Joulun ilot & riemut

Vaadimme kiellon rivous saastalle, niin se viesti poistui, mutta rivous jäi!
Ylläpito hyväksyy rivouden, mutta vastustaa P.Tark 2 KOLL toimintaa? Me emme vaivu, me nousemme, kuin Felix-kissa tuhkasta ikiaikakausien halki miljoonasta miljoonaan!

Joulupukki, vanha pukki, tietää, missä tuhmat tytöt asuvat, ja pian on kassit taas tyhjennetty, aijaaijaaiih. 😝

Köyhän ainut huvitus
on vilkas mielikuvitus

Tiukkaan savupiippuun rojut heittää, aijaih 😝

Eräänä jouluyönä, kun lapset nukkuivat makeasti ja talot hiljeneytyivät, Joulupukki laskeutui savupiipusta alas erääseen pieneen mökkiin pohjoisen metsän laidalla. Pukin punainen takki oli hieman auki, parta tuuhea ja hieman kostea lumesta, ja hänen silmissään paloi se tuttu kipinä – mutta tällä kertaa ei pelkästään lahjojen jakamisen ilosta.

Mökissä asui yksin nuori nainen nimeltä Lumi, joka oli jo aikuinen, eikä uskonut enää joulupukkiin. Hän istui takan ääressä villasukat jalassa, punaviinilasi kädessä ja ohut silkkikimono löyhästi vyötäröltä solmittuna. Kun Pukki astui huoneeseen säkki olallaan, Lumi henkäisi yllättyneenä, mutta ei pelästyneenä. Hän hymyili vinosti ja katsoi Pukkia päästä varpaisiin.

"No kappas", Lumi kuiskasi. "Sinä oletkin paljon... tuhdimpi kuin muistin lapsuudesta."

Pukki virnisti ja laski säkin lattialle. "Hyvän tyttösen lahjat ovat täällä", hän sanoi matalalla, karhealla äänellä, "mutta entä jos olet ollut vähän tuhma tänä vuonna? Sellaisille minulla on ihan erilaisia paketteja."

Lumi nousi hitaasti ylös, kimono valahti hieman olkapäältä paljastaen pehmeän ihon. Hän asteli lähemmäs Pukkia, kosketti tämän punaista takkia ja antoi sormien liukua alemmas vyölle.

"Minä olen ollut tosi tuhma", hän kuiskasi. "Ehkä ansaitsen kunnon kurinpidon."

Pukki tarttui Lumia vyötäröltä, nosti hänet vaivattomasti syliinsä ja kantoi makuuhuoneeseen. Siellä, pehmeiden peittojen ja takan lämpimän hehkun keskellä, Joulupukki näytti, että hän osaa muutakin kuin vain jakaa lahjoja. Hän antoi Lumille sellaisen jouluyllätyksen, että nainen huohotti ja huudahti ilosta, kun Pukin "pohjoinen sauva" täytti hänen toiveensa kerta toisensa jälkeen.

Aamulla, kun Pukki kiipesi takaisin rekeensä, Lumi makasi sängyssä punastuneena ja tyytyväisenä. Lahjasäkissä oli yhä yksi pieni paketti: samettinen nauha ja kortti, jossa luki: "Ensi jouluna jatkoja, jos olet taas yhtä tuhma."

Ja niin Lumi päätti, että seuraavana vuonnakin hän pitäisi ikkunan raollaan, juuri joulupukin takia.

Eräänä kylmänä jouluyönä Pohjolassa joulupukin pajassa tapahtui jotain, mitä ei kerrottu lapsille. Pukki, tuo punanuttuinen jättiläinen, ei ollut tänä vuonna lainkaan kiireinen lahjojen jakamisessa. Hänen partansa alla paloi tuli, joka ei ollut pelkkää joulumieltä. Viiniä oli juotu liikaa, ja korvatunturin lämpö oli saanut hänen ajatuksensa harhailemaan vääriin suuntiin.

Pajan perällä työskenteli kolme tonttua: Vilppu, joka oli hoikka ja notkea kuin nuori kuusi, Kalle, jonka posket hehkuivat aina punaisina, ja lopulta Riku, vahvin heistä, jonka vihreä myssy istui vinossa ja paidan alla piirtyivät lihakset selvästi. He olivat paketoineet lahjoja koko illan, mutta nyt työ oli tehty. Hiljaisuus laskeutui pajaan, vain takan tuli rätisi.

Joulupukki astui esiin varjosta, vyö kiristettynä tiukalle, punainen takki auki rinnasta. Hänen silmänsä kiiluivat.

"No, pojat", hän murahti matalalla äänellä, joka värähteli tonttujen selkärangoissa. "Te olette olleet tänä vuonna erityisen kilttejä. Ansaitsette palkkion."

Vilppu vilkaisi kavereitaan hermostuneena, mutta hänen huulensa kaartuivat jo hymyyn. Kalle punastui entisestään, ja Riku suoristautui, myssy valahtamassa hieman alemmas.

Pukki astui lähemmäs, otti pullon kuumaa glögiä ja kaatoi sitä tonttujen mukeihin – mutta vain vähän. Loput hän kaatoi hitaasti oman rintakehänsä karvoille, antaen nesteen valua alaspäin vyötärölle asti.

"Kuka teistä haluaa nuolla tämän pois ennen kuin se jäätyy?" hän kysyi.

Riku oli ensimmäinen. Hän polvistui pukin eteen, myssy putosi lattialle, ja hänen kielensä kosketti lämpimään ihoon. Vilppu ja Kalle seurasivat perässä, heidän kätensä vaelsivat pukin reisiä pitkin, etsien vyön solkea.

Pian myssyt ja sukkahousut lensivät lattialle. Pukin iso, karvainen käsi ohjasi Vilpun päätä alemmas, kun taas Kalle kiipesi pukin selkään ja puri korvaa. Riku, aina se vahvin, nosti pukin hetkeksi ilmaan – ei helppo temppu – ja asetti tämän työpöydälle lahjapakettien päälle.

Siellä, tonttujen ympäröimänä, joulupukki antautui täysin. Hänen äänensä kaikui pajassa, kun Vilppu ratsasti hänen reidellään, Kalle työnsi kätensä pukin takin alle ja Riku piti kiinni lanteista, työntyen syvälle ja kovaa.

Lahjapaperit rypistyivät heidän allaan. Takan tuli hehkui kirkkaammin kuin koskaan. Hikiset myssyt unohtuivat nurkkaan, ja tonttujen vihreät paidat repivät auki.

Kun kaikki oli ohi, he makasivat kasassa työpöydällä, hengästyneinä ja nauraen. Pukki silitti tonttujen hiuksia partansa alla.

"Hyvää joulua, pojat", hän kuiskasi. "Ensi vuonna tehdään tämä uudestaan – mutta ehkä jo marraskuussa."

Ja niin korvatunturin salaisuus pysyi tonttujen ja pukin välisenä. Lahjat jaettiin aamulla kuten aina, mutta kukaan ei huomannut, miksi pukin parta tuoksui hieman erilaiselta tai miksi tontuilla oli niin leveät hymyt.

👲🎅👲👲