Jeesus, ainoa tosi hindu?

John Martin Sahajanandaalle Jeesus Kristus on viisauden ja profeetallisten perinteiden avioliitto. Hänessä kaikki yhdistyy. Viisauden perinteestä puuttuu jotakin, erityisesti sosiaalisen muutoksen näkökulma. Profeetallisesta perinteestä puuttuu jotakin, erityisesti Jumalan ei-duaalisen kokemuksen näkökulma.

Peter Graarup Westergaard haastatteli John Martin Sahajanandaa, joka on hengellinen johtaja ja benediktiinimunkki Intiassa. Löytyy netistä googlella.

Alla otteita googlella käännettynä.

Ainoa ero vedalaisen ja raamatullisen ei-dualismin välillä on se, että vedalaisessa ei-dualismissa ei ole lopullista kuilua Jumalan ja ihmistietoisuuden ja luomakunnan välillä, mutta raamatullisessa ei-dualismissa on kuilu Jumalan ja ihmistietoisuuden ja luomakunnan välillä. Jeesuksessa Kristuksessa tämä kuilu katoaa. Siksi hänen kokemuksensa Jumalasta on hyvin lähellä vedalaista perinnettä, John Martinin mukaan.

Upanishadien näkökulmasta "Mikä on mahdollista Kristukselle, on mahdollista kaikille." Jokainen voi kokea ja sanoa, mitä Kristus on sanonut.

Jeesus Kristus avasi mahdollisuuden ei-dualistiseen Jumalan kokemukseen kaikille, mutta kristinusko sulki oven, sanoo John Martin Sahajananda.

Näin länsimaalaiselle kuulostaa tosi vaikealta.

79

698

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Ei ole järkevää yhdistää opettaja Jeesuksen nimeä Paavalin kehittämään termiin "Kristus", tässä yhteydessä, joka on tarkoitettu kristonuskossa harhaanjohtmaan. On kiroukseksi kirottu tosi Jumala, joka johdattaa seuraajansa helvettiin - Pietarin 2. kirjeen mukaan Lucifer (Kointähti).

      • Anonyymi00002

        Löytyy Gal.3:13 ja 1.Kor.3:13, etymologia kerrotun mukaan sanalle Kristus, tarkoittaa balsamoitua muumiota.


      • Anonyymi00003
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Löytyy Gal.3:13 ja 1.Kor.3:13, etymologia kerrotun mukaan sanalle Kristus, tarkoittaa balsamoitua muumiota.

        Lisäystä - ennen kuin ryhdytte säveltämään ideasta jotakin korkealentoista, ottakaa nyt ensin edes haltuun Raamatun tarina, joka kertoo siitä, että miten Paholainen - juuri Kristus nimeä hyväksikäyttäen yhdistettynä nimeen Jeesus - huijaa uskovaisia ja varastaa näiden sielun.


      • Anonyymi00004
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Lisäystä - ennen kuin ryhdytte säveltämään ideasta jotakin korkealentoista, ottakaa nyt ensin edes haltuun Raamatun tarina, joka kertoo siitä, että miten Paholainen - juuri Kristus nimeä hyväksikäyttäen yhdistettynä nimeen Jeesus - huijaa uskovaisia ja varastaa näiden sielun.

        Ja tämä tarina Raamatusta EI OLE TULKINTA, vaan täysin todistettavissa oleva tarinan juoni, kuten saduissa, tarinoissa ja rimaaneissa on yleensäkin olemassa juoni.


      • Anonyymi00049

        Matt. 16:16:

        Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

        Pietari ei ole Paavali.


    • Martin on opettanut, että Jeesuksen keskeinen sanoma on ylittää ”historian Jumala” ja ”kollektiivinen mieli”. Kristuksen syntymä, kuolema ja ylösnousemus on ymmärrettävä sisäisesti eikä ulkoisesti.

      https://drwillajahn.blogspot.com/2007/12/

      Jos Jeesuksen keskeinen sanoma on ylittää ”historian Jumala” ja ”kollektiivinen mieli”, niin kuka on tämä Jeesus, joka näin opettaa? Syntyikö hän lainkaan?

      • Anonyymi00005

        Niin mutta älä sotke Jeesusta ja Kristusta kaksi täysin eri hahmoa, ninet yhdistetään vain huijaamiseksi.


      • Anonyymi00005 kirjoitti:

        Niin mutta älä sotke Jeesusta ja Kristusta kaksi täysin eri hahmoa, ninet yhdistetään vain huijaamiseksi.

        Kristus irrotetaan Raamatusta ja Jeesuksesta. Tällä linjalla näyttää olevan myös arkkipiispa Luoma. Hindulaisuutta.


      • inti kirjoitti:

        Kristus irrotetaan Raamatusta ja Jeesuksesta. Tällä linjalla näyttää olevan myös arkkipiispa Luoma. Hindulaisuutta.

        Evl-kirkin sivuilta: "Areios opetti, että Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana on eri olemusta kuin Isä. Kristuksen katsottiin kuuluvan luomakuntaan ja olevan siten Jumalan alapuolella. Hänen opetuksensa mukaan vain Isä on syntymätön, iankaikkinen. "

        Jos Kristuksen katsotaan kuuluvan luomakuntaan, niin eikö tämä mene lähelle hindulaista ajatusta, että Brahman on läsnä kaikkialla maailmassa ja ihmisen sisällä?


      • Anonyymi00012
        inti kirjoitti:

        Kristus irrotetaan Raamatusta ja Jeesuksesta. Tällä linjalla näyttää olevan myös arkkipiispa Luoma. Hindulaisuutta.

        No, miten arkkipiista Luoma erottaa Kristuksen muka Raamatusta, kun Raamattu on koko kristinuskon luotu perusta. Puhut täysin omiasi.


      • Anonyymi00012 kirjoitti:

        No, miten arkkipiista Luoma erottaa Kristuksen muka Raamatusta, kun Raamattu on koko kristinuskon luotu perusta. Puhut täysin omiasi.

        Tokaisu ”mikään ei saa tulla minun ja Kristuksen väliin, ei edes Raamattu” viittaa tähän suuntaan.


    • Jumala in kaiken läpäisevä persoonaton voima?

      • Anonyymi00013

        Ei, vaan 5.Mooseksen kirja, luku 4:10 alkaen Mooseksen suulla puhuva tulivuori.


    • Anonyymi00006

      Ymmärrän hyvin, miksi tuo tuntuu vaikealta.

      John Martin Sahajananda yrittää yhdistää kaksi hyvin erilaista maailmankuvaa: vedalaisen filosofian ja kristinuskon. Vedassa maailma nähdään ykseytenä, kaikki on yhtä. Kristinuskossa taas ei, siinä ihminen on aina alisteisessa suhteessa jumalaan. Ihmisyys ja jumaluus ovat eri asia.

      Krisitinuskossa uskotaan dualismiin: on Luoja ja on luotu, on "minä" ja on "Jumala". Ne ovat kaksi eri asiaa (dualismi). Kristinusko pitää usein etäisyyden Jumalaan. Jumala on "tuolla jossain", ja ihminen on täällä alhaalla kärsimässä, mikä voi johtaa syyllisyyteen ja erillisyyden tunteeseen. Kristinuskossa kuitenkin on tästä johtuen mukana lähimmäisen rakkaus, em. köyhien auttaminen, joka juontaa Jumalan myötätunnosta tätä maallista ja kärsivää ihmisyyttä kohtaan.

      Vedassa taas uskotaan, että pohjimmiltaan kaikki on yhtä (non-dualismi). "Minä ja maailmankaikkeus olemme yksi." Sen vaarana on nihilismi. Jos kaikki on jo täydellistä ykseyttä, miksi vaivautua muuttamaan maailmaa tai auttamaan köyhiä?

      Sahajanandan mukaan Jeesus toi nämä kaksi yhteen. Jeesus koko olevansa yhtä Jumalan kanssa (non-dualismi). Ja hän samalla toimi maailmassa parantaen ja muuttaen yhteiskunnan olosuhteita (dualismi).

      Jeesus ikäänkuin kuroi näiden kahden maailmankuvan välisen kuilun umpeen, saattoi ne "avioliittoon".

      Hänen mukaansa Jeesus osoitti olemuksellaan ja opetuksellaan, ettei ihminen ole erillinen Jumalasta. Muta kristinusko "sulki oven" tälle opissaan myöhemmin. Kun hän sanoo kristinuskon "sulkeneen oven", hän viittaa siihen, että kirkko teki Jeesuksesta ainutlaatuisen poikkeuksen sen sijaan, että se olisi nähnyt Jeesuksen esimerkkinä siitä, mikä on mahdollista meille kaikille.

      • Tämä Martinin kristillis-hindulaisuus on kuitenkin lähinnä vain hindulaisuutta, jota hän esittelee uskonnottomana joogana.


      • Anonyymi00009
        inti kirjoitti:

        Tämä Martinin kristillis-hindulaisuus on kuitenkin lähinnä vain hindulaisuutta, jota hän esittelee uskonnottomana joogana.

        Martinin ajattelutapa ei ole vieras kristinuskolle. Lähinnä tulee mieleen Mestari Eckhart, kristitty mystikko. Mystikot usein tulkitsevat tietyt Raamatun kohdat Martinin tapaan.

        Kristillisessä mystisessä perinteessä lause on suora viittaus Jeesuksen sanoihin Johanneksen evankeliumissa (Johannes 10:30): "Minä ja Isä olemme yhtä." Muitakin löytyy erityisesti Johannekselta. Perinteisesti kristinuskossa tämä on tulkittu suhteena Jumalaan, minkä Martin tulkitsee toisin.

        Vedapohjaisissa filosofioissa katsotaan, että kaikki oleva on lopulta osa samaa kokonaisuutta. Tällöin "Isä" edustaa niissä alkulähdettä tai universumia. Me emme ole erillisiä saaria, vaan osa laajempaa tietoisuutta tai elämän verkkoa.

        Martinin edustamassa advaitassa ykseys ei ole suhde, vaan identiteetti. Oppi sanoo, että yksilöllinen sielu (Atman) ja perimmäinen todellisuus (Brahman) ovat yksi ja sama. Erillisyys on harhaa (Maya).

        Kun Jeesus sanoo "Minä ja Isä olemme yhtä", Advaita-tulkinta näkee tämän nimenomaan oivalluksena omasta jumalallisesta luonnosta, ei pelkästään suhteena.

        Advaita on filosofiana mielenkiintoinen ja monipuolinen vaikkei siihen uskoisikaan. Sen typistäminen uskonnottomaksi joogaksi ei oikein anna sille oikeutta.


      • Anonyymi00014
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Martinin ajattelutapa ei ole vieras kristinuskolle. Lähinnä tulee mieleen Mestari Eckhart, kristitty mystikko. Mystikot usein tulkitsevat tietyt Raamatun kohdat Martinin tapaan.

        Kristillisessä mystisessä perinteessä lause on suora viittaus Jeesuksen sanoihin Johanneksen evankeliumissa (Johannes 10:30): "Minä ja Isä olemme yhtä." Muitakin löytyy erityisesti Johannekselta. Perinteisesti kristinuskossa tämä on tulkittu suhteena Jumalaan, minkä Martin tulkitsee toisin.

        Vedapohjaisissa filosofioissa katsotaan, että kaikki oleva on lopulta osa samaa kokonaisuutta. Tällöin "Isä" edustaa niissä alkulähdettä tai universumia. Me emme ole erillisiä saaria, vaan osa laajempaa tietoisuutta tai elämän verkkoa.

        Martinin edustamassa advaitassa ykseys ei ole suhde, vaan identiteetti. Oppi sanoo, että yksilöllinen sielu (Atman) ja perimmäinen todellisuus (Brahman) ovat yksi ja sama. Erillisyys on harhaa (Maya).

        Kun Jeesus sanoo "Minä ja Isä olemme yhtä", Advaita-tulkinta näkee tämän nimenomaan oivalluksena omasta jumalallisesta luonnosta, ei pelkästään suhteena.

        Advaita on filosofiana mielenkiintoinen ja monipuolinen vaikkei siihen uskoisikaan. Sen typistäminen uskonnottomaksi joogaksi ei oikein anna sille oikeutta.

        Niin, todellisuudessa Jeesuksen opetuksen mukaan kaikki ihmiset olivat syntymättömän isän lapsia.


    • Anonyymi00007

      Jeesusta ei pidä sekoittaa pakanauskontoihin.

      • Anonyymi00008

        Ei myöskään kristinuskoon, jonka jumaluutena Jeesuksen sanoin Joh.8, on juutalaisuuteen perustuen Saatana ja kaiken valheen isä.


    • Anonyymi00010

      Olette te hihhulit sitten sairasta porukkaa. Hankkikaa elämä. Teidän noitauskontonne on jostain pimeältä keskiajalta.

      • Anonyymi00011

        Todellisuudessa se on kyllä jo 3500 vuoden takaa ja Jumalana on puhuva tulivuori. Löytyy 5.Mooseksen kirja luku 4:10 alkaen.


    • Anonyymi00015

      Henkilö, oletettu opettaja nimeltä Jeesus, on äärimmäisen outo 'tapaus', nimittäin hän on puhunut jotakin, joka liittyy tämän päivän tieteeseen.

      On täysin yhdentekevää oliko hän juuri kyseinen henkilö, joka tiesi muinoin jotakin, minkä tietää tämän päivän tiede, mutta ellei se ollut hän, tarvitsemme vain toisen nimen, että kuka se sitten oli?!

      • Anonyymi00016

        Mutta lopettakaa hourimasta kyseisen henkilön nimeen - oli hän ihan kuka tahansa - jotakin täysin umpisairasta tulivuorijumalan ihmiuhrauskulttia tuhansien vuosien takaa.


    • ”Anonyymi00006” 2025-12-26 10:19:04 kirjoitti
      ”Hänen mukaansa Jeesus osoitti olemuksellaan ja opetuksellaan, ettei ihminen ole erillinen Jumalasta. Muta kristinusko "sulki oven" tälle opissaan myöhemmin. Kun hän sanoo kristinuskon "sulkeneen oven", hän viittaa siihen, että kirkko teki Jeesuksesta ainutlaatuisen poikkeuksen sen sijaan, että se olisi nähnyt Jeesuksen esimerkkinä siitä, mikä on mahdollista meille kaikille.”

      Mielenkiintoinen ajatus, jota täytyy pohtia vähän enemmän.

      • Anonyymi00017

      • Anonyymi00018

        Totta, en minäkään tuota huomannut, mutta on juuri näin.


      • Anonyymi00021
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Totta, en minäkään tuota huomannut, mutta on juuri näin.

        Mutta on huomattava nyt luomiskertomuksen idea 'tulla sellaiseksi kuin joku meistä', luomaan sanan voimalla, mutta ei erota hyvää tietoa ja pahaa tietoa.

        Ja on mielenkiintoista, että miten tiede on pureutunut tähän ideaan (tiededokumentti Mielen salattu voima) mikä itseltäni on aikaisemmin mennyt ohi - ensimmäisessä osassa tuossa kolmiosaisessa sarjassa todistetaan, että mieli todella aivan fyysisesti muokkaa solujamme niin, että sairastumme tai parannumne.


      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Mutta on huomattava nyt luomiskertomuksen idea 'tulla sellaiseksi kuin joku meistä', luomaan sanan voimalla, mutta ei erota hyvää tietoa ja pahaa tietoa.

        Ja on mielenkiintoista, että miten tiede on pureutunut tähän ideaan (tiededokumentti Mielen salattu voima) mikä itseltäni on aikaisemmin mennyt ohi - ensimmäisessä osassa tuossa kolmiosaisessa sarjassa todistetaan, että mieli todella aivan fyysisesti muokkaa solujamme niin, että sairastumme tai parannumne.

        Kyse ei siis ole vain mielen voimasta mihin uskomme, vaan mieli konkreettisesti muokkaa materiaa.

        Tämähän oli Jeesuksen väittämän idean perusta plasebona, että vain sinapin siemenen verran tarvitaan uskoa, joka siirtää vaikka vuoria (materiaa).

        En itsekään ole aikaisemmin ymmärtänyt sitä näin konkreettisena, mikä tuossa suomalaisessa tiededokumentissa todistetaan, että kyse on todella solutason muutoksista.


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Kyse ei siis ole vain mielen voimasta mihin uskomme, vaan mieli konkreettisesti muokkaa materiaa.

        Tämähän oli Jeesuksen väittämän idean perusta plasebona, että vain sinapin siemenen verran tarvitaan uskoa, joka siirtää vaikka vuoria (materiaa).

        En itsekään ole aikaisemmin ymmärtänyt sitä näin konkreettisena, mikä tuossa suomalaisessa tiededokumentissa todistetaan, että kyse on todella solutason muutoksista.

        No, tämä nyt sitten jää täysin uskon asiaksi, mutta kun olin sisäistänyt idean - vihdoinkin, niin tapahtui niin, että vahingossa kaadoin eräänä päivänä käden selälle tulikuuma vettä.

        Järkytys. Nopea reaktio estää palovammat mielen voimalla.

        Oma hämmästykseni oli varmasti suurin: todella, mitään ei tullut - ei edes punoitusta

        Kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Kyse ei siis ole vain mielen voimasta mihin uskomme, vaan mieli konkreettisesti muokkaa materiaa.

        Tämähän oli Jeesuksen väittämän idean perusta plasebona, että vain sinapin siemenen verran tarvitaan uskoa, joka siirtää vaikka vuoria (materiaa).

        En itsekään ole aikaisemmin ymmärtänyt sitä näin konkreettisena, mikä tuossa suomalaisessa tiededokumentissa todistetaan, että kyse on todella solutason muutoksista.

        No, tämä nyt sitten jää täysin uskon asiaksi, mutta kun olin sisäistänyt idean - vihdoinkin, niin tapahtui niin, että vahingossa kaadoin eräänä päivänä käden selälle tulikuuma vettä.

        Järkytys. Nopea reaktio estää palovammat mielen voimalla.

        Oma hämmästykseni oli varmasti suurin: todella, mitään ei tullut - ei edes punoitusta

        Kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Kyse ei siis ole vain mielen voimasta mihin uskomme, vaan mieli konkreettisesti muokkaa materiaa.

        Tämähän oli Jeesuksen väittämän idean perusta plasebona, että vain sinapin siemenen verran tarvitaan uskoa, joka siirtää vaikka vuoria (materiaa).

        En itsekään ole aikaisemmin ymmärtänyt sitä näin konkreettisena, mikä tuossa suomalaisessa tiededokumentissa todistetaan, että kyse on todella solutason muutoksista.

        No, tämä nyt sitten jää täysin uskon asiaksi, mutta kun olin sisäistänyt idean - vihdoinkin, niin tapahtui niin, että vahingossa kaadoin eräänä päivänä käden selälle tulikuuma vettä.

        Järkytys. Nopea reaktio estää palovammat mielen voimalla.

        Oma hämmästykseni oli varmasti suurin: todella, mitään ei tullut - ei edes punoitusta

        Kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        No, tämä nyt sitten jää täysin uskon asiaksi, mutta kun olin sisäistänyt idean - vihdoinkin, niin tapahtui niin, että vahingossa kaadoin eräänä päivänä käden selälle tulikuuma vettä.

        Järkytys. Nopea reaktio estää palovammat mielen voimalla.

        Oma hämmästykseni oli varmasti suurin: todella, mitään ei tullut - ei edes punoitusta

        Kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.

        Vakuutan ja alleviivaan - tarina on tosi.


    • Luukkaan evankeliumissa lukee: "Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”[1]"

      Kuvastaako tämä eroa lännen ja idän välillä? Voi olla, mutta vaikuttaa siltä, että Jeesus vain haluaa kertoa, että oikea aivopuolisko on tärkeämpi kuin vasen aivopuolisko.

      • Anonyymi00019

        Ei, on otettava huomioon, että tuntemattomat kirjoittajat ovat pääosin luoneet vain tarinaa Jeesuksesta sopien 'Jumalan poika' käsitteeseen. Historiallisella Jeesuksella on hyvin vähän tekemistä kristinuskoon luodun käsitteen kanssa.


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Ei, on otettava huomioon, että tuntemattomat kirjoittajat ovat pääosin luoneet vain tarinaa Jeesuksesta sopien 'Jumalan poika' käsitteeseen. Historiallisella Jeesuksella on hyvin vähän tekemistä kristinuskoon luodun käsitteen kanssa.

        Jos oikeasti haluttaisiin ymmärtää, että mitä historiallinen Jeesus on opettanut ja halunnut sanoa, olisi kokonaan unohdettava hänestä luotu mystinen kristiskultti.


    • Jeesuksen opetuksista saa käsityksen, että kaikki ovat ainutlaatuisia. Ei-dualismi kuten materialismi saattavat olla vain yksinkertaistuksia.

      • Anonyymi00027

        Sanon omalta osaltani, että olemme vielä niin kaukana totuudesta, että en edes paneudu selittämään, että mistä Jeesuksen opetuksissa on ollut kyse. Te ette ymmärtäisi, kun sotkette edelleen Jumalan ja Saatanan, taivasaan ja helvetin, hyvän tiedon ja pahan tiedon ja jopa juutalaiset ja israelilaisetkin keskenään.


      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Sanon omalta osaltani, että olemme vielä niin kaukana totuudesta, että en edes paneudu selittämään, että mistä Jeesuksen opetuksissa on ollut kyse. Te ette ymmärtäisi, kun sotkette edelleen Jumalan ja Saatanan, taivasaan ja helvetin, hyvän tiedon ja pahan tiedon ja jopa juutalaiset ja israelilaisetkin keskenään.

        Joku järjestys pitäisi edes ensin olla, jos tässä sekamelskassa yrittää selittää jotakin järkevää, voisi yhtä hyvin heittää vaikka rukkaset kaivoon.


      • Anonyymi00029

        Jos puhutaan ns. maailmankatsomuksellisessa kehyksessä, niin näkemyksiä on kolme: dualismi, monismi ja ei-dualismi.

        Materialismi on substanssimonismia. Se on näkemys, jonka mukaan on olemassa vain yksi perusperiaate tai todellisuuden laji (em. kaikki on pohjimmiltaan materiaa). Se on vastakohta dualismille (em. on sekä materiaa että henkeä, ja ne ovat eri asioita).

        Ei-dualismia on kahdenlaista. Yksinkertaisimmillaan ei-dualismi tarkoittaa, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä. Usein se tarkoittaa sitä, että kaikki on tietoisuutta. On vain yksi yhtenäinen tietoisuuden tai olemisen kenttä, jossa kokemus tapahtuu. Näin se voidaan nähdä myös monismina.

        Toisessa näkökulmasssa ei-dualismi tarkoittaa muuta. Kun monismi sanoo, että kaikki on yhtä, niin ei-dualismi sanoo: Todellisuus ei ole kaksi. Monismissa painopiste on ykseydessä. Ei-dualismissa painopiste on siinä, että erillisyyttä ei ole.

        Tämä ero on tärkeä: jos sanomme "kaikki on yhtä", luomme helposti uuden käsitteen nimeltä "Ykseys". Ei-dualismi taas yrittää osoittaa, että raja "minun" ja "toisen" välillä on keinotekoinen. Erottelu "minän" ja "muun" välillä on harhaa.

        Ps. Ei-dualismi ei sulje pois kaikkien ainutlaatuista. Päinvastoin. Se sanoo (tässä yhteydessä), että kaikki ovat saman asian ainutlaatuisia ilmentymiä. Kaikki ovat Jumalaa, ei tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia. Ongelmasi nousee siitä, että katsot ei-dualismia dualismin kautta.


      • Anonyymi00029 kirjoitti:

        Jos puhutaan ns. maailmankatsomuksellisessa kehyksessä, niin näkemyksiä on kolme: dualismi, monismi ja ei-dualismi.

        Materialismi on substanssimonismia. Se on näkemys, jonka mukaan on olemassa vain yksi perusperiaate tai todellisuuden laji (em. kaikki on pohjimmiltaan materiaa). Se on vastakohta dualismille (em. on sekä materiaa että henkeä, ja ne ovat eri asioita).

        Ei-dualismia on kahdenlaista. Yksinkertaisimmillaan ei-dualismi tarkoittaa, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä. Usein se tarkoittaa sitä, että kaikki on tietoisuutta. On vain yksi yhtenäinen tietoisuuden tai olemisen kenttä, jossa kokemus tapahtuu. Näin se voidaan nähdä myös monismina.

        Toisessa näkökulmasssa ei-dualismi tarkoittaa muuta. Kun monismi sanoo, että kaikki on yhtä, niin ei-dualismi sanoo: Todellisuus ei ole kaksi. Monismissa painopiste on ykseydessä. Ei-dualismissa painopiste on siinä, että erillisyyttä ei ole.

        Tämä ero on tärkeä: jos sanomme "kaikki on yhtä", luomme helposti uuden käsitteen nimeltä "Ykseys". Ei-dualismi taas yrittää osoittaa, että raja "minun" ja "toisen" välillä on keinotekoinen. Erottelu "minän" ja "muun" välillä on harhaa.

        Ps. Ei-dualismi ei sulje pois kaikkien ainutlaatuista. Päinvastoin. Se sanoo (tässä yhteydessä), että kaikki ovat saman asian ainutlaatuisia ilmentymiä. Kaikki ovat Jumalaa, ei tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia. Ongelmasi nousee siitä, että katsot ei-dualismia dualismin kautta.

        Martin sanoi tuossa haastattelussa, että Kristuksen kokemus oli ei-dualistinen, koska hän kykeni sanomaan: "Minä ja Isä olemme yhtä.". Kysymys kuuluukin, että kuinka moni muu voi sanoa noin.


      • Anonyymi00030
        inti kirjoitti:

        Martin sanoi tuossa haastattelussa, että Kristuksen kokemus oli ei-dualistinen, koska hän kykeni sanomaan: "Minä ja Isä olemme yhtä.". Kysymys kuuluukin, että kuinka moni muu voi sanoa noin.

        Edelleen - Kristus on vain uusi nimi Auringonjumala Sol Invictukselle, kreikkaa ja tarkoittaa 'balsamoitu muumio', Pietarin mukaan Lucifer, ja okkultista mystiikkaa - ei muuta. Jeesuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.


      • Anonyymi00029 kirjoitti:

        Jos puhutaan ns. maailmankatsomuksellisessa kehyksessä, niin näkemyksiä on kolme: dualismi, monismi ja ei-dualismi.

        Materialismi on substanssimonismia. Se on näkemys, jonka mukaan on olemassa vain yksi perusperiaate tai todellisuuden laji (em. kaikki on pohjimmiltaan materiaa). Se on vastakohta dualismille (em. on sekä materiaa että henkeä, ja ne ovat eri asioita).

        Ei-dualismia on kahdenlaista. Yksinkertaisimmillaan ei-dualismi tarkoittaa, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä. Usein se tarkoittaa sitä, että kaikki on tietoisuutta. On vain yksi yhtenäinen tietoisuuden tai olemisen kenttä, jossa kokemus tapahtuu. Näin se voidaan nähdä myös monismina.

        Toisessa näkökulmasssa ei-dualismi tarkoittaa muuta. Kun monismi sanoo, että kaikki on yhtä, niin ei-dualismi sanoo: Todellisuus ei ole kaksi. Monismissa painopiste on ykseydessä. Ei-dualismissa painopiste on siinä, että erillisyyttä ei ole.

        Tämä ero on tärkeä: jos sanomme "kaikki on yhtä", luomme helposti uuden käsitteen nimeltä "Ykseys". Ei-dualismi taas yrittää osoittaa, että raja "minun" ja "toisen" välillä on keinotekoinen. Erottelu "minän" ja "muun" välillä on harhaa.

        Ps. Ei-dualismi ei sulje pois kaikkien ainutlaatuista. Päinvastoin. Se sanoo (tässä yhteydessä), että kaikki ovat saman asian ainutlaatuisia ilmentymiä. Kaikki ovat Jumalaa, ei tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia. Ongelmasi nousee siitä, että katsot ei-dualismia dualismin kautta.

        Kannatan kyllä ykseyttä, mutta luomakunnan ykseyttä. Jumalan vetäminen mukaan on julkeutta.


      • Anonyymi00031
        inti kirjoitti:

        Kannatan kyllä ykseyttä, mutta luomakunnan ykseyttä. Jumalan vetäminen mukaan on julkeutta.

        Tutustu termiin theosis erityisesti itäisessä kristinuskossa. Se on ei-dualistinen kristillinen versio elämisestä ilman erillisyyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Tämä ei todellakaan ole kristinuskolle vierasta, päinvastoin.


      • Anonyymi00031 kirjoitti:

        Tutustu termiin theosis erityisesti itäisessä kristinuskossa. Se on ei-dualistinen kristillinen versio elämisestä ilman erillisyyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Tämä ei todellakaan ole kristinuskolle vierasta, päinvastoin.

        Tuo on ihannetila, ei vallitseva tila.


      • Anonyymi00032
        inti kirjoitti:

        Tuo on ihannetila, ei vallitseva tila.

        Olet aivan oikeassa. Ortodoksisessa teologiassa theosis (jumaloituminen) ymmärretään juuri päämääränä ja ihannetilana, eikä koskaan asiana, joka olisi jo täydellisesti saavutettu.

        Theosis on ihmisen elämän perimmäinen tarkoitus, tulla Jumalan kaltaisuuden kautta osalliseksi jumalallisesta luonnosta. Koska Jumala on ääretön, myös theosis on päättymätön prosessi. Vaikka ihminen edistyisi kuinka pitkälle, hän ei koskaan "tule valmiiksi" tai muutu olemukseltaan Jumalaksi, mutta erillisyys Jumalasta katoaa pala palalta. Tässä merkityksessä theosis on ei-dualistinen.

        Theosis ei tapahdu automaattisesti. Se vaatii synergiaa eli ihmisen tahdon ja Jumalan armon yhteisvaikutusta. Vallitseva tila ihmiselle on usein lankeemus, eli etäällä tästä ihanteesta. Kilvoitus on pyrkimystä kohti tätä ihannetta.

        Jos ajattelee läntistä kristinuskoa niin siinä pelastus nähdään vähän kuin "juridisena" tapahtumana. Ihminen on syyllinen/syntinen Jumalan lain edessä, ja Kristus maksaa/on maksanut syyllisyyden velan. Painopiste on vanhurskauttamisessa – eli siinä, että Jumala julistaa meidät syyttömiksi (ikään kuin tuomari antaisi vapauttavan tuomion). Pelastus on 100 % Jumalan työtä (monergismi), ja ihmisen omat teot eivät vaikuta pelastukseen.

        Idässä pelastus nähdään prosessina. Synnin nähdään olevan sairaus, joka on vaurioittanut Jumalan kuvaa meissä. Theosis on parantumista, jossa ihminen palautuu vähitellen takaisin yhteyteen Jumalan kanssa.

        Itä korostaa sitä synergiaa eli yhteistyötä. Jumala tekee aloitteen ja antaa armon, mutta ihmisen on vapaasta tahdostaan vastattava siihen. Theosis vaatii aktiivista osallistumista ja ihmisen jatkuvaa halua ja kilvoittelua tulla "yhdeksi" Jumalan kanssa.


      • Anonyymi00033
        inti kirjoitti:

        Tuo on ihannetila, ei vallitseva tila.

        Olet aivan oikeassa. Ortodoksisessa teologiassa theosis (jumaloituminen) ymmärretään juuri päämääränä ja ihannetilana, eikä koskaan asiana, joka olisi jo täydellisesti saavutettu.

        Theosis on ihmisen elämän perimmäinen tarkoitus, tulla Jumalan kaltaisuuden kautta osalliseksi jumalallisesta luonnosta. Koska Jumala on ääretön, myös theosis on päättymätön prosessi. Vaikka ihminen edistyisi kuinka pitkälle, hän ei koskaan "tule valmiiksi" tai muutu olemukseltaan Jumalaksi, mutta erillisyys Jumalasta katoaa pala palalta. Tässä merkityksessä theosis on ei-dualistinen.

        Theosis ei tapahdu automaattisesti. Se vaatii synergiaa eli ihmisen tahdon ja Jumalan armon yhteisvaikutusta. Vallitseva tila ihmiselle on usein lankeemus, eli etäällä tästä ihanteesta. Kilvoitus on pyrkimystä kohti tätä ihannetta.

        Jos ajattelee läntistä kristinuskoa niin siinä pelastus nähdään vähän kuin "juridisena" tapahtumana. Ihminen on syyllinen/syntinen Jumalan lain edessä, ja Kristus maksaa/on maksanut syyllisyyden velan. Painopiste on vanhurskauttamisessa – eli siinä, että Jumala julistaa meidät syyttömiksi (ikään kuin tuomari antaisi vapauttavan tuomion). Pelastus on 100 % Jumalan työtä (monergismi), ja ihmisen omat teot eivät vaikuta pelastukseen.

        Idässä pelastus nähdään prosessina. Synnin nähdään olevan sairaus, joka on vaurioittanut Jumalan kuvaa meissä. Theosis on parantumista, jossa ihminen palautuu vähitellen takaisin yhteyteen Jumalan kanssa.

        Itä korostaa sitä synergiaa eli yhteistyötä. Jumala tekee aloitteen ja antaa armon, mutta ihmisen on vapaasta tahdostaan vastattava siihen. Theosis vaatii aktiivista osallistumista ja ihmisen jatkuvaa halua ja kilvoittelua tulla "yhdeksi" Jumalan kanssa.


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Olet aivan oikeassa. Ortodoksisessa teologiassa theosis (jumaloituminen) ymmärretään juuri päämääränä ja ihannetilana, eikä koskaan asiana, joka olisi jo täydellisesti saavutettu.

        Theosis on ihmisen elämän perimmäinen tarkoitus, tulla Jumalan kaltaisuuden kautta osalliseksi jumalallisesta luonnosta. Koska Jumala on ääretön, myös theosis on päättymätön prosessi. Vaikka ihminen edistyisi kuinka pitkälle, hän ei koskaan "tule valmiiksi" tai muutu olemukseltaan Jumalaksi, mutta erillisyys Jumalasta katoaa pala palalta. Tässä merkityksessä theosis on ei-dualistinen.

        Theosis ei tapahdu automaattisesti. Se vaatii synergiaa eli ihmisen tahdon ja Jumalan armon yhteisvaikutusta. Vallitseva tila ihmiselle on usein lankeemus, eli etäällä tästä ihanteesta. Kilvoitus on pyrkimystä kohti tätä ihannetta.

        Jos ajattelee läntistä kristinuskoa niin siinä pelastus nähdään vähän kuin "juridisena" tapahtumana. Ihminen on syyllinen/syntinen Jumalan lain edessä, ja Kristus maksaa/on maksanut syyllisyyden velan. Painopiste on vanhurskauttamisessa – eli siinä, että Jumala julistaa meidät syyttömiksi (ikään kuin tuomari antaisi vapauttavan tuomion). Pelastus on 100 % Jumalan työtä (monergismi), ja ihmisen omat teot eivät vaikuta pelastukseen.

        Idässä pelastus nähdään prosessina. Synnin nähdään olevan sairaus, joka on vaurioittanut Jumalan kuvaa meissä. Theosis on parantumista, jossa ihminen palautuu vähitellen takaisin yhteyteen Jumalan kanssa.

        Itä korostaa sitä synergiaa eli yhteistyötä. Jumala tekee aloitteen ja antaa armon, mutta ihmisen on vapaasta tahdostaan vastattava siihen. Theosis vaatii aktiivista osallistumista ja ihmisen jatkuvaa halua ja kilvoittelua tulla "yhdeksi" Jumalan kanssa.

        Olisi kuitenkin asiallista, kun kristinusko Raamatun ja kolminaisuusopin mukaan, perustuu juutalaisuuden Baal-jumalaan, jota Jeesus Joh.8 sanoo Saatanaksi, ettei Israelin Jumalasta opettanutta Jeesuksen nimeä sotkettaisi Kristus nimeen, joka on kiroukseksi kirottu tosi Jumala (Gal.3:13), joka syödään kuvitellen ruumiin ja veren olevan todellisesti läsnä (Augsburgin tunnustus, 1.Kor.11:23) Herran kuoleman julistamiseksi, näissä juutalaisuuden jumalaistumispuheissa, koska Raamatun mukaan siinä jumalaistutaan pahuuteen. Ja tämä on Raamatun ja uskontunnustusten aukoton fakta.


      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Olisi kuitenkin asiallista, kun kristinusko Raamatun ja kolminaisuusopin mukaan, perustuu juutalaisuuden Baal-jumalaan, jota Jeesus Joh.8 sanoo Saatanaksi, ettei Israelin Jumalasta opettanutta Jeesuksen nimeä sotkettaisi Kristus nimeen, joka on kiroukseksi kirottu tosi Jumala (Gal.3:13), joka syödään kuvitellen ruumiin ja veren olevan todellisesti läsnä (Augsburgin tunnustus, 1.Kor.11:23) Herran kuoleman julistamiseksi, näissä juutalaisuuden jumalaistumispuheissa, koska Raamatun mukaan siinä jumalaistutaan pahuuteen. Ja tämä on Raamatun ja uskontunnustusten aukoton fakta.

        Tämän todistaa myös Pietarin 2.kirje, jolle Pietarille Jeesus jätti fariseusten piilottaman tiedon avaimen, kun tämä kielsi Jeesuksen kolmasti, ennen kuin kukko oli laulanut, eli termi Paavalin opista 'Kointähti' - kyse on Lusiferista (Venus).

        Kukaanhan ei voi kieltää kirkon Luciferin palvontaa, mutta on järkyttävä vääryys, että se sotketaan Jeesuksen opetukseen hyvästä taivasten valtakunnan isä Jumalasta, hänen nimensä hyväksikäytöllä.


      • Anonyymi00036
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Olisi kuitenkin asiallista, kun kristinusko Raamatun ja kolminaisuusopin mukaan, perustuu juutalaisuuden Baal-jumalaan, jota Jeesus Joh.8 sanoo Saatanaksi, ettei Israelin Jumalasta opettanutta Jeesuksen nimeä sotkettaisi Kristus nimeen, joka on kiroukseksi kirottu tosi Jumala (Gal.3:13), joka syödään kuvitellen ruumiin ja veren olevan todellisesti läsnä (Augsburgin tunnustus, 1.Kor.11:23) Herran kuoleman julistamiseksi, näissä juutalaisuuden jumalaistumispuheissa, koska Raamatun mukaan siinä jumalaistutaan pahuuteen. Ja tämä on Raamatun ja uskontunnustusten aukoton fakta.

        Tämän todistaa myös Pietarin 2.kirje, jolle Pietarille Jeesus jätti fariseusten piilottaman tiedon avaimen, kun tämä kielsi Jeesuksen kolmasti, ennen kuin kukko oli laulanut, eli termi Paavalin opista 'Kointähti' - kyse on Lusiferista (Venus).

        Kukaanhan ei voi kieltää kirkon Luciferin palvontaa, mutta on järkyttävä vääryys, että se sotketaan Jeesuksen opetukseen hyvästä taivasten valtakunnan isä Jumalasta, hänen nimensä hyväksikäytöllä.


      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        Tämän todistaa myös Pietarin 2.kirje, jolle Pietarille Jeesus jätti fariseusten piilottaman tiedon avaimen, kun tämä kielsi Jeesuksen kolmasti, ennen kuin kukko oli laulanut, eli termi Paavalin opista 'Kointähti' - kyse on Lusiferista (Venus).

        Kukaanhan ei voi kieltää kirkon Luciferin palvontaa, mutta on järkyttävä vääryys, että se sotketaan Jeesuksen opetukseen hyvästä taivasten valtakunnan isä Jumalasta, hänen nimensä hyväksikäytöllä.

        Kirjoitan tämän ties monennen kerran. Etkö voisi antaa muiden keskustella aiheesta? Pakonomainen tarpeesi tuoda omaa jumalkäsitystäsi aiheesta riippumatta jokaiseen keskusteluun, pilaa paitsi palstan, on myös äärimmäisen epäkunnioittavaa toisia keskustelijoita kohtaan. Tee oma aloitus ja keskustele niiden kanssa, jotka haluavat siitä aiheesta kanssasi keskustella.


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Kirjoitan tämän ties monennen kerran. Etkö voisi antaa muiden keskustella aiheesta? Pakonomainen tarpeesi tuoda omaa jumalkäsitystäsi aiheesta riippumatta jokaiseen keskusteluun, pilaa paitsi palstan, on myös äärimmäisen epäkunnioittavaa toisia keskustelijoita kohtaan. Tee oma aloitus ja keskustele niiden kanssa, jotka haluavat siitä aiheesta kanssasi keskustella.

        KYSE EI OLE MINUN JUMALKÄSITYKSESTÄ, VAAN TOTUUDESTA RAAMATUSTA. EIHÄN SINUN, SAATANA, TARVITTSE KUIN LUKEA WISIVU JAHVE!!!


      • Anonyymi00039
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Kirjoitan tämän ties monennen kerran. Etkö voisi antaa muiden keskustella aiheesta? Pakonomainen tarpeesi tuoda omaa jumalkäsitystäsi aiheesta riippumatta jokaiseen keskusteluun, pilaa paitsi palstan, on myös äärimmäisen epäkunnioittavaa toisia keskustelijoita kohtaan. Tee oma aloitus ja keskustele niiden kanssa, jotka haluavat siitä aiheesta kanssasi keskustella.

        KYSE EI OLE MINUN JUMALKÄSITYKSESTÄ, VAAN TOTUUDESTA RAAMATUSTA. EIHÄN SINUN, SAATANA, TARVITTSE KUIN LUKEA WISIVU JAHVE!!!


      • Anonyymi00040
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Kirjoitan tämän ties monennen kerran. Etkö voisi antaa muiden keskustella aiheesta? Pakonomainen tarpeesi tuoda omaa jumalkäsitystäsi aiheesta riippumatta jokaiseen keskusteluun, pilaa paitsi palstan, on myös äärimmäisen epäkunnioittavaa toisia keskustelijoita kohtaan. Tee oma aloitus ja keskustele niiden kanssa, jotka haluavat siitä aiheesta kanssasi keskustella.

        Niin, että pitäisi oikein vielä kunnioittaa sitäkin, ettei erota jo Jeesuksen Raamatussa sanomaa Saatanaa hänen opettamasta taivastenvaltakunnan isä Jumalasta, jota palvoo itsensä puolesta kuoliaaksi kidutettuna ja kirottuna uhrina?!


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Niin, että pitäisi oikein vielä kunnioittaa sitäkin, ettei erota jo Jeesuksen Raamatussa sanomaa Saatanaa hänen opettamasta taivastenvaltakunnan isä Jumalasta, jota palvoo itsensä puolesta kuoliaaksi kidutettuna ja kirottuna uhrina?!

        Sori, olet ilmeisesti tavoittamattomissa jossain pääsi sisällä. Toivottavasti saat apua tuohon. Hyvää jatkoa.


      • Anonyymi00042
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Niin, että pitäisi oikein vielä kunnioittaa sitäkin, ettei erota jo Jeesuksen Raamatussa sanomaa Saatanaa hänen opettamasta taivastenvaltakunnan isä Jumalasta, jota palvoo itsensä puolesta kuoliaaksi kidutettuna ja kirottuna uhrina?!

        Mistä helvetistä teillä edes välähtää päähän, että Raamatusta - kuin itse uskonnostakin Raamattuun perustuen - voi jokainen - sillai kivasti - valita siitä mieleisensä 'jumalkäsityksen', kun se perustuu Raamatun ja uskonnon nnustuksen mukaan tosi Jumalan kiroamiseen Jeesuksen nimeen?!


      • Anonyymi00043
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Kirjoitan tämän ties monennen kerran. Etkö voisi antaa muiden keskustella aiheesta? Pakonomainen tarpeesi tuoda omaa jumalkäsitystäsi aiheesta riippumatta jokaiseen keskusteluun, pilaa paitsi palstan, on myös äärimmäisen epäkunnioittavaa toisia keskustelijoita kohtaan. Tee oma aloitus ja keskustele niiden kanssa, jotka haluavat siitä aiheesta kanssasi keskustella.

        Jos olet sitä mieltä, että jumalkäsitys on Raamatusta vain mielipideasia ja valintakysymys, niin kerrotko, että millä logiikalka sitten ihmisiä kidutettiin inkvisiitiolla, katkottiin kauloja kerettiläissyyttein tai poltettiin noitina roviolla tai ilmestyskirja 13. luku lukee, että kaikki tapettiin, jotka eivät kumartaneet puhuvaa Pedon kuvaa?! Mihin kuvittelet Raamatusta tuon puhuvan Pedon kuvan kadonneen?

        Tietenkään tämä ei koske sinua tai uskovaisia, kun te jo vapaaehtoisesti kumarratte puhuvaa Pedon kuvaa - edes tajuamatta mitä teette?!


      • Anonyymi00044
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Jos olet sitä mieltä, että jumalkäsitys on Raamatusta vain mielipideasia ja valintakysymys, niin kerrotko, että millä logiikalka sitten ihmisiä kidutettiin inkvisiitiolla, katkottiin kauloja kerettiläissyyttein tai poltettiin noitina roviolla tai ilmestyskirja 13. luku lukee, että kaikki tapettiin, jotka eivät kumartaneet puhuvaa Pedon kuvaa?! Mihin kuvittelet Raamatusta tuon puhuvan Pedon kuvan kadonneen?

        Tietenkään tämä ei koske sinua tai uskovaisia, kun te jo vapaaehtoisesti kumarratte puhuvaa Pedon kuvaa - edes tajuamatta mitä teette?!

        Se ei todellakaan ole mikään mielipideasia, että uskonnon tunnuksena on moraalia ja etiikkaa opettanut Jeesus julmalla tavalla kuoliaaksi kidutettuna, ja RAAMATUN MUKAAN - löytyy Galatalaiskirje 3:13 - KIROUKSEKSI kirottuna tosi Jumalana, löytyy Augsburgin tunnustuksesta, joka syödään saatananpalvojien kannibalistisella ihmissyöntiriitillä!!!

        Uskonto perustuu siihen mitä Raamatussa lukee. Tämän takiahan liberaalit ja konservatiivit tappelevat, että mitä RAAMATUSSA sanotaan siitä ja siitä asiasta.

        Ja Roomalaiskirje 7 luku määrittelee sitten pelastuksen, ja tällä palvonnalla, kun Jumalana onkin vain Jumalan nimeä käyttävä Paholainen - puhuva Pedon kuva - pelastuukin tekemään vaikka sitä pahaa, mitä vihaa!


      • Anonyymi00045
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Se ei todellakaan ole mikään mielipideasia, että uskonnon tunnuksena on moraalia ja etiikkaa opettanut Jeesus julmalla tavalla kuoliaaksi kidutettuna, ja RAAMATUN MUKAAN - löytyy Galatalaiskirje 3:13 - KIROUKSEKSI kirottuna tosi Jumalana, löytyy Augsburgin tunnustuksesta, joka syödään saatananpalvojien kannibalistisella ihmissyöntiriitillä!!!

        Uskonto perustuu siihen mitä Raamatussa lukee. Tämän takiahan liberaalit ja konservatiivit tappelevat, että mitä RAAMATUSSA sanotaan siitä ja siitä asiasta.

        Ja Roomalaiskirje 7 luku määrittelee sitten pelastuksen, ja tällä palvonnalla, kun Jumalana onkin vain Jumalan nimeä käyttävä Paholainen - puhuva Pedon kuva - pelastuukin tekemään vaikka sitä pahaa, mitä vihaa!

        Ja miltään tasolta tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan kristinuskon oppi.


      • Anonyymi00062
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Ja miltään tasolta tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan kristinuskon oppi.

        aliaserroor huutaisi eräs hellari


    • Anonyymi00046

      Jeesus tuli Jumaluuden persoonasta lihalliseksi ihmiseksi, suorittaakseen ihmisen ja Taivaan Isän välirikko Eedenin ajoilta. Sekä opettamaan rakkaudellisen ja kaikkinaisen hyvyyden ylivertaista sanomaa. Jumalan Poika, syntyi Pyhän Hengen siittämänä neitsyt Mariasta. Kasvoi ja eli normaalia ihmiselämää. Noin 30 vuotiaana Johannes kastaja kastoi Jeesus nimen saaneen ihmis Jeesuksen, jolloin Pyhä Henki tuli Jeesukseen voimallisesti. Hän aloitti toimensa. Hän kuoli Golgatan ristillä. Julisti syntien anteeksi antamisen ilosanoman tuonelan väelle. Nousi kuolleista, Asetti apostolit ja antoi lähetyskäskynsä. ja nousi takaisin taivaaseen Jumaluuden persoonaksi. Näin Hän toimi lihallisena ja Henkisenä olentona. Näin Hän saattoi lihallisen ihmisen ja Henkisen Jumalan, taas yhteisen päämäärän tavoitteeseen. Vedat toimivat metafysiikan puolella, ilman selvää päämäärää.

      • Anonyymi00047

        Voi hyvänen aika.

        Veda-kirjat (vedat) ovat hindulaisuuden vanhimpia ja pyhimpiä tekstejä. Vedojen keskeisin tehtävä on opastaa ihmistä elämään sopusoinnussa Dharman eli maailmankaikkeuden ikuisen järjestyksen kanssa. Ne opettavat, miten yksilön teot vaikuttavat koko maailmankaikkeuden tasapainoon.

        Vedojen tavoitteena on tarjota opas ihmiselämään – eli antaa käytännön ohjeet siihen, miten elää eettisesti ja menestyksekkäästi tässä maailmassa, ja miten lopulta saavuttaa korkein henkinen vapaus.

        Vedojen loppuosan, eli Upanishadien, päämäärä on juuri vapaus. Niiden tarkoituksena on johdattaa ihminen oivaltamaan, että Atman (yksilön sielu) ja Brahman (kosminen maailman sielu) ovat yksi ja sama asia.Täsät seuraa Vedojen mukaan vapautuminen jälleensyntymisen kierrosta (Moksha).

        Siinä on aika selkeä päämäärä. Tai vähintään yhtä selkeä kuin tempautua ylös taivaaseen ja elää onnellisena siellä.


    • Anonyymi00048

      21👍

    • Poika on samaa olemusta kuin Isä, muut ihmiset eivät. Jumalan ja ihmisen olemuksellinen ero ei ole näennäinen tai ylitettävissä minkään kristillisen teologian mukaan.

      Internetin mukaan esimerkiksi nämä Eckhartin sanat tuomittiin harhaoppisiksi:
      "We are transformed entirely in God, and we are changed into Him; in a similar manner as in the sacrament the bread is changed into the body of Christ; so I am changed into Him because He Himself makes me to be one with Him, not like (to Him); through the living God it is true that there is no distinction there."

      En tiedä, kirjoitettiinko tämä alun perin latinaksi vai saksaksi, mutta jos englanninnos on luotettava, niin näyttäisi siltä, että Eckhartin mukaan ihminen ei ole ainoastaan Jumalan kaltainen, vaan samaa olemusta kuin Jumala. Hostia on substanssiltaan Kristuksen ruumis, mutta aksidensseiltaan leipä. Ihmisen jumalallistumista on verrattu rautaan, jota poltetaan tulessa: ennen pitkää rauta alkaa hehkua, se siis omaksuu tulen aksidenssit, mutta sen substanssi pysyy samana, tapahtuu siis juuri päinvastoin kuin Eckhartin ehtoollisleipävertauksessa.

      Ei varmaankaan kannata salakuljettaa kristinuskoon hindulaista höpöä.

      • Anonyymi00051

        Tämä on täsmälleen se, mistä Eckhart syytti inkvisitiota. Hänen mukaansa inkvisitio ei ymmärtänyt hänen kuvaavan mystistä kokemusta Jumalasta vaan luki sen kirjaimellisesti jonkinlaisena dogmina. Hänen omien sanojensa mukaan inkvisitio "tuijotti sormea, joka osoitti kuuta", kun hän puhui kuusta.

        Tämä teema, eli sielun ja Jumalan välinen ontologinen ykseys, oli koko Eckhartin ajattelun ydin. Hän käytti siitä termiä "unio mystica" (mystinen ykseys). Eckhartin puolustuksessa ehtoollisvertaus ei ollut vain kaunis kielikuva, vaan hän yritti kertoa mitä ihmiselle tapahtuu hänen kokiessaan ykseyden Jumalan kanssa.

        Eckhartin mukaan jos Jumala on kaikkialla, Hän on myös sielun sisimmässä. Siksi sielun tullessa tyhjäksi, se ei "kohtaa" Jumalaa ulkopuolisena, vaan muuttuu Häneen.

        Hän käytti käsitettä Gelassenheit. Hän väitti, että muutos Jumalaksi ei ole ihmisen aktiivinen teko, vaan se tapahtuu, kun ihminen päästää irti. Silloin Jumala ja hän ovat yhtä, sillä hän toimii Jumalan tahdon mukaan ja Jumala toimii hänen kauttaan. Kuten leipä "kuolee" ehtoollisessa tullakseen Kristukseksi, ihmisen on kuoltava omalle tahdolleen.

        Hän nimenomaan halusi päästä eroon ihmisen luomista mielikuvista ja dogmeista Jumalasta saavuttaakseen todellisen, sanattoman ykseyden Jumalan kanssa.

        Tai kuten hän ilmaisi: ""Minä rukoilen Jumalaa, että Hän tekisi minut vapaaksi Jumalasta."


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Tämä on täsmälleen se, mistä Eckhart syytti inkvisitiota. Hänen mukaansa inkvisitio ei ymmärtänyt hänen kuvaavan mystistä kokemusta Jumalasta vaan luki sen kirjaimellisesti jonkinlaisena dogmina. Hänen omien sanojensa mukaan inkvisitio "tuijotti sormea, joka osoitti kuuta", kun hän puhui kuusta.

        Tämä teema, eli sielun ja Jumalan välinen ontologinen ykseys, oli koko Eckhartin ajattelun ydin. Hän käytti siitä termiä "unio mystica" (mystinen ykseys). Eckhartin puolustuksessa ehtoollisvertaus ei ollut vain kaunis kielikuva, vaan hän yritti kertoa mitä ihmiselle tapahtuu hänen kokiessaan ykseyden Jumalan kanssa.

        Eckhartin mukaan jos Jumala on kaikkialla, Hän on myös sielun sisimmässä. Siksi sielun tullessa tyhjäksi, se ei "kohtaa" Jumalaa ulkopuolisena, vaan muuttuu Häneen.

        Hän käytti käsitettä Gelassenheit. Hän väitti, että muutos Jumalaksi ei ole ihmisen aktiivinen teko, vaan se tapahtuu, kun ihminen päästää irti. Silloin Jumala ja hän ovat yhtä, sillä hän toimii Jumalan tahdon mukaan ja Jumala toimii hänen kauttaan. Kuten leipä "kuolee" ehtoollisessa tullakseen Kristukseksi, ihmisen on kuoltava omalle tahdolleen.

        Hän nimenomaan halusi päästä eroon ihmisen luomista mielikuvista ja dogmeista Jumalasta saavuttaakseen todellisen, sanattoman ykseyden Jumalan kanssa.

        Tai kuten hän ilmaisi: ""Minä rukoilen Jumalaa, että Hän tekisi minut vapaaksi Jumalasta."

        Jatkanpa omaksi ilokseni asiasta...

        Jos Jumala on kaikkialla, niin miten ihminen voi koskaan olla erillinen Jumalasta?

        Yksi teologinen selitysmalli on, että erillisyys on Jumalan tietoinen päätös vetäytyä tai rajoittaa omaa läsnäoloaan, jotta ihmisellä voisi olla oma tahto. Esimerkiksi juutalaisessa mystiikassa puhutaan käsitteestä tsimtsum, jossa Jumala ikään kuin supistaa itsensä luodakseen tyhjän tilan, jossa maailma ja ihminen voivat olla olemassa omina itsenäisinä kokonaisuuksinaan.

        Toinen selitysmalli on, että vaikka olisimme fyysisesti tai olemuksellisesti osa Jumalaa, koemme erillisyyttä, koska meillä on yksilöllinen minuus ja tietoisuus. Ihminen ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman Jumalaa; Jumala ylläpitää kaikkea olemista joka hetki. Tässä mielessä emme ole erillisiä. Ihminen voi olla "erillään" Jumalasta kääntämällä tahtonsa ja huomionsa pois hänestä. Erillisyys ei siis ole välimatkaa metreissä tai olemuksessa, vaan suhteessa.

        Ajattele merta ja siinä uivaa kalaa. Kala on vedessä, vesi on kalan sisällä ja vesi ympäröi sitä kaikkialta. Kala on silti "kala" eikä "meri". Ihminen voi olla erillinen subjektina (kokijana), vaikka ympäristö (Jumala) olisi kaikkialla. Koemme erillisyyttä, koska aistimme ja mielemme on rakennettu havaitsemaan juuri rajoja, ei ykseyttä.

        Erillisyys ei siiis välttämättä ole olemuksellista (olemme samaa "ainetta" tai alkuperää), vaan se voi olla myös tietoisuuden ja tahdon tila.

        Eckhartin ajattelussa on paljon yhteistä sekä panteismin että panenteismin kanssa mikä hämää hänen teoksissaan. Ne on helppo tulkita väärin.

        Panteismissa Jumala on maailmankaikkeus. Tällöin erillisyys on pelkkä illuusio. Syvin kokemus silloin on tajuta: Minä olen jumala ja jumala on minä. Mitään erillisyyttä, edes olemuksellisesti, ei ole.

        Panenteisimissa taas maailma on Jumalassa, mutta Jumala on myös enemmän kuin maailma. Tässä ajatuksessa olemme "sisällä" Jumalassa, mutta meillä on silti oma rajattu identiteettimme, aivan kuten solu on osa kehoa, mutta sillä on omat toimintonsa. Syvin kokemus silloin on tajuta: Minä olen osa jumalaa, mutta erilainen. Mitään erillisyyttä ei ole. Aivan kuten kala meressä.

        Eckhartin ajattelu lähestyy molempia, mutta tekee pesäeron niihin.

        Eckhart teki eron Jumalan eri tasojen välillä. On Jumala ja on Jumaluus.

        Jumala on luoja, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on toimija, joka puhuu, luo ja rakastaa. Eckhartin mukaan tämä on kuitenkin vasta Jumalan "pintataso".

        Jumalan syvin olemus on Jumaluus, jota Eckhart kutsuu "hiljaiseksi erämaaksi" tai "pohjattomaksi pohjaksi". Siinä ei ole persoonia (ei erillisyyttä), ei muotoja eikä liikettä. Se on puhdasta olemista, joka on kaiken takana.

        Eckhartin mukaan meidän sielussamme on kohta (Seelengrund), joka on suoraan yhteydessä tähän Jumaluuteen.

        Jos Jumaluus on kerran kaikkialla ja meidän sielumme pohjalla, miksi emme tunne sitä? Eckhartin mukaan syynä on meidän oma "minämme", joka on täynnä tahtomista, kuvia ja haluja.

        Kun ihminen saavuttaa Gelassenheit-tilan – kun hän on "tyhjä", luopunut omasta itsestään – tapahtuu se, mitä Eckhart kutsuu syvimmäksi kokemukseksi, olla yhtä (ei-erillinen) Jumalan kanssa, kokea Jumaluus.

        Erillisyys ei ole paikka, vaan se on henkinen asento. Kun "minä" väistyy, erillisyys katoaa, vaikka fyysinen keho jäisikin paikalleen. Tässä ei ole siis kyse substanssista vaan mielentilasta, mitä hänen tekstinsä tuominnut inkvisitio ei Eckhartin mukaan ymmärtänyt sekoittaessaan mystisen kokemuksen dogmaan.

        En muuten ole kristitty, vaan buddhalainen, mutta Eckhart kuului buddhalaisen filosofian opintoihin merkittävänä ajattelijana ja mystikkona kristinuskon puolelta.


      • Pahasti pelkään, että hindulaisuutta on jo salakuljetettu kristinuskoon uskonnottoman joogan avulla. Kirkolle kelpaa myös Eckhart ja tarot-kortitkin.


      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Jatkanpa omaksi ilokseni asiasta...

        Jos Jumala on kaikkialla, niin miten ihminen voi koskaan olla erillinen Jumalasta?

        Yksi teologinen selitysmalli on, että erillisyys on Jumalan tietoinen päätös vetäytyä tai rajoittaa omaa läsnäoloaan, jotta ihmisellä voisi olla oma tahto. Esimerkiksi juutalaisessa mystiikassa puhutaan käsitteestä tsimtsum, jossa Jumala ikään kuin supistaa itsensä luodakseen tyhjän tilan, jossa maailma ja ihminen voivat olla olemassa omina itsenäisinä kokonaisuuksinaan.

        Toinen selitysmalli on, että vaikka olisimme fyysisesti tai olemuksellisesti osa Jumalaa, koemme erillisyyttä, koska meillä on yksilöllinen minuus ja tietoisuus. Ihminen ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman Jumalaa; Jumala ylläpitää kaikkea olemista joka hetki. Tässä mielessä emme ole erillisiä. Ihminen voi olla "erillään" Jumalasta kääntämällä tahtonsa ja huomionsa pois hänestä. Erillisyys ei siis ole välimatkaa metreissä tai olemuksessa, vaan suhteessa.

        Ajattele merta ja siinä uivaa kalaa. Kala on vedessä, vesi on kalan sisällä ja vesi ympäröi sitä kaikkialta. Kala on silti "kala" eikä "meri". Ihminen voi olla erillinen subjektina (kokijana), vaikka ympäristö (Jumala) olisi kaikkialla. Koemme erillisyyttä, koska aistimme ja mielemme on rakennettu havaitsemaan juuri rajoja, ei ykseyttä.

        Erillisyys ei siiis välttämättä ole olemuksellista (olemme samaa "ainetta" tai alkuperää), vaan se voi olla myös tietoisuuden ja tahdon tila.

        Eckhartin ajattelussa on paljon yhteistä sekä panteismin että panenteismin kanssa mikä hämää hänen teoksissaan. Ne on helppo tulkita väärin.

        Panteismissa Jumala on maailmankaikkeus. Tällöin erillisyys on pelkkä illuusio. Syvin kokemus silloin on tajuta: Minä olen jumala ja jumala on minä. Mitään erillisyyttä, edes olemuksellisesti, ei ole.

        Panenteisimissa taas maailma on Jumalassa, mutta Jumala on myös enemmän kuin maailma. Tässä ajatuksessa olemme "sisällä" Jumalassa, mutta meillä on silti oma rajattu identiteettimme, aivan kuten solu on osa kehoa, mutta sillä on omat toimintonsa. Syvin kokemus silloin on tajuta: Minä olen osa jumalaa, mutta erilainen. Mitään erillisyyttä ei ole. Aivan kuten kala meressä.

        Eckhartin ajattelu lähestyy molempia, mutta tekee pesäeron niihin.

        Eckhart teki eron Jumalan eri tasojen välillä. On Jumala ja on Jumaluus.

        Jumala on luoja, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on toimija, joka puhuu, luo ja rakastaa. Eckhartin mukaan tämä on kuitenkin vasta Jumalan "pintataso".

        Jumalan syvin olemus on Jumaluus, jota Eckhart kutsuu "hiljaiseksi erämaaksi" tai "pohjattomaksi pohjaksi". Siinä ei ole persoonia (ei erillisyyttä), ei muotoja eikä liikettä. Se on puhdasta olemista, joka on kaiken takana.

        Eckhartin mukaan meidän sielussamme on kohta (Seelengrund), joka on suoraan yhteydessä tähän Jumaluuteen.

        Jos Jumaluus on kerran kaikkialla ja meidän sielumme pohjalla, miksi emme tunne sitä? Eckhartin mukaan syynä on meidän oma "minämme", joka on täynnä tahtomista, kuvia ja haluja.

        Kun ihminen saavuttaa Gelassenheit-tilan – kun hän on "tyhjä", luopunut omasta itsestään – tapahtuu se, mitä Eckhart kutsuu syvimmäksi kokemukseksi, olla yhtä (ei-erillinen) Jumalan kanssa, kokea Jumaluus.

        Erillisyys ei ole paikka, vaan se on henkinen asento. Kun "minä" väistyy, erillisyys katoaa, vaikka fyysinen keho jäisikin paikalleen. Tässä ei ole siis kyse substanssista vaan mielentilasta, mitä hänen tekstinsä tuominnut inkvisitio ei Eckhartin mukaan ymmärtänyt sekoittaessaan mystisen kokemuksen dogmaan.

        En muuten ole kristitty, vaan buddhalainen, mutta Eckhart kuului buddhalaisen filosofian opintoihin merkittävänä ajattelijana ja mystikkona kristinuskon puolelta.

        Kyllä kai ensimmäinen ehto olisi edes määrittellä termi 'Jumala', jos siihen kelpaa nyt jopa juutalaisuus, kun Raamatun juutalaisuuden Jumala on 5.Mooseksen kirja 4:10 alkaen puhuva tulivuori Jahve.


      • Anonyymi00054
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Kyllä kai ensimmäinen ehto olisi edes määrittellä termi 'Jumala', jos siihen kelpaa nyt jopa juutalaisuus, kun Raamatun juutalaisuuden Jumala on 5.Mooseksen kirja 4:10 alkaen puhuva tulivuori Jahve.

        Koko uskonto- ja jumaluusidea on niin totaalisesti hunningolla keskusteluissa, ettei voi kuin päätä pyöritellä.


      • Anonyymi00055
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Jatkanpa omaksi ilokseni asiasta...

        Jos Jumala on kaikkialla, niin miten ihminen voi koskaan olla erillinen Jumalasta?

        Yksi teologinen selitysmalli on, että erillisyys on Jumalan tietoinen päätös vetäytyä tai rajoittaa omaa läsnäoloaan, jotta ihmisellä voisi olla oma tahto. Esimerkiksi juutalaisessa mystiikassa puhutaan käsitteestä tsimtsum, jossa Jumala ikään kuin supistaa itsensä luodakseen tyhjän tilan, jossa maailma ja ihminen voivat olla olemassa omina itsenäisinä kokonaisuuksinaan.

        Toinen selitysmalli on, että vaikka olisimme fyysisesti tai olemuksellisesti osa Jumalaa, koemme erillisyyttä, koska meillä on yksilöllinen minuus ja tietoisuus. Ihminen ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman Jumalaa; Jumala ylläpitää kaikkea olemista joka hetki. Tässä mielessä emme ole erillisiä. Ihminen voi olla "erillään" Jumalasta kääntämällä tahtonsa ja huomionsa pois hänestä. Erillisyys ei siis ole välimatkaa metreissä tai olemuksessa, vaan suhteessa.

        Ajattele merta ja siinä uivaa kalaa. Kala on vedessä, vesi on kalan sisällä ja vesi ympäröi sitä kaikkialta. Kala on silti "kala" eikä "meri". Ihminen voi olla erillinen subjektina (kokijana), vaikka ympäristö (Jumala) olisi kaikkialla. Koemme erillisyyttä, koska aistimme ja mielemme on rakennettu havaitsemaan juuri rajoja, ei ykseyttä.

        Erillisyys ei siiis välttämättä ole olemuksellista (olemme samaa "ainetta" tai alkuperää), vaan se voi olla myös tietoisuuden ja tahdon tila.

        Eckhartin ajattelussa on paljon yhteistä sekä panteismin että panenteismin kanssa mikä hämää hänen teoksissaan. Ne on helppo tulkita väärin.

        Panteismissa Jumala on maailmankaikkeus. Tällöin erillisyys on pelkkä illuusio. Syvin kokemus silloin on tajuta: Minä olen jumala ja jumala on minä. Mitään erillisyyttä, edes olemuksellisesti, ei ole.

        Panenteisimissa taas maailma on Jumalassa, mutta Jumala on myös enemmän kuin maailma. Tässä ajatuksessa olemme "sisällä" Jumalassa, mutta meillä on silti oma rajattu identiteettimme, aivan kuten solu on osa kehoa, mutta sillä on omat toimintonsa. Syvin kokemus silloin on tajuta: Minä olen osa jumalaa, mutta erilainen. Mitään erillisyyttä ei ole. Aivan kuten kala meressä.

        Eckhartin ajattelu lähestyy molempia, mutta tekee pesäeron niihin.

        Eckhart teki eron Jumalan eri tasojen välillä. On Jumala ja on Jumaluus.

        Jumala on luoja, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on toimija, joka puhuu, luo ja rakastaa. Eckhartin mukaan tämä on kuitenkin vasta Jumalan "pintataso".

        Jumalan syvin olemus on Jumaluus, jota Eckhart kutsuu "hiljaiseksi erämaaksi" tai "pohjattomaksi pohjaksi". Siinä ei ole persoonia (ei erillisyyttä), ei muotoja eikä liikettä. Se on puhdasta olemista, joka on kaiken takana.

        Eckhartin mukaan meidän sielussamme on kohta (Seelengrund), joka on suoraan yhteydessä tähän Jumaluuteen.

        Jos Jumaluus on kerran kaikkialla ja meidän sielumme pohjalla, miksi emme tunne sitä? Eckhartin mukaan syynä on meidän oma "minämme", joka on täynnä tahtomista, kuvia ja haluja.

        Kun ihminen saavuttaa Gelassenheit-tilan – kun hän on "tyhjä", luopunut omasta itsestään – tapahtuu se, mitä Eckhart kutsuu syvimmäksi kokemukseksi, olla yhtä (ei-erillinen) Jumalan kanssa, kokea Jumaluus.

        Erillisyys ei ole paikka, vaan se on henkinen asento. Kun "minä" väistyy, erillisyys katoaa, vaikka fyysinen keho jäisikin paikalleen. Tässä ei ole siis kyse substanssista vaan mielentilasta, mitä hänen tekstinsä tuominnut inkvisitio ei Eckhartin mukaan ymmärtänyt sekoittaessaan mystisen kokemuksen dogmaan.

        En muuten ole kristitty, vaan buddhalainen, mutta Eckhart kuului buddhalaisen filosofian opintoihin merkittävänä ajattelijana ja mystikkona kristinuskon puolelta.

        Buddhalainen filosofi kristinuskon puolesta. Voi hyvä helvetti, ja kristinusko perustuu Kristus-nimeen tosi Jumalan kiroamisena kiroukseksi, ettei juutalaisten tarvitse uhrata esikoispoikiaan (Gal.3:13), oletteko te kaikki umpihulluja?!


      • Anonyymi00056
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Buddhalainen filosofi kristinuskon puolesta. Voi hyvä helvetti, ja kristinusko perustuu Kristus-nimeen tosi Jumalan kiroamisena kiroukseksi, ettei juutalaisten tarvitse uhrata esikoispoikiaan (Gal.3:13), oletteko te kaikki umpihulluja?!

        Lisäystä - missä on mun alus? ET haluaa heti kotiin tältä pallolta!


      • Anonyymi00057
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Buddhalainen filosofi kristinuskon puolesta. Voi hyvä helvetti, ja kristinusko perustuu Kristus-nimeen tosi Jumalan kiroamisena kiroukseksi, ettei juutalaisten tarvitse uhrata esikoispoikiaan (Gal.3:13), oletteko te kaikki umpihulluja?!

        Nope. Mikähän olisi se toinen vaihtoehto?


      • 1. Korinttolaiskirje 2

        "10Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. 11Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. 12Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; 13ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. "

        Tuossa puhutaan ihmisen hengestä, maailman hengestä ja Jumalan hengestä. Ilmeisesti hindulaisuudessa on ajateltu, että on vain yksi henki, jota hindukristityt kutsuvat jumalaksi. Kun puhutaan jaottelusta henki-sielu-ruumis tai henki-aine-dualismista, niin nyt olisikin jumala-sielu-ruumis tai jumala-aine-dualismi (ihmisessäkin!). Ei-dualismiin päästään toteamalla, että aine on vain harhaa. Pitänee tsekata mitä kirkkoisä Augustinos opetti hengestä, sielusta ja ruumiista. Jotain epäselvää siinä oli kun joskus luin.

        Tuo Jumalan syvyys on oma mielenkiintonsa. Siihen ehkä Eckhartkin viittasi.

        Oma käsitykseni henki-aine-dualismista on se, että aine luodaan alituisesti uudelleen ja uudelleen. Aine ei ole harhaa, koska onhan se olemassa sitten kun se on luotu (jatkuva luominen]. Elämme edelleenkin luomisen kuuden päivän sisällä. Idea saatu Augustinukselta.


      • inti kirjoitti:

        1. Korinttolaiskirje 2

        "10Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. 11Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. 12Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; 13ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. "

        Tuossa puhutaan ihmisen hengestä, maailman hengestä ja Jumalan hengestä. Ilmeisesti hindulaisuudessa on ajateltu, että on vain yksi henki, jota hindukristityt kutsuvat jumalaksi. Kun puhutaan jaottelusta henki-sielu-ruumis tai henki-aine-dualismista, niin nyt olisikin jumala-sielu-ruumis tai jumala-aine-dualismi (ihmisessäkin!). Ei-dualismiin päästään toteamalla, että aine on vain harhaa. Pitänee tsekata mitä kirkkoisä Augustinos opetti hengestä, sielusta ja ruumiista. Jotain epäselvää siinä oli kun joskus luin.

        Tuo Jumalan syvyys on oma mielenkiintonsa. Siihen ehkä Eckhartkin viittasi.

        Oma käsitykseni henki-aine-dualismista on se, että aine luodaan alituisesti uudelleen ja uudelleen. Aine ei ole harhaa, koska onhan se olemassa sitten kun se on luotu (jatkuva luominen]. Elämme edelleenkin luomisen kuuden päivän sisällä. Idea saatu Augustinukselta.

        Oleellinen kysymys tässä onkin se mitä eroa on Paavalin mainitsemalla maailman hengellä ja maailman sielulla (Brahman).


      • Anonyymi00058
        inti kirjoitti:

        1. Korinttolaiskirje 2

        "10Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. 11Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. 12Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; 13ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. "

        Tuossa puhutaan ihmisen hengestä, maailman hengestä ja Jumalan hengestä. Ilmeisesti hindulaisuudessa on ajateltu, että on vain yksi henki, jota hindukristityt kutsuvat jumalaksi. Kun puhutaan jaottelusta henki-sielu-ruumis tai henki-aine-dualismista, niin nyt olisikin jumala-sielu-ruumis tai jumala-aine-dualismi (ihmisessäkin!). Ei-dualismiin päästään toteamalla, että aine on vain harhaa. Pitänee tsekata mitä kirkkoisä Augustinos opetti hengestä, sielusta ja ruumiista. Jotain epäselvää siinä oli kun joskus luin.

        Tuo Jumalan syvyys on oma mielenkiintonsa. Siihen ehkä Eckhartkin viittasi.

        Oma käsitykseni henki-aine-dualismista on se, että aine luodaan alituisesti uudelleen ja uudelleen. Aine ei ole harhaa, koska onhan se olemassa sitten kun se on luotu (jatkuva luominen]. Elämme edelleenkin luomisen kuuden päivän sisällä. Idea saatu Augustinukselta.

        Ettekö te nyt edes vielä, jukolavita, ymmärrä, että juutalaisuuden jumaluus on SAATANA, vaikka kuinka sitä kutsutaan nimellä Jumala?!


      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Ettekö te nyt edes vielä, jukolavita, ymmärrä, että juutalaisuuden jumaluus on SAATANA, vaikka kuinka sitä kutsutaan nimellä Jumala?!

        Saatanan henki on se Pietarin KOINTÄHTI, Lucifer - löytyy wikipedia Lucifer ja ihan kirkon määrittelemänäkin!


      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Saatanan henki on se Pietarin KOINTÄHTI, Lucifer - löytyy wikipedia Lucifer ja ihan kirkon määrittelemänäkin!

        Tämä on kyllä vuonna 2026 jotakin täysin toivotonta, jos aivotoiminta on niin sammunut, ettei edes ymmärretä, että minkä voiman avulla uskonnossa luetaan kirouksia - niin tosi Jumalan päälle Jeesuksen nimeen Kristuksena (Gal.3:13), kuin ihan muuten vain 'kirkon kirouksina'. Menkää nyt jo hoitoon!


      • Anonyymi00061
        inti kirjoitti:

        1. Korinttolaiskirje 2

        "10Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. 11Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. 12Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; 13ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. "

        Tuossa puhutaan ihmisen hengestä, maailman hengestä ja Jumalan hengestä. Ilmeisesti hindulaisuudessa on ajateltu, että on vain yksi henki, jota hindukristityt kutsuvat jumalaksi. Kun puhutaan jaottelusta henki-sielu-ruumis tai henki-aine-dualismista, niin nyt olisikin jumala-sielu-ruumis tai jumala-aine-dualismi (ihmisessäkin!). Ei-dualismiin päästään toteamalla, että aine on vain harhaa. Pitänee tsekata mitä kirkkoisä Augustinos opetti hengestä, sielusta ja ruumiista. Jotain epäselvää siinä oli kun joskus luin.

        Tuo Jumalan syvyys on oma mielenkiintonsa. Siihen ehkä Eckhartkin viittasi.

        Oma käsitykseni henki-aine-dualismista on se, että aine luodaan alituisesti uudelleen ja uudelleen. Aine ei ole harhaa, koska onhan se olemassa sitten kun se on luotu (jatkuva luominen]. Elämme edelleenkin luomisen kuuden päivän sisällä. Idea saatu Augustinukselta.

        Advaitan mukaan kaikki on pohjimmiltaan yhtä ja samaa ikuista substanssia (Brahman). Brahman on nimenomaan henkistä substanssia. Aineellinen maailma (Maya) on vain illuusiota.

        Samantyyppinen käsitys lännessä oli Spinozalla. Hänellä oli olemassa vain yksi ääretön substanssi: Jumala. Mieli ja aine ovat vain saman substanssin eri puolia (ominaisuuksia).

        Vastakohta tälle on dualismi. Tai ei-dualismi.

        Kuten ylempänä sanoin ei-dualismia on kahta lajia. Em. advaitan ei-dualismi ja buddhalainen ei-dualismi.

        Advaitan ei-dualismi tarkoittaa sitä, että ihminen olevansa osa tätä yhtä, pysyvää ja ikuista "Itseä" eli Brahmania. Mitään ei eroa ei ole.

        Buddhalainen ei-dualismi tarkoittaa sitä ,buddhalaisuus hylkää kokonaan ajatuksen mistään substanssista. Tätä kutsutaan nimellä Anatman (ei-itse). Ei-dualismi ei buddhalaisuudessa tarkoita, että kaikki sulautuu yhdeksi "möllykäksi", vaan sitä, että mikään asia ei ole olemassa itsenäisesti tai muista riippumatta. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa olevaa vuorovaikutussuhteiden verkostoa.

        Näin siis vaan selvennyksen vuoksi. Toisten uskontojen ja filosofien ajatusten ymmärtäminen helpottuu kun tietää mistä perusoletuksista ne lähtevät.



      • inti kirjoitti:

        Oleellinen kysymys tässä onkin se mitä eroa on Paavalin mainitsemalla maailman hengellä ja maailman sielulla (Brahman).

        Paavali tuskin mietti Brahmania.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. SDP on vastuunkantaja, ja siksi suosituin kansan keskuudessa

      Kiusaamiseenkin SDP puuttuu heti sellaisen tultua ilmi. Esimerkiksi persut lakaisevat nämä maton alle ja pahentavat site
      Maailman menoa
      108
      6138
    2. Punavihreät puolueet haluavat Suomeen satoja tuhansia kehitysmaalaisia

      SDP, vihreät ja vassarit haluavat nostaa esim. pakolaiskiintiötä todella paljon. Orpon hallituksen aikana maahanmuutto
      Maailman menoa
      60
      5091
    3. SDP:n johto pesi kätensä häirintäkohusta

      "Suurimman oppositiopuolue SDP:n johto olisi todennäköisimmin halunnut vaieta puolueen ympärillä velloneen häirintäkohun
      Maailman menoa
      58
      4217
    4. SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa

      Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt
      Maailman menoa
      96
      3809
    5. Miksei Korhonen (pers) vastaa Kokon (sd) esittämiin kysymyksiin?

      Hyviin käytöstapoihin kuuluu kysymyksiin vastaaminen, eikä alkaa syyttelemään kysymyksen esittäjää. Mikä vaivaa Korhost
      Maailman menoa
      10
      3586
    6. Häirintäkohun keskellä olevalta kansanedustajalta Jani Kokolta (sd) rajua tekstiä somessa.

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772322.html Ajaakohan tämä SDP:n kansanedustaja Jani Kokko oikein täysillä valoi
      Maailman menoa
      118
      3135
    7. SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"

      Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het
      Maailman menoa
      50
      2523
    8. Oletko nainen turhautunut, kun en tule juttelemaan siellä?

      Haluaisin tottakai tulla. Älä käsitä väärin. Ehkä ensi kerralla?
      Ikävä
      35
      2459
    9. Kähmijä puolueen kannatus romahtamassa

      Erityisesti naiset ovat suuttuneet SDP:lle kertoo asiantuntijat
      Maailman menoa
      63
      2206
    10. Persut pettävät ja valehtelevat aina

      Petoksistahan jää kiinni kuten olemme persujen kannatusromahduksesta nähneet, mutta siitä huolimatta persut jatkavat val
      Maailman menoa
      23
      1561
    Aihe