Pimeys ympäröi ja räntää sataa, siispä ajattelin, että miettimiset mietitty ja istahdetaan pehmeään nojatuoliin.
Kivoja mietintöjä tuli, mutta taisi huumorikin kukkia, niistä ei aina tiedä onko mietintä hyvää vai huonoa tuottavaa.
Haluan ajatelle, että kaikki oli hyvillä mielin kirjoitettu.
Jatketaan entiseen tapaan arjen asioista kertoillen ja mukavia tapahtumia kertoen, näin mieliala korkeuksia hipoo.
Mitään ihmeellistä ei kertomien tarvitse olla, vaan rupattelua ystävällisessä merkein.
Duhadenälle tervehtymistä, kuin toisillekin flunssasta kärsiville, minulta jo ohi men, aikansa kesti ja ilman lääkäriä selvisin, yskimällä ja niistämällä se tokeni.
Astmani oireilee, mutta lääkitys helpottaa.
Olen varmaan kertonutkin helpon ja ihanan kurpitsakeiton valmistamisen,
Pakastin annoksen rasioihin ja siitä vaan kumoan jäätyneen soseen kattilaan, kiehautan, pieni määrä kermaa sekaan, jos sulatejuustoa sekin hyvin kerman paikan täyttää, ripaus suolaa ja samettinen keitto lautasella höyryää.
Lihapiirakka kyytipojaksi, jopa masu täyttyy.
Muistui mieleeni maito/kuutamokiisseli, siitä sitten toisen kerran.
Eliaana ja liekko kissojen kanssa elämästä nauttivat, minulle tekisi hyvää myös tuollainen seura, mutta on se mutta,,,
Olisi kohde jolle juttelisi, nyt itse on kysyttävä ja vastattava, siihenkin oppii.
Eilen kävin kaikki mapit läpi ja järjestin eri asiat eri lokerikkoihin, kaiken varalta jätin kaikki asiapaperit talteen, vaikka nykyisin taidetaan tiedot arkistoida pilvipalveluihin.
En jaksa syventyä enää näihin asioihin, edunvalvonta paperit on valmiina, maistraatissa vaan vahvistettava, kun aika tulee.
Osakepaperikin pitäisi maistraattiin toimittaa, mutta aikaa vielä on sekin asia hoitaa, Kuopioon on vietävä, meillä ei täällä mitään oikeuspalveluja ole, harmi sekin.
Kuolinsiivoukseksi voi näitä touhujani sanoa, yritän helpottaa lasteni hommia, hoitaa asiat niin, että kaikki mahdollisimman selkeinä eteensä saavat,
Lapseni tuntien, eivät ilolla näitä puuhia odota, olen joskus maininnut, että kävisimme läpi asioita, eivät innostu, ehtiihän nuo on vastaus, mutta aika alkaa käydä vähiin, joskus se on pakko heidän vaan puuttua.
Kai uskovat, että ikuinen olen ja ovat tottuneet, että asiani hoidan, en mihinkään oikeastaan lupaa ole pyytänytkään.
Kävin kampaajan tilaamassa ja sorruin mekon ostoon, kampaajani tuo Italiasta hienoja vaatteita ja sellaisen ostin minäkin, jouluna sitten herrastelen.
Hyvin vähän yleensä ostan ja kaapissa ne ostokset sitten riippuvat, kunnes kirpputorille niitä vien.
Jospa nyt jätän näihin mietteisiin, siis miettiä voi edelleenkin, vain mukavasti istuen nojatuoliin.
Kannattaa kyllä miettien viestejä laittaa, että ei vahingossakaan ketään loukkaa;)
NOJATUOLI !
24
332
Vastaukset
- Anonyymi
Ota Hil-la rennosti ja kirjoittele vapaasti ! Eihän siitä mitään tule jos
joka sanan kohdalla miettii loukkaako jotakuta, varsinkin kun sinä
kirjoitat aina niin ystävällisesti, ettei kirjoituksistasi loukkausta löydä
hakemallakaan. Vaun todella vilkkaan mielikuvituksen omaava, joka lukee
kirjoituksia kuin "piru raamattua" voi ehkä keksiä loukkauksen ja se on
hänen oma päänsärkynsä, ei sinun.
Vein juuri linnuille "luxusruokaa", kuorittuja auringonkukansiemeniä.
Joukkoon laitoin murskattuja talipallon paloja. Suhina vaan käy pienellä
lintulaudalla, kun varpuset ja talitintit kilpailevat vuorostaan päästä
nokkimaan herkkupaloja. Joku äkäinen sinitiainenkin on joukossa.
Ne ovat ärhäköitä taistelijoita, mutta kylläpä linnut ovat nälkäisiä !
Lintujen elämää on mukava seurata.
Hil-la, kiva, että "sorruit" mekkoon, koska se sinua ilahduttaa !
Meillä on oikeus ilahduttaa itseämme ja suoranainen velvollisuuskin
itseämme kohtaan.
Muista sitä käyttääkin, ettet jätä sitä vaatetangolle roikkumaan.
Minulle tahtoo käydä niin, että uuden vaatteen pitää olla tangolla aikansa
"tulla vanhaksi" ennenkuin totun käyttämään sitä.
Suomalaisilla tapaa olla sellainen erikoinen tapa,
että kun on uusi vaate päällä ja joku kehuu sitä:
"Ai kun sinulla on nätti uusi mekko !"
pitää sanoa: "Tää on jo vanha !"
Ihan kuin uuden vaatteen ostaminen olisi synti . . ?
Mukavaa päivää Hil-la ja kaikki muut !- Anonyymi
Onkohan ihmismielen muistiin pula-ajoista jäänyt ajatus, että uutta ei saa ostaa
ennenkuin vanha vaate on kulutettu loppuun. Se on turhuutta.
Eipä silti, että kaikilla olisi uusiin vaatteisiin ollut varaakaan.
Ensilumi luvassa tänään Dalajoen alajuoksulla. Aurinko on nousemassa ja ulkona yksi pakkasaste. Katselin juuri kuvia Facebookista kahdeksan vuoden takaa ja vuodet ei todellakaan ole veljeksiä. Silloin joki oli jo jäätymässä, rantakaislikossa oli paksua jäätä. selällä (joki avautuu meidän kohdallamme leveäksi seläksi) riitettä ja kaikki veneet jo maissa. Nyt niitä keikkuu vielä vedessä laitureissa tai kääntämättä maalle vedettyinä.
Tuli siitä mieleen että aika meidänkin käydä vetämässä vene kokonaan maihin ja laittaa se talviteloilleen.
Pihan näyttää olevan jo talvikunnossa. Euroopansorvaripensas, joka oli isoksi puuksi kasvanut vuosien saatossa ja johon yökehrääjän ripustautuivat joka kevät aavemaisissa hämähäkinverkkoja muistuttavassa tahmaisessa verkostossaan, toukat riippuen pitkissä landoissa ja tuulessa keinuen, on nyt sahattu maan tasalle, pölleiksi kasassa kuivamassa polttopuuksi.
Ensimmäiset joululahjat ostettu, tyttärenpojille. Hiljalleen olemme valmistautumassa joulunalusviikkoihin. Mies ja hänen poikansa ovat ripustelleet valoketjuja ulos, parvekkeen kaiteeseen ja rapun katoksen reunaan taltuttamaan marraskuun pimeyttä. Minä ostin pari vaaleanpuna valkoraidallista amaryllista olohuoneen suurelle ikkunalle, varmasti kukkivat jo adventiksi.
Seesteistä sunnuntaita kaikille jotka tänne vilkaisevat.- Anonyymi
Mukavaa, kun on taas tällainen lokoisa nojatuoli.
Kiitos paranemistoivotuksista! Kyllä tästäkin selvitään, sanoi "Sale".
Olen tehnyt kauppalistaa huomiselle kauppareissulle. Kaikkea parantavaa kirjasin. Valkosipulihapankaaliakin, siitä tykkään. Fermantoitu kaali tekee hyvää suolistolle ja valkosipulissa on luonnon antibioottia.
Maitokiisseli oli yks lapsuuden herkkuja. Siksi varmaan, että siinä oli runsas vadelmahillosilmä.
Komppaan anon, 2025-11-16 09:25:27, kehoituksiin. Anna palaa vaan kirjoittaen pidättelemättä. "Luupin" alle kirjoituksia etsivät ovat itse ilmeisesti kykenemättömiä kirjoittamaan tavan arjesta.
Millaisen mekon ostit? Onko värikäs joulunpunainen? Minä käytän kesäisin vallan mekkoja. Nyt kävin alkusyksyn "Stockan" Hulluilta päiviltä hakemassa uudet pitkikset. Löysinkin mieluisat japanilaistyyliset eli napakat löysälahkeiset.
Täällä edelleen aurinkoinen päivä. Aion varovasti käydä pienen lenkin kävelemässä. Tullut selkä kipeäksi muutaman päivän makuutuksella.
:) - Anonyymi
Tevehdys! Olin kirkossa kirkkovieraana tänään, oli mukava kokemus, kuulla kauniita virsiä ja papin puhe. AIheena oli "valvominen",
Mukana oli myös Virpi Kätkä, hän kertoi kuusi vuotta sitten tulleensa uskoon.
Sanoi luottavansa kaikki huolensa Korkeimman haltuun.
Samoin varmaan moni tekee, eihän me itse asioille mitään voi, Korkeimman apua on hyvä pyytää.
Kyllä nykyään saa helposti ruoka-aterian, kuten Hilla kertoi.
Pakasteet ovat siinä aivan ihania. Myös kaikki marjat, joita voi lisätä lautaselle.
Ostin aika paljon marjoja, kun en jaksanut kaikkia itse metsästä saakka hakea.
Pilvinen taivas, mutta onneksi lunta ei sada, pikkuinen valkoinen kirsi maassa,
valaisee tienoon.
Hyvää vointia kaikille!
Neeasa- Anonyymi
Virpi K taitaa olla jo valmistunut?
Kuuntelin hiljattain radio dein verkkosivuilta hänen haastattelunsa. Oli tuolloin muuttanut Helsinkiin teologian opintojen takia.
Kertoi etsikkoajastaan uskon polullaan. Oli eksynyt enkelimaailmaan, tarotkortteihin, retriitteihin jne. Vilpittömästi kertoi tuon ajan hapuiluistaan ja muutenkin elämästään.
Hän vaikuttaa hyvin aurinkoiselta ja elämän tehtävänsä löytäneeltä.
- Anonyymi
Nykyään taidetaan kaikki tallentaa pilvipalveluihin. En usko siihen. Jonkinsortin huijausta vaan.
Ei pilviin mitään saa tallennettua. Sama kuin sanotaan, että autuaat istuvat pilven reunalla ja syntisiä kärvennetään helvetin tulessa. Hujarit ne pilven reunalla istuu, jos sinne jotain tietojakin voi tallentaa. Ja sataahan ne tiedot vetenä tai lumena ties minne Siperiaan, missä "mosse"-tyypit niitä sitten keräilee.
Ennen vanhaan puhuttiin sentään jotain konkreettista tallentamisesta. Oli kyniä, paperia, filmejä, lerppuja, kovalevyjä, nauhoja, muistokortteja yms.
Nyt ei tiedä missä tiedot ovat, kun puhutaan pilvipalveluista. Jopa Kansaneläkelaitos sellaisia puhelee. Huh, anna mun kaikki kestää.
Sanotaan, että nuorilta (15-29 v) tulevaisuuden usko hiipuu. Kyllä tässä näin käy vanhempienkin.- Anonyymi
Eikös pilvipalvelu ole digiavaruus ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös pilvipalvelu ole digiavaruus ?
Mitä se tarkoittaa?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mitä se tarkoittaa?
DIgi/Data-avaruudet ovat osa datatalouden laajempaa kokonaisuutta. Data-avaruus on toimijoiden tai järjestelmien verkosto, joka on luotu datan jakamista ja vaihtoa varten, ja joka toimii yhteisesti sovittujen periaatteiden ja pelisääntöjen pohjalta.
- Anonyymi
Pimeys hiipii jo 16 aikaan. Valoisa aika on (masentavan) lyhyt.
Lyhyt iltakävelylenkkini jää tekemättä monta kuukautta.
Aamupäivällä teen ensimmäisen ja kaksi iltapäivällä.
Viimeisen olen tehnyt iltaisin. On pakko yrittää pitää jaloissa voimia
ja joskus voi tulla joku tuttukin vastaan, jonka kanssa voi rupatella
hetken. Se on yksinäiselle ylellisyyttä. - Anonyymi
Meille satoi lumi maahan mikä on ihanaa. Valkoinen maa saa pimeyden osaltaan väistymään.
Minun kävelylenkkini sattuvat pimeään aikaan aamulle ja illalle. Heijastimet vaatteisiin ja säänmukainen pukeutuminen,m tykkään käydä ulkona . Ihastelen lenkeilläni ihmisten laittamia kausivaloja.
Kävelylenkeillä voi antaa ajatusten lentää myös. Tehdä suunnitelmia päivien varalle. - Anonyymi
Onpa mukavaa, että Hil-la edelleen jatkaa Nojatuolia! Kivaahan se Miettiminenkin oli, mutta tässä kai vetää tuttuus puoleensa.
Ilahduttavaa on myös se, että tämänhetkinen viestittely tuo mieleen "vanhat hyvät ajat" - ikäänkuin eilinen olisi ollut vain pahaa unta..)) Ehkä se olikin ?
Itse taidan edelleen potea jonkinlaista kirjoituskramppia - päässäni tietysti "kirjoitan" kaiken aikaa, mutta kynnys tänne(kin) tuntuu korkealta. Mitään syytä ei varsinaisesti ole, etenkään nyt, kun palsta näyttäisi taas asettuneen aloilleen. Ehkä olen vain väsynyt arjen paineissa, tänäänkin metsälenkkini jälkeen kärräsin pihakalusteita varastoon, eikä se
Sofian kotijumppa ole sittenkään vahvistanut minua riittävästi "miesten töihin"...))
Apuahan saa - rahalla - mutta senkin metsästäminen käy usein työstä...
On myös aika, jolloin perinteisesti luen enemmän kuin kesäaikaan. Kalle Holmbergin elämäkerta "Riivattu ja siunattu" tyttären, Annika Holmbergin kirjoittamana on meneillään. Että meillä on ollutkin kulttuurielämässä hänen kaltaisensa monilahjakkuus, uudistaja, joka kuvasi uransa ja elämänsä kulkua sanoin: "aina olen taistellut ja aina hävinnyt"...))
Alkoholisminsa hän kuitenkin voitti eikä selvästikään uhrannut läheisiään taiteelleen. Avioliitto kesti ihmisiän eikä tytär muistele lapsuuttaan pahalla - kuten niin monet taiteilijoiden tai tieteilijöiden lapset - viimeksi maailmankuulujen kasvattajien,
Anna Wahlgren (Lapsikirja) ja Alice MIller (Lahjakkaan lapsen tragedia) aikuistuneet lapset ovat tehneet.
Lähipäivien järkytys sattui nyt pikkumiehen koulussa, jossa ekaluokkalainen aiheutti poliisin ja ambulanssin kutsumisen paikalla. Että niin nuori lapsi voi ajautua tuon tapaiseen umpikujaan elämänsä alkutaipaleella - se satuu ulkopuoliseenkin, miten sitten koulutovereihin, toisiin lapsiin ?
Lastenpsykiatri Terttu Arajärvi ei kutsunut tällaisia lapsia häiriintyneiksi vaan häirityiksi.
Synkkää tekstiä taas. Mistähän sitä iloa repisi ? Vaikka teidän viesteistä..)) Munakastikkeen tunsin, tuo mikroresepti oli hyvä, ja aion kyllä ottaa sen työn alle nyt kun tuli puheeksi..)) Minulla on vielä suppilovahvero-/kanakastiketta - omakokeilu, ei paha..))
Kuolinsiivous pitäisi tietysti minunkin lopulta alkaa. Tosin olen jo sanonut pojille, etten jaksa ottaa siitä painetta. Kun se tulee ajankohtaiseksi, voivat kääntyä ammattilaisen puoleen - heitähän nykyisin on.
Hyvää viikonalkua täältä oman synkkyyteni keskeltä kaikille muille.
Olikin mukava ele ylläpidolta muistuttaa meitä siitä, että apua saa jos oma kuorma tuntuu liian raskaalta kantaa.
Itse olen niin tottunut omaan ajoittaiseen depressiivisyyteeni etten pidä sitä ongelmana vaan muistutuksena siitä, että "aina ei päivä paistaa voi" ja että alavireisyys kuuluu elämään siinä kuin ilo ja mielihyväkin.
demeter1 - AnonyymiUUSI
Me seniorit emme taida olla kovia "shoppailijoita". Ei olla totuttu siihen, että mielijohteesta ostetaan kaikkea kivaa mitä eteen sattuu tulemaan.
Ostokset ovat aika harkittuja, kun ainakin pienipalkkaisen ollut pakko oppia
säästäväiseksi ja nuorempana kukkarossa oli oikeaa r a h a a ja sillä maksettiin.
Kukkarosta näki aina paljonko on käytettävissä, kun rahalla maksoi, ei kortilla.
Jos isompaa joutui ostamaan eikä rahaa ollut joutui tekemään
osamaksusopimuksen ja se tuntui nololta, että on niin köyhä,
ettei pysty käteisellä isompaa hankintaa tekemään.
Sitten tulivat luotolliset maksukortit, jotka mahdollistavat
huvikseen "shoppailun" pienituloisillekin, mutta kaikki on maksettava
joskus. Lohtushoppailukin.Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.
Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.
Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.
Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.
On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.
Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.
Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne.Hil-la kirjoitti:
Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.
Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.
Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.
Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.
On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.
Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.
Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne.Iltapäivää ! Kiitos Hil-la viisaista sanoistasi ja kiitos muillekin kirjoittajille. Kyllä leppoisa, kotoinen viestittely tekee hyvää, minulle ainakin - oman arjen vastapainona - itselleen/itsekseen puhuminen on väliillä tylsää.-))
Ihan sain työlistaani lyhennettyä, tutun apulaisen putsaamaan räystäskouruja ja kampaajan leikkaamaan hiuksia. Kampaaja on korona-ajan löytöjä, tulee kotiin, ei tarvi lähteä minnekään.
Apumies lupasi myös hoitaa kolmemetriset puut klapeiksi. En millään tahdo vaivata poikaa kun tiedän hänen oman työlistansa pituuden.
La Promesaa on tosiaan tarjolla tänään. Vaikka välillä tökkii onhan siinä aina yllätyksiäkin tarjolla - Petrakin taitaa olla pehmenemään päin - Samuelin diplomityö?..))
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1- AnonyymiUUSI
Hil-la kirjoitti:
Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.
Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.
Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.
Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.
On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.
Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.
Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne."Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava."
Jotkut pääsevä vähemmällä. Joillekin kertyy liikaakin.
Moni joutuu taistelemaan kestokykynsä rajoilla.
Voi kun vaikeudet voisikin ohittaa, mutta ei voi. Ne on elettävä läpi. - AnonyymiUUSI
Hil-la kirjoitti:
Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.
Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.
Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.
Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.
On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.
Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.
Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne.Miksi harvaan asuttuun itäsuomeen pitäisi jotain raiteita rakentaa? Jos ne on välttämättömät, voi aina muuttaa sinne raiteitten lähelle.
Anonyymi kirjoitti:
"Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava."
Jotkut pääsevä vähemmällä. Joillekin kertyy liikaakin.
Moni joutuu taistelemaan kestokykynsä rajoilla.
Voi kun vaikeudet voisikin ohittaa, mutta ei voi. Ne on elettävä läpi.Läpielämistä minäkin kannatan - siis ohittamista sillä tavoin, ano 18.42...
Ehkä samaa tarkoitettiin ?
Sanotaan kuitenkin, ettei ihmiselle anneta suurempaa taakkaa kuin hän pystyy kantamaan.
Tänne saakka ollaan selvitty, jospa se varjelus toimisi myös jatkossa...- AnonyymiUUSI
Tuosta vanhana shoppailusta sanon vaan, että nuorena olisi jaksanut
juosta kaupasta toiseen ja shoppailla sydämensä halusta, mutta rahat
loppuivat aina kesken.
Nyt on päinvastoin. Rahaa olisi, mutta kun ei jaksa enää shoppailla.
Täytyy olla tosi pakko, ennenkuin lähtee asioikseen kaupungille itseään
rääkkäämään. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta vanhana shoppailusta sanon vaan, että nuorena olisi jaksanut
juosta kaupasta toiseen ja shoppailla sydämensä halusta, mutta rahat
loppuivat aina kesken.
Nyt on päinvastoin. Rahaa olisi, mutta kun ei jaksa enää shoppailla.
Täytyy olla tosi pakko, ennenkuin lähtee asioikseen kaupungille itseään
rääkkäämään.Näin on. Rahaa ei ole nytkään hassattavaski, mutta vasta viimeisen pakon edessä
lähtee ostoksille ja sen on oltava jotain tosi tarpeellista.
Nuorena sai juostakin, koska liikkeet olivat eri puolilla kaupunkia.
Nykyään melkein kaikki on yhdessä rakennuksessa, ostoshelvetissä
eli suuressa kauppakeskuksessa. Niihin ei lähtisi millään.
- AnonyymiUUSI
Moron! <<<<<<<<<istahdin koneelle ja muutaman laskun maksoin,
samalla käyn täällä palstallakin.
Demeter, sinulla on aivan samoja töitä, kuin minullakin. Nuo rästäiden putsaus, ym. ulkotyöt. Pitää se mielen virkeänä. Sinä oletkin hyvin parantunut leikkauksesta.
Kiva kuulla sinusta, olet aina hyväntuulinen ja se tuntuu tarttuvan!
Minulta oli aivan unohtunut eräs hyvä ruoka-mauste, valkosipuli.
Sen huomaa kun sitä syö, on tietysti sen tuoksukin, mutta ne hyvät terveysvaikutukset
myös tulevat esiin pirteytenä ja voimana.
Aurinkoisi syyspäiviä,
NeeasaKiva oli kuulla sinustakin Neeasa..)) Sinua ajattelinkin jonakin päivänä kun näitä syystöitä listasin. Ajattelin, että sinulta ne ovat aina sujuneet paremmin kuin minulta, poropeukalolta..))
Jumalanpalveluksia myös seurailemme. Mielelläni pidän arjen ja pyhän erillään minäkin.
Onnistuneesta lonkkaleikkauksesta jaksan kyllä olla kiitollinen kun niin paljon kuulee niidenkin epäonnistumista. Sinullahan oli polvi, eikö niin ? Onko ollut oireeton ?
Ollaan tyytyväisiä kaikesta lääketieteellisestä avusta, mitä meille tänä päivänä on tarjolla - varaosia joka lähtöön...
Valkosipuli(kapselit) olivat minullakin lisäravinteena pitkään, mutta ne pakkaavat unohtua väliilä...))
Antoisaa marraskuun viettoa sinnekin,
demeter
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1265646
Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata
Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai974857Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi
Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas1404814Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san3942398- 1312330
Persut rahoittavat velkarahalla rikkaiden ökyelämää
Minkä vuoksi persut eivät leikkaa rikkailta, joilla on maksukykyä? Tuskinpa tuo persujen käytös saa Suomen kansalta hyv21997- 1121903
- 2561617
- 3821373
Pääsit koskettamaan
Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.601213