Ovatko ns. mustat aukot sittenkin huuhaata? Laajenevia mustia tähtiä?

Laajenevien mustien tähtien hypoteesi ja avaruuteen hajaantuvan energian dynamiikka

Abstrakti
Tässä artikkelissa esitellään hypoteettinen malli, jonka mukaan avaruudessa havaittavat tähtienmassaiset “mustat kohteet” eivät ole yleisen suhteellisuusteorian mukaisia mustia aukkoja, vaan avaruudessa laajenevia mustia tähtiä. Näiden kohteiden oletetaan säteilevän avaruuteen hajaantuvaa pimeää energiaa, jonka vuorovaikutusten kautta voidaan selittää havaintoja, kuten kertymäkiekot, gravitaatiolta näyttävät ilmiöt sekä aineen ja valon rakenne. Malli hahmottaa universumin perustavan prosessin jatkuvaksi energian hajaantumiseksi ja sen ruuhkautumiseksi eri mittakaavoissa.

Kolmiulotteiset alkuräjähdykset ovat edelleen käynnissä!

Avaruus on vain ääretön kolmen tilaulottuvuuden näyttämö joka ON ei yhtään mitään. Näin ollen avaruus ei voi tehdä mitään. Se ei ole avaruus joka laajenee!

Avaruus ei säteile valoa! Emme ole havainneet laajenevaa avaruutta. Olemme havainneet että vanhat laajenevat valot ovat venyneet eli punasiirtyneet matkansa aikana!

Vanhojen laajenevien valojen vauhti kiihtyy vähemmän galaksijoukkojen välisellä alueella jossa laajenevien valojen energiakentät eivät ole niin tiheitä mitä laajenevien valojen energiakentät ovat galaksijoukkojen sisällä!

Kun hitaammat laajenevat valot työntyvät laajenevien galaksijoukkojen sisälle, niiden vauhti kiihdytetään samaksi mikä on ominaista laajeneville valoille sillä alueella. Tässä vaiheessa vanhat laajenevat valot venyvät eli punasiirtyvät. Tämä tapahtuu vain ja ainoastaan näille laajeneville valoille. Avaruudelle itselleen ei tapahdu mitään!

1. Johdanto

Perinteisessä astrofysiikassa mustat aukot määritellään alueiksi, joissa avaruusajan kaareutuminen on niin vahvaa, ettei valo pääse pakenemaan tapahtumahorisontin sisältä. Tässä työssä esitetään vaihtoehtoinen hypoteettinen malli, jossa mustat aukot korvautuvat laajeneviksi mustiksi tähdiksi — kohteiksi, jotka koostuvat paljon tiheämmistä avaruuteen hajaantuvan energian tihentymistä kuin havaittava laajeneva tähti.
Laajenevat mustat tähdet luonnollisesti säteilevät paljon tihempiä laajenevia fotoneita kuin laajenevat havaittavat tähdet. Näin laajenevat mustat tähdet ovat meille mustia.

2. Avaruuteen hajaantuva energia ja sen ruuhka-alueet

Mallin lähtökohtana on olettamus, että kaikki tunnetut rakenneosat — atomiytimet, elektronit, fotonit — ovat avaruuteen hajaantuvan energian paikallisia ruuhka-alueita. Näissä:

- Avaruuteen hajaantuvaa energiaa virtaa jatkuvasti sisään ja ulos.

- Laajeneva ruuhka-alue säilyttää identiteettinsä, vaikka avaruuteen hajaantuva energia itse vaihtuu niissä ajan myötä.

- Laajeneminen tapahtuu kaikissa mittakaavoissa samassa suhteessa.

Ero näkyy vanhojen laajejevien valojen punasiirtymissä!


Laajenevat Fotonit määritellään oman kokoluokkansa avaruuteen hajaantuvan energian ruuhkiksi. Niiden sisäinen energia kierrättyy, vaihtuu ja laajenee ajallisesti, mikä antaa fotoneille havaittavat aallonpituusominaisuudet.

Suurin osa laajenevien valojen massasta on laajenevissa pimeissä aalloissa jotka koostuvat ziljoonista erillisistä pimeän energian laajenevista tihentymistä.

Yhden laajenevan fotonin syntymiseen tarvitaan ziljoonittain erillisiä pimeän energian laajenevia tihentymiä.

Laajenevat fotonit ovat ikäänkuin näiden laajenevien pimeiden aaltojen vaahtopäitä joita laajenevat pimeät aallot jossakin määrin kuljettavat mukanaan.

Tämä tulee esiin kaksoisrakokokeissa!

3. Laajenevat mustat tähdet pimeän energian lähteinä

Laajenevan mustan tähden oletetaan säteilevän laajenevaa pimeää energiaa, joka muodostuu erityisen tiheistä energiatihentymistä. Näitä tihentymiä ei havaita suoraan, koska:


- niiden sisäinen liike / aika on niin hidas,

- ne eivät vuorovaikuta laajenevista atomeista koostuvan havaintolaitteistojen kanssa.


Näin laajeneva musta tähti näyttäytyy ulkopuolisille täysin mustana ilman varsinaista tapahtumahorisonttia.

4. Energia­virtaus ja vuorovaikutus havaittavan laajenevan tähden kanssa

Kun laajenevaa pimeää energiaa virtaa kohti laajenevaa havaittavaa tähteä, seuraa:


1. Pimeän energian tihentymät työntyvät kohti laajenevan tähden keskustaa.

2. Matkalla ne kohtaavat laajenevan tähden laajenevia atomeitten ytimiä.

3. Laajenevat atomeitten ytimet kierrättävät avaruuteen hajaantuvaa energiaa aktiivisesti.

4. Tämä kierrätys saa pimeän energian tihentymät laajenemaan nopeammin. Sitä siis työntyy laajenevien pimeän energian tihentymien sisälle enemmän laajenevan tähden sisällä.

5. Nopeammin laajenevat tihentymät vuorovaikuttavat yhä voimakkaammin laajenevan tähden laajenevien atomeitten ytimien kanssa.

Niitä alkaa törmäämään laajeneviin atomeitten ytimiin!

Tuloksena on aineen kiihtyvä laajeneminen, joka toimii eräänlaisena reaktiotyönä. Tämä “rakettimainen” prosessi työntää laajenevaa tähteä pois päin suhteessa laajenevaan mustaan tähteen.

5. Kertymäkiekon synty ja vetovoiman illuusio

Vaikka aine näyttää siirtyvän kohti