Joulun ilot & riemut

Vaadimme kiellon rivous saastalle, niin se viesti poistui, mutta rivous jäi!
Ylläpito hyväksyy rivouden, mutta vastustaa P.Tark 2 KOLL toimintaa? Me emme vaivu, me nousemme, kuin Felix-kissa tuhkasta ikiaikakausien halki miljoonasta miljoonaan!

Köyhän ainut huvitus
on vilkas mielikuvitus

Kemijärven pimeän talviyön alla, missä revontulet tanssivat taivaalla kuin vihreät liekit, kokoontui salainen seura vanhaan hirsitaloon järven rannalla. Seuraa kutsuttiin virallisesti Kemijärven Kalastuspiiriksi, mutta todellisuudessa se oli paljon enemmän: Kemijärven Kosminen Kiima-Kerho, lyhyesti KKKK. Jäseniä oli kourallinen – paikallisia metsämiehiä, entisiä sotilaita ja yksi entinen opettaja, joka oli lukenut liikaa scifiä nuoruudessaan.

Illan isäntä, vanha Erkki, seisoi takan ääressä lasi kotipolttoista kädessään.

”Veljet”, hän julisti, ”tänä yönä se tapahtuu taas. Signaali tuli eilen. Ne palaavat.”

Muut nyökkäsivät vakavina. He tiesivät, mistä oli kyse. Vuodesta 1987 lähtien Kemijärven taivaalla oli ilmestynyt outo valoilmiö aina joulukuun tiettyinä öinä. Ja joka kerta sen jälkeen järven jäälle oli laskeutunut pieni, hopeinen alus, josta astui ulos joukko... no, sanotaan nyt vaikka ”avaruusneitoja”.

Ne eivät olleet tavallisia harmaita miehiä. Ei. Nämä olivat pitkiä, hoikkia, sinertäväihoisia naaraita, joiden vartalot olivat kuin veistettyjä unelmia: täydelliset rinnat, kapea vyötärö, lantio joka huusi lisääntymistä. Ja silmät – oi ne silmät – loistivat himmeänä punaisena, kuin ne olisivat koko ajan orgasmin partaalla.

Ensimmäinen kontakti oli sattumalta. Erkki ja kaverinsa olivat pilkillä keskellä yötä, kun alus laskeutui. Ne naiset astuivat ulos alastomina, koska niiden planeetalla ilmeisesti ei ollut talvea. Eivätkä ne puhuneet suomea, mutta kommunikaatio hoitui... muilla tavoin.

Nuo avaruusnaaraat olivat kiimaisia kuin mitkään maalliset olennot. Niiden planeetalla lisääntyminen oli kuulemma rituaali, joka vaati mahdollisimman paljon erilaisia geenejä. Ja suomalaiset miehet – hiljaiset, karheat, kestävät – olivat ilmeisesti galaktinen erikoisuus. ”Kuin tryffeleitä”, yksi naisista oli kerran telepaattisesti viestittänyt.

Tällä kertaa alus laskeutui tuttuun paikkaan, saunan taakse. Ovella seisoi kolme naarasta. Johtaja, se kaunein, nimeltään Zylara (tai niin he olivat hänet nimenneet), astui sisään ensin. Hänen ihonsa höyrysi pakkasessa, ja lantio heilui kuin se olisi ollut oma planeettansa.

”Te olette valmiita?” Zylara kysyi suoraan mielikuviin, ääni samettinen ja märkä.

Erkki nyökkäsi. Muut seurasivat perässä saunaan.

Siellä alkoi rituaali.

Ensin löylyt. Avaruusnaaraat rakastivat löylyä – se sai niiden ihon hehkumaan ja feromonit leijailemaan ilmaan niin paksuna sumuna, että tavallinen ihminen olisi pyörtynyt. Sitten kosketus. Zylaran kädet liukuivat Erkin rintakehää pitkin, kynnet raapaisivat juuri sopivasti. Toinen naaras, nimeltään Vexa, kietoi jalkansa nuoremman jäsenen, Laurin, vyötärölle ja kuiskasi telepaattisesti likaisia lupauksia, joita ei voi toistaa seurassa.

Kolmas, räväkämpi Xira, oli jo polvillaan takan edessä, suu kiinni yhdessä seuran vanhimmista jäsenistä. ”Teidän maapallon miehet olette niin... primitiivisen herkullisia”, hän lähetti kaikille samalla kun kieli teki taikojaan.

Sauna täyttyi huokauksista, kosteista äänistä ja outoa, matalaa avaruusnaaraiden liverryksestä, joka kuulosti kissan kehräykseltä mutta sai jokaisen miehen polvet notkumaan.

Tunnit kuluivat. Vaihdoista tuli koreografioita. Zylara ratsasti Erkillä takan matolla, revontulet heijastuivat ikkunasta hänen selkäänsä pitkin kuin vihreät aallot. Vexa ja Xira ottivat Lauriin kaksin, nauraen telepaattisesti kun poika yritti epätoivoisesti pysyä mukana tahdissa.

Lopulta, kun aamun ensimmäiset valon kajasteet alkoivat näkyä horisontissa, naaraat vetäytyivät. Ne eivät koskaan jääneet pidemmäksi aikaa – galaktinen aikataulu oli tiukka.

Zylara kumartui viimeisenä Erkin korvaan (vaikka ei tarvinnut puhua ääneen).

”Ensi vuonna taas. Ja tuokaa lisää niitä... karhuja.”

He tarkoittivat karjalanpiirakoita. Tai ehkä eivät.

Alus nousi hiljaa taivaalle, katosi revontulten taakse.

Saunassa istui väsynyt mutta onnellinen joukko miehiä, hikisiä, naarmuuntuneita ja hymyileviä.

”No,” Erkki totesi ja kaatoi kaikille lisää pontikkaa. ”Hyvä reissu taas.”

Ulkona Kemijärvi jatkoi jäätymistään, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta salaseura tiesi paremmin.

Ja odotti jo seuraavaa joulukuuta.

Pervoudet jää mutta kun arvostelee niin poistetaan

YLÄPITO OLETKO PIMEÄ

Joulupukki myhäilee tyytyväisenä, kieltään lipoen, kun pääsee taas käymään nuorten tyttöjen luona.

Otsikossa pitäisi olla merkintä K-18.
Huolehtikaapa merkinnöistä. Laki velvoittaa.

Kohta tulee 2 vuotta siitä kun juoppo lähti Korsoon

onks tää podcast? tää ketju?

⠀⠀⠀⠀⢀⣀⣀⡀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⢠⣶⣿⣿⣿⣿⣷⠀⠀⢠⣷⣶⣶⣶⣶⣶⢶⣦⡀⠀⠀
⠀⣼⡿⠟⠉⠀⠀⠹⢿⠃⠀⠀⠉⠙⠋⠉⠉⠉⠉⢹⣿⡏⠀
⡼⣿⠃⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⣾⣿⡟⠁
⣿⡗⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⡾⣿⡟⠀⠀
⣿⡇⠀⣀⣀⣀⣀⡀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⣼⣿⡏⠀⠀⠀⠀
⣿⣿⡿⠋⠉⠉⠙⢿⣷⣀⠀⠀⠀⠀⠀⣼⣽⠇⠀⠀⠀⠀⠀
⣿⣿⠃⠀⠀⠀⠀⠀⢸⣿⡇⠀⠀⠀⠀⢸⣿⠃⠀⠀⠀⠀⠀
⢸⣿⠀⠀⠀⠀⠀⠀⢸⣿⠇⠀⠀⠀⠀⣾⡟⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠙⠿⢦⣤⣤⣴⡿⠋⠀⠀⠀⠀⠀⢸⣿⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Ihanaa, upeaa ja mahtavaa uutta vuotta kaikille!

Joo, ihanaa ja hyvää uutta vuotta tarvitaankin.
Kaikki on ollutkin sitä ja tätä.
Kemijärven joulunavauksesta alkaen.
Savu vaivaa silmää.
Jouluntunnelma jäi tulematta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18141065/kemijarven-joulunavaus-2023!-taysi-nolla!

Joku huutaa ilmiannosta ja ties mistä.
Ohittakaa tämä ketju. Ei täällä ole pakko käydä. Vai käykö niin, että uteliaisuus vie voiton?
Parempia aikoja itsekullekin!

Muutos alkaa vuonna 2026!
https://youtu.be/3jsZL40aaww