Savorinen selvitti miten maailmankaikkeus oikeasti toimii!!

🌌 Spacetime: A Scientifically Unexplored, Faith-Based Concept

Nykyfysiikan mukailema kaareutuva, laajeneva ja aaltoileva avaruus ei ole havaittavissa sellaisenaan, eikä siihen voida kohdistaa minkäänlaista tieteellistä manipulointia. Siitä huolimatta avaruudelle annetaan valtava määrä oletettuja, mekaanisesti selittämättömiä ominaisuuksia, joilla pyritään selittämään kosmologisia havaintoja ad hoc -periaatteella. Avaruus toimii ikään kuin taustalla oleva, mutta samalla aktiivinen toimija, jolla väitetään olevan kykyjä, joita ei ole koskaan todistettu.

Perinteisesti fysiikka on perustunut materiaan, energiaan ja niiden vuorovaikutuksiin. Silti nykyaikainen kosmologia esittää nelidimensionaalisen aika-avaruuden dynaamisena olentona: – Kaareutuva avaruus selittää gravitaation. – Laajeneva avaruus selittää kosmisen punasiirtymän. – Aaltoileva avaruus selittää gravitaatioaallot.

Nämä mallit ovat elegantteja kaavoina, mutta pohjautuvat oletukseen, että avaruus “tekee” jotakin. Tieteellinen ongelma on, ettei avaruutta voida käsitellä kokeellisesti: se ei säteile, siitä ei saada näytettä, sitä ei voi mitata tai pakottaa käyttäytymään toisin.

Avaruuteen ei voida kohdistaa manipulaatiota, josta saataisiin palautetta. Ei ole kokeellista tapaa yrittää nopeuttaa tai hidastaa “laajenevaa avaruutta”, eikä ole mekanismia, jonka kautta avaruus antaisi informaatiota siitä, mitä sen oletetut metriikan muutokset edes tarkoittavat. Avaruus ei ole neste, kangas tai rakenne. Se vain määritellään sellaiseksi. Jos emme voi kysyä siltä mitään, se ei ole tieteellinen käsite vaan dogma.

Ns. Gravitaatioaallot tulkitaan todisteeksi avaruuden värähtelystä, vaikka vaihtoehtoinen selitys on täysin mahdollinen: ne voivat olla energiavirtoja, jotka vaikuttavat paikallisesti materiaan ja saavat laajenevan LIGO laitteiston laajenevat atomeitten ytimet laajenemaan hetkellisesti nopeammin. Havainnot voidaan siis selittää energiansiirtona ilman avaruuden geometrian muutosta.

🔮 Selitysten taakka

Avaruus käsitteenä toimii kuten jumalat antiikissa: – Jumala loi maailman jotenkin→ maailma syntyi. – Laajeneva avaruus laajenee jotenkin jotenkin→ valo venyy.

Molemmat voivat olla sisäisesti yhtenäisiä määritelmiä, mutta eivät anna mekaanista selitystä ilmiölle. Avaruudelle voidaan keksiä loputtomasti uusia ominaisuuksia, jolloin siitä tulee abstrakti, koskematon ja testaamaton taustajumala. Tiede vaatii malleja, joita voidaan testata ja joista voidaan saada palautetta, ei käsitteitä, joihin ei voi vaikuttaa millään tavalla.

🌌 The Fractal Universe: Dynamics of Expanding Matter

Fraktaaliuniversumi tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle kosmologialle. Se hylkää gravitaation vetona, kaareutuvan aika-avaruuden ja pimeän energian. Kaikki perustuu konkreettisen energian sisäiseen paineeseen ja aineen sekä valon jatkuvaan laajenemiseen avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen. Rakenteet – hiukkasista galakseihin – ovat energian kierron ylläpitämiä ruuhka-alueita joissa avaruuteen hajaantuva energia on tiheämmin kuin ruuhka-alueen ulkopuolella.

I. Rakenne syntyy erkanemisen epäonnistumisesta

Laajenevat energian ruuhka-alueet pysyvät tavallisesti näkymättöminä, koska ne kierrättäessään avaruuteen hajaantuvaa energiaa työntävät toisiaan poispäin toisistansa yhtä nopeasti kuin laajenevat.

Kun ulkoista energiaa työntyy näiden erillisten laajenevien tihentymien läpi normaalia enemmän, se nopeuttaa laajenemista liikaa, jolloin tasapaino hajoaa → laajenevat ruuhka-alueet yhdistyvät uudeksi, vakaaksi ja erittäin paljon isommaksi laajenevaksi kokonaisuudeksi kuten hiukkaseksi, tähdeksi tai galaksin keskustan laajenevaksi supermassiiviseksi kohteeksi.

Tämä selittää JWST:n havaitsemat varhaiset massiiviset galaksit ilman oletetun gravitaation hitautta.

II. Punasiirtymä, linssi-ilmiö ja aika

Avaruus ei tee mitään; valot ja aineet laajenevat. – Punasiirtymä: laajenevat vanhat valot venyvät kun uudemmat laajenevat valot kiihdyttävät niiden vauhdin samaksi mikä niiden oma nopeus on – Valon liikeradan taipuminen.
Miljardeja vuosia entropiaa kokeneet laajenevat valot työntävät laajenevia fotoneita ja muuttavat niiden reittiä ilman kaareutuvaa avaruutta. –

Aika: on energian kierron rytmi. Tiheä energiatila hidastaa avaruuteen hajaantuvan energian kierrätystä. Nopea liike nopeuttaa laajenemista ja samalla avaruuteen hajaantuvan energian kierrätys hidastuu suhteellisesti ottaen → aikadilaatio. –

Kiihtyvä kosmos:vä Valon laajenevat aallot vuorovaikuttavat keskenään ja kiihdyttävät toistensa laajenemista ja luovat vaikutelman kiihtyvästä kosmisesta laajenemisesta ilman laajenevaa avaruutta.

III. Galaksit ja kokeet

Tähtien nopeudet galakseissa eivät vaadi pimeää ainetta: ne eivät kierrä, vaan työntyvät spiraalimaista rataa pitkin poispäin laajenevan galaksin keskustasta –
Michelson–Morley: Laajenevan valon nopeus on vakio, koska kaikki laajenevat valot kontrolloivat toistensa liikenopeutta vuorovaikuttaessaan keskenään.........