Mitä mieltä muut ovat kyseisistä puristuksista ja niiden ajallisesta kestosta. Minusta näyttäisi videoita katsellessa että sisäpuristuksen ajallinen kesto on pidempi ja osa siitä on myös liukua. Usein puhutaan myös potkuista, mieltäisin varsinaiseksi potkuksi vain ulkopuristuksen. Kommentteja!!
Sisäpuristus vs ulkopuristus
Theodor
81505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Terminologialla ei sinänsä liene väliä, koska tavoite on kuitenkin pelkästään tuottaa eteenpäin suuntautuvaa voimaa.
Puristus-sana tulee lähinnä siitä "jatkuvan voimantuoton" mielikuvasta, joka jalkojen ja kropan heiluttelusta syntyy - kontra potku, jonka voisi ajatella tarkoittavan voimantuottoa hyvin lyhyellä ajanhetkellä.
Siinä vaiheessa, kun alkaa pääsemään kaksoispotkuun sisälle, huomaakin, että potku ei olekaan pelkkä huoleton hutaisu, vaan siihen on keskityttävä. Edelleen huomaa siinä vaiheessa, että kyseessä onkin eräänlainen huolellinen puristus, johon kropan voimat ja energia kohdistuvat. Siinä vaiheessa potku ei kuullosta oikeastaan potkulta vaan huolellisesti keskitetyltä puristukselta.
Itse olen huomannut, että sisäpuristus on pidempi tasaisella ja hyvällä alustalla kuten myös loivassa alamäessä. Ulkopuristus näyttäisi olevan kuitenkin aina pidempi ja terävämpi. Siitä en ole varma kestääkö ulkopuriskus kauemmin joka tilanteessa kuin sisäpuristus. Kuitenkin märkä alusta, huono asfaltti, ylämäki mielestäni lyhentää sisäpuristusta.
Itse sain viimeaikaisimman ahaaelämyksen siitä, kun aloin kiinnittämään enemmän huomiota siihen miten eri palaset sovitetaan sulavasti yhteen ja "harjoituksissa" olen yrittänyt hioa nyt sittemmin tuota.
Kun olen puristamassa ulos, valmistaudun jalan tuomiseen sulavasti suoraan liukuun kääntämällä sitä suoraan eteenpäin ja teen sillä painonsiirron tukemalla ulkoterällä liukuvaa luistinta ehkä painonsiirrolla jalan avulla. Ja tähän yhdistetään lisäksi yläkropan ja carvingin tekemä työ eri vaiheissa.
Eli, jalat ei purista eteenpäin, mutta itseasiassa joka lihas toimii sitä eteenpäin menoa varten eri tavoin. Saavutuksena on ollut todella _rennon_ tuntuinen kova (minulle, amatöörille) vauhti.
Eli siis puristuksen osia voinee katsella erikseen miten ne toimii, mutta koko paketissa kannattaa katsoa sitä koko pakettia ja vaiheiden saumatonta liittymistä toisiinsa.
Teknisesti tää on kyllä julmetun hieno laji vaativuudeltaan.
Puristus sana tullee siitä, että siinä ei ole varsinaista staattista liukua. Klassisen tyylin liuku on voimien tuhlausta ja jarrutusta. Klassisessa tyylissä vain potku lisää vauhtia mutta liuku hidastaa sitä. Klassisessa tyylissä on selkeä potku, joka eroaa selkeästi liukuvaiheesta. Ehkä sen vuoksi douple pushissa puhutaankin enemmän puristuksesta, joka on jatkuva eikä katkea erilliseen liukuun. Staattinen liuku on kokonaan tässä tyylissä unohdettava.
Liukuvaihe klassisessa tyylissa on samanlainen kuin soudussa tai melonnassa vaihe, jollon melat ovat ylhäällä eikä vedessä ja vene tai kanootti on vapaassa liuussa. TV-kuvissakin huomaa, että liukuvaiheessa vauhti hidastuu selkeästi. Ja sehän ei ole tarkoitus tavoitteellisessa urheilussa.
Klassisessa tyylissä liukuvaihe on jäykkä ja vie jalan voimia turhaan liukuun. Siinä syntyy maitohappoja ja muita haitallisia yhdisteitä lihaksiin, näin ainakin sanotaan.
Ja kas... kun ei ole liukua kaksoispotkussa, ei ole potkuakaan liuun päätteeksi. Sisäpuristus ulkoterällä (siis pyörien ulkokanteilla) jatkuu saumattomana ulkopuristuksena sisäterällä (pyörien sisäkanteilla). "Saumaton" puristus tarkoittaa sitä, että ei ole lainkaan kaikin puolin turhaa liukua. Eikä siis potkujakaan! Teknisesti kaksoispotku (pitäisi kai oikeastaan sanoa kaksoispuristus) on vaativampi tasapainon suhteen, koska sisä- ja ulkopuristus sisältää painopisteen muuttumisen vuorotellen oikealle ja vasemmalle.
Hyvin ratkaisevaa on myös vapaan jalan tuomisen sisäpuristukseen/luistimen lasku maahan. Siinä luistin laskeutuu valmiiksi ulkokantilleen ja osoittaa hieman sisään päin. Kropan paino on kokonaan tämän sisäänpuristavan luistimen päällä siten, että nenä, polvi ja varpaat ovat samassa linjassa. Tässä on melko monta teknistä kohtaa, jonka takia puristus lienee paras sana. Ulospuristus jatku saumattomasti sisäpuristuksen jatkona. Ensin toisella ja sitten toisella jalalla vuorotellen.
Vain painopiste siirtyy toiselle puolelle samalla kun luistin siirtyy ulkoterältä sisäterälle. Nenä-polvi-varvas-linja takaa sen että ollaan koko ajan puristavan jalan ja luistimen päällä joko ulko- tai sisäterällä. Näin koko kropan energia siirtyy luistimeen.
Mielenkiinnolla olen seurannut DB- keksustelua, ja lenkillä ollessa tulee aina kaikkea mahdollista ja mahdotonta mieleen.... mielessä kävi, voisiko tuplapotkun tehokkuus sittenkin perustua enemmänkin sisäpuristuksen dynaamisuuden vuoksi tehokkaampaan potkusta palautuvan jalan palautumiseen, kuin tehokkaaseen eteenpäin vievään voimaan. Perusluistelun staattinen vaihe kun ei aina jo hapoilla olevaa jalkaa riitävästi ehdi palauttaa.
> Puristus sana tullee siitä, että siinä ei ole
> varsinaista staattista liukua.
Kyllä puristuksesta on puhuttu jääluistelussa paljon ennen DP:tä.
>Hyvin ratkaisevaa on myös vapaan jalan tuomisen
>sisäpuristukseen/luistimen lasku maahan. Siinä
>luistin laskeutuu valmiiksi ulkokantilleen ja
>osoittaa hieman sisään päin.
No tuota ei kannata ainakaa liioitella. Niin sanottu "kickback" tulee oikeastaan siitä, että vapaa jalka pyritään tuomaan suoraan liukuun. Vapaan jalan heitto sisään ainakin minulla hidastaa vauhtia. Jos katsot ammattilaisten videoita niin poikkeuksettaa se heitetään suoraan liukuun, jonka jälkeen puristetaan.
Osuva kommentti oli minun mielestäni sen rollertv:n valmentajan "there is only one leg", eli jalka vain korvataan toisella.
Minun oma mielikuvani omasta luistelustani on nimenomaan tuoda se niin suoraan kuin osaan, eikä sisään, vaikka tarkemmassa tarkastelussa kuitenkin osoitan sitä hieman sisään.
Testailin GPS:llä tasaisen maan maksimivauhteja, ja parhaan tuloksen sain unohtamalla DP:n ja yrittämällä puristaa ulos kovempaa, matalemmalta ja pidempään. Toisaalta voihan tuohon toki vaikuttaa se, että en osaa DP:tä kovin hyvin.
Tuossahan ei happojen kertymisellä ole merkitystä, kun tuotettua energiaa rajoittaa ATP:n hyvin lyhytaikainen saatavuus.
Eli, minun koelaitteistollani toteaisin, että DP ei ole tehokkain tapa tuottaa eteenpäin vievää voimaa.
Tuplapotku on erittäin tehokas tapa, kun luistelijan pitää mennä pitkäjaksoisesti keskivertoa kovemmalla nopeudella.
Monet ihmettelevät miksi tuplapotkun kannattajat sanovat sitä nopeammaksi tekniikaksi kuin klassista menoa, vaikka kenttätestien mukana DP-mies menee hitaampaa kuin klassisen tyylin edustaja. Syy on keskinopeudessa. Pitkillä matkoilla (yli 10 km), tuplapotkun keskinopeus on (oikein tehtynä) korkeampi kuin klassisen tyylin. Pääsyy tähän on jatkuva liike, jossa ei varsinaisesti liu'uta ollenkaan. Liukuhan alentaa nopeutta, koska kitka kuluttaa pyörimisenergiaa pois.
Omalta kannaltani vinkki kaikille DP-harjoittelijoille: pitäkää huolta, että kun sisäpuolen puristus lähtee, se suuntautuu hieman eteenpäin myös. Samalla kun valmistaudutte vaihtamaan jalkaa, kääntäkää ylävartaloa hieman vastakkaiseen suuntaan. Etu tästä on, että kun alapuolen työntö on valmis ja luistin palaa takaisin, paino on helpompi laskea alas, koska painopiste ei ole suoraan luistimen päällä. Ikäänkuin "pudotaan" alaspäin samalla kun ulkopuolen työntö alkaa.
DP-tekniikassa tärkeää on jatkuva pumppaava liike jaloilla. Tämä on varsinkin alkuvaiheessa erittäin rasittavaa ja ajaa varomattoman reenaajan jalat hapoille todella nopsaan. Kannattaa siis olla varovainen, mtuta silti keskittyä huolella. Myös alaselkä saattaa kipeytyä, joka tekee luisteluasennon pitämisestä vaikeaa. Tähän apu on harjoittaa alaselän lihaksia, vatsalihaksia sekä luisteluasennossa puristaa vatsaa kevyesti sisäänpäin.