Miksi Sonnista ei ole juurikaan levytetty?

Mistä syystä hiukan vanhempaa suomalaista tonaalista musiikkia ei suomessa juuri esitetä taikka edes levytetä, vaan kun vaikka katsoo jo 70 luvulla levytettyjä suomalaisia teoksia, niin suurin osa on Sibeliukselta tai aikalaissäveltäjien musiikkia kaikkein tunnetuimmilta tekijöiltä.

Minusta juurisyynä ei ole menneisyyden säveltäjien musiikin epäkaupallinen luonne, varsinkin kun se monesti on paljon melodisempaa ja nautittavampaa kuin nykymusiikki, sikäli kun taidemusiikkia voidaan milloinkaan kaupalliseksi musiikiksi edes kutsuakaan.

Ennemminkin kouluopetuksen kapeus ja painotus musiikin opetuksessa suomen musiikkia koskevan opetusohjelman ja oppikurssien puitteissa vain eräitä tunnettuja nykysäveltäjiä ja Sibeliusta koskevaksi saattaa olla eräs syy.

Tästä huolimatta myös Sonnisten luulisi olevan jo juniorijousille tutuksi tulleena ja ikään kuin nuorten soittajien saadessa tällä tavoin ikään kuin sisältä käsin päästä tutustumaan tähän suureen säveltäjään, maineikkaimpiin kuuluva alansa mestari suomessa, joka loi kansainvälisen maineensa mm. baleteillaan, ja joista "Se" ja Ruususolmu ovat harmillisen vähän tunnettuja Pessin ja Illusian kustannuksella.

Sonninen on meriittiensä vuoksi suomen tunnetuimpiin kuuluva säveltäjä jäämättä esim. Rautavaaralle tippaakaan jälkeen kuuluisuudella saati musiikillisella substanssilla mitattuna.

Mutta ehkä hänen monitahoisuutensa säveltäjänä, joka ei muuten milloinkaan säveltänyt ainuttakaan sinfoniaa, aiheutti mutuun perustuen mm. sen, ettei hänen musiikkinsa juurtunut orkestereiden ohjelmistoon, Ab ovo, Reaktioita, Finale furioso, Passacaglia, Rapsodia, Sinfonisia tuokioita, konsertot, seitsemän veljestä jne., tai edes, asiaa tarkemmin tuntematta kuorojenkaan ohjelmistoon shamanistilla Karhunpeijaat ynnä monilla muilla, kuten suuri Tammi tyyppisillä kuoroteoksilla, joitakin suosittuja liedejä lukuun ottamatta.

Merkittävä ja palkittu Haavruuva oopperakin on unohdettu, kuten suuri Suomalainen Messiadikin, joka koostuu monista kritiikin ylistämistä terssi auvoista musiikkia sisältävistä jaksoista modernimpien tekniikoiden, kuten Distler harmonioiden ja dodekafonian lisäksi, mutta sitä ei ole vaivauduttu edes levyttämään milloinkaan Sonnisen merkittävästä asemasta huolimatta suomen säveltaiteessa perinteisen romantiikan ja modernimpien ja serialismiin asti johtaneiden ilmaisukeinojen rajapinnalla.