Joita ei voi sanoa kumppanille eli kumppanin kanssa voi puhua mistä vain mutta mitkä on juttuja joista ei voi puhua tai sanoa
Mikä tai mitkä on sellaisia asioita
Anonyymi-ap
47405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Minusta tuntuu että jos kaivattuni olisi kumppanini, voisin kertoa hälle ihan kaikesta.
Ei mulla ole sellaisia juttuja mitä en voisi puhua. Hän vaan ei halua kaikesta puhua, ei kiinnosta tietää. Mä olen hyvin avoin, kun en tykkää salaisuuksista luottamussuhteessa, kuten parisuhde on. En väännä silti keltään tietoja mistään. Odotan, että vastapuoli ymmärtää itse avautua asioista mitkä voi vaikuttaa yhä johinkin osa-alueeseen elämässä. Kuten traumat.
Siksi minut varmaan koetaankin monesti tylsäksi, kun mulla ei ole hurjia salaisuuksia eikä luurankoja kaapissa. En ole tehnyt mitään jännää mistä saisi hurjia fiiliksiä. Tylsä Tiina siis.
Eikö tuo ole hyvä juttu
Toki mistä järkytytään on, kun kerron kokemuksistani versus kumppanit tai muut ihmiset. Ihmiset järkyttyy, kumppanitkin on järkyttyneet kertomistani kokemuksistani.
Ei kaikilla ole samanlaisia kokemuksia, ja pysty puhumaan niistä.
Minulle se on hyvä juttu, toiselle ei välttämättä. Ei kaikki halua olla yhtä avoimia tai tietää toisen elämästä paljon mitään.
Kerskutko ja kerrot seksikokemuksistasi alati ja kerrot kuinka hyviä he oli sängyssä ja ivaat ettei kumppanisi pysty moisiin tekoihin
Ei minun mieskään ole mitenkään avoimen avoin. Pikemminkin vaisu ja mitä väliä menneillä tyyppiä. Minun kokemuksia on kyllä itkenyt järkytyksestä. Miten kukaan voinut kohdella niin.
Mielestäni minäkin puhun kaikesta, mutta jotain sanottavaa / asian tynkää siinä pitäisi olla.
Jos se alkaa olla sellaista puhetta puheen vuoksi (mitkä on veivattu satoja kertoja), niin sitä ei jaksa. Kyllä täytyy osata olla myös hiljaa kimpassa.
Enkä nyt haluaisi mitenkään yleistää, mutta oman kokemukseni mukaan naarassukupuoli on tuossa tyhjän puheen tuottamisessa lahjakkaampaa.
-keinovaginamies-
En kun ei ole sielläkään mitään jännää. Raiskaus on asia mikä on järkyttänyt ja lapsena seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuminen kahdesti. Väkivalta ylipäänsä mihin oon törmännyt, henkinen ja fyysinen. Ei ne kivoja juttuja ole kuulla.
Tuo on totta kumppanille ei voi fyysistä ja henkistä väkivaltaa tehdä
Se mitä sitten pelkäsin kertoa oli se, että olen biseksuaali. Asia jolle mieheni vain naurahti, olipa kauheaa. Mitä väliä sillä on, ole vaan. Ei ole hälle mikään järkyttävä asia.
Juu, minäkin varmasti puhun ajatuksiani ääneen, mieheni ei. Mutten minäkään mikään kälkkä ole, kun intriverttinä väsyn jatkuvaan puheeseen. Omaan ja TOISTEN. Häivyn äkkiä omille teilleni jos liikaa tulee juttua.
Toiset voi. Ja se tekee avuttoman olon puolisolle, joka haluisi vaan pyyhkiä aiken sen kietun pahan pois, eikä voi kun itkeä pahan mielen toisen kokemuksista ulos. Joku muu ei ehkä itkisi vaan menisi lukkoon, häipyisi.
Silleen mulla on paras mies ikinä kestään aiemmista verraten. Hän ei ole kylmä ja empatiakyvytön, vaikka onkin kliinisen oloinen. Se empaattisuus on sisimmässä, eikä se näy jatkuvasti. Mutta hän ei hylkää, kuten kaikki muut on tehneet kun mulla on vaikeeta, silloin kun eniten toista tarvin. Siksi ihan oaras mies rinnallani.
Ja syy miksi olen puhunut kaiken ikävänkin, mulle on jäänyt traumat. Ja ne vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti myös kumppaniin.
Toisen on helpompi ymmärtää syitä ja seurauksia, reaktioita kuntietää mitä toinen on kokenut. Ja mihin reakoi voimakkaasti. Ettei syy ole hänessä, vaan sieluni traumoissa. Ei voimitenkään käsittää mitään mitä ei tiedä. Vpi luulla, että itse on tehny jotain järkkyä jos toinen ei kerro.
Silti jotain on selkeesti oudosti.
Mutta eikö empaattisuus tai on tukena ja ei hylkää ole luonteenpiirteitä eli luonne ja riippuu asiasta voiko olla tukena esim toinen pettää niin voiko olla tukena
Olen niin pahoillani, että olet kokenut noin kauheita asioita ❤️ Onneksi sinulla on puoliso, joka on rinnallasi ja jolle olet pystynyt näistä puhumaan. Se on valtavan arvokas asia.
Minulle erittäin rakas ihminen on raiskattu, enkä osaa kuvailla tunteita, joita minussa heräsi, kun hän kertoi asiasta. Se on valtava tunteiden sekamelska, jonka keskiössä on tunne, että haluaisi tappaa tekijän. Järkytystä, surua, raivoa, avuttomuutta. Kunpa olisin voinut ottaa hänen tuskansa itselleni, jotta hänellä olisi ollut parempi olla.
En koskaan tule ymmärtämään, miten joku pystyy tekemään jotain tuollaista toiselle ihmiselle. Miten mätä saa olla sisältä, että pystyy tuollaiseen. Jos jokin menee tunteisiin niin tämä.
Aletheias
Onhan ne kaikki koetut sanoisinko toisen ihmisen aiheuttamat pahuudet pahoja kelle vaan. Minä olen kuitenkin aina selvinnyt niistä ajatellen, että jollain on vielä kamalampia kokemuksia elämässään ja elää ehkä ikänsä niissä olosuhteissa. Mä olen kuitenkin päässyt niistä olosuhteista pois ja kyennytjatkamaan elämää ja luottamaan vielä ihmisyyteenkin.
Ettei ne kokonaan ole minua onnistuneet tuhoamaan, vaikuttaneet kylmä käsitykseeni ihmisistä ja heistä varsinkin, jotka ne kaikki epäoikeudenmukaiset teot on tehneet mua kohtaan.
Siksi mun puolustautuminenkin on maximaalisen kova ja valmiudessa, kun tulen uhatuksi. Nuo ihmiskokemuksen on sen verran jättäneet jälkiä, etten siedä enää yhtään itseni kaltoinkohtelua tai epäkunnioittavaa käytöstä. Kun tulen silmille.
Minä en käperry minä hyökkään. Ja se on noitten kokemusten tuoma seuraus. 🙂
En enää suostu pienentämään itseäni kenenkään takia. Ja siksi minua pidetään vaikeena ihmisenä. Jos tietäsi ihan kaiken kokemani tai olis kokeneet sen kaiken itse, ääni olis kellossa toinen heilläkin.
Ei tulis kukaan torumaan tai jeesustelemaan miksi olet noin karu.
Pahimmat traumat on jäänyt ei seksuaalisesta ahdistelusta, ei fyysisestä väkivallazta vaan koulukiusaamisesta ja työpaikkakiusaamisesta. Ne kun liittyy mun persoonaan ja sairauksiini, joille en mitään voi ja joita en pysty poistamaan ja kontrolloimaan ihmisten mielen mukaan. Ne on ja ne aiheuttaa ongelmia kun aiheuttaa, eikä siinä kiusaaminen auta yhtään. Päinvastoin pahentaa vaan kierrettä, kun henkistä taakkaa lisätään ilkeilyllä.
Ihminen on julma eläin. Siksi mä tykkään enemmän rotistakin kun ihmisistä. 🙂
Ja siksi mä olen aina valmis tinttaamaan kiusaajia turpaan, kun niitä nään. Fiksuja ihmisiähän ei tartte satuttaa mitenkään. Vain kiusanhekiä. 😊
Anna haleja hyvyydestä, anna opetus pahuudesta. Mun otto.
Motto. 😂 Otto ja motto, nojooh melkein sama asia. Mutta nyt elukoitten pariin. Päivät menee niin äkkiä iltaan.
Upeaa, kun olet löytänyt oman tapasi selvitä kaikesta kokemastasi. Jokainen kokee ja selviytyy tavallaan, mutta eteenoöin pääseminen vaatii aina henkistä vahvuutta. Tärkeintä olisi juuri tuo, että pystyy löytämään kauheidenkin kokemusten jälkeen uskon ja luottamuksen elämään, vaikka ainahan sitä jälkiä jää ja vaikuttaa juuri esim siihen, ettei helpolla luota ihmisiin vaan luottamus pitää ansaita.
Kauheimmat kokemukset eivät suinkaan ole aina fyysisiä. Juuri tuollaiset hyvin henkilökohtaiselle alueelle menevät ilkeilyt ja ivat satuttavat todella syvään. Vaikea tuotakin ymmärtää, että miksi joku kokee tarvetta ilkeillä ja satuttaa toista ihmistä. Jotkut ihmiset vain ovat kai luonteeltaan ikäviä tai he ovat itse kokeneet jotain sellaista, mikä saa heidät suhtautumaan vihamielisesti muuta maailmaa kohtaan.
Minä olen päässyt aika helpolla mitä tulee kiusaamisiin, mutta oli minullakin eräs "ystävä", joka selän takana puhui pahaa ja aina jotenkin "vitsillä' heitteli ilmaan kaikenlaisia ikäviä kommentteja minusta. Hänen takiaan aloin esim inhota huuliani, koska minulla on vähän täyteläisemmät huulet kuin suomalaisilla keskimäärin ja sain siitä kaikenlaisia kommentteja häneltä. Lukion päätteeksi hän itkien kännissä tunnusti minulle, että hän on ollut minulle niin ilkeä, koska on kateellinen minulle. Tuon jälkeen ymmärsin, ettei kyse ollut siitä, että minussa olisi jotain vikaa vaan tuon henkilön omista ongelmista. Lienee sanomatta selvää, ettemme ole kauheasti yhteyttä pitäneet 😊
Ja mitä tulee eläimiin, niin eläimet todellakin ovat parasta! Lapsissa ja eläimissä on samaa teeskentelemättömyyttä ja elämäniloa, jonka ympärillä on helppo olla.
Aletheias
Asiat joita on nähnyt, jotka ovat järkyttäneet ja vaivanneet mieltä, mutta eivät ole kuin pahasta, kuin syvimmästä kolkasta tuotu eteeni, murtaen mieltäni ja rikkoen sieluni rauhaa, ovat asioita joista en kertoisi kenellekään. Sillä jos en itse niistä mitään hyvää saanut, ei saa muutkaan. Kerään mieluummin sen sisääni, kuin laittaisin ns. "Pahan kiertämään."
Ei oo hyvä homma.
Toki ei kenelle tahansa voikaan avata kaikkea, mutta uskon että joku päivä on sellanen ihminen jolle voit avata kaiken, ja huomaat että se auttaa.
Ei ole ihmistä, mutta on Jumala.
Sekin on hyvä kuuntelija, mutta ite koen että enempi auttaa ihminen jolle voi puhua.
Tosin ei ole sitä ihmistä jolle puhuis.
Minusta ei voi sanoa tai edes kehua toista naista liikaa tai sanoa ääneen että ompas tolla naisella hyvä pepa tai on seksikäs
On aika mautonta. Ex- mieheni harrasti tuota.
Ei tule mieleen mitään sellaista, mistä ei voisi kumppanin kanssa puhua. Kyllä suhteessa pitää valita niin vahva luottamus ja turvallisuus, että molemmat kokevat voivansa puhua asioista avoimesti. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikkea tarvitsee toiselle tilittää ja tietysti esim ystävien luottamuksella ketomat asiat pidetään itsellään, mutta muutoin asioista pitää voida keskustella avoimesti.
Aletheias
Eli voitko puhua kumppanillesi esim että naapurin mies on sinusta tosi seksikäs ja haluaisit rakastella hänen kanssaan ja se osaa kaikkea ja kehut ja palvot sitä yms
Ei ole tuollaista tilannetta koskaan ollut enkä näe ihan heti tapahtuvaksikaan (jos olen suhteessa "palvon" vain omaa miestäni), mutta jos minulla olisi jotain eroottisia fantasioita, niin tietenkin toivoisin, että niistä voisi kumppanin kanssa puhua.
Aletheias
Tietenkin on asioita, joista vain ei puhu. En kerro entisten miesten kyvyistä, enkä heidän henkilökohtaisista asioista muutenkaan. En sano miehelle, että oletpa vähän ylipainoinen, tai onpa sulla länkisääret tai löperöt hauikset. En muitakaan ulkonäköön kohdistuvia huonoja puolia. Ulkonäkö ei ylipäätäänkään merkitse. En väheksy hänen tekemisiään vaikka joitakin tekisin itse paremmin.
Itsestäni taidan kertoa pääasiat, en usko että miestä edes kiinostaa mikään sielunelämän pöydälle levittäminen, joten en purkaudu mistään vanhoista, pääasia että olen itse ne käsitellyt pois mieltä painamasta.
Totta ja sama pätee toisin päinkin
No noi oliskin mauttomuuksia kertoa toisille eteenpäin. Ihan epäoleellisia muutenkin toisin kun moni muu menneessä koettu.
Nämä siis. "En kerro entisten miesten kyvyistä, enkä heidän henkilökohtaisista asioista muutenkaan. En sano miehelle, että oletpa vähän ylipainoinen, tai onpa sulla länkisääret tai löperöt hauikset. En muitakaan ulkonäköön kohdistuvia huonoja puolia."
Melkein mitä vaan voi sanoa mutta kai sitä nyt oppii kenenkin kanssa mitä kannattaa sanoa.
En lähtisi kehumaan jotain toista miestä kumppanin kuullen.
Kumppanilla pitäisi olla äärimmäisen terve itsetunto ja toisaalta henkisen yhteyden pitäisi olla täydellinen, että se suhde kestäisi moisen jatkuvan kehumisen. Varsinkaan, jos omalleen ei muistaisi sanoa mitään kaunista tai osoittaa sitä teoin.
Aika harva meistä kuitenkaan muistaa kehua ja osoittaa sille omalle kumppanille kuinka se on silti se rakkain, tärkein, ihanin ja paras kaikista.
Kunnoituksen puute on paha asia, jos se on kroonista.
Totta ja omalle kumppanille täytyisi muistaa sanoa se useammin ja ei muita kuulu kehua kun oma on parhain ja seksikkäin
En ole puheliasta lajia siinä mielessä, että mulla olisi tarve kertoa itsestäni kaikkea. Eikä sellaiseen edes sanat riittäisi.
Milloin se kumppani on oikea kumppani? Kerrotaanko kaikki salaiset asiat puolen vuoden tuttavuudelle? Mun kokemukseni mukaan ihmisten persoonasta paljastuu vaikka mitä pskaa vielä vuosienkin päästä (okei, vihjeitä on ilmennyt matkan varrella kun jälkikäteen miettii). Ei he tee mun herkillä yksityisasioillani muuta kuin pahaa.
Pari huomiota: toisten päälle ei saa kaataa kaikkea pskaa. En ole vielä koskaan kohdannut täysin luotettavaa kumppania (hyvät heille jotka ovat).
Sitten mutu, että moni etsii itselleen paitsi kumppania, myös samassa paketissa olevaa henkistä äitiä/isää. Jäänyt vähän aikuiseksi kasvaminen kesken tai jotain. Uskontoihin hurahtaminen on vähän samaa lajia, joku muka pitää huolta...
xLiner
Välillä tuntuu ettei oikein mistään vakavasta ja oikeasta. Hän itsekin sanonut ettei osaa puhua. Yritänyt mut ei siitä mitään tule. Aikoinut opetella mut aikomukseksi jäänyt.
No ... kyllä hänen kanssaan periaatteessa voi puhua ihan mistä vaan. Realiteetti kuitenkin on, että harva asia häntä sennsyvemmin kiinnostaa. Jos puhuminen tarkoittaa, että hänen tarvitsee vain kuunnella sujuvasti, niin voi puhua ihan mistä vaan. Jos sen pitäisi olla keskustelu ja hänellä jotain sanottavaakin asiaan, niin sitten voi jättää suurimman osan asioista sanomatta.
Mistä vain, mutta ei miten vain tai milloin vain. Ja vielä pitää miettiä kannattaako.
- Sheena