Kun tiedämme tarkalleen että maailmankaikkeus on 13,8 miljardia vuotta vanha, niin pystymme hyvin helposti määrittämään keskipisteen. Nytpä siis tuumasta toimeen onhan tärkeä tietää, että mistä tämä kaikki alkoi. Kiitos jo etukäteen vai mihin se oli.
Maailmankaikkeuden keskipisteen sijainti
Anonyymi-ap
26401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eikös se mene niin että jokainen havaitsija universumissa pitää itseään keskipisteenä.
Justiinsa noin se on veli hyvä!
Kun keskipisteen tietää niin siihen voi tikata tikun ja langan päässä olevan lyijykynän avulla sitten piirtää ympyröitä halutulle säteelle.
Harppi toimii tässä myös mainiosti.
Toki hiemen kummastuttaa mistä tiesit tuon etäisyyden noin millintarkasti?
Kerro se meille.., kerro kerro... 😊💕❤️
Tarkennan vielä tietämättömille että kun tietää iän niin tietää myös etäisyyden...! 😊
No sitten tiedetään. Kyllä helpotti.
Ei ole varmaa tietoa onko maailmankaikkeus äärellinen vai ääretön.
Usein myös arvellaan että maailmankaikkeus on äärellinen mutta rajaton
maailmankaikkeus on nyt äärellinen, vaikkakin laajenee edelleen.
Tiedetään ihan hyvin, millä tavoin universumi on äärellinen, ja millä tavoin ääretön. BB teoria vaan haroo vastaan.
Äärellinen, koska siinä on kaikki tila ja materia. Kumpaakaan ei tule lisää, vaan niiden määrä on aina sama, tai äärettömällä määrällä ja samalla määrällä ei ole enää mitään eroa siinä kokoluokassa. Ulkopuolta ei ole olemassakaan.
Ääretön, koska ei ole rajaa, se on rajaton tila. Aivan samoista loogisista syistä. Kummankin asian perustelut ovat samat.
Aika, osien liike, on se mitä tulee lisää. Vain ajan, avaruuden ja materian suhteellisuuden takia niiden muidenkin määrä vaihtelee. Aineen muuttuminen energiaksi ja energian aineeksi ei materian kokonaismäärään vaikuta.
Filosofiassa ja kosmologiassa asia ratkeaa helposti erottamalla kaikkeus ja osauniversumimme. Eli uudistamalla tämän jaon avulla kaikki kolme loogista vaihtoehtoa: Steady State, Multiversumi ja Syklinen. Kuusi eri teoriaa, eli kuusi ihan oikeaa teoriaa, eli vain yksi teoria. Laajeneminen jää pois ihan luonnollisesti, ja alku kaikkeudelta.
Nyt pitää sanoa: Ai juu, noinhan se tietysti onkin! Miksen itse keksinyt?
Mutta eivätpä vaan sano, vaan haukkuvat keksijöitä. Ihan hölmöä! Mukaan vaan kehittelemään asiaa!
On vähän kuten pallon pinta. Sekin on äärellinen mutta rajaton.
Äärellinen, koska kosmista taustasäteilyä on edelleen universumissa.
Tässä on kaunis esimerkki siitä, miten filosofinen intuitio yrittää korvata fysiikan. Kriitikko tietää miten universumi on, koska se tuntuu loogiselta – kuin Aristoteles tietäisi, että raskaammat esineet putoavat nopeammin, koska se on intuitiivisesti selvää.
"Äärellinen, koska siinä on kaikki tila ja materia" – mutta miksi olettaa, että tila ja materia ovat säilyviä suureita samalla tavalla kuin energia? Yleinen suhteellisuusteoria näyttää, että avaruus itse voi laajentua, ja kvanttikenttäteoriassa partikkeleita syntyy ja häviää jatkuvasti. "Tiedetään ihan hyvin" on tässä vain naamio sanalle "oletan vahvasti".
Ja sitten tulee tämä ihmeellinen hyppy: "Filosofiassa ja kosmologiassa asia ratkeaa helposti erottamalla kaikkeus ja osauniversumimme." Huomaa miten helposti se ratkeaa! Ei tarvita kenttäyhtälöitä, havaintoja, laskelmia – vain käsitteellinen erottelu, ja kaikki ongelmat katoavat. Tämä on kuin sanoisi että biologian ongelmat ratkeavat helposti erottamalla "elämä sinänsä" ja "yksittäiset organismit". Teknisesti voit tehdä tuon erottelun, mutta se ei ratkaise mitään – se vain siirtää kysymykset toiselle tasolle.
"Kuusi eri teoriaa, eli kuusi ihan oikeaa teoriaa, eli vain yksi teoria" – tämä on jo puhdasta mystiikkaa. Kun teoria on niin yleinen että se sisältää kuusi vaihtoehtoista mallia, se ei ole teoria vaan filosofinen kategoria. Teoria joka ei sulje mitään pois, ei ennusta mitään.
Ja lopun "Ai juu, noinhan se tietysti onkin!" – tämä paljastaa mistä on kyse. Ei haluta vaivalloiseen tieteelliseen työhön vaan Suureen Oivallukseen, johon muut sitten heräävät. Mutta fysiikka ei toimi oivalluksilla. Se toimii millä tavoin teoria ennustaa CMBR:n lämpötilafluktuaatiot kolmanteen desimaaliin.
Keskipiste on varmasti sama kuin alkupiste. Esko Valtaoja sanoi alkuräjähdyksen tapahtuneen tarkkaan ottaen hänen nenänsä päässä.
Eli avaruuden keskipiste on Eskon nenän päässä ja se liikkuu Eskon liikkuessa.
Eikö se ole jo todistettu että avaruus ei ole äärellinen eikä ääretön vaan ikuisesti laajeneva.
Painakaa tämä jo nuppeihinne... 😊😂💕
Laajenemista ei ole.
Laajeneminen jää pois kaikkeudella, kun keksitään parempi teoria.
Kymys on epätarkka. Jos tarkoitat koko universumia, ei keskipistettä voi määrittää, koska emme tiedä sen reunoja (jos se olisi äärellinen).
Havaittavan universumin osalta keskipiste on täällä meidän keskellä, sillä valo on ehtinyt kaikista suunnista samaan paikkaan samassa ajassa (vert. valonnopeuden vakio).
Keskipiste tähtitieteellisesti on suurimman galaksien superklusterin suurimman galaksin keskusta.
Uskonnollisesti sen tähden asuttu planeetta, missä sijaitsee Jumalan Valtaistuin koko universumia varten.
Geometrisesti universumi on sellainen suunnattoman suuri, yli 46 miljardia valovuotta halkaisijaltaan, muoto ja koko, missä jokainen piste, eli galaksi käytännössä, on samalla ikäänkuin keskellä. Matemaatikot eivät ole vaivautuneet piirtämään meille tällaista, kun uskovat BB teoriaan.
"Matemaatikot eivät ole vaivautuneet piirtämään meille tällaista, kun uskovat BB teoriaan."
Tyhjiä houreita ei voi pukea matemaattiseen formaattiin.
Suurimman galaksi joukon suurimman galaksin keskus ei ole mitään houretta, vaan kuin maantiedettä. Samantapaisella ajattelulla mantereiden ja niiden suhteiden miettimisestä Jerusalemin maasta tulee maapallon maantieteellinen keskus.
Hiukan hankala määrittää keskipistettä mittaamalla, kun valolta kestää se 13.8 miljardia vuotta kulkea yhteen suuntaan - emme yksinkertaisesti näe koko kuvaa tästä hetkestä vaan suurin osa avaruutta on kaukana historiassa.
Laskenta menee siis hiukan hankalaksi, jos pitää ensin arvioida vuorovaikutuksen suunta ja määrä - onko vaikutus edes ehtinyt saavuttaa kohdetta, onko kohde vielä olemassa vai säteillyt itsensä täysin eripuolelle epäsymmetrisesti jne.
Keskipisteen sijainti voitaneen varmistaa maailmankaikkeuden laajenemisen nopeuksia mittaamalla. Jos olemme keskellä avaruus laajenee kaikkialle samaa vauhtia. Puolivälissä keskustaan katsomalla hitaammin kuin puolivälistä ulospäin katsottuna.
"Jos olemme keskellä avaruus laajenee kaikkialle samaa vauhtia. Puolivälissä keskustaan katsomalla hitaammin kuin puolivälistä ulospäin katsottuna."
Väärin päätelty. Tarkastelee kaajenemista mistä avaruuden pisteestä tahansa, se näyttää samalta. Kaukaiset kohteet etääntyvät nopeammin. Kyse on siitä, että avaruuden metrinen koordinaatisto kasvaa. Laajeneminen ei ole liikettä keskustasta poispäin, koska jokainen piste on alkuräjähdyspiste.
Entä jos ei ole yhtä ainoaa yhteistä alkua, eikä laajenemista, vaan ikuisia paikallisia alkupamauksia ja kaikkeus ikuisessa galaksien verkoston perustilassa: galaksi joukkoja ja rihmoja, filamenttejä?
Sellaiselta avaruus näyttää, vaikka mentäisiin kuinka pitkälle, se on urbaani legenda vaan, että galaksit jossain loppuisivat kokonaan. Se on vaan BB teoria, ei todistettu, ei havaittu.
Nyt ollaan mielenkiintoisemmalla alueella – tämä on itse asiassa testattava hypoteesi, toisin kuin se edellinen "kuusi teoriaa on yksi teoria" -mystiikka.
Mutta kriitikko tekee kaksi virhettä. Ensinnäkin: "urbaani legenda, että galaksit jossain loppuisivat" – ei kukaan väitä että galaksit loppuvat jossakin reunalla kuin kartta. BB sanoo että galaksitiheys on keskimäärin sama joka suuntaan (homogenisuus) ja joka paikassa (isotrooppisuus) suuressa mittakaavassa. Ja tämä on havaittu: kosminen mikroaaltotausta on hämmästyttävän tasainen, vaihtelut ovat vain 1/100 000 luokkaa.
Toiseksi: "ikuiset paikalliset alkupamaukset" – okei, mutta mistä ne tulevat? Jos ne tapahtuvat "ikuisesti", miksi kosminen mikroaaltotausta on niin tasainen? Miksi emme näe eri-ikäisiä "alkupamausten" jäänteitä päällekkäin? Ja ennen kaikkea: miksi punasiirtymä kasvaa systemaattisesti etäisyyden mukana, täsmälleen kuten laajeneva avaruus ennustaisi?
Kriitikko haluaa korvata yhden "ihmeellisen" asian (alkupamaus) useilla pienillä ihmeillisillä asioilla (ikuiset paikalliset pamaukset), luullen että se on jotenkin vähemmän ongelmallista. Mutta se ei ratkaise mitään – se vain moninkertaistaa selitettävien asioiden määrän. Miksi tämä mekanismi toimii juuri näin? Miksi se tuottaa juuri tämän havaitun rakenteen? BB:llä on vastaukset. "Ikuisilla paikallisilla pamahuksilla" ei ole – se on vasta ajatus, ei teoria.
jokaisen nenänpää on ollut keskipisteessä, mutta missä nykyään kaikiki nenänpäät ovat suhteessa muuhun maailmaan? sitä paitsi onko kaikki nenänpäiden alkukvarkitkaan olleet ihan keskellä kvarkkipuuroa? ehkä ollaan oltu siellä ihan keskellä ja sen takia maailman laajeneminen tasaista vahtia kaikkiin suuntiin ei johdukaan mistään erikoisesta ilmiöstä vaan ihan vaan siitä, että me tosiaan olimme siellä kvarkkipuuron keskellä, emmekä reunalla.
Ei keskipistettä voi määritellä kun ei ole laitojakaan.