinoutumaan.

Tutkimusnäytön valossa sidonnaisuuksien ilmoittaminen ei näytä auttavan kummallakaan tavalla (20-22). Ilmoittaminen voi paradoksaalisesti jopa pahentaa suositusten vinoutumista (KUVA 2) (21-23)."

He jatkavat ammattikuntajääviydestä (erityisen tärkeää psykiatriassa, jossa käytetään käyttäytymistieteellisiä diagnooseja mutta korostetaan lääketieteellisiä hoitoja)

"Vastaavasti erikoisalat karsivat mieluummin hoitoja, jotka eivät heikennä alan omaa toimintaa tai tulonmuodostusta (24,28). Erityisen ongelmalliseksi tämän tekee se, että lääkärit ovat taipuvaisia näkemään hoitojensa hyödyt ja haitat todellisuutta myönteisemmässä valossa (29). Ammattikuntajääviys onkin monella erikoisalalla johtanut tehottomien hoitojen käyttöön pitkään sen jälkeen, kun tieteellinen näyttö on osoittanut toimet turhiksi (24,27,28). Tämä aiheuttaa turhia kustannuksia ja altistaa potilaita hoitojen haitoille."

Lue lisää

Vaikka joku sidonnaisuus "ongelma" onkin niin yleinen, että jopa sinä kykenet löytämään siihen liittyviä geneerisiä artikkeleita Duodecimista jotka muuten sattuvat olemaan mukana useissa käypähoitosuositusten laadinnassa. (oh the irony.)

Niin siltikkään et kykene osoittamaan mitään lääketeollisuuden vaikuttamisyrityksiä tai että skitsofrenian käypähoitosuositus olisi muuttunut sidonnaisuuksien vuoksi.

Miksi näissä sinun jutuissa ainoastaan solvaukset on tarkkoja, ja loput on sitten vähän sellaista luulosairaan ihmisen jossittelua, että entäs jos täti olisikin setä.

Anonyymi00280 kirjoitti:

Matemaattinen hahmotuskykysi ei ole kovin ihmeellinen jos oletat, että lääkkeet ovat aina plaseboa parempia, jos keskiarvoero on PANSS-skaalalla 6. Jos oletetaan että keskihajonta on skaalalla 14 (mitä se suurin piirtein on noissa tutkimuksissa) ja keskiarvoero on kuusi, niin silloin lähemmäs 40 % potilaista saa paremman vasteen plasebosta kuin lääkkeestä. Ja tämä on lyhytkestoisissa tutkimuksissa, jotka kärsivät lukusisista metodologisista puutteista kuten a)plasebokontrollin purkautuminen (lisää näennäistä lääkevastetta) b)sekoittavana tekijänä toimivat vieroitusoireet (plaseboryhmä ei ole aito lääkkeetön ryhmä, koska ovat syöneet vuosia lääkkeitä).

Lääkevastetta mitataan hyvin tulkinnavaraisilla kyselylomakkeilla, jotka ovat erityisen alttiita uskomusvaikutuksille. Jos skitsofrenian hoidossa lääkkeet, jossa 40 % saa paremman vasteen plasebolla kuin lääkityksellä, ovat parhaita hoitomuotoja, niin itse saattaisin turvautua mieluummin ihan mihin tahansa uskomushoitoon ihan siksi, että haitat olisivat pienempiä. Se vaatii vähän matemaattista hahmotuskykyä senkin laskeminen, että mikä se hyöty-haittasuhde on näille lääkkeille suurimmalle osalle potilaista, jos lääkkeiden NNH eli number needed to harm on vakaville haitoille 5-20 ja hyvälle vasteelle NNT on 11, minimaaliselle 6 keskimäärin epäedustavissa otoksissa, ja 40 % saa paremman vasteen plasbosta, niin hyvällä tuurilla uskomushoidolla toipuu ainakin vähemmillä vammoilla.

Lue lisää

Oletko koskaan laittanut merkille, että joka kerta kun joku löytää virheen sinun ”laskukaavoista” niin väität etteivät ihmiset ymmärrä abstrakteja kokonaisuuksia, ja joka kerta kun ihmiset löytää virheen sinun abstrakteista ajattelukyvyistä, niin palaat aina siihen, ettei kukaan muu osaa käyttää taskulaskinta yhtä hyvin kuin sinä.

Nämä samat väittämät toistuu vuodesta toiseen, ilman että ajatustesi auto saisi koskaan ykköstä silmään, ja päästäisiin johonkin hedelmälliseen, mikä oikeasti kehittäisi skitsofrenian hoitoa.

Vaikka kuinka luet tutkimuksia kuin piru raamattua, niin et ymmärrä mitä eroa on tilastolla ja yksilöllä.

Yksinkertaistettuna et tässä tapauksessa ymmärrä mitä tapahtuisi samalle yksilölle jos hän olisi ”osa” sekä plasebo, että lääkkeen käyttäjä ryhmää.

Tätä ymmärtämättömyyttäsi sitten yrität peitellä aina samoilla mantroilla, kuinka ulkopuolinen havainnoitsija ei voi havainnoida ihmisten toimintakykyä samalla kaavalla, kerta ja ihminen toisensa jälkeen, koska hullut vain ovat niin hulluja, että niitä ei voi havainnoida. Tai kuinka kaikki selvät erot plasebon ja lääkkeen välillä aiheutuu aina jostain vieroitusoireista.

Eikä se siihen lopu, väitteissäsi on muutakin lapinlisää, mutta minun elämä on aivan liian lyhyt että kerkeäisin nussia sitä pilkkua kanssasi.

Anonyymi00282 kirjoitti:

Sinä varmaan nielet ihan kaiken argumentilla, että "parempaa hoitoa ei ole olemassa" näitä "ota nappi" -puosakreilta, joiden hoitojen vaste ei ole kehittynyt mihinkään 60 vuoteen ja jotka eivät pysty mittaamaan hoitamiaan "vakavia aivosairauksia" edelleenään muila, kuin näillä synnintuntoa, melankoliaa ja epäluuloisuutta mittaavilla kyselykaavakkeilla. Mitään ihmisoikeusongelmaa ei ole siinä, että hoitovaste on keskimäärin puolet kliinisesti merkitsevästä vasteesta, niitä voi silti tyrkyttää potilaalle vastoin tämän suostumusta pelkällä "kliinikon arviolla". Ja vaikka hoitotulokset eivät ole liikahtaneet mihinkään tai itse asiassa ovat laskeneet vuosikymmenestä toiseen, ja vaikka suhteellinen kuolleisuus on noussut, niin kaikki on äärimmäisen hyvin, koska "parempaa hoitoa ei ole saatavilla".

Koska lääkevaste on heikko suhteessa plasebovasteeseen, niin tutkijat askartelevat vuosikymmeniä sellaisten tärkeiden kysymysten kanssa, että miten lasketaan tutkimusten kustannuksia manipuloimalla tutkimuksia niin, että saadaan tilastollisesti merkitsevä ero mahdollisimman vähin epäonnistunein kokein eli yritetään laskea plasebovastetta ja maksimoidaan otoskoko, ja vähennetään näin muuten niin välttämättömän julkaisuharhan tarvetta. Mutta koska "parempaa hoitoa" ei ole saatavilla näiden erittäin innovatiivisten, uusia tutkimusasetelmia ja otoskokoja tuottavien tutkimusten suunnattomista hyödyistä huolimatta, ja koska kaavakekyselyt potilaan synnitunnosta mittaavat äärimmäisen vakavaa aivosairautta, niin jatketaan vain "tutkimuksia" näiden tärkeiden kysymysten parissa. Sen sijaan, että kehitetäisiin ja tutkittaisiin toimivia hoitomuotoja, jotka parantavat oikeasti ihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä, mutta jotka ikävä kyllä samalla heikentäisivät lääkärien roolia hoidossa ja lääkeyhtiöiden tuottoja. Pitää olla aika heikkolahjainen, ettei tajua ota nappi puoskarien olevan pahemman laatuisia loisia, jotka imevät verta heikko-osaisista ihmisistä. Siellä ne pierekeskelevät soffillaan ja tyrkyttävät nappejaan jokaiseen mahdottomaan ja mahdolliseen kokemukseen, eikä kukaan kyseenlaista heidän pyhää auktoriteettiaan. Vakavan aivosairauden diagnosointi ja hoito on helppoa, sanoo vain potilaalle "kokemuksesi on mahdoton" ja "ota nappi". Ja potilaan tehtävä on lumoutua ja vakuuttua tästä asiantuntijuudesta, jota tämä asiantuntijan päättely sisältää. Minun on todella vaikea hahmottaa sitä älyllisen taantumisen tasoa, mitä edellytetään tuollaiseen hoitoon uskovalta henkilöltä. Sen melkein ymmärtäisin, että sösit peloissasi mömmöjä, jotka estävät aivohalvauksia puolet siitä kliinisestä tehosta, millä yleensä ajatellaan aivohalvausriskin laskevan riittävän tehokkaasti suhteessa haittavaikutuksiin. Mutta että syöt aivoja vaurioittavia, akatisiaa, pakkoliikkeitä ja aineenvaihduntahäiriöitä aiheuttavaia lääkkeitä, jotta kliinikko antaisi sinulle pisteen pari vähemmän epäilyksen skaalalla ja melankolian skaalalla tai somaattisen huolen skaalalla, niin se menee minulta ohi ymmäryksen. Eikö tule mieleen, että omista "ajatusvääristymistä" pääsee eroon ihan vaan muuttamalla ajattelua, jos ne häiritsevät itseä?

Lue lisää

Olen mielestäni täällä aika avoimesti kertonut siitä, minkälaisia kohtaamisia minulla on ollut ”puoskareiden” kanssa, ja minkälaista kritiikkiä olen heidän ”ota nappi” toiminnalle suoraan siinä tilanteessa antanut. Mutta ymmärrän hyvin, että jos en ole jatkuvasti kilpaa kiljumassa itsestäni täällä foorumilla, niin se varmaan monelta jää huomaamatta.

Vastavuoroisesti kysyn, että oletko koskaan miettinyt miten ihminen voi sattumalta saada laajan substanssiosaamisen mielenterveyden saralta? Mitä omia kokemuksia se vaatii? Minkälaista kirja ja tutkimustietoa se vaatii? Miten sitä kirjatietoa pitää yhdistää käytäntöön? Tai mitkä pitää olla motivaatiot siihen että kiinnostuu asiasta, vaikka omat kokemukset omasta hoidosta olisivatkin aunarista?

Samalla voisi kysyä, että oletko koskaan miettinyt, että miten mielenterveyskuntoutujien ihmisoikeudet vertautuvat muiden ihmisten ihmisoikeuksiin? Miten esimerkiksi seksuaali ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet, tai mitä eturistiriitoja on olemassa MT-kuntoutujien ja heidän läheisten ihmisoikeuksiin?

Ylipäätään, oletko miettinyt, mikä on se syy, miksi useimmat täällä eivät kykene keskustelemaan tällaisista asioista tällä foorumilla?

Anonyymi00293 kirjoitti:

Oletko koskaan laittanut merkille, että joka kerta kun joku löytää virheen sinun ”laskukaavoista” niin väität etteivät ihmiset ymmärrä abstrakteja kokonaisuuksia, ja joka kerta kun ihmiset löytää virheen sinun abstrakteista ajattelukyvyistä, niin palaat aina siihen, ettei kukaan muu osaa käyttää taskulaskinta yhtä hyvin kuin sinä.

Nämä samat väittämät toistuu vuodesta toiseen, ilman että ajatustesi auto saisi koskaan ykköstä silmään, ja päästäisiin johonkin hedelmälliseen, mikä oikeasti kehittäisi skitsofrenian hoitoa.

Vaikka kuinka luet tutkimuksia kuin piru raamattua, niin et ymmärrä mitä eroa on tilastolla ja yksilöllä.

Yksinkertaistettuna et tässä tapauksessa ymmärrä mitä tapahtuisi samalle yksilölle jos hän olisi ”osa” sekä plasebo, että lääkkeen käyttäjä ryhmää.

Tätä ymmärtämättömyyttäsi sitten yrität peitellä aina samoilla mantroilla, kuinka ulkopuolinen havainnoitsija ei voi havainnoida ihmisten toimintakykyä samalla kaavalla, kerta ja ihminen toisensa jälkeen, koska hullut vain ovat niin hulluja, että niitä ei voi havainnoida. Tai kuinka kaikki selvät erot plasebon ja lääkkeen välillä aiheutuu aina jostain vieroitusoireista.

Eikä se siihen lopu, väitteissäsi on muutakin lapinlisää, mutta minun elämä on aivan liian lyhyt että kerkeäisin nussia sitä pilkkua kanssasi.

Lue lisää

Vielä kun osoitat sen laskuvirheen, niin sitten voidaan keskustella. Voin antaa sinulle kaavan. Etsi sitten laajoja meta-analyyseja, hae niistä keskiarvoero ja keskihajonta, laske tulos ja tule kertomaan minulle, paljonko laskemat heittävät. Ensin lasket z-arvon eli sen, kuinka monta keskihajontaa nollakohta on keskiarvon alapuolella. Sitten lasket siitä standardin normaalijakauman kertymäfynktiolla, että kuinka suuri osuus havainnoista on pienempi kuin laskettu z-arvo.

En väittänyt, että laskelmat ovat eksateja ensinkään, koska niihin vaikuttaa niin monet oletukset. Ne ovat suurin piirtein sinne päin. Lisäksi laskemia pitää korjata sillä, että tiedetään julkaisuharhan olevan lääkekokeissa melko suurta, vähintään kolmasosa jää julkaisematta ja niistä ylivoimainen enemmistön on negatiivisia tuloksia eli tilastollisesti merkityksettömiä. Tällöin usein oletetaan, että efektikoko on suurin piirtein nolla, vaika oikeastihan se aavistuksen vaihtelee jompana kumpaan suuntaan (jossain lääke on parempi, vaikkat tilastollisesti merkityksetön, toisissa päin vastoin).

Julkaisuharha on hieman matalampi kuin viittaamassani tutkimuskatsauksessa, koska lääkekokeita valvotaan enemmän ja siksi siellä pyritään tuottamaan tilastollinen merkitsevyys laajemmilla otoskoilla, vaikka efektikokohan siitä ei tosiasiallisesti kasva. Julkaistujen tutkimusten tällöin efektikoko nimenomaan laskee. Tarkoitukseni oli lähinnä osoittaa, että jos keskihajonta on suuri suhteessa keskiarvoeroon (mitä sen neuroleptitutkimuksissa yleensä on), niin on matemaattisesti mahdotonta, että lääke olisi "aina" plaseboa tehokkaampi. Sen väittäminen osoittaa, ettet ymmärrä, että jakaumalla on aina hajonta, ei vain keskilukua. Yksilöt eroava toisistaan joskus rajusti. Jos ei tällaista asiaa ymmärrä on luonnollista, että ei kapasiteetti riitä muuhun kuin lääkärien esittämien hokemien toisteluun neuroleptien "turvallisuudesta ja tehokkuudesta".

Anonyymi00295 kirjoitti:

Vielä kun osoitat sen laskuvirheen, niin sitten voidaan keskustella. Voin antaa sinulle kaavan. Etsi sitten laajoja meta-analyyseja, hae niistä keskiarvoero ja keskihajonta, laske tulos ja tule kertomaan minulle, paljonko laskemat heittävät. Ensin lasket z-arvon eli sen, kuinka monta keskihajontaa nollakohta on keskiarvon alapuolella. Sitten lasket siitä standardin normaalijakauman kertymäfynktiolla, että kuinka suuri osuus havainnoista on pienempi kuin laskettu z-arvo.

En väittänyt, että laskelmat ovat eksateja ensinkään, koska niihin vaikuttaa niin monet oletukset. Ne ovat suurin piirtein sinne päin. Lisäksi laskemia pitää korjata sillä, että tiedetään julkaisuharhan olevan lääkekokeissa melko suurta, vähintään kolmasosa jää julkaisematta ja niistä ylivoimainen enemmistön on negatiivisia tuloksia eli tilastollisesti merkityksettömiä. Tällöin usein oletetaan, että efektikoko on suurin piirtein nolla, vaika oikeastihan se aavistuksen vaihtelee jompana kumpaan suuntaan (jossain lääke on parempi, vaikkat tilastollisesti merkityksetön, toisissa päin vastoin).

Julkaisuharha on hieman matalampi kuin viittaamassani tutkimuskatsauksessa, koska lääkekokeita valvotaan enemmän ja siksi siellä pyritään tuottamaan tilastollinen merkitsevyys laajemmilla otoskoilla, vaikka efektikokohan siitä ei tosiasiallisesti kasva. Julkaistujen tutkimusten tällöin efektikoko nimenomaan laskee. Tarkoitukseni oli lähinnä osoittaa, että jos keskihajonta on suuri suhteessa keskiarvoeroon (mitä sen neuroleptitutkimuksissa yleensä on), niin on matemaattisesti mahdotonta, että lääke olisi "aina" plaseboa tehokkaampi. Sen väittäminen osoittaa, ettet ymmärrä, että jakaumalla on aina hajonta, ei vain keskilukua. Yksilöt eroava toisistaan joskus rajusti. Jos ei tällaista asiaa ymmärrä on luonnollista, että ei kapasiteetti riitä muuhun kuin lääkärien esittämien hokemien toisteluun neuroleptien "turvallisuudesta ja tehokkuudesta".

Lue lisää

Onhan noissa tutkimuksissa eettinen puoli ongelmana+pitkän ajan tutkiminen. Hankala saada varmasti porukkaa mukaan ja tutkia lääke vs ei-lääke jos oletus on et lääkkeitä tarttee niin vaikea tehdä pitkän ajan tutkimusta

Ja moni ei taida lääkäreihin luottaa mikä rajoittaa vapaaehtoisia. Kokeisiin saattaa osallistua ne joilla lääkkeet toimii eli jo koehenkilötkin vääristää tuloksia. Toinen on nainen vs mies biologia

Anonyymi00288 kirjoitti:

Miten se taas on minun kyvyistä kiinni, että käsitätkö sinä hyödyt ja haitat samalla tavalla kuin loppumaailma?

Eikö tämä pitäisi olla ihan helppo kokeilla niillä kalkkitapleteilla? Kokeile popsia niitä, ja katso korjaako ne tämän sinun ajatusvääristymän?

Lue lisää

On tämä kommentointi koomista. Minä siteeraan suoraan vertaisarvioitua tutkimusta, jossa määritellään EMPIIRISESTI lääkkeen kliinisen merkitsevyyden raja-arvo. Siteeraan meta-analyysia ja meta-analyysien meta-analyysia, jossa havaitaan, että kokonaisoireistolla lääkkeiden ja plasebon välinen ero on kliinisesti merkityksetön.

Sitten tulee tuollainen sössöttäjä, joka kuvittelee, että koko loppu maailma on ihan eri mieltä kuin nämä siteeraamani laajat meta-analyysit ja niiden meta-analyysit ja tutkijoiden tekemät empiiriset vertaisarvioidut tutkimukset, joissa pyritään nimenomaan määrittämään lääkkeen sisällöllisesti merkitsevä kliininen vaste siksi, koska eri ilmiöt ja hoitovasteet ja mittarit eivät ole vertailukelpoisia. Siksi niille usein pitää määrittää erikseen empiirisesti sisällöllisesti mielekäs vaste, jota voidaan tulkita hoidon kontekstissa ja jotta hoidon hyöty-haittasuhdetta voitaisiin realistisesti arvioida.

Toinen sössöttäjä sivuuttaa kliinisen merkitsevyyden koska se on hänestä vain päästä vedetty hassu luku eikä merkitse mitään toisin, kuin vaikkapa tutkimuksissa ylikorostuva tilastollinen merkitsevyys. Oikeastihan nimenomaan tilastollinen merkitsevyys on vain sopimuksenvarainen suurre eikä kerro mitään suoraan lääkkeen todellisesta hyödystä potilaille vaan siitä, voisiko tulokset mahdollisesti yleistää perusjoukkoon, JOS otos olisi edustava otos. Sitähän lääkekokeissa otokset eivät koskaan ole, ne eivät ole edustavia eikä niitä voi yleistää, vaikka olisi kuinka tilastollisesti merkitsevä tulos.

Ja sama sössöttäjä lohduttaa itseään sillä, että koska julkaistuissa tutkimuksissa lääkehoito on aina tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampi kuin plasebo keskimäärin, se olisi sitä myös aina ja kaikkialla jokaisella yksilöllä ja jokaisessa tutkimuksessa. Ei ymmärretä hajonnan käsitettä, ei julkaisuharhan vaikutuksia tutkimustuloksiin, ei erilaisten mittarien SISÄLLÖN merkitystä siihen, miten lääkkeen hyötyjä ja haittoja voi arvioida. On aivan eri asia mitata aivohalvausta kuin sitä, nouseeko jonkun "oireet" pisteen pari synnintuntoa mittaavalla ordinaalisella skaalalla pseudosokkoutetussa tutkimuksessa, joka ei oikeasti tutkimusten mukaan ole todennäköisesti kokonaan sokkoutettu.

Ai niin, mikä on sokkoutus? Onko sekin jokin hassu turha merkityksetön käsite? Mitä tapahtuu, kun kliinikoiden tulkintoja mittaava lääkekoe ei ole sokkoutettu? Mikä on hoito, jota mitataan uskomuksilla, ja jota koskevissa tutkimuksissa ei ole kunnollista sokkoutusta, ja jossa on silti erittäin korostunut plasebovaste? Se on silloin uskomushoitoa. Puhdasta puoskarointia siis.

On ymmärrettävää, etteivät lääkärit kiinnitä huomiota näihin sivuseikkoihin, kuten kliiniseen merkitsevyyteen, julkaisuharhaan, sokkoutuksen epäonnistumiseen, koska se ne eivät sovi lääkeyhtiöiden konsulttien laatimiin hoitosuosituksiin. Se ei tee näistä huomioista tieteellisesti perusteettomia. Neuroleptien tarina menee niin, että vuosikymmeniä sitten niiden efektikoko oli 0.7 ja se laski sokkoutuksen parantuessa tasaisesti niin paljon, että keskimääräinen efektikoko puolittui 60 vuodessa. Psykiatrit ovat saattaneet elää harhassa että heillä on käsissään poikkeuksellisen tehokas hoitomuoto ihan vain siksi, koska tutkimukset ovat olleet niin luokattoman heikkolaatuisia. Kun lääkekokeiden valvonta on hieman tehostunut, sokkoutus parantunut, otoskoot kasvaneet vähentäen julkaisuharhan tenhovoimaa, niin nämä ihmelääkkeet ovat menettäneet ihmeellisen tehonsa. Silti valtaväestö, monet psykiatrit ja tutkijat elävät tuossa fantasiamaailmassa, joka on rakennettu lähinnä heikkotasoisilla tutkimuksilla vuosikymmeniä sitten.

Anonyymi00297 kirjoitti:

On tämä kommentointi koomista. Minä siteeraan suoraan vertaisarvioitua tutkimusta, jossa määritellään EMPIIRISESTI lääkkeen kliinisen merkitsevyyden raja-arvo. Siteeraan meta-analyysia ja meta-analyysien meta-analyysia, jossa havaitaan, että kokonaisoireistolla lääkkeiden ja plasebon välinen ero on kliinisesti merkityksetön.

Sitten tulee tuollainen sössöttäjä, joka kuvittelee, että koko loppu maailma on ihan eri mieltä kuin nämä siteeraamani laajat meta-analyysit ja niiden meta-analyysit ja tutkijoiden tekemät empiiriset vertaisarvioidut tutkimukset, joissa pyritään nimenomaan määrittämään lääkkeen sisällöllisesti merkitsevä kliininen vaste siksi, koska eri ilmiöt ja hoitovasteet ja mittarit eivät ole vertailukelpoisia. Siksi niille usein pitää määrittää erikseen empiirisesti sisällöllisesti mielekäs vaste, jota voidaan tulkita hoidon kontekstissa ja jotta hoidon hyöty-haittasuhdetta voitaisiin realistisesti arvioida.

Toinen sössöttäjä sivuuttaa kliinisen merkitsevyyden koska se on hänestä vain päästä vedetty hassu luku eikä merkitse mitään toisin, kuin vaikkapa tutkimuksissa ylikorostuva tilastollinen merkitsevyys. Oikeastihan nimenomaan tilastollinen merkitsevyys on vain sopimuksenvarainen suurre eikä kerro mitään suoraan lääkkeen todellisesta hyödystä potilaille vaan siitä, voisiko tulokset mahdollisesti yleistää perusjoukkoon, JOS otos olisi edustava otos. Sitähän lääkekokeissa otokset eivät koskaan ole, ne eivät ole edustavia eikä niitä voi yleistää, vaikka olisi kuinka tilastollisesti merkitsevä tulos.

Ja sama sössöttäjä lohduttaa itseään sillä, että koska julkaistuissa tutkimuksissa lääkehoito on aina tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampi kuin plasebo keskimäärin, se olisi sitä myös aina ja kaikkialla jokaisella yksilöllä ja jokaisessa tutkimuksessa. Ei ymmärretä hajonnan käsitettä, ei julkaisuharhan vaikutuksia tutkimustuloksiin, ei erilaisten mittarien SISÄLLÖN merkitystä siihen, miten lääkkeen hyötyjä ja haittoja voi arvioida. On aivan eri asia mitata aivohalvausta kuin sitä, nouseeko jonkun "oireet" pisteen pari synnintuntoa mittaavalla ordinaalisella skaalalla pseudosokkoutetussa tutkimuksessa, joka ei oikeasti tutkimusten mukaan ole todennäköisesti kokonaan sokkoutettu.

Ai niin, mikä on sokkoutus? Onko sekin jokin hassu turha merkityksetön käsite? Mitä tapahtuu, kun kliinikoiden tulkintoja mittaava lääkekoe ei ole sokkoutettu? Mikä on hoito, jota mitataan uskomuksilla, ja jota koskevissa tutkimuksissa ei ole kunnollista sokkoutusta, ja jossa on silti erittäin korostunut plasebovaste? Se on silloin uskomushoitoa. Puhdasta puoskarointia siis.

On ymmärrettävää, etteivät lääkärit kiinnitä huomiota näihin sivuseikkoihin, kuten kliiniseen merkitsevyyteen, julkaisuharhaan, sokkoutuksen epäonnistumiseen, koska se ne eivät sovi lääkeyhtiöiden konsulttien laatimiin hoitosuosituksiin. Se ei tee näistä huomioista tieteellisesti perusteettomia. Neuroleptien tarina menee niin, että vuosikymmeniä sitten niiden efektikoko oli 0.7 ja se laski sokkoutuksen parantuessa tasaisesti niin paljon, että keskimääräinen efektikoko puolittui 60 vuodessa. Psykiatrit ovat saattaneet elää harhassa että heillä on käsissään poikkeuksellisen tehokas hoitomuoto ihan vain siksi, koska tutkimukset ovat olleet niin luokattoman heikkolaatuisia. Kun lääkekokeiden valvonta on hieman tehostunut, sokkoutus parantunut, otoskoot kasvaneet vähentäen julkaisuharhan tenhovoimaa, niin nämä ihmelääkkeet ovat menettäneet ihmeellisen tehonsa. Silti valtaväestö, monet psykiatrit ja tutkijat elävät tuossa fantasiamaailmassa, joka on rakennettu lähinnä heikkotasoisilla tutkimuksilla vuosikymmeniä sitten.

Lue lisää

Eihän suurin osa lääkäreistä edes tiedä tutkimuksista. Ne määrää lääkkeitä kun niin opetetaan

Anonyymi00298 kirjoitti:

Eihän suurin osa lääkäreistä edes tiedä tutkimuksista. Ne määrää lääkkeitä kun niin opetetaan

Montako kertaa olet kysynyt lääkärilstäsi, että mitä tutkimuksia hän on viimeksi lukenut?

Anonyymi00275 kirjoitti:

Sinun abstraktin tason hahmotuskykysi ei kyllä taida riittää ihan Mensakerhoon, jos tulkitsit seinään kahlitsemisen ja neuroleptien määräämisen kyseisen tutkimuksen luettuasi ainoiksi vaihtoehdoiksi. Ymmärrätkö sinä höperö lainkaan lukemaasi? Lääketieteessä katsos yleensä ajatellaan, että lääkkeen hyödyn pitäisi ylittää sen haitat. Jos akatisiaa, pakkoliikkeitä ja massiivista ylipainoa aiheuttavat, aivoja monien tutkijoiden tulkintojen mukaan surkastuttavat lääkkeet, eivät ole merkittävästi plaseboa eli uskomushoitoa tehokkaampia edes lyhyen aikavälin kokeissa, niin lääketieteen etiikka jo kieltää sellaisen lääkkeen määrämisen etenkään pitkiksi ajoiksi etenkään ilman potilaan suostumusta. Ihan sama onko muita vaihtoehtoja olemassa -hoito ei paranna potilaan vointia, ei tee hänestä yhtään tervempää, kuin jos hän vain kuvittelisi syövänsä lääkkeitä.

Yhtä hyvin voisit antaa potilaalle kalkkitabletteja ja kuvitella, että kalkkitabletit korjaavat aivokemiaa ja alkaisit havaita potilaan oireissa parantumisen merkkejä. Niin paljon sinun omat oletuksesi ohjaavat sitä, miten tulkitset toista ihmistä ja itseäsi. Sen takia plasebokontrollia käytetään lääketieteessä, on havaittu että kliinikoiden ja potilaiden omat oletukset hoidon tehosta vaikuttavat usein huomattavasti sen havaittuun tehoon. Tunteiden ja käyttäytymisen tulkinnassa pitää vielä ottaa huomioon, että tunteet eivät ole staattisia ilmiöitä vaan niiden kokemisen taso vaihtelee tunnista, päivästä ja viikosta toiseen. Haavatkin paranevat itsestään ajan kanssa, mutta myös ihmisen vointi muuttuu ajan myötä aina johonkin suuntaan, usein myönteiseen, ilman mitään hoitoa.

Lue lisää

Kuvittele, miten kiusallista se olisi, tavata jossain mensan tapahtumassa. Miehän saisin jonkun paskahalvauksen, kun saisin tietää, että olet mennyt täyttämään vapaaehtoisesti jotain testilappuja.

Sain antipsykooteista myös itsemurha-ajatuksia, akatisiaa ja sekavuutta joka lähti kun purin ne pois

Edelliseen vielä sellainen lisäys. tekeeköhän kukaan siellä mitään spefisiä tutkimuksia, että kuinka monen psykoosityyppisenkin diagnoosin kohdalla oireet, kuten itsetuhoisuus johtuukin potilaan kohdalla niistä käyttämistä lääkkeistä?

Pelkään pahoin, että ei.

Sitäpaitsi juuri nimenomaan sitä itsetuhoisuutta on pdetty alan piirissä esim. yhtenä skitsofrenian oireena.

Ja voin muuten vannoa, että kun itse omalla kohdallani lopetin neuroleptien käytön, niin siihen loppui myös se itsetuhoisuuskin. Ja nyt on ikävä kyllä, tuottaa paha pettymys joillekin psykiatriaa diggaaville, tai heihin uskoville, olen 100%: sen varma, että lääkkeet aiheuttavat joidenkin kohdalla itsetuhoisuutta ja altistavat itsemurhien toteuttamisillekin.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen lisäys. tekeeköhän kukaan siellä mitään spefisiä tutkimuksia, että kuinka monen psykoosityyppisenkin diagnoosin kohdalla oireet, kuten itsetuhoisuus johtuukin potilaan kohdalla niistä käyttämistä lääkkeistä?

Pelkään pahoin, että ei.

Sitäpaitsi juuri nimenomaan sitä itsetuhoisuutta on pdetty alan piirissä esim. yhtenä skitsofrenian oireena.

Ja voin muuten vannoa, että kun itse omalla kohdallani lopetin neuroleptien käytön, niin siihen loppui myös se itsetuhoisuuskin. Ja nyt on ikävä kyllä, tuottaa paha pettymys joillekin psykiatriaa diggaaville, tai heihin uskoville, olen 100%: sen varma, että lääkkeet aiheuttavat joidenkin kohdalla itsetuhoisuutta ja altistavat itsemurhien toteuttamisillekin.

Lue lisää

Tuskinpa. Oletus kun on, että ne on elinikäisiä. Maailmalla toki voi olla tutkimuksia mut erilainen ympäristö jne tekee niistä kelvottomia Suomeen.

Joillekkin lääkkeet varmasti aiheuttaa. Mut tossa kohtaa epäilisin ite jo et hoidettu väärää sairautta

Niin ihanaa kun se olisi ruokkia luulosairautta sillä että ihmiset joutuvat sairaalaan neuroleptien yliannostuksesta, eikä sen takia että ne lääkkeet "unohtuu" ottamatta.

Niin totuus on toinen, vaikka millaisia salaliitto teorioita sitä omassa päässään kehittää.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ihanaa kun se olisi ruokkia luulosairautta sillä että ihmiset joutuvat sairaalaan neuroleptien yliannostuksesta, eikä sen takia että ne lääkkeet "unohtuu" ottamatta.

Niin totuus on toinen, vaikka millaisia salaliitto teorioita sitä omassa päässään kehittää.

Lue lisää

Kyllähän niissä haittoja on. Klotsapiinissakin verikokeet nimenomaan niiden takia

Anonyymi kirjoitti:

Niin ihanaa kun se olisi ruokkia luulosairautta sillä että ihmiset joutuvat sairaalaan neuroleptien yliannostuksesta, eikä sen takia että ne lääkkeet "unohtuu" ottamatta.

Niin totuus on toinen, vaikka millaisia salaliitto teorioita sitä omassa päässään kehittää.

Lue lisää

Olen joutunut aikoinaan muutamia kertoja sairaalaan neuroleptien yliannostuksen takia.
Siinä vaiheessa kun nieleskelin 100-200 kappaleen lääkepurkillisen pillereitä, niin kyllä sairaala kutsui, päivystys, vatsahuuhtelu.
Tuossa ei ole pätkääkään luulosairautta.
Eli sinä, edellinen kommentoija 10:42:22 , olet luullut väärin, etteikö yliannostuksen takia voisi joutua sairaalaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän niissä haittoja on. Klotsapiinissakin verikokeet nimenomaan niiden takia

Klotsapiinin käyttäjiltä otetaan säännöllisesti verikokeet sen takia, kun lääkkeellä on yhtenä haittana, että se saattaa vähentää valkosolujen määrää.
Ja silloin kun valkosolut menee liian alas, vastustuskyky menee ( lähes ) olemattomaksi, ja voi saada erilaisia infektioita, ym.
Ja huomatkaa tuo, että SAATTAA vähentää niitä valkosoluja, mutta se on aika harvinainen haitta, harvoille niin käy.

Anonyymi kirjoitti:

Klotsapiinin käyttäjiltä otetaan säännöllisesti verikokeet sen takia, kun lääkkeellä on yhtenä haittana, että se saattaa vähentää valkosolujen määrää.
Ja silloin kun valkosolut menee liian alas, vastustuskyky menee ( lähes ) olemattomaksi, ja voi saada erilaisia infektioita, ym.
Ja huomatkaa tuo, että SAATTAA vähentää niitä valkosoluja, mutta se on aika harvinainen haitta, harvoille niin käy.

Lue lisää

Tiedetään. Pointti oli et niitä haittoja on. Ja niitä vähätellään

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän niissä haittoja on. Klotsapiinissakin verikokeet nimenomaan niiden takia

Joo, mutta mieti miten hienosti lässytys loppuu leponexillä. Kaikkien kannattaa käyttää sitä jos vaan veriarvot kestää.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, mutta mieti miten hienosti lässytys loppuu leponexillä. Kaikkien kannattaa käyttää sitä jos vaan veriarvot kestää.

No ei muuta ku leponexia naamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, mutta mieti miten hienosti lässytys loppuu leponexillä. Kaikkien kannattaa käyttää sitä jos vaan veriarvot kestää.

Käytin. En suosittele. Vaikken saanut ite muutakuin väsymystä ja mulla oli parhaimmillaan 550mg päivässä niin ihan kamala lääke. Verikokeetkin traumatisoi

Anonyymi kirjoitti:

Olen joutunut aikoinaan muutamia kertoja sairaalaan neuroleptien yliannostuksen takia.
Siinä vaiheessa kun nieleskelin 100-200 kappaleen lääkepurkillisen pillereitä, niin kyllä sairaala kutsui, päivystys, vatsahuuhtelu.
Tuossa ei ole pätkääkään luulosairautta.
Eli sinä, edellinen kommentoija 10:42:22 , olet luullut väärin, etteikö yliannostuksen takia voisi joutua sairaalaan.

Lue lisää

Tässä tuskin haettiin itseaiheutettuja ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, mutta mieti miten hienosti lässytys loppuu leponexillä. Kaikkien kannattaa käyttää sitä jos vaan veriarvot kestää.

Joo, mutta kun sydän ei kestänyt, tuli sydämen johtumisrytmiin jotain häiriöitä.

Tähän lisätäkseni faktojen tulkitsemiseksi pitää tosiaan käsittää, että miten noita tutkimuksia tehdään. Jos tutkijat eivät edes varmista, purkautuuko sokkoutus, voiko koetta sanoa sokkoutetuksi? Suurin osa plasebolle ajetuista potilaista kärsii tutkimusten mukaan todennäköisesti vieroitusoireista, koska vieroitus tehdään nopeasti. Vieroitusoireet sotketaan helposti esim. relapsiin. Lääkekokeissa on tunnettu valikoitumisharha, joka johtuu jo siitä, että ns. wash out -period on tunnettu menetelmä poistaa ne koehenkilöt, jotka saavat liian hyvän vasteen plaseboon. Tämän tarkoituksena on nostaa lääkkeen vastetta. Tämä tunnetusti heikentää kokeiden ulkoista validiteettia. Tutkimusten mukaan kato on kokeissa valtava -noin 40-74 %. Suurin osa keskeyttää kokeen sen tehottomuuden vuoksi, osa taas haittavaikutusten.

Tällaisen kadon aiheuttamaa vinoumaa on täysin mahdotonta millään tutkimusasetelmalla tai tilastollisella menetelmällä kontrolloida. Julkaisu- ja raportointiharha on yleinen käytäntö niin antipsykoottien kuin muidenkin lääkkeiden RCT-kokeissa. Tässä kontektissa vakavalle sairaudelle hyväksyty kohtuulliseksi mielletty teho, jota mitataan kliinikoiden subjektiivisilla tulkinnoilla ja kyselykaavakkeiden pisteytyksillä, asettuu omaan kontekstiinsa. Sitä kontekstia ei kuitenkaan käypä hoito -suositusten kirjoittajat tuo esille. Skitsofrenian hoitovastetta käsitellään aivan, kuin skitsofrenia olisi jokin syöpä tai aivoinfrakti. Mitä esimerkiksi BBRS kuitenkin todellisuudessa mittaa? Katsotaanpa:

1. Somaattinen huoli: somaattisten oireiden liiottelu ja ylikorostunut huoli oman kehon terveydestä, arviointiasteikko 1-7.
2. Ahdistuneisuus: subjektiivinen ahdistuneisuus, jännittyneisyys, pelokkuus 1= ei ahdistusta, 7 ahdistus jatkuvaa
3. Emotionaalinen vetäytyminen: 1= normaali vuorovaikutus 7=täydellinen vetäytyminen sosiaalisista kontakteista
4. Kiihtyneisyys: jännittynyt olemus, levottomuus 1=rauhallinen 7=äärimmäisen levoton
5. yhteistyöhaluttomuus: 1= täysin yhteistyöhaluinen, 7= ehdottomasti yhteistyökyvytön.
6. Epäluuloisuus, muiden aikeiden epäily 1= luottavainen, 7=vahvasti epäluuloinen
jne.
7. tunneilmaisun latistuminen 1=normaali tunneilmaisu 7=täysin ilmeetön ja tunteeton

Eli kyselykaavake joka mittaa kaikkea tunneilmaisun latistumisesta kiihtyneisyytee, syyllisyydentunteisiin ja yhteistyökyvyttömyyteen mittaa vakavan sairauden hoitoa, jota kontrolloidaan aivoja vaurioittavilla ja sydän- ja verisuonitautiriskiä sekä akatisiaa ja pakkoliikkeitä aiheuttavilla hermomyrkyillä. Minusta on ihan perusteltua pohtia, että onko käypä hoito -suositusten kirjoittajien tulkinta lääkehoidon tehosta realistinen ja potilaiden edun mukainen.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän lisätäkseni faktojen tulkitsemiseksi pitää tosiaan käsittää, että miten noita tutkimuksia tehdään. Jos tutkijat eivät edes varmista, purkautuuko sokkoutus, voiko koetta sanoa sokkoutetuksi? Suurin osa plasebolle ajetuista potilaista kärsii tutkimusten mukaan todennäköisesti vieroitusoireista, koska vieroitus tehdään nopeasti. Vieroitusoireet sotketaan helposti esim. relapsiin. Lääkekokeissa on tunnettu valikoitumisharha, joka johtuu jo siitä, että ns. wash out -period on tunnettu menetelmä poistaa ne koehenkilöt, jotka saavat liian hyvän vasteen plaseboon. Tämän tarkoituksena on nostaa lääkkeen vastetta. Tämä tunnetusti heikentää kokeiden ulkoista validiteettia. Tutkimusten mukaan kato on kokeissa valtava -noin 40-74 %. Suurin osa keskeyttää kokeen sen tehottomuuden vuoksi, osa taas haittavaikutusten.

Tällaisen kadon aiheuttamaa vinoumaa on täysin mahdotonta millään tutkimusasetelmalla tai tilastollisella menetelmällä kontrolloida. Julkaisu- ja raportointiharha on yleinen käytäntö niin antipsykoottien kuin muidenkin lääkkeiden RCT-kokeissa. Tässä kontektissa vakavalle sairaudelle hyväksyty kohtuulliseksi mielletty teho, jota mitataan kliinikoiden subjektiivisilla tulkinnoilla ja kyselykaavakkeiden pisteytyksillä, asettuu omaan kontekstiinsa. Sitä kontekstia ei kuitenkaan käypä hoito -suositusten kirjoittajat tuo esille. Skitsofrenian hoitovastetta käsitellään aivan, kuin skitsofrenia olisi jokin syöpä tai aivoinfrakti. Mitä esimerkiksi BBRS kuitenkin todellisuudessa mittaa? Katsotaanpa:

1. Somaattinen huoli: somaattisten oireiden liiottelu ja ylikorostunut huoli oman kehon terveydestä, arviointiasteikko 1-7.
2. Ahdistuneisuus: subjektiivinen ahdistuneisuus, jännittyneisyys, pelokkuus 1= ei ahdistusta, 7 ahdistus jatkuvaa
3. Emotionaalinen vetäytyminen: 1= normaali vuorovaikutus 7=täydellinen vetäytyminen sosiaalisista kontakteista
4. Kiihtyneisyys: jännittynyt olemus, levottomuus 1=rauhallinen 7=äärimmäisen levoton
5. yhteistyöhaluttomuus: 1= täysin yhteistyöhaluinen, 7= ehdottomasti yhteistyökyvytön.
6. Epäluuloisuus, muiden aikeiden epäily 1= luottavainen, 7=vahvasti epäluuloinen
jne.
7. tunneilmaisun latistuminen 1=normaali tunneilmaisu 7=täysin ilmeetön ja tunteeton

Eli kyselykaavake joka mittaa kaikkea tunneilmaisun latistumisesta kiihtyneisyytee, syyllisyydentunteisiin ja yhteistyökyvyttömyyteen mittaa vakavan sairauden hoitoa, jota kontrolloidaan aivoja vaurioittavilla ja sydän- ja verisuonitautiriskiä sekä akatisiaa ja pakkoliikkeitä aiheuttavilla hermomyrkyillä. Minusta on ihan perusteltua pohtia, että onko käypä hoito -suositusten kirjoittajien tulkinta lääkehoidon tehosta realistinen ja potilaiden edun mukainen.

Lue lisää

vieroitusoireet on monesti vähän osattu alue julkisella. Samoin kuin traumat

Tähän Relapse prevention in schizophrenia: a meta‑analysis of randomized controlled trials oli vuodeltan 2012 voisi vielä kommentoida, että kyseisessä meta-analyysissa 67 % plasebolle satunnaistetuista ei siis joutunut sairaalaan psykoosin takia. Sairaalaan joutui 26 %, ja niistäkin arviolta 80 % sairaaalaan joutuneista joutuu sairaalaan nimenomaan psykoosin eikä esimerkiksi hankalien vieroitusoireiden johdosta.

Käytännössä tämä meta-analyysi osoittaa, että lähes 74-79 % skitsofreenikoista ei saa vakavaa, sairaalahoitoa vaativaa psykoottista reaktiota lääkehoidon lopettamisen jälkeen ollessaan plasebolla. Lääkityksellä määrä on vieläkin pienempi, mutta pitää ottaa huomioon, että vieroitusoireet voivat laukaista myös ihan oikean psykoosin.

Miten laadukkaana pitäisittte tutkimuksia esimerkiksi syövän uusiutumisesta, jos saman syövän uusiutumiselle olisi joka tutkimuksessa oma kriteerinsä, ja vain 12 % täyttäisi syövän uusiutumisen kriteerit? Psykiatria on käyttäytymistiedettä, jossa lääkkeillä yritetään kontrolloida hähmäisesti määriteltyä hankalaksi ja häiritseväksi tulkittua käyttäytymistä, jonka tulkinta on altis äärimmäisille kognitiivisille vinoumille. Sillä ei ole mitään tekemistä biologisten, tarkasti määriteltyjen validien sairauksien hoidon kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

vieroitusoireet on monesti vähän osattu alue julkisella. Samoin kuin traumat

Niitä traumojahan siellä ei edes monenkaan potilaan kohdalla edes käsitellä. Etenkään, jos potilaalle on annettu jo aiemmin jokin esim. skitsofreniadiagnoosi. Potilaan kertomia asioita ei edes välttämättä uskota. Siksi niistä puhuminen on oikeastaan aika lailla turhaa. Se, mihin siellä keskitytään on lähinnä diagnosoinnit ja lääkemääräämiset. Ja sitten siellä vielä ilmeisesti ajatellaan, että "kyllä ne heidän määräämänsä hoidot, eli pääasiassa lääkkeet hoitavat ja ratkaisevat kaiken potilaan kohdalla, ne elämässä pielessä olevat asiat ja ongelmat". Vaikka niillä lääkkeillä ei ratkaista ja korjata niitä oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita ja ongelmia. Jos tätä ei tajua, niin sitten on aika naiivii. Paitsi eriarvoinen kohtelu, kapea-alaiset hoidot, kliininen kohtelu, ovat siellä aika tavallisia ja vallalla, niin näitä asioita ei käsitellä mediassa, mutta ei kyllä alan piirissäkään lainkaan. Siellä on aika tavalla sokeutta ja asioiden myöntämättömyyttä. Vaikka nämä on ihan oikeasti tosiasioita, joita siellä tapahtuu. Merkilliseksi asian tekee se, että mitään uudistus ja muutoshalua ei siellä näy. Tämä on ollut tilanne jo yli 20 vuoden ajan. Eli vaikka kuinka he väittäisivät, että " ei meillä ole medikalisaatiota", niin sekään ei pidä paikkaansa. Lääkehoito on se pääasiallisin hoitokeino, jota heiltä tarjotaan, vaikka yksilöllä olisi vaikka ongelmia perhe, tai ihmissuhteissa. Tai liiallista kuormittumista, eli stressiä. Siellä ei keskitytä lainkaan esim. yksilön tukiverkoston puuttumiseen, tai niihin olosuhteisiin, tai elämäntilanteisiin, joissa yksilö on. Koska fokus on sairauksien diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä. Ja heidän väittämänsä mukaan meillä ei ole siis medikalisaatiota. Kyllä muuten on.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä traumojahan siellä ei edes monenkaan potilaan kohdalla edes käsitellä. Etenkään, jos potilaalle on annettu jo aiemmin jokin esim. skitsofreniadiagnoosi. Potilaan kertomia asioita ei edes välttämättä uskota. Siksi niistä puhuminen on oikeastaan aika lailla turhaa. Se, mihin siellä keskitytään on lähinnä diagnosoinnit ja lääkemääräämiset. Ja sitten siellä vielä ilmeisesti ajatellaan, että "kyllä ne heidän määräämänsä hoidot, eli pääasiassa lääkkeet hoitavat ja ratkaisevat kaiken potilaan kohdalla, ne elämässä pielessä olevat asiat ja ongelmat". Vaikka niillä lääkkeillä ei ratkaista ja korjata niitä oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita ja ongelmia. Jos tätä ei tajua, niin sitten on aika naiivii. Paitsi eriarvoinen kohtelu, kapea-alaiset hoidot, kliininen kohtelu, ovat siellä aika tavallisia ja vallalla, niin näitä asioita ei käsitellä mediassa, mutta ei kyllä alan piirissäkään lainkaan. Siellä on aika tavalla sokeutta ja asioiden myöntämättömyyttä. Vaikka nämä on ihan oikeasti tosiasioita, joita siellä tapahtuu. Merkilliseksi asian tekee se, että mitään uudistus ja muutoshalua ei siellä näy. Tämä on ollut tilanne jo yli 20 vuoden ajan. Eli vaikka kuinka he väittäisivät, että " ei meillä ole medikalisaatiota", niin sekään ei pidä paikkaansa. Lääkehoito on se pääasiallisin hoitokeino, jota heiltä tarjotaan, vaikka yksilöllä olisi vaikka ongelmia perhe, tai ihmissuhteissa. Tai liiallista kuormittumista, eli stressiä. Siellä ei keskitytä lainkaan esim. yksilön tukiverkoston puuttumiseen, tai niihin olosuhteisiin, tai elämäntilanteisiin, joissa yksilö on. Koska fokus on sairauksien diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä. Ja heidän väittämänsä mukaan meillä ei ole siis medikalisaatiota. Kyllä muuten on.

Lue lisää

Se on totta omalla kohdalla. Myös se on totta ettei kukaan julkisella niitä edes tutki. Multa ei ikinä kukaan kysyny niistä 6v osastolla olon aikana. EIkä sen jälkeen. Ekalla kerralla pantiin mut se jäi siihen. Ne tiesi mun traumahistorian mut se jäi vaan merkinnäksi. Jolla ei tehty mitään vuosiin. Et näin

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta omalla kohdalla. Myös se on totta ettei kukaan julkisella niitä edes tutki. Multa ei ikinä kukaan kysyny niistä 6v osastolla olon aikana. EIkä sen jälkeen. Ekalla kerralla pantiin mut se jäi siihen. Ne tiesi mun traumahistorian mut se jäi vaan merkinnäksi. Jolla ei tehty mitään vuosiin. Et näin

Lue lisää

Tämä on hyvin tavallista psykiatrian puolella. Valitettavasti. Olen hyvin pahoillani puolestasi. En tiedä, että lohduttaako tämä seuraava sinua nyt yhtään, mutta et ole suinkaan ainoa, jolle on näin käynyt. Itse asiassa noin on tehty lähes systemaattisesti jo useamman vuosikymmen ajan. Se on lähestulkoon käytäntö. Eli hoitotahossa toimivat seuraavat ja kyselevät potilaalta, mitä oireita sinulla on ja niistä tehdään jokin "kaiken selittävä diagnoosi". Jonka jälkeen potilasta kohdellaan sen mukaisesti. Eli suomeksi jatkossa potilaan kaikki oireet voidaan selittää ja perustella sillä diagnosoidulla "perussairaudella" ja kaikki laitetaan sen piikkiin. Tuli potilaalle sitten itsetuhoisuutta, masennusta, tai mitä tahansa.

Jos psykiatria ja sen hoitolinjaukset olisivat uskottavia, siellä pitäisi oikeasti selvittää jokaisen vastaanotolle tulevan menneisyydessä tapahtuneet asiat, ja ottaa huomioon myös se mahdollinen traumatausta. Jos tarkoitus on todella edistää jokaisen yksilön henkistä hyvinvointia ja terveyttä. Nykylinjausten mukaan on useimmiten niin, että esim. yksilön menneisyyttä, nykytilannetta ja olosuhteita ignoorataan aivan liian paljon ja lähes systemaattisesti. Fokus kun on sairauskeskeisessä näkökulmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä traumojahan siellä ei edes monenkaan potilaan kohdalla edes käsitellä. Etenkään, jos potilaalle on annettu jo aiemmin jokin esim. skitsofreniadiagnoosi. Potilaan kertomia asioita ei edes välttämättä uskota. Siksi niistä puhuminen on oikeastaan aika lailla turhaa. Se, mihin siellä keskitytään on lähinnä diagnosoinnit ja lääkemääräämiset. Ja sitten siellä vielä ilmeisesti ajatellaan, että "kyllä ne heidän määräämänsä hoidot, eli pääasiassa lääkkeet hoitavat ja ratkaisevat kaiken potilaan kohdalla, ne elämässä pielessä olevat asiat ja ongelmat". Vaikka niillä lääkkeillä ei ratkaista ja korjata niitä oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita ja ongelmia. Jos tätä ei tajua, niin sitten on aika naiivii. Paitsi eriarvoinen kohtelu, kapea-alaiset hoidot, kliininen kohtelu, ovat siellä aika tavallisia ja vallalla, niin näitä asioita ei käsitellä mediassa, mutta ei kyllä alan piirissäkään lainkaan. Siellä on aika tavalla sokeutta ja asioiden myöntämättömyyttä. Vaikka nämä on ihan oikeasti tosiasioita, joita siellä tapahtuu. Merkilliseksi asian tekee se, että mitään uudistus ja muutoshalua ei siellä näy. Tämä on ollut tilanne jo yli 20 vuoden ajan. Eli vaikka kuinka he väittäisivät, että " ei meillä ole medikalisaatiota", niin sekään ei pidä paikkaansa. Lääkehoito on se pääasiallisin hoitokeino, jota heiltä tarjotaan, vaikka yksilöllä olisi vaikka ongelmia perhe, tai ihmissuhteissa. Tai liiallista kuormittumista, eli stressiä. Siellä ei keskitytä lainkaan esim. yksilön tukiverkoston puuttumiseen, tai niihin olosuhteisiin, tai elämäntilanteisiin, joissa yksilö on. Koska fokus on sairauksien diagnosoinnissa ja lääkkeiden määräämisessä. Ja heidän väittämänsä mukaan meillä ei ole siis medikalisaatiota. Kyllä muuten on.

Lue lisää

Sain aivan hyvää keskusteluapua avohoidossa poliklinikalta.
Siellä keskityttiin juuri siihen, mitä elämässäni tapahtuu, elämäntilanne, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on hyvin tavallista psykiatrian puolella. Valitettavasti. Olen hyvin pahoillani puolestasi. En tiedä, että lohduttaako tämä seuraava sinua nyt yhtään, mutta et ole suinkaan ainoa, jolle on näin käynyt. Itse asiassa noin on tehty lähes systemaattisesti jo useamman vuosikymmen ajan. Se on lähestulkoon käytäntö. Eli hoitotahossa toimivat seuraavat ja kyselevät potilaalta, mitä oireita sinulla on ja niistä tehdään jokin "kaiken selittävä diagnoosi". Jonka jälkeen potilasta kohdellaan sen mukaisesti. Eli suomeksi jatkossa potilaan kaikki oireet voidaan selittää ja perustella sillä diagnosoidulla "perussairaudella" ja kaikki laitetaan sen piikkiin. Tuli potilaalle sitten itsetuhoisuutta, masennusta, tai mitä tahansa.

Jos psykiatria ja sen hoitolinjaukset olisivat uskottavia, siellä pitäisi oikeasti selvittää jokaisen vastaanotolle tulevan menneisyydessä tapahtuneet asiat, ja ottaa huomioon myös se mahdollinen traumatausta. Jos tarkoitus on todella edistää jokaisen yksilön henkistä hyvinvointia ja terveyttä. Nykylinjausten mukaan on useimmiten niin, että esim. yksilön menneisyyttä, nykytilannetta ja olosuhteita ignoorataan aivan liian paljon ja lähes systemaattisesti. Fokus kun on sairauskeskeisessä näkökulmassa.

Lue lisää

Millä ne saa menneisyydestä tietää, jos ihminen ei puhu vastaanotolla omia asioitaan ?
Niitä ei oikein muuten pysty selvittämään kuin keskustelulla.

Voi pyhä yksinkertaisuus taas. Jos aloituksessa selkeästi sanotaan, että yksi keksinkertaisuuden harhaan perustuva meta analyysi ei pysty kumoamaan sitä, että hyötyjät hyötyy lääkkeistä, vain sen takia että on olemassa myös ihmisiä jotka eivät siitä hyödyt. Eikä siksi tuo mitään uutta tai hyödyllistä tietoa, mikä mullistaisi, tai parantaisi psykoosisairaiden hoitoa.

Niin mitä sieltä jumiutuneelta kasetilta tulee? Tämä yksi ja sama meta-analyysi ja solvaukset siitä että kaikki muut on tyhmiä kuin saappaat, kun kehtaavat vaatia jotain konkreettisempaa, mistä hoitoa voitaisiin kehittää tai että mistä psykoosisairaat oikeasti hyötyisivät.

Ja ihan sama logiikka relapsissa. Tietysti psykoosisairas toivoo, että hänet testattaisiin viidelläkymmenellä neljällä eri tavalla, koska haaveena on että yksi niistä tavoista olisi sellainen, ettei hän olisikaan psykoosissa.

Se ei tuota sairaalle mielelle mitään ongelmia mitätöidä ne 53 muuta tapaa mitata relapsia, aivan kuin se ei tuo mitään ongelmaa siinä käypähoitosuosituksessakaan mitätöidä niitä muita lähteitä, tai asiantuntijoiden kokemuksia, kun vaan löytää jonkun itselleen mieluisan millä inttää.

Oletko koskaan kyennyt miettimään sitä, että millä kolmella paperilla käytännössä suomessa mitataan tätä relapsia?

Ne on M1, M2 ja M3. Relapsit on totta, vaikka et haluakkaan sitä myöntää.

Laulun sanoin. Menestys on paras tapa kostaa. Entä jos todistaisitkin sen superälykkyyden kehittämällä jonkun idioottivarman menetelmän mitata sitä relapsia, etkä haukkumalla muita tyhmiksi, silloin kun he eivät palvo sinua.

Anonyymi kirjoitti:

vieroitusoireet on monesti vähän osattu alue julkisella. Samoin kuin traumat

Mä tavallaan komppaan tätä, mutta tässä on se fundamentaalinen ongelma, että ensin pitäisi pystyä mittaamaan, että milloin sairaraudentunnoton ihminen olisi valmis vierottautumaan lääkkeistä, tai että milloin psykoosisairas olisi valmis johonkin traumaterapiaan tai vastaaavaan.

Jos tämä olisi aidosti se the juttu, niin tässä olisi paikka joukkorahoitukselle, eikä odottaa, että yhteiskunta lähtisi tutkimaan tällaista näennäisesti epätodennäköistä asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Voi pyhä yksinkertaisuus taas. Jos aloituksessa selkeästi sanotaan, että yksi keksinkertaisuuden harhaan perustuva meta analyysi ei pysty kumoamaan sitä, että hyötyjät hyötyy lääkkeistä, vain sen takia että on olemassa myös ihmisiä jotka eivät siitä hyödyt. Eikä siksi tuo mitään uutta tai hyödyllistä tietoa, mikä mullistaisi, tai parantaisi psykoosisairaiden hoitoa.

Niin mitä sieltä jumiutuneelta kasetilta tulee? Tämä yksi ja sama meta-analyysi ja solvaukset siitä että kaikki muut on tyhmiä kuin saappaat, kun kehtaavat vaatia jotain konkreettisempaa, mistä hoitoa voitaisiin kehittää tai että mistä psykoosisairaat oikeasti hyötyisivät.

Ja ihan sama logiikka relapsissa. Tietysti psykoosisairas toivoo, että hänet testattaisiin viidelläkymmenellä neljällä eri tavalla, koska haaveena on että yksi niistä tavoista olisi sellainen, ettei hän olisikaan psykoosissa.

Se ei tuota sairaalle mielelle mitään ongelmia mitätöidä ne 53 muuta tapaa mitata relapsia, aivan kuin se ei tuo mitään ongelmaa siinä käypähoitosuosituksessakaan mitätöidä niitä muita lähteitä, tai asiantuntijoiden kokemuksia, kun vaan löytää jonkun itselleen mieluisan millä inttää.

Oletko koskaan kyennyt miettimään sitä, että millä kolmella paperilla käytännössä suomessa mitataan tätä relapsia?

Ne on M1, M2 ja M3. Relapsit on totta, vaikka et haluakkaan sitä myöntää.

Laulun sanoin. Menestys on paras tapa kostaa. Entä jos todistaisitkin sen superälykkyyden kehittämällä jonkun idioottivarman menetelmän mitata sitä relapsia, etkä haukkumalla muita tyhmiksi, silloin kun he eivät palvo sinua.

Lue lisää

Sinähän voisit viedä keskustelua eteenpäin esittämällä perusteltuja vasta-argumentteja, mutta sinä jumitat pyhässä käypä hoito -suosituksessa, jota tuskin olet edes lukenut ja jonka tieteelliseen tausta-aineistoon et ole mitenkään perehtynyt. Ensinnäkin kyseinen meta-analyysi (joka aloituksessa mainitaan ja myös se, jossa tutkittiin relapseja), joka oli itse asiassa vallan laadukkaasti toteutettu, löytyy myös Käypä hoito -suosituksen näyttöönastekatsauksen kirjallisuusluettelosta. Sieltä ei löydy muita meta-analyyseja, joissa tarkasteltaisiin keskimääristä eroa plasebon ja lääkkeen välillä kokonaisoireistollla mitattuna. Oletko siis sitä mieltä, että käypä hoito -suosituksen skitsofrenian lääkehoidon tutkimukseen liittyvää näyttöä käsittelevä katsaus pohjaa tulkintansa vain jollekin keskinkertaiselle harhoja sisältävälle meta-analyysille?

Ei vaan, se on vallan hyvä pohja, kun keskustellaan skitsofrenian hoitovasteista, eikö vain? Voisin siteerata lukuisia muitakin meta-analyyseja, jotka tukevat samaa tulkintaa, että ne ovat keskimäärin heikkotehoisia. Jos meta-analyysi on riittävän kattava ja riittävän hyvin tehty, se ei yleensä ole pahasti ristiriidassa olemassa olevan tieteellisen näytön kanssa. Tällaiset meta-analyysit tuottavat samansuuntaisia tuloksia.

Ja toisekseen minä en ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö joku voisi hyötyä lääkkeistä. Väite oli, että se on KESKIMÄÄRIN kliinisesti merkitysetön ja sen tyrkyttäminen jokaiselle systemaattisesti ei näin ollen ole perusteltua. Jos vain 23 % hyötyy vakavia sivuoireita aiheuttavista lääkkeistä hyvällä tasolla ja vain puolet edes minimaalisella tasolla, onko se sinusta hyvä yleislääke skitsofrenian hoidossa? Oletko sinä siis sitä mieltä? Jos NNT on hyvällä tasolla 11, eli pitää altistaa 11 potilasta lääkkeiden sivuvaikutuksille, jotta yksi hyötyy jollain hähmäisellä kyselylomakkeella pisteytettynä kokeissa, joissa edes sokkoutus ei pidä? Kerroppa minulle, minkälaisen kliinisen hyödyn alle 10 pisteen ero plasebon ja lääkkeen välillä keskimäärin tuottaa?

Ja kyllä minun tekee mieli haukkua toista tyhmäksi kuin saapas, jos hän ei edes tajua, miten tärkeää mittareiden reliabiliteetti ja validiteetti on tieteellisessä tutkimuksessa. Kai sinä nyt ymmärrät, että jos relapsi määritelään miten sattuu, se todella vaikeuttaa tulosten tulkintaa huomatttavasti? Mieti nyt vähän itsekin. Jos vakavan sairauden "relapsi" onkin lähinnä jokaisessa tutkimuksessa erikseen määritelty muutaman pisteen nousu tunneilmaisua ja käyttäytymistä mitoittavilla tulkinnavaraisilla skaaloilla eikä sokkoutus edes pitäisi, niin pidätkö tulkintaa luotettavana vai puhtaana pseudotieteellisenä hölynpölynä, joka on pelkkä sekasotku kongitiivista vinoumaa, uskomushoitoa, lääkkeiden vieroitusoireita jne. Ymmärrän kyllä, että on eettisesti kyseenalaista tutkia psykoosin relapsia kliinisesti pitävillä mittareilla, koska eihän kukaan halua potilaalleen tahallaan aiheuttaa rajua psykoosia. Jos sellaista ei voi eettisesti tutkia luotettavasti, niin kannattaako tuollaisia tutkimuksia edes tehdä vain tekemisen takia? Että saadaan pseudotieteellinen pohja sille, että lääkitystä pitää jatkaa hamaan tappiin.

Anonyymi kirjoitti:

Voi pyhä yksinkertaisuus taas. Jos aloituksessa selkeästi sanotaan, että yksi keksinkertaisuuden harhaan perustuva meta analyysi ei pysty kumoamaan sitä, että hyötyjät hyötyy lääkkeistä, vain sen takia että on olemassa myös ihmisiä jotka eivät siitä hyödyt. Eikä siksi tuo mitään uutta tai hyödyllistä tietoa, mikä mullistaisi, tai parantaisi psykoosisairaiden hoitoa.

Niin mitä sieltä jumiutuneelta kasetilta tulee? Tämä yksi ja sama meta-analyysi ja solvaukset siitä että kaikki muut on tyhmiä kuin saappaat, kun kehtaavat vaatia jotain konkreettisempaa, mistä hoitoa voitaisiin kehittää tai että mistä psykoosisairaat oikeasti hyötyisivät.

Ja ihan sama logiikka relapsissa. Tietysti psykoosisairas toivoo, että hänet testattaisiin viidelläkymmenellä neljällä eri tavalla, koska haaveena on että yksi niistä tavoista olisi sellainen, ettei hän olisikaan psykoosissa.

Se ei tuota sairaalle mielelle mitään ongelmia mitätöidä ne 53 muuta tapaa mitata relapsia, aivan kuin se ei tuo mitään ongelmaa siinä käypähoitosuosituksessakaan mitätöidä niitä muita lähteitä, tai asiantuntijoiden kokemuksia, kun vaan löytää jonkun itselleen mieluisan millä inttää.

Oletko koskaan kyennyt miettimään sitä, että millä kolmella paperilla käytännössä suomessa mitataan tätä relapsia?

Ne on M1, M2 ja M3. Relapsit on totta, vaikka et haluakkaan sitä myöntää.

Laulun sanoin. Menestys on paras tapa kostaa. Entä jos todistaisitkin sen superälykkyyden kehittämällä jonkun idioottivarman menetelmän mitata sitä relapsia, etkä haukkumalla muita tyhmiksi, silloin kun he eivät palvo sinua.

Lue lisää

Ja vielä listäätäkseni, että hirvittävästi tekee mieleni kertoa miten tyhmänä sinua pidän, kun sotket pakkohoitopäätökset ja tutkimuksissa käytetyt relapsin määritelmät keskenään. Sinähän voit hokea tuota kehitysvammaista mantraasi "relapsit ovat totta" vaikka hamaan tappiin, kun älykkyytesi ei riitä tasokkaampaan argumentointiin. Ja tiedätkö puupää, että jos olisi lukenut nuo siteeraamani tutkimukset (joita et lue, koska kapasiteettisi ei riitä edes siihen) tietäisit, että on olemassa melko luotettavia mittareita mitata kliinisesti merkitsevää relapsia. Niitä ei myöskään pakkohoitopäätöksissä käytetä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän voisit viedä keskustelua eteenpäin esittämällä perusteltuja vasta-argumentteja, mutta sinä jumitat pyhässä käypä hoito -suosituksessa, jota tuskin olet edes lukenut ja jonka tieteelliseen tausta-aineistoon et ole mitenkään perehtynyt. Ensinnäkin kyseinen meta-analyysi (joka aloituksessa mainitaan ja myös se, jossa tutkittiin relapseja), joka oli itse asiassa vallan laadukkaasti toteutettu, löytyy myös Käypä hoito -suosituksen näyttöönastekatsauksen kirjallisuusluettelosta. Sieltä ei löydy muita meta-analyyseja, joissa tarkasteltaisiin keskimääristä eroa plasebon ja lääkkeen välillä kokonaisoireistollla mitattuna. Oletko siis sitä mieltä, että käypä hoito -suosituksen skitsofrenian lääkehoidon tutkimukseen liittyvää näyttöä käsittelevä katsaus pohjaa tulkintansa vain jollekin keskinkertaiselle harhoja sisältävälle meta-analyysille?

Ei vaan, se on vallan hyvä pohja, kun keskustellaan skitsofrenian hoitovasteista, eikö vain? Voisin siteerata lukuisia muitakin meta-analyyseja, jotka tukevat samaa tulkintaa, että ne ovat keskimäärin heikkotehoisia. Jos meta-analyysi on riittävän kattava ja riittävän hyvin tehty, se ei yleensä ole pahasti ristiriidassa olemassa olevan tieteellisen näytön kanssa. Tällaiset meta-analyysit tuottavat samansuuntaisia tuloksia.

Ja toisekseen minä en ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö joku voisi hyötyä lääkkeistä. Väite oli, että se on KESKIMÄÄRIN kliinisesti merkitysetön ja sen tyrkyttäminen jokaiselle systemaattisesti ei näin ollen ole perusteltua. Jos vain 23 % hyötyy vakavia sivuoireita aiheuttavista lääkkeistä hyvällä tasolla ja vain puolet edes minimaalisella tasolla, onko se sinusta hyvä yleislääke skitsofrenian hoidossa? Oletko sinä siis sitä mieltä? Jos NNT on hyvällä tasolla 11, eli pitää altistaa 11 potilasta lääkkeiden sivuvaikutuksille, jotta yksi hyötyy jollain hähmäisellä kyselylomakkeella pisteytettynä kokeissa, joissa edes sokkoutus ei pidä? Kerroppa minulle, minkälaisen kliinisen hyödyn alle 10 pisteen ero plasebon ja lääkkeen välillä keskimäärin tuottaa?

Ja kyllä minun tekee mieli haukkua toista tyhmäksi kuin saapas, jos hän ei edes tajua, miten tärkeää mittareiden reliabiliteetti ja validiteetti on tieteellisessä tutkimuksessa. Kai sinä nyt ymmärrät, että jos relapsi määritelään miten sattuu, se todella vaikeuttaa tulosten tulkintaa huomatttavasti? Mieti nyt vähän itsekin. Jos vakavan sairauden "relapsi" onkin lähinnä jokaisessa tutkimuksessa erikseen määritelty muutaman pisteen nousu tunneilmaisua ja käyttäytymistä mitoittavilla tulkinnavaraisilla skaaloilla eikä sokkoutus edes pitäisi, niin pidätkö tulkintaa luotettavana vai puhtaana pseudotieteellisenä hölynpölynä, joka on pelkkä sekasotku kongitiivista vinoumaa, uskomushoitoa, lääkkeiden vieroitusoireita jne. Ymmärrän kyllä, että on eettisesti kyseenalaista tutkia psykoosin relapsia kliinisesti pitävillä mittareilla, koska eihän kukaan halua potilaalleen tahallaan aiheuttaa rajua psykoosia. Jos sellaista ei voi eettisesti tutkia luotettavasti, niin kannattaako tuollaisia tutkimuksia edes tehdä vain tekemisen takia? Että saadaan pseudotieteellinen pohja sille, että lääkitystä pitää jatkaa hamaan tappiin.

Lue lisää

Kerro sinä, montako pistettä tarvitaan nosebon ja lääkkeen välillä, että ihminen pääsee omaan kotiin asumaan, ikuisen laitoskierteen sijaan?

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän voisit viedä keskustelua eteenpäin esittämällä perusteltuja vasta-argumentteja, mutta sinä jumitat pyhässä käypä hoito -suosituksessa, jota tuskin olet edes lukenut ja jonka tieteelliseen tausta-aineistoon et ole mitenkään perehtynyt. Ensinnäkin kyseinen meta-analyysi (joka aloituksessa mainitaan ja myös se, jossa tutkittiin relapseja), joka oli itse asiassa vallan laadukkaasti toteutettu, löytyy myös Käypä hoito -suosituksen näyttöönastekatsauksen kirjallisuusluettelosta. Sieltä ei löydy muita meta-analyyseja, joissa tarkasteltaisiin keskimääristä eroa plasebon ja lääkkeen välillä kokonaisoireistollla mitattuna. Oletko siis sitä mieltä, että käypä hoito -suosituksen skitsofrenian lääkehoidon tutkimukseen liittyvää näyttöä käsittelevä katsaus pohjaa tulkintansa vain jollekin keskinkertaiselle harhoja sisältävälle meta-analyysille?

Ei vaan, se on vallan hyvä pohja, kun keskustellaan skitsofrenian hoitovasteista, eikö vain? Voisin siteerata lukuisia muitakin meta-analyyseja, jotka tukevat samaa tulkintaa, että ne ovat keskimäärin heikkotehoisia. Jos meta-analyysi on riittävän kattava ja riittävän hyvin tehty, se ei yleensä ole pahasti ristiriidassa olemassa olevan tieteellisen näytön kanssa. Tällaiset meta-analyysit tuottavat samansuuntaisia tuloksia.

Ja toisekseen minä en ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö joku voisi hyötyä lääkkeistä. Väite oli, että se on KESKIMÄÄRIN kliinisesti merkitysetön ja sen tyrkyttäminen jokaiselle systemaattisesti ei näin ollen ole perusteltua. Jos vain 23 % hyötyy vakavia sivuoireita aiheuttavista lääkkeistä hyvällä tasolla ja vain puolet edes minimaalisella tasolla, onko se sinusta hyvä yleislääke skitsofrenian hoidossa? Oletko sinä siis sitä mieltä? Jos NNT on hyvällä tasolla 11, eli pitää altistaa 11 potilasta lääkkeiden sivuvaikutuksille, jotta yksi hyötyy jollain hähmäisellä kyselylomakkeella pisteytettynä kokeissa, joissa edes sokkoutus ei pidä? Kerroppa minulle, minkälaisen kliinisen hyödyn alle 10 pisteen ero plasebon ja lääkkeen välillä keskimäärin tuottaa?

Ja kyllä minun tekee mieli haukkua toista tyhmäksi kuin saapas, jos hän ei edes tajua, miten tärkeää mittareiden reliabiliteetti ja validiteetti on tieteellisessä tutkimuksessa. Kai sinä nyt ymmärrät, että jos relapsi määritelään miten sattuu, se todella vaikeuttaa tulosten tulkintaa huomatttavasti? Mieti nyt vähän itsekin. Jos vakavan sairauden "relapsi" onkin lähinnä jokaisessa tutkimuksessa erikseen määritelty muutaman pisteen nousu tunneilmaisua ja käyttäytymistä mitoittavilla tulkinnavaraisilla skaaloilla eikä sokkoutus edes pitäisi, niin pidätkö tulkintaa luotettavana vai puhtaana pseudotieteellisenä hölynpölynä, joka on pelkkä sekasotku kongitiivista vinoumaa, uskomushoitoa, lääkkeiden vieroitusoireita jne. Ymmärrän kyllä, että on eettisesti kyseenalaista tutkia psykoosin relapsia kliinisesti pitävillä mittareilla, koska eihän kukaan halua potilaalleen tahallaan aiheuttaa rajua psykoosia. Jos sellaista ei voi eettisesti tutkia luotettavasti, niin kannattaako tuollaisia tutkimuksia edes tehdä vain tekemisen takia? Että saadaan pseudotieteellinen pohja sille, että lääkitystä pitää jatkaa hamaan tappiin.

Lue lisää

Anteeksi, että menee vähän asian ohi, mutta jäi taas sen verran vaivaamaan. Miksi kuvittelet että joku käypä hoitosuositus olisi minulle pyhä? Jos about samassa lauseessa kuitenkin toteat, että se ei kiinnosta niin paljoa, että lukisin sitä? Eikö nämä sinun omat argumentit ole jo ristiriidassa keskenään?

Jos minä olen se ainoa henkilö, joka täällä on vuoden pyytänyt, että toimitat jotain sellaista uutta tutkimusmateriaalia, joka kehittää tai parantaa hoitoa, tai edes nyt jollain tavalla mullistaa sitä, niin eikö siitä jo voisi vetää jonkinlaista johtopäätöstä, että sitä valmiutta siihen pyhän käypä hoitosuosituksen muuttamiseen on.

Tiedätkö, minä olen aidosti niin tyhmä, että kuvittelen labradorinoutajan oppivan vuodessa sen, että mikä on ihmiselle ”pyhää” ja mikä ei.

Ja sama selkosuomeksi. Minulla ei ole penniäkään kiinni rahaa missään käypä hoitosuosituksissa. Siksi se on minulle se ja sama, vaikka se muuttuisi huomenna. Ja vaikka toivon että se muuttuisi paremmaksi, niin pystyn elämään sen kanssa vaikka se muuttuisi huonommaksi.

Siksi sillä ei ole niin suurta väliä, vaikka hyvä ja huono vaihtaisi paikkaa sinun päässä.

Mitä sinä luulet, jos minun pitäisi ruveta suggestoimaan pyhiä ajatuksia sinun ajatuksiksi. Niin löytyykö siihen liittyvä ongelma minun vai sinin peilin edestä? Vai riittääkö että haukun ihmisiä tyhmäksi kuin saappaat, jotka ei tajua kastuvansa sateella? Ja pistän hanskat naulaan oman järjen käytöltä?

Anonyymi kirjoitti:

Ja vielä listäätäkseni, että hirvittävästi tekee mieleni kertoa miten tyhmänä sinua pidän, kun sotket pakkohoitopäätökset ja tutkimuksissa käytetyt relapsin määritelmät keskenään. Sinähän voit hokea tuota kehitysvammaista mantraasi "relapsit ovat totta" vaikka hamaan tappiin, kun älykkyytesi ei riitä tasokkaampaan argumentointiin. Ja tiedätkö puupää, että jos olisi lukenut nuo siteeraamani tutkimukset (joita et lue, koska kapasiteettisi ei riitä edes siihen) tietäisit, että on olemassa melko luotettavia mittareita mitata kliinisesti merkitsevää relapsia. Niitä ei myöskään pakkohoitopäätöksissä käytetä.

Lue lisää

Ehkä se onkin se meidän ero. Minä en usko että toisten haukkuminen jotenkin pönkittäisi haurasta itsetuntoani, tai kehittäisi minua älyllisesti.

Ja vaikka nautinkin olostani itseäni viisaampien ihmisten seurassa ja heiltä oppimisessa, niin en pelkää sitä, että joku tyhmyys tarttuisi minuun, vaikka olisin itseäni tyhmempien seurassa. Kapasiteettini ei tule koskaa myöskään riittämään, imemään kaikkea itseäni älykkäämpein ihmsiten tietoa, enkä pysty pelastamaan kaikkia ihmisiä heidän omalta tyhmyydeltään.

Se on totta, että en aijo lähteä mihinkään pilkunnussinta kilpailuun, koska tiedän, että pilkunnussijat voittaa minut siinä kokemuksellaan. Arki elämässä minulle riittää, se että hallitsen kokonaisuudet paremmin kuin pilkut. Siinä arjessa minä pystyn tunnustamaan heikkouteni silloin kun niitä on, ja vaikka palkkaamaan paremman asiantuntijan, silloin kun sitä tarvitsen.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se onkin se meidän ero. Minä en usko että toisten haukkuminen jotenkin pönkittäisi haurasta itsetuntoani, tai kehittäisi minua älyllisesti.

Ja vaikka nautinkin olostani itseäni viisaampien ihmisten seurassa ja heiltä oppimisessa, niin en pelkää sitä, että joku tyhmyys tarttuisi minuun, vaikka olisin itseäni tyhmempien seurassa. Kapasiteettini ei tule koskaa myöskään riittämään, imemään kaikkea itseäni älykkäämpein ihmsiten tietoa, enkä pysty pelastamaan kaikkia ihmisiä heidän omalta tyhmyydeltään.

Se on totta, että en aijo lähteä mihinkään pilkunnussinta kilpailuun, koska tiedän, että pilkunnussijat voittaa minut siinä kokemuksellaan. Arki elämässä minulle riittää, se että hallitsen kokonaisuudet paremmin kuin pilkut. Siinä arjessa minä pystyn tunnustamaan heikkouteni silloin kun niitä on, ja vaikka palkkaamaan paremman asiantuntijan, silloin kun sitä tarvitsen.

Lue lisää

Voit uskoa, että minä en pönkitä itsetuntoani pitämällä sinua aidosti yksinertaisena, kun kommentoit argumenttejani ylimielisesti täysin ohi menevällä höpö höpö sössötyksellä, koska et oikeasti ymmärrä toisen esittämän argumentin sisältöä. Minä vain pidän sinua yksinkertaisena sen perusteella, miten argumentoit. Ihan vilpittömästi. Ja kun sen yhdistää ylimielisyyteen ja haluttomuuteen edes ymmärtää vasta-argumenttia, niin en tiedä miten, hienosta luonteenpiirtestä se kertoo.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän lisätäkseni faktojen tulkitsemiseksi pitää tosiaan käsittää, että miten noita tutkimuksia tehdään. Jos tutkijat eivät edes varmista, purkautuuko sokkoutus, voiko koetta sanoa sokkoutetuksi? Suurin osa plasebolle ajetuista potilaista kärsii tutkimusten mukaan todennäköisesti vieroitusoireista, koska vieroitus tehdään nopeasti. Vieroitusoireet sotketaan helposti esim. relapsiin. Lääkekokeissa on tunnettu valikoitumisharha, joka johtuu jo siitä, että ns. wash out -period on tunnettu menetelmä poistaa ne koehenkilöt, jotka saavat liian hyvän vasteen plaseboon. Tämän tarkoituksena on nostaa lääkkeen vastetta. Tämä tunnetusti heikentää kokeiden ulkoista validiteettia. Tutkimusten mukaan kato on kokeissa valtava -noin 40-74 %. Suurin osa keskeyttää kokeen sen tehottomuuden vuoksi, osa taas haittavaikutusten.

Tällaisen kadon aiheuttamaa vinoumaa on täysin mahdotonta millään tutkimusasetelmalla tai tilastollisella menetelmällä kontrolloida. Julkaisu- ja raportointiharha on yleinen käytäntö niin antipsykoottien kuin muidenkin lääkkeiden RCT-kokeissa. Tässä kontektissa vakavalle sairaudelle hyväksyty kohtuulliseksi mielletty teho, jota mitataan kliinikoiden subjektiivisilla tulkinnoilla ja kyselykaavakkeiden pisteytyksillä, asettuu omaan kontekstiinsa. Sitä kontekstia ei kuitenkaan käypä hoito -suositusten kirjoittajat tuo esille. Skitsofrenian hoitovastetta käsitellään aivan, kuin skitsofrenia olisi jokin syöpä tai aivoinfrakti. Mitä esimerkiksi BBRS kuitenkin todellisuudessa mittaa? Katsotaanpa:

1. Somaattinen huoli: somaattisten oireiden liiottelu ja ylikorostunut huoli oman kehon terveydestä, arviointiasteikko 1-7.
2. Ahdistuneisuus: subjektiivinen ahdistuneisuus, jännittyneisyys, pelokkuus 1= ei ahdistusta, 7 ahdistus jatkuvaa
3. Emotionaalinen vetäytyminen: 1= normaali vuorovaikutus 7=täydellinen vetäytyminen sosiaalisista kontakteista
4. Kiihtyneisyys: jännittynyt olemus, levottomuus 1=rauhallinen 7=äärimmäisen levoton
5. yhteistyöhaluttomuus: 1= täysin yhteistyöhaluinen, 7= ehdottomasti yhteistyökyvytön.
6. Epäluuloisuus, muiden aikeiden epäily 1= luottavainen, 7=vahvasti epäluuloinen
jne.
7. tunneilmaisun latistuminen 1=normaali tunneilmaisu 7=täysin ilmeetön ja tunteeton

Eli kyselykaavake joka mittaa kaikkea tunneilmaisun latistumisesta kiihtyneisyytee, syyllisyydentunteisiin ja yhteistyökyvyttömyyteen mittaa vakavan sairauden hoitoa, jota kontrolloidaan aivoja vaurioittavilla ja sydän- ja verisuonitautiriskiä sekä akatisiaa ja pakkoliikkeitä aiheuttavilla hermomyrkyillä. Minusta on ihan perusteltua pohtia, että onko käypä hoito -suositusten kirjoittajien tulkinta lääkehoidon tehosta realistinen ja potilaiden edun mukainen.

Lue lisää

Jokainen joka on tavannut ihmisen jolla on harhoja ja ajatusvääristymiä, ennen lääkkeiden alottamista, niin tietää kyllä kun ne palaa lääkityksen lopettamisen jälkeen, niin se ei ole mikään "todennäköinen viroitusoire."

Silloin TODENNÄKÖISESTI puhuu paskuria, jos väittää, että tällaisella pienellä sivulauseella elämänmittainen psykoosisairaus muuttuisi joksikin psykoosilääkekuurilla ohimeneväksi sairaudeksi.

Silloin kun yrittää sivuuttaa koko länsimaisen lääketieteen jossain sivulauseessa, niin joudun ihan kysymään, että kumpaa se on. Tyhmyyttä vai sairaudentunnottomuutta? Itse en ainakaan muita syitä keksi, mutta luen mielelläni aikani kuluksi jonkun hyvin kirjoitetun salaliittoteorian juutalaisista lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Voit uskoa, että minä en pönkitä itsetuntoani pitämällä sinua aidosti yksinertaisena, kun kommentoit argumenttejani ylimielisesti täysin ohi menevällä höpö höpö sössötyksellä, koska et oikeasti ymmärrä toisen esittämän argumentin sisältöä. Minä vain pidän sinua yksinkertaisena sen perusteella, miten argumentoit. Ihan vilpittömästi. Ja kun sen yhdistää ylimielisyyteen ja haluttomuuteen edes ymmärtää vasta-argumenttia, niin en tiedä miten, hienosta luonteenpiirtestä se kertoo.

Lue lisää

Kenenkä muun vika se vois olla, kuin sen haukutun että tulee haukutuksi?

Pitäsköhän siun mennä vähän ittees?

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen joka on tavannut ihmisen jolla on harhoja ja ajatusvääristymiä, ennen lääkkeiden alottamista, niin tietää kyllä kun ne palaa lääkityksen lopettamisen jälkeen, niin se ei ole mikään "todennäköinen viroitusoire."

Silloin TODENNÄKÖISESTI puhuu paskuria, jos väittää, että tällaisella pienellä sivulauseella elämänmittainen psykoosisairaus muuttuisi joksikin psykoosilääkekuurilla ohimeneväksi sairaudeksi.

Silloin kun yrittää sivuuttaa koko länsimaisen lääketieteen jossain sivulauseessa, niin joudun ihan kysymään, että kumpaa se on. Tyhmyyttä vai sairaudentunnottomuutta? Itse en ainakaan muita syitä keksi, mutta luen mielelläni aikani kuluksi jonkun hyvin kirjoitetun salaliittoteorian juutalaisista lääkkeistä.

Lue lisää

Olen nähnyt kahden ihmisen kohdalla, kuinka kävi, kun lopettivat lääkityksensä.
Toinen meni psykoosiin, joka ei todellakaan ollut mikään vieroitusoire juttu, vaan oli täysissä harhoissa pitkän aikaa, näki ja kuuli olemattomia, ym.
Toinen sekosi niin, että haahuili kaduilla täysin sekavana, ja heitteli tavaraa huonekaluja myöten parvekkeelta kadulle, mikä tuskin sekään vieroitusoire ollut.
Väitän, että aidon psykoosin ja vieroitusoireet pystyy erottamaan toisistaan.
Ja vieroitusoireethan tapaavat mennä ajan kanssa ohi, syvä psykoosi ei helpota ilman hoitoa, ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kenenkä muun vika se vois olla, kuin sen haukutun että tulee haukutuksi?

Pitäsköhän siun mennä vähän ittees?

Jotkut kyllä haukkuvat muita täysin ilman syytä, eli haukutuksi tuleminen ei välttämättä aina ole haukutun syytä.
Joku saattaa haukkua toista/toisia ihan vaan sen takia, kun hänellä on itsellään paha olla. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvitse olla.

Anonyymi kirjoitti:

Olen nähnyt kahden ihmisen kohdalla, kuinka kävi, kun lopettivat lääkityksensä.
Toinen meni psykoosiin, joka ei todellakaan ollut mikään vieroitusoire juttu, vaan oli täysissä harhoissa pitkän aikaa, näki ja kuuli olemattomia, ym.
Toinen sekosi niin, että haahuili kaduilla täysin sekavana, ja heitteli tavaraa huonekaluja myöten parvekkeelta kadulle, mikä tuskin sekään vieroitusoire ollut.
Väitän, että aidon psykoosin ja vieroitusoireet pystyy erottamaan toisistaan.
Ja vieroitusoireethan tapaavat mennä ajan kanssa ohi, syvä psykoosi ei helpota ilman hoitoa, ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Kaksi ihmistä on hyvin pieni otos. Tieteessä tuollaisilla tulkinnoilla ei tee mitään, koska pitää tehdä ihan aitoja kausaalipäätelmiä ja yleistyksiä perusjoukosta, eikä yksittäisistä potilaista. Tutkimuksissa yleensä vieroitusoireet tulkitaan relapsiksi ja potilas ajetaan uudelleen lääkitykselle. Ne eivät ehdi mennä ohitse. Ja en missään kohtaa sanonut, etteikö psykoosilääkityksen lopettamiseen liittyisi ihan "aito" relapsiriski etenkin skitsofreenikoilla. Riski on kuitenkin paljon pienempi kuin tutkimuksissa usein annetaan olettaa, koska suurin osa relapsin kriteereistä ei täytä relapsin määritelmää.

Skitsofreniadiagnoosin saa yleensä sellaiset ihmiset, joilla on toistuvia psykooseja ja relapseja (vieroitusoiresta johtuvia tai ei) ja jotka ovat epäonnistuneet lopettamaan psykoosilääkkeen käytön. Kyse ei ole validista muista häiriöistä erottuvasta sairausluokituksesta, vaan psykoosipsektrin ääripästä, johon valikoituu lääkekeskeisellä hoidolla keskimäärin (ei aina) kaikkein hankalimmin oireilevat potilaat, joilla on suurimpia vaikeuksia lopettaa lääkitystä. Diagnoosiin näin ollen itsessään sisältyy voimakasta valikoitumisharhaa, joka kytkeytyy sellaisiin riskitekijöihin kuten heikompaan koulutukseen, vakavampaan psykoosioireiluun ja varhain alkaneisiin psykoottisiin kokemuksiin. Skitsofreniadiagnoosi on itsessän yhteydessä raskaampaan ja pitkäkestoisempaan lääkitykseen, mikä taas voi muovata hermojärjestelmän toimintaa niin, että se tekee potilaan vielä alttiimmaksi psykoottisille harhoille.

Skitsofreniaa koskevat relapsitutkimukset eivät näin ollen kerro, millaisia hoitotuloksia saataisiin hoidolla, jossa lääkitystä ei aloitettaisi kaikille systemaattisesti. Ne kertovat vain siitä, että tiettyyn diagnoosiluokkaan on valikoitunut paljon potilaita, joilla on kehittynyt fyysinen riippuvuus lääkkeisiin ja joilla ei ole kognitiivista kapasiteettia lähtökohdistaan käsin (on vakavia traumoja, köyhyyttä, deprivaatiota joka heikentää ihmisen kognitiivista kehitystä ja pahentaa psykoosioireilua) käsitellä ongelmiaan etenkään ilman vahvaa sosiaalista tukea, mikä tekee heistä alttiita psykoosin uusiutumiselle.

Esimerkiksi tutkimuksessa Early predictors for late hospitalizations up to 14 years after first episode psychosis (2019) havaittiin, että psykoosilääkityksen käyttö 12kk kohdalla ensipsykoosista ennusti vahvasti uudelleen sairaalahoitoon joutumista 14 vuoden seurantajaksolla. Tämä korreloi melko vahvasti skitsofreniadiagnoosin kanssa, mutta psykoosilääkkeen käyttö ennusti skitsofreniadiagnoosia vahvemmin sairaalahoitoon joutumisen todennäköisyyttä kuin diagnoosi. Jos toinen mittari (lääkityksen käyttö 12kk kohdalla) korreloi toisen riskitekijän (skitsofreniadiagnoosi) kanssa ja molemmat korreloivat vastemuuttujan (sairaalahoitoon joutumisen todennäköisyys), niin tämä voi osittain tukea dopamiinsupersensitiivsyyshypoteesia. Vaikeimmin oireilevat kognitiivisesti ja psykososiaaliselta toimintakyvyltään heikoimmat potilaat saavat todennäköisemmin skitsofreniadiagnoosin ja pitkäkestoisen lääkityksen, jotka yhdessä lisäävät relapsiriskiä pitkällä aikavälillä. Tähän kun lisää sen, että tutkimuksiin valikoidaan vielä erityisen hyvin lääkkeisiin reagoivia pitkään lääkkeitä käyttäneitä potilaita, niin relapsirsiki voi olla tutkimuksissa ihan todellinen. Naturalistisissa tutkimuksissa taas on erilaisia vinoumia, jotka tekevät kausaalisuhteiden tulkinnasta hankalaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kaksi ihmistä on hyvin pieni otos. Tieteessä tuollaisilla tulkinnoilla ei tee mitään, koska pitää tehdä ihan aitoja kausaalipäätelmiä ja yleistyksiä perusjoukosta, eikä yksittäisistä potilaista. Tutkimuksissa yleensä vieroitusoireet tulkitaan relapsiksi ja potilas ajetaan uudelleen lääkitykselle. Ne eivät ehdi mennä ohitse. Ja en missään kohtaa sanonut, etteikö psykoosilääkityksen lopettamiseen liittyisi ihan "aito" relapsiriski etenkin skitsofreenikoilla. Riski on kuitenkin paljon pienempi kuin tutkimuksissa usein annetaan olettaa, koska suurin osa relapsin kriteereistä ei täytä relapsin määritelmää.

Skitsofreniadiagnoosin saa yleensä sellaiset ihmiset, joilla on toistuvia psykooseja ja relapseja (vieroitusoiresta johtuvia tai ei) ja jotka ovat epäonnistuneet lopettamaan psykoosilääkkeen käytön. Kyse ei ole validista muista häiriöistä erottuvasta sairausluokituksesta, vaan psykoosipsektrin ääripästä, johon valikoituu lääkekeskeisellä hoidolla keskimäärin (ei aina) kaikkein hankalimmin oireilevat potilaat, joilla on suurimpia vaikeuksia lopettaa lääkitystä. Diagnoosiin näin ollen itsessään sisältyy voimakasta valikoitumisharhaa, joka kytkeytyy sellaisiin riskitekijöihin kuten heikompaan koulutukseen, vakavampaan psykoosioireiluun ja varhain alkaneisiin psykoottisiin kokemuksiin. Skitsofreniadiagnoosi on itsessän yhteydessä raskaampaan ja pitkäkestoisempaan lääkitykseen, mikä taas voi muovata hermojärjestelmän toimintaa niin, että se tekee potilaan vielä alttiimmaksi psykoottisille harhoille.

Skitsofreniaa koskevat relapsitutkimukset eivät näin ollen kerro, millaisia hoitotuloksia saataisiin hoidolla, jossa lääkitystä ei aloitettaisi kaikille systemaattisesti. Ne kertovat vain siitä, että tiettyyn diagnoosiluokkaan on valikoitunut paljon potilaita, joilla on kehittynyt fyysinen riippuvuus lääkkeisiin ja joilla ei ole kognitiivista kapasiteettia lähtökohdistaan käsin (on vakavia traumoja, köyhyyttä, deprivaatiota joka heikentää ihmisen kognitiivista kehitystä ja pahentaa psykoosioireilua) käsitellä ongelmiaan etenkään ilman vahvaa sosiaalista tukea, mikä tekee heistä alttiita psykoosin uusiutumiselle.

Esimerkiksi tutkimuksessa Early predictors for late hospitalizations up to 14 years after first episode psychosis (2019) havaittiin, että psykoosilääkityksen käyttö 12kk kohdalla ensipsykoosista ennusti vahvasti uudelleen sairaalahoitoon joutumista 14 vuoden seurantajaksolla. Tämä korreloi melko vahvasti skitsofreniadiagnoosin kanssa, mutta psykoosilääkkeen käyttö ennusti skitsofreniadiagnoosia vahvemmin sairaalahoitoon joutumisen todennäköisyyttä kuin diagnoosi. Jos toinen mittari (lääkityksen käyttö 12kk kohdalla) korreloi toisen riskitekijän (skitsofreniadiagnoosi) kanssa ja molemmat korreloivat vastemuuttujan (sairaalahoitoon joutumisen todennäköisyys), niin tämä voi osittain tukea dopamiinsupersensitiivsyyshypoteesia. Vaikeimmin oireilevat kognitiivisesti ja psykososiaaliselta toimintakyvyltään heikoimmat potilaat saavat todennäköisemmin skitsofreniadiagnoosin ja pitkäkestoisen lääkityksen, jotka yhdessä lisäävät relapsiriskiä pitkällä aikavälillä. Tähän kun lisää sen, että tutkimuksiin valikoidaan vielä erityisen hyvin lääkkeisiin reagoivia pitkään lääkkeitä käyttäneitä potilaita, niin relapsirsiki voi olla tutkimuksissa ihan todellinen. Naturalistisissa tutkimuksissa taas on erilaisia vinoumia, jotka tekevät kausaalisuhteiden tulkinnasta hankalaa.

Lue lisää

Kaksi ihmistä on pieni otos, mutta sitten kun tajuaa, että kuinka moni tuntee kaksi ihmistä, niin alkaa ymmärtämään, ninkälaista "tuhoa" tämä MT-sairauksien kruunaamaton kuningas saa aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kaksi ihmistä on pieni otos, mutta sitten kun tajuaa, että kuinka moni tuntee kaksi ihmistä, niin alkaa ymmärtämään, ninkälaista "tuhoa" tämä MT-sairauksien kruunaamaton kuningas saa aikaan.

Lue lisää

Skitsofrenia on puhdas sosiaalinen konstruktio, jonka määritelmät elävät ajassa ja jonka diagnostisten kiteerit ovat täysin keinotekoisia. Ei ole mitään yhtenäistä "skitsofrenia"-nimistä sairautta. Skitsofreniadiagnoosin saaneisiin ei valikoidu mitään sellaisia potilaita, joiden oireet olisivat aidosti erotettavissa esim. lyhytkestoisemmista psykooseista, PTSD:stä tai esimerkiksi edes maanis-depressiivisyydestä. Esimerkiksi Psychiatry Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Heterogeneity in psychiatric diagnostic classification(2019) tutkittiin psykiatristen tautiluokitusten rakentumista. Artikkelin lopussa pohditaan psykiatrisen tautiluokituksen oletettua "ateoreettisuutta" kuvitelmaa, että näihin luokituksiin ei liittyisi vahvoja oletuksia häiriön etiologiasta. Ristiriitaa tulee kuitenkin häiriöistä, jossa eksplisittisestit kytketään tietyt häiriöt traumoihin ja stressitekijöihin. Näihin häiriöihin kuuluu PTSD, eli post-traumaattinen stressireaktio. Artikkelissa tuodaan esille skitsofrenian ydinoireiden ja PTSD:n silmiinpistävä samankaltaisuus

"Samankaltainen teoreettinen ristiriita näkyy siinä, että skitsofrenian ja PTSD:n kriteereissä on huomattavaa kielellistä ja sisällöllistä samankaltaisuutta. Molempiin sisältyy esimerkiksi affektin latistuminen ja aloitekyvyttömyys, sekä hallusinaatiot, dissosiatiiviset takaumajaksoit, tunneilmaisun rajoittuminen ja kiinnostuksen tai osallistumisen väheneminen merkittäviin toimintoihin. Kaikki nämä ilmiöt voisivat traumaattisen kokemuksen yhteydessä sopia PTSD-diagnoosin piiriin."

Ainoa ero ilmeinen näiden häiriöiden välillä on se, missä yhteiskunnalisissa konteksteissa ja mistä ideologisista lähtökohdista käsin ne on rakennettu. Skitsofrenia rakennettiin Eugen Bleuerin toimesta aikana, jolloin eugeniikka oli erittäin suosittu aate erityisesti lääkärien keskuudessa ja monet ajan tunnetut eugenistit olivat lääkäreitä. Tuolloin lääketiede kehittyi kovaa vauhtia ja psykiatriassa koettiin suurta painetta todistaa, että myös psykiatriassa kyetään löytämään ihan oikeita neurologisia sairauksia.

Tästä lähtökohdista käsin rakennettiin skitsofrenia "geneettisesti periytyvänä aivosairautena" ilman minkäänlaista empiiristä pohjaa. Aluksi siihen sotkettiin mm. neurosyfilis, jolle oli tyypillistä progressiivinen aivojen rappeutuminen ja dementoituminen. Tästä tuli käsite "varhaisiän dementia", joka edelsi skitsofreniaa. Yli sataan vuoteen ei kuitekaan ole tunnistettu mitään neurologisia sairauksia tähän diagnoosiin liittyen. PTSD juontuu erityisesti toisen maailmansodan "battle fatigue" -käsitteeseen ja sitä kautta se kytkettiin alusta asti voimakkaisiin sotatraumoihin, myöhemmin myös muuhun traumatisoitumiseen. Kyse on siis kulttuurihistoriallisissa konteksteissa syntyneistä, suurelta osin päälekkäisistä käsitteistä, joiden erotusdiagnostiikka pohjautuu oletuksille, että toiseen liittyy voimakas trauma ja toinen on periytyvä, rappeuttava geenisairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofrenia on puhdas sosiaalinen konstruktio, jonka määritelmät elävät ajassa ja jonka diagnostisten kiteerit ovat täysin keinotekoisia. Ei ole mitään yhtenäistä "skitsofrenia"-nimistä sairautta. Skitsofreniadiagnoosin saaneisiin ei valikoidu mitään sellaisia potilaita, joiden oireet olisivat aidosti erotettavissa esim. lyhytkestoisemmista psykooseista, PTSD:stä tai esimerkiksi edes maanis-depressiivisyydestä. Esimerkiksi Psychiatry Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Heterogeneity in psychiatric diagnostic classification(2019) tutkittiin psykiatristen tautiluokitusten rakentumista. Artikkelin lopussa pohditaan psykiatrisen tautiluokituksen oletettua "ateoreettisuutta" kuvitelmaa, että näihin luokituksiin ei liittyisi vahvoja oletuksia häiriön etiologiasta. Ristiriitaa tulee kuitenkin häiriöistä, jossa eksplisittisestit kytketään tietyt häiriöt traumoihin ja stressitekijöihin. Näihin häiriöihin kuuluu PTSD, eli post-traumaattinen stressireaktio. Artikkelissa tuodaan esille skitsofrenian ydinoireiden ja PTSD:n silmiinpistävä samankaltaisuus

"Samankaltainen teoreettinen ristiriita näkyy siinä, että skitsofrenian ja PTSD:n kriteereissä on huomattavaa kielellistä ja sisällöllistä samankaltaisuutta. Molempiin sisältyy esimerkiksi affektin latistuminen ja aloitekyvyttömyys, sekä hallusinaatiot, dissosiatiiviset takaumajaksoit, tunneilmaisun rajoittuminen ja kiinnostuksen tai osallistumisen väheneminen merkittäviin toimintoihin. Kaikki nämä ilmiöt voisivat traumaattisen kokemuksen yhteydessä sopia PTSD-diagnoosin piiriin."

Ainoa ero ilmeinen näiden häiriöiden välillä on se, missä yhteiskunnalisissa konteksteissa ja mistä ideologisista lähtökohdista käsin ne on rakennettu. Skitsofrenia rakennettiin Eugen Bleuerin toimesta aikana, jolloin eugeniikka oli erittäin suosittu aate erityisesti lääkärien keskuudessa ja monet ajan tunnetut eugenistit olivat lääkäreitä. Tuolloin lääketiede kehittyi kovaa vauhtia ja psykiatriassa koettiin suurta painetta todistaa, että myös psykiatriassa kyetään löytämään ihan oikeita neurologisia sairauksia.

Tästä lähtökohdista käsin rakennettiin skitsofrenia "geneettisesti periytyvänä aivosairautena" ilman minkäänlaista empiiristä pohjaa. Aluksi siihen sotkettiin mm. neurosyfilis, jolle oli tyypillistä progressiivinen aivojen rappeutuminen ja dementoituminen. Tästä tuli käsite "varhaisiän dementia", joka edelsi skitsofreniaa. Yli sataan vuoteen ei kuitekaan ole tunnistettu mitään neurologisia sairauksia tähän diagnoosiin liittyen. PTSD juontuu erityisesti toisen maailmansodan "battle fatigue" -käsitteeseen ja sitä kautta se kytkettiin alusta asti voimakkaisiin sotatraumoihin, myöhemmin myös muuhun traumatisoitumiseen. Kyse on siis kulttuurihistoriallisissa konteksteissa syntyneistä, suurelta osin päälekkäisistä käsitteistä, joiden erotusdiagnostiikka pohjautuu oletuksille, että toiseen liittyy voimakas trauma ja toinen on periytyvä, rappeuttava geenisairaus.

Lue lisää

Voihan sitä yrittää ajatella noinkin. Samalla logiikalla kuin rikollisuus, sehän on ”vain” sosiaalinen konstruktio.

Tälläkin foorumilla on kriitikoiden toimesta useaan kertaan todettu että skitsofreniaan liittyy aivojen muutoksia, vaikka kuvantamistekniikka tai muut biologiset testit ei vielä olekaan sillä tasolla, että sillä voitaisiin diagnosoida yksittäisiä skitsofreenikkoja, niin jo yksistään nämä täällä myönnetyt faktat kertoo sen, ettei kyse ole pelkästään sosiaalisesta konstruktiosta.

Vaikka skitsofreniaan sairastavien osuus väestöstä vaihtelee hieman maittain ja kulttuureittain, niin isojenkaan kulttuurierojen kohdalla skitosfreenikoiden osuus pyörii siellä prosentin tuntumassa. Tämä valitettavasti viittaa biologiseen perustaan, eikä skitsofreniaa pysty selittämään pelkillä salaliitto teorioilla.

Oireet ovat myös hyvin universaaleja. Samat harhaluulot, aistiharhat, ja todellisuuden tajun vääristymät esiintyvät kulttuurista toiseen.

Jos taas puhutaan PTSD:stä sosiaalisena konstruktiona, niin kuten sanoit, että sellaiset kulttuurit jotka ovat sodassa, tai muussa luonnonkatastrofissa, niin niissä PTSD:tapaukset tietysti räjähtää käsiin, mikä on helposti tilastoissa todistettavissa, mutta skitsofrenia diagnoosit eivät merkittävästi muutu näiden maiden tilastoissa. Ei voi kuin ihailla taas sitä ajatusten akrobatiaa, millä näitä asioita yritetään väännellä, mutta positiivisuuden kautta. Taitohan se on sekin, että samassa postauksessa jo kumoaa oman alkuperäisen väitteen.

Summa summarum. Tämä kaikki foormumi vänkääminen tukehtuu aina samaan pullaan. Miksi skitsofreenikko EI PYSTY muuttamaan ulkomaille sen paremman sosiaalisen konstruktion perässä? Miksi alussa mainitut rikolliset muuttaa hyvinkin mielellään toiseen maahan, kun se paikallinen sosiaalinen konstruktio ei arvosta sitä, että millä tavalla he häiriö käyttäytyy?

Nyt voimme siis lisätä myös rikolliset sinne pitkän listan perään, syöpäsairaiden ja sukkahousupoikien lisäksi niihin ihmisryhmiin jotka aidosti ovat sosiaalisen konstrutkion vuoksi hakeneet parempaa elämää muualta.

Anonyymi kirjoitti:

Voihan sitä yrittää ajatella noinkin. Samalla logiikalla kuin rikollisuus, sehän on ”vain” sosiaalinen konstruktio.

Tälläkin foorumilla on kriitikoiden toimesta useaan kertaan todettu että skitsofreniaan liittyy aivojen muutoksia, vaikka kuvantamistekniikka tai muut biologiset testit ei vielä olekaan sillä tasolla, että sillä voitaisiin diagnosoida yksittäisiä skitsofreenikkoja, niin jo yksistään nämä täällä myönnetyt faktat kertoo sen, ettei kyse ole pelkästään sosiaalisesta konstruktiosta.

Vaikka skitsofreniaan sairastavien osuus väestöstä vaihtelee hieman maittain ja kulttuureittain, niin isojenkaan kulttuurierojen kohdalla skitosfreenikoiden osuus pyörii siellä prosentin tuntumassa. Tämä valitettavasti viittaa biologiseen perustaan, eikä skitsofreniaa pysty selittämään pelkillä salaliitto teorioilla.

Oireet ovat myös hyvin universaaleja. Samat harhaluulot, aistiharhat, ja todellisuuden tajun vääristymät esiintyvät kulttuurista toiseen.

Jos taas puhutaan PTSD:stä sosiaalisena konstruktiona, niin kuten sanoit, että sellaiset kulttuurit jotka ovat sodassa, tai muussa luonnonkatastrofissa, niin niissä PTSD:tapaukset tietysti räjähtää käsiin, mikä on helposti tilastoissa todistettavissa, mutta skitsofrenia diagnoosit eivät merkittävästi muutu näiden maiden tilastoissa. Ei voi kuin ihailla taas sitä ajatusten akrobatiaa, millä näitä asioita yritetään väännellä, mutta positiivisuuden kautta. Taitohan se on sekin, että samassa postauksessa jo kumoaa oman alkuperäisen väitteen.

Summa summarum. Tämä kaikki foormumi vänkääminen tukehtuu aina samaan pullaan. Miksi skitsofreenikko EI PYSTY muuttamaan ulkomaille sen paremman sosiaalisen konstruktion perässä? Miksi alussa mainitut rikolliset muuttaa hyvinkin mielellään toiseen maahan, kun se paikallinen sosiaalinen konstruktio ei arvosta sitä, että millä tavalla he häiriö käyttäytyy?

Nyt voimme siis lisätä myös rikolliset sinne pitkän listan perään, syöpäsairaiden ja sukkahousupoikien lisäksi niihin ihmisryhmiin jotka aidosti ovat sosiaalisen konstrutkion vuoksi hakeneet parempaa elämää muualta.

Lue lisää

Raha estää monta juttua

Anonyymi kirjoitti:

Raha estää monta juttua

No mutta onhan se jännä juttu, että raha estää vain skitsofreenikkoja...

Anonyymi kirjoitti:

Voihan sitä yrittää ajatella noinkin. Samalla logiikalla kuin rikollisuus, sehän on ”vain” sosiaalinen konstruktio.

Tälläkin foorumilla on kriitikoiden toimesta useaan kertaan todettu että skitsofreniaan liittyy aivojen muutoksia, vaikka kuvantamistekniikka tai muut biologiset testit ei vielä olekaan sillä tasolla, että sillä voitaisiin diagnosoida yksittäisiä skitsofreenikkoja, niin jo yksistään nämä täällä myönnetyt faktat kertoo sen, ettei kyse ole pelkästään sosiaalisesta konstruktiosta.

Vaikka skitsofreniaan sairastavien osuus väestöstä vaihtelee hieman maittain ja kulttuureittain, niin isojenkaan kulttuurierojen kohdalla skitosfreenikoiden osuus pyörii siellä prosentin tuntumassa. Tämä valitettavasti viittaa biologiseen perustaan, eikä skitsofreniaa pysty selittämään pelkillä salaliitto teorioilla.

Oireet ovat myös hyvin universaaleja. Samat harhaluulot, aistiharhat, ja todellisuuden tajun vääristymät esiintyvät kulttuurista toiseen.

Jos taas puhutaan PTSD:stä sosiaalisena konstruktiona, niin kuten sanoit, että sellaiset kulttuurit jotka ovat sodassa, tai muussa luonnonkatastrofissa, niin niissä PTSD:tapaukset tietysti räjähtää käsiin, mikä on helposti tilastoissa todistettavissa, mutta skitsofrenia diagnoosit eivät merkittävästi muutu näiden maiden tilastoissa. Ei voi kuin ihailla taas sitä ajatusten akrobatiaa, millä näitä asioita yritetään väännellä, mutta positiivisuuden kautta. Taitohan se on sekin, että samassa postauksessa jo kumoaa oman alkuperäisen väitteen.

Summa summarum. Tämä kaikki foormumi vänkääminen tukehtuu aina samaan pullaan. Miksi skitsofreenikko EI PYSTY muuttamaan ulkomaille sen paremman sosiaalisen konstruktion perässä? Miksi alussa mainitut rikolliset muuttaa hyvinkin mielellään toiseen maahan, kun se paikallinen sosiaalinen konstruktio ei arvosta sitä, että millä tavalla he häiriö käyttäytyy?

Nyt voimme siis lisätä myös rikolliset sinne pitkän listan perään, syöpäsairaiden ja sukkahousupoikien lisäksi niihin ihmisryhmiin jotka aidosti ovat sosiaalisen konstrutkion vuoksi hakeneet parempaa elämää muualta.

Lue lisää

Myös köyhyyteen ja huono-osaisuuteen liittyy keskimääräisiä aivotason eroja, kuten myös lapsuusiän traumoihin. Ne ovat itse asiassa päällekkäisiä skitsofreniaan liittyvien aivotason muutosten kanssa, vaikka raskaan ja pitkäkestoisen neuroleptilääkityksen johdosta muutokset ovat skitsofreenikoilla usein korostuneempia. Tätä käsitellään esimerkiksi katsauksessa The traumagenic neurodevelopmental model of psychosis revisited (2014), jossa todetaan:

"Kun mallia (psykoosin traumatogeneettistä neurokehityksellistä mallia) ehdotettiin vuonna 2001, tuolloin käytettävissä ollut näyttö osoitti, että niiden henkilöiden aivot, joilla oli skitsofrediadiagnoosi, erosivat terveiden aikuisten aivoista tavoilla, joita käytettiin usein aivosairaus-hypoteesin perusteluna – mutta samat erot löytyivät myös traumatisoituneiden ja ei-traumatisoituneiden lasten väliltä. Näitä olivat muun muassa hypotalamus–aivolisäke–lisämunuaisakselin (HPA-akseli) yliaktiivisuus, dopamiini-, serotoniini- ja noradrenaliinipoikkeavuudet sekä rakenteelliset erot kuten hippokampuksen vaurio, aivoatrofia, aivokammioiden laajentuminen ja kääntynyt aivojen lateraalinen epäsymmetria. -- Traumageneettisen neurodevelopmentaalisen (neurokehityksellisen) mallin keskeinen hypoteesi oli kuitenkin se, että stressiherkkyyden lisääntyminen – joka ilmenee stressiregulaatiomekanismien häiriintymisenä – ei välttämättä ole perinnöllistä, vaan sen voivat aiheuttaa lapsuuden trauma ja laiminlyönti."

Tieteellinen näyttö ei näin ollen tue väitettä skitsofreniasta spesifinä neurobiologisena häiriönä, eikä se ei operoi todentamattomien hypoteesien valossa. Se että lupaillaan näytön olevan tulossa vielä joskus on pelkkää pseudotieteellistä haihattelua, jota kutsutaan englanninkielessä "promissory materialism" eli lupausmaterialismiksi. Se on pelkkää fantasiaa etenkin nykyisen tieteellisen näytö perusteella, mutta ylläpitää tutkimuslinjoja ja tutkijoiden rahoituskanavia sekä valtaenemmistön uskomusjärjestelmää, joka tukee monien valtaa pitävien intressejä. Tutkijat tekevät ylettömän pitkälle meneviä johtopäätöksiä aivokuvantamismuksista, jotka tehdään pienillä otoksilla ja joissa sekoittavia tekijöitä ei ole voitu kontrolloida. Tätä esimerkiksi kritisoitiin vuonna 2020 JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistussa artikkelissa Structural Magnetic Resonance Imaging All Over Again, jossa kirjoittajat toteavat:

"Vuonna 2016 julkaisimme American Journal of Psychiatry -lehdessä artikkelin,² jossa esitimme huolenaiheita magneettikuvauksella (MRI) saatujen, aivorakennetta kuvaamiseen tarkoitettujen pulssisekvenssien tulkinnasta. Totesimme, että tällaisista kuvauksista saadun datan rutiininomainen tulkinta – vertaillen psykiatrisen diagnoosin saaneita potilaita terveisiin verrokkeihin – saattaa olla monien epifenomenien ja artefaktien hämärtämä, mikä tekee päätelmistä, joiden mukaan havaitut erot kuvastavat aivojen rakennetta eli kudoksen perussolullisia elementtejä, ongelmallisia tai jopa vailla perustaa"

He jatkavat:

Esimerkiksi JAMA Psychiatry -lehdessä Voineskos ym.³ julkaistu tuore raportti, jossa kuvattiin psykoottista masennusta sairastavien potilaiden aivorakenteen MRI-mittauksissa havaittuja muutoksia ennen antipsykoottisella lääkityksellä aloitettua hoitoa ja sen jälkeen, päätyi siihen, että nämä lääkkeet aiheuttavat mahdollisesti haitallista aivokudoksen menetystä.---Samassa raportissa esitettiin, että väitetyn kudosmenetyksen suuruus kuuden kuukauden hoitojakson aikana oli keskimäärin 1 %. Se vastaa muutosta, joka on tyypillinen Alzheimerin taudin alkuvaiheessa ja suurempi kuin multippeliskleroosissa. Vaikka kirjoittajat viittasivat mahdolliseen epifenomenaaliseen selitykseen, kuten perfuusiomuutoksiin (eli muutoksiin turvotuksessa, verenviratuksessa, nesteen jakautumisessa), he kuitenkin suosivat tulkintaa, jonka mukaan muutokset johtuivat kudoksen solukoostumuksen muutoksista. Tämä taipumus päätellä aivorakenteeseen kohdistuvia, mahdollisesti haitallisia vaikutuksia heijastaa sitä linjaa, joka näkyy useimmissa muissakin JAMA Psychiatry -lehdessä ja muissa psykiatrisissa journaaleissa julkaistuissa ns. rakenteellista magneettikuvausta käsittelevissä artikkeleissa."

Lisäksi he toteavat:

"Kuten aiemmassa raportissamme² totesimme ja kuten myös muiden tekemät auktoritatiiviset katsaukset ovat korostaneet (esim. Lerch ym.⁴), magneettikuvauksella (MRI) mitattavissa aivojen mitoissa voi esiintyä merkittävää vaihtelua, joka liittyy veden määrän vaihteluun, kudosperfuusioon, kehon painoon, kolesterolitasoihin, huomaamattomaan pään liikkeeseen, endogeenisten steroidien tasoihin, vuorokaudenaikaan sekä jopa liikuntaan ja henkiseen toimintaan. Koska monet näistä sekoittavista tekijöistä kasaantuvat ryhmittäin tutkimuspopulaation sisällä, syyn virheellisen tulkinnan mahdollisuus on huomattava.".

Anonyymi kirjoitti:

Voihan sitä yrittää ajatella noinkin. Samalla logiikalla kuin rikollisuus, sehän on ”vain” sosiaalinen konstruktio.

Tälläkin foorumilla on kriitikoiden toimesta useaan kertaan todettu että skitsofreniaan liittyy aivojen muutoksia, vaikka kuvantamistekniikka tai muut biologiset testit ei vielä olekaan sillä tasolla, että sillä voitaisiin diagnosoida yksittäisiä skitsofreenikkoja, niin jo yksistään nämä täällä myönnetyt faktat kertoo sen, ettei kyse ole pelkästään sosiaalisesta konstruktiosta.

Vaikka skitsofreniaan sairastavien osuus väestöstä vaihtelee hieman maittain ja kulttuureittain, niin isojenkaan kulttuurierojen kohdalla skitosfreenikoiden osuus pyörii siellä prosentin tuntumassa. Tämä valitettavasti viittaa biologiseen perustaan, eikä skitsofreniaa pysty selittämään pelkillä salaliitto teorioilla.

Oireet ovat myös hyvin universaaleja. Samat harhaluulot, aistiharhat, ja todellisuuden tajun vääristymät esiintyvät kulttuurista toiseen.

Jos taas puhutaan PTSD:stä sosiaalisena konstruktiona, niin kuten sanoit, että sellaiset kulttuurit jotka ovat sodassa, tai muussa luonnonkatastrofissa, niin niissä PTSD:tapaukset tietysti räjähtää käsiin, mikä on helposti tilastoissa todistettavissa, mutta skitsofrenia diagnoosit eivät merkittävästi muutu näiden maiden tilastoissa. Ei voi kuin ihailla taas sitä ajatusten akrobatiaa, millä näitä asioita yritetään väännellä, mutta positiivisuuden kautta. Taitohan se on sekin, että samassa postauksessa jo kumoaa oman alkuperäisen väitteen.

Summa summarum. Tämä kaikki foormumi vänkääminen tukehtuu aina samaan pullaan. Miksi skitsofreenikko EI PYSTY muuttamaan ulkomaille sen paremman sosiaalisen konstruktion perässä? Miksi alussa mainitut rikolliset muuttaa hyvinkin mielellään toiseen maahan, kun se paikallinen sosiaalinen konstruktio ei arvosta sitä, että millä tavalla he häiriö käyttäytyy?

Nyt voimme siis lisätä myös rikolliset sinne pitkän listan perään, syöpäsairaiden ja sukkahousupoikien lisäksi niihin ihmisryhmiin jotka aidosti ovat sosiaalisen konstrutkion vuoksi hakeneet parempaa elämää muualta.

Lue lisää

Vaikka argumenttisi onkin joka tavalla vähän pihalla, niin haluan täsmentää, että en väittänyt sosiaalisen konstruktion olevan "vain" sosiaalinen konstruktio. Rikollisuus on sosiaalinen konstruktio, täysin puhdas sellainen. Se ei ole "vain" sosiaalinen konstruktio. Sosiaalinen konstruktio voi olla niin läpitunkevan hallitseva osa ihmisen elämää, että se näyttäytyy luonnonlain kaltaisena ilmiönä. Esimerkiksi moderni valtio on puhas sosiaalinen konstruktio, kaikki sen säädökset ja lait ja käytännöt. Sen olemassaolo kuitenkin valtavasti muokkaa inhimillisen todellisuuden ehtoja ja meidän käsitystä itsestämme. Rikosoikeus on puhdas sosiaalinen konstruktio, ja se vuorovaikutuksessa sosiaalisten normien kanssa muovaa sitä, mitä pidetään rikollisuutena ja mitä ei. Psykiatria operoi rikosoikeuden tavoin puhtailla sosiaalisilla konstruktioilla. Se että aivot ovat sosiaaliset ja plastiset, ja että ne muovautuvat eri tavoin erilaisissa sosiaalisissa olosuhteissa ja eri lääkeaineiden sekä päihteiden vaikutuksesta, ei tee sosiaalisista konstruktioista lähtökohdiltaan biologisia. Eikä missään kohtaa argumentissa puhuttu mistään muuttamisesta mihinkään. Se että skitsofreenikot eivät muuta ei liity mitenkään siihen, onko jokin käyttäytymisen kuvaus kuten skitsofrenia luonnollinen luokka vai sosiaalinen konstruktio. Syöpä ei ole sosiaalinen konstruktio, vaikka jotkut syöpäsairaat hakeutuvat kokeellisten hoitojen perässä ulkomaille hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Myös köyhyyteen ja huono-osaisuuteen liittyy keskimääräisiä aivotason eroja, kuten myös lapsuusiän traumoihin. Ne ovat itse asiassa päällekkäisiä skitsofreniaan liittyvien aivotason muutosten kanssa, vaikka raskaan ja pitkäkestoisen neuroleptilääkityksen johdosta muutokset ovat skitsofreenikoilla usein korostuneempia. Tätä käsitellään esimerkiksi katsauksessa The traumagenic neurodevelopmental model of psychosis revisited (2014), jossa todetaan:

"Kun mallia (psykoosin traumatogeneettistä neurokehityksellistä mallia) ehdotettiin vuonna 2001, tuolloin käytettävissä ollut näyttö osoitti, että niiden henkilöiden aivot, joilla oli skitsofrediadiagnoosi, erosivat terveiden aikuisten aivoista tavoilla, joita käytettiin usein aivosairaus-hypoteesin perusteluna – mutta samat erot löytyivät myös traumatisoituneiden ja ei-traumatisoituneiden lasten väliltä. Näitä olivat muun muassa hypotalamus–aivolisäke–lisämunuaisakselin (HPA-akseli) yliaktiivisuus, dopamiini-, serotoniini- ja noradrenaliinipoikkeavuudet sekä rakenteelliset erot kuten hippokampuksen vaurio, aivoatrofia, aivokammioiden laajentuminen ja kääntynyt aivojen lateraalinen epäsymmetria. -- Traumageneettisen neurodevelopmentaalisen (neurokehityksellisen) mallin keskeinen hypoteesi oli kuitenkin se, että stressiherkkyyden lisääntyminen – joka ilmenee stressiregulaatiomekanismien häiriintymisenä – ei välttämättä ole perinnöllistä, vaan sen voivat aiheuttaa lapsuuden trauma ja laiminlyönti."

Tieteellinen näyttö ei näin ollen tue väitettä skitsofreniasta spesifinä neurobiologisena häiriönä, eikä se ei operoi todentamattomien hypoteesien valossa. Se että lupaillaan näytön olevan tulossa vielä joskus on pelkkää pseudotieteellistä haihattelua, jota kutsutaan englanninkielessä "promissory materialism" eli lupausmaterialismiksi. Se on pelkkää fantasiaa etenkin nykyisen tieteellisen näytö perusteella, mutta ylläpitää tutkimuslinjoja ja tutkijoiden rahoituskanavia sekä valtaenemmistön uskomusjärjestelmää, joka tukee monien valtaa pitävien intressejä. Tutkijat tekevät ylettömän pitkälle meneviä johtopäätöksiä aivokuvantamismuksista, jotka tehdään pienillä otoksilla ja joissa sekoittavia tekijöitä ei ole voitu kontrolloida. Tätä esimerkiksi kritisoitiin vuonna 2020 JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistussa artikkelissa Structural Magnetic Resonance Imaging All Over Again, jossa kirjoittajat toteavat:

"Vuonna 2016 julkaisimme American Journal of Psychiatry -lehdessä artikkelin,² jossa esitimme huolenaiheita magneettikuvauksella (MRI) saatujen, aivorakennetta kuvaamiseen tarkoitettujen pulssisekvenssien tulkinnasta. Totesimme, että tällaisista kuvauksista saadun datan rutiininomainen tulkinta – vertaillen psykiatrisen diagnoosin saaneita potilaita terveisiin verrokkeihin – saattaa olla monien epifenomenien ja artefaktien hämärtämä, mikä tekee päätelmistä, joiden mukaan havaitut erot kuvastavat aivojen rakennetta eli kudoksen perussolullisia elementtejä, ongelmallisia tai jopa vailla perustaa"

He jatkavat:

Esimerkiksi JAMA Psychiatry -lehdessä Voineskos ym.³ julkaistu tuore raportti, jossa kuvattiin psykoottista masennusta sairastavien potilaiden aivorakenteen MRI-mittauksissa havaittuja muutoksia ennen antipsykoottisella lääkityksellä aloitettua hoitoa ja sen jälkeen, päätyi siihen, että nämä lääkkeet aiheuttavat mahdollisesti haitallista aivokudoksen menetystä.---Samassa raportissa esitettiin, että väitetyn kudosmenetyksen suuruus kuuden kuukauden hoitojakson aikana oli keskimäärin 1 %. Se vastaa muutosta, joka on tyypillinen Alzheimerin taudin alkuvaiheessa ja suurempi kuin multippeliskleroosissa. Vaikka kirjoittajat viittasivat mahdolliseen epifenomenaaliseen selitykseen, kuten perfuusiomuutoksiin (eli muutoksiin turvotuksessa, verenviratuksessa, nesteen jakautumisessa), he kuitenkin suosivat tulkintaa, jonka mukaan muutokset johtuivat kudoksen solukoostumuksen muutoksista. Tämä taipumus päätellä aivorakenteeseen kohdistuvia, mahdollisesti haitallisia vaikutuksia heijastaa sitä linjaa, joka näkyy useimmissa muissakin JAMA Psychiatry -lehdessä ja muissa psykiatrisissa journaaleissa julkaistuissa ns. rakenteellista magneettikuvausta käsittelevissä artikkeleissa."

Lisäksi he toteavat:

"Kuten aiemmassa raportissamme² totesimme ja kuten myös muiden tekemät auktoritatiiviset katsaukset ovat korostaneet (esim. Lerch ym.⁴), magneettikuvauksella (MRI) mitattavissa aivojen mitoissa voi esiintyä merkittävää vaihtelua, joka liittyy veden määrän vaihteluun, kudosperfuusioon, kehon painoon, kolesterolitasoihin, huomaamattomaan pään liikkeeseen, endogeenisten steroidien tasoihin, vuorokaudenaikaan sekä jopa liikuntaan ja henkiseen toimintaan. Koska monet näistä sekoittavista tekijöistä kasaantuvat ryhmittäin tutkimuspopulaation sisällä, syyn virheellisen tulkinnan mahdollisuus on huomattava.".

Lue lisää

Tähän lisätäkseni World Psychiatry -lehdesslä julkaistussa tutkimuskatsauksessa Candidate biomarkers in psychiatric disorders: state of the field (2023) todetaan, että skitsofreniaan liittyviä biomarkkeritutkimuksia vaivaa se, ettei tuloksia ole joko toistettu tai kyetty toistamaan muissa aineistoissa. Vaikka yksittäiset tukimukset olisivat lupaavia ja antaisivat suuren ennustevoiman, niillä ei tee mitään kliinisessä populaatiossa, joka on paljon heterogeenisempi. Tulokset voivat olla sattumanvaraisia ja johtua lukuisista näytteeseen eli valikoituneeseen otokseen liittyvisä tekijöistä sekä mittausteknisistä haateista, kuten JAMA Psychiatry -lehdessä todetaan.

Yleisellä tasolla biomakkeritutkimus on valtavista panostuksistaan huolimatta vielä psykiatriassa lapsen kengissä. Case-control tutkimuksissa voidaan tuottaa tilastollisia eroja ryhmien välillä, ja niissä yleensä verrataan poikkeuksellisen terveitä ihmisiä kroonisista mt-ongelmista kärsiviin. Tilastollinen ero voidaan saada, vaikka ryhmien jakaumat olisivat suurelta osin päälekkäisiä. Kuvittele vaikkapa x-akselilla olevaa kahta normaalijakaumaa, joiden huiput eroavat hieman toisistaan. Nämä normaalijakaumat voivat olla silti suurelta osin päälekkäin keskenään: suurin osa ns. sairaiden ryhmän populaatiosta sisältyy terveen verrokkiryhmän jakauman sisään. Jos otat sattumanvaraisesti yksilöitä näistä eri ryhmistä, hyvin suurella todennäköisyydellä saat ns. sairaan potilaan, jonka aivojen volyymi sijoittuu terveen verrokkiryhmän hajonnan sisälle. Se tarkoittaa, että mitään kliinisesti merkitsevää eroa ei ole. Ihmisiä on helppo aivopestä uskomaan tällaisilla tutkimuksilla kyselylomakkeilla diagnosoitaviin aivosairauksiin, kun suurin osa ei ymmärrä edes tilastotieteen ja tialstollisen päättelyn alkeita. Oheisessa tutkimuskatsauksessa todetaankin.

"Toinen psykiatristen biomarkkereiden kehittämisen perustavanlaatuinen haaste on itse häiriöiden heterogeenisyys. Psykiatristen tilojen diagnostiset kriteerit perustuvat yhä oireiden ja löydösten yhdistelmiin, jotka ryhmittävät potilaita samaan diagnoosiin, vaikka heidän sairautensa voi ilmetä hyvin eri tavoin. Esimerkiksi masennustilaan (MDD) johtavia oireyhdistelmiä on noin 1 500 erilaista⁴¹⁹. Tämän vuoksi tutkittavat potilaskohortit ovat väistämättä heterogeenisiä, ja aineistot, joissa biomarkkereita kehitetään, eivät välttämättä ole edustavia koko potilasjoukolle, joka täyttää tietyn diagnoosin kriteerit."
Lisäksi biomarkkereihin vaikuttavat yhä mahdolliset sekoittavat tekijät – kuten lääkitys, ikä ja sukupuoli – jotka uhkaavat sisäistä validiteettia. Neurokuvantamisen kohdalla on otettava huomioon vielä useampia tekijöitä, kuten prosessointiputken (processing pipeline) aiheuttama vaihtelu⁴²²."

Prosessointiputken aiheuttama vaihtelu liittyy aivokuvantamiseen liittyvään analyyttiseen joustavuuteen, eli samasta aineistosta voidaan päätyä eri johtopäätöksiin, vaikka käytetään eri ohjelmistoja ja parametreja, joissa tehdyt pienetkin muutokset voivat rajusti vaikuttaa arvioihin esimerkiksi harmaan aineen paksuudessta, FMRI-aktivaatioiden sijainnista, singlaanin voimakkuuksista jne.

Anonyymi kirjoitti:

Myös köyhyyteen ja huono-osaisuuteen liittyy keskimääräisiä aivotason eroja, kuten myös lapsuusiän traumoihin. Ne ovat itse asiassa päällekkäisiä skitsofreniaan liittyvien aivotason muutosten kanssa, vaikka raskaan ja pitkäkestoisen neuroleptilääkityksen johdosta muutokset ovat skitsofreenikoilla usein korostuneempia. Tätä käsitellään esimerkiksi katsauksessa The traumagenic neurodevelopmental model of psychosis revisited (2014), jossa todetaan:

"Kun mallia (psykoosin traumatogeneettistä neurokehityksellistä mallia) ehdotettiin vuonna 2001, tuolloin käytettävissä ollut näyttö osoitti, että niiden henkilöiden aivot, joilla oli skitsofrediadiagnoosi, erosivat terveiden aikuisten aivoista tavoilla, joita käytettiin usein aivosairaus-hypoteesin perusteluna – mutta samat erot löytyivät myös traumatisoituneiden ja ei-traumatisoituneiden lasten väliltä. Näitä olivat muun muassa hypotalamus–aivolisäke–lisämunuaisakselin (HPA-akseli) yliaktiivisuus, dopamiini-, serotoniini- ja noradrenaliinipoikkeavuudet sekä rakenteelliset erot kuten hippokampuksen vaurio, aivoatrofia, aivokammioiden laajentuminen ja kääntynyt aivojen lateraalinen epäsymmetria. -- Traumageneettisen neurodevelopmentaalisen (neurokehityksellisen) mallin keskeinen hypoteesi oli kuitenkin se, että stressiherkkyyden lisääntyminen – joka ilmenee stressiregulaatiomekanismien häiriintymisenä – ei välttämättä ole perinnöllistä, vaan sen voivat aiheuttaa lapsuuden trauma ja laiminlyönti."

Tieteellinen näyttö ei näin ollen tue väitettä skitsofreniasta spesifinä neurobiologisena häiriönä, eikä se ei operoi todentamattomien hypoteesien valossa. Se että lupaillaan näytön olevan tulossa vielä joskus on pelkkää pseudotieteellistä haihattelua, jota kutsutaan englanninkielessä "promissory materialism" eli lupausmaterialismiksi. Se on pelkkää fantasiaa etenkin nykyisen tieteellisen näytö perusteella, mutta ylläpitää tutkimuslinjoja ja tutkijoiden rahoituskanavia sekä valtaenemmistön uskomusjärjestelmää, joka tukee monien valtaa pitävien intressejä. Tutkijat tekevät ylettömän pitkälle meneviä johtopäätöksiä aivokuvantamismuksista, jotka tehdään pienillä otoksilla ja joissa sekoittavia tekijöitä ei ole voitu kontrolloida. Tätä esimerkiksi kritisoitiin vuonna 2020 JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistussa artikkelissa Structural Magnetic Resonance Imaging All Over Again, jossa kirjoittajat toteavat:

"Vuonna 2016 julkaisimme American Journal of Psychiatry -lehdessä artikkelin,² jossa esitimme huolenaiheita magneettikuvauksella (MRI) saatujen, aivorakennetta kuvaamiseen tarkoitettujen pulssisekvenssien tulkinnasta. Totesimme, että tällaisista kuvauksista saadun datan rutiininomainen tulkinta – vertaillen psykiatrisen diagnoosin saaneita potilaita terveisiin verrokkeihin – saattaa olla monien epifenomenien ja artefaktien hämärtämä, mikä tekee päätelmistä, joiden mukaan havaitut erot kuvastavat aivojen rakennetta eli kudoksen perussolullisia elementtejä, ongelmallisia tai jopa vailla perustaa"

He jatkavat:

Esimerkiksi JAMA Psychiatry -lehdessä Voineskos ym.³ julkaistu tuore raportti, jossa kuvattiin psykoottista masennusta sairastavien potilaiden aivorakenteen MRI-mittauksissa havaittuja muutoksia ennen antipsykoottisella lääkityksellä aloitettua hoitoa ja sen jälkeen, päätyi siihen, että nämä lääkkeet aiheuttavat mahdollisesti haitallista aivokudoksen menetystä.---Samassa raportissa esitettiin, että väitetyn kudosmenetyksen suuruus kuuden kuukauden hoitojakson aikana oli keskimäärin 1 %. Se vastaa muutosta, joka on tyypillinen Alzheimerin taudin alkuvaiheessa ja suurempi kuin multippeliskleroosissa. Vaikka kirjoittajat viittasivat mahdolliseen epifenomenaaliseen selitykseen, kuten perfuusiomuutoksiin (eli muutoksiin turvotuksessa, verenviratuksessa, nesteen jakautumisessa), he kuitenkin suosivat tulkintaa, jonka mukaan muutokset johtuivat kudoksen solukoostumuksen muutoksista. Tämä taipumus päätellä aivorakenteeseen kohdistuvia, mahdollisesti haitallisia vaikutuksia heijastaa sitä linjaa, joka näkyy useimmissa muissakin JAMA Psychiatry -lehdessä ja muissa psykiatrisissa journaaleissa julkaistuissa ns. rakenteellista magneettikuvausta käsittelevissä artikkeleissa."

Lisäksi he toteavat:

"Kuten aiemmassa raportissamme² totesimme ja kuten myös muiden tekemät auktoritatiiviset katsaukset ovat korostaneet (esim. Lerch ym.⁴), magneettikuvauksella (MRI) mitattavissa aivojen mitoissa voi esiintyä merkittävää vaihtelua, joka liittyy veden määrän vaihteluun, kudosperfuusioon, kehon painoon, kolesterolitasoihin, huomaamattomaan pään liikkeeseen, endogeenisten steroidien tasoihin, vuorokaudenaikaan sekä jopa liikuntaan ja henkiseen toimintaan. Koska monet näistä sekoittavista tekijöistä kasaantuvat ryhmittäin tutkimuspopulaation sisällä, syyn virheellisen tulkinnan mahdollisuus on huomattava.".

Lue lisää

Anteeksi, mutta en nyt taaksaan ymmärrä, että mitä ajat takaa?

Yritätkö väittää, että ei ole voitu tutkia lapsuuden traumojen ja skitsofrenian eroa, koska alunperinkään ei voida erottaa, että mikä on laspuuden traumaa ja mikä skitsofreniaa, eikä niitä siksi voida tutkia samassa tutkimuskessa?

Entä jos vaan jättäisit lääketieteen niille, jotka siitä jotain ymmärtää, ja keskittyisit itse johonkin sellaseen missä olet hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, mutta en nyt taaksaan ymmärrä, että mitä ajat takaa?

Yritätkö väittää, että ei ole voitu tutkia lapsuuden traumojen ja skitsofrenian eroa, koska alunperinkään ei voida erottaa, että mikä on laspuuden traumaa ja mikä skitsofreniaa, eikä niitä siksi voida tutkia samassa tutkimuskessa?

Entä jos vaan jättäisit lääketieteen niille, jotka siitä jotain ymmärtää, ja keskittyisit itse johonkin sellaseen missä olet hyvä.

Lue lisää

Voisiko nyt olla kyse sinun ymmärryksen puutteesta, jos et ymmärtänyt edes alan vertaisarvioiduissa lehdistä siteeraamieni asiantuntijoiden esiittämää kritiikkiä liittyen aivokuvantamistutkimusten metodologisiin haasteisiin? Mitä niissä oikeasti sanotaan, osaatko tulkita? Miksi skitsofreniaa ja muita psykiatrisia häiriöitä ei vieläkään voida diagnosoida biomarkkkerien, kuten aivokuvantamistutkimusten avulla?

Minäpä tulkitsen sinulle vielä kerran: kyse ei ole aivokuvantamistutkimusten tarkkuuden puutteesta, vaan tutkimuspopulaation BIOLOGISESTA heterogeenisyydestä, häiriöiden ja psyykkisten ongelmien oiretason ja BIOLOGISEN TASON päällekkäisyydestä (esim. traumatisoituneista ihmisistä suurin osa ei saa psykoosidiagnoosia, muttta heillä on samanalaisia keskiarvoeroja aivojen rakenteissa ja toiminnassa). Biomarkkerien kehittäminen edellyttää spesifejä, oireiden kanssa voimakkaasti korreloivia biologisia korrelaatteja, pelkät keskiarvoerot yksittäisissä tutkimuksissa valikoiduissa otoksissa ei riitä. Tutkimustulosten tulkintaa vaikeuttaa se, kuten tuossa JAMA Psychiatry -lehdesä julkaistussa asiantuntijoiden kirjoittamassa artikkelissa todetaan, että MRI ei oikeasti mittaa suoraan mitään solutason rakenteellisia muutoksia, vaan mittaustuloksiin vaikuttavat myös muut tekijät. On valtava tulkinnallinen ongelma, jos pelkkä pään liike voi saada systemaattisia eroja ryhmien välille, puhumattakaan muista tekijöistä. Se että tutkijat systemaattisesti ylitulkitsevat tutkimustensa tuloksia osoituksesi kudostason volyymin eroista, on näiden asiantuntijoiden mukaan toinen valtava ongelma. Myös eettinen, ei vain tieteellinen ongelma. Kolmas ongelma liittyy näiden tutkimusten analyyttiseen joustavuuteen, pelkkä muutos algoritmissa voi tuottaa aivan eri johtopäätöksiä. Nämähän eivät ole minun esittämää kritiikkiä, vaan asiantuntijoiden, joita suoraan lainasin. Jos olet eri mieltä heidän kanssaan, voit toki esittää ihan perusteltujakin vasta-argumentteja näkemystesi tueksi. Kommenttisi perusteella et edes ymmärrä kvantitatiivisen tutkimuksen alkeita, joten ymmärrän, miksi et hahmota esitettyjä argumentteja niin pitkälle, että osaisit mitään järkevää vasta-argumenttia esittää.

Näiden ongelmien johdosta psykiatrian diagnoostiikassa ei ole edelleenkään kyse lääketieteestä, vaan kyselulomakkeiden täyttelystä ja elämänkertahaastattelujen tekemisestä. Sen takia diagnooseja voi esimerkiksi monessa Yhdysvaltojen osavaltioissa tehdä myös sosiaalityöntekijät ja psykologit. Psykiatrian lääkevasteita käsittelevien tutkimusten ymmärtämiseksi ei tarvita juurikaan lääketieteellistä osaamista, vaan kykyä ymmärtää tieteellisen näytön rakentumista ja sitä, miten kyselylomakkeet rakennetaan ja miten niiden validiteettia ja reliabiliteettia arvioidaan. Kyse on käyttäytymistieteestä, ja siksi sosiaalityöntekijät, psykologit ta vaikkapa politiikan tutkijat hallitsevat nämä menetelmät yhtä hyvin kuin lääkärit, jopa paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko nyt olla kyse sinun ymmärryksen puutteesta, jos et ymmärtänyt edes alan vertaisarvioiduissa lehdistä siteeraamieni asiantuntijoiden esiittämää kritiikkiä liittyen aivokuvantamistutkimusten metodologisiin haasteisiin? Mitä niissä oikeasti sanotaan, osaatko tulkita? Miksi skitsofreniaa ja muita psykiatrisia häiriöitä ei vieläkään voida diagnosoida biomarkkkerien, kuten aivokuvantamistutkimusten avulla?

Minäpä tulkitsen sinulle vielä kerran: kyse ei ole aivokuvantamistutkimusten tarkkuuden puutteesta, vaan tutkimuspopulaation BIOLOGISESTA heterogeenisyydestä, häiriöiden ja psyykkisten ongelmien oiretason ja BIOLOGISEN TASON päällekkäisyydestä (esim. traumatisoituneista ihmisistä suurin osa ei saa psykoosidiagnoosia, muttta heillä on samanalaisia keskiarvoeroja aivojen rakenteissa ja toiminnassa). Biomarkkerien kehittäminen edellyttää spesifejä, oireiden kanssa voimakkaasti korreloivia biologisia korrelaatteja, pelkät keskiarvoerot yksittäisissä tutkimuksissa valikoiduissa otoksissa ei riitä. Tutkimustulosten tulkintaa vaikeuttaa se, kuten tuossa JAMA Psychiatry -lehdesä julkaistussa asiantuntijoiden kirjoittamassa artikkelissa todetaan, että MRI ei oikeasti mittaa suoraan mitään solutason rakenteellisia muutoksia, vaan mittaustuloksiin vaikuttavat myös muut tekijät. On valtava tulkinnallinen ongelma, jos pelkkä pään liike voi saada systemaattisia eroja ryhmien välille, puhumattakaan muista tekijöistä. Se että tutkijat systemaattisesti ylitulkitsevat tutkimustensa tuloksia osoituksesi kudostason volyymin eroista, on näiden asiantuntijoiden mukaan toinen valtava ongelma. Myös eettinen, ei vain tieteellinen ongelma. Kolmas ongelma liittyy näiden tutkimusten analyyttiseen joustavuuteen, pelkkä muutos algoritmissa voi tuottaa aivan eri johtopäätöksiä. Nämähän eivät ole minun esittämää kritiikkiä, vaan asiantuntijoiden, joita suoraan lainasin. Jos olet eri mieltä heidän kanssaan, voit toki esittää ihan perusteltujakin vasta-argumentteja näkemystesi tueksi. Kommenttisi perusteella et edes ymmärrä kvantitatiivisen tutkimuksen alkeita, joten ymmärrän, miksi et hahmota esitettyjä argumentteja niin pitkälle, että osaisit mitään järkevää vasta-argumenttia esittää.

Näiden ongelmien johdosta psykiatrian diagnoostiikassa ei ole edelleenkään kyse lääketieteestä, vaan kyselulomakkeiden täyttelystä ja elämänkertahaastattelujen tekemisestä. Sen takia diagnooseja voi esimerkiksi monessa Yhdysvaltojen osavaltioissa tehdä myös sosiaalityöntekijät ja psykologit. Psykiatrian lääkevasteita käsittelevien tutkimusten ymmärtämiseksi ei tarvita juurikaan lääketieteellistä osaamista, vaan kykyä ymmärtää tieteellisen näytön rakentumista ja sitä, miten kyselylomakkeet rakennetaan ja miten niiden validiteettia ja reliabiliteettia arvioidaan. Kyse on käyttäytymistieteestä, ja siksi sosiaalityöntekijät, psykologit ta vaikkapa politiikan tutkijat hallitsevat nämä menetelmät yhtä hyvin kuin lääkärit, jopa paremmin.

Lue lisää

Lisäksi ei todellakaan tarvitse olla lääketieteen tohtori eikä edes lisensiaatti, että ymmärtää seuraavan artikkelissa Contents lists available at ScienceDirect Psychiatry Research (2019) esitettyä toteamusta, että skitsofrenia on sisäisesti epälooginen ja hajanainen kategoria, joka ei tämän vuoksi ole millään tasolla tieteellisesti käyttökelpoinen:

”Tällaisia disjunktiivisia kategorioita on kuvattu tieteellisesti merkityksettömiksi. Bannister huomautti jo vuonna 1968, että ’skitsofrenian’ käsite on ’[k]ielellinen Titanic, tuhoon tuomittu ennen lähtöään, käsite niin hajautunut, ettei sitä voi käyttää tieteellisessä kontekstissa’, pitkälti siksi, että ’disjunktiiviset kategoriat ovat loogisesti liian alkeellisia tieteelliseen käyttöön’ (Bannister, 1968, s. 181–182). Young ym. (2014) puolestaan laskevat muistettavasti, että DSM-5:ssä on 270 miljoonaa oireyhdistelmää, jotka täyttävät sekä PTSD:n että vakavan masennuksen kriteerit, ja kun näiden kahden rinnalla tarkastellaan viittä muuta yleisesti tehtävää diagnoosia, määrä nousee yhteen kvintiljoonaan oireyhdistelmään.”

Psykiatrian ongelma on, että nämä diagnostiset luokat ovat enemmän ideologioiden ja kulttuurihistoriallisten kontekstien muovaamia, jolloin niiden rakentumisessa on sivuutettu kaikki tieteelliset kriteerit liittyen kategorioiden sisäiseen koherenssiin, stabiliteettiin ja validiteettiin. Psykiatriassa tutkijat eivät suomeksi sanottuna edes tiedä, mitä tutkivat, koska diagnoosiluokat ovat niin epätäsmällisiä ja epämääräisesti muotoiltuja.

Ei näin ollen ole ihme, että miljoona eri yhdistelmää, jotka voivat täyttää kahden eri diagnoosin diagnostiset kriteerit samaan aikaan, eivät tuota biologisestikaan kovin koherentteja eivätkä toisistaan erottuvia ilmiöitä. Nämä diagnoosit eivät täyttäisi yhteiskunta- eikä käyttäytymistieteellisten tieteellisesti validien käsitteiden kriteerejä. Koska ne eivät mitään muuta mittaakaan kuin käyttäytymistä ja niiden tulkintaa, niin kyse on tosiaan käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellisistä käsitteistä, ei lääkieteellisistä.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, mutta en nyt taaksaan ymmärrä, että mitä ajat takaa?

Yritätkö väittää, että ei ole voitu tutkia lapsuuden traumojen ja skitsofrenian eroa, koska alunperinkään ei voida erottaa, että mikä on laspuuden traumaa ja mikä skitsofreniaa, eikä niitä siksi voida tutkia samassa tutkimuskessa?

Entä jos vaan jättäisit lääketieteen niille, jotka siitä jotain ymmärtää, ja keskittyisit itse johonkin sellaseen missä olet hyvä.

Lue lisää

Sinun ei tarvitse tosiaan olla eri mieltä näistä metodologiista haasteista ja tieteellisistä faktoista minun kanssani, koska minä en missään kohtaa siteerannut itseäni. Tässä joidenkin suoraan siteeraamieni tutkijoiden koulutustausta:

-John Read, kliinisen psykologian professori, psykologian tohtori.

-Daniel R. Weinberger, Lieber Institute for Brain Development (LIBD) -instituutin johtaja ja toimitusjohtaja sekä psykiatrian, neurologian ja neurotieteen professori

-Eugenia Radulescu, lääketieteen tohtori, erityisesti skitsofrenian genetiikkaan erikoistunut tutkija, Lieber Institute for Brain Development (LIBD)

-Lakshmi N. Yatham on psykiatrian professori ja laitoksen johtaja sekä Mielenterveysinstituutin johtaja.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun ei tarvitse tosiaan olla eri mieltä näistä metodologiista haasteista ja tieteellisistä faktoista minun kanssani, koska minä en missään kohtaa siteerannut itseäni. Tässä joidenkin suoraan siteeraamieni tutkijoiden koulutustausta:

-John Read, kliinisen psykologian professori, psykologian tohtori.

-Daniel R. Weinberger, Lieber Institute for Brain Development (LIBD) -instituutin johtaja ja toimitusjohtaja sekä psykiatrian, neurologian ja neurotieteen professori

-Eugenia Radulescu, lääketieteen tohtori, erityisesti skitsofrenian genetiikkaan erikoistunut tutkija, Lieber Institute for Brain Development (LIBD)

-Lakshmi N. Yatham on psykiatrian professori ja laitoksen johtaja sekä Mielenterveysinstituutin johtaja.

Lue lisää

Niin no. Noilla koulutuksilla varmaan jo ymmärtää, että lapsuusiän traumat ja skitsofrenia voidaan erotella jo etukäteen tutkimusasetelmaa rakennettaessa niin, että niitä voidaan verrata keskenään samassa tutkimuksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka argumenttisi onkin joka tavalla vähän pihalla, niin haluan täsmentää, että en väittänyt sosiaalisen konstruktion olevan "vain" sosiaalinen konstruktio. Rikollisuus on sosiaalinen konstruktio, täysin puhdas sellainen. Se ei ole "vain" sosiaalinen konstruktio. Sosiaalinen konstruktio voi olla niin läpitunkevan hallitseva osa ihmisen elämää, että se näyttäytyy luonnonlain kaltaisena ilmiönä. Esimerkiksi moderni valtio on puhas sosiaalinen konstruktio, kaikki sen säädökset ja lait ja käytännöt. Sen olemassaolo kuitenkin valtavasti muokkaa inhimillisen todellisuuden ehtoja ja meidän käsitystä itsestämme. Rikosoikeus on puhdas sosiaalinen konstruktio, ja se vuorovaikutuksessa sosiaalisten normien kanssa muovaa sitä, mitä pidetään rikollisuutena ja mitä ei. Psykiatria operoi rikosoikeuden tavoin puhtailla sosiaalisilla konstruktioilla. Se että aivot ovat sosiaaliset ja plastiset, ja että ne muovautuvat eri tavoin erilaisissa sosiaalisissa olosuhteissa ja eri lääkeaineiden sekä päihteiden vaikutuksesta, ei tee sosiaalisista konstruktioista lähtökohdiltaan biologisia. Eikä missään kohtaa argumentissa puhuttu mistään muuttamisesta mihinkään. Se että skitsofreenikot eivät muuta ei liity mitenkään siihen, onko jokin käyttäytymisen kuvaus kuten skitsofrenia luonnollinen luokka vai sosiaalinen konstruktio. Syöpä ei ole sosiaalinen konstruktio, vaikka jotkut syöpäsairaat hakeutuvat kokeellisten hoitojen perässä ulkomaille hoitoon.

Lue lisää

Jos sinä jo itsekkin ymmärrät miten laaja kirjo rikollisuudella on esiintyvyyden suhteen, riippuen minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä se on ympäri maailmaa ja samaan hengenvetoon toteat että miten huomattavasti kevyemmillä menetelmillä kuin rikollisille, psykiatriassa onnistutaan skitsofrenian esiintyvyys "muokkaamaan" "virhemarginaalin" sisään.

Niin mikä tässä nyt on se ongelma? Sekö että ajatusvääristymäsi ei pysty sosiaalisella konstruktiolla todistamaan sitä, että skitsofrenian diagnosointi kriteerit ovat liian epämääräiset, vai toisinpäin, että epämääräiset diagnosointi kriteerit eivät tuota haluamaasi vaihtelun määrää skitofrenian esiintymiseen eri maissa?

Vaikka molemmissa esimerkeissä on sosiaaliseen konstruktioon liittyviä asioita, kuten vaikka lainsäädäntöä, niin valitettavasti ne ovat kuitenkin ihan eri planeetoilta, miten ne esiintyy ja ilmenee.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun ei tarvitse tosiaan olla eri mieltä näistä metodologiista haasteista ja tieteellisistä faktoista minun kanssani, koska minä en missään kohtaa siteerannut itseäni. Tässä joidenkin suoraan siteeraamieni tutkijoiden koulutustausta:

-John Read, kliinisen psykologian professori, psykologian tohtori.

-Daniel R. Weinberger, Lieber Institute for Brain Development (LIBD) -instituutin johtaja ja toimitusjohtaja sekä psykiatrian, neurologian ja neurotieteen professori

-Eugenia Radulescu, lääketieteen tohtori, erityisesti skitsofrenian genetiikkaan erikoistunut tutkija, Lieber Institute for Brain Development (LIBD)

-Lakshmi N. Yatham on psykiatrian professori ja laitoksen johtaja sekä Mielenterveysinstituutin johtaja.

Lue lisää

Eihän se ole mikään ongelma etteikö jokainen pystyisi siteeraamaan hyvin koulutettujen ihmisten tuotoksia, vaan se että pystyykö niistä palapelin paloista koostamaan päässään toimivan kokonaisuuden.

Niitä ihmisiä on ihan turha haukkua idiooteiksi, jotka siihen pystyy, vaikka ei itse siihen kykene.

Anonyymi kirjoitti:

Niin no. Noilla koulutuksilla varmaan jo ymmärtää, että lapsuusiän traumat ja skitsofrenia voidaan erotella jo etukäteen tutkimusasetelmaa rakennettaessa niin, että niitä voidaan verrata keskenään samassa tutkimuksessa.

Lue lisää

No mutta katsos, kun aivan huomattava osa ellei kaikki (riippuen trauman määritelmästä) skitsofreenikoista ja muistakin psykoosisairaista omaa lapsuusiän traumoja. Sillehän tuo traumatogeneettinen neurokehityksellinen malli pohjautuu, yhdistetään traumakokemukset ja niiden biologiset korrelaatit liittyen stressinsäätelyjärjestelmän häiriöön. Lapsuusiän traumat nostavat psykoosisairauksien riskiä 3-10 -kertaiseksi riippuen siitä, kuinka vakavaa ja toistuvaa traumatisoituminen on. Jo koulukiusaaminen lisää psykoosin tilastollista riskiä 4-kertaiseksi, moninkertainen traumatisoituminen 10-kertaiseksi.

Traumat ovat yksi skitsofrenian tilastollinen riskitekijä. Jos yrittäisit erotella ne toisistaan, joutuisit poistamaan valtava määrän skitsofreenikoita skitsofreenikoiden ryhmästä. Skitsofrenia diagnosoidaan oireiden pohjalta, ei sen perusteella, onko ihmisellä traumoja vai ei. Aivokuvantamistutkimuksissa verrokkeina käytetään yleensä sosioekonomiselta asemaltaan ja terveydentilaltaan keskivertoa terveempiä ihmisiä, mikä ylikorostaa "eroa" entisestään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinä jo itsekkin ymmärrät miten laaja kirjo rikollisuudella on esiintyvyyden suhteen, riippuen minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä se on ympäri maailmaa ja samaan hengenvetoon toteat että miten huomattavasti kevyemmillä menetelmillä kuin rikollisille, psykiatriassa onnistutaan skitsofrenian esiintyvyys "muokkaamaan" "virhemarginaalin" sisään.

Niin mikä tässä nyt on se ongelma? Sekö että ajatusvääristymäsi ei pysty sosiaalisella konstruktiolla todistamaan sitä, että skitsofrenian diagnosointi kriteerit ovat liian epämääräiset, vai toisinpäin, että epämääräiset diagnosointi kriteerit eivät tuota haluamaasi vaihtelun määrää skitofrenian esiintymiseen eri maissa?

Vaikka molemmissa esimerkeissä on sosiaaliseen konstruktioon liittyviä asioita, kuten vaikka lainsäädäntöä, niin valitettavasti ne ovat kuitenkin ihan eri planeetoilta, miten ne esiintyy ja ilmenee.

Lue lisää

Sosiaalinen konstruktio on siis ilmiö, joka on olemassa vain, jos siihen kollektiivisesti uskotaan ja sitä tuotetaan yhteisillä käytännöillä. Mikään välttämättömyys ei ole, että siinä olisi valtavaa vaihtelua maiden välillä, jos kulttuuriset tavan jäsentää ilmiöitä ovat riittävän samankaltaiset. Nigeriaan saadaan skitsofrenian esiintyvyttä, jos skitsofreniaan liitetyt hyvin heterogeeniset, toisistaan irralliset oireet ja niiden yhdistelmät aletaan jäsentää Nigieriassa skitsofrenian viitekehyksessä. Se ei kuitenkaan vielä tee skitsofreniasta tai skitsofreniaan liitetyistä oireista luonnolisen maailman ilmiöitä. Kyllä Manner-Eurooppalainen rikosoikeusjärjestelmä ja länsimainen moraalikäsityskin tuottavat aika monessakin suhteessa homogeenisia käsityksiä siitä, mikä on rikollista ja mikä ei. Se että veronkierto mielletään rikokseksi lähes kaikissa länsimaissa siksi, koska valtioiden suvereniteetti ja taloudellinen toimintakyky pohjautuu verotukselle, ei tee veronkierrosta rikoksena mitään luonnollista luokkaa. Luonnollinen luokka on puhtaasti luokka, joka on biologisesti määritelty. Tämä eronteko vähän yksinkertaistaa sosiaalisen konstruktion ja luonnollisen luokan eroja, mutta on aivan ilmeistä, että skitsofrenia ei ole luonnollinen luokka. Tämä ei liity mitenkään sen vaihteluun, vaan siihen, miten se määritellään. Se että kuvittellaan yhdessä kollektiivesssa pikku fantasiamaailmassa lupausmaterialismin hengessä sen olevan biologisesti määritelty ihan kohta, ei vielä tee siitä sellaista. Näin on tosin tehty jo viimeiset 100 vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se ole mikään ongelma etteikö jokainen pystyisi siteeraamaan hyvin koulutettujen ihmisten tuotoksia, vaan se että pystyykö niistä palapelin paloista koostamaan päässään toimivan kokonaisuuden.

Niitä ihmisiä on ihan turha haukkua idiooteiksi, jotka siihen pystyy, vaikka ei itse siihen kykene.

Lue lisää

Nyt en oikein ymmärrä, että mikä se toimiva kokonaisuus sinusta sitten on? Minusta nuo siteeraamani tutkijat käsittelevät metodologisesti aivan olennaisia ilmiöitä. Siis perustavanlaatuisia, joita ei voi sivuuttaa missään tieteellisessä tutkimuksessa. Niitä kutsutaan sekoittavien tekijöiden kontrolloimiseksi. Tiedätkö, mikä on sekoittava tekijä? Se on kausaalipäättelyn näkökulmasta niin olennainen että jos sivuutat sen toistuvasti, ja teet päätelmiä pelkän tilastollisen yhteyden pohjalta, niin päädyt aivan valtavan hullunkurisiin johtopäätöksiin.

Simppelikin ihminen ymmärtää, että vaikka jäätelön syönnin ja hukkumiskuolemien välilä on johdonmukainen yhteys, niin jäätelön syönnin välttämisellä ei voi kovin tehokkaasti estää hukkumiskuolemia. Jos toinen ihmisryhmä on ylipainoista, vähän liikkuvaa, on käyttänyt neuroleptejä ja muita psyykelääkkeitä vuosikausia ja toinen ihmisryhmä normaalipainoisia, paljon liikkuvia, rutinoituneita osallistumaan aivokuvantamistutkimuksiin (miksi heidän päänsä liikkuvat skannereissa vähemmän), niin silloin et voi tehdä mitään päätelmiä esimerkiksi siitä, mistä aivojen rakenteelliset erot johtuvat. Nämä kun kaikki kun vaikuttavat mittaustuloksiin. Ja jos kokeiden tulokset eivät ole vertailukelpoisia, koska käytetyt mittarit ja algoritmit vaihtelevat ja kun tiedetään, että tämä vaikuttaa suoraan tutkimustuloksiin, niin miten voit vertailla eri tutkimuksia toisiinsa?

Ovatko nämä aivokuvantamistutkimuksiin erikoistuneiden professoreiden ja tutkijoiden esille tuomat metodologiset haasteet sinusta siis epäolennaisia, täysin irrelevantteja kokonaisuuden kannalta? Ajattele, jos liikkumattomuus ja lihavuus selittäisi suuren osan tilastollisista eroista skitsofreenikoiden ja terveiden verrokkien välillä? Vaikka voisi luulla, niin edes BMItä ei aina kontrolloida noissa tutkimuksissa, saati sitten liikuntatottumuksia tai sitä, mitä ihminen on syönyt juuri ennen tutkimusta, millä on aivan valtava vaikutus etenkin toiminnallisiin aivokuvantamistutkimuksiin, koska esim. glukoosipitoisuus vaikuttaa eri aivojen aktiviisuuteen. Samalla tavalla liikkuminen vaikuttaa rajusti aivojen verenkiertoon ja aivokemiaan, lepotilan verkostojen toimintaan, frontopariteallisen verkoston aktivaatioon ja pitkäkestoinen liikkuminen muovaa näkyvästi ihmisen aivojen rakenteita ja toimintaa. Näitä tekijöitä on hankala täysin koskaan kontrolloida (koska niitä on vaikea objektiivisesti mitata), eikä niin tehdä monissa pienen otoskoon tutkimuksissa, joita suuri osa aivokuvantamistutkimuksista on.

Anonyymi kirjoitti:

No mutta katsos, kun aivan huomattava osa ellei kaikki (riippuen trauman määritelmästä) skitsofreenikoista ja muistakin psykoosisairaista omaa lapsuusiän traumoja. Sillehän tuo traumatogeneettinen neurokehityksellinen malli pohjautuu, yhdistetään traumakokemukset ja niiden biologiset korrelaatit liittyen stressinsäätelyjärjestelmän häiriöön. Lapsuusiän traumat nostavat psykoosisairauksien riskiä 3-10 -kertaiseksi riippuen siitä, kuinka vakavaa ja toistuvaa traumatisoituminen on. Jo koulukiusaaminen lisää psykoosin tilastollista riskiä 4-kertaiseksi, moninkertainen traumatisoituminen 10-kertaiseksi.

Traumat ovat yksi skitsofrenian tilastollinen riskitekijä. Jos yrittäisit erotella ne toisistaan, joutuisit poistamaan valtava määrän skitsofreenikoita skitsofreenikoiden ryhmästä. Skitsofrenia diagnosoidaan oireiden pohjalta, ei sen perusteella, onko ihmisellä traumoja vai ei. Aivokuvantamistutkimuksissa verrokkeina käytetään yleensä sosioekonomiselta asemaltaan ja terveydentilaltaan keskivertoa terveempiä ihmisiä, mikä ylikorostaa "eroa" entisestään.

Lue lisää

Juurikin ne traumat voivat joillekin aiheuttaa erinäisiä oireita, joista tutkitaan ja päätellään, onko oireilun taustalla jokin sairaus.
Sairaudet todetaan oireiden perusteella, ei traumojen perusteella.
Me ihmiset olemme niin erilaisia, että jotkut traumatisoituvat pienemmistäkin vaikeuksista, ja toiset eivät traumatisoidu edes isommista.
Tämä sanottuna näin taviksena, joka en tieteestä tiedä mitään, enkä koe sitä edes itselleni tarpeellisena. Niin sanottua maalaisjärkeä yritän käyttää, jos täytyy. Eli myönnän, etten ole edes välttämättä oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin ne traumat voivat joillekin aiheuttaa erinäisiä oireita, joista tutkitaan ja päätellään, onko oireilun taustalla jokin sairaus.
Sairaudet todetaan oireiden perusteella, ei traumojen perusteella.
Me ihmiset olemme niin erilaisia, että jotkut traumatisoituvat pienemmistäkin vaikeuksista, ja toiset eivät traumatisoidu edes isommista.
Tämä sanottuna näin taviksena, joka en tieteestä tiedä mitään, enkä koe sitä edes itselleni tarpeellisena. Niin sanottua maalaisjärkeä yritän käyttää, jos täytyy. Eli myönnän, etten ole edes välttämättä oikeassa.

Lue lisää

Tähän sen verran korjaan, että oireilun taustalla voi olla sairaus, joka oireita aiheuttaa.
Esim. psyykkinen sairaus. Traumahan ei ole sairaus, vaan sairaus voi olla trauman seuraus.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin ne traumat voivat joillekin aiheuttaa erinäisiä oireita, joista tutkitaan ja päätellään, onko oireilun taustalla jokin sairaus.
Sairaudet todetaan oireiden perusteella, ei traumojen perusteella.
Me ihmiset olemme niin erilaisia, että jotkut traumatisoituvat pienemmistäkin vaikeuksista, ja toiset eivät traumatisoidu edes isommista.
Tämä sanottuna näin taviksena, joka en tieteestä tiedä mitään, enkä koe sitä edes itselleni tarpeellisena. Niin sanottua maalaisjärkeä yritän käyttää, jos täytyy. Eli myönnän, etten ole edes välttämättä oikeassa.

Lue lisää

Ei psykiatrinen diagnostiikka mene niin, että tunnistetaan oireilun taustalla sairaus. Oireet ovat se sairaus. Ihmisillä on jostain syystä maaginen kuvitelma, että kun lääkäri sijoittaa oireiden perusteella hänet johonkin luokkaan, tuo luokka muodostaa jonkin taustalla piilevän sairaustilan, joka selittää näitä oireita. Tällaista selittämistä kutsutaan tautologisesti selittämiseksi. Psykiatrinen diagnostiikka on vähän sama, jos lääkäri määräisi sinulle suoraan kovaan rintakipuun närästyslääkkeitä. Minkäänlaista erotusdiagnostiikkaa, joka selittäisi oireiden taustalla olevat oikeat sairaudet, ei tehdä.

Tämänhän vuoksi skitsofrenian aivokuvantamis- ja geenitutkimuksiin on satsattu niin valtavasti. On kuviteltu, että taustalta voisi löytyä joitakin sairauksia, jotka tekevät diagnostiikassa lääketieteellisen. Sitähän se lääketieteen kehitys on aina ollut: on tunnistettu fyysisten oireiden taustalla olevia piileviä patofysiologisia mekanismeja. Psykiatriassa taas lääketieteen kehitykseksi kutsutaan jo sitä, kun rukataan sanamuotoja diagnostisissa kritereissä.

Tämä siksi, koska lääketieteen kehitys mikä muissa lääketieteen erikoisaloissa on ollut nähtävillä, puuttuu täysin psykiatriasta. Ihmisten usko kyselylomakkeilla ja haastatteluilla tunnistettaviin neurologisiin poikkeamiin ja sairauksiin on suorastaan hupaisa ja siitä saisi kyllä hyvää parodiaa aikaiseksi. Ihmiset lukevat jostain Duodecimista loputtoman litanian biologisia korrelaatteja, joita tutkimuksissa on liitetty johonkin häiriöluokkaan ilman minkäänlaista käsitystä siitä, miten tutkimukset tehdään ja mikä on ylipäätänsä tilastollisen korrelaation ja kausaation ero. Psykiatrisessa tautiluokituksessa eritellään trauma- ja stressiperäiset oireyhtymät muista "aivosairauksista", vaikka esimerkiksi skitsofrenian ydinoireet ovat täysin päällekkäisiä PTSD:n oireiden kanssa. Ne eivät eroa oiretasolla toisistaan, joskin skitsofreniaan liittyy lukuisia muitakin epätyypillisiä ja epäuskottavia mahdottomia kokemuksia, joita ei tyypillisesti PTSD:ssä ilmene. PTSD oireilla kuitenkin saisi jo skitsofreniadiagnoosin ja päin vastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän sen verran korjaan, että oireilun taustalla voi olla sairaus, joka oireita aiheuttaa.
Esim. psyykkinen sairaus. Traumahan ei ole sairaus, vaan sairaus voi olla trauman seuraus.

Lue lisää

Mitä traumaan tulee, valitettavan usein sitä ei tunnisteta oireiden perusteella (etenkin nuoremmat ei edes tiedä traumojen merkitystä) ja vaikka psykiatrit tietäis traumahistorian ne seuraa oireita jotka menee helposti monen muunkin kanssa päälle

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin ne traumat voivat joillekin aiheuttaa erinäisiä oireita, joista tutkitaan ja päätellään, onko oireilun taustalla jokin sairaus.
Sairaudet todetaan oireiden perusteella, ei traumojen perusteella.
Me ihmiset olemme niin erilaisia, että jotkut traumatisoituvat pienemmistäkin vaikeuksista, ja toiset eivät traumatisoidu edes isommista.
Tämä sanottuna näin taviksena, joka en tieteestä tiedä mitään, enkä koe sitä edes itselleni tarpeellisena. Niin sanottua maalaisjärkeä yritän käyttää, jos täytyy. Eli myönnän, etten ole edes välttämättä oikeassa.

Lue lisää

Menee vähän aiheen ohi, mutta kun tätäkin foorumia on aikansa seurannut, niin tulee mieleen, että skitsofreenikko ei ymmärrä, että tavan ihmiset eivät traumatisoidu tavallisesta elämästä.

Eikä he kykene erottamaan oikeaa traumaa, tai sen hoitoa, skitsofreenikon itse itselleen rakentamasta traumasta ja sen hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofrenia on puhdas sosiaalinen konstruktio, jonka määritelmät elävät ajassa ja jonka diagnostisten kiteerit ovat täysin keinotekoisia. Ei ole mitään yhtenäistä "skitsofrenia"-nimistä sairautta. Skitsofreniadiagnoosin saaneisiin ei valikoidu mitään sellaisia potilaita, joiden oireet olisivat aidosti erotettavissa esim. lyhytkestoisemmista psykooseista, PTSD:stä tai esimerkiksi edes maanis-depressiivisyydestä. Esimerkiksi Psychiatry Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Heterogeneity in psychiatric diagnostic classification(2019) tutkittiin psykiatristen tautiluokitusten rakentumista. Artikkelin lopussa pohditaan psykiatrisen tautiluokituksen oletettua "ateoreettisuutta" kuvitelmaa, että näihin luokituksiin ei liittyisi vahvoja oletuksia häiriön etiologiasta. Ristiriitaa tulee kuitenkin häiriöistä, jossa eksplisittisestit kytketään tietyt häiriöt traumoihin ja stressitekijöihin. Näihin häiriöihin kuuluu PTSD, eli post-traumaattinen stressireaktio. Artikkelissa tuodaan esille skitsofrenian ydinoireiden ja PTSD:n silmiinpistävä samankaltaisuus

"Samankaltainen teoreettinen ristiriita näkyy siinä, että skitsofrenian ja PTSD:n kriteereissä on huomattavaa kielellistä ja sisällöllistä samankaltaisuutta. Molempiin sisältyy esimerkiksi affektin latistuminen ja aloitekyvyttömyys, sekä hallusinaatiot, dissosiatiiviset takaumajaksoit, tunneilmaisun rajoittuminen ja kiinnostuksen tai osallistumisen väheneminen merkittäviin toimintoihin. Kaikki nämä ilmiöt voisivat traumaattisen kokemuksen yhteydessä sopia PTSD-diagnoosin piiriin."

Ainoa ero ilmeinen näiden häiriöiden välillä on se, missä yhteiskunnalisissa konteksteissa ja mistä ideologisista lähtökohdista käsin ne on rakennettu. Skitsofrenia rakennettiin Eugen Bleuerin toimesta aikana, jolloin eugeniikka oli erittäin suosittu aate erityisesti lääkärien keskuudessa ja monet ajan tunnetut eugenistit olivat lääkäreitä. Tuolloin lääketiede kehittyi kovaa vauhtia ja psykiatriassa koettiin suurta painetta todistaa, että myös psykiatriassa kyetään löytämään ihan oikeita neurologisia sairauksia.

Tästä lähtökohdista käsin rakennettiin skitsofrenia "geneettisesti periytyvänä aivosairautena" ilman minkäänlaista empiiristä pohjaa. Aluksi siihen sotkettiin mm. neurosyfilis, jolle oli tyypillistä progressiivinen aivojen rappeutuminen ja dementoituminen. Tästä tuli käsite "varhaisiän dementia", joka edelsi skitsofreniaa. Yli sataan vuoteen ei kuitekaan ole tunnistettu mitään neurologisia sairauksia tähän diagnoosiin liittyen. PTSD juontuu erityisesti toisen maailmansodan "battle fatigue" -käsitteeseen ja sitä kautta se kytkettiin alusta asti voimakkaisiin sotatraumoihin, myöhemmin myös muuhun traumatisoitumiseen. Kyse on siis kulttuurihistoriallisissa konteksteissa syntyneistä, suurelta osin päälekkäisistä käsitteistä, joiden erotusdiagnostiikka pohjautuu oletuksille, että toiseen liittyy voimakas trauma ja toinen on periytyvä, rappeuttava geenisairaus.

Lue lisää

Lässyti lää taas.

Vaikka skitsofrenian tulkinnassa onkin tiettyjä sosiaalisen konstruktion ominaispiirteitä, vaikkapa siitä, että pitääkö ihmisen olla laitos vai avohoidossa, niin biologiset tekijät trikkeröi sen sosiaalisen konstruktion.

Aivoissa olevat muutokset, sekä rakenteelliset, että toiminnalliset.
Neurokemia. Dopamiinit, glutamaatit, GABA.
Kongnitiiviset muutokset, Muisti tarkkaavaisuus,
Genetiikka, Sairaus on osittain perityvä, ja sitä esiintyy tietyissä suvuissa aivan liian paljon.

ja ennekaikkea LÄÄKEVASTE. Skitsofrenia ei lähde lässyttämällä, mutta leponeksilla lähtee.

Anonyymi kirjoitti:

Lässyti lää taas.

Vaikka skitsofrenian tulkinnassa onkin tiettyjä sosiaalisen konstruktion ominaispiirteitä, vaikkapa siitä, että pitääkö ihmisen olla laitos vai avohoidossa, niin biologiset tekijät trikkeröi sen sosiaalisen konstruktion.

Aivoissa olevat muutokset, sekä rakenteelliset, että toiminnalliset.
Neurokemia. Dopamiinit, glutamaatit, GABA.
Kongnitiiviset muutokset, Muisti tarkkaavaisuus,
Genetiikka, Sairaus on osittain perityvä, ja sitä esiintyy tietyissä suvuissa aivan liian paljon.

ja ennekaikkea LÄÄKEVASTE. Skitsofrenia ei lähde lässyttämällä, mutta leponeksilla lähtee.

Lue lisää

Vaikka kuinka sönkötät aivojen rakenteista ja dopamiineista, niin skitsofreniaa ei siten voi määritellä. Siltä puuttuu kaikki biomarkkerit, joiden kautta se voitaisiin tunnistaa aivotason tai kehollisen tason ilmiönä. Ei, vaan skitsofrenia määritellään käyttäytymispiirteenä ja kokemuksellisena ilmiönä, jonka voi saada kaksi ihmistä omaamatta ensimmäistäkään yhteistä oiretta. Sen historiallisen rakentumisen taustalla ei ole ensimmäistäkään tieteellistä löydöstä, joka kytkisi sen mihinkään spesifiin neurobiologiseen tai somaattiseen patofysiologiseen prosessiin, joka erottaisi sen kategorisesti muista häiriöistä tai joka yhdistäisi kaikkia luokkaan kuuluvia yksillöitä.

Voit luetella litanian rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeamia, mutta mitä niille tapahtuu, kun ymmärrät tilastotieteen alkeet ja luet vaikkapa aivokuvantamistutkimuksiin erikoistuneen psykiatrian professorin ja skitsofrenian neurobiologiaan ja genetiikkaan erikoistuneen tutkijan esittämän kritiikin näitä tutkimuksia kohtaan American Journal of Psychiatry -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa Finding the Elusive Psychiatric “Lesion” With 21st-Century Neuroanatomy: A Note of Caution:

"Kirjoitamme esittääksemme varoituksen sanan tästä psykiatristen potilaiden MRI-aineistoihin perustuvien tutkimusten nousukaudesta, sillä mielestämme todisteet siitä, että nämä ’löydökset’ kuvastaisivat patogeneesiin liittyviä aivomuutoksia, ovat parhaimmillaankin epävarmoja – ja voivat pahimmillaan olla artefakteja tai epifenomenaalisia ilmiöitä, joiden arvo on kyseenalainen. Lisäksi, kun tutkimuksesta toiseen toistetaan kritiikittömästi mahdollisesti erilaisten harhojen tuotetta olevia löydöksiä, on vakava riski, että harhaannuttamme kollegoitamme ja potilaitamme psykiatrisiin sairauksiin liitetyistä biologisista poikkeavuuksista."**"

He jatkavat:

"Kun arvioidaan väitteitä vertailun kohteena olevien ryhmien anatomisista eroista MRI-mittausten perusteella, on tärkeää muistaa, mitä MRI itse asiassa on. MRI ei ole aivojen rakenteen suora mittaus. MRI on fysikaalis-kemiallinen mittaus, joka perustuu energisoituneiden vetyatomien lähettämiin radioaaltosignaaleihin. Näihin signaaleihin vaikuttavat ympäröivän kudoksen magneettiset ominaisuudet ja mikroyhteisö. ----

MRI-signaalien vaihtelua ja anatomisten mittausten muutoksia on raportoitu lukuisista ei-rakenteellisista tekijöistä, kuten: yleiset psyykenlääkkeet (8–10), kehon painon muutokset (11–13), veren lipidit, alkoholi, nikotiini, kannabis, liikunta, nesteytys, kipu, kortisolitasot (14–18) --Valitettavasti psykiatrisia potilaita koskevissa tutkimuksissa – tai jopa tutkimuksissa, joissa tarkastellaan ikäryhmiä tai muita väestöllisiä tekijöitä – nämä erilaiset sekoittavat tekijät vaihtelevat tyypillisesti hyvin systemaattisesti ryhmien välillä ja vääristävät tuloksia niiden vaikutusten kautta. ---Erityisen huolestuttava sekoittava tekijä, joka myös todennäköisesti vaihtelee systemaattisesti vastakkaisten ryhmien välillä, on pään liike kuvausten aikana. Äskettäinen raportti osoitti, että jopa hienovarainen liike – ja silloinkin kun selkeät liike-artefaktit on poistettu ja liike on kontrolloitu tavanomaisilla huipputason MRI-tutkimuksissa käytetyillä algoritmeilla – johtaa edelleen virheellisiin löydöksiin aivokuoren tilavuuden ja paksuuden vähenemisestä (21).-- Esimerkiksi hiljattain julkaistu laaja katsaus psykoosiriskissä olevien (kliininen ja geneettinen riski) sekä varhaisiän skitsofreniaa sairastavien MRI-löydöksistä listasi yli 110 rakenteellista MRI-tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 1996–2013 (22). Vaikka taulukoitu aineisto viittaa huomattavaan epäjohdonmukaisuuteen ja replikoitumisen puutteeseen eri tutkimuksissa – ja vaikka erot näyttäytyvät käytännössä kaikkialla aivoissa – sekä vaikka liike-artefakteille, osittaiselle tilavuusvaikutukselle ja lääkityksen vaikutuksille alttiit aivoalueet ovat löydöksissä yliedustettuina (kuten keskiviivan ja lateraaliset kortikaaliset rakenteet, insula ja mediaalinen ohimolohko), katsauksen tulkinta painotti ”kiihtynyttä frontotemporaalista aivokuoren [harmaan aineen] tilavuuden vähenemistä skitsofreniariskin koko kirjoon liittyen” (22). Vaikka kirjoittajat tunnustavat tutkimusten vaihtelun ja rajallisen toistettavuuden, he selittävät tämän ”kliinisellä heterogeenisuudella” sekä ”neurokuvantamismenetelmien moninaisuudella MRI-datan keruussa ja analyysissä” (22)."

Suomeksi sanotuna tutkijat eivät edes tiedä, mitä mittaavat, mutta tekevät pitkälle meneviä johtopäätöksiä mittaustuloksistaan. Ja vaikka tulokset ovat huomattavan epäjohdonmukaisia, niin tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä psykoosiriskissä olevista varhaisiän skitsofreniaa sairastavista ryhmänä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka kuinka sönkötät aivojen rakenteista ja dopamiineista, niin skitsofreniaa ei siten voi määritellä. Siltä puuttuu kaikki biomarkkerit, joiden kautta se voitaisiin tunnistaa aivotason tai kehollisen tason ilmiönä. Ei, vaan skitsofrenia määritellään käyttäytymispiirteenä ja kokemuksellisena ilmiönä, jonka voi saada kaksi ihmistä omaamatta ensimmäistäkään yhteistä oiretta. Sen historiallisen rakentumisen taustalla ei ole ensimmäistäkään tieteellistä löydöstä, joka kytkisi sen mihinkään spesifiin neurobiologiseen tai somaattiseen patofysiologiseen prosessiin, joka erottaisi sen kategorisesti muista häiriöistä tai joka yhdistäisi kaikkia luokkaan kuuluvia yksillöitä.

Voit luetella litanian rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeamia, mutta mitä niille tapahtuu, kun ymmärrät tilastotieteen alkeet ja luet vaikkapa aivokuvantamistutkimuksiin erikoistuneen psykiatrian professorin ja skitsofrenian neurobiologiaan ja genetiikkaan erikoistuneen tutkijan esittämän kritiikin näitä tutkimuksia kohtaan American Journal of Psychiatry -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa Finding the Elusive Psychiatric “Lesion” With 21st-Century Neuroanatomy: A Note of Caution:

"Kirjoitamme esittääksemme varoituksen sanan tästä psykiatristen potilaiden MRI-aineistoihin perustuvien tutkimusten nousukaudesta, sillä mielestämme todisteet siitä, että nämä ’löydökset’ kuvastaisivat patogeneesiin liittyviä aivomuutoksia, ovat parhaimmillaankin epävarmoja – ja voivat pahimmillaan olla artefakteja tai epifenomenaalisia ilmiöitä, joiden arvo on kyseenalainen. Lisäksi, kun tutkimuksesta toiseen toistetaan kritiikittömästi mahdollisesti erilaisten harhojen tuotetta olevia löydöksiä, on vakava riski, että harhaannuttamme kollegoitamme ja potilaitamme psykiatrisiin sairauksiin liitetyistä biologisista poikkeavuuksista."**"

He jatkavat:

"Kun arvioidaan väitteitä vertailun kohteena olevien ryhmien anatomisista eroista MRI-mittausten perusteella, on tärkeää muistaa, mitä MRI itse asiassa on. MRI ei ole aivojen rakenteen suora mittaus. MRI on fysikaalis-kemiallinen mittaus, joka perustuu energisoituneiden vetyatomien lähettämiin radioaaltosignaaleihin. Näihin signaaleihin vaikuttavat ympäröivän kudoksen magneettiset ominaisuudet ja mikroyhteisö. ----

MRI-signaalien vaihtelua ja anatomisten mittausten muutoksia on raportoitu lukuisista ei-rakenteellisista tekijöistä, kuten: yleiset psyykenlääkkeet (8–10), kehon painon muutokset (11–13), veren lipidit, alkoholi, nikotiini, kannabis, liikunta, nesteytys, kipu, kortisolitasot (14–18) --Valitettavasti psykiatrisia potilaita koskevissa tutkimuksissa – tai jopa tutkimuksissa, joissa tarkastellaan ikäryhmiä tai muita väestöllisiä tekijöitä – nämä erilaiset sekoittavat tekijät vaihtelevat tyypillisesti hyvin systemaattisesti ryhmien välillä ja vääristävät tuloksia niiden vaikutusten kautta. ---Erityisen huolestuttava sekoittava tekijä, joka myös todennäköisesti vaihtelee systemaattisesti vastakkaisten ryhmien välillä, on pään liike kuvausten aikana. Äskettäinen raportti osoitti, että jopa hienovarainen liike – ja silloinkin kun selkeät liike-artefaktit on poistettu ja liike on kontrolloitu tavanomaisilla huipputason MRI-tutkimuksissa käytetyillä algoritmeilla – johtaa edelleen virheellisiin löydöksiin aivokuoren tilavuuden ja paksuuden vähenemisestä (21).-- Esimerkiksi hiljattain julkaistu laaja katsaus psykoosiriskissä olevien (kliininen ja geneettinen riski) sekä varhaisiän skitsofreniaa sairastavien MRI-löydöksistä listasi yli 110 rakenteellista MRI-tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 1996–2013 (22). Vaikka taulukoitu aineisto viittaa huomattavaan epäjohdonmukaisuuteen ja replikoitumisen puutteeseen eri tutkimuksissa – ja vaikka erot näyttäytyvät käytännössä kaikkialla aivoissa – sekä vaikka liike-artefakteille, osittaiselle tilavuusvaikutukselle ja lääkityksen vaikutuksille alttiit aivoalueet ovat löydöksissä yliedustettuina (kuten keskiviivan ja lateraaliset kortikaaliset rakenteet, insula ja mediaalinen ohimolohko), katsauksen tulkinta painotti ”kiihtynyttä frontotemporaalista aivokuoren [harmaan aineen] tilavuuden vähenemistä skitsofreniariskin koko kirjoon liittyen” (22). Vaikka kirjoittajat tunnustavat tutkimusten vaihtelun ja rajallisen toistettavuuden, he selittävät tämän ”kliinisellä heterogeenisuudella” sekä ”neurokuvantamismenetelmien moninaisuudella MRI-datan keruussa ja analyysissä” (22)."

Suomeksi sanotuna tutkijat eivät edes tiedä, mitä mittaavat, mutta tekevät pitkälle meneviä johtopäätöksiä mittaustuloksistaan. Ja vaikka tulokset ovat huomattavan epäjohdonmukaisia, niin tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä psykoosiriskissä olevista varhaisiän skitsofreniaa sairastavista ryhmänä.

Lue lisää

Samat ongelmat liittyvät fMRI-tutkimuksiin: "Huolemme rakenteellisesta anatomiasta eivät säästy myöskään niiltä yhtä yleisiltä kirjallisuudessa raportoiduilta havaintoilta, joissa toiminnallisia anatomisia eroja on todettu sairastuneiden ja terveiden ryhmien välillä toiminnallisen MRI:n (fMRI) avulla. --*Samoin kuin rakenteellisen MRI:n kohdalla, ehdotamme, että potilasryhmiin painottuvat sekoittavat tekijät – erityisesti liike ja mielentila – ovat merkittävä huolenaihe myös fMRI-tutkimuksissa." ja aivojen lepotilaverkostojen tutkimuksene liittyen:

"Lepotilan fMRI-paradigman houkuttelevuuden taustalla on osittain se, että se on helppo toteuttaa ja potilas–kontrolliryhmien välisiä eroja on helppo löytää. Jälleen kerran kirjallisuudessa ei käytännössä ole yhtäkään tutkimusta, joka ei raportoisi eroja sairastuneiden ja terveiden ryhmien välillä. Monilla psykiatrisilla diagnooseilla on havaittu poikkeamia default-verkoston kuvioista, ja usein väitetään, että potilailla on jonkinlainen default-verkoston vajaus tai epänormaalius – ikään kuin kyseessä olisi hermostollinen vika. Tosiasiassa on vaikea kuvitella, että skitsofreniaa, masennusta tai autismia sairastavat kokisivat MRI-ympäristön samalla tavalla kuin palkatut terveet vapaaehtoiset – tai samalla tavalla keskenään. Eri tavoin, joilla potilaat ajattelevat tai tuntevat melusta ja ahdistavasta tilasta, on väistämättä vaikutusta niin sanottuun default-kuvioon tai muihin verkostoihin, tuottaen 'epänormaaliuden' vaikutelman. Samankaltainen 'epänormaalius' on todettu terveilläkin henkilöillä, joita on ohjeistettu vaihtamaan tarkkaavaisuutensa kohdetta lepotilan aikana (42)."

Anonyymi kirjoitti:

Samat ongelmat liittyvät fMRI-tutkimuksiin: "Huolemme rakenteellisesta anatomiasta eivät säästy myöskään niiltä yhtä yleisiltä kirjallisuudessa raportoiduilta havaintoilta, joissa toiminnallisia anatomisia eroja on todettu sairastuneiden ja terveiden ryhmien välillä toiminnallisen MRI:n (fMRI) avulla. --*Samoin kuin rakenteellisen MRI:n kohdalla, ehdotamme, että potilasryhmiin painottuvat sekoittavat tekijät – erityisesti liike ja mielentila – ovat merkittävä huolenaihe myös fMRI-tutkimuksissa." ja aivojen lepotilaverkostojen tutkimuksene liittyen:

"Lepotilan fMRI-paradigman houkuttelevuuden taustalla on osittain se, että se on helppo toteuttaa ja potilas–kontrolliryhmien välisiä eroja on helppo löytää. Jälleen kerran kirjallisuudessa ei käytännössä ole yhtäkään tutkimusta, joka ei raportoisi eroja sairastuneiden ja terveiden ryhmien välillä. Monilla psykiatrisilla diagnooseilla on havaittu poikkeamia default-verkoston kuvioista, ja usein väitetään, että potilailla on jonkinlainen default-verkoston vajaus tai epänormaalius – ikään kuin kyseessä olisi hermostollinen vika. Tosiasiassa on vaikea kuvitella, että skitsofreniaa, masennusta tai autismia sairastavat kokisivat MRI-ympäristön samalla tavalla kuin palkatut terveet vapaaehtoiset – tai samalla tavalla keskenään. Eri tavoin, joilla potilaat ajattelevat tai tuntevat melusta ja ahdistavasta tilasta, on väistämättä vaikutusta niin sanottuun default-kuvioon tai muihin verkostoihin, tuottaen 'epänormaaliuden' vaikutelman. Samankaltainen 'epänormaalius' on todettu terveilläkin henkilöillä, joita on ohjeistettu vaihtamaan tarkkaavaisuutensa kohdetta lepotilan aikana (42)."

Lue lisää

Toiminnallisiin aivokuvantamistutkimuksiin liittyen on tehty mm. tutkimus, jossa on tunnistettu kuollelta lohelta aivosingaaleja, kun sitä pyydettiin suorittamaan sosiaalisen näkökulman ottamista vastaava tehtävä funktionaalisessa MRI-skannerissa. Tutkimuksen tehneet tutkijat halusivat tällä tutkimuksella osoittaa fMRI-tutkimuksiin liittyviä laajalle levinneitä systemaattisia metodologisia puutteita, jotka aiheuttavat valtavia tulkintavirheitä tutkimustuloksista. Tätä ilmiötä käsitellään mm. Brain-lehdessä julkaistussa artikkelissa Dead salmon and voodoo correlations: should we be sceptical about functional MRI? Kuolleeltakin kalalta voi löytää aivosingaaleja, jos ei muista korjata monivertailuun liittyvää tilastollista ongelmaa, mitä ei olla suuressa osassa fMRI-tutkimuksia tehty. Lisäksi ongelmana on analyyttisen joustavuus:

"Huolestuttavaa on, että on olemassa paljon näennäisen pieniä valintoja, joilla voi olla suuri vaikutus saatuihin tuloksiin. Joskus saatat säätää analyysia hieman, katsoa mitä tapahtuu, ja sitten säätää sitä uudelleen – olematta edes tietoinen siitä, että valitset parametreja, jotka tuottavat 'parhaat' tulokset. Joshua Carpin tulokset ovat ääriesimerkki, mutta eivät kovin kaukana todellisuudesta."

Ja vielä tulkinnallisia ongelmia, edes tutkijat itse eivät tiedä, mikä on kliinisesti merkitsevä tulos:

"Usein on myös epäselvää, mikä olisi biologisesti merkityksellinen efektikoko missä tahansa yksittäisessä toiminnallisen MRI:n tutkimuksessa. Chen ym. (2017) väittävät, että ’tutkimusta esittelevien tekijöiden on tulkittava ja perusteltava kaikki tulokset, jotka he katsovat käytännöllisesti merkittäviksi, ja laajempi tiedeyhteisö arvioi nämä’. Tämä kuitenkin näyttäisi lisäävän jo ennestään runsaita tutkijan harkintavapauksia.
Luultavasti paras ratkaisu olisi, jos voisimme raportoida koko aivojen efektikoon jokaisessa voxelissa … Niin kauan kuin efektikoot ovat valittuja lopputuloksia, niiden tulkinta on todella vaikeaa, koska ne tulevat väistämättä olemaan paisuneita’, sanoo Poldrack."

Näiden artikkeleiden pohdintoja kun vertaa psykiatrian oppikirjoissa ja julkisuudessa itsevarmasti lueteltuihin neuroanatomisiin ja toiminnallisiin poikkeamiin, jotka skitsofreniaan yhdistetään, niin tulee mieleen enemmän ideologinen kultti, kuin varsinainen tiede. Psykiatrit haluavat hoitaa aivosairauksia aivolääkkeillä, ja heillä on kova tarve saada näyttöä hoitamiensa tautiluokitusten biologisesta pohjasta. Niin kova, että unohdetaan systemaattisesti valtavat metodologiset ja tulkinnalliset haasteet, joita noihin tutkimuksiin liittyy.

Anonyymi kirjoitti:

Toiminnallisiin aivokuvantamistutkimuksiin liittyen on tehty mm. tutkimus, jossa on tunnistettu kuollelta lohelta aivosingaaleja, kun sitä pyydettiin suorittamaan sosiaalisen näkökulman ottamista vastaava tehtävä funktionaalisessa MRI-skannerissa. Tutkimuksen tehneet tutkijat halusivat tällä tutkimuksella osoittaa fMRI-tutkimuksiin liittyviä laajalle levinneitä systemaattisia metodologisia puutteita, jotka aiheuttavat valtavia tulkintavirheitä tutkimustuloksista. Tätä ilmiötä käsitellään mm. Brain-lehdessä julkaistussa artikkelissa Dead salmon and voodoo correlations: should we be sceptical about functional MRI? Kuolleeltakin kalalta voi löytää aivosingaaleja, jos ei muista korjata monivertailuun liittyvää tilastollista ongelmaa, mitä ei olla suuressa osassa fMRI-tutkimuksia tehty. Lisäksi ongelmana on analyyttisen joustavuus:

"Huolestuttavaa on, että on olemassa paljon näennäisen pieniä valintoja, joilla voi olla suuri vaikutus saatuihin tuloksiin. Joskus saatat säätää analyysia hieman, katsoa mitä tapahtuu, ja sitten säätää sitä uudelleen – olematta edes tietoinen siitä, että valitset parametreja, jotka tuottavat 'parhaat' tulokset. Joshua Carpin tulokset ovat ääriesimerkki, mutta eivät kovin kaukana todellisuudesta."

Ja vielä tulkinnallisia ongelmia, edes tutkijat itse eivät tiedä, mikä on kliinisesti merkitsevä tulos:

"Usein on myös epäselvää, mikä olisi biologisesti merkityksellinen efektikoko missä tahansa yksittäisessä toiminnallisen MRI:n tutkimuksessa. Chen ym. (2017) väittävät, että ’tutkimusta esittelevien tekijöiden on tulkittava ja perusteltava kaikki tulokset, jotka he katsovat käytännöllisesti merkittäviksi, ja laajempi tiedeyhteisö arvioi nämä’. Tämä kuitenkin näyttäisi lisäävän jo ennestään runsaita tutkijan harkintavapauksia.
Luultavasti paras ratkaisu olisi, jos voisimme raportoida koko aivojen efektikoon jokaisessa voxelissa … Niin kauan kuin efektikoot ovat valittuja lopputuloksia, niiden tulkinta on todella vaikeaa, koska ne tulevat väistämättä olemaan paisuneita’, sanoo Poldrack."

Näiden artikkeleiden pohdintoja kun vertaa psykiatrian oppikirjoissa ja julkisuudessa itsevarmasti lueteltuihin neuroanatomisiin ja toiminnallisiin poikkeamiin, jotka skitsofreniaan yhdistetään, niin tulee mieleen enemmän ideologinen kultti, kuin varsinainen tiede. Psykiatrit haluavat hoitaa aivosairauksia aivolääkkeillä, ja heillä on kova tarve saada näyttöä hoitamiensa tautiluokitusten biologisesta pohjasta. Niin kova, että unohdetaan systemaattisesti valtavat metodologiset ja tulkinnalliset haasteet, joita noihin tutkimuksiin liittyy.

Lue lisää

Nuo biologiset korrelaatit joihin psykiatrit itseään tyydyttävät hupaisassa lääkärileikissään saavat heidät ja heidän uskonnollisen kulttinsa seuraajat melkein unohtamaan, mitä skitsofrenia oikeasti on ja miten se määritellään. Ei löydy skitsofrenian diagnoosikriteereistä hienoja viittauksia kiihtyvään frontotemporaalisen aivokuoren etenevään surkastumaan, dopaminenergisen järjestelmän poikkeamaan tai lepotilajärjestelmän vajaukseen. Skitsofrenian diagnostisissa kriteereissä ei viitata mihinkään näistä hienoista korrelaateista, vaan niissä viitataan mm. tunteiden latteuteen ja jäehmyteen, kulttuurin sopimattomiin uskomuksiin ja ääniharhoihin, jotka kestävät manuaalista riippuen kuukauden tai kuusi.

Miksi juuri kuukauden, voisi joku kysyä? Miksi ei kahta viikkoa? Miksi ei vuotta? Diagnostiset kriteerit ovat jäsentymättömiä ja niissä yhdistetään keskenään oireita, joilla ei kokemuksellisesti eikä neurobiologisesti ole mitään yhteyttä toisiinsa. Kommentoivien ääniharhojen kuuleminen on aivan eri asia, kuin paranoidinen usko, että CIA agentit jahtaavat henkilöä. Miksi joitakin oireita pitää skitsofreniassa olla vain yksi ja joistakin pitää olla vähintään kaksi? Skitsofreniadiagnoosin saa pelkästään sillä, että uskoo ajatusten siirtoon, mutta pelkät aistiharhat eivät riitä vaan pitää lisäksi olla esimerkiksi apaattinen. Asitiharhoja pitäisi esiintyä päivittäin, ajatusten siirtooa pitäisi kokea "suurimman osan aikaa " tai "jonkin aikaa useampien päivien aikana" kuukauden mittaisella ajanjaksolla. Kuka hitto oikeasti objektiivisesti voi selvittää, että kuinka suuren osan aikaa kukakin kokee ääniharhoja? Millä mittarilla sellainen selvitetään? Onko haastattelu oikeasti kovinkaan luotettava mittari sellaisen selvittämiseen? Kertooko oikeasti potilas näillä sanoin, että koen jonkin aikaa useampien päivien aikana ajatustensiirtoa, ja mitä hittoa se edes tarkoittaa? Ei tuollaisia tulkinnallisia "jonkin aikaa " "useamman päivän aikana" tai "suurimman osan ajasta" voi mitata objektiivisesti. Ja miksi ajatuksensiirto on niin kammottava asia, että se kielellisesti yhdistetään itsessän häiriöön, vaikka oikeastihan ainoa toimintakykyä laskeva tekijä näissä kokemuksissa ei ole telepatia itsessään, vaan ajatusten siirtoon liittyvät sisällölliset merkitykset. Eikö tuo ole kulttuurisidonnainen, voimakkaan uskomuspohjainen oletus siitä, että jokin kokemus nyt vain on automaattisesti häriön oire? Ihan sama, vaikka miljoonat ihmiset kokisivat ajatuksensiirtoa "jonkin aikaa useampana päivinä kuukaudena ajan" ilman mitään toimintakyvyn laskua. Lisäksi kaikkien näiden lupaavien aivokuvantamis- ja geenitutkimusten jälkeenkin keskeisin diagnostinen skitsofrenialle on, ettei oireet ole selitettävissä tunnetun elimellisellä aivosairaudella. Miten kummassa nyt näin on?

Anonyymi kirjoitti:

Nuo biologiset korrelaatit joihin psykiatrit itseään tyydyttävät hupaisassa lääkärileikissään saavat heidät ja heidän uskonnollisen kulttinsa seuraajat melkein unohtamaan, mitä skitsofrenia oikeasti on ja miten se määritellään. Ei löydy skitsofrenian diagnoosikriteereistä hienoja viittauksia kiihtyvään frontotemporaalisen aivokuoren etenevään surkastumaan, dopaminenergisen järjestelmän poikkeamaan tai lepotilajärjestelmän vajaukseen. Skitsofrenian diagnostisissa kriteereissä ei viitata mihinkään näistä hienoista korrelaateista, vaan niissä viitataan mm. tunteiden latteuteen ja jäehmyteen, kulttuurin sopimattomiin uskomuksiin ja ääniharhoihin, jotka kestävät manuaalista riippuen kuukauden tai kuusi.

Miksi juuri kuukauden, voisi joku kysyä? Miksi ei kahta viikkoa? Miksi ei vuotta? Diagnostiset kriteerit ovat jäsentymättömiä ja niissä yhdistetään keskenään oireita, joilla ei kokemuksellisesti eikä neurobiologisesti ole mitään yhteyttä toisiinsa. Kommentoivien ääniharhojen kuuleminen on aivan eri asia, kuin paranoidinen usko, että CIA agentit jahtaavat henkilöä. Miksi joitakin oireita pitää skitsofreniassa olla vain yksi ja joistakin pitää olla vähintään kaksi? Skitsofreniadiagnoosin saa pelkästään sillä, että uskoo ajatusten siirtoon, mutta pelkät aistiharhat eivät riitä vaan pitää lisäksi olla esimerkiksi apaattinen. Asitiharhoja pitäisi esiintyä päivittäin, ajatusten siirtooa pitäisi kokea "suurimman osan aikaa " tai "jonkin aikaa useampien päivien aikana" kuukauden mittaisella ajanjaksolla. Kuka hitto oikeasti objektiivisesti voi selvittää, että kuinka suuren osan aikaa kukakin kokee ääniharhoja? Millä mittarilla sellainen selvitetään? Onko haastattelu oikeasti kovinkaan luotettava mittari sellaisen selvittämiseen? Kertooko oikeasti potilas näillä sanoin, että koen jonkin aikaa useampien päivien aikana ajatustensiirtoa, ja mitä hittoa se edes tarkoittaa? Ei tuollaisia tulkinnallisia "jonkin aikaa " "useamman päivän aikana" tai "suurimman osan ajasta" voi mitata objektiivisesti. Ja miksi ajatuksensiirto on niin kammottava asia, että se kielellisesti yhdistetään itsessän häiriöön, vaikka oikeastihan ainoa toimintakykyä laskeva tekijä näissä kokemuksissa ei ole telepatia itsessään, vaan ajatusten siirtoon liittyvät sisällölliset merkitykset. Eikö tuo ole kulttuurisidonnainen, voimakkaan uskomuspohjainen oletus siitä, että jokin kokemus nyt vain on automaattisesti häriön oire? Ihan sama, vaikka miljoonat ihmiset kokisivat ajatuksensiirtoa "jonkin aikaa useampana päivinä kuukaudena ajan" ilman mitään toimintakyvyn laskua. Lisäksi kaikkien näiden lupaavien aivokuvantamis- ja geenitutkimusten jälkeenkin keskeisin diagnostinen skitsofrenialle on, ettei oireet ole selitettävissä tunnetun elimellisellä aivosairaudella. Miten kummassa nyt näin on?

Lue lisää

Ja näin tullaankin takaisin tähän skitsofrenian diagnostisten kriteerien sisäiseen epäloogisuuteen, rakenteelliseen primitiivisyyteen ja oireiden irrallisuuteen, johon jo Bannisrstein 1968 rinnastassaan skitsofrenian Titaniciin, joka on tuomittu hukkumaan jo ennen seilaamaan lähtemistä: "Skitsofrenia käsitteenä on semanttinen Titanic, tuhoon tuomittu jo ennen kuin se lähtee matkaan – käsite niin hajautunut, ettei sitä voi käyttää tieteellisessä kontekstissa", pitkälti siksi, että "disjunktiiviset kategoriat ovat loogisesti liian alkeellisia tieteelliseen käyttöön."

Ei ole mitään loogista, tieteellisesti perusteltua syytä, miten kauan jonkin oireen pitäisi kestää, kuinka monta kriteeriä pitäisi täyttyä minkäkin oireen osalta jne., vaan nuo ovat keinotekoisia kyhäelmiä, jossa sullotaan yhteen luokkaan valtava kirjo inhimillistä kokemuksellista todellisuutta, joka jo itsessään on äärimmäisen vaihtelevaa ja tulkinnanvaraista. Ja tästä tullaankin käsitteeseen sosiaalinen konstruktio, joka viittaa sosiaalisesti, kulttuurihistoriallisten prosessien kautta rakentuvaan ilmiöön, jonka olemassaolo on täysin riippuvainen sitä ylläpitävistä institutionaalisista käytännöistä ja uskomuksista. Skitsofrenian "oireet" hajoavat ja katovat irralisiksi, kontekstisidonnaisiksi kokemuksiksi, jos skitsofreniaa ei ylläpidetä voimakkailla lääketieteellisillä diskursseilla ja institutionaalisilla käytännöillä. Vaikka on olemassa universaalisti erilaisia poikkeavia tajunnantiloja ja anomaalisia kokemuksia, niin niitä tulkitaan ja jäsennetään eri kulttuureissa valtavan eri tavoin, ja niillä on silloin myös aivan valtavan erilainen ilmenemismuoto ja kehityskulku.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka kuinka sönkötät aivojen rakenteista ja dopamiineista, niin skitsofreniaa ei siten voi määritellä. Siltä puuttuu kaikki biomarkkerit, joiden kautta se voitaisiin tunnistaa aivotason tai kehollisen tason ilmiönä. Ei, vaan skitsofrenia määritellään käyttäytymispiirteenä ja kokemuksellisena ilmiönä, jonka voi saada kaksi ihmistä omaamatta ensimmäistäkään yhteistä oiretta. Sen historiallisen rakentumisen taustalla ei ole ensimmäistäkään tieteellistä löydöstä, joka kytkisi sen mihinkään spesifiin neurobiologiseen tai somaattiseen patofysiologiseen prosessiin, joka erottaisi sen kategorisesti muista häiriöistä tai joka yhdistäisi kaikkia luokkaan kuuluvia yksillöitä.

Voit luetella litanian rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeamia, mutta mitä niille tapahtuu, kun ymmärrät tilastotieteen alkeet ja luet vaikkapa aivokuvantamistutkimuksiin erikoistuneen psykiatrian professorin ja skitsofrenian neurobiologiaan ja genetiikkaan erikoistuneen tutkijan esittämän kritiikin näitä tutkimuksia kohtaan American Journal of Psychiatry -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa Finding the Elusive Psychiatric “Lesion” With 21st-Century Neuroanatomy: A Note of Caution:

"Kirjoitamme esittääksemme varoituksen sanan tästä psykiatristen potilaiden MRI-aineistoihin perustuvien tutkimusten nousukaudesta, sillä mielestämme todisteet siitä, että nämä ’löydökset’ kuvastaisivat patogeneesiin liittyviä aivomuutoksia, ovat parhaimmillaankin epävarmoja – ja voivat pahimmillaan olla artefakteja tai epifenomenaalisia ilmiöitä, joiden arvo on kyseenalainen. Lisäksi, kun tutkimuksesta toiseen toistetaan kritiikittömästi mahdollisesti erilaisten harhojen tuotetta olevia löydöksiä, on vakava riski, että harhaannuttamme kollegoitamme ja potilaitamme psykiatrisiin sairauksiin liitetyistä biologisista poikkeavuuksista."**"

He jatkavat:

"Kun arvioidaan väitteitä vertailun kohteena olevien ryhmien anatomisista eroista MRI-mittausten perusteella, on tärkeää muistaa, mitä MRI itse asiassa on. MRI ei ole aivojen rakenteen suora mittaus. MRI on fysikaalis-kemiallinen mittaus, joka perustuu energisoituneiden vetyatomien lähettämiin radioaaltosignaaleihin. Näihin signaaleihin vaikuttavat ympäröivän kudoksen magneettiset ominaisuudet ja mikroyhteisö. ----

MRI-signaalien vaihtelua ja anatomisten mittausten muutoksia on raportoitu lukuisista ei-rakenteellisista tekijöistä, kuten: yleiset psyykenlääkkeet (8–10), kehon painon muutokset (11–13), veren lipidit, alkoholi, nikotiini, kannabis, liikunta, nesteytys, kipu, kortisolitasot (14–18) --Valitettavasti psykiatrisia potilaita koskevissa tutkimuksissa – tai jopa tutkimuksissa, joissa tarkastellaan ikäryhmiä tai muita väestöllisiä tekijöitä – nämä erilaiset sekoittavat tekijät vaihtelevat tyypillisesti hyvin systemaattisesti ryhmien välillä ja vääristävät tuloksia niiden vaikutusten kautta. ---Erityisen huolestuttava sekoittava tekijä, joka myös todennäköisesti vaihtelee systemaattisesti vastakkaisten ryhmien välillä, on pään liike kuvausten aikana. Äskettäinen raportti osoitti, että jopa hienovarainen liike – ja silloinkin kun selkeät liike-artefaktit on poistettu ja liike on kontrolloitu tavanomaisilla huipputason MRI-tutkimuksissa käytetyillä algoritmeilla – johtaa edelleen virheellisiin löydöksiin aivokuoren tilavuuden ja paksuuden vähenemisestä (21).-- Esimerkiksi hiljattain julkaistu laaja katsaus psykoosiriskissä olevien (kliininen ja geneettinen riski) sekä varhaisiän skitsofreniaa sairastavien MRI-löydöksistä listasi yli 110 rakenteellista MRI-tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 1996–2013 (22). Vaikka taulukoitu aineisto viittaa huomattavaan epäjohdonmukaisuuteen ja replikoitumisen puutteeseen eri tutkimuksissa – ja vaikka erot näyttäytyvät käytännössä kaikkialla aivoissa – sekä vaikka liike-artefakteille, osittaiselle tilavuusvaikutukselle ja lääkityksen vaikutuksille alttiit aivoalueet ovat löydöksissä yliedustettuina (kuten keskiviivan ja lateraaliset kortikaaliset rakenteet, insula ja mediaalinen ohimolohko), katsauksen tulkinta painotti ”kiihtynyttä frontotemporaalista aivokuoren [harmaan aineen] tilavuuden vähenemistä skitsofreniariskin koko kirjoon liittyen” (22). Vaikka kirjoittajat tunnustavat tutkimusten vaihtelun ja rajallisen toistettavuuden, he selittävät tämän ”kliinisellä heterogeenisuudella” sekä ”neurokuvantamismenetelmien moninaisuudella MRI-datan keruussa ja analyysissä” (22)."

Suomeksi sanotuna tutkijat eivät edes tiedä, mitä mittaavat, mutta tekevät pitkälle meneviä johtopäätöksiä mittaustuloksistaan. Ja vaikka tulokset ovat huomattavan epäjohdonmukaisia, niin tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä psykoosiriskissä olevista varhaisiän skitsofreniaa sairastavista ryhmänä.

Lue lisää

Olisiko tässä vaiheessa ihan hyvä miettiä, että miksi skitsofrenia ei muutu aivosairaudesta sosiaaliseksi konstrukioksi, vaikka kuinka intät?

Miksi skitsofrenia, ei ole perhe, mikä perustetaan sen takia, että ihmisillä olisi tarve olla skitsofreenikkoja yhdessä.

Skitsofrenia ei ole uskonto, missä kirkonkellot kutsuu kistofreenikot yhteen ylistämään heidän sairauttaan.

Skitsofrenia ei ole raha. Ihmiset ei mene töihin tai lottoa saadakseen itselleen lisää skitsofreniaa.

Skitsofrenia ei myöskään kartu samalla tavalla kuin ikä mihin liittyy odotuksia ja normeja.

Eikä meillä ole edes skitsofrenia kutsuntoja, joissa päätettäisiin, että kuka palvelee kaksisuuntaisten ja masentuneiden joukko osastossa.

Skitsofrenia ei ole lähtökohtaisesti sosiaalinen konstruktio, vaikka sinä et sitä pysty samalla tavalla hyväksymään kuin loppumaailma. Eikä se sellaiseksi muutu pelkästään sinun ajatusvääristymän avulla.

Oletko koskaan miettinyt, että montako salaliitto teoriaa joudut kehittämään, että saat aivosairauden muuttumaan sosiaaliseksi konstruktioksi? Montako sinua fiksumpaa tutkijaa ei muka tiedä asioita, tai montako ihmistä jotka ymmärtää premissin joudut haukkumaan idiootiksi, vain sen takia, ettet voi hyväksyä sitä tosiaasiaa, että ensin on skitsofrenia ja vasta sitten tulee hoidot, ja / tai sosiaaliset konstruktiot sen ympärille.

Anonyymi kirjoitti:

Menee vähän aiheen ohi, mutta kun tätäkin foorumia on aikansa seurannut, niin tulee mieleen, että skitsofreenikko ei ymmärrä, että tavan ihmiset eivät traumatisoidu tavallisesta elämästä.

Eikä he kykene erottamaan oikeaa traumaa, tai sen hoitoa, skitsofreenikon itse itselleen rakentamasta traumasta ja sen hoidosta.

Lue lisää

Jos kaikki olisivat tavan ihmisiä ja eläisivät tavallista elämää, niin mt-ongelmia ei varmaan olisi olemassakaan.
Ehkä se liittyy myös jotenkin ihmisen herkkyyteen, että pienemmätkin asiat alkaa tuntumaan liian suurilta. Me ihmiset olemmekin erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Lässyti lää taas.

Vaikka skitsofrenian tulkinnassa onkin tiettyjä sosiaalisen konstruktion ominaispiirteitä, vaikkapa siitä, että pitääkö ihmisen olla laitos vai avohoidossa, niin biologiset tekijät trikkeröi sen sosiaalisen konstruktion.

Aivoissa olevat muutokset, sekä rakenteelliset, että toiminnalliset.
Neurokemia. Dopamiinit, glutamaatit, GABA.
Kongnitiiviset muutokset, Muisti tarkkaavaisuus,
Genetiikka, Sairaus on osittain perityvä, ja sitä esiintyy tietyissä suvuissa aivan liian paljon.

ja ennekaikkea LÄÄKEVASTE. Skitsofrenia ei lähde lässyttämällä, mutta leponeksilla lähtee.

Lue lisää

Olen tuntenut ja tiedän Leponexia käyttäviä skitsofreenikkoja, eikä heiltä ole se skitsofrenia mihinkään lähtenyt edes sillä lääkkeellä.
Kyseinen lääke pitää jotkut jatkuvassa tokkurassa, siitä on vaikeaa alkaa yrittämään mitään saadakseen itseään voimaan paremmin.
Joskus on tullut mieleen, että se lääkitys on jotain sairauden ylläpitohoitoa. Miten sen sitten haluaakin ajatella.

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko tässä vaiheessa ihan hyvä miettiä, että miksi skitsofrenia ei muutu aivosairaudesta sosiaaliseksi konstrukioksi, vaikka kuinka intät?

Miksi skitsofrenia, ei ole perhe, mikä perustetaan sen takia, että ihmisillä olisi tarve olla skitsofreenikkoja yhdessä.

Skitsofrenia ei ole uskonto, missä kirkonkellot kutsuu kistofreenikot yhteen ylistämään heidän sairauttaan.

Skitsofrenia ei ole raha. Ihmiset ei mene töihin tai lottoa saadakseen itselleen lisää skitsofreniaa.

Skitsofrenia ei myöskään kartu samalla tavalla kuin ikä mihin liittyy odotuksia ja normeja.

Eikä meillä ole edes skitsofrenia kutsuntoja, joissa päätettäisiin, että kuka palvelee kaksisuuntaisten ja masentuneiden joukko osastossa.

Skitsofrenia ei ole lähtökohtaisesti sosiaalinen konstruktio, vaikka sinä et sitä pysty samalla tavalla hyväksymään kuin loppumaailma. Eikä se sellaiseksi muutu pelkästään sinun ajatusvääristymän avulla.

Oletko koskaan miettinyt, että montako salaliitto teoriaa joudut kehittämään, että saat aivosairauden muuttumaan sosiaaliseksi konstruktioksi? Montako sinua fiksumpaa tutkijaa ei muka tiedä asioita, tai montako ihmistä jotka ymmärtää premissin joudut haukkumaan idiootiksi, vain sen takia, ettet voi hyväksyä sitä tosiaasiaa, että ensin on skitsofrenia ja vasta sitten tulee hoidot, ja / tai sosiaaliset konstruktiot sen ympärille.

Lue lisää

Kehitysvammadiagnoosikaan ei ole raha. joukko-osasto, armeija eikä perhe. Mietipä sitä siellä pikkuisessa sahanpurua täynnä olevassa päässäsi. Varmaan vähän tutumpi diagnoosikategoria sinulle. Aivosairaudet määritellään biologisina ilmiöinä, skitsofrenia määritetään kokemuksina, jotka eivät sovi kulttuuriseen paradigmaan. Psykiatrista kieltä käyttäen, psykiatrit ja heidän kehitysvammaiset seuraajansa evät ole tulleet aivan täysin realiteetteihin, mitä tulee todellisuuden ja näiden neuro-etuliitteellä kulkevien fantasioiden erottamiseen toisistaan.

Tuossa siteerasin monta viestiä neurotieteen professorin arvostetussa tieteellisessä vertaisarvioidussa lehdessä esittämää kritiikkiä liittyen siihen, että tutkijat eivät oikein vielä tiedä, että onko aivokuvantamistutkimuksisssa kyse perfuusiomuutoksista vai aidoista rakenteellisista poikkeamista ja että voisiko mm. pään liike selittää huomattavan osan systemaattisista eroista ryhmien välillä. Ja sitten siteerasin toisen neurotutkijan esittämiä havaintoja siitä, että kuollutkin kala voi reagoida sosiaalisiin singaaleihin funktionaalisessa aivokuvantamistutkimuksessa, jos tutkimukset tehdään yhtä laadukkaasti, kuin suuri osa aivokuvantamistutkimuksista tehdään. Se on kyllä jo Jeesuksen ihmetekojen kaltainen löydös, joka ansaitsee huomiota. Ihmekään että suuri osa ihmisistä suhtautuu niin hurmoksellisesti näihin itsearvointilomakkeisiin joilla seulotaan neuroerityisyyttä -aivokuvantamistutkijat saavat kuolleet kalatkin tulkitsemaan sosiaalisia tilanteita, joten miksi ei tavallisen Pertti Perähikiänkin aivoista voisi näin löytyä jotain huomionarvoista erityisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Kehitysvammadiagnoosikaan ei ole raha. joukko-osasto, armeija eikä perhe. Mietipä sitä siellä pikkuisessa sahanpurua täynnä olevassa päässäsi. Varmaan vähän tutumpi diagnoosikategoria sinulle. Aivosairaudet määritellään biologisina ilmiöinä, skitsofrenia määritetään kokemuksina, jotka eivät sovi kulttuuriseen paradigmaan. Psykiatrista kieltä käyttäen, psykiatrit ja heidän kehitysvammaiset seuraajansa evät ole tulleet aivan täysin realiteetteihin, mitä tulee todellisuuden ja näiden neuro-etuliitteellä kulkevien fantasioiden erottamiseen toisistaan.

Tuossa siteerasin monta viestiä neurotieteen professorin arvostetussa tieteellisessä vertaisarvioidussa lehdessä esittämää kritiikkiä liittyen siihen, että tutkijat eivät oikein vielä tiedä, että onko aivokuvantamistutkimuksisssa kyse perfuusiomuutoksista vai aidoista rakenteellisista poikkeamista ja että voisiko mm. pään liike selittää huomattavan osan systemaattisista eroista ryhmien välillä. Ja sitten siteerasin toisen neurotutkijan esittämiä havaintoja siitä, että kuollutkin kala voi reagoida sosiaalisiin singaaleihin funktionaalisessa aivokuvantamistutkimuksessa, jos tutkimukset tehdään yhtä laadukkaasti, kuin suuri osa aivokuvantamistutkimuksista tehdään. Se on kyllä jo Jeesuksen ihmetekojen kaltainen löydös, joka ansaitsee huomiota. Ihmekään että suuri osa ihmisistä suhtautuu niin hurmoksellisesti näihin itsearvointilomakkeisiin joilla seulotaan neuroerityisyyttä -aivokuvantamistutkijat saavat kuolleet kalatkin tulkitsemaan sosiaalisia tilanteita, joten miksi ei tavallisen Pertti Perähikiänkin aivoista voisi näin löytyä jotain huomionarvoista erityisyyttä.

Lue lisää

Niin, vieläkö tulee se päivä, että sosiaalinen konstruktio voidaan todeta silmien liikkeistä.

https://bmcpsychiatry.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12888-025-07233-0

https://www.frontiersin.org/journals/psychiatry/articles/10.3389/fpsyt.2024.1395198/full

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdfdirect/10.1111/pcn.13188

https://www.mdpi.com/1424-8220/25/16/5212

Anonyymi kirjoitti:

Niin, vieläkö tulee se päivä, että sosiaalinen konstruktio voidaan todeta silmien liikkeistä.

https://bmcpsychiatry.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12888-025-07233-0

https://www.frontiersin.org/journals/psychiatry/articles/10.3389/fpsyt.2024.1395198/full

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdfdirect/10.1111/pcn.13188

https://www.mdpi.com/1424-8220/25/16/5212

Lue lisää

Yksi huumoripläjäys entisten lisäksi. Tule sitten kertomaan, kun skitsofrenia oikeasti diagnosoidaan silmänliikkeistä, eikä kyse ole vain alustavista pienen otoksen, suuren harhan riskin omaavista, erittäin epäluotettavista tutkimuksista. Noita ei ole mitenkään ulkoisesti validoitua ja tulokset ovat taas kerran aggregaatiotasolla, eikä niillä tee mitään yksilötasolla, jolla diagnoosti annetaan.

Tuossa tutkimuskatsauksessa ei edes todeta, että silmänliikkeistä voisi tunnistaa skitsofreniaa spesifisti, vaan niitä voitaisiin mahdollisesti käyttää diagnostiikan apuna. Silmänliikeillä voidaan tutkia kognitiivisen kontrollin ja visuaalisen skannauksen erityispiirteitä, ei sosiaalista konsturktiota nimeltä skitsofrenia.

Erilaisia poikkeamia silmänliikkeissä näkyy monilla mt-potilailla ihan siksi, koska he ovat ahdistuneita ja levottomia, impulsiivisia, pelokkaita jne. Silmänliikkeet voivat kertoa ihmisen sisäisestä maailmasta, miten mieli on organisoitunut, miten ja minne tarkkaavuus suuntautuu jne.. Ei se kerro mistään spesifistä sairaudesta. Itse epäilen, että myös neuroleptit voivat vaikuttaa silmänliikkemalleihin, koska ne heikentävät juuri kuvatun kaltaisesti kognitiivista organisointia ja hidastavat prosessointikapasiteettia. Kontrolloitiinko lääkitys vaikutus noissa tutkiuksissa? Ai niin, eihän sitä kontrolloitu, tietenkään. Kaikki kun ovat enemmän tai vähemmän lääkityksellä, niin miten sitä voisi kontrolloida.

Taaskaan ei tiedetä, että onko ongelma sairaus vai sairauden hoito, kuten aivokuvantamistutkimuksissa. Yhdessä aivokuvantamistutkimuksessahan havaittiin, että neuroleptit aiheuttivat aivokudoksen menetystä samalla tasolla kuin Alzheimerin tauti alkuvaiheessaan, ja tutkijat pitivät tätä hyvänä asiana, koska "oireet" vähenivät psykoottista masennusta sairastavilla. Skitsofreenikoilla taas se on tulkittu "eteneväksi neurodegeneraatioksi", joka johtuu sairaudesta. Tosin tutkijat eivät oikein tiedä, ilmentääkö heidän MRI tutkimuksensa aitoa aivojen rakenteellisia muutoksia vai vaikuttaako lääkitys muuta kautta mittaukseen. Kun tutkijoiden tietotaso ja ymmärrys on tuolla tasolla, niin en menisi odottamaan ihan kamalan suuria mullistuksia lähiaikoina skitsofrenian diagnostiikkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi huumoripläjäys entisten lisäksi. Tule sitten kertomaan, kun skitsofrenia oikeasti diagnosoidaan silmänliikkeistä, eikä kyse ole vain alustavista pienen otoksen, suuren harhan riskin omaavista, erittäin epäluotettavista tutkimuksista. Noita ei ole mitenkään ulkoisesti validoitua ja tulokset ovat taas kerran aggregaatiotasolla, eikä niillä tee mitään yksilötasolla, jolla diagnoosti annetaan.

Tuossa tutkimuskatsauksessa ei edes todeta, että silmänliikkeistä voisi tunnistaa skitsofreniaa spesifisti, vaan niitä voitaisiin mahdollisesti käyttää diagnostiikan apuna. Silmänliikeillä voidaan tutkia kognitiivisen kontrollin ja visuaalisen skannauksen erityispiirteitä, ei sosiaalista konsturktiota nimeltä skitsofrenia.

Erilaisia poikkeamia silmänliikkeissä näkyy monilla mt-potilailla ihan siksi, koska he ovat ahdistuneita ja levottomia, impulsiivisia, pelokkaita jne. Silmänliikkeet voivat kertoa ihmisen sisäisestä maailmasta, miten mieli on organisoitunut, miten ja minne tarkkaavuus suuntautuu jne.. Ei se kerro mistään spesifistä sairaudesta. Itse epäilen, että myös neuroleptit voivat vaikuttaa silmänliikkemalleihin, koska ne heikentävät juuri kuvatun kaltaisesti kognitiivista organisointia ja hidastavat prosessointikapasiteettia. Kontrolloitiinko lääkitys vaikutus noissa tutkiuksissa? Ai niin, eihän sitä kontrolloitu, tietenkään. Kaikki kun ovat enemmän tai vähemmän lääkityksellä, niin miten sitä voisi kontrolloida.

Taaskaan ei tiedetä, että onko ongelma sairaus vai sairauden hoito, kuten aivokuvantamistutkimuksissa. Yhdessä aivokuvantamistutkimuksessahan havaittiin, että neuroleptit aiheuttivat aivokudoksen menetystä samalla tasolla kuin Alzheimerin tauti alkuvaiheessaan, ja tutkijat pitivät tätä hyvänä asiana, koska "oireet" vähenivät psykoottista masennusta sairastavilla. Skitsofreenikoilla taas se on tulkittu "eteneväksi neurodegeneraatioksi", joka johtuu sairaudesta. Tosin tutkijat eivät oikein tiedä, ilmentääkö heidän MRI tutkimuksensa aitoa aivojen rakenteellisia muutoksia vai vaikuttaako lääkitys muuta kautta mittaukseen. Kun tutkijoiden tietotaso ja ymmärrys on tuolla tasolla, niin en menisi odottamaan ihan kamalan suuria mullistuksia lähiaikoina skitsofrenian diagnostiikkaan.

Lue lisää

Neuroleptien vaikutus aivoihin onkin erittäin selkeä ja hyvä mekanismi, joka selittää suurelta osalta nuo ryhmätason erot silmänliikkeissä verrattuna tervesiin verrokkkeihin. Antipsykootit nimittäin salpaavat dopamiinia, mikä heikentää basal ganglia -järjestelmän toimintaa, mikä vaikuttaa suoraan nopeisiin refleksiivisiin silmänliikkeisiin.

Raskas lääkitys myös aiheuttaa psykomotorista hidastumista, joka vähentää itsessään silmänliikkeitä, lisää fikasaatioaikaa, heikentää fronto-striataalistaa inhibitiokontrollia, jolloin reagointi visuaalisiin vihjeisiin heikkenee. Lääkkeiden aiheuttamat oireet, kuten jäykkyys, parkinsonimsi ja akattisia vaikuttavat suoraan silmänliikkeitä säätelevään motoriseen järjestelmään ja alentunut valppaus vähentää skannausta ja hidastavat reaktioaikaa. Mahtaako suurin osa tosta aggregaatiotason diagnostisesta sensitiivisyydesta ja spesifisiyydestä johtuakin lääkityksen vaikutuksesta? Esimerkiksi tutkimuksessa Effects of Second-Generation Antipsychotic Medication on Smooth Pursuit Performance in Antipsychotic-Naive Schizophrenia, jossa havaittiin lääkityksen pahentavan aikaisempia "poikkeamia":

"Ennen hoitoa vähemmän ennustettavien ramp-kohteiden seuraamiseen liittyvä pursuit gain oli taipuvainen olemaan alentunut, katseenseurannan aloitusviive (latenssi) oli nopeutunut ja korjaavien catch-up-sakkadien määrä lisääntynyt ennakoivassa seurannassa. Antipsykoottihoidon aloituksen jälkeen pursuit gain heikkeni ramp-kohteiden kohdalla entisestään, mikä viittaa lääkityksen aikaansaamiin sensorimotorisen prosessoinnin häiriöihin."

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptien vaikutus aivoihin onkin erittäin selkeä ja hyvä mekanismi, joka selittää suurelta osalta nuo ryhmätason erot silmänliikkeissä verrattuna tervesiin verrokkkeihin. Antipsykootit nimittäin salpaavat dopamiinia, mikä heikentää basal ganglia -järjestelmän toimintaa, mikä vaikuttaa suoraan nopeisiin refleksiivisiin silmänliikkeisiin.

Raskas lääkitys myös aiheuttaa psykomotorista hidastumista, joka vähentää itsessään silmänliikkeitä, lisää fikasaatioaikaa, heikentää fronto-striataalistaa inhibitiokontrollia, jolloin reagointi visuaalisiin vihjeisiin heikkenee. Lääkkeiden aiheuttamat oireet, kuten jäykkyys, parkinsonimsi ja akattisia vaikuttavat suoraan silmänliikkeitä säätelevään motoriseen järjestelmään ja alentunut valppaus vähentää skannausta ja hidastavat reaktioaikaa. Mahtaako suurin osa tosta aggregaatiotason diagnostisesta sensitiivisyydesta ja spesifisiyydestä johtuakin lääkityksen vaikutuksesta? Esimerkiksi tutkimuksessa Effects of Second-Generation Antipsychotic Medication on Smooth Pursuit Performance in Antipsychotic-Naive Schizophrenia, jossa havaittiin lääkityksen pahentavan aikaisempia "poikkeamia":

"Ennen hoitoa vähemmän ennustettavien ramp-kohteiden seuraamiseen liittyvä pursuit gain oli taipuvainen olemaan alentunut, katseenseurannan aloitusviive (latenssi) oli nopeutunut ja korjaavien catch-up-sakkadien määrä lisääntynyt ennakoivassa seurannassa. Antipsykoottihoidon aloituksen jälkeen pursuit gain heikkeni ramp-kohteiden kohdalla entisestään, mikä viittaa lääkityksen aikaansaamiin sensorimotorisen prosessoinnin häiriöihin."

Lue lisää

Ja tähän lisätäkseni, että silmänliikemallit joissa verrataan skitsofreenikoiden silmänliikkeitä terveisiin koehenkilöihin, ei oikeasti anna minkäänlaista välinettä erottaa skitsofreniaa esimerkiksi PTSD:stä. Esimerkiksi skitsofreniassa ja PTSD:ssä on molemmissa seuraamisliikehäiriöitä, lyhyitä katkonaisia fiksaatioaikoja, lisääntyneitä häiriötä hyper- tai hypometrisia sakkadeja eli nopeita silmänliikkeitä, häiriöitä niiden inhiboinnissa jne. Erotusdiagnostiikassa niillä ei tee yhtään mitään, koska poikkeamat ovat keskimääräisiä eli ryhmätasolla ja niillä on paljon päällekkäisyyksiä muiden mt-häiriöiden kanssa. Skitsofreenikot eivät muodosta mitään selkeästi erottuvaa profiilia, joka erottelisi jokaisen skitsofreenikon muihin diagnoosiluokkiin sijoitetuista potilaista.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi huumoripläjäys entisten lisäksi. Tule sitten kertomaan, kun skitsofrenia oikeasti diagnosoidaan silmänliikkeistä, eikä kyse ole vain alustavista pienen otoksen, suuren harhan riskin omaavista, erittäin epäluotettavista tutkimuksista. Noita ei ole mitenkään ulkoisesti validoitua ja tulokset ovat taas kerran aggregaatiotasolla, eikä niillä tee mitään yksilötasolla, jolla diagnoosti annetaan.

Tuossa tutkimuskatsauksessa ei edes todeta, että silmänliikkeistä voisi tunnistaa skitsofreniaa spesifisti, vaan niitä voitaisiin mahdollisesti käyttää diagnostiikan apuna. Silmänliikeillä voidaan tutkia kognitiivisen kontrollin ja visuaalisen skannauksen erityispiirteitä, ei sosiaalista konsturktiota nimeltä skitsofrenia.

Erilaisia poikkeamia silmänliikkeissä näkyy monilla mt-potilailla ihan siksi, koska he ovat ahdistuneita ja levottomia, impulsiivisia, pelokkaita jne. Silmänliikkeet voivat kertoa ihmisen sisäisestä maailmasta, miten mieli on organisoitunut, miten ja minne tarkkaavuus suuntautuu jne.. Ei se kerro mistään spesifistä sairaudesta. Itse epäilen, että myös neuroleptit voivat vaikuttaa silmänliikkemalleihin, koska ne heikentävät juuri kuvatun kaltaisesti kognitiivista organisointia ja hidastavat prosessointikapasiteettia. Kontrolloitiinko lääkitys vaikutus noissa tutkiuksissa? Ai niin, eihän sitä kontrolloitu, tietenkään. Kaikki kun ovat enemmän tai vähemmän lääkityksellä, niin miten sitä voisi kontrolloida.

Taaskaan ei tiedetä, että onko ongelma sairaus vai sairauden hoito, kuten aivokuvantamistutkimuksissa. Yhdessä aivokuvantamistutkimuksessahan havaittiin, että neuroleptit aiheuttivat aivokudoksen menetystä samalla tasolla kuin Alzheimerin tauti alkuvaiheessaan, ja tutkijat pitivät tätä hyvänä asiana, koska "oireet" vähenivät psykoottista masennusta sairastavilla. Skitsofreenikoilla taas se on tulkittu "eteneväksi neurodegeneraatioksi", joka johtuu sairaudesta. Tosin tutkijat eivät oikein tiedä, ilmentääkö heidän MRI tutkimuksensa aitoa aivojen rakenteellisia muutoksia vai vaikuttaako lääkitys muuta kautta mittaukseen. Kun tutkijoiden tietotaso ja ymmärrys on tuolla tasolla, niin en menisi odottamaan ihan kamalan suuria mullistuksia lähiaikoina skitsofrenian diagnostiikkaan.

Lue lisää

En todellakaan tule kertomaan.

Se on juuri se meidän välinen ero, että minun ei tarvitse keksiä salaliitto teorioita tai yrittää vähätellä yhtäkään tutkimusta. koska minulla ei ole mitään käänteistä todistustaakkaa.

Lääketiede kehittyy sellaiseksi kuin se kehittyy ajan olossa, ja toimivat hoidot tulevat sieltä käytäntöön ilman minun ilmoittamistani.

Asia mitä sairaudentunnoton ihminen ei voi hyväksyä, on se, että minulle ja suurimmalle osalle ns. taviksia on se ja sama minkälaiseksi se hoito kehittyy. Se voi olla vaikka se avoimen narsismin malli, missä ihminen parantuu, kun saa aikansa haukkua muita idiooteiksi. Mutta kun sairaudentunnoton ei voi parantua, kun ei mielestään ole sairas.

Määrä on myös oma laatunsa. Vaikka silmänliikkeillä tai aivokuvantamisella ei tällä hetkellä pystytäkkään yksilöimään sairastuneita, niin jo pelkästään se, että niitä tutkitaan paljon kertoo siitä, että se on huomattavasti potentiaalisempi kehitys suunta, kuin skitsofrenian sosiaalinen konstruktio.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tähän lisätäkseni, että silmänliikemallit joissa verrataan skitsofreenikoiden silmänliikkeitä terveisiin koehenkilöihin, ei oikeasti anna minkäänlaista välinettä erottaa skitsofreniaa esimerkiksi PTSD:stä. Esimerkiksi skitsofreniassa ja PTSD:ssä on molemmissa seuraamisliikehäiriöitä, lyhyitä katkonaisia fiksaatioaikoja, lisääntyneitä häiriötä hyper- tai hypometrisia sakkadeja eli nopeita silmänliikkeitä, häiriöitä niiden inhiboinnissa jne. Erotusdiagnostiikassa niillä ei tee yhtään mitään, koska poikkeamat ovat keskimääräisiä eli ryhmätasolla ja niillä on paljon päällekkäisyyksiä muiden mt-häiriöiden kanssa. Skitsofreenikot eivät muodosta mitään selkeästi erottuvaa profiilia, joka erottelisi jokaisen skitsofreenikon muihin diagnoosiluokkiin sijoitetuista potilaista.

Lue lisää

Käsittääkseni suoraa vetausta on tehty hyvin vähän, mutta käsittääkseni silmänliikkeissä tämä ero on hyvin potentiaalinen.

PTSD poikkeamat liittyvät paljon emotionaaliseen välttelemiseen ja hypervalppauteen (kuvat jotka triggeröi traumaattisen tilanteen jne.), kun taas skitsofreenikot jäsentävät visuaalista informaatiota heikommin.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi huumoripläjäys entisten lisäksi. Tule sitten kertomaan, kun skitsofrenia oikeasti diagnosoidaan silmänliikkeistä, eikä kyse ole vain alustavista pienen otoksen, suuren harhan riskin omaavista, erittäin epäluotettavista tutkimuksista. Noita ei ole mitenkään ulkoisesti validoitua ja tulokset ovat taas kerran aggregaatiotasolla, eikä niillä tee mitään yksilötasolla, jolla diagnoosti annetaan.

Tuossa tutkimuskatsauksessa ei edes todeta, että silmänliikkeistä voisi tunnistaa skitsofreniaa spesifisti, vaan niitä voitaisiin mahdollisesti käyttää diagnostiikan apuna. Silmänliikeillä voidaan tutkia kognitiivisen kontrollin ja visuaalisen skannauksen erityispiirteitä, ei sosiaalista konsturktiota nimeltä skitsofrenia.

Erilaisia poikkeamia silmänliikkeissä näkyy monilla mt-potilailla ihan siksi, koska he ovat ahdistuneita ja levottomia, impulsiivisia, pelokkaita jne. Silmänliikkeet voivat kertoa ihmisen sisäisestä maailmasta, miten mieli on organisoitunut, miten ja minne tarkkaavuus suuntautuu jne.. Ei se kerro mistään spesifistä sairaudesta. Itse epäilen, että myös neuroleptit voivat vaikuttaa silmänliikkemalleihin, koska ne heikentävät juuri kuvatun kaltaisesti kognitiivista organisointia ja hidastavat prosessointikapasiteettia. Kontrolloitiinko lääkitys vaikutus noissa tutkiuksissa? Ai niin, eihän sitä kontrolloitu, tietenkään. Kaikki kun ovat enemmän tai vähemmän lääkityksellä, niin miten sitä voisi kontrolloida.

Taaskaan ei tiedetä, että onko ongelma sairaus vai sairauden hoito, kuten aivokuvantamistutkimuksissa. Yhdessä aivokuvantamistutkimuksessahan havaittiin, että neuroleptit aiheuttivat aivokudoksen menetystä samalla tasolla kuin Alzheimerin tauti alkuvaiheessaan, ja tutkijat pitivät tätä hyvänä asiana, koska "oireet" vähenivät psykoottista masennusta sairastavilla. Skitsofreenikoilla taas se on tulkittu "eteneväksi neurodegeneraatioksi", joka johtuu sairaudesta. Tosin tutkijat eivät oikein tiedä, ilmentääkö heidän MRI tutkimuksensa aitoa aivojen rakenteellisia muutoksia vai vaikuttaako lääkitys muuta kautta mittaukseen. Kun tutkijoiden tietotaso ja ymmärrys on tuolla tasolla, niin en menisi odottamaan ihan kamalan suuria mullistuksia lähiaikoina skitsofrenian diagnostiikkaan.

Lue lisää

Vuosia sitten yksi neuroleptilääke aiheutti minulle ns. silmien vetoa, eli silmäni katsoivat kohti kattoa tai taivasta.
Eihän se kovin kivaa ollut liikkua kaupungilla silmät taivasta tuijottaen. Eikä se haitta poistunut ennen kuin se lääkitys lopetettiin. Käytin sitä useamman kuukauden ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tähän lisätäkseni, että silmänliikemallit joissa verrataan skitsofreenikoiden silmänliikkeitä terveisiin koehenkilöihin, ei oikeasti anna minkäänlaista välinettä erottaa skitsofreniaa esimerkiksi PTSD:stä. Esimerkiksi skitsofreniassa ja PTSD:ssä on molemmissa seuraamisliikehäiriöitä, lyhyitä katkonaisia fiksaatioaikoja, lisääntyneitä häiriötä hyper- tai hypometrisia sakkadeja eli nopeita silmänliikkeitä, häiriöitä niiden inhiboinnissa jne. Erotusdiagnostiikassa niillä ei tee yhtään mitään, koska poikkeamat ovat keskimääräisiä eli ryhmätasolla ja niillä on paljon päällekkäisyyksiä muiden mt-häiriöiden kanssa. Skitsofreenikot eivät muodosta mitään selkeästi erottuvaa profiilia, joka erottelisi jokaisen skitsofreenikon muihin diagnoosiluokkiin sijoitetuista potilaista.

Lue lisää

Tunnut olevan täynnä tietoa, niin haluan kysyä, onko sinulla tietoa, kuinka neuroleptit vaikuttavat hermoston toimintaan yleisemmin ?
Itse luin asiasta aikoinaan, koska minulle tuli ajan myötä monihermosairaus. Diagnoosissa mainittiin myös sana aksonaalinen. Aloin tutustua asiaan, ja löysin jostain, että neuroleptit voivat vahingoittaa aivoissa olevia aksoneita. Aksonit liittyvät jotenkin hermonviejähaarakkeisiin. En niin tarkkaan tiedä, kun en ole lääketiedettä opiskellut.
Tiedonjanoni on kyllä muuten kova.

Tuli mieleen sekin, kun aikanaan aloitin Zyprexan käytön, niin saman tien alkoi aika pahat lihaskrampit, ensin veti varpaissa, aika pian alkoi krampata jalat, pakarat myöhemmin.
Käytin lääkettä yli kymmenen vuoden ajan, ja kramppeja oli lähes joka vuorokausi, öisin ja päivisin myös.
Kun lopetin lääkityksen, krampit loppuivat lähes täysin.
On tullut mietittyä, kun eikös hermosto ja lihakset toimi yhteistyössä ? Niin voisiko sillä lääkkeellä olla ollut joku yhteys tuohon monihermosairauteen ?

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni suoraa vetausta on tehty hyvin vähän, mutta käsittääkseni silmänliikkeissä tämä ero on hyvin potentiaalinen.

PTSD poikkeamat liittyvät paljon emotionaaliseen välttelemiseen ja hypervalppauteen (kuvat jotka triggeröi traumaattisen tilanteen jne.), kun taas skitsofreenikot jäsentävät visuaalista informaatiota heikommin.

Lue lisää

Jotkin keskimääräinen erot neurolepteillä etuotsalohkovaurion hankkineiden ja PTSD-diagnosoitujen kanssa ei tarkoita, etteivätkö runsaat samankaltaisuudet silmänliikkeissä aiheuttaisi suuria ongelmia, kun pitää erottaa yksilöt toisistaan. Ei oikeasti lääkärit tarvitse mitään silmänliikemalleja erottaakseen ns. terveet yksilöt sairaista. Jos käyttää päätään samalla tavalla kuin mt-ongelmaiset käyttävät vuosikaudet tai vuosikymmenet, niin totta kai mieli (ja aivot) organisoituu eri tavalla kuin ns. normaaleilla. Skitsofrenia diagnosoidaan niiden potilaiden joukosta, jotka ryhmänä muistuttavat paljon enemmän skitsofreenikoita kuin terveet.

Spesifisiyyttä ja sensitiiivsyyttä pitäisi tutkia silloin kliinisessä populaatiossa, jossa ei ns. "terveitä" potilaita. Kun tuossakin tutkimuksessa spesifisyys ja sensitiivsyys oli monelta osin melko kehno suhteessa terveisiin potilaisiin, niin mitä luulet, mitä se on kliinisessä populaatiossa? Ja raskas lääkitys todella sotkee tuloksia. On valtava metodologinen ja tulkinnallinen haaste, jos sensitiiivsyyttä ja spesifisiyyttä tutkitaan potilailla, joilla on ollut tiettyjä kognitiivisia poikkeamia aiheuttava raskas lääkitys vuosikausia. Sitä ei voi mitenkään sivuuttaa tutkimuksessa ja jos se sivuutetaan kuten psykiatriassa tupataan aina tehdä, niin tämä kertoo vaan edelleen häiritsevästä, massiivisesta realiteetitestauksen puutteesta koko tieteenalalla. Tästä johtuu myös valtava massiivinen ero lupausten ja odotusten sekä todellisuuden välillä. Sen kyvyttömyys löytää biologinen pohja tutkimilleen häiriöille suunnattomista tutkimuspanostuksista huolimatta on suurin löydös, jota aivokuvantamistutkijat ovat tehneet. Tai näin ainakin toteaa johtava neurotuktija Raymond J. Dolan kumppaneineen artikkelissaan Functional neuroimaging in psychiatry and the case for failing better:

”Toiminnalliseen neurokuvantamiseen psykiatrian tutkimusmenetelmänä tehdyt investoinnit ovat mittakaavaltaan paljon suurempia kuin mihin muihin viimeaikaisiin innovaatioihin on panostettu. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana on julkaistu yli 16 000 artikkelia (noin kolmasosa viimeisen viiden vuoden aikana, PubMedin mukaan). Silti on pysäyttävää todeta, että toiminnallisella neurokuvantamisella – erityisesti menetelmillä kuten toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) ja magneto-/elektroenkefalografia (MEG/EEG) – ei ole minkäänlaista roolia kliinisessä psykiatrisessa päätöksenteossa, eikä se ole määrittänyt neurobiologista perustaa yhdellekään psykiatriselle häiriölle tai oireulottuvuudelle. Näin ollen on vaikea kiistää väitettä, että psykiatrian perustavin ominaisuus on sen tietämättömyys: se ei kykene selkeästi määrittelemään tutkimuskohdettaan, ja sen yritykset paljastaa häiriöidensä etiologia ovat muodostaneet epäonnistumisten pitkän sarjan (Scull, 2021).”

Anonyymi kirjoitti:

Jotkin keskimääräinen erot neurolepteillä etuotsalohkovaurion hankkineiden ja PTSD-diagnosoitujen kanssa ei tarkoita, etteivätkö runsaat samankaltaisuudet silmänliikkeissä aiheuttaisi suuria ongelmia, kun pitää erottaa yksilöt toisistaan. Ei oikeasti lääkärit tarvitse mitään silmänliikemalleja erottaakseen ns. terveet yksilöt sairaista. Jos käyttää päätään samalla tavalla kuin mt-ongelmaiset käyttävät vuosikaudet tai vuosikymmenet, niin totta kai mieli (ja aivot) organisoituu eri tavalla kuin ns. normaaleilla. Skitsofrenia diagnosoidaan niiden potilaiden joukosta, jotka ryhmänä muistuttavat paljon enemmän skitsofreenikoita kuin terveet.

Spesifisiyyttä ja sensitiiivsyyttä pitäisi tutkia silloin kliinisessä populaatiossa, jossa ei ns. "terveitä" potilaita. Kun tuossakin tutkimuksessa spesifisyys ja sensitiivsyys oli monelta osin melko kehno suhteessa terveisiin potilaisiin, niin mitä luulet, mitä se on kliinisessä populaatiossa? Ja raskas lääkitys todella sotkee tuloksia. On valtava metodologinen ja tulkinnallinen haaste, jos sensitiiivsyyttä ja spesifisiyyttä tutkitaan potilailla, joilla on ollut tiettyjä kognitiivisia poikkeamia aiheuttava raskas lääkitys vuosikausia. Sitä ei voi mitenkään sivuuttaa tutkimuksessa ja jos se sivuutetaan kuten psykiatriassa tupataan aina tehdä, niin tämä kertoo vaan edelleen häiritsevästä, massiivisesta realiteetitestauksen puutteesta koko tieteenalalla. Tästä johtuu myös valtava massiivinen ero lupausten ja odotusten sekä todellisuuden välillä. Sen kyvyttömyys löytää biologinen pohja tutkimilleen häiriöille suunnattomista tutkimuspanostuksista huolimatta on suurin löydös, jota aivokuvantamistutkijat ovat tehneet. Tai näin ainakin toteaa johtava neurotuktija Raymond J. Dolan kumppaneineen artikkelissaan Functional neuroimaging in psychiatry and the case for failing better:

”Toiminnalliseen neurokuvantamiseen psykiatrian tutkimusmenetelmänä tehdyt investoinnit ovat mittakaavaltaan paljon suurempia kuin mihin muihin viimeaikaisiin innovaatioihin on panostettu. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana on julkaistu yli 16 000 artikkelia (noin kolmasosa viimeisen viiden vuoden aikana, PubMedin mukaan). Silti on pysäyttävää todeta, että toiminnallisella neurokuvantamisella – erityisesti menetelmillä kuten toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) ja magneto-/elektroenkefalografia (MEG/EEG) – ei ole minkäänlaista roolia kliinisessä psykiatrisessa päätöksenteossa, eikä se ole määrittänyt neurobiologista perustaa yhdellekään psykiatriselle häiriölle tai oireulottuvuudelle. Näin ollen on vaikea kiistää väitettä, että psykiatrian perustavin ominaisuus on sen tietämättömyys: se ei kykene selkeästi määrittelemään tutkimuskohdettaan, ja sen yritykset paljastaa häiriöidensä etiologia ovat muodostaneet epäonnistumisten pitkän sarjan (Scull, 2021).”

Lue lisää

Tunnistaminen vaan menee vaikeaksi jos potilaat on nuoria. Nuorin joka saanut skitsofrenia diagnoosin jonka tiedän on 12v (Suomessa). Kuinkahan tarkka diagnoosi ton ikäselle tulee? Ja kun Suomesa ei myöhemmin diagnooseja kovin omatoimisesti tarkisteta vaikka hoitosuunnitelmassa niin lukisi..

Anonyymi kirjoitti:

En todellakaan tule kertomaan.

Se on juuri se meidän välinen ero, että minun ei tarvitse keksiä salaliitto teorioita tai yrittää vähätellä yhtäkään tutkimusta. koska minulla ei ole mitään käänteistä todistustaakkaa.

Lääketiede kehittyy sellaiseksi kuin se kehittyy ajan olossa, ja toimivat hoidot tulevat sieltä käytäntöön ilman minun ilmoittamistani.

Asia mitä sairaudentunnoton ihminen ei voi hyväksyä, on se, että minulle ja suurimmalle osalle ns. taviksia on se ja sama minkälaiseksi se hoito kehittyy. Se voi olla vaikka se avoimen narsismin malli, missä ihminen parantuu, kun saa aikansa haukkua muita idiooteiksi. Mutta kun sairaudentunnoton ei voi parantua, kun ei mielestään ole sairas.

Määrä on myös oma laatunsa. Vaikka silmänliikkeillä tai aivokuvantamisella ei tällä hetkellä pystytäkkään yksilöimään sairastuneita, niin jo pelkästään se, että niitä tutkitaan paljon kertoo siitä, että se on huomattavasti potentiaalisempi kehitys suunta, kuin skitsofrenian sosiaalinen konstruktio.

Lue lisää

Salaliittoteoria on yhdyssana. Ja se, että kiinnittää huomiota siihen, miten tutkimus on tehty ja mitkä sekoittavat tekijät on kontrolloitu, ei tarkoita uskoa salaliittoon. Se on perusasia tieteellisen näytön arvioinnissa. Siis aivan alkeellinen, perustavanlaatuinen asia, joka vaikuttaa todella rajusti siihen, millaisia tulkintoja voidaan kokonaisnäytöstä tehdä.. Jos et ymmärrä, miten tutkimukset tehdään, mitä tutkitaan, mitkä eri tekijät voivat sekoittaa tuloksia, niin et voi tehdä mitään päätelmiä tutkimuksista ja niiden laadusta.

Olen siteerannut kommenttikaupalla arvostetuissa tiedelehdissä esitettyä kritiikkiä neurologian, neurotieteen ja psykiatrian asiantuntijoilta näitä käytettyjä menetelmiä kohtaan ja sitä kohtaan, miten tutkijat tulkitsevat valtavia metodologisia haasteita omaavien tutkimustensa tuloksia.

Tutkijat haluavat tutkimuksensa hienoihin lehtiin ja on aivan inhimillistä, että coolit tulokset ja coolit johtopäätökset vetoavat ihmisiin. Kun saa artikkeleita hienoihin lehtiin ja voi tehdä vaikuttavia johtopäätöksiä tuloksistaan, joihin muut tutkijat mielellään viittaavat ja joita valtamedia siteeraa hurmoksellisen vaikuttuneena tuloksista mitään ymmärtämättä, niin se auttaa tutkijaa etenemään urallaan. Saa herkemmin rahoitusta, pääsee hienoihin positioihin jne. Tiedettä ohjaavat muutkin vaikuttimet kuin tiede ja tieteellisen näytön tuottaminen. Se ei ole salaliittoa, vaan kertoo siitä, miten tieteellisen tutkimuksen kannustin- ja rahoitusrakenteet on tehty ja millä ansioilla pääsee etenemään urallaan. Ongelma on se, että jos tällaiset rakenteet saavat tutkijat sivuuttamaan systemaattisesti ne rajoitteet, jotka pilaavat ikävästi koko hallitsevan narratiivin psykiatrisista häiriöistä aivosairauksina tai neurologisina erityispiirteinä. Jos erot terveiden verrokkien ja potilaiden välillä johtuvatkin epäcoolisti ryhmätason eroista pään mikroliikkeissä, joita ei voi kontrolloida, tai erot kognitiivisissa toiminnoissa selittyvät suurelta osin itse hoidolla, niin onhan se aika noloa tutkijoiden kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni suoraa vetausta on tehty hyvin vähän, mutta käsittääkseni silmänliikkeissä tämä ero on hyvin potentiaalinen.

PTSD poikkeamat liittyvät paljon emotionaaliseen välttelemiseen ja hypervalppauteen (kuvat jotka triggeröi traumaattisen tilanteen jne.), kun taas skitsofreenikot jäsentävät visuaalista informaatiota heikommin.

Lue lisää

Psykiatriasta saa tosiaan vaikutelman, että jatkuvasti on näytön puutteesta huolimatta oikein potentiaalisia ja vaikuttavia diagnostisisa välineitä. Yksittäisillä tutkimuksilla ei oikein tee mitään, kun tutkimuksen kohteena on tosiasiassa valtavan heterogeeninen, miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa sisältävä perusjoukko ja tutkimuspopulaatio on valikoitunutta, runsaasti lääkittyä, ja otokset ovat usein pieniä ja tulokset sattumanvaraisia.
Siksi tutkimuksia ei useinkaan voida replikoida tai tulokset ovat liian heterogeenisia. Tästäkin huolimatta psykiatriassa -huolimatta siitä ettei tuloksia voida toistaa ja ne vaihtelevat runsaasti tutkimuksesta toiseen - pidetään näyttö usein "vakuuttavana" ja tuloksia"hyvin potentiaalisina".

Aivokuvantamistutkimuksissakin neurodegeneraatiota pidettiin vuosikymmeniä skitsofreniaan liittyvänä patofysiologisena piirteenä "oikein lupaavasti", kunnes joutuivat myöntämään, että lääkitys sotki todella pahasti mittaustuloksia ja samantyyppisiä muutoksia oli löydettävissä eläinkokeissa. Eräs neurotieteilijä kuvasi hyvin sitä, miten paljon tutkijat oikeasti ymmärtävät käyttämistään tutkimusvälineistä artikkelissa Dead salmon and voodoo correlations: should we be sceptical about functional MRI?:

”Luulisin, että toiminnallisen MRI:n paradoksi on siinä, että se on erittäin tekninen menetelmä, jonka fysiikat ja matemaatikot ovat kehittäneet, mutta sitä käyttävät enimmäkseen biologit… kokemukseni mukaan sitä käytetään usein kuin mustaa laatikkoa. Ajetaan ohjelmistoa, painetaan oikeita nappeja, ja muutaman tunnin kuluttua aivoihin ilmestyy tällaisia läiskiä. Menetelmää ei aina käytetä ymmärryksellä siitä, mitä se todella on.”

Tämä havainto liittyy varmaan osittain siihen, miksi entinen Nantional Institute of Mental Illnes eli kansallisen mielenterveysinsituutin entinenjohtaja Thomas Insel totesi jo vuonna 2017:

”Vietin 13 vuotta NIMH:ssa todella painottaen mielenterveyshäiriöiden neurotiedettä ja genetiikkaa, ja kun katson sitä aikaa taaksepäin, ymmärrän, että vaikka onnistuinkin saamaan julkaistua paljon todella hienoja artikkeleita hienojen tutkijoiden toimesta varsin suurin kustannuksin — mielestäni noin 20 miljardin dollarin edestä — en usko, että onnistuimme liikuttamaan neulaa itsemurhien vähentämisessä, sairaalahoitojen vähentämisessä tai toipumisen parantamisessa kymmenille miljoonille ihmisille, joilla on mielenterveyden häiriöitä.”

Tuotetaan siis kymmenillä miljardeilla cooleja tutkimuksia coolien tutkijoiden toimesta, jotka eivät edes täysin ymmärrä käyttämiään tutkimusvälineitä eivätkä viitsi kiinnitää huomiota käyttämiensä menetelmien ja tutkimusasetelmien valtaviin metodologisiin ja tulkinnallisiin haasteisiin. Tuloksena pyöreä nolla, mitä tulee diagnostiikan ja hoidon kehittymiseen. Mikä ihme ruokkii sinunkin naivistista uskoasi siihen, että tämän oiretasolla kuvatun, sisäisesti täysin epäloogisen ja keinotekoisen diagnostisen luokituksen pohjalta tullaan tämän pohjalta löytämään biomarkkereita paitsi se, ettet ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä puhut?

Koko diagnoosihan on ihan puhdas vitsi, jos sitä oikeasti arvioi sellaisena kuin se on eli käyttäytymistieteellisenä konstruktiona. Se ei täytä yhtäkään käyttäytymistietelelisen konstuktion tieteellisen validiteetin kriteeriä. Miten kummassa voidaan olettaa, että se tuottaisi jonkun koherentin, muista häiriöistä erottuvan biologisen klusterin? Sen reliabiliteetti on niin alhainen jo oiretasolla johtuen siitä, että sen oireklusterit ovat täysin epäspesifejä ja päällekkäisiä muiden häiriöiden kanssa. Siksi valtava osa näistä diagnooseista kumoutuu tutkimusten mukaan (noin 20-30 %), eli ne ovat realistisissa olosuhteissa hyvin epästabiileja. Niiden inter-rater reliabiliteetti on 0.4, mikä on tosiasiassa etenkin lääketieteelliselle häiriölle surkea reliabiliteetti, jos oletetaan vielä taustalle jonkun koherentin latentin biologisen tekijän, joka aiheuttaa nämä kirjavat oireet.

Oireet ovat epäspesifejä ja päällekkäisiä esimerkiksi PTSD,:n kanssa. Tämä on erikoista, koska etiologia oletetaan olevan täysin erilainen ja jonka voi saada ilman minkäänlaista oletusta geneettisistä riskitekijöistä. Miten samanlainen oirekuvaus voi johtua toisessa luokassa puhtaasti ja lähinnä traumasta, kun toisessa luokassa pitää olettaa jotain neurokehityksellistä haastetta tai geneettistä poikkeamaa? Tuossa ei ole minkäänlaista logiikkaa. Psykiatria ei operoi tieteellisesti valideilla konstruktioilla, ei käyttäytymistieteellisesti eikä lääketieteellisesti. On hullunkurista, että silti ihmisiä aivopestään kuvittelemaan, että ne edustavat jotain biologisia klustereita. Pelkkä maalaisjärki sanoo, että keisarilla ei ole vaatteita. Vain ihmiset, joilla ei ole silmiä päässään, ja joiden pää on ilmeisesti samanakaisesti perse**ssä, voi uskoa noin epäloogisiin, epäuskottaviin ja tieteellisesti epävalideihin konsturktioihin

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriasta saa tosiaan vaikutelman, että jatkuvasti on näytön puutteesta huolimatta oikein potentiaalisia ja vaikuttavia diagnostisisa välineitä. Yksittäisillä tutkimuksilla ei oikein tee mitään, kun tutkimuksen kohteena on tosiasiassa valtavan heterogeeninen, miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa sisältävä perusjoukko ja tutkimuspopulaatio on valikoitunutta, runsaasti lääkittyä, ja otokset ovat usein pieniä ja tulokset sattumanvaraisia.
Siksi tutkimuksia ei useinkaan voida replikoida tai tulokset ovat liian heterogeenisia. Tästäkin huolimatta psykiatriassa -huolimatta siitä ettei tuloksia voida toistaa ja ne vaihtelevat runsaasti tutkimuksesta toiseen - pidetään näyttö usein "vakuuttavana" ja tuloksia"hyvin potentiaalisina".

Aivokuvantamistutkimuksissakin neurodegeneraatiota pidettiin vuosikymmeniä skitsofreniaan liittyvänä patofysiologisena piirteenä "oikein lupaavasti", kunnes joutuivat myöntämään, että lääkitys sotki todella pahasti mittaustuloksia ja samantyyppisiä muutoksia oli löydettävissä eläinkokeissa. Eräs neurotieteilijä kuvasi hyvin sitä, miten paljon tutkijat oikeasti ymmärtävät käyttämistään tutkimusvälineistä artikkelissa Dead salmon and voodoo correlations: should we be sceptical about functional MRI?:

”Luulisin, että toiminnallisen MRI:n paradoksi on siinä, että se on erittäin tekninen menetelmä, jonka fysiikat ja matemaatikot ovat kehittäneet, mutta sitä käyttävät enimmäkseen biologit… kokemukseni mukaan sitä käytetään usein kuin mustaa laatikkoa. Ajetaan ohjelmistoa, painetaan oikeita nappeja, ja muutaman tunnin kuluttua aivoihin ilmestyy tällaisia läiskiä. Menetelmää ei aina käytetä ymmärryksellä siitä, mitä se todella on.”

Tämä havainto liittyy varmaan osittain siihen, miksi entinen Nantional Institute of Mental Illnes eli kansallisen mielenterveysinsituutin entinenjohtaja Thomas Insel totesi jo vuonna 2017:

”Vietin 13 vuotta NIMH:ssa todella painottaen mielenterveyshäiriöiden neurotiedettä ja genetiikkaa, ja kun katson sitä aikaa taaksepäin, ymmärrän, että vaikka onnistuinkin saamaan julkaistua paljon todella hienoja artikkeleita hienojen tutkijoiden toimesta varsin suurin kustannuksin — mielestäni noin 20 miljardin dollarin edestä — en usko, että onnistuimme liikuttamaan neulaa itsemurhien vähentämisessä, sairaalahoitojen vähentämisessä tai toipumisen parantamisessa kymmenille miljoonille ihmisille, joilla on mielenterveyden häiriöitä.”

Tuotetaan siis kymmenillä miljardeilla cooleja tutkimuksia coolien tutkijoiden toimesta, jotka eivät edes täysin ymmärrä käyttämiään tutkimusvälineitä eivätkä viitsi kiinnitää huomiota käyttämiensä menetelmien ja tutkimusasetelmien valtaviin metodologisiin ja tulkinnallisiin haasteisiin. Tuloksena pyöreä nolla, mitä tulee diagnostiikan ja hoidon kehittymiseen. Mikä ihme ruokkii sinunkin naivistista uskoasi siihen, että tämän oiretasolla kuvatun, sisäisesti täysin epäloogisen ja keinotekoisen diagnostisen luokituksen pohjalta tullaan tämän pohjalta löytämään biomarkkereita paitsi se, ettet ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä puhut?

Koko diagnoosihan on ihan puhdas vitsi, jos sitä oikeasti arvioi sellaisena kuin se on eli käyttäytymistieteellisenä konstruktiona. Se ei täytä yhtäkään käyttäytymistietelelisen konstuktion tieteellisen validiteetin kriteeriä. Miten kummassa voidaan olettaa, että se tuottaisi jonkun koherentin, muista häiriöistä erottuvan biologisen klusterin? Sen reliabiliteetti on niin alhainen jo oiretasolla johtuen siitä, että sen oireklusterit ovat täysin epäspesifejä ja päällekkäisiä muiden häiriöiden kanssa. Siksi valtava osa näistä diagnooseista kumoutuu tutkimusten mukaan (noin 20-30 %), eli ne ovat realistisissa olosuhteissa hyvin epästabiileja. Niiden inter-rater reliabiliteetti on 0.4, mikä on tosiasiassa etenkin lääketieteelliselle häiriölle surkea reliabiliteetti, jos oletetaan vielä taustalle jonkun koherentin latentin biologisen tekijän, joka aiheuttaa nämä kirjavat oireet.

Oireet ovat epäspesifejä ja päällekkäisiä esimerkiksi PTSD,:n kanssa. Tämä on erikoista, koska etiologia oletetaan olevan täysin erilainen ja jonka voi saada ilman minkäänlaista oletusta geneettisistä riskitekijöistä. Miten samanlainen oirekuvaus voi johtua toisessa luokassa puhtaasti ja lähinnä traumasta, kun toisessa luokassa pitää olettaa jotain neurokehityksellistä haastetta tai geneettistä poikkeamaa? Tuossa ei ole minkäänlaista logiikkaa. Psykiatria ei operoi tieteellisesti valideilla konstruktioilla, ei käyttäytymistieteellisesti eikä lääketieteellisesti. On hullunkurista, että silti ihmisiä aivopestään kuvittelemaan, että ne edustavat jotain biologisia klustereita. Pelkkä maalaisjärki sanoo, että keisarilla ei ole vaatteita. Vain ihmiset, joilla ei ole silmiä päässään, ja joiden pää on ilmeisesti samanakaisesti perse**ssä, voi uskoa noin epäloogisiin, epäuskottaviin ja tieteellisesti epävalideihin konsturktioihin

Lue lisää

Voiko empirisessä tutkimuksessa olla savua ilman tulta?

Miksi joku psykoosisairaus ei ole pelkkä sosiaalinen konstruktio jos sen esiintyvyys maailmanlaajuisesti pyörii siinä prosentin luokassa.

Samaan aikaan seksuaalisen suuntauksen ja sukupuoli identiteetin esiintyvyys vaihtelee äärikonservatiivisten maiden ykkösporsenteista edistyneiden länsimaiden viiteentosita prosenttiin?

Mikä tässä nyt on taas se ongelma?

Sekö että tuomalla esille tämän "tyhmyyteni" estän jotenkin sinun superälykkyyden valloittamasta maailmaa?

Vai sekö että ne sukkahosupojat voivat sen sosiaalisen konstruktion sisällä itse ilmaista oman sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen, mutta psykoosisairaan ajatusvääristymä pysyy siitäkin huolimatta, että he väittävät muiden ajattelevan väärin?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt en oikein ymmärrä, että mikä se toimiva kokonaisuus sinusta sitten on? Minusta nuo siteeraamani tutkijat käsittelevät metodologisesti aivan olennaisia ilmiöitä. Siis perustavanlaatuisia, joita ei voi sivuuttaa missään tieteellisessä tutkimuksessa. Niitä kutsutaan sekoittavien tekijöiden kontrolloimiseksi. Tiedätkö, mikä on sekoittava tekijä? Se on kausaalipäättelyn näkökulmasta niin olennainen että jos sivuutat sen toistuvasti, ja teet päätelmiä pelkän tilastollisen yhteyden pohjalta, niin päädyt aivan valtavan hullunkurisiin johtopäätöksiin.

Simppelikin ihminen ymmärtää, että vaikka jäätelön syönnin ja hukkumiskuolemien välilä on johdonmukainen yhteys, niin jäätelön syönnin välttämisellä ei voi kovin tehokkaasti estää hukkumiskuolemia. Jos toinen ihmisryhmä on ylipainoista, vähän liikkuvaa, on käyttänyt neuroleptejä ja muita psyykelääkkeitä vuosikausia ja toinen ihmisryhmä normaalipainoisia, paljon liikkuvia, rutinoituneita osallistumaan aivokuvantamistutkimuksiin (miksi heidän päänsä liikkuvat skannereissa vähemmän), niin silloin et voi tehdä mitään päätelmiä esimerkiksi siitä, mistä aivojen rakenteelliset erot johtuvat. Nämä kun kaikki kun vaikuttavat mittaustuloksiin. Ja jos kokeiden tulokset eivät ole vertailukelpoisia, koska käytetyt mittarit ja algoritmit vaihtelevat ja kun tiedetään, että tämä vaikuttaa suoraan tutkimustuloksiin, niin miten voit vertailla eri tutkimuksia toisiinsa?

Ovatko nämä aivokuvantamistutkimuksiin erikoistuneiden professoreiden ja tutkijoiden esille tuomat metodologiset haasteet sinusta siis epäolennaisia, täysin irrelevantteja kokonaisuuden kannalta? Ajattele, jos liikkumattomuus ja lihavuus selittäisi suuren osan tilastollisista eroista skitsofreenikoiden ja terveiden verrokkien välillä? Vaikka voisi luulla, niin edes BMItä ei aina kontrolloida noissa tutkimuksissa, saati sitten liikuntatottumuksia tai sitä, mitä ihminen on syönyt juuri ennen tutkimusta, millä on aivan valtava vaikutus etenkin toiminnallisiin aivokuvantamistutkimuksiin, koska esim. glukoosipitoisuus vaikuttaa eri aivojen aktiviisuuteen. Samalla tavalla liikkuminen vaikuttaa rajusti aivojen verenkiertoon ja aivokemiaan, lepotilan verkostojen toimintaan, frontopariteallisen verkoston aktivaatioon ja pitkäkestoinen liikkuminen muovaa näkyvästi ihmisen aivojen rakenteita ja toimintaa. Näitä tekijöitä on hankala täysin koskaan kontrolloida (koska niitä on vaikea objektiivisesti mitata), eikä niin tehdä monissa pienen otoskoon tutkimuksissa, joita suuri osa aivokuvantamistutkimuksista on.

Lue lisää

Kokonaisuuden kannalta kannattaa varmaan jäätelönsyönnin sijaan tutkia enemmän toista yhtä yleisesti käytettyä tilastotieteiden esimerkkiä. Adraham Waldin tutkimusta toisen maailmansodan aikana alasammutuista lentokoneista.

Miksi lähtökohta on se, että maasta tai kulttuurista toiseen, meillä tulee sairaaloihin hyvin tasainen määrä ihmisiä joilla on "reikä päässä"?

Kokonaisuuden kannalta on siis tärkeämpää miettiä, että miksi aivoja tutkitaan, eikä se, että siinä tutkimuksessa on metodologisia haasteita.

Anonyymi kirjoitti:

Voiko empirisessä tutkimuksessa olla savua ilman tulta?

Miksi joku psykoosisairaus ei ole pelkkä sosiaalinen konstruktio jos sen esiintyvyys maailmanlaajuisesti pyörii siinä prosentin luokassa.

Samaan aikaan seksuaalisen suuntauksen ja sukupuoli identiteetin esiintyvyys vaihtelee äärikonservatiivisten maiden ykkösporsenteista edistyneiden länsimaiden viiteentosita prosenttiin?

Mikä tässä nyt on taas se ongelma?

Sekö että tuomalla esille tämän "tyhmyyteni" estän jotenkin sinun superälykkyyden valloittamasta maailmaa?

Vai sekö että ne sukkahosupojat voivat sen sosiaalisen konstruktion sisällä itse ilmaista oman sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen, mutta psykoosisairaan ajatusvääristymä pysyy siitäkin huolimatta, että he väittävät muiden ajattelevan väärin?

Lue lisää

Artikkelin Epidemiology of schizophrenia and its management over 8-years period using real-world data in Spain johdannossa todetaan seuraavaa:

“Vuosikymmenten ajan ajateltiin, että skitsofrenian ilmaantuvuus olisi yhtenäinen maantieteellisestä sijainnista ja ajanjaksosta riippumatta. Useat systemaattiset katsaukset ovat kuitenkin osoittaneet, että skitsofrenian ilmaantuvuudessa on huomattavaa vaihtelua eri tutkimuspaikkojen välillä: arviot vaihtelevat 8:sta 43:een tapaukseen 100 000 henkilöä kohden [3, 6]. Myös skitsofrenian prevalenssia koskevissa tutkimuksissa on suurta epäyhtenäisyyttä, ja vaihtelua on raportoitu jopa 13-kertaista (0,12:sta 1,6:een 100 henkilöä kohden) [3, 7–9]. Nämä erot yhdessä sen kanssa, että ilmaantuvuudesta ja prevalenssista on julkaistu vain niukasti uutta näyttöä vuoden 2005 jälkeen [3, 7, 9], korostavat tarvetta väestöpohjaisille, korkealaatuisille epidemiologisille tutkimuksille, jotka tuottavat ilmaantuvuus- ja prevalenssiarvioita eri maantieteellisiin konteksteihin ja eri aikajaksoille."

Vaihtelua on myös esimerkiksi kaupunkien ja maaseutujen välillä, eri etnisten ryhmien välillä, sosioekonomisten ryhmien välillä jne. Suoraviivainen oletus siitä, että oirekuvauksen taustalla on jokin biologinen tekijä, joka pitää esiintyvyyden samana ympäri maailmaa on hirvittävän lapsellinen ja edellyttää aikamoisia perusteettomia oletuksia, kun ottaa huomioon miten matala reliabiliteetti tuolla häiriöllä on.

Kyse on tulkinnanvaraisesta häiriöstä, sen takia on ymmärrettävää, että sen diagnostiikka vaihtelee. Somaattisten sairauksien kappa-arvo on yleensä yli 0.8, suurin osa on lähellä 1 eli niissä on hyvin vähän virhettä. Kappa-arvo, joka on 0.43, virheen määrä on kolmasosan luokkaa. Skitsofrenian stabilititeetti on kappa-arvolla mitattuna vieläkin matalampi, noin 0.2-0.5 tutkimuksesta riippuen 10 vuoden ajanjaksolla. Tämä tarkoittaa, että peräti 60-80 % diagnooseista vaihtuisi, jos diagnoosintekijä vaihtuisi. Tämä tarkoittaa, että skitsofrenia ei eroa luotettavasti muista psykoosisairauksista tai PTSD:stä, ja joskus se "sotketaan" persoonallisuushäiriöihin ja autisminkirjon häiriöön. Tulkinta siis vaihtuu runsaasti ja usein, mikä ei itsessään kerro siitä, että uusi tulkinta olisi jotenkin todempi kuin edellinen.

Anonyymi kirjoitti:

Kokonaisuuden kannalta kannattaa varmaan jäätelönsyönnin sijaan tutkia enemmän toista yhtä yleisesti käytettyä tilastotieteiden esimerkkiä. Adraham Waldin tutkimusta toisen maailmansodan aikana alasammutuista lentokoneista.

Miksi lähtökohta on se, että maasta tai kulttuurista toiseen, meillä tulee sairaaloihin hyvin tasainen määrä ihmisiä joilla on "reikä päässä"?

Kokonaisuuden kannalta on siis tärkeämpää miettiä, että miksi aivoja tutkitaan, eikä se, että siinä tutkimuksessa on metodologisia haasteita.

Lue lisää

Adraham Waldin esimerkki viittasi selviytymisharhaan eli siihen, että alettiin paikkaamaan koneessa vääriä kohtia johtuen siitä, että vain luodinreikiä kestävät koneet palasivat takaisin. Näistä palanneista koneista etsittiin siis luodinreikiä, ja alettiin paikkaamaan niitä, vaikka ne olivat koneen vahvempia osia, jota vähiten tarvitsivat vahvistusta. Toki selviytymisharha on erittäin keskeinen harha monissa tutkimuksissa, esimerkiksi monissa naturalistisissa klotsapiinitutkimuksissa.

Klotsapiini on erittäin vaarallinen psykoosilääke, jolla hoidtaan vain niitä, jotka eivät saa muuten vastetta. Se on jonossa viimeisenä, kun lääkityksiä kokeillaan. Tähän lääkitykselle selviytyneet ovat yleensä keskivertoa vanhempia, ja sietävät paremmin erinäisiä hermomyrkkyjä, joita heille on testailtu vuosikaudet. He ovat myös keskimäärin vähemmän itsetuhoisia, koska suuri osa itsetuhoisista ihmisistä on tappanut itsensä ennen klotsapiinin käyttöä. Tämän vuoksi heidän itsemurhakuolleisuutensa on pienempi kuin keskivertoskitsofreenikolla. Tästä tutkijat tekevät koneiden paikkalijoiden tavoin väärän johtopäätöksen, että syy matalaan itsemurhakuolleisuuteen on klotsapiinissa itsessään, eikä potilaiden ominaisuuksissa. Waldin esimerkki ei siis liitty mitenään siihen, kuinka tasainen määrä luodinreikiä omaavia koneita (tai sitten vaikka ihmisiä) tulee maasta ja kulttuurista toiseen, vaan millaiset havaintoyksiköt valikoituvat tutkimukseen. Luodinreikiä omaavia koneita saattoi tulla ihan miten vaihteleva määrä tahansa, se ei ollut mitenkään olennaista. Kokonaisuuden kannalta tämä on toki olennaista muiden raskaiden vinoumien ohella, ja se liittyy olennaisesti näihin muihin metodologisiin ja tutkimusasetelmiin liittyviin puutteisiin, joiden ymmärtäminen on edellytys tulosten tulkinnalle ja kausaalipäätelmien tekemiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Adraham Waldin esimerkki viittasi selviytymisharhaan eli siihen, että alettiin paikkaamaan koneessa vääriä kohtia johtuen siitä, että vain luodinreikiä kestävät koneet palasivat takaisin. Näistä palanneista koneista etsittiin siis luodinreikiä, ja alettiin paikkaamaan niitä, vaikka ne olivat koneen vahvempia osia, jota vähiten tarvitsivat vahvistusta. Toki selviytymisharha on erittäin keskeinen harha monissa tutkimuksissa, esimerkiksi monissa naturalistisissa klotsapiinitutkimuksissa.

Klotsapiini on erittäin vaarallinen psykoosilääke, jolla hoidtaan vain niitä, jotka eivät saa muuten vastetta. Se on jonossa viimeisenä, kun lääkityksiä kokeillaan. Tähän lääkitykselle selviytyneet ovat yleensä keskivertoa vanhempia, ja sietävät paremmin erinäisiä hermomyrkkyjä, joita heille on testailtu vuosikaudet. He ovat myös keskimäärin vähemmän itsetuhoisia, koska suuri osa itsetuhoisista ihmisistä on tappanut itsensä ennen klotsapiinin käyttöä. Tämän vuoksi heidän itsemurhakuolleisuutensa on pienempi kuin keskivertoskitsofreenikolla. Tästä tutkijat tekevät koneiden paikkalijoiden tavoin väärän johtopäätöksen, että syy matalaan itsemurhakuolleisuuteen on klotsapiinissa itsessään, eikä potilaiden ominaisuuksissa. Waldin esimerkki ei siis liitty mitenään siihen, kuinka tasainen määrä luodinreikiä omaavia koneita (tai sitten vaikka ihmisiä) tulee maasta ja kulttuurista toiseen, vaan millaiset havaintoyksiköt valikoituvat tutkimukseen. Luodinreikiä omaavia koneita saattoi tulla ihan miten vaihteleva määrä tahansa, se ei ollut mitenkään olennaista. Kokonaisuuden kannalta tämä on toki olennaista muiden raskaiden vinoumien ohella, ja se liittyy olennaisesti näihin muihin metodologisiin ja tutkimusasetelmiin liittyviin puutteisiin, joiden ymmärtäminen on edellytys tulosten tulkinnalle ja kausaalipäätelmien tekemiselle.

Lue lisää

Tähän selviytymisharhaan liittyy myös osin informatiivinen sensurointi eli se, että antipsykoottisia lääkkeistä vakavia haittavaikutuksia saavat sekä lopettavat lääkkeen todennäköisemmin ja kuolevat haittavaiutuksiin todennäköisemmin. Esimerkiksi pidentynyt QTc-aika voi tappaa ihmisen hengenvaarallisen rytmihäirön johdosta, vaikka henkilö lopettaa neuroleptin käytön. Monissa rekisteripohjaisissa tutkimuksissa tämä voidaan suoraviivaisesti tulkita lääkityksen lopettamisen aiheuttamaksi kuolemaksi, vaikka tosiasiassa lääkityksen haittavaikutus tappoi ihmisen.

Tällainen informatiivinen sensurointi on valtava ongelma erityisesti monissa rekisteripohjaisissa tutkimuksissa, joissa tutkitaan esimerkiksi sairaalahoitoon joutumisen todennäköisyyttä tai kuoleman todennäköisyyttä lääkkeettömällä vs. lääkkeellisella ajanjaksolla. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa viitattiin tällaiseen tutkimukseen joskus vuosia sitten, kun haluttiin osoittaa, että neuroleptit suojaavat skitsofreenikoita kuolleisuudelta ja sairaalahoitoon joutumiselta. Tutkimusten tekijä Jari Tiihonen tulkitsi kyseisessä artikkelissa tuloksia siten, että lääkitys korjaa skitsofreenikoille ominaista rasva-aineenvaihdunnan häiriötä ja saa potilaat syömään tunnollisemmin kolesterolilääkkeensä, vaikka hänen tutkimuksissaan ei riittävästi kontrolloida informatiivista sensurointia. Kertooko tämä jotain korruption tasotsa psykiatriasta, siitä voi olla jokainen omaa mieltä. Kun joskus lukee tutkijoiden johtopäätöksiä omista tutkimuksistaan tulee mieleen, että voisivat itse mennä vaihteeksi aivoskanneriin kuvauttamaan aivonsa. Voitaisiin tutkia, että onko hedelmällinen yhteistyö lääkeyhtiöiden kanssa yhteydessä loogisesta päättelykyvystä vastaavien aivojen osa-alueiden surkastumiin psykiatreilla.

Anonyymi kirjoitti:

Kokonaisuuden kannalta kannattaa varmaan jäätelönsyönnin sijaan tutkia enemmän toista yhtä yleisesti käytettyä tilastotieteiden esimerkkiä. Adraham Waldin tutkimusta toisen maailmansodan aikana alasammutuista lentokoneista.

Miksi lähtökohta on se, että maasta tai kulttuurista toiseen, meillä tulee sairaaloihin hyvin tasainen määrä ihmisiä joilla on "reikä päässä"?

Kokonaisuuden kannalta on siis tärkeämpää miettiä, että miksi aivoja tutkitaan, eikä se, että siinä tutkimuksessa on metodologisia haasteita.

Lue lisää

Toki jos tarkoitat sitä, että konkreettisesti reikiä päässä olevat ihmiset valikoituvat tasaisesti ympäri maailmaa sairaaloihin, niin onhan sekin toki eräänlaista valikoitumisharhaa. Reikä päässä olevat ihmiset tulevat toki todennäköisemmin sairaalaan kuin ei-reikä päässä olevat ihmiset. Aika nokkelaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että skitsofrenia ei kuitenkaan ole mikään konkreettinen reikä päässä, kuten edellisessä kommentissa toin esille, systemaattiset tutkimuskatsaukset antavat hyvin vaihtelevia arvioita skitsofrenian ilmaantuvuudesta eri kulttuureissa ja maissa. Väite siitä, että skitsofrenian esiintyvyys olisi tasan 1 % ihan missä vaan koska vaan, ei perustu oikein millekään luotettavalle tutkimukselle.

Sairauksien ilmaantuvuuteen vaikuttaa valtavasti elinolot, ei vain genetiikka. Siis ihan biologisten sairauksien. Harva biologinen sairaus on niin geneettisesti määräytyvä, että se puhkeaa missä tahansa koska vaan ympäristöteijöistä huolimatta. . Esimerkiksi HIV-infektion reliabiliteetti on 1 eli oikeastaan siinä ei ole virhettä lainkaan, mutta silti sen ilmaantuvuus vaihtelee valtavasti kulttuurien ja maiden yli. Syy vaihteluun ei aina ole heikko reliabiliteetti, mutta heikko reliabiliteetti tuo luontaista vaihtelua häiriöön On kummallinen ajatus, että realiabiliteetiltaan surkea, oirepohjainen konstruktio pysyisi stabiilina kulttuurista ja historiallisesta ajanjaksosta huolimatta, kun se ei ole stabiili edes saman alueen tai eri kliinikoiden tulkitsemana samassa kulttuurissa samaan aikaan. Siihen kun lisää valtavan kulttuurisen vaihtelun, valtavan vaihtelun rekistereissä, terveydenhuollon järjestelmissä jne. niin olisi todella yllättävää ja hyvin, hyvin epäuskottavaa, että skitsofrenia olisi stabiili yli kulttuurien ja ajanjaksojen.

Anonyymi kirjoitti:

Toki jos tarkoitat sitä, että konkreettisesti reikiä päässä olevat ihmiset valikoituvat tasaisesti ympäri maailmaa sairaaloihin, niin onhan sekin toki eräänlaista valikoitumisharhaa. Reikä päässä olevat ihmiset tulevat toki todennäköisemmin sairaalaan kuin ei-reikä päässä olevat ihmiset. Aika nokkelaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että skitsofrenia ei kuitenkaan ole mikään konkreettinen reikä päässä, kuten edellisessä kommentissa toin esille, systemaattiset tutkimuskatsaukset antavat hyvin vaihtelevia arvioita skitsofrenian ilmaantuvuudesta eri kulttuureissa ja maissa. Väite siitä, että skitsofrenian esiintyvyys olisi tasan 1 % ihan missä vaan koska vaan, ei perustu oikein millekään luotettavalle tutkimukselle.

Sairauksien ilmaantuvuuteen vaikuttaa valtavasti elinolot, ei vain genetiikka. Siis ihan biologisten sairauksien. Harva biologinen sairaus on niin geneettisesti määräytyvä, että se puhkeaa missä tahansa koska vaan ympäristöteijöistä huolimatta. . Esimerkiksi HIV-infektion reliabiliteetti on 1 eli oikeastaan siinä ei ole virhettä lainkaan, mutta silti sen ilmaantuvuus vaihtelee valtavasti kulttuurien ja maiden yli. Syy vaihteluun ei aina ole heikko reliabiliteetti, mutta heikko reliabiliteetti tuo luontaista vaihtelua häiriöön On kummallinen ajatus, että realiabiliteetiltaan surkea, oirepohjainen konstruktio pysyisi stabiilina kulttuurista ja historiallisesta ajanjaksosta huolimatta, kun se ei ole stabiili edes saman alueen tai eri kliinikoiden tulkitsemana samassa kulttuurissa samaan aikaan. Siihen kun lisää valtavan kulttuurisen vaihtelun, valtavan vaihtelun rekistereissä, terveydenhuollon järjestelmissä jne. niin olisi todella yllättävää ja hyvin, hyvin epäuskottavaa, että skitsofrenia olisi stabiili yli kulttuurien ja ajanjaksojen.

Lue lisää

Tähän vielä lisätäkseni, että edes geneettisesti määräytyvät sairaudet (siis ne, jotka voidaan tunnistaa geenitasolla) eivät esiinny tasaisesti ympäri maailmaa. Ihmisten geeniperimäkin vaihtelee alueittain. On huvittava ajatus, että skitsofrenia, jonka diagnostiset kriteerit ovat erittäin tulkinnanvaraisia, epäloogisia ja keinotekoisia, esiintyisi tasan 1 % tasolla joka paikassa. Se on itse asiassa niin epäuskottavaa, että jos tällaisia tutkimuksia olisi, niin epäilisin niitä vakavasti puutteellisiksi. Jos joku tällä palstalla pyörivistä skitsofrenia-asiantuntijoista osaa nimetä yhdenkään somaattisen, geneettisesti määräytyvän sairauden, jossa ei olisi minkäänlaista alueellista vaihtelua, niin onnittelen siitä. Nimittäin tuskin yksikään lääkäri pystyy siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Adraham Waldin esimerkki viittasi selviytymisharhaan eli siihen, että alettiin paikkaamaan koneessa vääriä kohtia johtuen siitä, että vain luodinreikiä kestävät koneet palasivat takaisin. Näistä palanneista koneista etsittiin siis luodinreikiä, ja alettiin paikkaamaan niitä, vaikka ne olivat koneen vahvempia osia, jota vähiten tarvitsivat vahvistusta. Toki selviytymisharha on erittäin keskeinen harha monissa tutkimuksissa, esimerkiksi monissa naturalistisissa klotsapiinitutkimuksissa.

Klotsapiini on erittäin vaarallinen psykoosilääke, jolla hoidtaan vain niitä, jotka eivät saa muuten vastetta. Se on jonossa viimeisenä, kun lääkityksiä kokeillaan. Tähän lääkitykselle selviytyneet ovat yleensä keskivertoa vanhempia, ja sietävät paremmin erinäisiä hermomyrkkyjä, joita heille on testailtu vuosikaudet. He ovat myös keskimäärin vähemmän itsetuhoisia, koska suuri osa itsetuhoisista ihmisistä on tappanut itsensä ennen klotsapiinin käyttöä. Tämän vuoksi heidän itsemurhakuolleisuutensa on pienempi kuin keskivertoskitsofreenikolla. Tästä tutkijat tekevät koneiden paikkalijoiden tavoin väärän johtopäätöksen, että syy matalaan itsemurhakuolleisuuteen on klotsapiinissa itsessään, eikä potilaiden ominaisuuksissa. Waldin esimerkki ei siis liitty mitenään siihen, kuinka tasainen määrä luodinreikiä omaavia koneita (tai sitten vaikka ihmisiä) tulee maasta ja kulttuurista toiseen, vaan millaiset havaintoyksiköt valikoituvat tutkimukseen. Luodinreikiä omaavia koneita saattoi tulla ihan miten vaihteleva määrä tahansa, se ei ollut mitenkään olennaista. Kokonaisuuden kannalta tämä on toki olennaista muiden raskaiden vinoumien ohella, ja se liittyy olennaisesti näihin muihin metodologisiin ja tutkimusasetelmiin liittyviin puutteisiin, joiden ymmärtäminen on edellytys tulosten tulkinnalle ja kausaalipäätelmien tekemiselle.

Lue lisää

Oho, nyt taisit kyllä antaa ihan uuden merkityksen selviytymisharhoille. Taidat tietää ilmailun historiasta yhtä vähän kuin mielenterveydestäkin?

Onko liikaa vaadittu, että ymmärtää mitä eroa on hoito resistentillä psykoosisairaudella ja hermomyrkkyjen sietämisellä? Eivät valitettavasti ole sama asia.

Klotsapiinilla itsellään on myös vaikutuksia. Se ei siis ole mikään neutraali tekijä, jolla valikoitumisharhaa voitaisiin mitata. Yksi näistä tunnetuista vaikutuksista on itsemurhien ja niiden yritysten väheneminen. Millä jäätelönsyönti logiikalla siitä, että parasta lääkettä käytetään itsemurhien ehkäisyyn, tuleekin todiste valikoitumisharhasta?

Onhan tämä tietynlaista camp huumoria, yrität kyllä hienosti viilata pilkkua, mutta samalla sinun omat argumentit ei läpäise sinun omia kriteerejä, joita jo aikaisemmalla pilkun viilauksellasi olet yrittänyt luoda.

Mutta itse asiaan, muistatko mitä Abraham Waldenin huomiosta loppu viimein seurasi? Ja / tai pystytkö ymmärtämään mitä se sinun klotsapiini esimerkissä tarkoittaisi?

Ei se mitään, minäpä selitän.

Lentokoneet oli alun perin panssaroitu moottorien ja lentäjän osalta, joita voidaan pitää koneen elintärkeinä osina. Eli vastaa hyvin nykyistä käsitystä siitä, että mikä merkitys aivoilla on elintärkeänä osana ihmistä, ja miten klotsapiinia siinä kuviossa käytetään.

Sitten sinne ilmestyi kaltaisiasi visionäärejä, jotka rupesivat selittämään luodinreijistä siivissä, ikään kuin pelkkänä sosiaalisina konstruktioina.

Waldenin oivallus selviytymisharhasta vain sattui todistamaan alkuperäisen käsityksen panssaroinnin kohdasta oikeaksi.

Mitä se klotsapiinin kohdalla tarkoittaisi? Tarkoittaisiko se sitä, että parhaan lääkkeen käyttö pitäisi lopettaa kuin seinään? Vai tarkoittaisiko se sitä, että klotsapiinin käyttöä pitäisi lisätä?

No onneksi se ei tarkoita sitä, vaan sitä että selviytymisharhan takia meille jää kokojoukko ihmisiä jotka eivät koskaan pääse tai joudu sairaalaan psykoottisten piirteiden takia. Eikä siksi voida tietää, että auttaisiko klotsapiini heitä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Oho, nyt taisit kyllä antaa ihan uuden merkityksen selviytymisharhoille. Taidat tietää ilmailun historiasta yhtä vähän kuin mielenterveydestäkin?

Onko liikaa vaadittu, että ymmärtää mitä eroa on hoito resistentillä psykoosisairaudella ja hermomyrkkyjen sietämisellä? Eivät valitettavasti ole sama asia.

Klotsapiinilla itsellään on myös vaikutuksia. Se ei siis ole mikään neutraali tekijä, jolla valikoitumisharhaa voitaisiin mitata. Yksi näistä tunnetuista vaikutuksista on itsemurhien ja niiden yritysten väheneminen. Millä jäätelönsyönti logiikalla siitä, että parasta lääkettä käytetään itsemurhien ehkäisyyn, tuleekin todiste valikoitumisharhasta?

Onhan tämä tietynlaista camp huumoria, yrität kyllä hienosti viilata pilkkua, mutta samalla sinun omat argumentit ei läpäise sinun omia kriteerejä, joita jo aikaisemmalla pilkun viilauksellasi olet yrittänyt luoda.

Mutta itse asiaan, muistatko mitä Abraham Waldenin huomiosta loppu viimein seurasi? Ja / tai pystytkö ymmärtämään mitä se sinun klotsapiini esimerkissä tarkoittaisi?

Ei se mitään, minäpä selitän.

Lentokoneet oli alun perin panssaroitu moottorien ja lentäjän osalta, joita voidaan pitää koneen elintärkeinä osina. Eli vastaa hyvin nykyistä käsitystä siitä, että mikä merkitys aivoilla on elintärkeänä osana ihmistä, ja miten klotsapiinia siinä kuviossa käytetään.

Sitten sinne ilmestyi kaltaisiasi visionäärejä, jotka rupesivat selittämään luodinreijistä siivissä, ikään kuin pelkkänä sosiaalisina konstruktioina.

Waldenin oivallus selviytymisharhasta vain sattui todistamaan alkuperäisen käsityksen panssaroinnin kohdasta oikeaksi.

Mitä se klotsapiinin kohdalla tarkoittaisi? Tarkoittaisiko se sitä, että parhaan lääkkeen käyttö pitäisi lopettaa kuin seinään? Vai tarkoittaisiko se sitä, että klotsapiinin käyttöä pitäisi lisätä?

No onneksi se ei tarkoita sitä, vaan sitä että selviytymisharhan takia meille jää kokojoukko ihmisiä jotka eivät koskaan pääse tai joudu sairaalaan psykoottisten piirteiden takia. Eikä siksi voida tietää, että auttaisiko klotsapiini heitä vai ei.

Lue lisää

Klotsapiini ehkä paras mut kamalia sivuvaikutuksia jos oot epäonnekas saamaan niitä. Ja siitä vierotus vielä pahempaa

Anonyymi kirjoitti:

Oho, nyt taisit kyllä antaa ihan uuden merkityksen selviytymisharhoille. Taidat tietää ilmailun historiasta yhtä vähän kuin mielenterveydestäkin?

Onko liikaa vaadittu, että ymmärtää mitä eroa on hoito resistentillä psykoosisairaudella ja hermomyrkkyjen sietämisellä? Eivät valitettavasti ole sama asia.

Klotsapiinilla itsellään on myös vaikutuksia. Se ei siis ole mikään neutraali tekijä, jolla valikoitumisharhaa voitaisiin mitata. Yksi näistä tunnetuista vaikutuksista on itsemurhien ja niiden yritysten väheneminen. Millä jäätelönsyönti logiikalla siitä, että parasta lääkettä käytetään itsemurhien ehkäisyyn, tuleekin todiste valikoitumisharhasta?

Onhan tämä tietynlaista camp huumoria, yrität kyllä hienosti viilata pilkkua, mutta samalla sinun omat argumentit ei läpäise sinun omia kriteerejä, joita jo aikaisemmalla pilkun viilauksellasi olet yrittänyt luoda.

Mutta itse asiaan, muistatko mitä Abraham Waldenin huomiosta loppu viimein seurasi? Ja / tai pystytkö ymmärtämään mitä se sinun klotsapiini esimerkissä tarkoittaisi?

Ei se mitään, minäpä selitän.

Lentokoneet oli alun perin panssaroitu moottorien ja lentäjän osalta, joita voidaan pitää koneen elintärkeinä osina. Eli vastaa hyvin nykyistä käsitystä siitä, että mikä merkitys aivoilla on elintärkeänä osana ihmistä, ja miten klotsapiinia siinä kuviossa käytetään.

Sitten sinne ilmestyi kaltaisiasi visionäärejä, jotka rupesivat selittämään luodinreijistä siivissä, ikään kuin pelkkänä sosiaalisina konstruktioina.

Waldenin oivallus selviytymisharhasta vain sattui todistamaan alkuperäisen käsityksen panssaroinnin kohdasta oikeaksi.

Mitä se klotsapiinin kohdalla tarkoittaisi? Tarkoittaisiko se sitä, että parhaan lääkkeen käyttö pitäisi lopettaa kuin seinään? Vai tarkoittaisiko se sitä, että klotsapiinin käyttöä pitäisi lisätä?

No onneksi se ei tarkoita sitä, vaan sitä että selviytymisharhan takia meille jää kokojoukko ihmisiä jotka eivät koskaan pääse tai joudu sairaalaan psykoottisten piirteiden takia. Eikä siksi voida tietää, että auttaisiko klotsapiini heitä vai ei.

Lue lisää

Abraham Wald oli tilastotieteilijä, hänen tilastotieteessä nykyisin tunnettu esimerkkinsä yhdestä keskeisestä tilastolliseen päättelyyn liittyvästä vinoumasta vain sattui olemaan ilmailun alalta. Lääketieteellinen tutkimus hyödyntää aivan samaa tilastomatematiikkaa kuin kaikki muukin tiede, sitä voidaan hyödyntää jopa ilmailualalaan liittyvien tutkimusten teossa.

Tuo sinun loppu sönkötyksesi kertoo, että olet ihan pihalla kaikseta logiikasta ja esitetyn argumentin sisällöstä. Jos abstraktin ajattelun tasosi on tuota, ettet käsitä, ettei Abrham Waldin esimerkissä ollut kyse luodinreijistä eikä panssaroiduista moottoreista, vaan siitä, että mitkä/ketkä havaintoyksiköt selviytyvät ja mitkä eivät tutkimukseen eli havainnoinnin kohteeksi. Selviytyneissä lentokoneissa oli luodinreikiä erityisesti rungon takaosassa ja siivissä, mutta ei moottorissa.

Tästä ei voi tehdä päätelmää, että siivet ja takaosat ovat erityisen haavoittuvaisia luodinreille vaan päin vastoin, koska vain sellaiset koneet selviytyivät, jotka eivät saaneet osumaa moottoriin. Mutta mikään näistä ei ole olennaista selviytymisharhassan logiikassa tai sisällössä: moottori, aivot, sosiaalinen konstruktio, siivet eikä luodinreiät. Ne eivä liity mitenkään tähän asiaan.

Anonyymi00219 kirjoitti:

Abraham Wald oli tilastotieteilijä, hänen tilastotieteessä nykyisin tunnettu esimerkkinsä yhdestä keskeisestä tilastolliseen päättelyyn liittyvästä vinoumasta vain sattui olemaan ilmailun alalta. Lääketieteellinen tutkimus hyödyntää aivan samaa tilastomatematiikkaa kuin kaikki muukin tiede, sitä voidaan hyödyntää jopa ilmailualalaan liittyvien tutkimusten teossa.

Tuo sinun loppu sönkötyksesi kertoo, että olet ihan pihalla kaikseta logiikasta ja esitetyn argumentin sisällöstä. Jos abstraktin ajattelun tasosi on tuota, ettet käsitä, ettei Abrham Waldin esimerkissä ollut kyse luodinreijistä eikä panssaroiduista moottoreista, vaan siitä, että mitkä/ketkä havaintoyksiköt selviytyvät ja mitkä eivät tutkimukseen eli havainnoinnin kohteeksi. Selviytyneissä lentokoneissa oli luodinreikiä erityisesti rungon takaosassa ja siivissä, mutta ei moottorissa.

Tästä ei voi tehdä päätelmää, että siivet ja takaosat ovat erityisen haavoittuvaisia luodinreille vaan päin vastoin, koska vain sellaiset koneet selviytyivät, jotka eivät saaneet osumaa moottoriin. Mutta mikään näistä ei ole olennaista selviytymisharhassan logiikassa tai sisällössä: moottori, aivot, sosiaalinen konstruktio, siivet eikä luodinreiät. Ne eivä liity mitenkään tähän asiaan.

Lue lisää

Muistelen et alkuperänen reaktio toki kaikilla oli yrittää panssaroida niitä kohtia lisää. Mut toihan vain kertoo siitä, et ne koneet selvis, muut tippu. B17 koneillahan oli anyway tosi paljon niitä mitkä.. Selvis pahoistakin vaurioista kotiin asti

Anonyymi kirjoitti:

Jotkin keskimääräinen erot neurolepteillä etuotsalohkovaurion hankkineiden ja PTSD-diagnosoitujen kanssa ei tarkoita, etteivätkö runsaat samankaltaisuudet silmänliikkeissä aiheuttaisi suuria ongelmia, kun pitää erottaa yksilöt toisistaan. Ei oikeasti lääkärit tarvitse mitään silmänliikemalleja erottaakseen ns. terveet yksilöt sairaista. Jos käyttää päätään samalla tavalla kuin mt-ongelmaiset käyttävät vuosikaudet tai vuosikymmenet, niin totta kai mieli (ja aivot) organisoituu eri tavalla kuin ns. normaaleilla. Skitsofrenia diagnosoidaan niiden potilaiden joukosta, jotka ryhmänä muistuttavat paljon enemmän skitsofreenikoita kuin terveet.

Spesifisiyyttä ja sensitiiivsyyttä pitäisi tutkia silloin kliinisessä populaatiossa, jossa ei ns. "terveitä" potilaita. Kun tuossakin tutkimuksessa spesifisyys ja sensitiivsyys oli monelta osin melko kehno suhteessa terveisiin potilaisiin, niin mitä luulet, mitä se on kliinisessä populaatiossa? Ja raskas lääkitys todella sotkee tuloksia. On valtava metodologinen ja tulkinnallinen haaste, jos sensitiiivsyyttä ja spesifisiyyttä tutkitaan potilailla, joilla on ollut tiettyjä kognitiivisia poikkeamia aiheuttava raskas lääkitys vuosikausia. Sitä ei voi mitenkään sivuuttaa tutkimuksessa ja jos se sivuutetaan kuten psykiatriassa tupataan aina tehdä, niin tämä kertoo vaan edelleen häiritsevästä, massiivisesta realiteetitestauksen puutteesta koko tieteenalalla. Tästä johtuu myös valtava massiivinen ero lupausten ja odotusten sekä todellisuuden välillä. Sen kyvyttömyys löytää biologinen pohja tutkimilleen häiriöille suunnattomista tutkimuspanostuksista huolimatta on suurin löydös, jota aivokuvantamistutkijat ovat tehneet. Tai näin ainakin toteaa johtava neurotuktija Raymond J. Dolan kumppaneineen artikkelissaan Functional neuroimaging in psychiatry and the case for failing better:

”Toiminnalliseen neurokuvantamiseen psykiatrian tutkimusmenetelmänä tehdyt investoinnit ovat mittakaavaltaan paljon suurempia kuin mihin muihin viimeaikaisiin innovaatioihin on panostettu. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana on julkaistu yli 16 000 artikkelia (noin kolmasosa viimeisen viiden vuoden aikana, PubMedin mukaan). Silti on pysäyttävää todeta, että toiminnallisella neurokuvantamisella – erityisesti menetelmillä kuten toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI) ja magneto-/elektroenkefalografia (MEG/EEG) – ei ole minkäänlaista roolia kliinisessä psykiatrisessa päätöksenteossa, eikä se ole määrittänyt neurobiologista perustaa yhdellekään psykiatriselle häiriölle tai oireulottuvuudelle. Näin ollen on vaikea kiistää väitettä, että psykiatrian perustavin ominaisuus on sen tietämättömyys: se ei kykene selkeästi määrittelemään tutkimuskohdettaan, ja sen yritykset paljastaa häiriöidensä etiologia ovat muodostaneet epäonnistumisten pitkän sarjan (Scull, 2021).”

Lue lisää

Tähän listäkseni, että spesifisyyttä ja sensitiivisyyttä tutkitaan ihmisillä, joille on jo asetettu diagnoosi. Eli ensin asetetaan reliabiliteetiltaan aivan surkea diagnoosi, ja sitten tarkistetaan, kuinka moni menee toisella mittarilla oikein suhteessa tähän reliabiliteetiltaan surkeaan oirepohjaiseen diagnoosiin. Saadaan joukko "oikeita" positiivisia ja "oikeita" negatiivisia. Skitsofernian oirepohjainen reliabiliteetti on hieman yli 0.4, ja vaikka testi olisi kuinka sensitiivinen ja spesifi, se ei voi olla luotettavampi kuin diagnoosi, jonka pohjalta se on rakennettu.

Anonyymi kirjoitti:

Kaksi ihmistä on pieni otos, mutta sitten kun tajuaa, että kuinka moni tuntee kaksi ihmistä, niin alkaa ymmärtämään, ninkälaista "tuhoa" tämä MT-sairauksien kruunaamaton kuningas saa aikaan.

Lue lisää

Jos skitsofrenia on hyvässä hoitotasapainossa, harvemmin se mitään tuhoa saa aikaan.
Skitsofreenikkokin voi elää ihan tyydyttävää elämää silloin, kun on hyvä hoitotasapaino.

Anonyymi00228 kirjoitti:

Jos skitsofrenia on hyvässä hoitotasapainossa, harvemmin se mitään tuhoa saa aikaan.
Skitsofreenikkokin voi elää ihan tyydyttävää elämää silloin, kun on hyvä hoitotasapaino.

Lue lisää

Siinähän se koko juju on.

Onko skitsofrenia hyvässä hoitotasapainossa, silloin kun pitää väittää, ettei koko sairautta ole olemassa, tai että kaikki ongelmat on muiden vika?

Anonyymi00228 kirjoitti:

Jos skitsofrenia on hyvässä hoitotasapainossa, harvemmin se mitään tuhoa saa aikaan.
Skitsofreenikkokin voi elää ihan tyydyttävää elämää silloin, kun on hyvä hoitotasapaino.

Lue lisää

Määrittele hoitotasapaino eka

Anonyymi00231 kirjoitti:

Määrittele hoitotasapaino eka

Taitaa hyvä hoitotasapaino olla sitä, että ihminen pärjää sairautensa kanssa, oireet mahdollisimman vähissä, jos on ollenkaan. Jokapäiväinen elämä sujuu ilman suurempia ongelmia. Pärjää kotonaan, tai ehkä palvelutalossa, hoivakodissa, ei tarvitse osastohoitoa. Se, että myös sairaalla ihmisellä on mahdollisimman hyvä olla, ja hyvä mieliala.
Miksi edes kyselet tuollaista, kenties tiedät kyllä itsekin ?

Anonyymi00231 kirjoitti:

Määrittele hoitotasapaino eka

Hyvä hoitotasapaino on sellainen, ettei tarvitse tulla foorumeille syyttämään muita siitä, ettei saa otettua vastuuta omasta sairaudestaan.

Anonyymi00233 kirjoitti:

Taitaa hyvä hoitotasapaino olla sitä, että ihminen pärjää sairautensa kanssa, oireet mahdollisimman vähissä, jos on ollenkaan. Jokapäiväinen elämä sujuu ilman suurempia ongelmia. Pärjää kotonaan, tai ehkä palvelutalossa, hoivakodissa, ei tarvitse osastohoitoa. Se, että myös sairaalla ihmisellä on mahdollisimman hyvä olla, ja hyvä mieliala.
Miksi edes kyselet tuollaista, kenties tiedät kyllä itsekin ?

Lue lisää

Varmaan siksi kun tätä palstaa lukenut ei konsensusta asiasta ole

Anonyymi00236 kirjoitti:

Hyvä hoitotasapaino on sellainen, ettei tarvitse tulla foorumeille syyttämään muita siitä, ettei saa otettua vastuuta omasta sairaudestaan.

Noh, jos antipsykootit yms lääkkeet ei auta niin onko se sairaankaan vika? Kerta muutakaan hoitoa ei tiettyihin sairauksiin ole

Anonyymi00240 kirjoitti:

Noh, jos antipsykootit yms lääkkeet ei auta niin onko se sairaankaan vika? Kerta muutakaan hoitoa ei tiettyihin sairauksiin ole

Sairaus ei tietenkään ole sairaan itsensä vika. Eikä sekään ole sairaan vika, että hoito ei jostain syystä tuota toivottua tulosta.

Se mikä on sairaan vika, on se, että ei suostu ottamaan vastuuta omasta sairaudestaan tai sen hoidosta, se että valehtelee ettei ole olemassa muuta kuin lääkehoitoa, se että syyttää muita omista ongelmistaa jne jne.

Anonyymi00240 kirjoitti:

Noh, jos antipsykootit yms lääkkeet ei auta niin onko se sairaankaan vika? Kerta muutakaan hoitoa ei tiettyihin sairauksiin ole

Mitä tarkoitat " tietyillä sairauksilla " ?
Tai eihän sitä ole vaikea arvata.
Muuta hoitoa lääkkeiden lisäksi on olemassa, useampiakin vaihtoehtoja.
On terapiat, päivätoimintaa, vertaistukea, yhdistyksiä mt-ongelmaisille ja niistä toipuville/toipuneille.
Myös itse saa etsiä, josko löytyisi jotain mielekästä tekemistä, mikä saisi voinnin paremmaksi.
Lääkkeet yksinään eivät paranna mitään, oireisiin saattavat auttaa, jos sitäkään.

Anonyymi kirjoitti:

Menee vähän aiheen ohi, mutta kun tätäkin foorumia on aikansa seurannut, niin tulee mieleen, että skitsofreenikko ei ymmärrä, että tavan ihmiset eivät traumatisoidu tavallisesta elämästä.

Eikä he kykene erottamaan oikeaa traumaa, tai sen hoitoa, skitsofreenikon itse itselleen rakentamasta traumasta ja sen hoidosta.

Lue lisää

Miksi haluat riidellä täällä jostain toisen ihmisen traumoista. Mikä on tavallisen elämän traumaa? Miten sinä voit päätellä mitä traumaa toisella henkilöllä on. Olet ilmeisesti aika empatiakyvytön henkilö. Sinulla on selkeästi vihanhallinta ongelmaa. Tarvitset selkeästi terapiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko tässä vaiheessa ihan hyvä miettiä, että miksi skitsofrenia ei muutu aivosairaudesta sosiaaliseksi konstrukioksi, vaikka kuinka intät?

Miksi skitsofrenia, ei ole perhe, mikä perustetaan sen takia, että ihmisillä olisi tarve olla skitsofreenikkoja yhdessä.

Skitsofrenia ei ole uskonto, missä kirkonkellot kutsuu kistofreenikot yhteen ylistämään heidän sairauttaan.

Skitsofrenia ei ole raha. Ihmiset ei mene töihin tai lottoa saadakseen itselleen lisää skitsofreniaa.

Skitsofrenia ei myöskään kartu samalla tavalla kuin ikä mihin liittyy odotuksia ja normeja.

Eikä meillä ole edes skitsofrenia kutsuntoja, joissa päätettäisiin, että kuka palvelee kaksisuuntaisten ja masentuneiden joukko osastossa.

Skitsofrenia ei ole lähtökohtaisesti sosiaalinen konstruktio, vaikka sinä et sitä pysty samalla tavalla hyväksymään kuin loppumaailma. Eikä se sellaiseksi muutu pelkästään sinun ajatusvääristymän avulla.

Oletko koskaan miettinyt, että montako salaliitto teoriaa joudut kehittämään, että saat aivosairauden muuttumaan sosiaaliseksi konstruktioksi? Montako sinua fiksumpaa tutkijaa ei muka tiedä asioita, tai montako ihmistä jotka ymmärtää premissin joudut haukkumaan idiootiksi, vain sen takia, ettet voi hyväksyä sitä tosiaasiaa, että ensin on skitsofrenia ja vasta sitten tulee hoidot, ja / tai sosiaaliset konstruktiot sen ympärille.

Lue lisää

Sinun suunnaton vihasi toisenlaisia ihmisiä kohtaan paistaa kauas. Umpimielinen kasvatuksesi on kyllä tehnyt selvästi tehtävänsä sinussa.

Anonyymi00251 kirjoitti:

Sinun suunnaton vihasi toisenlaisia ihmisiä kohtaan paistaa kauas. Umpimielinen kasvatuksesi on kyllä tehnyt selvästi tehtävänsä sinussa.

Olisiko skitsofreenikko voinut toimia kasvattajana?

Anonyymi00242 kirjoitti:

Mitä tarkoitat " tietyillä sairauksilla " ?
Tai eihän sitä ole vaikea arvata.
Muuta hoitoa lääkkeiden lisäksi on olemassa, useampiakin vaihtoehtoja.
On terapiat, päivätoimintaa, vertaistukea, yhdistyksiä mt-ongelmaisille ja niistä toipuville/toipuneille.
Myös itse saa etsiä, josko löytyisi jotain mielekästä tekemistä, mikä saisi voinnin paremmaksi.
Lääkkeet yksinään eivät paranna mitään, oireisiin saattavat auttaa, jos sitäkään.

Lue lisää

Tiedät varmaan, että pyskoosisairauksissa päähoito on lääkkeet ja noita muita ei välttämättä saa (terapiaa etenkään). Toinen ongelma on, että monet noista jotka sairastaa ei kovin oma-aloitteisia ole. Jo sängystä pääseminen on voitto.

Anonyymi00250 kirjoitti:

Miksi haluat riidellä täällä jostain toisen ihmisen traumoista. Mikä on tavallisen elämän traumaa? Miten sinä voit päätellä mitä traumaa toisella henkilöllä on. Olet ilmeisesti aika empatiakyvytön henkilö. Sinulla on selkeästi vihanhallinta ongelmaa. Tarvitset selkeästi terapiaa.

Lue lisää

Sitä paitsi jotkut traumat tulee lapsena. 4v käsittelee asioita ihan eri tavalla kuin aikuinen tai teini. Aika moni traumoista tulee lapsuudesta, koska lapset kokee asiat eri tavalla

Avioero voi olla lapselle tosi traumaattinen kokemus

Anonyymi00255 kirjoitti:

Tiedät varmaan, että pyskoosisairauksissa päähoito on lääkkeet ja noita muita ei välttämättä saa (terapiaa etenkään). Toinen ongelma on, että monet noista jotka sairastaa ei kovin oma-aloitteisia ole. Jo sängystä pääseminen on voitto.

Lue lisää

Tiedän toki.
On tavallaan vaikea siltikin ymmärtää , että jos ihminen ei pääse sängystä ylös, niin kuitenkin on kova tarve haukkua ja solvata hoitotahoja, hoidon laatua, huonoutta, lääkkeitä, ym.
Jos itsellä ei yritystä riitä, niin ei siinä hoitotahokaan kamalan paljoa voi tehdä.
Ja tiedän kyllä, itsekin psykooseja aikoinaan läpikäyneenä, että ne eivät ole mitään " helppoja " vaiheita, olotiloja, vaan saavat aikaan jos vaikka mitä. Ei psykoosipotilastakaan voi syyllistää siitä, että hän on sairastunut.
Itselläni niin sanotusti aukesivat silmät vasta jälkeenpäin, kun olin jo hyvän matkaa toipumassa. Silloin ymmärsin asioita omalta kohdaltanikin usein jopa täysin eri tavalla, kuin ollessani sairaana.
Ymmärsin jopa sen, että haettuani apua, minua yritettiin auttaa, mutta kuitenkaan en sitten itse halunnut jostain syystä ( sairaudestani ) ottaa apua vastaan. Kyllä ammattilaiset yrittivät, sitä en voi kieltää.

Tunnistan epätoivoiset ajatukset, miltä tuntui, kun kukaan ei muka välittänyt, ketään ei muka kiinnostanut, ammattilaiset suurin piirtein " halusivat vain minulle kaikkea pahaa ".
Eihän ihminen sairas olisikaan, jos ei noita vaiheita sairauden aikana kävisi läpi. Ne kuuluu sairauden oirekuvaan, potilaan omaan mielikuvaan.
Kirjoitan näin, koska itse ajattelen näin, nimen omaan kokemusteni jälkeen.
En voi kenellekään sanoa tai neuvoa, miten jonkun toisen muka pitäisi tehdä. Olemme yksilöitä.

Anonyymi00258 kirjoitti:

Tiedän toki.
On tavallaan vaikea siltikin ymmärtää , että jos ihminen ei pääse sängystä ylös, niin kuitenkin on kova tarve haukkua ja solvata hoitotahoja, hoidon laatua, huonoutta, lääkkeitä, ym.
Jos itsellä ei yritystä riitä, niin ei siinä hoitotahokaan kamalan paljoa voi tehdä.
Ja tiedän kyllä, itsekin psykooseja aikoinaan läpikäyneenä, että ne eivät ole mitään " helppoja " vaiheita, olotiloja, vaan saavat aikaan jos vaikka mitä. Ei psykoosipotilastakaan voi syyllistää siitä, että hän on sairastunut.
Itselläni niin sanotusti aukesivat silmät vasta jälkeenpäin, kun olin jo hyvän matkaa toipumassa. Silloin ymmärsin asioita omalta kohdaltanikin usein jopa täysin eri tavalla, kuin ollessani sairaana.
Ymmärsin jopa sen, että haettuani apua, minua yritettiin auttaa, mutta kuitenkaan en sitten itse halunnut jostain syystä ( sairaudestani ) ottaa apua vastaan. Kyllä ammattilaiset yrittivät, sitä en voi kieltää.

Tunnistan epätoivoiset ajatukset, miltä tuntui, kun kukaan ei muka välittänyt, ketään ei muka kiinnostanut, ammattilaiset suurin piirtein " halusivat vain minulle kaikkea pahaa ".
Eihän ihminen sairas olisikaan, jos ei noita vaiheita sairauden aikana kävisi läpi. Ne kuuluu sairauden oirekuvaan, potilaan omaan mielikuvaan.
Kirjoitan näin, koska itse ajattelen näin, nimen omaan kokemusteni jälkeen.
En voi kenellekään sanoa tai neuvoa, miten jonkun toisen muka pitäisi tehdä. Olemme yksilöitä.

Lue lisää

Itse lähinnä kritisoin näin jälkiviisana järjestelmää joka petti

Anonyymi00260 kirjoitti:

Itse lähinnä kritisoin näin jälkiviisana järjestelmää joka petti

Kritisoiminen on hyvä asia.
Paljonhan ratkaisee se, kuinka itse suhtautuu kaikkeen jälkeenpäin.
Jos jää kiinni, vatvomaan niitä menneitä, silloin on vaikeaa päästä elämässään eteenpäin.
Järjestelmään voi pettyä, mutta pettymyksistäkin voi selvitä.

Anonyymi00252 kirjoitti:

Olisiko skitsofreenikko voinut toimia kasvattajana?

Se voisi kyllä selittää sen, että miksi ihan jokaisen huru ukon ja akan jutut ei mene läpi.

Anonyymi00260 kirjoitti:

Itse lähinnä kritisoin näin jälkiviisana järjestelmää joka petti

Mutta ainoa asia mihin ihminen voi vaikuttaa itse, on oma itse.

Silti kukaan täällä ei kykene analysoimaan, tai käymään läpi sitä mitä itse on tehnyt väärin, tai mitä voisi tehdä paremmin...

Anonyymi00255 kirjoitti:

Tiedät varmaan, että pyskoosisairauksissa päähoito on lääkkeet ja noita muita ei välttämättä saa (terapiaa etenkään). Toinen ongelma on, että monet noista jotka sairastaa ei kovin oma-aloitteisia ole. Jo sängystä pääseminen on voitto.

Lue lisää

Sitä " hoitoa " ei tarvitse saada mistään, jos itse hakeutuu vaikkapa johonkin vertaistoimintaan, tai muuhun mahdolliseen toimintaan, yhdistyksiin, jne.
Näkee ihmisiä ja vapaaehtoisena auttaminenkin on monissa paikoissa mahdollista.

Anonyymi00262 kirjoitti:

Kritisoiminen on hyvä asia.
Paljonhan ratkaisee se, kuinka itse suhtautuu kaikkeen jälkeenpäin.
Jos jää kiinni, vatvomaan niitä menneitä, silloin on vaikeaa päästä elämässään eteenpäin.
Järjestelmään voi pettyä, mutta pettymyksistäkin voi selvitä.

Lue lisää

Kritiikki ei varsinaisesti ole itseisarvo, vaikka useimpiin asioihin pitääkin suhtautua kriittisesti. Olennaisempaa on kuitenkin se että mitä sillä kritiikillään saa aikaiseksi.

Jos se jatkuva kritisointi estää ihmistä etenemässä elämässään, niin silloinhan siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Anonyymi00265 kirjoitti:

Mutta ainoa asia mihin ihminen voi vaikuttaa itse, on oma itse.

Silti kukaan täällä ei kykene analysoimaan, tai käymään läpi sitä mitä itse on tehnyt väärin, tai mitä voisi tehdä paremmin...

Lue lisää

Mistäs tiedät, ettei kukaan täällä kykenisi....?
Taidat olla aika etevä ? Ainakin olevinasi.

Anonyymi00269 kirjoitti:

Mistäs tiedät, ettei kukaan täällä kykenisi....?
Taidat olla aika etevä ? Ainakin olevinasi.

Näytä minulle se postaus, missä sitä tehdään?

Anonyymi00264 kirjoitti:

Se voisi kyllä selittää sen, että miksi ihan jokaisen huru ukon ja akan jutut ei mene läpi.

Sekin vaikuttaa millainen on se ihminen, joka pitää toista huru-ukkona tai -akkana.
Mitä sellainen ihminen ajattelee esim. psyykkisistä sairauksista ja niitä sairastavista ihmisistä. Eli asenne on usein mukana selityksiä etsittäessä.

Anonyymi00270 kirjoitti:

Näytä minulle se postaus, missä sitä tehdään?

Muuta asennettasi, ja käy nämä kaikki läpi uudestaan, ehkä löydät sieltä seasta jotain.

Anonyymi00267 kirjoitti:

Sitä " hoitoa " ei tarvitse saada mistään, jos itse hakeutuu vaikkapa johonkin vertaistoimintaan, tai muuhun mahdolliseen toimintaan, yhdistyksiin, jne.
Näkee ihmisiä ja vapaaehtoisena auttaminenkin on monissa paikoissa mahdollista.

Lue lisää

Terapiaa nyt ei voi noihin verrata. Kyllä se virallinen hoito olis ihan kiva saada jos tarttee apua

Anonyymi00262 kirjoitti:

Kritisoiminen on hyvä asia.
Paljonhan ratkaisee se, kuinka itse suhtautuu kaikkeen jälkeenpäin.
Jos jää kiinni, vatvomaan niitä menneitä, silloin on vaikeaa päästä elämässään eteenpäin.
Järjestelmään voi pettyä, mutta pettymyksistäkin voi selvitä.

Lue lisää

Kritisoiminen on mulle yksi tapa purkaa traumoja osastolta (toki käyn terapiassa nyt) ja kokemuksista mitä koin väärän diagnoosin takia järjestelmässä.

Sitä paitsi, ehkä mua joku kuuntelee kun mulla ei olekkaan skitsofreniaa niin en ole "psykoosipotilas". Ainakin hoitotahot käsittelee eri tavalla. Diagnoosilla on yllättävän iso merkitys vaikka se onkin vaan asia paperilla

Anonyymi00273 kirjoitti:

Terapiaa nyt ei voi noihin verrata. Kyllä se virallinen hoito olis ihan kiva saada jos tarttee apua

Mutta jos apua ei muualta saa omasta mielestään riittävästi, niin silloin olisi hyvä edes kokeilla noita mitä luettelin tuossa aiemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, mutta en nyt taaksaan ymmärrä, että mitä ajat takaa?

Yritätkö väittää, että ei ole voitu tutkia lapsuuden traumojen ja skitsofrenian eroa, koska alunperinkään ei voida erottaa, että mikä on laspuuden traumaa ja mikä skitsofreniaa, eikä niitä siksi voida tutkia samassa tutkimuskessa?

Entä jos vaan jättäisit lääketieteen niille, jotka siitä jotain ymmärtää, ja keskittyisit itse johonkin sellaseen missä olet hyvä.

Lue lisää

Ymmärrätkö sinä oikeasti, että miten noita tutkimuksia edes tehdään? Aivokuvantamistutkimukset ovat case control -tutkimuksia, jossa verrataan ns. sairaiden ryhmää terveiden ryhmää. Sitten saadaan ryhmätason eroja aivojen oletetuissa rakenteissa, toiminnassa jne. Ryhmätason eroista sitten tehdään erinäisiä tulkintoja sairauden patofysiologiasta, usein kontrolloimatta sekoittavia tekijöitä kuten elintapoja, pään mikroliikkeitä, lääkityksen vaikutuksia jne. Traumojen pois sulkeminen edellyttäisi, että pystyisit kontrolloimaan varhaislapsuuden traumojen vaikutukset aivojen rakenteeseen toimintaan ja erottamaan aivan identtiset erot, jotka liittyvät ryhmätasolla traumatisoitumiseen JA skitsofreniaan niiden syntymekanismien perusteella.

Ei tällaisella koe-asetelmalla voi mitenkään tutkia ryhmätason poikkeamien syntymekanismeja, ne pitää tunnistaa esimerkiksi eläinkokeiden ja pitkittäistutkimusten kautta. Pitkittäistutkimuksissa vuosien tasolla kumuloituva stressi on kytköksissä näihin aivan identtisiin aivomuutoksiin, jotka liitetään PTSD:n ohella skitsofreniaan. Ei ole mitään syytä olettaa, että skitsofreenikoiden neurobiologia oli kaikista muista ihmisistä niin poikkeava, että heidän identtiset ryhmätason eronsa johtuisivat jostain sisäsyntyisestä sairausprosessista toisin, kuin kaikilla muilla mt-potilailla.

Ymmärrätkö sinä edes, miksi traumatisoituneilla ihmisillä on muutoksia esimerkiksi aivokuoren ja hippokampuksen tilavuudessa SUHTEESSA terveisiin verrokkeihin? Kyse on stressimekanismista, etenkin varhaislapsuuden stressi säätelee aivojen kehitystä ja toiminaa. Stressi voi kutistaa hippokampusta, vähentää prefrontaalisen kuoren paksuutta, voimistaa amyglandan toimintaa ja vaikuttaa myelinisaatioon. Stressi vaikuttaa neurotransmittereihin kuten noradrenaliiniin ja dopamiinin, serotoniiniin, ja glutamaatin/GABAn toimintaan. Seurauksena on usein ylivirittyneisyys, ylikorostunut pelkovaste, heikentynyt keskittymiskyky ja muisti. Nämä kognitiiviset muutokset ovat yleisiä lukuisille eri mt-häiriöille ja esimerkiksi ADHD:lle, skitsofrenia mukaan lukien. Ja tämän minä olen saanut tietää lukemalla vähän neuropsykologiaa ja kehityspsykologiaa yliopistossa. Se ei vaadi lääketieteen tohtorin tukintoa, vaan yleissivistystä ja loogista päättelykykyä, mitkä sinulta ilmeisesti molemmat puuttuvat.

Anonyymi00309 kirjoitti:

Ymmärrätkö sinä oikeasti, että miten noita tutkimuksia edes tehdään? Aivokuvantamistutkimukset ovat case control -tutkimuksia, jossa verrataan ns. sairaiden ryhmää terveiden ryhmää. Sitten saadaan ryhmätason eroja aivojen oletetuissa rakenteissa, toiminnassa jne. Ryhmätason eroista sitten tehdään erinäisiä tulkintoja sairauden patofysiologiasta, usein kontrolloimatta sekoittavia tekijöitä kuten elintapoja, pään mikroliikkeitä, lääkityksen vaikutuksia jne. Traumojen pois sulkeminen edellyttäisi, että pystyisit kontrolloimaan varhaislapsuuden traumojen vaikutukset aivojen rakenteeseen toimintaan ja erottamaan aivan identtiset erot, jotka liittyvät ryhmätasolla traumatisoitumiseen JA skitsofreniaan niiden syntymekanismien perusteella.

Ei tällaisella koe-asetelmalla voi mitenkään tutkia ryhmätason poikkeamien syntymekanismeja, ne pitää tunnistaa esimerkiksi eläinkokeiden ja pitkittäistutkimusten kautta. Pitkittäistutkimuksissa vuosien tasolla kumuloituva stressi on kytköksissä näihin aivan identtisiin aivomuutoksiin, jotka liitetään PTSD:n ohella skitsofreniaan. Ei ole mitään syytä olettaa, että skitsofreenikoiden neurobiologia oli kaikista muista ihmisistä niin poikkeava, että heidän identtiset ryhmätason eronsa johtuisivat jostain sisäsyntyisestä sairausprosessista toisin, kuin kaikilla muilla mt-potilailla.

Ymmärrätkö sinä edes, miksi traumatisoituneilla ihmisillä on muutoksia esimerkiksi aivokuoren ja hippokampuksen tilavuudessa SUHTEESSA terveisiin verrokkeihin? Kyse on stressimekanismista, etenkin varhaislapsuuden stressi säätelee aivojen kehitystä ja toiminaa. Stressi voi kutistaa hippokampusta, vähentää prefrontaalisen kuoren paksuutta, voimistaa amyglandan toimintaa ja vaikuttaa myelinisaatioon. Stressi vaikuttaa neurotransmittereihin kuten noradrenaliiniin ja dopamiinin, serotoniiniin, ja glutamaatin/GABAn toimintaan. Seurauksena on usein ylivirittyneisyys, ylikorostunut pelkovaste, heikentynyt keskittymiskyky ja muisti. Nämä kognitiiviset muutokset ovat yleisiä lukuisille eri mt-häiriöille ja esimerkiksi ADHD:lle, skitsofrenia mukaan lukien. Ja tämän minä olen saanut tietää lukemalla vähän neuropsykologiaa ja kehityspsykologiaa yliopistossa. Se ei vaadi lääketieteen tohtorin tukintoa, vaan yleissivistystä ja loogista päättelykykyä, mitkä sinulta ilmeisesti molemmat puuttuvat.

Lue lisää

Minä olen yrittänyt jotain lukea noista aivojen muutoksista, kun itselläni ilmeisimmin vuosien neuroleptilääkitysten seurauksena on aivojen aksonit ainakin osittain tuhoutuneet.
En tiedä liittyykö asiaan, mutta kehittyi joku aksonaalinen polyneuropatia, monihermosairaus. Jotenkin vaan viittaa niihin aksoneihin. En tosin ole mikään lääketieteen ammattilainen.

Se on totta, että suomi on pieni maa, ja se tarkoittaa myös että todellisten asiantuntijoiden joukko tahtoo olla pieni, verrattuna anonyymi asiantuntijoihin.

Kuten sanoit, se on tunnettu ongelma, jopa niin tunnettu, että sinäkin sen tunnet, ihan niin kuin ne sidonnaisuudet on sinne laitettu julkisiksi juuri sinua varten.

Mutta jos puhutaan oikean ja anonyymi asiantuntijan eroista, niin toisella niistä on juuri sitä substanssi osaamista, mikä sinulta puuttuu. He siis uskaltavat tehdä sitä asiaa käytännössä, mistä sinä nillität vain teoriassa. Vähän niin kuin elämän ensimmäinen pornolehti. Näyttää hauskalta, mutta kun ei tiedä miten se toimii.

Vai meinasitko itse olla sellainen asiantuntija, joka sanoo, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon?

Kannattaa myös muistaa, että suomalainen käypä hoitosuositus on ihan hyvin linjassa kaikkien muiden länsimaiden kanssa. Vaikka siellä on ihan eri asiantuntijat.

Olenkin kuullut luotettavasta lähteestä, että tämä johtuu siitä, että kaikkien länsimaalaisten veronmaksajien parviäly on niin paljon pienempi kuin sinun ego, että he haluavat kilvan maksaa itsensä turhista hoidoista, sen sijaan että käyttäisivät rahat itse johonkin hauskaan. Vai voisiko siinä sittenkin olla joku muu juju takana?

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta, että suomi on pieni maa, ja se tarkoittaa myös että todellisten asiantuntijoiden joukko tahtoo olla pieni, verrattuna anonyymi asiantuntijoihin.

Kuten sanoit, se on tunnettu ongelma, jopa niin tunnettu, että sinäkin sen tunnet, ihan niin kuin ne sidonnaisuudet on sinne laitettu julkisiksi juuri sinua varten.

Mutta jos puhutaan oikean ja anonyymi asiantuntijan eroista, niin toisella niistä on juuri sitä substanssi osaamista, mikä sinulta puuttuu. He siis uskaltavat tehdä sitä asiaa käytännössä, mistä sinä nillität vain teoriassa. Vähän niin kuin elämän ensimmäinen pornolehti. Näyttää hauskalta, mutta kun ei tiedä miten se toimii.

Vai meinasitko itse olla sellainen asiantuntija, joka sanoo, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon?

Kannattaa myös muistaa, että suomalainen käypä hoitosuositus on ihan hyvin linjassa kaikkien muiden länsimaiden kanssa. Vaikka siellä on ihan eri asiantuntijat.

Olenkin kuullut luotettavasta lähteestä, että tämä johtuu siitä, että kaikkien länsimaalaisten veronmaksajien parviäly on niin paljon pienempi kuin sinun ego, että he haluavat kilvan maksaa itsensä turhista hoidoista, sen sijaan että käyttäisivät rahat itse johonkin hauskaan. Vai voisiko siinä sittenkin olla joku muu juju takana?

Lue lisää

Lääketieteen korruptiota liittyen myös hoitosuosituksiin on kritisoitu laajasti ympäri maailman vuosikymmenien ajan, se ei ole vain suomalainen ilmiö. Suomessa tätä ilmiötä on kritisoinut erityisesti lääkäri Teppo Järvinen, jonka mukaan hoitosuosituksissa korostetaan liikaa substanssiosaamista näytön arvioinnin osaamisen kustannuksella. Ne kun ovat eri asioita -huippu skitsofrenitutkija, jolla on laajat sidonnaisuudet lääkeyhtiöihin, ei välttämättä ole hyvä arvioimaan skitsofreniaan liittyvää tutkimusnäyttöä. Näytön arvioinnin osaajat ovat havemmin yhtä hedelmällisesti verkostoituneita ja siksikin riippumattomampia arvioimaan näyttöä.

Se, että suomalaiset ovat mukana tässä yleismaailmallisessa trendissä, ei tee hoitosuosituksista luotettavampia. Joissakin maissa onkin pyritty luomaan valvontaa, joka ei perustu pelkkään hähmäiseen ja sirpaileiseen lääkeyhtiöiden ja lääkärien omavalvontaan. Esimerkiksi Britanniassa sidonnaisuuksien ilmoittamista valvoo riippumaton parlamentille vastuullinen elin, ja sidonnaisuuksia valvoo riippumattomat eettiset asiantuntijat. Britanniassa psykoosien hoidossa korostuukin hieman enemmän kokonaisvaltainen hoito ja lääkkeiden haittavaikutuksiin kiinnnitetään enemmän huomiota.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta, että suomi on pieni maa, ja se tarkoittaa myös että todellisten asiantuntijoiden joukko tahtoo olla pieni, verrattuna anonyymi asiantuntijoihin.

Kuten sanoit, se on tunnettu ongelma, jopa niin tunnettu, että sinäkin sen tunnet, ihan niin kuin ne sidonnaisuudet on sinne laitettu julkisiksi juuri sinua varten.

Mutta jos puhutaan oikean ja anonyymi asiantuntijan eroista, niin toisella niistä on juuri sitä substanssi osaamista, mikä sinulta puuttuu. He siis uskaltavat tehdä sitä asiaa käytännössä, mistä sinä nillität vain teoriassa. Vähän niin kuin elämän ensimmäinen pornolehti. Näyttää hauskalta, mutta kun ei tiedä miten se toimii.

Vai meinasitko itse olla sellainen asiantuntija, joka sanoo, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon?

Kannattaa myös muistaa, että suomalainen käypä hoitosuositus on ihan hyvin linjassa kaikkien muiden länsimaiden kanssa. Vaikka siellä on ihan eri asiantuntijat.

Olenkin kuullut luotettavasta lähteestä, että tämä johtuu siitä, että kaikkien länsimaalaisten veronmaksajien parviäly on niin paljon pienempi kuin sinun ego, että he haluavat kilvan maksaa itsensä turhista hoidoista, sen sijaan että käyttäisivät rahat itse johonkin hauskaan. Vai voisiko siinä sittenkin olla joku muu juju takana?

Lue lisää

Minä en missään nimessä ole väittänyt olevani skitsofrenian asiantuntija. On eri asia siteerata asiantuntijoita, kuin olla sellainen. Tämä keskustelu on sinänsä koominen, että aloittaja lyttää käypä hoito -suosituksen näytenastekatsauksen keskeisen lähteen "yhdeksi pikku tutkimuspaperiksi", kun joku sattuu olemaan lukenut sen ja siteeraa meta-analyysien tekijöiden tulkintoja suoraan, ei käypä hoito -suositusten tekijöiden tulkitsemana. Eikö sinusta meta-analyysien tekijöiden omat tulkinnat oman tutkimuksensa tuloksista ole millään tavalla relevantteja? Tekeekö se niistä epäluotettavia, jos niitä siteeraa joku muu kuin sinun hyväksymäsi pyhä substanssiasiantuntija? Kuka muu olisi parempi tulkitsemaan tutkimustensa tuloksia, paitsi tutkijat itse?

Rakenteellinen korruptio on lääketieteessä sellainen ilmiö, että se vaikuttaa aina tutkimusten teosta käypä hoito -suosituksiin ja lääkkeiden määräämiskäytäntöihin saakka. Tästä korruptiosta on aivan valtava määrä tieteellistä näyttöä, ja siksi laadukkaissa katsauksissa yritetään ottaa huomioon esim. rahoituksen vaikutus tutkimusnäytön laatuun. Se on niin läpitunkevaa, että se näkyy myös siinä, miten tutkimustuloksia tulkitaan. Esimerkiksi aloittajan mainitsemassa katsauksessa ollaan huolissaan efektikoon laskusta plasebon ja neuroleptien väillä, ja yritetään löytää erilaisia keinoja efektikoon nostamiseksi esim. valikoimalla huolellisemmin potilaat. Tiedätkö miltä tämä kuulostaa ihmisestä, joka on käynyt kvantitatiivisen tutkimuksen perus- ja jatkokursseilla? Se kuulostaa tai pikemminkin haisee rakenteelliselta korruptiota, siitä nouseva lemu on niin pistävä ja häiritsevä, että sitä ei voi mitenkään sivuuttaa. Sinun sinisilmäinen luottamuksesi näihin "huippuasiantuntijoihin" saattaakin johtua siitä, ettet yhtään ymmärrä, mistä puhut. Ajattele, jos vaikkapa kilpailutuksen huippu substanssiasiantuntijat omaisivat osakkeita ja keräilisivät pikku palkkioita sieltä täältä niiltä yrityksiltä, joita kilpailutetaan? Vaikkapa lastensuojelun hankinta-asiantuntijat kävisivät vähän luennoimassa lastensuojelun tilasta palkkioita vastaan laitoksissa, jotka osallistuvat kilpailutuksiin? Sinun mainio argumenttisi olisi, että koska Suomi on niin pieni maa, niin näitä huippuasiantuntijoita ei voi mitenkään sivuuttaa omasta työtehtävästään ja koska he ovat niin huippuasiantuntijoita, he eivät ole mitenkään alttiita korruptiolle.

Anonyymi kirjoitti:

Lääketieteen korruptiota liittyen myös hoitosuosituksiin on kritisoitu laajasti ympäri maailman vuosikymmenien ajan, se ei ole vain suomalainen ilmiö. Suomessa tätä ilmiötä on kritisoinut erityisesti lääkäri Teppo Järvinen, jonka mukaan hoitosuosituksissa korostetaan liikaa substanssiosaamista näytön arvioinnin osaamisen kustannuksella. Ne kun ovat eri asioita -huippu skitsofrenitutkija, jolla on laajat sidonnaisuudet lääkeyhtiöihin, ei välttämättä ole hyvä arvioimaan skitsofreniaan liittyvää tutkimusnäyttöä. Näytön arvioinnin osaajat ovat havemmin yhtä hedelmällisesti verkostoituneita ja siksikin riippumattomampia arvioimaan näyttöä.

Se, että suomalaiset ovat mukana tässä yleismaailmallisessa trendissä, ei tee hoitosuosituksista luotettavampia. Joissakin maissa onkin pyritty luomaan valvontaa, joka ei perustu pelkkään hähmäiseen ja sirpaileiseen lääkeyhtiöiden ja lääkärien omavalvontaan. Esimerkiksi Britanniassa sidonnaisuuksien ilmoittamista valvoo riippumaton parlamentille vastuullinen elin, ja sidonnaisuuksia valvoo riippumattomat eettiset asiantuntijat. Britanniassa psykoosien hoidossa korostuukin hieman enemmän kokonaisvaltainen hoito ja lääkkeiden haittavaikutuksiin kiinnnitetään enemmän huomiota.

Lue lisää

Tähän lisätäkseni, että Britanniassa ei edes ole omaa hoitosuositusta skitsofrenialle. Hoitosuositus koskee laajaa psykoosipsektriä, ja hoitosuosituksessa painotetaan ennaltaekäisyn merkitystä ja nähdään psykososiaaliset hoitomuodot tasavertaisina suhteessa lääkehoitoon. Lääkitystä ei suositella kaikille systemaattisesti huolimatta oireilun vakavuudesta, ja hoitopäätöksissä korostetaan yhteistyön merkitystä ja oikeutta kieltäytyä hoidosta, myös lääkityksestä.

Lisäksi hoitosuosituksessa korosteaan lääkehoidon haittojen seuraamista paljon tarkemmin kuin suomalaisessa versiossa. Minusta Suomen kaltainen pieni maa voisi hyvin kopioida kyseisen hoitosuosituksen, jos täällä ei riitä riippumattomia asiantuntijoita eikä resursseja eikä kiinnostusta minkäänlaiseen riippumattomaan sidonnaisuuksien valvontaan. Sinänsä että pelkkä hoitosuositusten riippumattomuus olisi riittävä rakenteellisen korruption torjuntaan, tai tekisi tieteellisestä näytöstä vapaata harhoista ja vinoumista.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän lisätäkseni, että Britanniassa ei edes ole omaa hoitosuositusta skitsofrenialle. Hoitosuositus koskee laajaa psykoosipsektriä, ja hoitosuosituksessa painotetaan ennaltaekäisyn merkitystä ja nähdään psykososiaaliset hoitomuodot tasavertaisina suhteessa lääkehoitoon. Lääkitystä ei suositella kaikille systemaattisesti huolimatta oireilun vakavuudesta, ja hoitopäätöksissä korostetaan yhteistyön merkitystä ja oikeutta kieltäytyä hoidosta, myös lääkityksestä.

Lisäksi hoitosuosituksessa korosteaan lääkehoidon haittojen seuraamista paljon tarkemmin kuin suomalaisessa versiossa. Minusta Suomen kaltainen pieni maa voisi hyvin kopioida kyseisen hoitosuosituksen, jos täällä ei riitä riippumattomia asiantuntijoita eikä resursseja eikä kiinnostusta minkäänlaiseen riippumattomaan sidonnaisuuksien valvontaan. Sinänsä että pelkkä hoitosuositusten riippumattomuus olisi riittävä rakenteellisen korruption torjuntaan, tai tekisi tieteellisestä näytöstä vapaata harhoista ja vinoumista.

Lue lisää

Sen verran on tullut briteissä asuttua, että sielkä ne psykoosisairaudet näkyy ihan eritavalla katukuvassa kuin suomessa.

Sitä en pysty sanomaan, miten paljon se johtuu hoitosuosituksista ja miten paljon muista yhteiskunnan rakenteista.

Niin tai näin, niin ei varmaan tarvitse pelätä, että suomalaiset skitsofreenikot lähtisi sankoin joukoin sitä parempaa elämää sieltä hakemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran on tullut briteissä asuttua, että sielkä ne psykoosisairaudet näkyy ihan eritavalla katukuvassa kuin suomessa.

Sitä en pysty sanomaan, miten paljon se johtuu hoitosuosituksista ja miten paljon muista yhteiskunnan rakenteista.

Niin tai näin, niin ei varmaan tarvitse pelätä, että suomalaiset skitsofreenikot lähtisi sankoin joukoin sitä parempaa elämää sieltä hakemaan.

Lue lisää

Kekenkään psyyke ei parane sillä, että muuttaisi muualle. Itseään kun ei pääse karkuun, vaikka minne menisi.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en missään nimessä ole väittänyt olevani skitsofrenian asiantuntija. On eri asia siteerata asiantuntijoita, kuin olla sellainen. Tämä keskustelu on sinänsä koominen, että aloittaja lyttää käypä hoito -suosituksen näytenastekatsauksen keskeisen lähteen "yhdeksi pikku tutkimuspaperiksi", kun joku sattuu olemaan lukenut sen ja siteeraa meta-analyysien tekijöiden tulkintoja suoraan, ei käypä hoito -suositusten tekijöiden tulkitsemana. Eikö sinusta meta-analyysien tekijöiden omat tulkinnat oman tutkimuksensa tuloksista ole millään tavalla relevantteja? Tekeekö se niistä epäluotettavia, jos niitä siteeraa joku muu kuin sinun hyväksymäsi pyhä substanssiasiantuntija? Kuka muu olisi parempi tulkitsemaan tutkimustensa tuloksia, paitsi tutkijat itse?

Rakenteellinen korruptio on lääketieteessä sellainen ilmiö, että se vaikuttaa aina tutkimusten teosta käypä hoito -suosituksiin ja lääkkeiden määräämiskäytäntöihin saakka. Tästä korruptiosta on aivan valtava määrä tieteellistä näyttöä, ja siksi laadukkaissa katsauksissa yritetään ottaa huomioon esim. rahoituksen vaikutus tutkimusnäytön laatuun. Se on niin läpitunkevaa, että se näkyy myös siinä, miten tutkimustuloksia tulkitaan. Esimerkiksi aloittajan mainitsemassa katsauksessa ollaan huolissaan efektikoon laskusta plasebon ja neuroleptien väillä, ja yritetään löytää erilaisia keinoja efektikoon nostamiseksi esim. valikoimalla huolellisemmin potilaat. Tiedätkö miltä tämä kuulostaa ihmisestä, joka on käynyt kvantitatiivisen tutkimuksen perus- ja jatkokursseilla? Se kuulostaa tai pikemminkin haisee rakenteelliselta korruptiota, siitä nouseva lemu on niin pistävä ja häiritsevä, että sitä ei voi mitenkään sivuuttaa. Sinun sinisilmäinen luottamuksesi näihin "huippuasiantuntijoihin" saattaakin johtua siitä, ettet yhtään ymmärrä, mistä puhut. Ajattele, jos vaikkapa kilpailutuksen huippu substanssiasiantuntijat omaisivat osakkeita ja keräilisivät pikku palkkioita sieltä täältä niiltä yrityksiltä, joita kilpailutetaan? Vaikkapa lastensuojelun hankinta-asiantuntijat kävisivät vähän luennoimassa lastensuojelun tilasta palkkioita vastaan laitoksissa, jotka osallistuvat kilpailutuksiin? Sinun mainio argumenttisi olisi, että koska Suomi on niin pieni maa, niin näitä huippuasiantuntijoita ei voi mitenkään sivuuttaa omasta työtehtävästään ja koska he ovat niin huippuasiantuntijoita, he eivät ole mitenkään alttiita korruptiolle.

Lue lisää

Jos sinä jo itse tiedostat sen, että yrität poimia rusinoita pullasta ilman, että sinulla on mitään käsitystä siitä, että miten linkkaamasi tutkimukset vaikuttaa käytäntöön, niin miksi sinä sitten jatkat sitä inttämistä?

Ja kun nyt rusinoista puhutaan, niin missä on nämä sinun superälykkyyden tuottamat omat ajatukset? Löydät kyllä kaikki tunnetut ongelmat, mutta et pysty tuomaan keskusteluun mitään omaa älyllistä pääaomaa millä mielenterveyshoitoa kehitettäisiin.

Anteeksi että julkean ihan näin ääneen ihmetellä, mutta ymmärräthän sinä, että kaikki muutkin ihmiset tietää ne hyvin tunnetut faktat. Ne eivät siis ole mikään itseisarvo, mikä tuo jonkun uuden ulottuvuuden keskusteluun.

Ero on tietysti se, että oikea asiantuntija tietää miten nämä yleisesti tunnetut faktat asettuu sinne käytäntöön.

Julkishallinnon kilpailutuksista voidaan keskustella erillisessä ketjussa, jos sinulla on siihen yhtään järkevää sanottavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran on tullut briteissä asuttua, että sielkä ne psykoosisairaudet näkyy ihan eritavalla katukuvassa kuin suomessa.

Sitä en pysty sanomaan, miten paljon se johtuu hoitosuosituksista ja miten paljon muista yhteiskunnan rakenteista.

Niin tai näin, niin ei varmaan tarvitse pelätä, että suomalaiset skitsofreenikot lähtisi sankoin joukoin sitä parempaa elämää sieltä hakemaan.

Lue lisää

Tää on käyty täällä läpi niin väsymiseen asti. Vaikka jokainen sairaudentunnoton ihminen luulee löytäneensä maailmalta jonkun mullistavan tavan vältellä sitä hoitoa, niin siltikkään kukaan näistä ei lähde sieltä maailmalta hakemaan sitä ihmehoitoa.

Miksiköhän. Oma valistunut arvaukseni liittyy siihen sairaudentunnottomuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Tää on käyty täällä läpi niin väsymiseen asti. Vaikka jokainen sairaudentunnoton ihminen luulee löytäneensä maailmalta jonkun mullistavan tavan vältellä sitä hoitoa, niin siltikkään kukaan näistä ei lähde sieltä maailmalta hakemaan sitä ihmehoitoa.

Miksiköhän. Oma valistunut arvaukseni liittyy siihen sairaudentunnottomuuteen.

Lue lisää

Itseään ei pääse karkuun, vaikka muuttaisi minne tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en missään nimessä ole väittänyt olevani skitsofrenian asiantuntija. On eri asia siteerata asiantuntijoita, kuin olla sellainen. Tämä keskustelu on sinänsä koominen, että aloittaja lyttää käypä hoito -suosituksen näytenastekatsauksen keskeisen lähteen "yhdeksi pikku tutkimuspaperiksi", kun joku sattuu olemaan lukenut sen ja siteeraa meta-analyysien tekijöiden tulkintoja suoraan, ei käypä hoito -suositusten tekijöiden tulkitsemana. Eikö sinusta meta-analyysien tekijöiden omat tulkinnat oman tutkimuksensa tuloksista ole millään tavalla relevantteja? Tekeekö se niistä epäluotettavia, jos niitä siteeraa joku muu kuin sinun hyväksymäsi pyhä substanssiasiantuntija? Kuka muu olisi parempi tulkitsemaan tutkimustensa tuloksia, paitsi tutkijat itse?

Rakenteellinen korruptio on lääketieteessä sellainen ilmiö, että se vaikuttaa aina tutkimusten teosta käypä hoito -suosituksiin ja lääkkeiden määräämiskäytäntöihin saakka. Tästä korruptiosta on aivan valtava määrä tieteellistä näyttöä, ja siksi laadukkaissa katsauksissa yritetään ottaa huomioon esim. rahoituksen vaikutus tutkimusnäytön laatuun. Se on niin läpitunkevaa, että se näkyy myös siinä, miten tutkimustuloksia tulkitaan. Esimerkiksi aloittajan mainitsemassa katsauksessa ollaan huolissaan efektikoon laskusta plasebon ja neuroleptien väillä, ja yritetään löytää erilaisia keinoja efektikoon nostamiseksi esim. valikoimalla huolellisemmin potilaat. Tiedätkö miltä tämä kuulostaa ihmisestä, joka on käynyt kvantitatiivisen tutkimuksen perus- ja jatkokursseilla? Se kuulostaa tai pikemminkin haisee rakenteelliselta korruptiota, siitä nouseva lemu on niin pistävä ja häiritsevä, että sitä ei voi mitenkään sivuuttaa. Sinun sinisilmäinen luottamuksesi näihin "huippuasiantuntijoihin" saattaakin johtua siitä, ettet yhtään ymmärrä, mistä puhut. Ajattele, jos vaikkapa kilpailutuksen huippu substanssiasiantuntijat omaisivat osakkeita ja keräilisivät pikku palkkioita sieltä täältä niiltä yrityksiltä, joita kilpailutetaan? Vaikkapa lastensuojelun hankinta-asiantuntijat kävisivät vähän luennoimassa lastensuojelun tilasta palkkioita vastaan laitoksissa, jotka osallistuvat kilpailutuksiin? Sinun mainio argumenttisi olisi, että koska Suomi on niin pieni maa, niin näitä huippuasiantuntijoita ei voi mitenkään sivuuttaa omasta työtehtävästään ja koska he ovat niin huippuasiantuntijoita, he eivät ole mitenkään alttiita korruptiolle.

Lue lisää

Lastensuojelun asiantuntijat antavat jatkuvasti tietoa kilpailuttamilleen paleluntuottajille, siitä että mitä he kilpailutuksessa vaativat. Esimerkiksi kilpailutukseen liittyvistä laatukriteereistä.

Mutta ajatus, että joku lastensuojelun työntekijä tekisi jotain epäeettistä kuutamokeikkaa omilla kasvoillaan, on ihan sama kun ajatus sinusta esittämässä näitä samoja syytöksiä anonymiteetin sijaan omilla kasvoillasi.

Ajatuksena ihan hauska, mutta todellisuudessa jos ei pysty erottamaan sitä omaa korruptiota huippuasiantuntijoiden- tai rakenteellisesta korruptiosta, niin ei ole mikään ihme, ettei väitteitään pysty esittämään omalla nimellään.

Se ei todellakaan ole rakenteellinen korruptio, mikä estää sinua etsimästä niitä todellisia potilasta hyödyttäviä tutkimuksia, niiden rakenteellisten korruptio tutkimusten sijaan. Sitä estoa joudut etsimään jostain muualta kuin esittämistäsi tutkimuksista.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en missään nimessä ole väittänyt olevani skitsofrenian asiantuntija. On eri asia siteerata asiantuntijoita, kuin olla sellainen. Tämä keskustelu on sinänsä koominen, että aloittaja lyttää käypä hoito -suosituksen näytenastekatsauksen keskeisen lähteen "yhdeksi pikku tutkimuspaperiksi", kun joku sattuu olemaan lukenut sen ja siteeraa meta-analyysien tekijöiden tulkintoja suoraan, ei käypä hoito -suositusten tekijöiden tulkitsemana. Eikö sinusta meta-analyysien tekijöiden omat tulkinnat oman tutkimuksensa tuloksista ole millään tavalla relevantteja? Tekeekö se niistä epäluotettavia, jos niitä siteeraa joku muu kuin sinun hyväksymäsi pyhä substanssiasiantuntija? Kuka muu olisi parempi tulkitsemaan tutkimustensa tuloksia, paitsi tutkijat itse?

Rakenteellinen korruptio on lääketieteessä sellainen ilmiö, että se vaikuttaa aina tutkimusten teosta käypä hoito -suosituksiin ja lääkkeiden määräämiskäytäntöihin saakka. Tästä korruptiosta on aivan valtava määrä tieteellistä näyttöä, ja siksi laadukkaissa katsauksissa yritetään ottaa huomioon esim. rahoituksen vaikutus tutkimusnäytön laatuun. Se on niin läpitunkevaa, että se näkyy myös siinä, miten tutkimustuloksia tulkitaan. Esimerkiksi aloittajan mainitsemassa katsauksessa ollaan huolissaan efektikoon laskusta plasebon ja neuroleptien väillä, ja yritetään löytää erilaisia keinoja efektikoon nostamiseksi esim. valikoimalla huolellisemmin potilaat. Tiedätkö miltä tämä kuulostaa ihmisestä, joka on käynyt kvantitatiivisen tutkimuksen perus- ja jatkokursseilla? Se kuulostaa tai pikemminkin haisee rakenteelliselta korruptiota, siitä nouseva lemu on niin pistävä ja häiritsevä, että sitä ei voi mitenkään sivuuttaa. Sinun sinisilmäinen luottamuksesi näihin "huippuasiantuntijoihin" saattaakin johtua siitä, ettet yhtään ymmärrä, mistä puhut. Ajattele, jos vaikkapa kilpailutuksen huippu substanssiasiantuntijat omaisivat osakkeita ja keräilisivät pikku palkkioita sieltä täältä niiltä yrityksiltä, joita kilpailutetaan? Vaikkapa lastensuojelun hankinta-asiantuntijat kävisivät vähän luennoimassa lastensuojelun tilasta palkkioita vastaan laitoksissa, jotka osallistuvat kilpailutuksiin? Sinun mainio argumenttisi olisi, että koska Suomi on niin pieni maa, niin näitä huippuasiantuntijoita ei voi mitenkään sivuuttaa omasta työtehtävästään ja koska he ovat niin huippuasiantuntijoita, he eivät ole mitenkään alttiita korruptiolle.

Lue lisää

Jaa. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä kuinka moni kvantatiivisen tutkimuksen perus ja jatkokurssin käyneistä jakaa nämä samat mielipiteesi skitsofrenian hoidon kokonaisuudesta kanssasi.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä kuinka moni kvantatiivisen tutkimuksen perus ja jatkokurssin käyneistä jakaa nämä samat mielipiteesi skitsofrenian hoidon kokonaisuudesta kanssasi.

Lue lisää

No minäpä sanon: aika moni varmasti ajattelisi, että NNT 3 relapsien ehkäisyssä on erittäin hyvä teho ja NNT 6 -11 on hyväksyttävä vaste etenkin vakavan sairauden hoidossa. Mutta kun mennään syvemmälle tutkimuksiin, esimerkiksi miten vaste määritellään, millä mittareilla, millä kriteereilä, miten kliininen eli käytännöllinen merkitsevyys määritetään jne., niin sitten näyttö alkaakin vaikutaa epäluotettavalta.

Tiedätkö että statiinien keskimääräinen NNT on primaaripreventiossa 100-300 ja sekundaaripreventiossa 20-60? Antibioottien keskimääräinen NNT 10-20 välillä? Akuutissa oirehoidossa NNT on 3-10 keskimäärin, kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa NNT on valtavan paljon suurempi. Täytyy hoitaa aika paljon enemmän potilaita statiineilla, jotta yksi sydänkohtaus tai kuolema estetään kuin neurolepteillä pitää hoitaa skitsofreenikoita relapsin ehkäisemiseksi.

Mutta hyöty-haittasuhteen laskemiseksi ei riitä pelkät luvut, vaan pitää ymmärtää esimerkiksi mikä on lopputuloksen vakavuus (20 % nousu oireita mittaavalla, subjektiivisille tulkinnoille alttiilla kyselylomakkeella vs. kuolema tai elinikäiseen halvaantumiseen johtava aivoinfrakti). Joku voisi tosin argumentoida, että statiinit eivät ole ollenkaan tehokkaita lääkkeitä etenkään primaaripreventiossa yksiltasolla. Silti on ymmärrettävä, että on aivan eri asia mitata vasteita tulkinnanvaraisilla kyselykaavakkeilla kuin objektiivisesti määritettävillä luonnostaan dikotomisilla lopputuloksilla, kuten vaikkapa elää/kuolla.

Nuo kyselylomakkeet ovat käyttäytymistieteellisiä välineitä, joilla tutkitaan subjektiivisia tulkintoja. Jos sokkoutus purkautuu (kuten se tekee), niin niillä ei tee mitään. Ja se miten ne "dikotomisoidaan" vasteen laskemiseksi on toinen asia, se kadottaa valtavasti informaatiota, koska ne eivät ole luonnostaan dikotomisia vaan ordinaalisia mittaustasoltaan. Ja jos vasteen kriteereitä ei edes eritellä, niin miten luotettavaa se on? On lisäksi valtava ongelma, jos vaste voi olla mitä tahansa tai relapsi voidaan määritellä miten sattuu tutkimuksesta toiseen. Esimerkiksi kuoleman toteaminen on varmasti aika reliaabeli prosessi, mutta jos relapsi määritetään jokaisessa tutkimuksessa omalla tavalla, niin se se ei ole luotettavaa.

Sama jos kliinikoilla olisi kaikilla eri ymmärrys kuoleman määritelmästä ja vain 10 % tutkimuksissa käytetyistä kriteereistä täyttäisi kliinisen kuoleman kriteerit. Kun pistät sontaa sisälle, et voi olettaa, että saat ulos kultaa. Jos vastetta mitaavat kriteerit ja määritelmät ovat mitä sattuu, niin tieteellinen näyttö kärsii vakavasta uskottavuusongelmasta. Ihan sama mikä on laskennallinen NNT, jos edes tutkimuksen perusasiat eivät ole kunnossa.

Anonyymi kirjoitti:

No minäpä sanon: aika moni varmasti ajattelisi, että NNT 3 relapsien ehkäisyssä on erittäin hyvä teho ja NNT 6 -11 on hyväksyttävä vaste etenkin vakavan sairauden hoidossa. Mutta kun mennään syvemmälle tutkimuksiin, esimerkiksi miten vaste määritellään, millä mittareilla, millä kriteereilä, miten kliininen eli käytännöllinen merkitsevyys määritetään jne., niin sitten näyttö alkaakin vaikutaa epäluotettavalta.

Tiedätkö että statiinien keskimääräinen NNT on primaaripreventiossa 100-300 ja sekundaaripreventiossa 20-60? Antibioottien keskimääräinen NNT 10-20 välillä? Akuutissa oirehoidossa NNT on 3-10 keskimäärin, kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa NNT on valtavan paljon suurempi. Täytyy hoitaa aika paljon enemmän potilaita statiineilla, jotta yksi sydänkohtaus tai kuolema estetään kuin neurolepteillä pitää hoitaa skitsofreenikoita relapsin ehkäisemiseksi.

Mutta hyöty-haittasuhteen laskemiseksi ei riitä pelkät luvut, vaan pitää ymmärtää esimerkiksi mikä on lopputuloksen vakavuus (20 % nousu oireita mittaavalla, subjektiivisille tulkinnoille alttiilla kyselylomakkeella vs. kuolema tai elinikäiseen halvaantumiseen johtava aivoinfrakti). Joku voisi tosin argumentoida, että statiinit eivät ole ollenkaan tehokkaita lääkkeitä etenkään primaaripreventiossa yksiltasolla. Silti on ymmärrettävä, että on aivan eri asia mitata vasteita tulkinnanvaraisilla kyselykaavakkeilla kuin objektiivisesti määritettävillä luonnostaan dikotomisilla lopputuloksilla, kuten vaikkapa elää/kuolla.

Nuo kyselylomakkeet ovat käyttäytymistieteellisiä välineitä, joilla tutkitaan subjektiivisia tulkintoja. Jos sokkoutus purkautuu (kuten se tekee), niin niillä ei tee mitään. Ja se miten ne "dikotomisoidaan" vasteen laskemiseksi on toinen asia, se kadottaa valtavasti informaatiota, koska ne eivät ole luonnostaan dikotomisia vaan ordinaalisia mittaustasoltaan. Ja jos vasteen kriteereitä ei edes eritellä, niin miten luotettavaa se on? On lisäksi valtava ongelma, jos vaste voi olla mitä tahansa tai relapsi voidaan määritellä miten sattuu tutkimuksesta toiseen. Esimerkiksi kuoleman toteaminen on varmasti aika reliaabeli prosessi, mutta jos relapsi määritetään jokaisessa tutkimuksessa omalla tavalla, niin se se ei ole luotettavaa.

Sama jos kliinikoilla olisi kaikilla eri ymmärrys kuoleman määritelmästä ja vain 10 % tutkimuksissa käytetyistä kriteereistä täyttäisi kliinisen kuoleman kriteerit. Kun pistät sontaa sisälle, et voi olettaa, että saat ulos kultaa. Jos vastetta mitaavat kriteerit ja määritelmät ovat mitä sattuu, niin tieteellinen näyttö kärsii vakavasta uskottavuusongelmasta. Ihan sama mikä on laskennallinen NNT, jos edes tutkimuksen perusasiat eivät ole kunnossa.

Lue lisää

Tähän lisätäkseni, että jos yhtään ymmärtää kvantitatiivisen tutkimuksen perusteita, niin tietää, ettei tieteellisen tutkimuksen tarkoitus ole koskaan ensisijaisesti *nostaa efektikokoa. Tieteellisen tutkimuksen tarkoitus on tuottaa luotettavaa, yleistettävää tietoa. Jos tutkijat säännönmukaisesti tutkimustensa johtopäätöksissä pohtivat ensisijaisesti, että miten nostaa efektikokoa sen sijaan, että miten saadaan edustavampia otoksia (joka voi nostaa efektikokoa tai ei), niin silloin tutkijat eivät tee tiedettä, vaan he tuottavat pseudotieteellistä, tieteen kieleen puettua näyttöä kaupallisille tahoille, joiden ainoa tarkoitus on tehdä voittoa lääkkeillä.

Psyykenlääkkeet ovat tunnetusti erittäin heikkotehoisia ja lääkekokeet epäonnistuvat paljon useammin, kuin monissa somaattisiin sairauksiin liittyvissä lääkkeissä. Tämän johdosta tutkijat monissa tutkimuksissa pohtivat sellaisia relevantteja asioita, kuin miten valikoida huolellisemmin potilaat, jotka reagoivat huonosti plaseboon ja miten säätää otoskokoa niin, että se ei ole liian pieni (koska se vaikuttaa tilastolliseen merkitsevyyteen), mutta joka ei myöskään ole liian suuri (liian edustava otos voi paljastaa sen, että efektikoot ovat heikkoja, mikä heikentää tietenkin kokonaisnäyttöä lääkkeiden tehosta vaikka parantaa lääkekokeiden läpimenoprosenttia ja vähentää julkaisuharhan tarvetta). Ei tarvitse olla mikään Einstein, että haistaa aika pahan rakenteellisen korruption lemun näistä pohdinnoista.

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran on tullut briteissä asuttua, että sielkä ne psykoosisairaudet näkyy ihan eritavalla katukuvassa kuin suomessa.

Sitä en pysty sanomaan, miten paljon se johtuu hoitosuosituksista ja miten paljon muista yhteiskunnan rakenteista.

Niin tai näin, niin ei varmaan tarvitse pelätä, että suomalaiset skitsofreenikot lähtisi sankoin joukoin sitä parempaa elämää sieltä hakemaan.

Lue lisää

Hoitosuositukset ovat tietenkin vain suosituksia, eikä Britannia sinänsä eroa Suomen suosituksista kuin painotuksiltaan. Lääkehoito on Britanniankin hoitosuosituksessa keskeisessä roolissa, vaikka ei niin keskeisessä, kuin Suomessa. Hoitosuositukset eivät määritä sosiaaliturvajärjestelmän toimintaa eikä sitä, kuinka paljon toimintakyvyttömiksi lääkityille kuolaaville zombeille on tarjolla vammaispalveluiden ja sosiaalipalveluiden tarjoamia asumispalveluratkaisuja.

Ne eivät vaikuta yhteiskunnan taloudellisiin olosuhteisiin, siihen miten syrjäytymistä ja kodittomuutta hoidetaan. Britannian ja Suomen skitsofrenian hoitotulokset ovat yhtä surkeita, noin 70-90 % on työkyvyttömiä. Skitsofreenikot kuolevat noin 15 vuotta aikaisemmin kuin väestö keskimäärin ja hoitotulokset ovat laskeneet tutkimuskatsausten mukaan järjestäen vuosikymmenestä toiseen. Pakkohoitoa Britanniassa käytetään hieman vähemmän kuin Suomessa: noin 100 /100 000 asukasta kohden vrt. Suomen 151 /100 000 kohden. Skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset ovat monesti moniongelmaisia ja syrjäytyneitä. Sellaiset ihmiset kasaantuvat kaduille sellaisissa yhteiskunnissa, joissa ei ole toimivaa sosiaaliturvajärjestelmää, eikä omaa asuntoa pidetä ihmisoikeutena.

Anonyymi kirjoitti:

No minäpä sanon: aika moni varmasti ajattelisi, että NNT 3 relapsien ehkäisyssä on erittäin hyvä teho ja NNT 6 -11 on hyväksyttävä vaste etenkin vakavan sairauden hoidossa. Mutta kun mennään syvemmälle tutkimuksiin, esimerkiksi miten vaste määritellään, millä mittareilla, millä kriteereilä, miten kliininen eli käytännöllinen merkitsevyys määritetään jne., niin sitten näyttö alkaakin vaikutaa epäluotettavalta.

Tiedätkö että statiinien keskimääräinen NNT on primaaripreventiossa 100-300 ja sekundaaripreventiossa 20-60? Antibioottien keskimääräinen NNT 10-20 välillä? Akuutissa oirehoidossa NNT on 3-10 keskimäärin, kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa NNT on valtavan paljon suurempi. Täytyy hoitaa aika paljon enemmän potilaita statiineilla, jotta yksi sydänkohtaus tai kuolema estetään kuin neurolepteillä pitää hoitaa skitsofreenikoita relapsin ehkäisemiseksi.

Mutta hyöty-haittasuhteen laskemiseksi ei riitä pelkät luvut, vaan pitää ymmärtää esimerkiksi mikä on lopputuloksen vakavuus (20 % nousu oireita mittaavalla, subjektiivisille tulkinnoille alttiilla kyselylomakkeella vs. kuolema tai elinikäiseen halvaantumiseen johtava aivoinfrakti). Joku voisi tosin argumentoida, että statiinit eivät ole ollenkaan tehokkaita lääkkeitä etenkään primaaripreventiossa yksiltasolla. Silti on ymmärrettävä, että on aivan eri asia mitata vasteita tulkinnanvaraisilla kyselykaavakkeilla kuin objektiivisesti määritettävillä luonnostaan dikotomisilla lopputuloksilla, kuten vaikkapa elää/kuolla.

Nuo kyselylomakkeet ovat käyttäytymistieteellisiä välineitä, joilla tutkitaan subjektiivisia tulkintoja. Jos sokkoutus purkautuu (kuten se tekee), niin niillä ei tee mitään. Ja se miten ne "dikotomisoidaan" vasteen laskemiseksi on toinen asia, se kadottaa valtavasti informaatiota, koska ne eivät ole luonnostaan dikotomisia vaan ordinaalisia mittaustasoltaan. Ja jos vasteen kriteereitä ei edes eritellä, niin miten luotettavaa se on? On lisäksi valtava ongelma, jos vaste voi olla mitä tahansa tai relapsi voidaan määritellä miten sattuu tutkimuksesta toiseen. Esimerkiksi kuoleman toteaminen on varmasti aika reliaabeli prosessi, mutta jos relapsi määritetään jokaisessa tutkimuksessa omalla tavalla, niin se se ei ole luotettavaa.

Sama jos kliinikoilla olisi kaikilla eri ymmärrys kuoleman määritelmästä ja vain 10 % tutkimuksissa käytetyistä kriteereistä täyttäisi kliinisen kuoleman kriteerit. Kun pistät sontaa sisälle, et voi olettaa, että saat ulos kultaa. Jos vastetta mitaavat kriteerit ja määritelmät ovat mitä sattuu, niin tieteellinen näyttö kärsii vakavasta uskottavuusongelmasta. Ihan sama mikä on laskennallinen NNT, jos edes tutkimuksen perusasiat eivät ole kunnossa.

Lue lisää

Eli saatavilla oleva "pehmeä" data ei ole riittävän luotettavaa, koska ei ole olemassa "kovaa" dataa joka sen kumoiaisi?

No logiikka se on tuokin, mutta en sillä itse lähtisi muita saappaiksi haukkumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eli saatavilla oleva "pehmeä" data ei ole riittävän luotettavaa, koska ei ole olemassa "kovaa" dataa joka sen kumoiaisi?

No logiikka se on tuokin, mutta en sillä itse lähtisi muita saappaiksi haukkumaan.

Lue lisää

En ole näitä tässä kommentoinut, mutta sen verran tähän väliin, että joskus on hyväksyttävä sekin, että on olemassa viisaampia ihmisiä, mitä on itse.
Minullakin on ihan hyvä olla, kun pystyn myöntämään, etten ole, en ole koskaan ollut, se " penaalin terävin kynä ".
Mitä sitä viisaampiaan haastamaan.....

Anonyymi kirjoitti:

En ole näitä tässä kommentoinut, mutta sen verran tähän väliin, että joskus on hyväksyttävä sekin, että on olemassa viisaampia ihmisiä, mitä on itse.
Minullakin on ihan hyvä olla, kun pystyn myöntämään, etten ole, en ole koskaan ollut, se " penaalin terävin kynä ".
Mitä sitä viisaampiaan haastamaan.....

Lue lisää

Itse nautin itseäni viisaampien ihmisten seurasta, ja mahdollisuuksien mukaan opastan ihmisiä jotka apuani kaipaa.

Kaikkia ei tietenkään pysty auttaman. Syystä tai toisesta. Toisia ei vain osaa tai kerkeä, ja toiset vaan ei halua tulla autetuksi.

Anonyymi kirjoitti:

No minäpä sanon: aika moni varmasti ajattelisi, että NNT 3 relapsien ehkäisyssä on erittäin hyvä teho ja NNT 6 -11 on hyväksyttävä vaste etenkin vakavan sairauden hoidossa. Mutta kun mennään syvemmälle tutkimuksiin, esimerkiksi miten vaste määritellään, millä mittareilla, millä kriteereilä, miten kliininen eli käytännöllinen merkitsevyys määritetään jne., niin sitten näyttö alkaakin vaikutaa epäluotettavalta.

Tiedätkö että statiinien keskimääräinen NNT on primaaripreventiossa 100-300 ja sekundaaripreventiossa 20-60? Antibioottien keskimääräinen NNT 10-20 välillä? Akuutissa oirehoidossa NNT on 3-10 keskimäärin, kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa NNT on valtavan paljon suurempi. Täytyy hoitaa aika paljon enemmän potilaita statiineilla, jotta yksi sydänkohtaus tai kuolema estetään kuin neurolepteillä pitää hoitaa skitsofreenikoita relapsin ehkäisemiseksi.

Mutta hyöty-haittasuhteen laskemiseksi ei riitä pelkät luvut, vaan pitää ymmärtää esimerkiksi mikä on lopputuloksen vakavuus (20 % nousu oireita mittaavalla, subjektiivisille tulkinnoille alttiilla kyselylomakkeella vs. kuolema tai elinikäiseen halvaantumiseen johtava aivoinfrakti). Joku voisi tosin argumentoida, että statiinit eivät ole ollenkaan tehokkaita lääkkeitä etenkään primaaripreventiossa yksiltasolla. Silti on ymmärrettävä, että on aivan eri asia mitata vasteita tulkinnanvaraisilla kyselykaavakkeilla kuin objektiivisesti määritettävillä luonnostaan dikotomisilla lopputuloksilla, kuten vaikkapa elää/kuolla.

Nuo kyselylomakkeet ovat käyttäytymistieteellisiä välineitä, joilla tutkitaan subjektiivisia tulkintoja. Jos sokkoutus purkautuu (kuten se tekee), niin niillä ei tee mitään. Ja se miten ne "dikotomisoidaan" vasteen laskemiseksi on toinen asia, se kadottaa valtavasti informaatiota, koska ne eivät ole luonnostaan dikotomisia vaan ordinaalisia mittaustasoltaan. Ja jos vasteen kriteereitä ei edes eritellä, niin miten luotettavaa se on? On lisäksi valtava ongelma, jos vaste voi olla mitä tahansa tai relapsi voidaan määritellä miten sattuu tutkimuksesta toiseen. Esimerkiksi kuoleman toteaminen on varmasti aika reliaabeli prosessi, mutta jos relapsi määritetään jokaisessa tutkimuksessa omalla tavalla, niin se se ei ole luotettavaa.

Sama jos kliinikoilla olisi kaikilla eri ymmärrys kuoleman määritelmästä ja vain 10 % tutkimuksissa käytetyistä kriteereistä täyttäisi kliinisen kuoleman kriteerit. Kun pistät sontaa sisälle, et voi olettaa, että saat ulos kultaa. Jos vastetta mitaavat kriteerit ja määritelmät ovat mitä sattuu, niin tieteellinen näyttö kärsii vakavasta uskottavuusongelmasta. Ihan sama mikä on laskennallinen NNT, jos edes tutkimuksen perusasiat eivät ole kunnossa.

Lue lisää

Tähän lisätäkseni, että NNT:n laskukaava on 1/(tapahtuman todennäköisyys kontrolliryhmässä-tapahtuman todennäköisyys hoitoryhmässä.). Jos tapahtuman esiintyvyys on esimerkiksi hoitoryhmässä 1% kontrolliryhmässä ja 0.5% hoitoryhmässä, niin NNT on 200. Jos taas lasketaan neurolepteille NNT, niin tapahtuman todennäköisyys on monissa ryhmissä valtavan paljon suurempi esim. minimivasteella 51 % hoitoryhmässä ja 30 % plasebokontrollissa. NNT on tällöin 1/0.21=5. Jos taas lasketaan tapahtuman todennäköisyys hyvällä vasteella se on 1/(0.23-14)=11.

Tapahtuman todennäköisyys todennäköisesti nousee, jos mittaat yleisiä ilmiöitä (kuten skitsofrenian lääkekokeissa käytetyt kyselylomakkeet tekevevät), kuten tunteita ja käyttäytymistä: innostusta, melankoliaa, syyllisyyttä, ahdistusta, yhteistyökyvyttömyyttä, somaattista huolta jne. Ihmiset eivät voi olla ilmaisematta tällaisia tunteita jossain vaiheessa elämäänsä jollain tasolla. Ja jos näitä tunteita ja käyttäytymistä arvioi kliinisesti orientoitunut, vahvan medikaalisen tulkintakehyksen omaava hedelmällisesti verkostoitunut lääkäri ilman toimivaa sokkoutusta, niin on 100 % varmaa että tulkintoihin tulee vääristymiä. Ei toisen ihmisen käyttäytymistä voi tulkita objektiivisesti, se on aina omien tulkintakehysten ja kognitiivisten vinoumien värittämää. Eikä mikään niistä kliinikoiden tulkinnoista kerro suoraan lääketieteellisestä sairaudesta, jota tulisi automaattisesti hoitaa lääkkeillä. Kliinikot eivät osaa tulkita potilaan kokemusmaailmaa sen objektiivisemmin kuin potilaatkaan, mutta silti heidän näkemyksensä ylikorostuvat noissa lääkekokeissa. Kuolema taas ei ole arkipäiväinen ilmiö, vaan voi tapahtua jokaiselle yksilölle vain kerran ja siinä ei subjektiivisella tulkinnalla ole niin suurta roolia.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän lisätäkseni, että NNT:n laskukaava on 1/(tapahtuman todennäköisyys kontrolliryhmässä-tapahtuman todennäköisyys hoitoryhmässä.). Jos tapahtuman esiintyvyys on esimerkiksi hoitoryhmässä 1% kontrolliryhmässä ja 0.5% hoitoryhmässä, niin NNT on 200. Jos taas lasketaan neurolepteille NNT, niin tapahtuman todennäköisyys on monissa ryhmissä valtavan paljon suurempi esim. minimivasteella 51 % hoitoryhmässä ja 30 % plasebokontrollissa. NNT on tällöin 1/0.21=5. Jos taas lasketaan tapahtuman todennäköisyys hyvällä vasteella se on 1/(0.23-14)=11.

Tapahtuman todennäköisyys todennäköisesti nousee, jos mittaat yleisiä ilmiöitä (kuten skitsofrenian lääkekokeissa käytetyt kyselylomakkeet tekevevät), kuten tunteita ja käyttäytymistä: innostusta, melankoliaa, syyllisyyttä, ahdistusta, yhteistyökyvyttömyyttä, somaattista huolta jne. Ihmiset eivät voi olla ilmaisematta tällaisia tunteita jossain vaiheessa elämäänsä jollain tasolla. Ja jos näitä tunteita ja käyttäytymistä arvioi kliinisesti orientoitunut, vahvan medikaalisen tulkintakehyksen omaava hedelmällisesti verkostoitunut lääkäri ilman toimivaa sokkoutusta, niin on 100 % varmaa että tulkintoihin tulee vääristymiä. Ei toisen ihmisen käyttäytymistä voi tulkita objektiivisesti, se on aina omien tulkintakehysten ja kognitiivisten vinoumien värittämää. Eikä mikään niistä kliinikoiden tulkinnoista kerro suoraan lääketieteellisestä sairaudesta, jota tulisi automaattisesti hoitaa lääkkeillä. Kliinikot eivät osaa tulkita potilaan kokemusmaailmaa sen objektiivisemmin kuin potilaatkaan, mutta silti heidän näkemyksensä ylikorostuvat noissa lääkekokeissa. Kuolema taas ei ole arkipäiväinen ilmiö, vaan voi tapahtua jokaiselle yksilölle vain kerran ja siinä ei subjektiivisella tulkinnalla ole niin suurta roolia.

Lue lisää

Menee vähän asian ohi, mutta menkööt.

Vaikka mä olen ihan kivasti tienannu tällä nykysellä AI hypellä, niin mä olen aina miettiny, että mitä ne todelliset käytännön aplikaatiot sitten on. Että minkälaisia työntekijöitä se tekoäly sitten voi lähitulevaisuudessa korvata.

Minä lottoan että ne sellaiset työpaikat tulevat radikaalisti vähenemään, missä asiantuntija pystyy toistamaan vain paria laskukaavaa, mutta ei pysty suhteuttamaan tai viemään niitä mitenkään käytäntöön.

Anonyymi kirjoitti:

Lastensuojelun asiantuntijat antavat jatkuvasti tietoa kilpailuttamilleen paleluntuottajille, siitä että mitä he kilpailutuksessa vaativat. Esimerkiksi kilpailutukseen liittyvistä laatukriteereistä.

Mutta ajatus, että joku lastensuojelun työntekijä tekisi jotain epäeettistä kuutamokeikkaa omilla kasvoillaan, on ihan sama kun ajatus sinusta esittämässä näitä samoja syytöksiä anonymiteetin sijaan omilla kasvoillasi.

Ajatuksena ihan hauska, mutta todellisuudessa jos ei pysty erottamaan sitä omaa korruptiota huippuasiantuntijoiden- tai rakenteellisesta korruptiosta, niin ei ole mikään ihme, ettei väitteitään pysty esittämään omalla nimellään.

Se ei todellakaan ole rakenteellinen korruptio, mikä estää sinua etsimästä niitä todellisia potilasta hyödyttäviä tutkimuksia, niiden rakenteellisten korruptio tutkimusten sijaan. Sitä estoa joudut etsimään jostain muualta kuin esittämistäsi tutkimuksista.

Lue lisää

Hankinta-asiantuntijoiden toimintaa säätelee laki ja ei sellainen ihminen voi kilpailuttaa yrityksiä, jolla on vakavia eturistiriitoja suhteessa näihin yrityksiin. Esteellisyydestä säädetään hallintolain 27 § ja 28 § pykälässä. Käypä hoito -suosittelijoita ei säätele mikään laki, vaan puhdas omatunto ja omat arviot siitä, mikä on suhteetonta korruptiota ja mikä sopivaa korruptiota. Eturistiriitoja saa olla, kunhan ne eivät ole omasta mielestä suhteettomia ja kun ne kertoo avoimesti ja vilpittömästi. Kuka valvoo moista, paitsi oma hyvä veli -verkosto ja lääkärien omat edunvalvontajärjestöt ja lääkeyhtiöt? Millä muulla alalla eturistiriidat ovat sallittuja, kunhan ne avoimesti ja vilpittömästi ilmoittaa? Poistuuko jääviys sillä, että eturistiriidoista kertoo rehellisesti? Otan kaikilta neuroleptejä valmistavilta yrityksiltä palkkioita vuosikymmenien ajan, mutta se ei mitenkään vaikuta kykyyni arvioida lääketieteellistä näyttöä? Tieteellinen tutkimus sanoo muuta, tuollainen korruptio vaikuttaa suoraan ihmisen kykyyn olla kriittinen ja objektiivinen omia rahoittajatahojaan kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hankinta-asiantuntijoiden toimintaa säätelee laki ja ei sellainen ihminen voi kilpailuttaa yrityksiä, jolla on vakavia eturistiriitoja suhteessa näihin yrityksiin. Esteellisyydestä säädetään hallintolain 27 § ja 28 § pykälässä. Käypä hoito -suosittelijoita ei säätele mikään laki, vaan puhdas omatunto ja omat arviot siitä, mikä on suhteetonta korruptiota ja mikä sopivaa korruptiota. Eturistiriitoja saa olla, kunhan ne eivät ole omasta mielestä suhteettomia ja kun ne kertoo avoimesti ja vilpittömästi. Kuka valvoo moista, paitsi oma hyvä veli -verkosto ja lääkärien omat edunvalvontajärjestöt ja lääkeyhtiöt? Millä muulla alalla eturistiriidat ovat sallittuja, kunhan ne avoimesti ja vilpittömästi ilmoittaa? Poistuuko jääviys sillä, että eturistiriidoista kertoo rehellisesti? Otan kaikilta neuroleptejä valmistavilta yrityksiltä palkkioita vuosikymmenien ajan, mutta se ei mitenkään vaikuta kykyyni arvioida lääketieteellistä näyttöä? Tieteellinen tutkimus sanoo muuta, tuollainen korruptio vaikuttaa suoraan ihmisen kykyyn olla kriittinen ja objektiivinen omia rahoittajatahojaan kohtaan.

Lue lisää

Jos vaivautuisit ottamaan asioista selvää, etkä kuvittelisi että tiedät kaiken valmiiksi, niin huomaisit, että on olemassa helposti kymmenkunta lakia, jotka suoraan tai välillisesti koskee niitä ihmisiä jotka tekee käypähoitosuosituksia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos vaivautuisit ottamaan asioista selvää, etkä kuvittelisi että tiedät kaiken valmiiksi, niin huomaisit, että on olemassa helposti kymmenkunta lakia, jotka suoraan tai välillisesti koskee niitä ihmisiä jotka tekee käypähoitosuosituksia.

Lue lisää

Säätelee joo mut valvooko joku?

Anonyymi kirjoitti:

Jos vaivautuisit ottamaan asioista selvää, etkä kuvittelisi että tiedät kaiken valmiiksi, niin huomaisit, että on olemassa helposti kymmenkunta lakia, jotka suoraan tai välillisesti koskee niitä ihmisiä jotka tekee käypähoitosuosituksia.

Lue lisää

Kerroppa minulle, mikä laki kieltää käypä hoito -suositusten laatijoiden taloudelliset eturistiriida? Niinpä, ei yksikään. Valtion tai hyvinvointialueen viranhaltijat eivät saa ottaa lahjuksia eivätkä palkkioita niiltä tahoilta, joita valvovat tai joiden asiassa tekevät päätöksiä. Se kielletään yksiselitteisesti, kyse on ilmeisestä eturistiriidasta. Nämä sinun "kymmenkunta" lakia eivät kiellä suorasanaisesti millään tavalla esimerkiksi konsultipalkkioiden vastaanottamista tai luentojen pitämistä yhteistyökumppaneille, joiden tuotteisiin liittyvää näyttöä arvioivat. Tämän näkee jo ernestikin. Miksi viranomaiset eivät pidä avointa listää eturistiriidoistaan puhdistaakseen omaatuntoaan? Siksi, koska eturistiriidat ovat viranomaisille kiellettyjä. Se että terveydenhuoltolaissa kehotetaan lääkäreitä epämääräisesti riippumattomuuteen ja objektiivisuuteen ei tarkoita kieltoa, vaan sääntely on vahvasti itsesääntelyn piirissä. Sitä säädellään eettisellä koodistolla.

Anonyymi00218 kirjoitti:

Kerroppa minulle, mikä laki kieltää käypä hoito -suositusten laatijoiden taloudelliset eturistiriida? Niinpä, ei yksikään. Valtion tai hyvinvointialueen viranhaltijat eivät saa ottaa lahjuksia eivätkä palkkioita niiltä tahoilta, joita valvovat tai joiden asiassa tekevät päätöksiä. Se kielletään yksiselitteisesti, kyse on ilmeisestä eturistiriidasta. Nämä sinun "kymmenkunta" lakia eivät kiellä suorasanaisesti millään tavalla esimerkiksi konsultipalkkioiden vastaanottamista tai luentojen pitämistä yhteistyökumppaneille, joiden tuotteisiin liittyvää näyttöä arvioivat. Tämän näkee jo ernestikin. Miksi viranomaiset eivät pidä avointa listää eturistiriidoistaan puhdistaakseen omaatuntoaan? Siksi, koska eturistiriidat ovat viranomaisille kiellettyjä. Se että terveydenhuoltolaissa kehotetaan lääkäreitä epämääräisesti riippumattomuuteen ja objektiivisuuteen ei tarkoita kieltoa, vaan sääntely on vahvasti itsesääntelyn piirissä. Sitä säädellään eettisellä koodistolla.

Lue lisää

Voit pyytää teköälyä käyttämään päätään, ettei sinun itse tarvitse ja pyytää sieltä ne tarkat lait.

Anonyymi00220 kirjoitti:

Voit pyytää teköälyä käyttämään päätään, ettei sinun itse tarvitse ja pyytää sieltä ne tarkat lait.

Tässä on ne lukuisat lakisäädökset, jotka kuulemma kieltävät lääkärien eturistiriidat.

Potilaslaki:

3 § Potilaan oikeus hyvään hoitoon: potilaalla on oikeus laadultaan hyvään hoitoon.

Ammattihenkilölaki:

15 § Terveydenhuollon ammattihenkilön on toiminnassaan noudatettava hyvää ammattikäytäntöä.

17§ Ammattihenkilön on annettava hoitoa, joka perustuu yleisesti hyväksyttyihin ja kokemusperäisesti perusteltuihin hoitokäytäntöihin.

Terveydenhuoltolaki
8 § Toiminnan on oltava näyttöön perustuvaa, laadukasta ja turvallista.

Tämä selittää sen, miksi käypä hoito -suositusten tekijät kehtavat listata omia ristiriitojaan läpinäkyvyyden edistämiseksi ja miksi esimerkiksi kaavoituksesta vastaavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät. Sanotaanko se niin päin, että toisen hedelmällinen yhteistyö on toiselle vakava virkarikos.

Anonyymi00223 kirjoitti:

Tässä on ne lukuisat lakisäädökset, jotka kuulemma kieltävät lääkärien eturistiriidat.

Potilaslaki:

3 § Potilaan oikeus hyvään hoitoon: potilaalla on oikeus laadultaan hyvään hoitoon.

Ammattihenkilölaki:

15 § Terveydenhuollon ammattihenkilön on toiminnassaan noudatettava hyvää ammattikäytäntöä.

17§ Ammattihenkilön on annettava hoitoa, joka perustuu yleisesti hyväksyttyihin ja kokemusperäisesti perusteltuihin hoitokäytäntöihin.

Terveydenhuoltolaki
8 § Toiminnan on oltava näyttöön perustuvaa, laadukasta ja turvallista.

Tämä selittää sen, miksi käypä hoito -suositusten tekijät kehtavat listata omia ristiriitojaan läpinäkyvyyden edistämiseksi ja miksi esimerkiksi kaavoituksesta vastaavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät. Sanotaanko se niin päin, että toisen hedelmällinen yhteistyö on toiselle vakava virkarikos.

Lue lisää

Voit pyytää tekoälyä täydentämään vastauksia jos se ei kata kaikkia lain näkökulmia joita asiantuntija joutuu ottamaan huomioon omassa esteellisyydessään, tai eettisyydessä.

Anonyymi00224 kirjoitti:

Voit pyytää tekoälyä täydentämään vastauksia jos se ei kata kaikkia lain näkökulmia joita asiantuntija joutuu ottamaan huomioon omassa esteellisyydessään, tai eettisyydessä.

Lue lisää

Miksi sinä et kysy tekoälyltä täydentämään vastauksia, jos annettu vastaus ei miellytä sinua? Tule sitten kertomaan keskustelusi tekoälyn kanssa siitä, miten lukuisilla lakiteknisillä yksityiskohdilla raskaasi säädellään käypä hoito -suositusten laatijoiden eturistiriitoja. On jo vitsi, että ehdotat tätä minulle, tiedän sata kertaa enemmän näistä eettisistä säädöksistä ja terveydenhuollon lainsäädännöstä todennäköisesti kuin sinä. Ongelma on tässä se, ettet sinä tajua mitä tarkoitaa eturistiriita ja sen kielto. Siinä ei ole kyse eettisistä säädöksistä, epämääräisistä viittauksista näyttöön pohjautuvaan ja laadukkaaseen hoitoon, reseptilääkkeiden markkinointikielloista kuluttajille jne. Siinä on kyse kiellosta, jonka rikkominen sanktioidaan rikoslailla. Ymmärrätkö eron?

On eri asia kehitellä eettisiä säädöksiä ja viitata niihin epäsuoraan lakipykälissä, kuin kieltää eturistriidat lailla. Oletko sinä esimeriksi koskaan käynyt oikeasti Duodecimin sivuilla edes lukeamassa siitä, miten he käsittelevät eturistiritoja? Sinne pääsee ihan laittamalla Googleen Duodecim sidonnaisuudet, jossa lukee näin:

"Olemme keränneet ja julkaisseet sidonnaisuusilmoitukset vuodesta 2001 lähtien. Ilmoituksissa on eritelty sidonnaisuuksien muodot, kuten luento- ja asiantuntijapalkkiot, koulutusmatkat, tutkimusapurahat ja osakeomistukset. Meillä ei ole mahdollisuutta varmistaa ilmoitusten oikeellisuutta, mutta pyrimme siihen keskustelemalla sidonnaisuuksista koko työryhmän kesken. Pidämme myönteisenä sitä, että Lääketeollisuus ry julkaisee terveydenhuollon ammattihenkilöille ja organisaatioille antamansa palkkiot ja tuen, rahasummat mukaan lukien."

Ei tällaisia listoja tehdä valtion viranomaisten eturistiriidoista, koska tuossa kontekstissa kyse olisi virkarikoksista. Kuka on nyt virkarikoksista tekisi julkisia läpinäkyvyyslistoja. Tyyliin "olen rikkonut näin monta kertaa lakia viimeisen kolmen vuoden aikana." Kun yhteistyötä tehdään vuosikymmeniä juuri niiden tahojen kanssa, joiden tuotteita arvioi, niin eturistiriidoista pääsee sillä, että ilmoittaa niistä, jos kehtaa. Hyvä veli verkosto sitten valvoo jos viitsii, että onko tiedot oikein ja onko korruptio kohttuullisuuden ja hyvän moraalin rajoissa. On suunnaton vitsi, että lääkeyhtiöt ja heidän yhteistyökumppaninsa ihan omatoimisesta valvovat oman etiikkansa ja moraalinsa rajoja.

Anonyymi00225 kirjoitti:

Miksi sinä et kysy tekoälyltä täydentämään vastauksia, jos annettu vastaus ei miellytä sinua? Tule sitten kertomaan keskustelusi tekoälyn kanssa siitä, miten lukuisilla lakiteknisillä yksityiskohdilla raskaasi säädellään käypä hoito -suositusten laatijoiden eturistiriitoja. On jo vitsi, että ehdotat tätä minulle, tiedän sata kertaa enemmän näistä eettisistä säädöksistä ja terveydenhuollon lainsäädännöstä todennäköisesti kuin sinä. Ongelma on tässä se, ettet sinä tajua mitä tarkoitaa eturistiriita ja sen kielto. Siinä ei ole kyse eettisistä säädöksistä, epämääräisistä viittauksista näyttöön pohjautuvaan ja laadukkaaseen hoitoon, reseptilääkkeiden markkinointikielloista kuluttajille jne. Siinä on kyse kiellosta, jonka rikkominen sanktioidaan rikoslailla. Ymmärrätkö eron?

On eri asia kehitellä eettisiä säädöksiä ja viitata niihin epäsuoraan lakipykälissä, kuin kieltää eturistriidat lailla. Oletko sinä esimeriksi koskaan käynyt oikeasti Duodecimin sivuilla edes lukeamassa siitä, miten he käsittelevät eturistiritoja? Sinne pääsee ihan laittamalla Googleen Duodecim sidonnaisuudet, jossa lukee näin:

"Olemme keränneet ja julkaisseet sidonnaisuusilmoitukset vuodesta 2001 lähtien. Ilmoituksissa on eritelty sidonnaisuuksien muodot, kuten luento- ja asiantuntijapalkkiot, koulutusmatkat, tutkimusapurahat ja osakeomistukset. Meillä ei ole mahdollisuutta varmistaa ilmoitusten oikeellisuutta, mutta pyrimme siihen keskustelemalla sidonnaisuuksista koko työryhmän kesken. Pidämme myönteisenä sitä, että Lääketeollisuus ry julkaisee terveydenhuollon ammattihenkilöille ja organisaatioille antamansa palkkiot ja tuen, rahasummat mukaan lukien."

Ei tällaisia listoja tehdä valtion viranomaisten eturistiriidoista, koska tuossa kontekstissa kyse olisi virkarikoksista. Kuka on nyt virkarikoksista tekisi julkisia läpinäkyvyyslistoja. Tyyliin "olen rikkonut näin monta kertaa lakia viimeisen kolmen vuoden aikana." Kun yhteistyötä tehdään vuosikymmeniä juuri niiden tahojen kanssa, joiden tuotteita arvioi, niin eturistiriidoista pääsee sillä, että ilmoittaa niistä, jos kehtaa. Hyvä veli verkosto sitten valvoo jos viitsii, että onko tiedot oikein ja onko korruptio kohttuullisuuden ja hyvän moraalin rajoissa. On suunnaton vitsi, että lääkeyhtiöt ja heidän yhteistyökumppaninsa ihan omatoimisesta valvovat oman etiikkansa ja moraalinsa rajoja.

Lue lisää

Tässä on analoginen oikeustapaus virkarikoksesta, jotka ovat käypä hoito -suositusten laatijoille ihan normaalia hedelmällistä yhteistyötä:

"Tapauksessa KKO 2006:37 korkein oikeus katsoi pääesikunnan osastopäällikkönä toimineen komentajan syyllistyneen sotilaana tehtyyn lahjusrikkomukseen. Komentaja vastasi pääesikunnan konttorikonehankinnoista. Hän oli runsaan kahden vuoden aikana osallistunut kahdesti oopperajuhlille sekä yhdeksään golf-tapahtumaan konttorikoneita pääesikunnalle markkinoineen yhtiön vieraana. Edun määrä oli yhteensä 1866,69 euroa. Konttorikoneita oli hankittu yhteensä noin 160 000 euron arvosta."

Monille vaikuttajalääkäreille on hyvin tyypillistä matkustella lääkeyhtiöiden pussiin kongressimatkoilla ja saada pikku palkkioita luennoinnista ja konsultoinnista. Lääkärien vaihtoehtoisessa todellisuudessa tuo pääesikunnan osastopäällikön tarina menisi näin:

"Huippulahjakas ja huipputärkeä pienen paskamaan skitsofrenian ainoa elossa oleva huippuasiantuntija vastasi tuhansien ihmisten henkeä ja elämää koskevista käypä hoito -suosituksista ja oli runsaan kymmenen vuoden aikana osallistunut kymmeniin eri lääkeyhtiöiden kustantamiin kongresseihin ympäri maailmaa, joissa ylistettiin neuroleptien turvallisuutta ja tehokkuutta tieteen kieleen puetun markkinoinnin kaavussa.

Olivat yhdessä muiden korvaamattomien ainoiden elossa olevien skitsofrenian syväasiantuntijoiden kanssa välillä käväisseet myös vähän golfailemassa ja vähän oopperassakin AstraZenecan, Eli Lillyn, Pfizerin ja mitä näitä nyt on kustannuksella. Edun määrä laskettiin sadoissa tuhansissa euroissa, mutta etu on kohtuullinen ja ymmärrettävä ottaen huomioon, että huippulahjakkuus on ainoa elossa oleva skitsofrenian syväasiantuntija ja siksi korvaamaton ja koska kapitalistinen markkinatalous kanavoi ahneuden aina kauniisti kaikkien, etenkin potilaiden, parhaaksi."

Tähän voi lisätä pienen pohdinnan, että miksi Käypä hoitoon poimitaan yksittäisiä tutkimuksia kuten tuo Tiihosen rekisteripohjainen tutkimus ja jätetään toisia pois? Valehdellaan siitä, mitä systemaattinen näyttö kertoo olemassaolevan näytön asteesta? Tiihosen tutkimus perustui esimerkiksi rekisteritietoihin, jossa seurattiin potilaiden reseptien käyttöä eri kuukausina ja ajanajksoina. Jos potilas lopetti lääkittyksen yhtenä kuukautena, ja teki vaikkapa itsemurhan, se nosti "lääkkeettömän" ajanjakson itsemurhariskiä.

Näin saatiin todistettua, että lääkkeet suojaa kuolleisuudelta, vaikka Tiihosen ym. käyttämällä menetelmällä ei voida pois sulkea muuttuvia yksilöllisiä sekoittavia tekijöitä, kuten päihdehäiriöitä eikä selviytymisharhaa, joka on erityisen korostunut klotsapiinin käyttöä käsittelevissä tutkimuksissa (klotsapiinia käyttävät lähinnä vanhemmat lääkeresistentit potilaat, joilla on matala itsemurhariski ->itsemurhariskissä olevat ovat pääosin tappaneet itsensä tai kuolleet luonnollisesti esim. lääkekomplikaatioiden seurauksena ennen, kuin ajautuvat klotsapiinille.) Esimerkiksi Benström et al (2020) havaitsivat tutkimuksessaan Five-Year Cumulative Exposure to Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcome, että kumulatiivinen altistus lääkkeille oli yhteydessä Suurempaan todennäköisyyteen saada edelleen antipsykoottia (OR 2,1), suurempaan todennäkösyyteen olla edelleen psykiatrisessa hoidossa (OR 1,4) ja suurempaan todennäköisyyteen saada työkyvyttömyyseläke tai -tuki (1,3) sekä suurempaan kuolleisuuteen (OR 1,5). Tutkijat toteavat johtopäätöksessään:

"Koska käytimme samoja rekisterilähteitä ja samankaltaisia mittareita kuin aikaisemmissa rekisteripohjaisissa tutkimuksissa, on todennäköistä, että ristiriita aiempiin tutkimuksiin nähden johtuu pyrkimyksistämme minimoida sairauden keston vaikutus.Tässä suhteessa tuloksemme tukevat aiempia kriittisiä arvioita, joiden mukaan aikaisemmissa valtakunnallisissa kohorttitutkimuksissa — joissa tavoitteena oli sisällyttää kaikki skitsofreniadiagnoosin saaneet henkilöt eri puhkeamisvuosilta — on saattanut esiintyä kontrolloimattomia tilastollisia harhoja. On mahdollista, että tällaisessa asetelmassa henkilöt, jotka selviytyivät lääkityksen avulla seuranta-ajankohtaan asti, olivat todennäköisemmin mukana analyysissä kuin ne, jotka kuolivat ennen tutkimuksen alkua; lisäksi henkilöt, joiden sairaus alkoi seurannan aikana, eivät ehkä olleet sairastaneet riittävän pitkään, jotta haitallisia lopputuloksia olisi ehtinyt kehittyä."

He jatkavat:

"Vaikka on mahdollista, että skitsofreniadiagnoosin saaneilla potilailla, jotka eivät tällä hetkellä käytä antipsykoottisia lääkkeitä, on kohonnut riski haitallisille lopputuloksille tietyn ajanjakson aikana, tämä saattaa heijastaa sitä, että hoitoon sitoutumattomilla henkilöillä on jo lähtökohtaisesti suurempi riski kuolleisuuteen ja uusiutumisiin taustalla olevien terveysriskien ja käyttäytymistekijöiden vuoksi. Tämä, yhdessä vieroitusoireiden kanssa, voi selittää sen, miksi jatkuva antipsykoottien käyttö (ja siten suurempi kumulatiivinen altistus lääkkeille tietyllä aikavälillä) voi näyttää suojaavan tietyiltä haitallisilta lopputuloksilta – vaikka pidemmällä aikavälillä ylläpitohoito ensimmäisen psykoosijakson jälkeen ei todellisuudessa vähentäisikään kokonaisriskiä haittatapahtumille, kuten tämä tutkimus osoitti."

Tämä tutkimus kertoo myös siitä, miksi norjalaisessa katsauksessa (johon myös Tiihosen tutkimus siältyi) näyttöä antipsykoottien kuolleisuutta suojaavasta vaikutuksesta pidettiin erittäin heikkotasoisena, vaikka Duodecimin huippuasiantuntijat nostivat luokitusta kohtuulliseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän voi lisätä pienen pohdinnan, että miksi Käypä hoitoon poimitaan yksittäisiä tutkimuksia kuten tuo Tiihosen rekisteripohjainen tutkimus ja jätetään toisia pois? Valehdellaan siitä, mitä systemaattinen näyttö kertoo olemassaolevan näytön asteesta? Tiihosen tutkimus perustui esimerkiksi rekisteritietoihin, jossa seurattiin potilaiden reseptien käyttöä eri kuukausina ja ajanajksoina. Jos potilas lopetti lääkittyksen yhtenä kuukautena, ja teki vaikkapa itsemurhan, se nosti "lääkkeettömän" ajanjakson itsemurhariskiä.

Näin saatiin todistettua, että lääkkeet suojaa kuolleisuudelta, vaikka Tiihosen ym. käyttämällä menetelmällä ei voida pois sulkea muuttuvia yksilöllisiä sekoittavia tekijöitä, kuten päihdehäiriöitä eikä selviytymisharhaa, joka on erityisen korostunut klotsapiinin käyttöä käsittelevissä tutkimuksissa (klotsapiinia käyttävät lähinnä vanhemmat lääkeresistentit potilaat, joilla on matala itsemurhariski ->itsemurhariskissä olevat ovat pääosin tappaneet itsensä tai kuolleet luonnollisesti esim. lääkekomplikaatioiden seurauksena ennen, kuin ajautuvat klotsapiinille.) Esimerkiksi Benström et al (2020) havaitsivat tutkimuksessaan Five-Year Cumulative Exposure to Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcome, että kumulatiivinen altistus lääkkeille oli yhteydessä Suurempaan todennäköisyyteen saada edelleen antipsykoottia (OR 2,1), suurempaan todennäkösyyteen olla edelleen psykiatrisessa hoidossa (OR 1,4) ja suurempaan todennäköisyyteen saada työkyvyttömyyseläke tai -tuki (1,3) sekä suurempaan kuolleisuuteen (OR 1,5). Tutkijat toteavat johtopäätöksessään:

"Koska käytimme samoja rekisterilähteitä ja samankaltaisia mittareita kuin aikaisemmissa rekisteripohjaisissa tutkimuksissa, on todennäköistä, että ristiriita aiempiin tutkimuksiin nähden johtuu pyrkimyksistämme minimoida sairauden keston vaikutus.Tässä suhteessa tuloksemme tukevat aiempia kriittisiä arvioita, joiden mukaan aikaisemmissa valtakunnallisissa kohorttitutkimuksissa — joissa tavoitteena oli sisällyttää kaikki skitsofreniadiagnoosin saaneet henkilöt eri puhkeamisvuosilta — on saattanut esiintyä kontrolloimattomia tilastollisia harhoja. On mahdollista, että tällaisessa asetelmassa henkilöt, jotka selviytyivät lääkityksen avulla seuranta-ajankohtaan asti, olivat todennäköisemmin mukana analyysissä kuin ne, jotka kuolivat ennen tutkimuksen alkua; lisäksi henkilöt, joiden sairaus alkoi seurannan aikana, eivät ehkä olleet sairastaneet riittävän pitkään, jotta haitallisia lopputuloksia olisi ehtinyt kehittyä."

He jatkavat:

"Vaikka on mahdollista, että skitsofreniadiagnoosin saaneilla potilailla, jotka eivät tällä hetkellä käytä antipsykoottisia lääkkeitä, on kohonnut riski haitallisille lopputuloksille tietyn ajanjakson aikana, tämä saattaa heijastaa sitä, että hoitoon sitoutumattomilla henkilöillä on jo lähtökohtaisesti suurempi riski kuolleisuuteen ja uusiutumisiin taustalla olevien terveysriskien ja käyttäytymistekijöiden vuoksi. Tämä, yhdessä vieroitusoireiden kanssa, voi selittää sen, miksi jatkuva antipsykoottien käyttö (ja siten suurempi kumulatiivinen altistus lääkkeille tietyllä aikavälillä) voi näyttää suojaavan tietyiltä haitallisilta lopputuloksilta – vaikka pidemmällä aikavälillä ylläpitohoito ensimmäisen psykoosijakson jälkeen ei todellisuudessa vähentäisikään kokonaisriskiä haittatapahtumille, kuten tämä tutkimus osoitti."

Tämä tutkimus kertoo myös siitä, miksi norjalaisessa katsauksessa (johon myös Tiihosen tutkimus siältyi) näyttöä antipsykoottien kuolleisuutta suojaavasta vaikutuksesta pidettiin erittäin heikkotasoisena, vaikka Duodecimin huippuasiantuntijat nostivat luokitusta kohtuulliseksi.

Lue lisää

Kukaan ei siis oikeesti tiedä suojaako vai ei

Kehenkä sinä sitten luottaisit? Suomi 24 asiantuntijoihin?

Minä olen jotenkin lapsellisesti aina kuvitellut, että evoluutio vie ihmistä eteenpäin. Käydään kuussa ja niin edelleen. Mutta outoja aikoja elämme.

Meillä on selkeästi vallalla tyhmien ihmisten aikausi. Missä ihminen joka on niin tyhmä, ettei tiedä olevansa tyhmä. Ei voi sietää sitä tunnetta, että on tyhmä, vaan lähtee tiedon sijaan etsimään toista ihmistä joka ajattelee yhtä tyhmästi kuin hän.

Kiitos intternetin jonka alkuperäinen idea oli jakaa tietoa ja älyä maailmaan, niin toimiikin nykyisin näiden tyhmien ihmisten kokoontumispaikkana. jossa he pienessä vahvistusharha kuplassaan kuvittelevat olevansa viisaampia kuin loppumaailma.

Mikään ei siis ole idiootti varmaa, kun idiootit on niin kekseliäitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei siis oikeesti tiedä suojaako vai ei

No käypä hoito- työryhmä tietää., sen mukaan näyttö on riittävän vahvaa kuolleisuuden suhteen mutta toisaalta muu näyttö mitä norjalaisessa katsauksessa käytiin läpi, on heikkoa ja erittäin heikkoa (liittyen esim. lääkkeiden lopettaneiden parempaan toimintakykyyn).

Tosiasiassa myös lääkkeiden kuolleisuutta suojaava vaikutus pitkällä aikavälillä on heikkoa tai erittäin heikkoa tieteelliseltä pohjaltaan. Se on myös täysin epäintuitiivista, että että sydän- ja verisuonisairauksien riskiä moninkertaistavat, dementiariskiä nostavat, pakkoliikkeitä ja akatisiaa aiheuttavat lääkkeet suojaisivat luonnolliselta kuolleisuudelta. Väite edellyttää pohjalle erittäin, erittäin vahvaa näyttöä. Esimerkiksi miten klotsapiini voi vähentää kuolleisuutta? Millä ihmeen mekanismilla?

Itse epäilen, että suurin mekanismi on tuo selviytymisharha. Sitä ei päädy käyttämään kaikkein sairaimmat ja itsetuhoisimmat yksilöt, koska he ehtivät tapaa itsensä ennen, kuin sellaista vaihtoehtoa harkitaan. Benströmmin et al (2020) tutkimuksessa nimenomaan haluttiin tietää, voisiko selviytymisharha ja muut vaikeasti kontrolloitavat, ajassa muuttuvat riskitekijät (Tiihosen tutkimuksessa käytettiin within-individual asetelmaa, joka kyllä kontrolloi eism. sosioaekonomisen taustan, mutta ei muuttuvia tekijöitä jotka ovat aivan olennaisia) selittää näitä hyvin epäintuitiivisia tuloksia käyttämällä sellaista tutkimusastelemaa ja menetelmää, jossa se minimoidaan.

Anonyymi kirjoitti:

No käypä hoito- työryhmä tietää., sen mukaan näyttö on riittävän vahvaa kuolleisuuden suhteen mutta toisaalta muu näyttö mitä norjalaisessa katsauksessa käytiin läpi, on heikkoa ja erittäin heikkoa (liittyen esim. lääkkeiden lopettaneiden parempaan toimintakykyyn).

Tosiasiassa myös lääkkeiden kuolleisuutta suojaava vaikutus pitkällä aikavälillä on heikkoa tai erittäin heikkoa tieteelliseltä pohjaltaan. Se on myös täysin epäintuitiivista, että että sydän- ja verisuonisairauksien riskiä moninkertaistavat, dementiariskiä nostavat, pakkoliikkeitä ja akatisiaa aiheuttavat lääkkeet suojaisivat luonnolliselta kuolleisuudelta. Väite edellyttää pohjalle erittäin, erittäin vahvaa näyttöä. Esimerkiksi miten klotsapiini voi vähentää kuolleisuutta? Millä ihmeen mekanismilla?

Itse epäilen, että suurin mekanismi on tuo selviytymisharha. Sitä ei päädy käyttämään kaikkein sairaimmat ja itsetuhoisimmat yksilöt, koska he ehtivät tapaa itsensä ennen, kuin sellaista vaihtoehtoa harkitaan. Benströmmin et al (2020) tutkimuksessa nimenomaan haluttiin tietää, voisiko selviytymisharha ja muut vaikeasti kontrolloitavat, ajassa muuttuvat riskitekijät (Tiihosen tutkimuksessa käytettiin within-individual asetelmaa, joka kyllä kontrolloi eism. sosioaekonomisen taustan, mutta ei muuttuvia tekijöitä jotka ovat aivan olennaisia) selittää näitä hyvin epäintuitiivisia tuloksia käyttämällä sellaista tutkimusastelemaa ja menetelmää, jossa se minimoidaan.

Lue lisää

Mielenkiintoinen tulos. Oletettavasti pahiten oireilevat siis kuolee eri syistä tai ei käytä lääkkeitä jne

Anonyymi kirjoitti:

Tähän voi lisätä pienen pohdinnan, että miksi Käypä hoitoon poimitaan yksittäisiä tutkimuksia kuten tuo Tiihosen rekisteripohjainen tutkimus ja jätetään toisia pois? Valehdellaan siitä, mitä systemaattinen näyttö kertoo olemassaolevan näytön asteesta? Tiihosen tutkimus perustui esimerkiksi rekisteritietoihin, jossa seurattiin potilaiden reseptien käyttöä eri kuukausina ja ajanajksoina. Jos potilas lopetti lääkittyksen yhtenä kuukautena, ja teki vaikkapa itsemurhan, se nosti "lääkkeettömän" ajanjakson itsemurhariskiä.

Näin saatiin todistettua, että lääkkeet suojaa kuolleisuudelta, vaikka Tiihosen ym. käyttämällä menetelmällä ei voida pois sulkea muuttuvia yksilöllisiä sekoittavia tekijöitä, kuten päihdehäiriöitä eikä selviytymisharhaa, joka on erityisen korostunut klotsapiinin käyttöä käsittelevissä tutkimuksissa (klotsapiinia käyttävät lähinnä vanhemmat lääkeresistentit potilaat, joilla on matala itsemurhariski ->itsemurhariskissä olevat ovat pääosin tappaneet itsensä tai kuolleet luonnollisesti esim. lääkekomplikaatioiden seurauksena ennen, kuin ajautuvat klotsapiinille.) Esimerkiksi Benström et al (2020) havaitsivat tutkimuksessaan Five-Year Cumulative Exposure to Antipsychotic Medication After First-Episode Psychosis and its Association With 19-Year Outcome, että kumulatiivinen altistus lääkkeille oli yhteydessä Suurempaan todennäköisyyteen saada edelleen antipsykoottia (OR 2,1), suurempaan todennäkösyyteen olla edelleen psykiatrisessa hoidossa (OR 1,4) ja suurempaan todennäköisyyteen saada työkyvyttömyyseläke tai -tuki (1,3) sekä suurempaan kuolleisuuteen (OR 1,5). Tutkijat toteavat johtopäätöksessään:

"Koska käytimme samoja rekisterilähteitä ja samankaltaisia mittareita kuin aikaisemmissa rekisteripohjaisissa tutkimuksissa, on todennäköistä, että ristiriita aiempiin tutkimuksiin nähden johtuu pyrkimyksistämme minimoida sairauden keston vaikutus.Tässä suhteessa tuloksemme tukevat aiempia kriittisiä arvioita, joiden mukaan aikaisemmissa valtakunnallisissa kohorttitutkimuksissa — joissa tavoitteena oli sisällyttää kaikki skitsofreniadiagnoosin saaneet henkilöt eri puhkeamisvuosilta — on saattanut esiintyä kontrolloimattomia tilastollisia harhoja. On mahdollista, että tällaisessa asetelmassa henkilöt, jotka selviytyivät lääkityksen avulla seuranta-ajankohtaan asti, olivat todennäköisemmin mukana analyysissä kuin ne, jotka kuolivat ennen tutkimuksen alkua; lisäksi henkilöt, joiden sairaus alkoi seurannan aikana, eivät ehkä olleet sairastaneet riittävän pitkään, jotta haitallisia lopputuloksia olisi ehtinyt kehittyä."

He jatkavat:

"Vaikka on mahdollista, että skitsofreniadiagnoosin saaneilla potilailla, jotka eivät tällä hetkellä käytä antipsykoottisia lääkkeitä, on kohonnut riski haitallisille lopputuloksille tietyn ajanjakson aikana, tämä saattaa heijastaa sitä, että hoitoon sitoutumattomilla henkilöillä on jo lähtökohtaisesti suurempi riski kuolleisuuteen ja uusiutumisiin taustalla olevien terveysriskien ja käyttäytymistekijöiden vuoksi. Tämä, yhdessä vieroitusoireiden kanssa, voi selittää sen, miksi jatkuva antipsykoottien käyttö (ja siten suurempi kumulatiivinen altistus lääkkeille tietyllä aikavälillä) voi näyttää suojaavan tietyiltä haitallisilta lopputuloksilta – vaikka pidemmällä aikavälillä ylläpitohoito ensimmäisen psykoosijakson jälkeen ei todellisuudessa vähentäisikään kokonaisriskiä haittatapahtumille, kuten tämä tutkimus osoitti."

Tämä tutkimus kertoo myös siitä, miksi norjalaisessa katsauksessa (johon myös Tiihosen tutkimus siältyi) näyttöä antipsykoottien kuolleisuutta suojaavasta vaikutuksesta pidettiin erittäin heikkotasoisena, vaikka Duodecimin huippuasiantuntijat nostivat luokitusta kohtuulliseksi.

Lue lisää

Olin itsetuhoinen koko sen ajan, kun käytin lääkkeitä. Päästyäni lääkityksistä eroon, itsetuhoisuus loppui saman tien.

Anonyymi kirjoitti:

Kehenkä sinä sitten luottaisit? Suomi 24 asiantuntijoihin?

Minä olen jotenkin lapsellisesti aina kuvitellut, että evoluutio vie ihmistä eteenpäin. Käydään kuussa ja niin edelleen. Mutta outoja aikoja elämme.

Meillä on selkeästi vallalla tyhmien ihmisten aikausi. Missä ihminen joka on niin tyhmä, ettei tiedä olevansa tyhmä. Ei voi sietää sitä tunnetta, että on tyhmä, vaan lähtee tiedon sijaan etsimään toista ihmistä joka ajattelee yhtä tyhmästi kuin hän.

Kiitos intternetin jonka alkuperäinen idea oli jakaa tietoa ja älyä maailmaan, niin toimiikin nykyisin näiden tyhmien ihmisten kokoontumispaikkana. jossa he pienessä vahvistusharha kuplassaan kuvittelevat olevansa viisaampia kuin loppumaailma.

Mikään ei siis ole idiootti varmaa, kun idiootit on niin kekseliäitä.

Lue lisää

Samalla tavalla voi ajatella salaliittoteorioista.
Miksi toiset lähtevät niihin mukaan, ja uskovat, kun taas toiset eivät ?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen tulos. Oletettavasti pahiten oireilevat siis kuolee eri syistä tai ei käytä lääkkeitä jne

Nuo rekisteripohjaiset tutkimukset ovat ei-satunnaistettuja, vaikka erilaisilla asetelmilla ja tilastollisilla menetelmillä yritettään kontrolloida sekoittavia tekijöitä. Monissa tutkimuksissa on sellainen ongelma kuin sensurointi, immortal time bias ja survivorship bias. Esimerkiksi Tiihosen ja monissa muissakin tämän tyyppisisissä tutkimuksissa käytettiin kuolleisuuden mittarina henkilövuosia. Henkilövuosi on nimensä mukaisesti henkilön vuosi eli ajanjakso, jona aikana henkilöä seurataan. Ongelma on siinä, että erityisesti syrjäytyneet, päihdeongelmaiset ja itsetuhoiset ihmiset sensuroituvat nopeammin kuin lääkityksellä pysyvät. Tässä lyhyt esimerkki ongelmasta:

-Matti on syrjäytynyt skitsofreniadiagnoosin saanut alkoholisti. Käyttää lääkettä 2 kk, kunnes kuolee 9 kk diagnoosista.
-Sirpa on tunnollinen nainen, joka on aina totellut auktoriteetteja. Hänelle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä yhdestäkään mömmöstä, jota psykiatri hänelle tyrkyttää. Hän syökin kiltisti lääkkeitä 10 vuotta putkeen, 3 viimeistä vuotta klotsapiinia. Kuolee lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin 30-vuotiaana työkyvyttömänä, lihavana ja sairaana.
-Petra on narkomaani ja hänellä on lastensuojelutausta. Erittäin vaikeita traumoja ja vaikeuksia luottaa viranomaisiin. Petra saa skitsofreniadiagnoosin, mutta ei aloita määrättyä lääkitystä koskaan ja katoaa nopeasti järjestelmästä. Kuolee poikaystävän pahoinpitelyn seurauksena vuoden sisällä diagnoosin saamisesta.
-Mikko on yliopistossa opiskeleva nuori mies, joka on saanut kaksi kertaa psykoosin ja lääkäri lätkäaisee hänelle siitä hyvästä skitsofreniadiagnoosin. Mikko käyttää lääkitystä tunnollisesti lääkärin ohjeen mukaan vuoden putkeen. Koska hän lopetttaa lääkkeen käytön vuoden 2014 jälkeen, hänelle ei kerry lääkkeettömiä ajanjaksoja. Tämä siksi, koska seuranta-aika päättyy vuonna 2014.

Lasketaan yhteen lääkkeettömät ja lääkkeelliset henkilövuodet.
-Lääkkeelliset Matti 0.17 + Sirpa 10 + Petra 0 +Mikko 1 =11,017 henkilövuotta
-Lääkkeettömät Matti 0.6 + Sirpa 0 + Petra 1 + Mikko 0 =1,6 henkilövuotta

Lääkkeettömien kuolemia on 0,09 kuolemaa henkilövuotta kohden ja lääkkeettömien 1,25 kuolemaa henkilövuotta kohden. Riskisuhde on 13,3-kertainen. Lääkkeettömille kertyvät lyhyet henkilövuodet vielä ylikorostavat suunnattomasti riskisuhdetta. Suojaako lääke siis kuolleisuudelta vai liittyykö lääkkeettömille ajanjaksoille kertyvät kuolemat enmmän käytäytymis- ja elämäntapatekijöihn sekä siihen, että sairaammat kuolevat aikaisemmin ja nopeammin seurannassa? Miten yllättävää on, että lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin kuoleva lopettaa lääkityksen ennen kuolemaansa, ja näin kuolema lasketaan hänen lyhyelle lääkkeettömälle ajanjaksolleen? Tällaisia vinoumia on vaikea korjata pelkällä within-individual asetelmalla, koska se kontrolloi vain pysyvät taustatekijät kuten sukupuolen.

Bengström et al. (2020) pyrkivät korjaamaan Tiihosen ja kumppaniden sekä muissa tämän tyyppisissä asetelmissa olevaa ongelmaa niin, että kaikkia potilaita alettiin seurata samaan aikaan ja seuranta alkoi ensipsykoosista. Tämä oli tärkeää, koska Tiihosen ja kumppaneiden tutkimuksessa oli valtava hajonta -joku oli sairastanut vuoden, toinen 30 vuotta.

Lisäksi lääkkeiden käyttöä mitattiin kumulatiivisesti 5 vuoden ajalta, jolloin lääkkettömien ajanjaksojen lyhyys ei ylikorostu eli esim. jos lopettaa lääkkeen lääkekomplikaatioiden johdosta ja kuolee 2kk sen jälkeen, tämä ei suoraan kirjaudu "lääkkeettömään" aikaan eli yksi kuolema 2/kk kohden, vaikka henkilö olisi syönyt neuroleptejä 10 vuotta putkeen. Lisäksi käytettiin painotusta, jolla lääkettä käyttäneet ja lääkkettömät saatiin tasapainoon taustekijöiden suhteen kuten päihteiden käytön, somaattisten sairauksien yms. Tämä astetelma yrittää mallintaa satunnaistamista ja vähentää näin valikoitumisharhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kehenkä sinä sitten luottaisit? Suomi 24 asiantuntijoihin?

Minä olen jotenkin lapsellisesti aina kuvitellut, että evoluutio vie ihmistä eteenpäin. Käydään kuussa ja niin edelleen. Mutta outoja aikoja elämme.

Meillä on selkeästi vallalla tyhmien ihmisten aikausi. Missä ihminen joka on niin tyhmä, ettei tiedä olevansa tyhmä. Ei voi sietää sitä tunnetta, että on tyhmä, vaan lähtee tiedon sijaan etsimään toista ihmistä joka ajattelee yhtä tyhmästi kuin hän.

Kiitos intternetin jonka alkuperäinen idea oli jakaa tietoa ja älyä maailmaan, niin toimiikin nykyisin näiden tyhmien ihmisten kokoontumispaikkana. jossa he pienessä vahvistusharha kuplassaan kuvittelevat olevansa viisaampia kuin loppumaailma.

Mikään ei siis ole idiootti varmaa, kun idiootit on niin kekseliäitä.

Lue lisää

Minä siteerasin mielestäni oikeita asiantuntijoita, itse asiassa osin samoja, joita käypä hoito -suosituksen tehnyt työryhmä on käyttänyt hoitosuositusten pohjana. Vai muuttuuko sinusta tuo norjalainen katsaus Suomi24-asiantuntijuudeksi, kun sitä siteerataan vieläpä sanatarkasti oikein Suomi24-palstalla? Samalla tavoin pölhö kustaa aloittaja, joka ei ymmärrä yhtään mitään tieteellisen näytön rakentumisesta, ei tajua, että koko käypä hoito -suositus nojaa raskaasti siihen meta-analyysiin, jota halveksuu vain yhtenä pikku tutkimuksena. Ei näytönasteen katsauksesta löytynyt juuri muita meta-analyyseja lääkkeiden keskimääräisestä vasteesta suhteessa plaseboon.

Sinulta vaan menee kaikki argumentit yli hilseen, koska et ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä luet. Kaikki argumenttini pohjautuvat tieteellisiin lähteisiin, jotka voisi helposti tarkistaa. Tuollainen tynnyrissä koko elämänsä elänyt pölhö kustaa, jonka ÄO on pienempi kuin oma kengänkoko, ei voi vain ymmärtää monimutkaisia ja raskaita hyvin perusteltuja argumentteja, sinulla tilttaa ennen kuin edes pääset tekstin loppuun. Se että luotat auktoreteetteihin etkä ymmärrä lukemaasi, ei tee sinusta älykästä.

Anonyymi kirjoitti:

Nuo rekisteripohjaiset tutkimukset ovat ei-satunnaistettuja, vaikka erilaisilla asetelmilla ja tilastollisilla menetelmillä yritettään kontrolloida sekoittavia tekijöitä. Monissa tutkimuksissa on sellainen ongelma kuin sensurointi, immortal time bias ja survivorship bias. Esimerkiksi Tiihosen ja monissa muissakin tämän tyyppisisissä tutkimuksissa käytettiin kuolleisuuden mittarina henkilövuosia. Henkilövuosi on nimensä mukaisesti henkilön vuosi eli ajanjakso, jona aikana henkilöä seurataan. Ongelma on siinä, että erityisesti syrjäytyneet, päihdeongelmaiset ja itsetuhoiset ihmiset sensuroituvat nopeammin kuin lääkityksellä pysyvät. Tässä lyhyt esimerkki ongelmasta:

-Matti on syrjäytynyt skitsofreniadiagnoosin saanut alkoholisti. Käyttää lääkettä 2 kk, kunnes kuolee 9 kk diagnoosista.
-Sirpa on tunnollinen nainen, joka on aina totellut auktoriteetteja. Hänelle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä yhdestäkään mömmöstä, jota psykiatri hänelle tyrkyttää. Hän syökin kiltisti lääkkeitä 10 vuotta putkeen, 3 viimeistä vuotta klotsapiinia. Kuolee lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin 30-vuotiaana työkyvyttömänä, lihavana ja sairaana.
-Petra on narkomaani ja hänellä on lastensuojelutausta. Erittäin vaikeita traumoja ja vaikeuksia luottaa viranomaisiin. Petra saa skitsofreniadiagnoosin, mutta ei aloita määrättyä lääkitystä koskaan ja katoaa nopeasti järjestelmästä. Kuolee poikaystävän pahoinpitelyn seurauksena vuoden sisällä diagnoosin saamisesta.
-Mikko on yliopistossa opiskeleva nuori mies, joka on saanut kaksi kertaa psykoosin ja lääkäri lätkäaisee hänelle siitä hyvästä skitsofreniadiagnoosin. Mikko käyttää lääkitystä tunnollisesti lääkärin ohjeen mukaan vuoden putkeen. Koska hän lopetttaa lääkkeen käytön vuoden 2014 jälkeen, hänelle ei kerry lääkkeettömiä ajanjaksoja. Tämä siksi, koska seuranta-aika päättyy vuonna 2014.

Lasketaan yhteen lääkkeettömät ja lääkkeelliset henkilövuodet.
-Lääkkeelliset Matti 0.17 Sirpa 10 Petra 0 Mikko 1 =11,017 henkilövuotta
-Lääkkeettömät Matti 0.6 Sirpa 0 Petra 1 Mikko 0 =1,6 henkilövuotta

Lääkkeettömien kuolemia on 0,09 kuolemaa henkilövuotta kohden ja lääkkeettömien 1,25 kuolemaa henkilövuotta kohden. Riskisuhde on 13,3-kertainen. Lääkkeettömille kertyvät lyhyet henkilövuodet vielä ylikorostavat suunnattomasti riskisuhdetta. Suojaako lääke siis kuolleisuudelta vai liittyykö lääkkeettömille ajanjaksoille kertyvät kuolemat enmmän käytäytymis- ja elämäntapatekijöihn sekä siihen, että sairaammat kuolevat aikaisemmin ja nopeammin seurannassa? Miten yllättävää on, että lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin kuoleva lopettaa lääkityksen ennen kuolemaansa, ja näin kuolema lasketaan hänen lyhyelle lääkkeettömälle ajanjaksolleen? Tällaisia vinoumia on vaikea korjata pelkällä within-individual asetelmalla, koska se kontrolloi vain pysyvät taustatekijät kuten sukupuolen.

Bengström et al. (2020) pyrkivät korjaamaan Tiihosen ja kumppaniden sekä muissa tämän tyyppisissä asetelmissa olevaa ongelmaa niin, että kaikkia potilaita alettiin seurata samaan aikaan ja seuranta alkoi ensipsykoosista. Tämä oli tärkeää, koska Tiihosen ja kumppaneiden tutkimuksessa oli valtava hajonta -joku oli sairastanut vuoden, toinen 30 vuotta.

Lisäksi lääkkeiden käyttöä mitattiin kumulatiivisesti 5 vuoden ajalta, jolloin lääkkettömien ajanjaksojen lyhyys ei ylikorostu eli esim. jos lopettaa lääkkeen lääkekomplikaatioiden johdosta ja kuolee 2kk sen jälkeen, tämä ei suoraan kirjaudu "lääkkeettömään" aikaan eli yksi kuolema 2/kk kohden, vaikka henkilö olisi syönyt neuroleptejä 10 vuotta putkeen. Lisäksi käytettiin painotusta, jolla lääkettä käyttäneet ja lääkkettömät saatiin tasapainoon taustekijöiden suhteen kuten päihteiden käytön, somaattisten sairauksien yms. Tämä astetelma yrittää mallintaa satunnaistamista ja vähentää näin valikoitumisharhaa.

Lue lisää

Tähän lisätäkseni, että sattumalta noissa tukimuksissa ei pääsääntöisesti seurata pitkän aikavälin toimintakykyyn liittyviä indikaattoreita, kuten pysyvää työkyvyttömyyseläkettä. Tunnollinen Sirpa ei enää pärjääkään yhtä hyvin, vaikka kuinka noudattaa hoito-ohjeita, koska työkyvyttömyys ei vaihtele niin rajusti ajassa kuin sairaalahoitoon joutuminen, eikä se näin ollen kärsi vieroitusoireisiin, propaattiseen harhaan, immortaaliin time biasiin eikä differentiaaliseen sensurointiin liittyvästä vinoumasta, joka luo valtavan ylikorostumisen lääkkkettömien ajanjaksojen sairaalahoitoon ja kuolemantapahtumiin liittyviin riskeihin.

Henkilövuosia kertyy tasaisemmin lääkkeettömien ja lääkittyjen ajanjaksojen välillä tällaisissa hitaasti muuttuvissa, oikeastaan lähes pysyviksi ymmärrettävissä ilmiöissä. Työkyvyttömyys kumuloituu vähän samalla tavalla, kuin lääkkeiden haitat kumuloituvat -hitaasti vuosien aikana. Niiden merkitys ei kuitenkaan ole kansantaloudellisesti eikä potilaan terveyden kannalta sivuseikka. Se että Sirpa voi elää hoitokodissa hyvää elämää peräti 40-vuotiaaksi lihavana ja monisairaana, kun taas Pertti kuolee 22-vuotiaana päihdepäissään tehtyyn itsariin karattuaan pakkohoidosta, ei ole kovin laadukas näyttö lääkkeiden kuolleisuutta suojaavasta vaikutuksesta. Mutta käypä hoito -suositusten tekijät arvostavat tällaista näyttöä suuresti.

Anonyymi kirjoitti:

Nuo rekisteripohjaiset tutkimukset ovat ei-satunnaistettuja, vaikka erilaisilla asetelmilla ja tilastollisilla menetelmillä yritettään kontrolloida sekoittavia tekijöitä. Monissa tutkimuksissa on sellainen ongelma kuin sensurointi, immortal time bias ja survivorship bias. Esimerkiksi Tiihosen ja monissa muissakin tämän tyyppisisissä tutkimuksissa käytettiin kuolleisuuden mittarina henkilövuosia. Henkilövuosi on nimensä mukaisesti henkilön vuosi eli ajanjakso, jona aikana henkilöä seurataan. Ongelma on siinä, että erityisesti syrjäytyneet, päihdeongelmaiset ja itsetuhoiset ihmiset sensuroituvat nopeammin kuin lääkityksellä pysyvät. Tässä lyhyt esimerkki ongelmasta:

-Matti on syrjäytynyt skitsofreniadiagnoosin saanut alkoholisti. Käyttää lääkettä 2 kk, kunnes kuolee 9 kk diagnoosista.
-Sirpa on tunnollinen nainen, joka on aina totellut auktoriteetteja. Hänelle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä yhdestäkään mömmöstä, jota psykiatri hänelle tyrkyttää. Hän syökin kiltisti lääkkeitä 10 vuotta putkeen, 3 viimeistä vuotta klotsapiinia. Kuolee lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin 30-vuotiaana työkyvyttömänä, lihavana ja sairaana.
-Petra on narkomaani ja hänellä on lastensuojelutausta. Erittäin vaikeita traumoja ja vaikeuksia luottaa viranomaisiin. Petra saa skitsofreniadiagnoosin, mutta ei aloita määrättyä lääkitystä koskaan ja katoaa nopeasti järjestelmästä. Kuolee poikaystävän pahoinpitelyn seurauksena vuoden sisällä diagnoosin saamisesta.
-Mikko on yliopistossa opiskeleva nuori mies, joka on saanut kaksi kertaa psykoosin ja lääkäri lätkäaisee hänelle siitä hyvästä skitsofreniadiagnoosin. Mikko käyttää lääkitystä tunnollisesti lääkärin ohjeen mukaan vuoden putkeen. Koska hän lopetttaa lääkkeen käytön vuoden 2014 jälkeen, hänelle ei kerry lääkkeettömiä ajanjaksoja. Tämä siksi, koska seuranta-aika päättyy vuonna 2014.

Lasketaan yhteen lääkkeettömät ja lääkkeelliset henkilövuodet.
-Lääkkeelliset Matti 0.17 Sirpa 10 Petra 0 Mikko 1 =11,017 henkilövuotta
-Lääkkeettömät Matti 0.6 Sirpa 0 Petra 1 Mikko 0 =1,6 henkilövuotta

Lääkkeettömien kuolemia on 0,09 kuolemaa henkilövuotta kohden ja lääkkeettömien 1,25 kuolemaa henkilövuotta kohden. Riskisuhde on 13,3-kertainen. Lääkkeettömille kertyvät lyhyet henkilövuodet vielä ylikorostavat suunnattomasti riskisuhdetta. Suojaako lääke siis kuolleisuudelta vai liittyykö lääkkeettömille ajanjaksoille kertyvät kuolemat enmmän käytäytymis- ja elämäntapatekijöihn sekä siihen, että sairaammat kuolevat aikaisemmin ja nopeammin seurannassa? Miten yllättävää on, että lääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin kuoleva lopettaa lääkityksen ennen kuolemaansa, ja näin kuolema lasketaan hänen lyhyelle lääkkeettömälle ajanjaksolleen? Tällaisia vinoumia on vaikea korjata pelkällä within-individual asetelmalla, koska se kontrolloi vain pysyvät taustatekijät kuten sukupuolen.

Bengström et al. (2020) pyrkivät korjaamaan Tiihosen ja kumppaniden sekä muissa tämän tyyppisissä asetelmissa olevaa ongelmaa niin, että kaikkia potilaita alettiin seurata samaan aikaan ja seuranta alkoi ensipsykoosista. Tämä oli tärkeää, koska Tiihosen ja kumppaneiden tutkimuksessa oli valtava hajonta -joku oli sairastanut vuoden, toinen 30 vuotta.

Lisäksi lääkkeiden käyttöä mitattiin kumulatiivisesti 5 vuoden ajalta, jolloin lääkkettömien ajanjaksojen lyhyys ei ylikorostu eli esim. jos lopettaa lääkkeen lääkekomplikaatioiden johdosta ja kuolee 2kk sen jälkeen, tämä ei suoraan kirjaudu "lääkkeettömään" aikaan eli yksi kuolema 2/kk kohden, vaikka henkilö olisi syönyt neuroleptejä 10 vuotta putkeen. Lisäksi käytettiin painotusta, jolla lääkettä käyttäneet ja lääkkettömät saatiin tasapainoon taustekijöiden suhteen kuten päihteiden käytön, somaattisten sairauksien yms. Tämä astetelma yrittää mallintaa satunnaistamista ja vähentää näin valikoitumisharhaa.

Lue lisää

Onko noissa tutkimuksissa otettu oikeasti huomioon esim. lääkkeitä käyttäneiden samanaikainen alkoholin, ym. päihteiden käyttö ?
Tuossakin listassa oli yhden kohdalla alkoholin käyttö, toisen kohdalla huumeet.
Jos sellaista on mukana lääkityksen kanssa, niin ihan varmasti elinikä voi jäädä lyhyemmäksi.
Myös useat ihmiset valehtelevat ja salaavat ( ainakin yrittävät ) mahdollisen alkoholin käyttönsä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä siteerasin mielestäni oikeita asiantuntijoita, itse asiassa osin samoja, joita käypä hoito -suosituksen tehnyt työryhmä on käyttänyt hoitosuositusten pohjana. Vai muuttuuko sinusta tuo norjalainen katsaus Suomi24-asiantuntijuudeksi, kun sitä siteerataan vieläpä sanatarkasti oikein Suomi24-palstalla? Samalla tavoin pölhö kustaa aloittaja, joka ei ymmärrä yhtään mitään tieteellisen näytön rakentumisesta, ei tajua, että koko käypä hoito -suositus nojaa raskaasti siihen meta-analyysiin, jota halveksuu vain yhtenä pikku tutkimuksena. Ei näytönasteen katsauksesta löytynyt juuri muita meta-analyyseja lääkkeiden keskimääräisestä vasteesta suhteessa plaseboon.

Sinulta vaan menee kaikki argumentit yli hilseen, koska et ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä luet. Kaikki argumenttini pohjautuvat tieteellisiin lähteisiin, jotka voisi helposti tarkistaa. Tuollainen tynnyrissä koko elämänsä elänyt pölhö kustaa, jonka ÄO on pienempi kuin oma kengänkoko, ei voi vain ymmärtää monimutkaisia ja raskaita hyvin perusteltuja argumentteja, sinulla tilttaa ennen kuin edes pääset tekstin loppuun. Se että luotat auktoreteetteihin etkä ymmärrä lukemaasi, ei tee sinusta älykästä.

Lue lisää

Ja sinäkö korkealla ÄO:llä haukut muut, jotka eivät ole yhtä fiksuja kuin sinä itse ?
Tulee pölhökustaata, ym. Ei sekään nyt kovin korkeaa ÄO:ä vaadi.
Omaan ylpeyteenkin saattaa joskus kompastua, kannattaa olla varovainen " keulimisensa " kanssa, ettei tule pudottua liian korkealta jossain vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä siteerasin mielestäni oikeita asiantuntijoita, itse asiassa osin samoja, joita käypä hoito -suosituksen tehnyt työryhmä on käyttänyt hoitosuositusten pohjana. Vai muuttuuko sinusta tuo norjalainen katsaus Suomi24-asiantuntijuudeksi, kun sitä siteerataan vieläpä sanatarkasti oikein Suomi24-palstalla? Samalla tavoin pölhö kustaa aloittaja, joka ei ymmärrä yhtään mitään tieteellisen näytön rakentumisesta, ei tajua, että koko käypä hoito -suositus nojaa raskaasti siihen meta-analyysiin, jota halveksuu vain yhtenä pikku tutkimuksena. Ei näytönasteen katsauksesta löytynyt juuri muita meta-analyyseja lääkkeiden keskimääräisestä vasteesta suhteessa plaseboon.

Sinulta vaan menee kaikki argumentit yli hilseen, koska et ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä luet. Kaikki argumenttini pohjautuvat tieteellisiin lähteisiin, jotka voisi helposti tarkistaa. Tuollainen tynnyrissä koko elämänsä elänyt pölhö kustaa, jonka ÄO on pienempi kuin oma kengänkoko, ei voi vain ymmärtää monimutkaisia ja raskaita hyvin perusteltuja argumentteja, sinulla tilttaa ennen kuin edes pääset tekstin loppuun. Se että luotat auktoreteetteihin etkä ymmärrä lukemaasi, ei tee sinusta älykästä.

Lue lisää

Olen eri ihminen, mutta onko koskaan käynyt mielessä, että intternetti on niin iso paikka, että sieltä väkisin löytyy joku sinua älykkäämpi ihminen.

Entä jos sellainen vaan kusettaa sinua, ja menet aina samaan lankaan?

Anonyymi kirjoitti:

Onko noissa tutkimuksissa otettu oikeasti huomioon esim. lääkkeitä käyttäneiden samanaikainen alkoholin, ym. päihteiden käyttö ?
Tuossakin listassa oli yhden kohdalla alkoholin käyttö, toisen kohdalla huumeet.
Jos sellaista on mukana lääkityksen kanssa, niin ihan varmasti elinikä voi jäädä lyhyemmäksi.
Myös useat ihmiset valehtelevat ja salaavat ( ainakin yrittävät ) mahdollisen alkoholin käyttönsä.

Lue lisää

No nimenomaan Tiihosen tutkimuksessa ei otettu sellaisia huomioon, eikä muissakaan rekisteripohjaisissa tutkimuksissa sellaisia voi suoraan kontrolloida. Tämä ei johdu tutkijoiden haluttomuudesta niinkään, vaan siitä, ettei päihdeongelmista ole saatavilla kovinkaan luotettavaa rekisteritietoa. Kuten totesit, päihdeongelmista ei myöskään kerrota aina viranomaisille ja vaikka kerrottaisiin, niin suinkaan kaikilla päihdeongemaisilla ei esimerkiksi ole päihdehäirön diagnoosia. Diagnoosti päihdehäiriöistä olivat se, millä Benströmmin et al tutkimuksessa yritettiin kontrolloida päihdeongelmien sekoittavaa vaikutusta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen eri ihminen, mutta onko koskaan käynyt mielessä, että intternetti on niin iso paikka, että sieltä väkisin löytyy joku sinua älykkäämpi ihminen.

Entä jos sellainen vaan kusettaa sinua, ja menet aina samaan lankaan?

Lue lisää

Tieteellisen julkaisun ja julkaiskanavat luotettavuuden voi tarkastaa monella eri tavalla. Sinunkin kannattaa tutustua näihin tapoihin, ettet joudu huiputetuksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tieteellisen julkaisun ja julkaiskanavat luotettavuuden voi tarkastaa monella eri tavalla. Sinunkin kannattaa tutustua näihin tapoihin, ettet joudu huiputetuksi.

Minä esimerkiksi tarkastan julkaisun luotettavuuden niin, että tarkastat tieteellisen julkaisun impact factroin vuosien ajalta. Jos tieteellinen julkaisu sijoittuu kohtuullisen hyvin vaikuttavuuskertoimella mitattuna vuodesta toiseen, niin silloin se tuskin on mikään predatory journaali.

Kaikki minun siteeraamani lähteet ovat melko tasokkaista tieteellisistä julkaisuista, suuri osa aivan top 10 % sijoittuvia psykiatrian alan kansainvälisesti arvostettu vaikutusvaltaisia lehtiä. Toisekseen tieteellisen tutkimuksen luotettavuutta voi arvioida sisälöllisesti monin tavoin.

Tässä lyhyt ohje, miten huiputetuksi tulemista pelkäävä pölkkypääkin voi tarkastaa, onko lähde luotettava:

1. Tarkista julkaisun vaikuttavuuskerroin esim. Journal Citation Indexistä.
2. Arvioi tutkimuksen laatu kiinnittämällä huomiota esimerkiksi otoskokoon, katoon ja otosmenetelmiin käytettyjen menetelmien ja mittarien sopivuuteen suhteessa tutkittuun ilmiöön (esim. sopiiko henkilövuodet sellaisten ilmöiden tutkimiseen, jossa toiseen ryhmään kasaantuu hyvin lyhyitä jaksoja henkilövuosissa mitattuna?)
3. Onko sekoittavat tekijät huomioitu tutkimuksessa? Onko muita harhoja kuten valikoitumisharhaa, sensurointi ja immortal time biasia korjattu tai edes tunnistettu? Millainen on tutkimusasetelma? Onko kysessä poikittais- vai pitkittäisutkimus? Nämä vaikuttavat todella paljon siihen, voiko tutkimuksesta tehdä minkäänlaisia kausaalipääteliä.
4. Erityisesti meta-analyyseissa ja tutkimuskatsauksissa tarkista myös, että onko siinä otettu huomioon julkaisuharha ja rahoitussidonnaisuudet.

Näillä vedepitävillä tarkoistuksilla eivät edes huippuälykkäät pääse huiputtamaan ainakaan kovin pahasti.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sinäkö korkealla ÄO:llä haukut muut, jotka eivät ole yhtä fiksuja kuin sinä itse ?
Tulee pölhökustaata, ym. Ei sekään nyt kovin korkeaa ÄO:ä vaadi.
Omaan ylpeyteenkin saattaa joskus kompastua, kannattaa olla varovainen " keulimisensa " kanssa, ettei tule pudottua liian korkealta jossain vaiheessa.

Lue lisää

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sinäkö korkealla ÄO:llä haukut muut, jotka eivät ole yhtä fiksuja kuin sinä itse ?
Tulee pölhökustaata, ym. Ei sekään nyt kovin korkeaa ÄO:ä vaadi.
Omaan ylpeyteenkin saattaa joskus kompastua, kannattaa olla varovainen " keulimisensa " kanssa, ettei tule pudottua liian korkealta jossain vaiheessa.

Lue lisää

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Ihminen, joka ei ole liian ylpeä itsestään, eikä ylpeile muiden edessä, ei huutele, ei edes metsään. Silloin metsäkään ei vastaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

En puhu nyt kenestäkään henkilökohtaisesti, vaan enempi konseptista.

Se on hienoa, että ihmiset uskaltavat lähteä opiskelemaan tai työelämään vakavasta MT taustasta huolimatta. Eikä sillä ole oikeastaan merkitystä vaikka se tapahtuisi sen takia, että… No narsismi on huono sana, mutta siksi, että haluaa näyttää, että en voi olla ”hullu” koska saan jonkun maisterintutkinnon, tai vastaavan. Sillä tiellä lienee vain taivas rajana, jos sitä ”motivaatiota” riittää. (Tietysti se vaatii monta muutakin avua, mutta ei niistä sen enempää tässä.)

Mutta haluaisinko itselleni työkaveriksi sellaista asiantuntijaa, jonka tiimityöskentelytaidot on pelkkää haukkumista? Tai palkkaisinko sellaisen työntekijän, jonka motiivi onkin vain todistaa se oma ylivertaisuus muihin nähden, eikä tehdä sitä itse työtä?

On olemassa positioita, mihin tällaisia ihmisiä otetaan, mutta itselläni on niissä kynnys korkealla.

Ja sellainen asian ohi, työllistymiseen liittyvä vinkki. Ne harvat psykoosisairaiden tekemät paperit mitä olen nähneet, niin ovat kyllä olleet mielenkiintoisia, mutta aiheeltaan niin kaukana arkielämästä, että niitä on vaikea tuoda esille asiantuntijuutena työpaikkaa hakiessa.

Se ei ole väärin, että oma mielenkiinto on "out of box" jossain nichessä asiassa, mutta kannattaa tietoisesti miettiä, että onko työllistymistä ajatellen parempi valita jokin "kansanomaisempi" aihe, joka olisi helpommin tuotavissa käytäntöön.

Anonyymi kirjoitti:

En puhu nyt kenestäkään henkilökohtaisesti, vaan enempi konseptista.

Se on hienoa, että ihmiset uskaltavat lähteä opiskelemaan tai työelämään vakavasta MT taustasta huolimatta. Eikä sillä ole oikeastaan merkitystä vaikka se tapahtuisi sen takia, että… No narsismi on huono sana, mutta siksi, että haluaa näyttää, että en voi olla ”hullu” koska saan jonkun maisterintutkinnon, tai vastaavan. Sillä tiellä lienee vain taivas rajana, jos sitä ”motivaatiota” riittää. (Tietysti se vaatii monta muutakin avua, mutta ei niistä sen enempää tässä.)

Mutta haluaisinko itselleni työkaveriksi sellaista asiantuntijaa, jonka tiimityöskentelytaidot on pelkkää haukkumista? Tai palkkaisinko sellaisen työntekijän, jonka motiivi onkin vain todistaa se oma ylivertaisuus muihin nähden, eikä tehdä sitä itse työtä?

On olemassa positioita, mihin tällaisia ihmisiä otetaan, mutta itselläni on niissä kynnys korkealla.

Ja sellainen asian ohi, työllistymiseen liittyvä vinkki. Ne harvat psykoosisairaiden tekemät paperit mitä olen nähneet, niin ovat kyllä olleet mielenkiintoisia, mutta aiheeltaan niin kaukana arkielämästä, että niitä on vaikea tuoda esille asiantuntijuutena työpaikkaa hakiessa.

Se ei ole väärin, että oma mielenkiinto on "out of box" jossain nichessä asiassa, mutta kannattaa tietoisesti miettiä, että onko työllistymistä ajatellen parempi valita jokin "kansanomaisempi" aihe, joka olisi helpommin tuotavissa käytäntöön.

Lue lisää

Sinulla on huvittavia oletuksia ihmisistä pelkkien kommenttien perusteella. Oletat tietäväsi, mitä tutkintoja toinen on tehnyt, millaisista aiheista hän on tehnyt opinnäytteensä ja millaisiin töihin hän on valmistunut. Luuletko, että kukaan tarvitsee vinkkejä työllistymiseen sinulta? Mistä olet saanut päähäsi sellaista? Näin yleisellä tasolla on olemassa ihmisiä, joilla sattuu olemaan vuosikausien takaa jokin diagnoosi ja jotka silti ovat olleet työelämässä lähes koko aikuiselämänsä ja suorittaneet työn ohessa lukuisia korkeakoulututkintoja. He eivät todellakaan kaipaa sinun kaltaisiltasi reppanoilta työllistymisneuvoja, eivätkä vinkkejä kiinostuksen kohteiden suuntaamiseen. Ja he ovat myös moniuoltteisia ihmisiä, eikä heidän kiinnostuksen kohteensa ja motiivinsa elämässsä rakennu pelkästään jonkun puoskarin lätkäisemän diagnoosin varaan. Eikä heillä oikeastaan ole mitään tarvetta osoittaa olevansa päästään "terveitä", koska kukaan ei pidä heitä eikä ole koskaan pitänytkään mielisairaina, paitsi pari hassua puoskaria vuosikymmenen takaa. Sinä et kohtaa näitä tällaisia mielisairaita ikinä elämässäsi. Maailma on avara ja monimutkainen paikka, eikä kaikkiin ihmisiin sovi sinun ahtaassa pikku päässäsi luomasi stereotypiat eri luokkiin sijoittuvista ihmisistä.

Anonyymi kirjoitti:

En puhu nyt kenestäkään henkilökohtaisesti, vaan enempi konseptista.

Se on hienoa, että ihmiset uskaltavat lähteä opiskelemaan tai työelämään vakavasta MT taustasta huolimatta. Eikä sillä ole oikeastaan merkitystä vaikka se tapahtuisi sen takia, että… No narsismi on huono sana, mutta siksi, että haluaa näyttää, että en voi olla ”hullu” koska saan jonkun maisterintutkinnon, tai vastaavan. Sillä tiellä lienee vain taivas rajana, jos sitä ”motivaatiota” riittää. (Tietysti se vaatii monta muutakin avua, mutta ei niistä sen enempää tässä.)

Mutta haluaisinko itselleni työkaveriksi sellaista asiantuntijaa, jonka tiimityöskentelytaidot on pelkkää haukkumista? Tai palkkaisinko sellaisen työntekijän, jonka motiivi onkin vain todistaa se oma ylivertaisuus muihin nähden, eikä tehdä sitä itse työtä?

On olemassa positioita, mihin tällaisia ihmisiä otetaan, mutta itselläni on niissä kynnys korkealla.

Ja sellainen asian ohi, työllistymiseen liittyvä vinkki. Ne harvat psykoosisairaiden tekemät paperit mitä olen nähneet, niin ovat kyllä olleet mielenkiintoisia, mutta aiheeltaan niin kaukana arkielämästä, että niitä on vaikea tuoda esille asiantuntijuutena työpaikkaa hakiessa.

Se ei ole väärin, että oma mielenkiinto on "out of box" jossain nichessä asiassa, mutta kannattaa tietoisesti miettiä, että onko työllistymistä ajatellen parempi valita jokin "kansanomaisempi" aihe, joka olisi helpommin tuotavissa käytäntöön.

Lue lisää

Jos nyt tälle linjalle lähdetään, niin voisin antaa työllistymisneuvoja puolestani monelle kommentoijalle. Esimerkiksi kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä, sisällönlukutaitoa, argumentointitaitoja, kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja abstraktin tason ilmiöitä ja käsitteitä. Ennen kuin kommentoi argumenttia, jossa viitataan laajoihin vertaisarvioituihin tutkimuskatsauksiin ja meta-analyyseihin, ja väittää niitä vain huippuälykkäiden ovelaksi huiputukseksi tai salajuoneksi tai pelkäksi hupsuksi keskinkertaiseksi tutkimuspaperiksi (johon käypä hoito -suosituskin nyt vain sattuu viittaamaan), niin kannattaa ensin perehtyä siihen, miten tieteellinen näyttö oikeasti rakentuu. Nämä ovat sellaisia siirrettäviä työelämätaitoja, joita tarvitaan monissa asiantuntija-ammateissa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos nyt tälle linjalle lähdetään, niin voisin antaa työllistymisneuvoja puolestani monelle kommentoijalle. Esimerkiksi kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä, sisällönlukutaitoa, argumentointitaitoja, kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja abstraktin tason ilmiöitä ja käsitteitä. Ennen kuin kommentoi argumenttia, jossa viitataan laajoihin vertaisarvioituihin tutkimuskatsauksiin ja meta-analyyseihin, ja väittää niitä vain huippuälykkäiden ovelaksi huiputukseksi tai salajuoneksi tai pelkäksi hupsuksi keskinkertaiseksi tutkimuspaperiksi (johon käypä hoito -suosituskin nyt vain sattuu viittaamaan), niin kannattaa ensin perehtyä siihen, miten tieteellinen näyttö oikeasti rakentuu. Nämä ovat sellaisia siirrettäviä työelämätaitoja, joita tarvitaan monissa asiantuntija-ammateissa.

Lue lisää

Ei noista apua ellet pääse haastatteluun. Muista bling bling ja tekoäly karsimassa hakemukset

Anonyymi kirjoitti:

Ei noista apua ellet pääse haastatteluun. Muista bling bling ja tekoäly karsimassa hakemukset

Hauskimmat heput kirjottaa jo hakemukseen tekoälylle ohjeita että heidän hakemus pitää siirtää jatkoon.

Anonyymi kirjoitti:

Hauskimmat heput kirjottaa jo hakemukseen tekoälylle ohjeita että heidän hakemus pitää siirtää jatkoon.

Niimpä. Eli millään taidoilla ei ole väliä ellei pääse haastatteluun ihmisen kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Jos nyt tälle linjalle lähdetään, niin voisin antaa työllistymisneuvoja puolestani monelle kommentoijalle. Esimerkiksi kannattaa harjoitella luetun ymmärtämistä, sisällönlukutaitoa, argumentointitaitoja, kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja abstraktin tason ilmiöitä ja käsitteitä. Ennen kuin kommentoi argumenttia, jossa viitataan laajoihin vertaisarvioituihin tutkimuskatsauksiin ja meta-analyyseihin, ja väittää niitä vain huippuälykkäiden ovelaksi huiputukseksi tai salajuoneksi tai pelkäksi hupsuksi keskinkertaiseksi tutkimuspaperiksi (johon käypä hoito -suosituskin nyt vain sattuu viittaamaan), niin kannattaa ensin perehtyä siihen, miten tieteellinen näyttö oikeasti rakentuu. Nämä ovat sellaisia siirrettäviä työelämätaitoja, joita tarvitaan monissa asiantuntija-ammateissa.

Lue lisää

Anteeksi, nyt taas meni ohi, että montako ihmistä sinä olitkaan taas palkannut viime aikoina? Vai riittääkö tähän taas, että todetaan asiantuntijan olevan ihminen joka tietää yhä enemmän yhä vähemmästä?

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, nyt taas meni ohi, että montako ihmistä sinä olitkaan taas palkannut viime aikoina? Vai riittääkö tähän taas, että todetaan asiantuntijan olevan ihminen joka tietää yhä enemmän yhä vähemmästä?

Lue lisää

Sinulta se taitaa mennä aika moni asia "ohi".

Anonyymi kirjoitti:

Sinulta se taitaa mennä aika moni asia "ohi".

Varmaan meneekin, mutta tämän saa varmaan tulkita myös niin, että täällä ei kovin montaa muuta työntantajan edustajaa ole kertomassa siitä, että mistä on valmis maksamaan palkkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan meneekin, mutta tämän saa varmaan tulkita myös niin, että täällä ei kovin montaa muuta työntantajan edustajaa ole kertomassa siitä, että mistä on valmis maksamaan palkkaa.

Lue lisää

Rekryfirmojahan monet käyttää. Ensimmäinen vaihe on aina voittaa tekoäly yms vastaava järjestelmä joka karsii hakijoita joita satoja.

Anonyymi kirjoitti:

Rekryfirmojahan monet käyttää. Ensimmäinen vaihe on aina voittaa tekoäly yms vastaava järjestelmä joka karsii hakijoita joita satoja.

Rekryfiman palkkiot on yleensä useita tuhansia euroja. Ei tarvitse pelätä, että ihan jokaiseen kesätyöpaikkaan pitäisi sitä ruljanssia vetää läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Rekryfiman palkkiot on yleensä useita tuhansia euroja. Ei tarvitse pelätä, että ihan jokaiseen kesätyöpaikkaan pitäisi sitä ruljanssia vetää läpi.

No ne on asia erikseen mut jos oot eläkkeellä niin pitää olla tarkka paljon tienaat ettei mee yli rajan. Plus noihin ei pääse kuka vaan, ne on myös kilpailtuja paikkoja.

Et jos alotat yli 20+ työuran, on tosi vaikeeta saada työpaikkaa enään mistään. Kilpailu vaan liian kovaa