Ammattien vaihtaminen kyseenalaista

Ex- kansanedustajat eivät osaa tai halua vaihtaa alaa.

ammattikoulutuksen tutkinnot ovat suoraviivaisia. Niistä valmistutaan suoraan ammattiin. Moni niin tekeekin. Ammatissa pysytään eläkkelle asti. Firmaa ja työnantajia toki vaihdellaan. Korkeakoulututkinnot sen sijaan ovat enempikin suuntaa antavia tuntkintoja. Siinä on iso tarjolla valikoima ammatteja ja suuntia valittavana. Kauppatieteiden maisteri on tutkinto mutta ei vielä ollenkaan ammatti. Hakeudut alalle joka kiinnostaa ja johon tutkintosi ja muut osaamiset antavat eväitä, Toki lisäksi tarvitaan alasta riippuen pätevyydet ja sertifikaatit. Itse voi tehdä päätöksen vaihtataakovälillä ammattia ja uraa. Ammatinvaihdos monasti tarkoittaa että ura alkaa monastikin ihan alusta. Huippupomoksi harvemmin mennään jos vaihtelee anmattiansa usein. Suurin osa ei haluakaan olla iso iso pomo.
Kenraaliksi etenee vain pysymällä upseerinuralla ja hyvällä tuurilla ja hyvillä suhteilla ja näytöillä pätevyydestä. Harvasta upseerista tulee kuitenkaan kenraali, Jäät majuriksi evp.

Jos on sattunut vaikka teininä tekemään väärän valinnan ja valinnutkin ammatin jossa on huono palkka. Myöhemmin sitten vaihtaa ammattia ja pyrkii pois matalapalkka-alalta.

Poikani opiskeli nuorena laborantiksi (vai mikä se ammattinimike nyt on) ja työskenteli pitkään tehtaassa laboranttina.
Pari vuotta sitten valmistui sähköautomatioinsinöriksi.
Hänen vaimonsa työskenteli myös samassa työpaikassa ja lähti opiskelemaan metallialan insinöriksi ja saa paperit ensi vuonna.

Pikani sai heti uuden työpaikan eri firmasta ja arvelen että hänen vaimo onnistuu myös ammatinvaihdoksessa.
Eli mikään ei estä vaihtamasta ammattia aivan eri ammattiin.

Kyllä estää.
Tuleeko autonkuljettajasta yhdessä yössä terveysalan ammattilainen, tai toisinpäin ?
Kaikista ei ole kaikkiin tehtäviin.

Nykyjallituksen regiimin ohjeistuksen mukaisesti on romutettu aikuiskoulutustuki, eli tuki joka mahdollisti aikuisten ihmisten opiskelun taloudellisesti jollekin muulle alalle kuin jossa he nyt ovat. Jos esim. vaikka työttömyys uhkaisi, ennen pystyi opiskelemaan uuden alan ilman työttömäksi joutumista. Nyt pitää joutua työttömäksi, kiitos orpo! :-)

ammatin vaihtaminen ihan toiseen ammattiin on vaativa polku. Erikoistuminen ammattialan sisällä sekin vaatii ponnisteluja, Työpaikkaansa ja firmaa on helpompi vaihtaa kuin ammattiansa ihan uudeksi ammatiksi. Mitä kauemmin on toiminut aloittamassansa ammatissa sitä haasteellisempaa on vaihtaa uuteen ammattiin.
Siinä 30 ikävuoden huitteissa oma itselle paras ammatti pitäisi olla hankittuna. Viimeistänsä 35 vuotiaana. Muutoin tulee itselle isoja työllistymisongelmia. Ei ole uskottavuutta työmarkkinoilla. Toki poikkeuksiakin aina on oleva. Suurimmalla osalla
ihmisistä on vain perustason älli päässä. Perustason älli rajoittaa kyvyn toteuttaa montaa ammatinvaihtoa peräkkäin, Todella smartit ovat oma luokkakansa.
Ongelmia syntyy jos oma terveydentila karsii itselle hyviä ammatteja pois ammattivalikoimasta. Huono näkö ja kuulo, astma, diabetes yms. perusjututkin rajoittavat ammatinvalintaa isosti. Joillekin se on iso pettymys. Elämäähän tämä on loppupeleissä. Ylä ja alamäkiä riittää.

Ei kukaan ole väittänytkään että autonkuljettajasta tulisi terveysalan ammattilaista yhdessä yössä, niinnkuin eräs vajaaälyinen, hidasjärkinen tolla välissä kommentoi kirjoitustani.
Tarkoitin nimenomaan sitä, että kaikista vaan ei yksinkertaisesti ole kaikkiin aloihin vaihtamaan.
Joku ei opi autoa ajamaan koskaan.
Joku taas ei sovellu terveydenhoitoalalle, vaikka tehtäisiin mitä.
Käsittikö tämä yksinkertainen nyt tämän rautalangasta väsätyn selityksen ?

Valmistuin koneensuunnittelu insinööriksi 1969. Päivääkään en ole tehnyt koulutusnimikkeen mukaista työtä mutta taustaoppina se on ollut huomaamatta eduksi.
Työntutkimusosastolle osastoinsinööriksi ja heti alkuun useiden viikkojen koulutus.
Muutaman vuoden työskentely. Viimeiset vuodet ko. osaston päällikkönä.
Siirtyminen työsuojelupäälliköksi. Työntutkimustehtävissä ensimmäinen ja tärkein tehtävä on työmenetelmän ja -paikan selvitys.
Sitten em. toimintojen yhdistäminen.
Seuraavaksi ostopäälliköksi.
Siirtyminen toiseen yritykseen tuotantopäälliköksi. Työntutkimus-ja työsuojelutaustoista oli hyötyä.
Siirtyminen tuotantopuolella toiseen työpaikkaan.
Pikkufirman toimitusjohtajana.
Kutsu konsultiksi laatimaan kustannusstandardien laskentapohjia Kanadalaiselle yritykselle. Lyhyempiä konsulttitoimeksiantoja aika- ja materiaalipohjaisten standardien laatimisessa.
Noissa tehtävissä ei työaikaa vaan tuloksen aikataulutavoitteet.
Kokonaispalkkaus ilman lomia tms.
Vuoden jakso jälleen tuotantopäällikkönä.
Yhtään ainoaa konetta, enkä edes kone-elintä ole suunnitellut mutta omasta duunarikokemuksesta sekä inssikoulutuksesta oli monessa paikassa hyötyä.
Mielestäni oli vaihtelua.
"Eläköidyin" lopullisesti 57 ikäisenä.

Sain bc ajokortin vuonna 2001. Valmistuin 2002 Ammattikoulusta cnc-koneistajaksi, tein metallitöitä 2003-2015. Vuonna 2014 kävin ammattipätevyyden viisi päivää ja ajoin kuorma-autoa 2015-2023. Nyt taas teen metallitöitä. Näppärää kun on kaksi ammattia aina on töitä.