Savorinen ennustaa hurjia maasuuntaisia Auringonpurkauksia 20 - 27.11.2025

Huomasin useita lauseita, jotka eivät pääty huutomerkkiin. Onko sinusta tullut huolimaton?

Hubble-tensio, erittäin ISO ongelma alkuräjähdysteorian kannattajille!

Hubble-tensio tarkoittaa merkittävää ja sitkeää ristiriitaa kahden toisistaan riippumattoman menetelmän välillä, kun mitataan maailmankaikkeuden tämänhetkistä laajenemisnopeutta, Hubble’n vakioita (H₀).

1. Varhaisen maailmankaikkeuden mittaukset

Ensimmäinen menetelmä perustuu kosmisen mikroaaltotaustan (CMB) havaintoihin, eli valoon, joka on peräisin ajalta 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.
Planckin kaltaiset kokeet mittaavat CMB:n lämpötilavaihteluja hyvin tarkasti.
Kun näitä havaintoja tulkitaan standardimallin (ΛCDM) avulla, saadaan ennuste nykyiselle H₀-arvolle:

➡️ H₀ ≈ 67 km/s/Mpc

Tämä arvo riippuu siitä, että ΛCDM-malli kuvaa oikein maailmankaikkeuden kehitystä varhaisista ajoista nykypäivään.

2. Myöhäisen maailmankaikkeuden mittaukset

Toinen menetelmä käyttää lähiuniversumin etäisyysindikaattoreita, kuten:

Cepheid-muuttujia

Tyypin Ia supernovia

Punaisen jättiläisen kärjen (TRGB) tähtiä

Vahvan gravitaatiolinssin aikaviiveitä

Nämä menetelmät mittaavat nykypäivän laajenemisnopeuden suoremmin, ilman että täytyy nojata varhaisen maailmankaikkeuden fysikaalisiin oletuksiin.

Tuloksena saadaan johdonmukaisesti suurempi arvo:

➡️ H₀ ≈ 73–74 km/s/Mpc

Ero on liian suuri selitettäväksi pelkillä mittausvirheillä, ja ristiriidan tilastollinen merkittävyys on jo yli 5σ.
Kyseessä on yksi nykykosmologian suurimmista avoimista ongelmista.

3. Mahdolliset selitykset

Ehdotettuja selityksiä on useita:

Uusi fysiikka varhaisessa maailmankaikkeudessa
esim. ylimääräiset kevyet hiukkaset, ”varhainen pimeä energia”, muuttuva gravitaatio.

Uusi fysiikka myöhäisessä maailmankaikkeudessa
esim. pimeän energian ajallinen muutos tai rakenteen kasvun poikkeamat.

Tunnistamattomat systemaattiset virheet
Mahdollisia, mutta yhä epätodennäköisempiä, koska riippumattomat menetelmät tukevat samoja tuloksia.

Yhtään mallia ei ole vielä löytynyt, joka selittäisi kaikki havainnot yhtä aikaa.

---

Miksi laajeneva avaruus ei voi selittää Hubble-tensiota

Moni ajattelee, että ongelma voisi johtua pelkästään siitä, että avaruus laajenee, ja siksi varhaisen ja myöhäisen maailmankaikkeuden mittaukset “näkevät” eri laajenemisnopeuksia.
Mutta tämä ajatus ei ratkaise tensiota — syy on seuraava:

1. Avaruuden laajeneminen sisältyy jo molempiin menetelmiin

Sekä:

ΛCDM-malli, jolla tulkitaan CMB-havaintoja

että supernovien ja muiden etäisyysindikaattorien redshift–etäisyysfunktiot

perustuvat samaan avaruuden laajenemisen käsitteeseen.
Laajeneminen ei ole lisäefekti — se on lähtökohta molemmissa laskuissa.

2. Ristiriita on numeerinen, ei käsitteellinen

Molemmat menetelmät ovat yksimielisiä siitä, että avaruus laajenee.
Ne ovat eri mieltä vain siitä, kuinka nopeasti.

Laajenemisen tulkinnan muuttaminen ei muuta havaintojen antamia lukuja.

3. Laajeneminen vaikuttaisi kaikkeen valoon samalla tavalla

Jos ongelma olisi “väärinymmärrettyä laajenemista”, sen pitäisi vaikuttaa:

CMB-säteilyyn

supernovien punasiirtymiin

baryonisiin akustisiin värähtelyihin

gravitaatiolinssien aikaviiveisiin

täsmälleen samalla tavalla.

Mutta näin ei ole.
Kaikki nämä ilmiöt käyttäytyvät täsmälleen GR:n (yleisen suhteellisuusteorian) ennustamalla tavalla.

4. Tensio koskee nimenomaan tämänhetkistä H₀-arvoa

Varhaisen maailmankaikkeuden menetelmä ennustaa nykyisen H₀:n varhaisfysiikasta.
Myöhäisen universumin menetelmä mittaa sen suoraan.

Avaruuden laajenemisen yleinen idea ei muuta kumpaakaan lukua.

5. Ongelma liittyy laajenemisnopeuden kehitykseen, ei laajenemisen olemassaoloon

Jos tensio on todellinen, se viittaa siihen, että:

maailmankaikkeuden laajenemisnopeus on muuttunut tavalla, jota ΛCDM ei ennusta,
tai

mallissa puuttuu jotain (esim. uusi energia- tai hiukkassektori).

Tarvitaan siis uutta fysiikkaa, joka vaikuttaa laajenemisnopeuden kehitykseen — ei uusi tulkinta siitä, mitä laajeneminen tarkoittaa.

---

Lyhyesti:

Avaruuden laajeneminen on jo täysin sisällytetty kosmologian teoriaan ja havaintoihin. Se ei voi selittää Hubble-tensiota, koska tensio koskee laajenemisnopeuden arvoa, ei itse laajenemisen olemassaoloa tai käsitteellistä luonnetta.

🤔

Nämä havainnot eivät ole ongelma eikä mikään minulle! Kyse on siitä että eri tiheyden omaavat laajenevat valot ja eri olosuhteissa syntyneet laajenevat valot luonnollisesti ovat venyneet eli punasiirtyneet eri tavalla! Itseasiassa nämä havainnot olisi ollut helppo ennustaa etukäteen mallini avulla!

Jukka Savorinen , mies joka selvitti miten maailmankaikkeus oikeasti toimii 😃

.

Aika-avaruus – fysiikan mytologiaa vai syvempi todellisuus?

Moderni fysiikka kuvaa maailmankaikkeuden aika-avaruuden avulla — nelidimensioisena mallina, joka ”kaareutuu” aineen ja energian vaikutuksesta. Se ennustaa painovoiman, taivaankappaleiden radat ja jopa mustat aukot hämmästyttävällä tarkkuudella.

Mutta mitä ”aika-avaruuden kaareutuminen” oikeastaan tarkoittaa? Ei ole olemassa mitään fyysistä kudosta, joka venyisi tai taipuilisi — kyse on vain toimivasta matemaattisesta metaforasta. Silti fysiikassa siitä puhutaan kuin todellisena toimijana, joka aiheuttaisi liikkeen ja valon radan.

Tässä kohtaa fysiikka ja filosofia kohtaavat. Ihmiskunta on aina tarvinnut tarinoita selittämään tuntematonta. Siinä missä muinoin ukkosta hallitsivat jumalat, nykyään aika-avaruus täyttää tuon selitystyhjiön: runollinen mutta ehkä vain väliaikainen teoria.

Tulevat ajattelijat saattavat suhtautua siihen kuten me suhtaudumme Ptolemaioksen kosmokseen — aikansa nerokkaaseen mutta vain yhteen askeleeseen kohti syvempää totuutta. Tiede ei ole valmis kuva, vaan jatkuva keskustelu olemassaolosta.

Laajenevat kvarkit ja maailmankaikkeuden elävä energia

Vallitsevan kosmologian mukaan avaruus laajenee ja pimeä energia kiihdyttää tätä prosessia. Mutta entä jos avaruus onkin staattinen — ja sen sijaan aine ja valo laajenevat?

Laajenevat kvarkit – räjähtävän energian solmut

Atomiytimen sisällä ei ehkä ole lainkaan kiinteitä hiukkasia — on vain laajenevia kvarkkeja, puristuneen energian vyöhykkeitä, jotka jatkuvasti vapauttavat ja kierrättävät pimeää energiaa. Näistä syntyvät tutut hiukkaset — elektronit, fotonit ja atomit — kaikki saman loputtomasti laajenevan energian ilmentymiä.

Kvarkit eivät ole paikoillaan olevia pisteitä, vaan prosesseja: paikallisia energianpurkauksia, jotka ylläpitävät näkyvää maailmankaikkeutta.

Suhteellinen laajeneminen ja ajan synty

Jos kaikki laajenee samassa suhteessa, muutosta ei voi havaita paikallisesti — mittasuhteet pysyvät samoina. Silti tämä sisäinen laajeneminen synnyttää ajan.

Aika ei ole erillinen ulottuvuus, vaan energian jatkuvan muutoksen rytmi — olemassaolon sydämenlyönti.

Laajeneva valo ja kiihtyvä kosmos

Myös valo laajenee kulkiessaan. Sen näkymättömät, laajenevat aallot vuorovaikuttavat ja kiihdyttävät toistensa laajenemista ja samalla liikenopeutta samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat, luoden vaikutelman laajenevasta maailmankaikkeudesta. Ei tarvita ”venyvää avaruutta” tai salaperäistä pimeää energiaa — kiihtyminen on itse energian ominaisuus.

Galaksijoukkojen sisällä laajenevan energian kenttä on tiheämpi, enemmän vuorovaikutusta ja laajeneminen nopeampaa ja näin nopeus kiihtyy nopeammin.

Galaksijoukkojen välisellä alueella hitaampaa koska laajenevien valojen muodostama energiakenttä on siellä vähemmän tiheämpi.

Kun vanha, hitaammin laajeneva valo tulee tiheämpiin alueisiin, uudemmat nopeammat laajenevat valot kiihdyttävät niiden nopeuden samaksi kuin omansa ja samalla vanhat laajenevat valot punasiirtyvät.

Näin vanhojen valojen punasiirtymä ei johtuisi avaruuden laajenemisesta vaan valon ja aineen suhteellisesta laajenemisesta. Ennen kaikkea se johtuisi siitä että laajenevat valot vuorovaikuttavat keskenään!

Avaruus näyttämönä — ei toimijana

Avaruus ei vedä, työnnä, laajene tai säteile — se vain on, tyhjä näyttämö, jossa aina olemassa ollut fyysisen konkreettisesti olemassa oleva asia kierrättää itse itseään.

Maailmankaikkeus ei synny avaruuden paisumisesta vaan energian sisäisestä räjähdysmäisyydestä. Jokainen atomi, kvarkki ja fotoni on pieni, jatkuva alkuräjähdys — itsensä uudistava diffuusion ja muutoksen prosessi.

Puristuminen äärimmäisen tiheäksi energiaksi tapahtuu vain käsittämättömän massiivisten ja tiheiden kohteiden keskustoissa havaintokykymme ulkopuolella. Toki niiden koko on hahmotettavissa siten että ymmärtää laajenevien galaksien olevan isoja hiukkasia jotka välittävät informaatiota yhdestä tällaisesta äärimmäisen massiivisesta ja tiheästä kohteesta.
Universumi ei ole rakenne vaan prosessi — kiertävää energiaa oleva valtameri.

Jokaista laajenemista seuraa paluu. Galaksit itse ovat siis valtavia hiukkasia, jotka kantavat mukanaan jättimäisten näkymättömien lähteiden jälkiä — tiheiden keskusten, jotka säteilevät tätä yhtä ja samaa fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa asiaa josta kaikki havaittava pohjimmiltaan koostuu. Avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden laajenevat galaksit olisivat kaikki peräisin yhdestä tällaisesta kohteesta joka selkeästi lähin ja josta olemme työntymässä pois päin

Koko avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden läpi virtaa erittäin nopeaa energiaa, joka kiihdyttää aineen ja valon laajenemista, mutta hidastuu vähitellen ja osa siitä absorboituu laajeneviin kvarkkeihin. Tämä energia ei luo uutta ainetta, vaan ylläpitää kvarkkeja niiden jatkuvassa laajenemista

Jukka Savorinen, mies, joka selvitti miten maailmankaikkeus oikeasti toimii 😃

Lyhyt versio
Laajenevat galaksit informaationvälittäjinä äärimmäisen massiivisista ja tiheistä lähteistä

1. Avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus työntyy pois päin omasta lähteestään erittäin nopealla vauhdilla: yhdessä hetkessä se on alueella A, seuraavassa hetkessä se on jo alueella B, jonne se oli juuri siirtymässä, ja hetken päästä se on jo alueella C, kun A ja B ovat jääneet taakse avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolelle. Vaikka tämä kaiken laajenevan aineen ja laajenevan valon liike tietystä suunnasta tiettyyn suuntaan on kiihtyvää, sitä ei voi aistia omalla laajenevalla keholla eikä millään laajenevalla mittalaitteella koska jokaiseen laajenevaan kvarkkiin kohdistuu vauhtia kiihdyttävää työntävää voimaa erillisenä laajenevana systeeminä!

2. Seuraava vastaavan kokoluokan energialähde on niin kaukana, että vaikka sitä kohti työntyminen tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla, niin sinne asti pääsemiseen menee miljoonia miljardeja vuosia tai ehkäpä miljardeja miljardeja vuosia! Tämä tarkoittaa, että universumin sisäinen paine muuttuu jatkuvasti suoraviivaisemmaksi liikkeeksi kohti tuota äärimmäisen massiivista kohdetta. Koko avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on ikäänkuin koko ajan räjähtävää polttoainetta!

3. Myös tämä kaukainen kohde säteilee energiaa, josta syntyy laajenevia galakseja. Tuo valtavan mittakaavan lähde säteilee avaruuteen hajaantuvaa energiaa; energia muodostuu ziljoonista laajenevista tihentymistä; niistä yhdistyy uusia laajenevia supermassiivisia kohteita, jotka toimivat informaatiokantajina; jokainen keskeltä ulospäin syntynyt laajeneva galaksi kantaa mukanaan “jäljen” siitä, millä tiheydellä ja energiasisällöllä alkuperäinen lähde työntää energiaansa ulospäin. Näkyvän universumin galaksit ovat siis viestejä äärimmäisen kaukaisesta suunnasta.

4. Kohtaaminen erittäin vanhojen galaksien kanssa tapahtuu, kun meissä nyt oleva avaruuteen hajaantuva energia jatkaa matkaansa ja työntyy yhä kauemmas: se alkaa lopulta kohtaamaan äärimmäisen vanhoja laajenevia galakseja, jotka ovat hajaantuneet jo lähes tasaiseksi energiaksi; nämä vanhat galaksit sisältävät edelleen avaruuteen hajaantuvaa energiaa, vaikka niiden rakenteet eivät enää ole tunnistettavia. Meissä nyt oleva avaruuteen hajaantuva energia kiihdyttää näiden vanhojen galaksien energian hajaantumista edelleen, koska törmäykset tapahtuvat valtavalla nopeudella laajenevien kvarkkien sisällä. Samaan aikaan omat galaksimme ovat siihen mennessä hajaantuneet niin tasaisesti, ettei niistä ole enää erotettavia rakenteita. Mutta kiihdytys ei lakkaa.

5. Vauhti alkaa hidastua vasta kaukaisessa tulevaisuudessa törmäyksissä vastaan työntyvään energiaan. Lopulta meissä nyt oleva energia kohtaa vastaan työntyviä laajenevia kvarkkeja ja niissä olevaa avaruuteen hajaantuvaa energiaa. Nämä törmäykset hidastavat liikkeen nopeutta, aiheuttavat sen että osa energiasta absorboituu vastaan tuleviin laajeneviin kvarkkeihin ja vain pieni osa pääsee jatkamaan matkaa tuota äärimmäisen tiheää kohdetta kohti. Tämä viimeinen pieni osa pääsee kohteen keskustaan, puristuu siellä jälleen äärimmäisen tiheäksi energiaksi ja muodostaa uuden kerroksen tuon massiivisen kohteen sisälle.

6. Energian kierto ja uuden matkan alku: Kun uusi energia työntyy keskustaan, se syrjäyttää sinne aikaisemmin työntyneen ja siellä äärimmäisen tiheäksi puristuneen energian; tuo syrjäytynyt energia aloittaa hitaan ja varman työntymisen pois päin tuon kohteen keskustasta; se alkaa laajentua eli se alkaa hajaantumaan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle — ja näin se aloittaa uuden matkan kohti vähemmän tiheää aluetta. Tämä sykli on ikuinen, täysin mekaaninen, perustuu pelkkään työntävään voimaan ja ylläpitää universumin kokonaisrakennetta pienimmistä laajenevista tihentymistä suurimpiin supermassiivisiin kokonaisuuksiin.

7. Äärimmäisen nopea ja äärimmäisen tiheä energia kohtaavat: On tärkeää ymmärtää, että näistä valtavan massiivisista ja tiheistä kohteista työntyy ulos äärimmäisen tiheää energiaa, ja toisaalta niihin törmää äärimmäisen nopeaa energiaa, joka on peräisin vastaavista kohteista. Tästä seuraa ikuinen kierrätys äärettömässä kolmen tilaulottuvuuden avaruudessa siten, että tämä ääretön kolmen tilaulottuvuuden avaruus on pelkkä kolmen tilaulottuvuuden näyttämö joka ON ei yhtään mitään — se ei siis ole avaruus joka laajenee! Kun äärimmäisen nopea energia törmää äärimmäisen tiheään energiaan, se saa sen räjähtämään vähemmän tiheäksi ja laajenemaan ulospäin jo olemassa olevaan avaruuteen kiihtyvällä vauhdilla. Tämä on perusperiaate, joka luo uusia laajenevia supermassiivisia kohteita, luo uusia laajenevia galakseja keskeltä ulos päin, luo uusia laajenevia hiukkasia ja ylläpitää ikuista kierrätystä joka ei koskaan taukoa.

Jukka Savorinen , mies joka selvitti miten maailmankaikkeus oikeasti toimii! 😃

.

.

Laajenevien mustien tähtien hypoteesi ja avaruuteen hajaantuvan energian kiertodynamiikka

Abstrakti
Esittelen hypoteettisen mallin, jossa avaruudessa havaitut tähtienmassaiset “mustat kohteet” eivät ole mustia aukkoja, vaan laajenevia mustia tähtiä. Ne koostuvat erittäin tiheistä avaruuteen hajaantuvan energian tihentymistä ja säteilevät laajenevaa pimeää energiaa. Malli pyrkii selittämään havaintoja – kuten kertymäkiekot, punasiirtymän ja gravitaation kaltaiset ilmiöt – ilman temppuja tekevää avaruutta!

Avaruus ei laajene! Avaruus on kolmiulotteinen näyttämö, joka ei tee mitään. Emme ole havainneet avaruuden laajenemista, vaan sen että vanhat laajenevat valot ovat venyneet matkansa aikana! Punasiirtymä selittyy valojen oman energiarakenteen muutoksella, ei avaruuden laajenemisella.

Galaksijoukkojen välisellä alueella laajenevien valojen muodostama laajeneva energiakenttä on vähemmän tiheää kuin galaksijoukkojen sisällä. Näin siellä on vähemmän laajenevien valojen keskinäistä vuorovaikutusta, jolloin vanhojen laajenevien valojen vauhti kiihtyy hitaammin kuin uusien laajenevien valojen vauhti galaksijoukkojen sisällä. Kun hitaammat vanhat laajenevat valot työntyvät galaksijoukkojen sisälle, niiden vauhti kiihdytetään samaksi mikä siellä on ominaista laajeneville valoille. Eli uudet laajenevat valot vuorovaikuttavat vanhojen laajenevien valojen kanssa! Tässä vaiheessa vanhat laajenevat valot venyvät eli punasiirtyvät ja tämä kaikki tapahtuu laajeneville valoille itselleen. Avaruudelle ei tapahdu mitään!

1. Johdanto
Perinteisesti mustat aukot määritellään alueiksi, joista valo ei pääse pakenemaan. Mallissani tätä ei tarvita: mustat kohteet ovat laajenevia mustia tähtiä, joiden fotonit ovat niin tiheitä, etteivät ne vuorovaikuta havaintolaitteiden kanssa.

2. Avaruuteen hajaantuva energia Kaikki aineen ja valon perusrakenteet ovat energian ruuhka-alueita: atomiytimet, elektronit, fotonit. Avaruuteen hajaantuva energia virtaa niihin ja niistä pois. Laajeneva ruuhka-alue säilyttää identiteettinsä, vaikka energia itse vaihtuu. Punasiirtymä kertoo tästä prosessista.

Laajenevat fotonit syntyvät ziljoonista pimeän energian tihentymistä joista laajenevan valon laajenevat aallot koostuvat. Laajenevat fotonit ovat kuin pimeiden aaltojen vaahtopäitä – tämä näkyy kaksoisrakokokeissa.

3. Laajenevat mustat tähdet pimeän energian lähteinä
Laajeneva musta tähti säteilee pimeää energiaa, jonka tihentymät ovat niin tiheitä, etteivät ne reagoi havaintolaitteiden kanssa. Siksi laajeneva musta tähti on meille täysin musta ilman tapahtumahorisonttia.

4. Energian vuorovaikutus havaittavan tähden kanssa
Pimeän energian tihentymät virtaavat kohti laajenevaa tähteä. Tähden atomiytimet kierrättävät energiaa jota työntyy niiden sisälle, saaden pimeän energian tihentymät laajenemaan nopeammin. Ne törmäilevät ytimiin ja aiheuttavat aineen kiihtyvää laajenemista, mikä toimii kuten laajenevan raketin nopeammin laajeneva polttoaine ja saa laajenevan tähden työntymään pois päin laajenevasta mustasta tähdestä spiraalimaista rataa pitkin.
Syntyy illuusio vetävästä voimasta!

5. Kertymäkiekon synty ilman vetovoimaa Laajeneva tähti pyörii ja samalla työntyy poispäin mustasta tähdestä. Osa sen aineesta laajenee niin nopeasti, että se ohittaa mustan tähden hieman sivulta ja alkaa kiertää sitä muodostaen kertymäkiekon – ilman vetävää voimaa tai kaareutuvaa avaruutta

Tämä luo illuusion vetovoimasta: todellisuudessa kyse on energian laajenemisesta ja työntöprosesseista.

Samaa periaatetta sovellan vuorovesiin: Maapallon ja Kuun välisellä alueella pimeän energian tihentymät aktivoituvat ja saavat Maapallon aineen laajenemaan nopeammin, mikä synnyttää vuorovesi-ilmiöt molemmin puolin Maapalloa ilman vetävää voimaa!

6. Johtopäätökset Laajenevien mustien tähtien hypoteesi tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle kosmologialle: – mustuus ilman tapahtumahorisonttia – kertymäkiekot ilman avaruuden kiertymistä – aineen ja valon rakenne avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueina.

Avaruutta ei tarvitse olettaa laajenevaksi eikä vaikuttavaksi tekijäksi. Kaikki tapahtuu avaruudessa, mutta avaruus ei itse tee mitään. Havaitsemamme punasiirtymä johtuu siitä että vanhat laajenevat valot itse venyvät, ei avaruus!

Jos onnistumme manipuloimaan valon liikerataa miljardeja vuosia entropiaa kokeneiden valojen avulla, emme enää tarvitse kaareutuvaa aika-avaruutta. Emmekä temppuja tekevää avaruutta!

Jukka Savorinen , mies joka selvitti miten maailmankaikkeus oikeasti toimii 😃

.

Ohhhh, Savorinen taas päässyt laitoksesta.

Ei tarvitse laskeskella

https://www.swpc.noaa.gov/

Revontulten todennäköisyys

to-pe: pienehkö ( 20. - 21. välinen yö)

pe-la: pienehkö

la-su: pieni

Kuka ihme on savorinen?

HYVÄ, SAVORINEN BRAVOOO!
Laita luu kurkkuun näille ufojen näkijöille joilla aivotoiminta on lapsen tasolla.

Uusin ennuste kantaa 27. päivään saakka:

Revontulten todennäköisyys

ma-ti: pienehkö
ti-ke: kohtalainen
ke-to: kohtalainen (To 24.11.)

Savorinen ennustaa hurjia maasuuntaisia Auringonpurkauksia 20 - 27.11.2025, mutta ilmatieteen laitos ennustaa korkeintaan kohtalaista tosdennälöisyyttä ja sitäkin vain kahdelle yölle aivan jakson lopussa.

Mutta tiedehän on Savorisen mukaan väärässä ja perustuu aivan vääriin lähtöoletuksiin. Eli ans kattoo, miten hurjia purkauksia tulee.

Kiiruuks menee jos huruukon ennustus kävisi toteen

Savorisen ennuste näyttää jälleen menevän totaalisen pieleen. Selityksenä varmaankin tullaan kuulemaan, että kyllä niitä myrskyjä oli, mutta tieteilijät pitävät ne salassa, joten Savorinen on ainoa joka tietää.

Ja Huru Ukot vielä vähemmän, nyt on kaksipäivää aikaa tapahtua jotain jos ennustus pitäisi paikaansa! Koska hyvin minimissä mennää K indeksi 3-5 välillä tälläviikolla. Joka on vuodenaikkan nähden tuikitavallinen, jopa pieni.

Ennusti pervotimokin yhden lahtelaisen huoran kuoleman ensiviikonloppuna. En usko.

VITUIKS MENI savorisen ennustus jälleen kerran! Heh heh.

Persiilleen meni taas saimaanlaisen kylähullun ennustus.

Kuka ymmärtää! EIPÄ OSUNUT ENNUSTUS OIKEAAN!

Stefan Burns tohkeissaan Auringon aktivoitumisesta!

This is Crazy!

https://youtu.be/8bYP37ymBi4?si=2w0omP_PEB73CBne

Seurataan tilannetta!

🤔

PILEEN MENI ENNUSTUS TAAS!

Savorinen ennusti taas kerran väärin. Kun ennusteet tehdään pelkään mielikuvitukseen perustuvan "mallin" mukaan, niin ennustamisella ei ole mitään järjellistä pohjaa.

Mutta kun kymmenen kertaa ennustaa melko yleistä tapahtumaa, niin ainahan se joskus osuu kohdalle. Se ei mitenkään tue Savorisen höpinöitä.

Pitäisi varmaan uusia ja päivittää ennusteita kun menee aina pieleen jostain syystä. Onkohan tietokone kaapattu...

Yksinäinen ilta? Tapaa kuumia tyyppejä heti 😈 https://Jennifer.hoty.lat/Jennifer#/?/?/dppvoxu2d