Miksi mennä naimisiin?

Ennen avioliittoa suosittelen pareille esiaviollista neuvontaa.
1.Auttaa tunnistamaan mahdolliset haasteet ja valmistautumaan niihin yhdessä.
2.Parantaa molemminpuolista ymmärrystä ja avaa keskustelua aiheista, joista ei ehkä ole puhuttu.
3.Antaa työkaluja parisuhteen rakentamiseen ja ylläpitoon.
4.Vahva perusta voi auttaa selviämään vaikeista ajoista.

Neuvonnassa käsitellään

Yhteisiä ja omia uskomuksia, elämän tarkoitusta, uskontoa ja moraalia.

Tulevaisuuden suunnitelmia, kuten lapset, ura, talous, asuminen, ja perheen perustaminen.
Parisuhdedynamiikkaa, eli kommunikaatiota,konfliktien ratkaisua, läheisyyttä, seksuaalisuutta ja rooleja.

Käytännön asioita, kuten rahan käyttö, kotityöt, sukulaissuhteet, arjen pienet erimielisyydet (esim. pyyhkeet, torkkuherätys).

Avioliitonmerkitystä uskonnollisissa yhteyksissä avioliiton pyhyys ja Raamatun opetukset. (Tämä osuus uskovaisille).

Anonyymi00034 kirjoitti:

Ennen avioliittoa suosittelen pareille esiaviollista neuvontaa.
1.Auttaa tunnistamaan mahdolliset haasteet ja valmistautumaan niihin yhdessä.
2.Parantaa molemminpuolista ymmärrystä ja avaa keskustelua aiheista, joista ei ehkä ole puhuttu.
3.Antaa työkaluja parisuhteen rakentamiseen ja ylläpitoon.
4.Vahva perusta voi auttaa selviämään vaikeista ajoista.

Neuvonnassa käsitellään

Yhteisiä ja omia uskomuksia, elämän tarkoitusta, uskontoa ja moraalia.

Tulevaisuuden suunnitelmia, kuten lapset, ura, talous, asuminen, ja perheen perustaminen.
Parisuhdedynamiikkaa, eli kommunikaatiota,konfliktien ratkaisua, läheisyyttä, seksuaalisuutta ja rooleja.

Käytännön asioita, kuten rahan käyttö, kotityöt, sukulaissuhteet, arjen pienet erimielisyydet (esim. pyyhkeet, torkkuherätys).

Avioliitonmerkitystä uskonnollisissa yhteyksissä avioliiton pyhyys ja Raamatun opetukset. (Tämä osuus uskovaisille).

Lue lisää

Sekä riippuvuuksista keskustellaan ja monista muista asioista.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Ennen avioliittoa suosittelen pareille esiaviollista neuvontaa.
1.Auttaa tunnistamaan mahdolliset haasteet ja valmistautumaan niihin yhdessä.
2.Parantaa molemminpuolista ymmärrystä ja avaa keskustelua aiheista, joista ei ehkä ole puhuttu.
3.Antaa työkaluja parisuhteen rakentamiseen ja ylläpitoon.
4.Vahva perusta voi auttaa selviämään vaikeista ajoista.

Neuvonnassa käsitellään

Yhteisiä ja omia uskomuksia, elämän tarkoitusta, uskontoa ja moraalia.

Tulevaisuuden suunnitelmia, kuten lapset, ura, talous, asuminen, ja perheen perustaminen.
Parisuhdedynamiikkaa, eli kommunikaatiota,konfliktien ratkaisua, läheisyyttä, seksuaalisuutta ja rooleja.

Käytännön asioita, kuten rahan käyttö, kotityöt, sukulaissuhteet, arjen pienet erimielisyydet (esim. pyyhkeet, torkkuherätys).

Avioliitonmerkitystä uskonnollisissa yhteyksissä avioliiton pyhyys ja Raamatun opetukset. (Tämä osuus uskovaisille).

Lue lisää

Meidän "neuvontamme" oli arkisista ja yhteiselämässä vastaan tulevista asioista keskusteleminen. Ajatuksemme kulkivat samoja latusia olipa kyse lasten hankkimisesta ja kasvattamisesta, asenteesta rahaan ja kuluttamiseen,
Yhdistävä tekijä saattoi olla yhtäläinen köyhän työläiskodin tausta.

Tämän päivän tukiloiset eivät pysty kuvittelemaan mitä köyhyys merkitsi 40-luvun puolivälin tienoissa haja-asutusalueen työläistorppaan syntyneen lapsuus- ja nuoruusvuosina.

Jo seurusteluaikana tuli selväksi, että mies vastaa perheen kaikinpuolisesta turvallisuudesta ja elämisen puitteista.

Yhtenä yhdistävänä tekijänä oli tarve suunnitella elämää eteen päin. Avioliitossa se näkyi vuodenjakona muutamaan jaksoon, suunnittelu 1 - 3 vuoden tähtäyksellä. Tietenkin varautuen siihen, ettei kaikki mene suunnitellusti.
Hieman leveämmällä haarukalla katse +-5:n vuoden päähän ja hahmotus siitä missä olotilassa haluaisimme olla noin 10:n vuoden päästä.
Koskaan emme ole VAATINEET toisiltamme mitään. Muodossa, ootko ajatellu jos, tuo vois olla ihan mielenkiintoinen jne.
Näkemyserojen kompromissitilanteissa emme KOSKAAN menneet henkilökohtaisuuksiin. Omasta lapsuudenkodistani minulla oli, ja on vieläkin, karmeita muistoja.

Aineeellista puolta ajatellen meillä on aina ollut kaikki yhteistä. Ainoana poikkeuksena 1968 hankittu Espanjan asunto. Minä menin yksin notaroaattiin vaimoni ihastuttua matkan varrella näkemiinsä tekstiileihin.

Tietenkin joku on sitä mieltä, ettei tuohon olisi tarvittu avioitumista. Emme ole edes keskustelleet tuosta vaihtoehdosta mutta kyllä noinkin tavoitteellinen suunnittelu ja toiminta olisi ollut tyhjän päällä teoretisointia.

Varmuuden vuoksi loppuhenkonen. Vaimoni ei ole mikään kynnysmatto. Särmää löytyy. Olen kuvitellut osasyyksi 25%:n osuuden perimässä.
Lapsiemme 12,5% osuus näkyy vielä.

Joskus neukkulan aikaan, meiltä kysyttiin joskus Keski-Euroopassa olemmeko puolueen jäseniä kun olemme päässet matkustamaan ja vieläpä länsiautolla.
Kerran, pyrkiessämme Unkarissa majoittumaan mökkikylään, ensaanut palvelua vaan respan mammat juttelivat keskenään. Kirosin ääneen ja lätkin meikäläistä passia tiskiin.
Lähin mamma kysyi kansallisuuttani johon sanoin, passia näyttäen finsörski.
Kävi ilmi, että mammar olivat luulleet meitä bulgareiksi musta rekisterikilven perusteella.
Siihen aikaan rekkarimme olivat mustai ja varustettuja käyttäjän läänin tunnuksella.
Minä olen hailakka suomalaiseen tapaan mutta vaimoni on mustatukkainen eikä hänen ole tavinnut rötvätä kulmakarvojankaan. Nyt 75 vuotisena väri on haalistunut mutta ei vieläkään varsinaisesti harmaantunut.

Kuten aikaisemmin mainitsin niin olin todella kyllästynyt poikamiehen levottomaan, näköalattomaan kelluntaan jossa toki oli väriä ja vaihtelua.
Palasin Suomeen. Aloitin opiskelun ja tutustuin nykyiseen vaimooni.

Avioiduimme kun valmistuin ammattiini ja sain ensimmäisen, koulutustani vastaavan työpaikkani. Emme pitäneet häitä. Todistajat riittivät Rituaalit ovat viime peleissä merkityksettömiä.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Meidän "neuvontamme" oli arkisista ja yhteiselämässä vastaan tulevista asioista keskusteleminen. Ajatuksemme kulkivat samoja latusia olipa kyse lasten hankkimisesta ja kasvattamisesta, asenteesta rahaan ja kuluttamiseen,
Yhdistävä tekijä saattoi olla yhtäläinen köyhän työläiskodin tausta.

Tämän päivän tukiloiset eivät pysty kuvittelemaan mitä köyhyys merkitsi 40-luvun puolivälin tienoissa haja-asutusalueen työläistorppaan syntyneen lapsuus- ja nuoruusvuosina.

Jo seurusteluaikana tuli selväksi, että mies vastaa perheen kaikinpuolisesta turvallisuudesta ja elämisen puitteista.

Yhtenä yhdistävänä tekijänä oli tarve suunnitella elämää eteen päin. Avioliitossa se näkyi vuodenjakona muutamaan jaksoon, suunnittelu 1 - 3 vuoden tähtäyksellä. Tietenkin varautuen siihen, ettei kaikki mene suunnitellusti.
Hieman leveämmällä haarukalla katse -5:n vuoden päähän ja hahmotus siitä missä olotilassa haluaisimme olla noin 10:n vuoden päästä.
Koskaan emme ole VAATINEET toisiltamme mitään. Muodossa, ootko ajatellu jos, tuo vois olla ihan mielenkiintoinen jne.
Näkemyserojen kompromissitilanteissa emme KOSKAAN menneet henkilökohtaisuuksiin. Omasta lapsuudenkodistani minulla oli, ja on vieläkin, karmeita muistoja.

Aineeellista puolta ajatellen meillä on aina ollut kaikki yhteistä. Ainoana poikkeuksena 1968 hankittu Espanjan asunto. Minä menin yksin notaroaattiin vaimoni ihastuttua matkan varrella näkemiinsä tekstiileihin.

Tietenkin joku on sitä mieltä, ettei tuohon olisi tarvittu avioitumista. Emme ole edes keskustelleet tuosta vaihtoehdosta mutta kyllä noinkin tavoitteellinen suunnittelu ja toiminta olisi ollut tyhjän päällä teoretisointia.

Varmuuden vuoksi loppuhenkonen. Vaimoni ei ole mikään kynnysmatto. Särmää löytyy. Olen kuvitellut osasyyksi 25%:n osuuden perimässä.
Lapsiemme 12,5% osuus näkyy vielä.

Joskus neukkulan aikaan, meiltä kysyttiin joskus Keski-Euroopassa olemmeko puolueen jäseniä kun olemme päässet matkustamaan ja vieläpä länsiautolla.
Kerran, pyrkiessämme Unkarissa majoittumaan mökkikylään, ensaanut palvelua vaan respan mammat juttelivat keskenään. Kirosin ääneen ja lätkin meikäläistä passia tiskiin.
Lähin mamma kysyi kansallisuuttani johon sanoin, passia näyttäen finsörski.
Kävi ilmi, että mammar olivat luulleet meitä bulgareiksi musta rekisterikilven perusteella.
Siihen aikaan rekkarimme olivat mustai ja varustettuja käyttäjän läänin tunnuksella.
Minä olen hailakka suomalaiseen tapaan mutta vaimoni on mustatukkainen eikä hänen ole tavinnut rötvätä kulmakarvojankaan. Nyt 75 vuotisena väri on haalistunut mutta ei vieläkään varsinaisesti harmaantunut.

Kuten aikaisemmin mainitsin niin olin todella kyllästynyt poikamiehen levottomaan, näköalattomaan kelluntaan jossa toki oli väriä ja vaihtelua.
Palasin Suomeen. Aloitin opiskelun ja tutustuin nykyiseen vaimooni.

Avioiduimme kun valmistuin ammattiini ja sain ensimmäisen, koulutustani vastaavan työpaikkani. Emme pitäneet häitä. Todistajat riittivät Rituaalit ovat viime peleissä merkityksettömiä.

Lue lisää

Oikea on 1988 v.

Haluaa sitoutua toiseen lain edessä. Se antaa monenlaista suojaa. Lapset ei ole ainoa syy mennä naimisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaa sitoutua toiseen lain edessä. Se antaa monenlaista suojaa. Lapset ei ole ainoa syy mennä naimisiin.

Kysyin jotain järjellistä syytä ja mihin sitä tarvitaan. En ikinä menisi naimisiin jonkun lasten takia, Lapset nyt ainakaan eivät tarvitse sitä mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaa sitoutua toiseen lain edessä. Se antaa monenlaista suojaa. Lapset ei ole ainoa syy mennä naimisiin.

Sitoutumiseen ei tarvita lakia, sitäpaitsi eroamista ei mikään laki estä. Naimisiinmeno ei myöskään anna mitään sellaista suojaa, jota ei saisi muutenkin. Sn sijaan jos ei varaudu, niin se on riski, eikä suoja.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaa sitoutua toiseen lain edessä. Se antaa monenlaista suojaa. Lapset ei ole ainoa syy mennä naimisiin.

Selkeyttää asioiden hoitamista. Yksi, minulle tärkeä asia oli elämän suunnittelun puitteet pitemmässä tähtäyksellä.
Olin kyllästynyt poikamiehenä ajelehtimiseen yhden tasavallan ja kahden kuningaskunnan alueella.
Vuosi. 3 - 5 vuotta. Olemisen puitteet 10:n vuoden perästä. Hahmotus työuran lopettamisen tienoille.
Elinkumppani on ehkä neutraali sana ilmaisemaan asiaa. Siis elinkumppani pitemmällä tähtäyksellä.
Nyt aviossa 66 vuotta. Ennen sitoutumista parin vuoden seurustelu vaihtelevissa olosuhteissa. Ilmeni, että kaikissa arkisisa asioissa ajatuksemme ja periaatteemme kulkivat samoja latusia. Urheilun seuraamisessa vaimoa ei kiinnostanut nyrkkeily mutta meillä perinteisten. yleisten lajien lisäksi mm. telinevoimistelu mutta kuitenkin paini ja painonosto. Siihen olen minä ja poikamme syypäitä.
Kun biologia tekee vuosien saatossa tehtävänsä niin voi todeta, että kiima heikkenee mutta kiintymys kasvaa.
Olin nuorena nähnyt muutaman vanhapiikasukulaisen lohdutonta, menetettyä elämää.
Poikamme tulee 300km:n päästä käymään lauantaina. En tiedä ovatko seuraavan sukupolven edustajat mukana. Tyttäremme tulee 250km:n päästä käymään viikkoa myöhemmin.
Näemme elämän jatkuvuuden ja oman olemassaolomme merkityksen, seuraavissa sukupolvissa.

Anonyymi kirjoitti:

Selkeyttää asioiden hoitamista. Yksi, minulle tärkeä asia oli elämän suunnittelun puitteet pitemmässä tähtäyksellä.
Olin kyllästynyt poikamiehenä ajelehtimiseen yhden tasavallan ja kahden kuningaskunnan alueella.
Vuosi. 3 - 5 vuotta. Olemisen puitteet 10:n vuoden perästä. Hahmotus työuran lopettamisen tienoille.
Elinkumppani on ehkä neutraali sana ilmaisemaan asiaa. Siis elinkumppani pitemmällä tähtäyksellä.
Nyt aviossa 66 vuotta. Ennen sitoutumista parin vuoden seurustelu vaihtelevissa olosuhteissa. Ilmeni, että kaikissa arkisisa asioissa ajatuksemme ja periaatteemme kulkivat samoja latusia. Urheilun seuraamisessa vaimoa ei kiinnostanut nyrkkeily mutta meillä perinteisten. yleisten lajien lisäksi mm. telinevoimistelu mutta kuitenkin paini ja painonosto. Siihen olen minä ja poikamme syypäitä.
Kun biologia tekee vuosien saatossa tehtävänsä niin voi todeta, että kiima heikkenee mutta kiintymys kasvaa.
Olin nuorena nähnyt muutaman vanhapiikasukulaisen lohdutonta, menetettyä elämää.
Poikamme tulee 300km:n päästä käymään lauantaina. En tiedä ovatko seuraavan sukupolven edustajat mukana. Tyttäremme tulee 250km:n päästä käymään viikkoa myöhemmin.
Näemme elämän jatkuvuuden ja oman olemassaolomme merkityksen, seuraavissa sukupolvissa.

Lue lisää

Minkähän asioiden hoitamista se sitten selkeyttää? Avioliitosta pääsee halutessaan pois suit sait, eli mitä selkeyttä se sinulle antaa?

Anonyymi kirjoitti:

Selkeyttää asioiden hoitamista. Yksi, minulle tärkeä asia oli elämän suunnittelun puitteet pitemmässä tähtäyksellä.
Olin kyllästynyt poikamiehenä ajelehtimiseen yhden tasavallan ja kahden kuningaskunnan alueella.
Vuosi. 3 - 5 vuotta. Olemisen puitteet 10:n vuoden perästä. Hahmotus työuran lopettamisen tienoille.
Elinkumppani on ehkä neutraali sana ilmaisemaan asiaa. Siis elinkumppani pitemmällä tähtäyksellä.
Nyt aviossa 66 vuotta. Ennen sitoutumista parin vuoden seurustelu vaihtelevissa olosuhteissa. Ilmeni, että kaikissa arkisisa asioissa ajatuksemme ja periaatteemme kulkivat samoja latusia. Urheilun seuraamisessa vaimoa ei kiinnostanut nyrkkeily mutta meillä perinteisten. yleisten lajien lisäksi mm. telinevoimistelu mutta kuitenkin paini ja painonosto. Siihen olen minä ja poikamme syypäitä.
Kun biologia tekee vuosien saatossa tehtävänsä niin voi todeta, että kiima heikkenee mutta kiintymys kasvaa.
Olin nuorena nähnyt muutaman vanhapiikasukulaisen lohdutonta, menetettyä elämää.
Poikamme tulee 300km:n päästä käymään lauantaina. En tiedä ovatko seuraavan sukupolven edustajat mukana. Tyttäremme tulee 250km:n päästä käymään viikkoa myöhemmin.
Näemme elämän jatkuvuuden ja oman olemassaolomme merkityksen, seuraavissa sukupolvissa.

Lue lisää

Mihinkään mainitsemistasi ei tarvita naimisiinmenoa.

Anonyymi kirjoitti:

Mihinkään mainitsemistasi ei tarvita naimisiinmenoa.

Ehkä niihin 66 vuotta sitten on tarvittu. Kirjoittajan ikä voi selittää hieman sekavan vuodatuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä niihin 66 vuotta sitten on tarvittu. Kirjoittajan ikä voi selittää hieman sekavan vuodatuksen.

Ai, totta. Korkea ikä voi tosiaan selittää noi tosi vanhanaikaiset selitykset.

Ei sitä useinkaan tarvita vaan halutaan. Ja se taas, mitä ja millaisen parisuhteen kukakin haluaa, on luonnollisesti sen parin asia. Ei sitä tarvitse muiden ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä useinkaan tarvita vaan halutaan. Ja se taas, mitä ja millaisen parisuhteen kukakin haluaa, on luonnollisesti sen parin asia. Ei sitä tarvitse muiden ymmärtää.

Eiä ole vielä kukaan sanonut miksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä useinkaan tarvita vaan halutaan. Ja se taas, mitä ja millaisen parisuhteen kukakin haluaa, on luonnollisesti sen parin asia. Ei sitä tarvitse muiden ymmärtää.

Oletan jokaisen parisuhteeseen mennessään ahaluavan hyvän parisuhteen. Tai no ehkä sinä et halua. Mistäpä minä tiedän. Naimisiinmenoa siihen(kään) ei tarvita.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaa sitoutua toiseen lain edessä. Se antaa monenlaista suojaa. Lapset ei ole ainoa syy mennä naimisiin.

Ja seksi kun loppuu liitosta niin mies hakee sitä muualta. tuota eivät naiset tajua.
Itse olen asiasta varoittanut ja merkit on ilmassa jo joten kohta lähtee...

Anonyymi kirjoitti:

Ja seksi kun loppuu liitosta niin mies hakee sitä muualta. tuota eivät naiset tajua.
Itse olen asiasta varoittanut ja merkit on ilmassa jo joten kohta lähtee...

Kun limakalvokontakti seksi loppuu liitosta n.75v, m. 80v vaiheessa niin eipä ole vetoa vapaille markkinoillekaan. Vaimostani en tiedä mutta minulle riittää omatoimisuus muutaman kerran viikossa. Satunnaisesti thai-vapauttaja lisänä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiä ole vielä kukaan sanonut miksi.

AIka moni on sanonut, kuten minäkin että kun HALUTAAN mutta sinulle ei vastaus kelpaa. Sano sinä, mitä pitää vastata, niin olet tyytyväinen.

Anonyymi kirjoitti:

Minkähän asioiden hoitamista se sitten selkeyttää? Avioliitosta pääsee halutessaan pois suit sait, eli mitä selkeyttä se sinulle antaa?

Pitkäjännitteisyyttä. Suunnitelmallisuutta.
Avoparien alkuasetelma on jo itsessään lyhytjännitteisempi ja itsekkäämpi joka väistämättä vaikuttaa suhteen laatuun lyhyemmällä, mutta ainakin pitemmällä tähtäyksellä.

Ihmettelen hieman noita väistämättömän avioeron nimiin vannojia!
Meillähän ei ole koko liittomme aikana ollut mitään aineellista pidikettä.
On ollut yhteiset haasteet, onnistumisten ilot ja pettymyksistä toipumiset.
Olemme hahmottaneet elämäämme eteen päin yhdessä, yhteisin tavoittein. On ollut sisältöä elämässä.
Missään vaiheessa ei ole ollut aihetta edes keskutelemiseen avioerosta.
Nykyinen terveystilanne ja tulevaisuuden näkymä ei vaikuta rohkaisevalta.

Jos synkin tulevaisuuden kuva kohtapuolin toteutuisi niin joku ilkeämielinen voisi ajatella, että siinähän olisi jollekin oppostunisti naiselle saalis. Yli 8-kymppinen pikkuvaraskas miesleski jonka elinikäennuste ei ole kohtuuttoman pitkä ja sehän höperöityy jo aikasemmin koska merkit ovat jo havaittavissa.

Anonyymi kirjoitti:

Mihinkään mainitsemistasi ei tarvita naimisiinmenoa.

Avioituminenkaan ei velvoita siihen. Avioerojen yleisyys johtunee osittain alun huumasta, kivasta yhteiselämästä yms. Sitten arki yllättää varautumattomat.
Heidän olisi ollut viisainta elellä avopareina.
Lyhytjännitteisiä, itsekkäitä, hetken ihmisiä.
Nuoruuteni kaveripiiristä enemmistö erosi jo muutaman vuoden jälkeen.
Alun hurmos hiipui ja pahimmillan eron sinetöi lapsen, onneksi ensimmäisen ja ainoan syntymä.

Liiton virallistaminen on päätöksen varmentaminen. Purkaminen tarvitsee kai yhden päätöskerran enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Mihinkään mainitsemistasi ei tarvita naimisiinmenoa.

Eipähän suurin osa avioituneistakaan tunnu ajattelevan tuolla periaatteella.
Itse en osaa elää tuolla "hällä väliä" asenteella. En usko asioiden riippuban allahista.
Yhtenä esimerkkinä olen käyttänyt eläköitymisen suunnittelemista.
4-kympin tietämissäaloin epäilemään eläkejärjestelmämme kestävyyttä ja muutenkin halusin välttää oman isäni kohtalon jos vain voisin. Voin ainakin yrittää.
Palkkatyön lopettaminen 5-kymppisenä oli tavoitteeni. Vaimoni on minua 5 vuotta nuorempi.
Kahden työnantajani konkurssien vuoksi tavoite toteutui 52 vuotisena.
Hyvä niinkin. Eläke? Ensin silloiset 500 päivää työttömyyspäivärahoja, Väleissä tekemilläni lyhyillä työpätkillä pelasin kalenteriaikaa. 57v työttömyyseläkkeelle ja 6-kymppisenä oikealle. Työeläkkeeni perustuu 27:n työvuoden vaihteleviin ansioihin. Korotukset ovat olleet muodollisia ja indeksi syönyt hävyttömän paljon. Rauhoittaa kuitenkin tieto, ettei yhtään perunaa olisi jäänyt syömättä muutenkaan eikä olisi häirinnyt kohtuullisten mielitekojemme toteuttamisia.
Tuo ei olisi onnistunut ajalehtimalla vaan, anakin minulla vaati tulevan hahmottamista ja tilanteiden hyväksikäyttöä.
Sanoo metallin sekatyömies ja sen eukko, myymälän kassatäti.
Lukuisia kotivuosia silloisilla, pienillä korvauksilla ja suurin osa kassatyötä osa-aikaisena.

Vanhanaikainen moraali ja halu nähdä elämän jatkuvuus omissa tenavissa joiden kasvu ja kehitys olivat antoisaa aikaa.
Tärkeää oli myös se, eten halunnut siittää äpäriä maailmaan!

Se voi olla tyhjänpäiväistä sinulle, joillekin taas se on tosi tärkeää ja kaikkea siltä väliltä. Kyynisyys on luultavasti luonteesi hallitseva piirre koska kirjoitat jotenkin tosi ilkeästi asioista, joista luultavasti et syvemmin tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Se voi olla tyhjänpäiväistä sinulle, joillekin taas se on tosi tärkeää ja kaikkea siltä väliltä. Kyynisyys on luultavasti luonteesi hallitseva piirre koska kirjoitat jotenkin tosi ilkeästi asioista, joista luultavasti et syvemmin tiedä.

Lue lisää

Ja siksi päätit sitten tulla minulle riehumaan? Kukakohan täällä kirjoittaa tosi ilkeästi ... sinä.

On siinä myös paljon hyviä juridisia ja taloudellisia syitä mennä naimisiin.

Parisuhteen onnellisuuteen sen ei pitäisi vaikuttaa.

Ja lapsenlapsista :)

Tuo ryöstö edellyttäisi liittoutuvien suuria varallisuuseroja sekä vahvaa epäluottamusta.
Kun köyhä, velkainen, puutteellisissa vaatteissa liikkkuva, ilman mitään kulkuvälinettä ( ei fillaria eikä edes potkukelkkaa ) heppu avioitui kansakoulupohjaisen, työläiskotilähtöisen liikeapulaisen kanssa niin täytyyhän siinä olla muutakin kuin talousajattelua!
Tuo oli tilanne kohdallamme 1969.
Talouden hoito oli vain yksi niistä asioita joista olimme jo alkuaan samaa mieltä.
Vaikka sitten jokunen lantti kertyikin niin se ei aiheuttanut käyttämishysteriaa.
Vaimoni sai perintöä puolen pesukarhun verran. Itse 70-luvun alussa noin 60000mk. Markkaa!!!
Koskaan meillä ei ole ollut minun rahat, sinun rahat asetelmaa. Ennen nettiaikaa vaimo hoiti kaiken maksuliikenteen yhteiseltä tililtä. Mitään kinaa ei ole ollut koska kumpikin on tajunnut kulloisenkin tilanteen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo ryöstö edellyttäisi liittoutuvien suuria varallisuuseroja sekä vahvaa epäluottamusta.
Kun köyhä, velkainen, puutteellisissa vaatteissa liikkkuva, ilman mitään kulkuvälinettä ( ei fillaria eikä edes potkukelkkaa ) heppu avioitui kansakoulupohjaisen, työläiskotilähtöisen liikeapulaisen kanssa niin täytyyhän siinä olla muutakin kuin talousajattelua!
Tuo oli tilanne kohdallamme 1969.
Talouden hoito oli vain yksi niistä asioita joista olimme jo alkuaan samaa mieltä.
Vaikka sitten jokunen lantti kertyikin niin se ei aiheuttanut käyttämishysteriaa.
Vaimoni sai perintöä puolen pesukarhun verran. Itse 70-luvun alussa noin 60000mk. Markkaa!!!
Koskaan meillä ei ole ollut minun rahat, sinun rahat asetelmaa. Ennen nettiaikaa vaimo hoiti kaiken maksuliikenteen yhteiseltä tililtä. Mitään kinaa ei ole ollut koska kumpikin on tajunnut kulloisenkin tilanteen.

Lue lisää

Piru vie. Tuohon perintööni tuli yksi nolla liikaa.

Ennen lapsien hankkimista varmistetaan, että elämän perusarvot ovat yhteiset ja lapset syntyvät harmoniseen kotiin.
Me varmistimme tuo jo ennen liiton virallistamista.
Senkin jälkeen vielä toiset pari vuotta panostimme sosiaaliiseen elämään, riittävästi.

Ennen lapsien hankkimista varmistetaan, että elämän perusarvot ovat yhteiset ja lapset syntyvät harmoniseen kotiin.
Me varmistimme tuo jo ennen liiton virallistamista.
Senkin jälkeen vielä toiset pari vuotta panostimme sosiaaliiseen elämään, riittävästi.

Mutta kun olikin niin, että lasten lähdettyä mahdollisuutemme lajenivat. Lasten loma-ajat eivät rajoittaneet matkusteluamme ja koska pääluku puolittui niin samoilla kustannuksilla nostimme tasoa ja laajensimme aluetta.
Samoin matkojemme intiimisisällöt vapautuivat osittaisistakin rajoitteista.

Liiton virallistaminen vaatii ehdotonta, molemminpuolista luottamusta. Kaiken sorttiset ennakkosuojautumiset ovat jo epäluottamuksen merkki.
Nyt sillä ennemmin tai myöhemmin tulevalla erolla alkaa olla kiire.
Minulla, 82 vuotisella ukolla on eturauhanen alkanut oikkuilemaan mutta 77 vuotias vaimoni on huonossa hapessa.
Siirtäessmme yhden kaupunkiasunnon lastemme nimiin kun ehdimme tekemään järjestelyn verotta vaimoni ollessa riittvän nuori niin sisällytimme siirron ehtoihin, ettei heidän puolisoillaan ole mitään oikeutta ko. asunnon osuuteen.
Tämä ehto toteutui kerran. Poikani erotessa. Ko. asunto oli omassa käytössämme 6 vuotta ja sen jakson edeltävät vuodet nostimme siitä itse vuokran.
Aikanaa sovimme lastemme kanssa meidän luopumisesta vuokraamisesta joten penskat myivät sen oikeaan aikaa ja siedettävään hintaan. Ja maksoivat veron.

Meillä on kahden pankin tilit ehdolla rva TAI hra. Toisen pankin 5000€ luottokortit ovat rinnakkaiskortteja. Kummankin käyttölasku menee samalta, yhteiseltä tililtä.
Mutta hyvänen aika! Ensimmäisenä pankkipäivänä vaimoni olisi voinut perustaa oman tilin ja tyhjentää yhteiset tlit omalleen!

Tuossa on hyviä ja huonoja puolia. Vaimoni halvaantumisesta ja puhekyvyttömyydestä pankkien kanssa asiat sujuvat entiseen malliin.
Hankaluuden aiheuttaa yhden asunto-osakkeen myyminen. Se on, kaiken muun tavoin yhteisomistuksessa. Teetimme virallisen edunvalvontavaltakirjan jo parikymmentä vuotta sitten. Vaimoni rajoitteista, ei pysty kuittaamaan mitääneikä puhumaan, johtuen nyt on hankittava lääkärintodistus varmistamaan, ettei muutamassa kuukaudessa ole tapahtunut ihmeparantumista. Kunhan saan se todistuksen niin seurustelen DVV viraston kanssa josta saanen jotain ohjetta jatkon hotajaksi. Välittäjä vie maanantaina yhden asunnosta kiinnostuneen katsomaan sitä.

Aktiivivuosina minun palkkani muodosti noin 80% perheemme nettotuloista.
Eläkkeissä ero on pienentynyt.