Filosofia tutkimusretkenä

Opiskelu on ikuista.

Sen lisäksi, että filosofia on paras keino tutkia tuntemattomia asioita, on muistettava, ettei saa ampua yli maalin. Eli pitää muistaa mikä on tärkeintä, ja mikä on arvojärjestys.

Ei me tulla onnellisiksi tutkimalla syntyjä syviä, tyydyttämällä uteliaisuutemme tarkoituksettomasti ja liiallisesti, vaan ihmiselämän tavallisissa asioissa, rakkaus, perhesuhteet, ystävyys, työ, harrastukset, elämäntehtävä, maailman pelastaminen ja parantaminen jne. Jos uskoo, niin suhde Jumalaan on aina tärkeimpänä asiana. Jos ei, niin joku muu asia on tärkeimpänä.

Kun arvojärjestys on oikea ja noudattaa sitä, tulee onnelliseksi siitä riippumatta, onko köyhä vai rikas, terve vai sairas, vankilassa vai vapaa.

Mutta filosofian harrastaja voi tyydyttää uteliaisuuttaan maailman mysteerien ääressä ja muitakin nautintojaan, kunhan se ei ole liiallista jossain asiassa. Silloin se muuttuu turhuudeksi, taakaksi, menee yli maalin.

Aikamoinen käsitys. Minä ajattelen, että kaikessa on materiaa ja henkeä yhtä aikaa. Aine ja energia. Solut ja elämä. Ihmisen ruumis ja sielu ja henki. Jumalan ruumis ja henki.

Acts of Andrew apokryfin perusteella on puolestaan helppo päätellä, että antiikin Kreikassa riivaajia ja pahoja henkiä tahallaan laitettiin riivaamaan MORAALILTAAN LÖYHIÄ JA ARVELUTTAVIA henkilöitä. Ne olivat kahleita, rankaisuja ja kontrollivälineitä sen ajan rikollisten ja psykopaattien hoitamiseksi pois päiväjärjestyksestä.

Nykyisinhän psykologia psykopaattien hoidossa on aivan toinen? Asetetetaan heidän elämänsä poluille lahjoja ja mahdollisuuksia niin että he niiden takia leppyisivät. Psykopaatit ovat mukana yhteisissä joukoissa vielä lasten käydessä koulua, mutta aikuiset eivät niin helposti enää törmää heihin paitsi ehkä joissakin uskonnollisissa seurakunnissa, jotka tekee katutyötä. Tai rikosten yhteydessä.

Nuo käsitykset nimenomaan ovat erilaisia eri uskonnoissa ja uskonnot pitävät omaa käsitystään oikeana, ja saavat niin tehdäkin. Filosofiassa taas listataan, nostetaan esille kaikki eri käsitykset, ja mietitään, mikä niistä voisi olla lähinnä oikeaa.

Joka ei totuuteen sitten päädy niissä asioissa, jotka ovat ihmiselle tärkeitä ja mahdollisia tietää, ei ole filosofi eikä mikään. Toinen mahdollisuus on olla ikuinen totuuden etsijä. Suuret systeeminrakentajat järjestään lopulta erehtyvät, alalyytikot puolestaan jäävät ikuisiksi totuudenetsijöiksi.