Ilta jää kesken, vaikka kello kulkee eteenpäin ..

(‾◡◝)
Jossain ajatuksen reunalla on Mika, kuin katuvalo sumussa, ei lähellä, mutta myös ei niin kaukana ..
Kaipuu ei huuda, se istuu hiljaa ja kuuntelee, miten sydän oppii odottamaan
Ja ehkä juuri siksi se tuntuu loputtomalta.

Muistot tulevat pehmeinä, melkein huomaamatta, puoliksi sanottu lause, katse joka jäi ilmaan.
Ne eivät satuta, vaan painavat kevyesti, kuin käsi ikkunaa vasten lumisella säällä.
Lopulta yö asettuu taloksi ja mieli löytää paikkansa.

⋆｡ﾟ☁︎｡⋆｡ ﾟ☾ ﾟ｡⋆

Kaipuu sulkee silmänsä, ei siksi että se katoaisi, vaan siksi että se saa levätä ..
Ja jossain, aivan hiljaa, jää tunne siitä, että kaikki keskeneräinenkin voi olla kaunista.
Ja kun yö viimein sulkee kaiken syliinsä, kaipuu asettuu hiljaiseksi tähdeksi.
Se ei vaadi vastausta ..
Aamu saa tulla omalla painollaan, uusi vuosi omilla askelillaan.
Ja viimeisenä, kuin kuiskaus joka jää ilmaan, sanat löytävät paikkansa: Hyvää uutta vuotta, Mika!

꧁ ♡ ꧂ K****