Hubble-tensio on valtava ongelma niille, jotka uskovat avaruuden tekevän temppuja kuten laajenevan!

Hubble-tensio on valtava ongelma niille, jotka uskovat avaruuden tekevän temppuja kuten laajenevan! Hubble-tensio tarkoittaa merkittävää ja pysyvää ristiriitaa kahden toisistaan riippumattoman menetelmän välillä, kun mitataan maailmankaikkeuden tämänhetkistä laajenemisnopeutta eli Hubble’n vakiota (H₀).

Ensimmäinen menetelmä perustuu kosmisen mikroaaltotaustan (CMB) havaintoihin, jotka ovat peräisin noin 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Planckin kaltaiset kokeet mittaavat näitä lämpötilavaihteluita erittäin tarkasti, ja standardikosmologiaan (ΛCDM) nojaten saadaan nykyiseksi laajenemisnopeudeksi noin 67 km/s/Mpc. Tämä perustuu oletukseen, että ΛCDM kuvaa oikein varhaisen maailmankaikkeuden fysiikan ja sen kehityksen nykypäivään.

Toinen menetelmä käyttää lähiuniversumin etäisyysindikaattoreita kuten Cepheid-muuttujia, tyypin Ia supernovia, TRGB-tähtiä ja gravitaatiolinssien aikaviiveitä. Nämä suoremmin tehdyt mittaukset antavat arvon 73–74 km/s/Mpc. Ristiriita on liian suuri selitettäväksi mittausvirheillä, ja se ylittää jo 5σ-tason, mikä tekee siitä yhden kosmologian suurimmista pulmista.

Ehdotettuja selityksiä ovat mm. uusi fysiikka varhaisessa maailmankaikkeudessa (dark radiation, varhainen pimeä energia, modifioitu gravitaatio), uusi fysiikka myöhäisessä universumissa (muuttuva pimeä energia, rakenteen kasvun poikkeamat) tai havaitsemattomat systemaattiset virheet, mutta mikään yksittäinen selitys ei sovi täydellisesti kaikkiin havaintoihin.

Yleinen väärinkäsitys on, että tensio johtuisi siitä, että avaruus laajenee ja eri mittaukset “näkevät” erilaisia laajenemisnopeuksia. Tämä ei ratkaise mitään: molemmat menetelmät perustuvat jo nyt laajenevan avaruuden käsitteeseen; ristiriita on numeerinen, ei käsitteellinen; laajeneminen vaikuttaa kaikkiin fotoneihin samalla tavalla; ja tensio koskee nimenomaan nykyistä H₀-arvoa, ei selitystä siitä mitä laajeneminen “tarkoittaa”. Jos tensio on todellinen, se viittaa siihen, että laajenemisnopeus on kehittynyt odottamattomalla tavalla tai että ΛCDM ei ole täydellinen.

Lyhyesti: laajeneva avaruus ei voi “selittää pois” Hubble-tensiota, koska se on jo sisäänrakennettuna molempiin menetelmiin. Tensio syntyy siitä, kuinka nopeasti maailmankaikkeus laajenee tänään — ei siitä, miksi tai miten avaruus laajenee.

Nämä havainnot eivät ole minulle mikään ongelma! Eri tiheyksillä laajenevat valot ja erilaisissa olosuhteissa syntyneet valot venyvät eli punasiirtyvät luonnollisesti eri tavoilla — kuten mallini ennustaa.

Jukka Savorinen , mies joka selvitti kuinka universumi oikeasti toimii 😃

.