Muistan yhden joulun vuosien takaa

Muistan yhden joulun, kun päätin ilostuttaa sukulaisia ja ystäviä itse kylmäsavustamillani ja vakumoimillani kirjolohifileillä. Sinänsä kaikki meni ihan hyvin niin pitkään kunnes joulunieltä riitti. Kaikki saivat kalansa ja minä sain suurenmoiset kiitokset, kun olin sellaisen vaivan nähnyt.

Ikävä juttu oli vain siinä, että jossakin prosessin vaiheessa jokin salmonellavirus oli päässyt livahtamaan vakuumin ja lohen väliin ja senhän tietää, miten siinä käy.

Voi että kun se puhelin alkoi sitten siinä tapaninäivänä täyttyä viesteistä ja puheluista kun kaikki soitivat kertoakseen, viimeisenä kiitoksenaan vielä kerran, saaneensa koko perheen voimin sellaisen pskataudin, että ei kuuna päivänä olleet moista kokeneet. Vessaralli ollut sellaista, että vettä on kulunut toistatuhatta litraa, kaikki lakanat pesussa jo kolmatta kertaa ja heikoimmat hakeutuneet ensiapuun.

Hyvä puoli siinä joulussa oli, että sen koomin ei ole minulta lahjoja odotettu, eikä ole ruokavieraita näkynyt ja kauhusta kalpeana kaikki kieltäytyneet kohteliaasti vaikka ei olisi muuta kuin kahville pyytänyt! Edes vanha ystäväni, Marjaana, ei enää tohdi luokseni tulla. Suhteemme on valitettavasti ajautunut tuuliajolle, kun hän on elämässään alkanut etsiä rinnalleen parempaa savustajaa.

Mutta ei voi mitään, joulu on vain kerran vuodessa!